SEAMK Podcast: Sevas Kodit -hackathonin mentorin rooli – Hackathonit innovoinnin kiihdyttimiksi Etelä-Pohjanmaalle

Podcastin tekstivastine 14.8.2026.

Podcastin aiheena on mentorin kokemukset prosessista. Millainen on mentorin rooli, miten mentori auttaa tiimejä ja miten tiimien ideat kehittyivät hackathonin aikana? Näihin kysymyksiin saadaan vastaus tämän podcastin aikana. Studiossa on mentori ja projektipäällikkö Heli Hietala Seinäjoen ammattikorkeakoululta, sekä TKI-asiantuntija Maarit Liikala ja Heikki Punkari Seinäjoen ammattikorkeakoululta.

Heikki:

Tässä podcast-sarjassa puhumme aidoista innovaatiohaasteista, joissa yritykset, opiskelijat, asiantuntijat ja yrittäjät etsivät ratkaisuja yritysten konkreettisiin haasteisiin hackathon-menetelmän avulla. Jokainen jakso käsittelee hackathon-haastetta, sen taustaa, osallistujia, syntyneitä ideoita tai vaikutuksia. Minä olen Heikki Punkari Seinäjoen ammattikorkeakoululta ja tässä jaksossa keskustelemme hackathonista mentorin ja mentoroinnin näkökulmasta. Meillä on studiossa useita mentorointeja toteuttanut Heli Hietala Seinäjoen ammattikorkeakoululta ja meidän järjestäjien puolelta paljon tiimien kanssa yhteyksissä ollut Maarit Liikala SEAMKilta. Tervetuloa molemmille! Mentoroinnissa siis kehitettiin tiimien ideoita lyhytkestoisesti pääsääntöisesti Teamsin välityksellä eri näkökulmista. Kerrotko Heli heti alkuun, että miten päädyit mukaan ja mikä oli roolisi?

Heli:

Minä olin mukana tässä mentorina palvelumuotoilun näkökulmasta, eli mä pyrin auttamaan tiimejä kehittämään niiden ideoita asiakaslähtöisesti kysymysten avulla ihmettelemällä. Toki tiimit sitten itse teki ne ratkaisut ja sen ideointityön. Mä toimin SEAMKilla kestävän liiketoiminnan asiantuntijana ja oon opiskellut muun muassa palvelumuotoilua tässä vielä työn ohessa lisää ja vedän esimerkiksi tämmöistä ReVisio-hanketta, jossa mm. demotaan yritysten kanssa näitä palvelumuotoilun työkaluja, niin siltä pohjalta sitten päädyin näihin mentorointeihin.

Heikki:

Kyllä. Kerrotko Maarit mikä oli sinun oma roolisi tässä?

Maarit:

Mä sitten enemmän toimin näiden tiimien kanssa yhteistyössä ja olin sopimassa mentoreiden kanssa näitä tapaamisia ja näitä sparraushetkiä. Voisi sanoa, että olin mukana aina kaikissa näissä sparraushetkissä, että jos ei nämä tiimit kysele että mitä, niin minä sitten kyselin niitä kaikenlaisia asioita mitä ajattelin, että se mentorointi osaa auttaa näitä tiimejä niiden ideoiden kehittämisessä.

Heikki:

Juuri näin. Se oli kyllä tärkeää. Kerrotko Heli vielä tarkemmin, että mistä näkökulmasta mentoroit? Olit meidän niin sanotusti vakimentoreita tässä ensimmäisessä prosessissa.

Heli:

Joo, mä keskityin ehkä erityisesti siihen asiakasymmärrykseen, mikä on tietysti keskeistä oli se idea sitten mikä hyvänsä. Ja siihen arvolupaukseen ja sidosryhmien hahmottamiseen, toteutettavuuteen ja myös vastuullisuusnäkökulmiin, joita sieltä hienosti löytyi useammastakin ideasta ja toin sitä palvelumuotoilun näkökulmaa. Siinä mentoroinnissa lähdettiin liikkeelle siitä asiakkaan ja kohderyhmän tunnistamisesta. Ideat oli usein melko laajoja ja se kohderyhmän rajaaminen usein auttaa paketoimaan sitä toimivaksi ratkaisuksi. Me rakennettiin näiden tiimien kanssa asiakasymmärrystä, pohdittiin kuka oikeastaan on se asiakas ja semmoinen asiakas, jolle se ratkaisijatiimi löytäisi parhaan jalansijan siinä omalla ratkaisullaan ja sen asetetun haasteen näkökulmasta, eli sen minkä Sevas oli tässä asettanut toimeksiantona. Mietittiin niitä asiakkaan tarpeita ja motiiveja ja kuka siitä ratkaisusta sitten maksaisi ja miksi ja tunnistettiin niitä ratkaisuun liittyviä sidosryhmiä. Sitten pohdittiin sitä arvoa, että millaista arvoa eri osapuolet tuottaa ja se että hyvä idea ei riitä, vaan sen täytyy olla kiinnostava ja kannattava kaikille osapuolille jotka siihen liittyy. Me tarkasteltiin sitä arvolupausta, että mitä ongelmaa ratkaistaan aidosti ja miksi asiakas valitsisi juuri tämän. Niitä tiimejä haastettiin tarkastelemaan sitä ratkaisua vähän kuin toteutuspolkuna niiden asiakkaiden ja sidosryhmien näkökulmasta ja miettimään sitä koko matkaa, että mitä kaikkea siellä tarvitaan ja mitä haasteita ja juttuja siellä voi tulla vastaan. Palvelumuotoiluprosessista, se ehkä tässä kiteytyy siihen että pyritään ensin ymmärtämään, sitten määrittelemään, ideoimaan ja lopulta testaamaan ja paketoimaan. Eli käytännössä tämä on se etenemissuunta, mutta se prosessi itsessään on semmoinen, että palataan aina aiempiin vaiheisiin. Kun vaikka testataan, niin sitten voidaan palata takaisin sinne määrittelyyn ja asiakkaan ymmärtämiseen. Mentoroinnin kannalta tässä tää oli tietysti vain pintaraapaisu koska aikaa oli vähän, mutta ehkä se prosessin juoni tuli käytyä läpi jota sitten ne tiimit pystyy hyödyntämään.

Heikki:

Okei. Mites Heli, mitä sä havaitsit tän mentorointien aikana, oliko tämän tyyppiselle mentoroinnille tarvetta?

Heli:

No kyllä sille mun mielestä oli ja kyllä sen siinä huomasi, että se ulkopuolinen sparraus auttaa jalostamaan sitä ideaa. Ne kysymykset ja se ihmettely pakottaa tarkastelemaan sitä ratkaisua eri näkökulmista. Ehkä se suurin kehitysaskel tapahtui siinä, kun sitä tiimiä haastettiin rajaamaan sitä ideaa ja miettimään yksi selkeä kohderyhmä, jolle sitä ideaa ollaan tarjoamassa ja ratkaisemassa. Se teki siitä kehittämisestä konkreettisempaa. Sitten se idean testaustavan tuumailut, mietittiin että miten sitä voisi testata. Mikä olisi pienin mahdollinen kokeilu jolla päästäisiin liikkeelle, niin se oli myös ehkä semmoinen mikä auttoi luomaan pohjaa sille ensimmäiselle ratkaisulle ja sitten sitä skaalattavuutta voidaan miettiä sen jälkeen. Mä havaitsin, että vaikka mentoroinnin aikana ne keskustelut vei asiaa eteenpäin, niin ne tiimit ehkä tarvitsisi usein myös pitkäjänteisempää rinnallakulkijuutta. Ne mentoroinnissa syntyneet oivallukset ei välttämättä siinä arjen kiireessä sitten mene eteenpäin, ellei siinä tiimissä ole joku aktiivinen sparraajahenkilö, joka vie sitä koko ajan järjestelmällisesti eteenpäin, joko tiimin sisältä tai ulkoa. Pelkillä mentorointihetkillä ei voida sitä asiaa viedä eteenpäin, jos ei se etene niiden välissä.

Sitten semmoinen myös minkä havaitsin, niin se tiedetty tosiasia pätee tässäkin, että siinä tiimissä olisi hyvä olla monimuotoisuutta. Vähintään 2 tai 3 ihmistä ja semmoinen monialaisuus ja verkostoituminen ja valmius kehittää sitä ideaa yhdessä muiden kanssa, sparrailla sitä eri tahojen kanssa, niin se on merkittävä vahvuus. Idea harvoin jalostuu yksin. Sitten taas toisaalta nää hackathonit oli hyviä myös siihen, että kun siinä on mentoreita ja näitä hankkeen asiantuntijoita ympärillä, niin jos oot aika yksin ratkaisemassa jotain ideaa, niin siinä saa kyllä hyvän yhteisön ympärilleen pallotella sitä asiaa. Oli myös hauska huomata, että tässä parhaat oivallukset syntyy usein kaikkein yksinkertaisimmilla kysymyksillä ja semmoisilla mitkä tuntui, että tää on ihan itsestään selvää. Sitten kun sen kysyi ääneen, niin huomasi että se alkoi jalostaa sitä ideaa merkittävästi. Omille ideoille helposti sokeutuu itse kukin.

Heikki:

Kyllä joo. Tässähän oli tosiaan hyvin rajallisesti aikaa niin kuin hackathonin luonteeseen kuuluukin, niin sille mentoroinnille. Tarkoitus onkin ehkä antaa sellainen tietynlainen suunta ja sysäys sille hommalle. Tosiaan meillä oli tiimeissä 1– 4 henkilöä, että se vaihteli hieman tiimien mukaan montako osallistujaa per tiimi oli. Entä Maarit sun näkökulmasta, missä asioissa tiimit tarvitsi apua tai minkä tyyppiset mentoroinnit oli hyviä?

Maarit:

Mehän tarjottiin tässä, kaikille oli juuri tämä palvelumuotoiluvaihtoehto ja myös sitten pitchaukseen eli siihen loppupuheen pitämiseen oli opastukset, mutta sitten niissä sparraussessioissa katsottiin, minkälaisia tarpeita sieltä nousee ja onko siellä justiin että jotain tarvitaan. Esimerkiksi tiimikohtaisesti katsottiin, että SEAMKin muita asiantuntijoita käytettiin hyötynä sitten, jos tuli tarve. Minun mielestä oli todella mukavaa just tämä vuoropuhelu ja jatkaisin tuohon Helin vastaukseen, että hienoa työtä teit. Siinä näki todella hyvin kun meillä oli 2 kuukautta aikaa mentoroida näitä ideoita, että ne meni todella ison harppauksen eteenpäin joka ikinen. Ja se just, että se jalostui se idea ja selkeytyi ja kiteytyi. Minun mielestä oli ilo huomata se ja havaita tämä kehitys.

Heli:

Aika lyhyt aika kuitenkin.

Maarit:

On loppujen lopuksi joo.

Heikki:

No joo, ehkä kuultiinkin jo osin mitä Maarit oli tästä mieltä, mutta kysyn Heli sultakin, että mikä yllätti näissä mentoroinneissa?

Heli:

No se monipuolisuus ehdottomasti, ne oli tosi erilaisia ne ideat. Jokainen oli lähtenyt niillä omilla ydinvahvuuksillaan ratkaisemaan sitä tosi erilaisista suunnista. Sitten kanssa just se, että miten nopeasti se lähti myös jalostumaan näin ulkopuolisen kyselemänä, myös se idea siitä vielä eteenpäin. Sitten ne erilaiset ideat kuitenkin yllättävän hyvin tuki toisiaan, että niistä olisi pystynyt rakentamaan yhden ison kokonaisuuden oikeastaan lopulta.

Heikki:

Joo, ideat oli hyvin erilaisia ja siitäkin näkökulmasta pystyi lähestyä monelta näkökulmalta. Miten teidän mielestä nää tiimit otti sitä mentorointia vastaan?

Heli:

Mun mielestä ne otti tosi hyvin ja keskustelut oli tosi avoimia ja ne tiimit kehitti ideoitaan tosi rakentavasti eteenpäin siinä. Parhaiten mun mielestä hyötyi ne tiimit, jotka nimenomaan lähti tosi avoimin mielin siihen keskusteluun ja mentorointiin mukaan. Toki joskus on tärkeää, että perustelee vahvasti myös sitä omaa tulokulmaa, mutta ajattelen että tämmöisessä semmoinen näkökulman vaihtamisen taito on aina hyväksi uudistumiskyvylle. Jos käyttää siinä mentorointisessiossa kovin paljon aikaa vain sen oman kannan perustelemiseen, niin sitten ei välttämättä saa ihan kaikkea irti siitä mentoroinnista.

Heikki:

Kyllä. Sitten mulle tuli tällainen mieleen että miten teidän mielestä, kysytään nyt vaikka Heliltä ensin, niin missä mielestäsi kulkee raja sellaisen sparraamisen ja ohjaamisen ja sitten taas liiallisen vaikuttamisen välillä, että oliko sitä vaikea tunnistaa tai hahmottaa?

Heli:

No kyllä sitä sillä lailla oli, että mäkin oon vähän semmoinen innostuja ja haluaisin heti ratkaisemaan ja toteuttamaan ja mä näin aina potentiaalia kaikissa ideoissa viedä sitä johonkin suuntaan. Kyllä siinä saa kieli keskellä suuta olla, että ei lähde vaikuttamaan, vaan nimenomaan haastamaan ja ohjaamaan ja kysymään. Mä huomasin kyllä, että mä pohdin niitä ideoita mentorointien jälkeen ja aivan muissa arjen hetkissä keksin lisää ideoita niihin. Osa niistä tiimeistä ehkä myös odotti melko valmiita vastauksia tai näkemystä siitä suunnasta. Vaikka se ei toki oo tällaisessa mentoroinnissa se tarkoitus ja toisaalta se sessio oli niin lyhyt, ettei siinä ehdikään muuta kuin antaa vain työkaluja sen idean työstämiseen. Tiimeillähän se paras tietämys siitä ideasta on. Paljon kysymyksiä jäi tavallaan vielä ilmaan ja siksi olisikin tosi tärkeää, että siellä tiimissä olisi joku, joka veisi sitä sitten aktiivisesti eteenpäin.

Heikki:

Kyllä. Mites Maarit tää sama juttu, että järjestäjien puolelta ei mekään nyt liikaa pyritty kuitenkaan vaikuttamaan siihen ideaan, vaan ehkä olemaan rinnalla enemmän vai miten sä koit tämän?

Maarit:

Kyllä, mutta sama kuin Helillä, että oli tosi vaikea olla innostumatta näistä ideoista. Ja se niin kuin sanoi Heli edellisessä vastauksessakin siitä, että näki justiin niiden potentiaalin, että jos niitä yhdistäisi. Eli semmoinen teki mieli sanoa, että teidän kannattaisi tuon tiimin kanssa jutella ja näin, mutta mehän tehtiin tää hackathon vähän eri tavalla kun perinteisesti, että tässä muut tiimit ei tiennyt niistä toistensa ideoista. Mun mielestä se oli ihan hyvä päätös, koska me saatiin nyt tehtyä 5 täysin erilaista ideaa ja ne pysyi erilaisena ja ne ei nyt alkanut muistuttaa toisiaan. Sekin oli mun mielestä siinä mentoroinnissa tärkeää, että nimenomaan sitä heidän omaa ideaansa vietiin eteenpäin eikä yritetty lisätä siihen jotain muita näkökulmia, että annettiin heille vapaus siihen oman ideansa kehittämiseen eteenpäin.

Heli:

Joo ja sitten kuitenkin siinä lopputilaisuudessa he kuuli toistensa ideat, niin sitten he voivat tämän hackathonin jälkeen jatkaa yhteistyötä, jos semmoista ajatusta herää.

Heikki:

Kyllä joo, tiimithän varmasti jossain määrin varmasti tekevätkin toivottavasti yhteistyötä, että sehän näissä on myös yksi idea. Kerroit Heli tuossa, että suurin haaste oli ehkä sen haasteen rajaaminen ja näin, mutta tuleeko jotain muita haasteita mieleen mitä oli matkan varrella?

Heli:

No ehkä se ideoiden rajaaminen oli se mikä kiteyttää kaiken. Moni halusi ratkaista monta ongelmaa yhtaikaa ja jos asiakassegmenttiä ei ollut valittu, niin sitä ideaa oli vaikea jalostaa ja rajata, koska oli niin monta suuntaa mihin lähteä ja monta tahoa, jotka liittyy siihen. Sitten kun valittiin se yksi ensisijainen kohderyhmä, jolle nyt ensimmäisenä sitä ratkaisua mietittiin ja sitten mietittiin sitä pienintä mahdollista toteutusta ja muistutettiin siitä alkuperäisestä toimeksiannosta, että mihin sitä ratkaisua oltiin etsimässä, niin se kehittäminen helpottui huomattavasti.

Maarit:

Joo, mä voisin kanssa lisätä tuohon mitä huomasi haasteeksi, niin totta kai se aika. Mutta just tuo mitä Heli sanoi, että se piti koko ajan pitää mielessä se fokus kenelle me ollaan tätä tekemässä. Huomasi että monella tiimillä oli se, että he innostui jostain ja oli viemässä sitä asiaa toiseen suuntaan ja sitten ne unohti sen, kenelle tätä asiaa tehdään ja mitä yritetään ratkaista. Se oli tosi tärkeää saada pidettyä se fokus koko ajan siinä, että mentiin siihen oikeaan suuntaan.

Heikki:

Joo, että sellainen tehtävä kirkkaana mielessä tavallaan on tosi tärkeätä tässä. Niin kuin kaikilla osapuolilla oikeastaan. Heli, kerrotko vielä miksi tällainen pilotointi nousi esiin näissä mentoroinneissa?

Heli:

No oikeastaan se todellinen kehitys alkaa vasta kun sitä toteutusta aletaan miettiä. Siihen asti se idea on idea, mutta sen jälkeen se alkaa jalostua konseptiksi tai joksikin tuotepalveluratkaisuksi. Siksi me keskusteltiin paljon siitä, mikä olisi sellainen pieni mahdollinen pilotti, joka voitaisiin toteuttaa matalalla kynnyksellä ilman suuria investointeja. Silloin kun sitä pystytään testata, niin saadaan myös se tieto että toimiiko tää tai pitääkö meidän muuttaa vielä jotain. Eikä niin, että kehitetään se asia viimeiseen asti loppuun ja sitten todetaan että ei tää kiinnostanutkaan asiakkaita tai muuta. Siinä myös tulee hyvin esiin se, että okei me tarvitaankin tähän vielä tämmöisiä ja tämmöisiä kumppaneita, että me pystytään tää toteuttamaan. Sitä ei oikein välttämättä hoksaa ajatella kaikkea, ennen kuin miettii sitä asiaa sen toteutuksen kautta. Sen takia se pienin pilotti on mun mielestä kaikessa aina semmoinen olennainen, joka palauttaa sitten taas sitä idean jalostamista sinne, että tarvitaanko me lisää ymmärrystä jostakin meidän sidosryhmistä tai asiakkaista tai jotain muuta, mitä meidän pitää vielä siinä huomioida. Se on ehkä semmoinen millä voidaan sitten sitä ratkaisun toteutettavuutta arvioida mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Moni olisi niistä tiimeistä ehkä lähtenyt heti skaalaamaan. Mä ajattelen taas niin päin, että kun sulla on se pienin mahdollinen ratkaisu, niin sitten voi miettiä miten sitä skaalataan.

Heikki:

Joo, hyvä. Mainitsit noi sidosryhmät tässä, niin kuinka tärkeänä te näette eri sidosryhmät osana tällaista hackathonia?

Heli:

Harva ratkaisu toimii niin, että sä yksin sitä toteutat tyhjiössä. Jos ajattelee vaikka tätä Sevaksen asettamaa haastetta joka liittyy siihen asumiseen, niin siinä on asukkaat, Sevas, oppilaitokset, työnantajat, kunnat, muut yhteistyökumppanit, esimerkiksi kuljetusyritykset, kalustajat, tämän tyyppisiä nousi esiin niissä ratkaisuissa. Siellä on tosi monta tahoa ja ne kaikki pitää saada toimimaan, että se pystytään toteuttamaan. Me pohdittiin noissa mentoroinneissa paljon sitä, että ketkä kaikki siitä hyötyy, ketkä siihen osallistuu, ketkä voisi investoida siihen ja ketkä sitä sitten oikeasti toteuttaa. Mä haastoin heitä pohtimaan sitä, että se ratkaisu toimii vasta sitten kun se tuottaa arvoa niille kaikille keskeisille osapuolille, jotka on mahdollistamassa sen ratkaisun.

Heikki:

Juuri näin. No mennään vähän tästä meidän yksittäisestä hackathonista sitten pidemmälle, niin miten  näette että mitä hyötyä tällaisesta yritysten välisestä hackathon-toiminnasta on meidän alueelle?

Heli:

No kyllä minä ainakin ajattelen, että se yhdessä oppiminen on tässä se homman pihvi niin sanotusti. Se tuo yhteen yrityksiä, opiskelijoita ja asiantuntijoita ja ratkotaan oikeita käytännön haasteita ihan uusista tulokulmista ja yli alue- ja toimialarajojen. Se on aina kaikkia osapuolia ja osapuolten onnistumista rikastuttavaa. Siitä syntyy niitä uusia näkökulmia ja yhteistyöverkostoja, uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyisiä kehittämissuuntia. Mä ajattelen, että yhteiskehittäminen on tulevaisuuden tapa menestyä monella alalla. Tässä mun mielestä hienosti luodaan tässä hackathon-hankkeessa tällaista mallia ja toimintatapaa siihen. Toivottavasti tosi moni yritys lähtisi tällaisiin mukaan rohkeasti, koska tässä ei mun mielestä voi kuin voittaa.

Maarit:

Kyllä ja voisin jatkaa vielä, että se että opitaan. Tavallaan erilaisen kehittämismenetelmän oppii tässä samalla, niin sillä on todella iso merkitys. Sitä voidaan yrityksissä hyödyntää sitä samanlaista omassa kehityksessään ilman hackathoniakin. Tää menetelmä, että mietitään asioita eri näkökulmista ja eri asiakasryhmille ja muuta, niin se on tosi tärkeää tietoa ja taito opetella.

Heli:

Kyllä ja sitten tässä saadaan just sitä kokemusta, että kun näitä hackathoneja on tullut tuolta maailmalta ja ehkä IT-puolelta ensimmäisenä, niin minkälainen malli sitten sopii tänne Etelä-Pohjanmaalle ja tähän eteläpohjalaiseen kulttuuriin, niin eihän sitä opita muuta kuin kokeilemalla paikallisten yritysten kanssa.

Heikki:

Kyllä joo, nyt saadaan sitä työtä tehdä ja testata, mikä meillä täällä toimii. No mites Heli tämän kokemuksen jälkeen, niin lähtisitkö mukaan uudelleen?

Heli:

Ehdottomasti. Tää on ollut tosi innostava prosessi ja koko ajan vain innostui lisää siinä, kun niitä tiimejä mentoroi. Onhan tässä se hauska puoli, että mentorina sä voit kysyä ilman että sulla on itsellä vastauksia, että ei tarvitse olla itseään fiksumpi vaan voi luottaa siihen, että tiimillä on paras tieto. Alku vähän jännitti, tosiaan se että onko mulla nyt näille annettavaa, mutta sitten tavallaan huomasi just sen, että eihän mun tarvi sitä ideaa tietää pohjimmiltaan, vaan riittää että kysyy kysymyksiä. Ne on usein hyvin tämmöisiä yksinkertaisia simppeleitä asioita, mitkä sitten unohtuu siinä innostumisen ohessa. Tiimeillä oli tosi paljon luovia ajatuksia ja sitä halua ratkaista monelta kantilta. Oli hienoa huomata, että se yhdessä ihmettely toi kaikille semmoisen innostumisen ja onnistumisen tunteen.

Heikki:

Se oli hyvin kiteytetty. Kiitos Heli, kun autoit meitä osaamisellasi tässä hackathonissa ja tietysti kaikki muutkin mentorit, niin iso kiitos heillekin. Minä ainakin opin paljon tässä mukana uutta ja kiitos Maarit ja koko muu tiimi, kun kannattelitte näitä tiimejä läpi tämä hackathonin. Meillä on syksyllä seuraava hackathon edessä ja mentorointeja tarvitaan myös silloin. Tämä podcast-sarja on osa Euroopan unionin osarahoittamaa Hackathonit innovoinnin kiihdyttimiksi Etelä-Pohjanmaalle -hanketta ja tämä on toteutettu myös tiiviissä yhteistyössä ReVisio -hankkeen kanssa. Me kiitämme rahoittajaa hankkeiden ja tämän podcastin mahdollistamisesta. Kiitos kun kuuntelit, hei hei.