SeAMK Podcast – Sukupolvenvaihdos metsäkoneyrityksessä – Ratki-hanke

Taru Huhtala (TH): Hyvää iltapäivää.  Tämä podcast on osa Euroopan unionin osarahoittamaa Ratkaisuja maaseudun koneyritysten jatkuvuuteen ja kilpailukykyyn -hanketta. Minä olen Taru Huhtala asiantuntija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Mika Koivupuisto (MK): Minä olen Mika Koivupuisto, hankkeen projektipäällikkö Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Hanke toteutetaan yhteistyössä Suomen Metsäkeskuksen kanssa.

TH: Tänään keskustelemme yrityksen sukupolvenvaihdoksesta ja vieraanamme on metsäkoneyrittäjä Jere Hirsimäki Lapualta. Tervetuloa Jere!

Jere Hirsimäki (JH): Kiitoksia.

TH: Kerrotko Jere hieman itsestäsi, kuka olet ja mistä tulet?

JH: Niin kuin ilmi jo kävikin, Hirsimäen Jere, 27 v. Alun perin alahärmäläinen ja nyt pari vuotta asunut Lapualla ja siinä työskennellyt. Sukupolvenvaihdoksen kautta yrittäjäksi aika nopeallakin kaavalla, varmaan sitä käydään tarkemminkin tässä läpitte.

MK: Hienoa, kiitos. Kerrotko vähän mitä olet opiskellut tähän mennessä?

JH: Mulla on lukiopohja, Alahärmän lukiossa kävin silloin lakin hommaamassa ja sen jälkeen mietin siinä, että mitä rupeaisi tekemään ja Seinäjoelle ja SeAMKiin tulin opiskelemaan ja liiketalouden alaa. Metsäalaa en oo suoranaisesti opiskellut, että se on tullut vähän tässä sivussa sitten.

TH: Jere, milloin aloitit työskentelyn perheyrityksessä?

JH: No kyllähän siellä ollaan tietenkin oltu mukana ihan pikkupojasta asti, mutta sillä lailla oikeasti työskentelyn aloitin siinä vaiheessa, kun mopokortin sain, että pääsi itte työmaille. Härmässä, kun asuttiin, niin sieltä oli kuitenkin jonkin verran matkaa, Lapualla nyt suurin osa työmaista oli silloin. Voi sanoa, että siinä 2012 siellä suunnilla, mutta sitäkin ennen kesiä kyllä ollaan, mitä sisarusten kyydissä on päässyt ja isän kyydissä niin ollaan siellä oltu mukana niin paljon, kun vaan mahdollista.

MK: Tästä oikeastaan päästäänkin seuraavaan kysymykseen, että kuinka kauan olet työskennellyt perheyrityksessä? Se on monesti niin, että se ei rajoitu siihen muutamaan vuoteen vaan se on aika paljon pidempi periodi.

JH: Kyllä, kyllä se niin on, että kyllä vois suoraan sanoa, että melkein uskaltais sanoa, että 20 vuotta on siinä tullut jotain tehtyä, että aika pienestä on aloitettu, siellä on kuitenkin paljon semmosia hommia, varsinkin kesäisin, mitä ihan nuoretkin pystyy siinä apuna olla. Sehän on alkanut sieltä taimikoiden hoidosta ja taimikoiden istutuksesta, sieltä sitten mennyt eteenpäin.

TH: Perheyrityksenne JP Metsäkoneurakointi Oy toimii pääasiassa Lapualla, niin koska aloititte suunnittelemaan sukupolvenvaihdosta?

JH: Se on ollut sillä lailla yleisesti meillä isän kanssa puheenaiheena varmaan silloin, kun lukiosta valmistuin 2016 niin ensimmäisen kerran siitä oikeasti ruvettiin puhumaan. Olihan toki isä varmasti pyöritellyt asiaa kauan aikaa ja miettinyt, että mitenkähän poika meinaa, että jatkaako vai ei. Se ei ollut ihan selvää silloin. Se oli loppujen lopuksi aika nopea prosessi sitten, kun se lähti käyntiin, mutta kyllä sitä siitä nyt semmoinen pari vuotta siinä pyöriteltiin ennenkö oikeasti uskallettiin ruveta mitään tekemään.

MK: Milloin tämä sukupolvenvaihdos sitten lopullisesti toteutettiin? Mikä oli se hetki, kun nimet lyötiin paperiin?

JH: Prosessi alkoi silloin tai niinkun, että se muutos, ensimmäinen iso askel siihen tehtiin niin se on ollut tuo 2018 syksy eli koko lailla just näitä aikoja, silloin kirjoitettiin nimet alle, oli paperit tehty valmiiksi ja lähettiin prosessia viemään eteenpäin. Siitä sitten oikeastaan kolmen vuoden aikana niin mulle siirtyi omistus pikkuhiljaa ja nyt se on sitten 100-prosenttisesti.

TH: Kerrotko hieman tarkemmin tästä teknisestä toteutuksesta elikkä miten se yrityksen omistus toteutettiin: osakekauppana ilmeisesti, näinkö ymmärsin, alihintaisena kauppana, lahjana, omien osakkeiden ostamisella vai mikä oli tämmönen käytännön tekniikka?

JH: Meillä oli semmoinen, siinä sitä pyöriteltiin ammattilaisten kanssa, että mikä siinä fiksuinta on ja päädyttiin sitten tekemään se lahjana. Ja ennen sitä lahjan antamista siinä oli niin, että yhtiö teki osakekauppaa sen hetkisen omistajan elikkä isän kanssa, että siinä tehtiin vähän osakekauppaa ja sen jälkeen sitten ruvettiin niitä lahjoituksia tekemään ja sitten sieltä saatiin verottajalta semmonen ennakkopäätös, että tämä koko prosessi piti olla, että aluksi piti tulla heti yli 50 % omistuksesta ekalla lahjoituksella ja sen jälkeen kolmen vuoden sisällä kaikki loput.

MK: Sukupolvenvaihdos on yleensä aika monimutkainenkin prosessi tai se saatetaan mieltää sellaisena. Mitä asiantuntija-apua teillä käytettiin ja mihin asioihin?

JH: Meillä oli tuossa oikeastaan koko prosessin ajan ammattilainen mukana, henkilö, joka oli tuttu tilitoimistopuolelta, sen hetkisen tilitoimiston omistava henkilö. Hänellä oli pitkä kokemus yrityskaupoista ja sukupolvenvaihdoksista ja muutenkin, että miten se on järkevä tehdä ja hän oikeastaan teki meille sen koko prosessin, kaikki paperit ja hoiti verottajan kanssa asiat, että ne menee niin kuin kuuluu ja ohjeisti meitä, että se oli sillä lailla meille aika helppoa, että se varmasti se henkinen puoli oli meille se vaikeampaa, isälle se, että joutuu yrityksestä luopua, varmasti uskon, että se oli aika iso asia ja muille sitten taas, että uskaltaa hypätä sen saappaisiin. Ei sitä kannata ehkä pelätä kuitenkaan, mutta ammattilaisen apua siihen kannattaa ottaa.

TH: Joo, nyt tämä tietenkin rahoitettiin tällaisella keinolla, että sait tämän lahjoituksena ja sitten isä osti niitä omia osakkeita yhtiöltä sitä ennen jo eli ei tarvittukaan tällä kertaa vierasta pääomaa tähän. Ja lahjaveroon saitteko siinä sitten maksuaikaa vai kuinka?

JH: Joo elikkä sieltä haettiin verottajalta semmonen ennakkopäätös ja siihen verohuojennusta jonkun verran tuli ja sitten se oli käytännössä niin, että sen kolmen vuoden aikana maksettiin jokaisen lahjoituksen jälkeen kahdessa osassa. Mutta se oli sitten mahdollista rahoittaa sillä lailla, että sitten kun yrityksen omistajuutta siirtyi, niin kun pystyi olla töissä, sai sieltä vähän palkkaa ja jotain osinkojakin, niin niillä hyvin pitkälti saatiin se pyöräytettyä. Ei onneksi tarvittu ulkopuolista apua siihen. Meillä oli semmonen hyvä tilanne onneksi.

MK: Sukupolvenvaihdos, se yleensä kiinnostaa myöskin sidosryhmiä. Millä tavalla te huomioitte sidosryhmät tiedottamalla?

JH: No kyllähän me ollaan meidän sidosryhmien kanssa aika tiiviisti tekemisissä koko ajan, pääosin tehdään korjuuta yhdelle yhtiölle tai kahdelle tällä hetkellä. Mutta silloin pääosin yhdelle. Se oli ehkä heilläkin jo vähän tiedossa, että näin käy ja se tuli aika luonnollisesti siinä, että siitä ruvettiin heidänkin kanssa heti puhumaan. Ja siinä oli meillä semmonen tilanne, että silloin sopimukset oli katkolla ja ruvettiin uusia sopimuksia samaan aikaan, kun hyppäsin mukaan, niin tekemään, niin sitten se tuli vähän siinä samalla, pystyttiin todistamaan se, että jonkinlaista jatkuvuutta on ainakin tiedossa, kun nuori mies lähtee leikkiin mukaan.

TH: Kerroit jo aikaisemmin siitä, että oot ollut pienestä pitäen mukana siellä perheyhtiössä, melkeinpä varmaan jo seitsemänvuotiaasta alkaen elikkä parinkymmenen vuoden ajan, niin miten sä koet, että se johtaminen on siirtynyt sinulle, että oliko se vaan yhdellä kertaa, kun nimi on paperissa ja sitten sinusta kasvoi toimitusjohtaja?

JH: Ei, ei varmahan on hyvin tiedossa, että ihan niin mee. Mulla on sellainen mukava tilanne siinä, että isä antoi ja halusi, että mä otan sitä roolia siinä ja hän oli valmistautunut itse siihen, että hän nyt laittaa painetta, että pitää ruveta päätöksiä tekemään ja se oli tosi hieno juttu ja se, että malttoi myös antaa sitä. Hän on varmasti sanonut ihan tarpeeksi monta kertaa nyt näiden parin vuoden aikana, että kysykää Jereltä, että hän ei enää niitä päätöksiä tee. Mutta kyllähän se vaikeeta on, meilläkin on työntekijöitä, jotka on ollut talossa kauemmin kuin minä oon ollut edes olemassa, niin on se siellä ehkä vähän vaikeeta, että yhtäkkiä nuori herra tulee ja rupee päätöksiä latelemaan niin ja varmasti ollu silleen henkilöstöllekin oma hommansa ottaa se vastaan, mutta kyllä aika hyvin. Me ollaan hyvin erilaisia ehkä johtamaan isän kanssa, niin se on ehkä helpottanut sitä omalla tavallaan. Tyylit on pikkuisen erilaisia.

MK: Kuinka sisarukset tai sellaiset henkilöt, jotka on ollut hyvin tiiviisti perhepiirissä mukana jopa omistamassa tätä niin, miten ne huomioitiin tämän sukupolvenvaihdoksen yhteydessä?

JH: Siinä tehtiin sillä lailla, isällä on yksi toinen lapsi, mun iso sisko, reilu 10 vuotta vanhempi, ja se oli selvää, että silloin kun ruvettiin tuota tekemään siitä keskusteltiin, että me ei tehdä semmosta ratkaisua, että olis vaikka puolet ja puolet, että jompikumpi jatkaa ja sitte siellä oli jo kuitenkin siskolla sen verran omia hommia, oli omaa yritystä ja muuta niin nähtiin sitten fiksuksi, että yritys jää mulle ja sitten siinä saatiin sopimus tehtyä sillä lailla, että hänet huomioidaan rahallisesti sitten siinä, että autetaan sitten sillä lailla.

TH: Paljonko tällä hetkellä JP Metsäkoneurakointi oy:ssä on työntekijöitä ja miten henkilökunta suhtautui vetäjän vaihdokseen?

JH: Silloin oli semmonen vajaa 30, kun mä mukaan hyppäsin ja nyt on parhaillaan talvikaudella lähemmäs 40. Ja niinkun sanoin, että oli se aluksi vähän vaikeeta ja vieläkin on paljon sitä, että isälle saatetaan soittaa jostain asiasta ja toki meidän roolitkin on vähän niin, että se ehkä palveleekin sitä, isähän on vielä hommassa täysin mukana joka päivä, ettei oo jäänyt eläkkeelle. Kyllä se varmaan niin on, että vieläkin on sitä porukkaa, että jos lyödään kova kovaa vastaan niin aika moni vielä kuuntelee sitä vanhaa isäntää mieluummin kuin mua, mutta ei oo mitään semmosia ongelmia tullut, että kyllä se mun mielestä on hyvin otettu vastaan kuitenkin.

MK: Monissa pienemmissä yrityksissä, tosin teillä on jo hyvin merkittävänkin kokoinen yritys eteläpohjalaisesta näkökulmasta, pienissä yrityksissä hallitustyöskentely ei välttämättä näyttele isoa roolia, mutta miltä se teillä näytti, oikeastaan kaksivaiheinen kysymys, ennen sukupolvenvaihdosta ja sen jälkeen?

JH: Kyllä se on ennen varsinkin, kun on ollut yhden omistajan yritys, niin se on ollut hyvin suoraviivaista, että eihän siellä tuota oo ollut paljon mitään krumeluureja, että siellä on yksi ihminen tehnyt päätökset ja niillä mennään ja periaatteessa paperilla on hyvin paljon vieläkin samalla lailla, nyt on vaan päättäjä vaihtunut, mutta yhdessä kuitenkin, isä on hallituksessa vielä mukana tietenkin niin hänen kanssa keskustellaan, mutta kyllä se viimenen päätös on sitten mulla ja se on ollut meidän tyyli aina, että pitää olla se yksi, joka sitten sen viimeisen päätöksen aina tekee. Me ollaan siitä tykätty ja se on toiminut.

TH: No entäs isä, kun hän on vielä hallituksessa mukana, käykö hän vielä päivittäin siellä yrityksessä, työmaalla tai metsällä pyörimässä vai malttaako jäädä kotiin lukemaan Ilkka-Pohjalaisen?

JH: Kyllä täytyy sanoa, että jos hän tätä kuuntelee, niin tuo työmaalla pyörimässä särähtää vähän korvaan, on siis mieletön apu mulle ollut ja on ihan täyspäiväisesti mukana, että ei osaa päästää irti, että silloin tehtiin semmonen sopimus, kun papereita kirjoitettiin niin suullisesti, että saa olla niin paljon mukana ja toiminnassa kuin haluaa ja toivonkin sitä, mutta päivän varoitusajalla voi sit jäädä pois, jos päättää ottaa Espanjaan matkan niin kunhan  päivää ennen ilmoittaa, että huomenna  häntä ei näy, niin asia on kunnossa.

MK: Onko isä ottanut Espanjan matkoja päivän varoitusajalla, mitä semmoista muuta mielekästä tekemistä hän on sitten keksinyt tämän päivittäisen työssäolon lisäksi?

JH: On kyllä ollut kiva huomata, että on sitten tehnyt niitä, ei ehkä ihan päivän varoitusajalla, mutta on nauttinut kuitenkin siitä, että on vähän vapaampaa, käynyt reissussa ja hänellä moottoripyöräily on iso semmonen harrastus niin on sitten maailmalla käynyt moottoripyöräilemässä. Onneksi malttaa välillä ottaa vähän vapaatakin.

TH: Kuulostaa mukavalta. No tuota tässä sukupolvenvaihdosprosessissa niin, kun nyt tarkastelet tätä vuosia 2018 ja kahden vuoden suunnittelujaksoa 2016, kun aloititte, niin mikä teillä meni hyvin tässä vetäjän vaihdoksessa ja mitä ehkä tekisit toisin, jos nyt saisi tehdä jotakin uudella tapaa?

JH: Kaiken kaikkiaan meillä tuo onnistui ihan hienosti, että toki se päätös oli aika nopea, että se oli vähän semmoinen, että no mä nukun yön yli ja sanon sitte, että jatkanko vai en, mutta että se on ehkä mun tyylikin ja niinku kotoa opittu, että me ollaan aika nopeita tekemään isojakin päätöksiä. Se on kyllä ollut tuota, ei oikeastaan mitään tuu yhtäkkiä mieleen, jota olis toisin tehty, ainut, että alun perin meillä oli tarkoitus niin, että me tehtäis tuo yhdeksän vuoden aikana, että sitten olis ollut isä eläkeiässä, kun mulle olisi viimeiset osakkeet siirtynyt, mutta sitten verottajan ennakkopäätöksen takia niin se piti kolmessa vuodessa tehdä. Pikkusen mentiin ehkä lujaa siinä, mutta siitäkin on selvitty. Se on siinä mielessä hyvää, että kun tuossa on vielä tukiverkosto, kun isä on hyvässä kunnossa ei kuitenkaan vielä oo edes eläkeiässä, paljon siinä mukana, niin se on auttanut. Mutta pikkusen rauhallisempi tahti olisi voinut olla vielä parempi.

MK: Mitä yleisesti neuvoja voisit antaa sukupolvenvaihdosta suunnitteleville? Tuossa jo muutama kohta tulikin, mitä kerroit, mutta tuleeko vielä jotakin muuta mieleen, että henkilö, joka nyt päättää ruveta suunnittelemaan perheensä kanssa, että minäpäs jatkan, niin mitä vinkkejä?

JH: Oli se sitten puolin tai toisin niin että tuota esimerkiksi lapsi nyt päättää, että hän haluaisi jatkaa tai sitten se, että se vanhempi rupeaa kyselemään, että olisiko intoa, niin se pitää ottaa puheeksi se asia ja siitä pitää keskustella ja tietyt semmoset kulmakivet sille pitää asettaa, että miten se homma tehdään. Siinä pitää molempien ymmärtää se, että mitä se tarkoittaa, kun se vaihdos tehdään. Se on oikeasti niin, että siellä täytyy sen uuden omistajan pitää pystyä tehdä ne päätökset ja sitä ei voi koko ajan kattoa selän takaa, että mitä se tekee, pitää antaa sitä vapautta tehdä niitä asioita ja johtaa sitä yritystä omalla tavalla. Ja ylipäätänsä se, että sitä muutosta voidaan ruveta tekemään, tai sitä vaihdosta, niin kyllä siinä pitää sen molempien osapuolten ymmärtää, että mitä se oikeesti on. Helpostihan se on niin, että jos varsinkin jos ajattelis, että puhutaan isommista yrityksistä kun meidän yritys, niin eihän siellä välttämättä tiedä, että mitä kaikkea siihen yrittämiseen kuuluu. Sehän voi näyttää sivusta katsottuna mukavalta ja helpolta, mutta se ei sitä välttämättä oo. Että rohkeasti pitää hyvät ja huonot puolet käydä läpi.

TH: No niin Jere, ollaan jo haastattelun loppupuolella, mutta olisiko sinulla vielä jotain muuta mitä haluaisit kertoa, mitä emme ehkä ole huomanneet kysyä?

JH: Ei yhtäkkiä tuu sillä lailla mieleen, että sen verran, jos vapaata sanaa saa sanoa niin mun mielestä tuosta sukupolvenvaihdosasiasta niin jos se vähäkin mietityttää, että olisiko siinä järkeä tai haluaisiko lähteä yrittäjäksi, niin mä kyllä rohkaisen kaikkia siihen, että lähtekää kokeilemaan ja ottakaa se ammattilainen siihen mukaan prosessiin, koska se on meidänkin tapauksessa niin, että jos meillä ei olisi siinä konsultti ollut mukana, niin mehän oltais hyvin helposti meidän nopealla ratkaisuilla ja päätöksenteolla niin me oltais saatu semmonen tilanne, että meillä ei välttämättä olisi ollut edes rahaa tehdä sitä, että olis yhtäkkiä mietitty, että hetkinen, nyt kassa on tyhjä, että mitäs nyt tehdään, että kyllä se ammattilaisen, vaikka se saattaa kuulostaa siinä kun aluksi hyvin kalliilta se ammattilaisen apu, mutta se maksaa itsensä takaisin ja siitä on ihan korvaamaton apu, ainakin ollut meillä.

TH: Kiitoksia tosi paljon mielenkiintoisista ja asiantuntevista vastauksista Jere Hirsimäki ja kiitoksia haastattelusta ja mukavaa päivänjatkoa.

JH: Kiitoksia.

MK: Kiitos.