Fantastique - elokuvafestivaalilla Ranskassa

Ranskassa jota monesti moititaan elokuvan synnyinmaaksi, on vuosittain ainakin n. 100 erilaista elokuvafestivaalia. Eräs näistä, eli One Country One film -festivaali, järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa Apchatin ja Issoiren alueella Keski-Ranskassa n. 30 km päässä Clermont-Ferrandista kaupungista. Festivaalin tarkoituksena on edistää eri kulttuurien kohtaamista ja tuoda esille elokuvaa eri puolilta maailmaa. Tänä vuonna paikalla oli myös edustus SeAMKista, kun Hukkakaurat-elokuvan tuottajana toiminut Maija-Liisa Laitila, joka on neljännen vuoden mediatuotannon opiskelija SeAMKin kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmassa, osallistui festivaalille elokuvan työryhmän kanssa.

Hukkakaurat on Independent -elokuva, jonka ensi-ilta oli pari vuotta sitten. Elokuva sijoittuu 1980-luvulle ja se kertoo armeijasta karkaavan Jarin sekä erakoituneen Tepon tarinan. Elokuvassa keskeisiksi teemoiksi nousevat oman itsensä löytäminen ja hyväksyminen sekä omien pelkojen kohtaaminen. Maija-Liisan lisäksi tuotannossa oli mukana oli useita muitakin SeAMKin mediatuotannon opiskelijoita ja jo valmistuneita, mm. elokuvan ohjaajana toiminut Tomi Saarijärvi.

Festivaaleille tarkka seula

One Country One film -festivaalille oli tänä vuonna tarjolla n. 7000 elokuvaa joista hyväksyttiin 63. Jokaista maata voi edustaa vain yksi elokuva lyhyen ja yksi elokuva pitkän elokuvan sarjassa. Suomesta esillä pitkän elokuvan sarjassa oli Hukkakaurat ja lyhytelokuvasarjassa Teemu Nikin Fantasia.

”Kullakin elokuvalla on mahdollisuus hakea festivaaleille vain kaksi kertaa. Ensimmäinen yritys jäi pienestä kiinni. Siksi oli melkoinen yllätys kuulla, että elokuvamme valittiin”, kertoo elokuvan tuottaja Maija-Liisa Laitila. Festivaalin elokuvaseula on tarkka. Jokaisen Festivaalin elokuvan on saatava kansainvälisistä elokuvan ammattilaisista koostuvan raadin hyväksyntä, eivätkä kaikki maat saa automaattisesti festivaalille yhtä edustajaa. Joka vuosi kuitenkin festivaalilla nostetaan yksi maa enemmän esille. Tänä vuonna se oli Ranska, ja sen vuoksi festivaalilla esitettiin 12 ranskalaista elokuvaa.

Positiivinen vastaanotto

One Country One Film -festivaalin aikana elokuvia esitetään useissa eri näytöspaikoissa ympäri Issoirea ja Apchatia, ja ohjelmistossa on myös ulkoilmanäytöksiä. Hukkakaurat esitettiin ranskalaisyleisölle keskiviikkona 26.7. Issoiressa Animatis-kulttuurikeskuksessa, jossa vastaanotto oli erittäin positiivinen. Työryhmälle annetusta palautteesta kävi selkeästi ilmi, että elokuvan universaali sanoma oli ymmärretty ja tarina oli koskettanut katsojia.

Maija-Liisa Laitilan mukaan suomalaisuuden lisäksi yleisöä puhuttelivat elokuvan universaalit teemat. ”Kulttuureilla on omat ominaispiirteensä, mutta pohjimmiltaan ihminen on samanlainen eri puolilla maailmaa. Tietyt piirteet ovat yhteneväisiä ja helposti samaistuttavia kansallisuudesta riippumatta.” Elokuvan luontokuvaus keräsi myös kiitosta. ”Elokuvassa kuvataan tapahtumia neljän vuodenajan ja luonnon kautta. Luonnon keskeisyydestä tuli yleisöltä paljon kiitosta”, Maija-Liisa toteaa.

Elokuvantekijöillä yhteinen kieli

Elokuvaesityksen jälkeen työryhmä oli kutsuttu avajaisseremoniaan 1700-luvulta peräisin olevan upean Château d’Hauteriven kartanon puutarhaan rakennettuun ulkoilmateatteriin. Täällä festivaalin taiteellinen johtaja Vincent Chabrillat haastatteli Hukkakaurojen työryhmää kansainvälisen yleisön edessä. Lopulta pimenevässä illassa oli kuitenkin aikaa nauttia festivaalin tasokkaasta lyhytelokuvaohjelmistosta, keskustella muiden elokuvantekijöiden kanssa ja todeta, että elokuvien tekemiseen liittyvät samanlaiset lainalaisuudet riippumatta siitä ollaanko Suomessa, Italiassa vai kenties Mongoliassa.

”Festivaalikokemus oli uskomaton ja loi uskoa siihen, että teemme asioita oikein. Mielenkiintoista oli myös se, että miten samanlaisia elokuvantekijät ympäri maailmaa ovat. Puhuimme ns. samaa kieltä”, toteaa Maija-Liisa Laitila lopuksi. Fantastique, sanoisi ranskalainen.

Teksti: Jukka Saarela. Kirjoittaja toimii mediatuotannon lehtorina SeAMK Liiketoiminta ja kulttuurissa.

Kuva: Jari Hakala