Kiinnostuksesta kipinää – SIG-ryhmissä yhteisöllisyys voimavarana

EKOISTAMO-hankkeessa on keskitytty muiden tehtävien ohella tukemaan opiskelijoita Special interest groupien (SIG) muodostamiseen. Esimerkiksi Cambridge Dictionaryssä special interest group (SIG) määritellään ryhmäksi, jolla on yhteisiä tavoitteita ja joka yrittää vaikuttaa poliittisiin päätöksiin liittyviin asioihin. SEAMKin ajattelumaailmassa nämä ryhmät ovat yhteiseen kiinnostukseen ja yrittäjyyteen liittyviä ryhmiä, joissa tutustutaan ja verkostoidutaan samanhenkisten ihmisten kanssa. Tavoitteena on, että verkostoituminen johtaa pitkäaikaisiin ystävyyssuhteisiin, työllistymiseen ja ehkä jopa yhteiseen yritystoimintaan.

SIG-ryhmiin liittyy myös käsite sosiaalinen pääoma. Sitä ovat käsitelleet esimerkiksi Durlauf ja Fafchamps (2005, s. 1639), jotka toteavat, että sosiaalinen pääoma on yksi suosituimmista metaforista yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Kun sitä tarkastellaan laajassa merkityksessä, se viittaa yhteisösuhteisiin, jotka vaikuttavat henkilökohtaisiin vuorovaikutussuhteisiin.

Halperin (2005, s. 3) mukaan helpointa on saada käsitys sosiaalisesta pääomasta, ovat esimerkit. Hän jatkaa, että monet ihmiset kuuluvat useisiin sosiaalisiin verkostoihin ja yhdistyksiin. Meillä on ystäviä ja me käymme töissä, jossa on lukuisia kollegoja. Lisäksi saatamme kuulua esimerkiksi ammattiliittoon tai vastaavaan työpaikan sisäiseen ryhmään. Näistä muodostuu meille ryhmiä, joissa toimimme samanhenkisten kanssa. Vähitellen joidenkin välillä yhteenkuuluvaisuuden tunne syvenee ja henkilöt alkavat keskustella muitakin asioita, kuin vain niitä, joita näissä ryhmissä on tapana keskustella.

SIG-ryhmät ja arjen osallisuus

SIG-ryhmiä on tarkasteltu useimmista tulokulmista käsin. Coates, ym. (2011) ovat tarkastelleet sosiaalisen pääoman roolia lobbauksen ja voitontavoittelun helpottamisessa ja toisaalta siitä, kuinka julkisten resurssien saatavuus voi saada yhteisöpohjaiset ryhmät suuntaamaan sosiaalisen pääomansa uudelleen keskinäisestä avunannosta lobbaukseen ja voiton tavoitteluun. He ovat itse tarkastelleet artikkelissaan sosiaalisen pääoman ja lobbauksen välistä suhdetta Katarina-hurrikanin jälkeisessä elpymisessä New Orleansissa.

Vastaavasti Berry ja Wilcox (2018, s. 9) huomauttavat, että ihmiset liittyvät eturyhmään yleensä siksi, että rinnastavat ryhmän näkemykset ”yleiseen etuun”. Vastaavasti vastapuolella olevia samojen asioiden ryhmiä ei arvosteta. Älyllisesti hyväksytään kaikkien eturyhmien oikeutus, mutta emotionaalisesti ne jaotellaan niihin, joita tuemme ja niihin, joihin suhtaudutaan epäillen. Myös korkeasti koulutetut kansalaiset haluavat heidän mukaansa kuulla mieluummin sellaisia viestejä, jotka ovat heidän omiaan. Kirjoittajat toteavat, että asenteet muuttuivat eturyhmiä kohtaa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kun politiikan tutkijoiden ajattelu muuttui, samalla se aiheutti ilmiön, jossa eturyhmien rooli hyväksyttiin julkisessa päätöksenteossa ja tämä auttoi puolestaan vauhdittamaan eturyhmien kasvua.

Figenschou ja Fredheim (2012) ovat artikkelissaan nostaneet esiin edunvalvontaverkostojen siirtymisen digitaaliseen muotoon. Nämä epähierarkkiset, johonkin tiettyyn aiheeseen liittyvät liikkeet haastavat perinteisiä ja vakiintuneita eturyhmiä. Kirjoittajat huomauttavat, että kaikille eturyhmille on välttämätöntä saada vallanpitäjien huomiota ja siksi tällaiset ryhmät yrittävät saada asiansa näkyviin niin poliittisille päättäjille kuin virkakunnalle sekä myös ns. suurelle yleisölle. Käytännössä sosiaalisen median kanavat ovat usein edullisia ja nopeita olla vuorovaikutuksessa suurien ja monimuotoisten sidosryhmien kanssa.

EKOISTAMOn SIG-ryhmät

Ekoistamon SIG-ryhmien anti opiskelijoille oli päätösseminaarissa tehdyn kyselyn mukaan uusien taitojen oppiminen, verkostoituminen, kulttuurisen näkökulman saaminen sekä laadukas materiaali/esitykset. Kyselyyn vastasi 19 päätösseminaariin osallistunutta opiskelijaa.

Kun osallistujilta kysyttiin, mitä tällaisissa tilaisuuksissa pitäisi tehdä, niin kolmen kärki vastauksissa oli, että toivottiin enemmän käytännön tekemistä aiheen ympärillä. Lisäksi haluttiin enemmän mahdollisuutta käydä myös kampuksen ulkopuolella ja toisaalta henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen työnhakuprosessissa olisi myös koettu hyödylliseksi.

Todennäköisesti työpaikkahaastattelun harjoittelu olisi yksi tärkeä asia, joka voitaisiin käydä opiskelijoiden kanssa läpi.

Mihin meidän pitäisi keskittyä jatkossa? Tähän saimme toiveet mentoroinnista sekä hyvistä tiivistelmistä. Myös muutama toivoi verkkoryhmiä. Vapaamuotoisia toiveita ei esitetty.

Ihmiseltä ihmiselle

EKOISTAMO-hanke on hyvä esimerkki siitä, kuinka merkittävää on ihmiseltä ihmiselle olevat tilaisuudet, joihin on helppo tulla ja joissa osallistujat otetaan mukaan aktiiviseen tekemiseen.

PK -yritysten saaminen mukaan tällaisiin hankkeisiin on tärkeä asia. Parhaimmillaan opiskelijat voivat auttaa yritystä, jonkin arjen haasteen ratkaisemisessa. Lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus verkostoitumiseen, joka auttaa häntä myöhemmin työnsaannissa. Lisäksi opiskelijan henkilökohtaisilla verkostoilla on todennäköisesti suuri merkitys siihen, kuinka opiskelija kiinnittyy tähän alueeseen.

Margit Mannila
lehtori, KTT
SEAMK

Margit Mannila on lehtori ja KTT SEAMKissa, joka innostuu erityisesti yrittäjyydestä ja ympäristöoikeudesta. Mannilan intohimona on uusien asioiden oppiminen ja hän jäsentää asioita mielellään kirjoittamalla.

Vastuullisuuden tuominen mukaan SEAMKin yrittäjyysopetukseen on osa Seinäjoki EkoInnovaatiokeskus – EKOISTAMO-hanketta. Hankkeen tavoitteena on opiskelijoiden ja yrittäjien yhteistyön potentiaalin mobilisointi, vihreän älykkään kasvun edistämiseksi  – hankkeen tavoitteena on edistää älykästä vihreää kasvua Seinäjoella. Hankkeen kolme keskeistä päämäärää tiivistetysti ovat älykkään vihreän kasvun edistäminen,  opiskelijoiden ja alueen yritysten verkottumisen vahvistaminen sekä osallistumisen ja innovoinnin mahdollistaminen suomeksi ja englanniksi. Hankkeessa SEAMKin kumppanina on Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Lähteet

Berry, J.M., & Wilcox, C. (2018). The Interest Group Society (6th ed.). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315534091

Cambridge Dictionary. (i.a.) Special interest group. Cambridge Dictionary. https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/special-interest-group

Coates, D., Heckelman, J.C. & Wilson, B. (2011). Special-interest groups and growth. Public Choice, 147, 439–457. https://doi.org/10.1007/s11127-010-9640-7

Durlauf, S.N. & Fafchamps, M. (2005). Social Capital. Teoksessa Aghion, P. & Durlauf, S.N. (toim.) Handbook of Economic Growth. (Vol. 1, pp. 1639–1699). Elsevier. https://doi.org/10.1016/S1574-0684(05)01026-9

Figenschou, T.U. & Fredheim N.A. (2012). Interest groups on social media: Four forms of networked advocacy. Journal of Public Affairs. 20(1), e2012. https://doi.org/10.1002/pa.2012

Halpern, D. (2005). Social Capital. Polity Press. https://books.google.fi/books?id=fAdR6ufr8NsC&lpg=PR5&ots=P13gMluVki&dq=social%20capital%20special%20interest%20group&lr&hl=fi&pg=PP1#v=onepage&q=social%20capital%20special%20interest%20group&f=false