SEAMK Podcast: Yrittäjyys: perheen yhteinen onnistuminen – Naiset innovaatio- ja kasvupolulla -hanke

Kauhavalaisen Terapiina Oy:n yrittäjä Hanna-Kaisa Kippola toteaa, että yrittäjyys muutti elämää joustavammaksi, mutta arvaamattomaksi.

Annukka:

Kokemukset yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistämisestä vaihtelee. Jääkö aikaa lapsille tai perheelle laisinkaan vai toisaalta voiko yrittäjyys lisätäkin vapautta ja mahdollisuuksia perhe- ja työelämän yhdistämisessä ja aikataulutuksessa? Näitä kysymyksiä pohditaan tänään SEAMKin podcastissa. Mun nimi on Annukka Koivuranta ja työskentelen SEAMKissa Euroopan unionin osarahoittamassa Naiset innovaatio- ja kasvupolulla  –hankkeessa. Minun vieraana tänään on yrittäjä ja toimintaterapeutti Hanna-Kaisa Kippola Kauhajoelta. Lämpimästi tervetuloa!

Hanna-Kaisa:

Kiitos kutsusta. Mukavaa ja jännittävää olla täällä.

Annukka:

Mahtavaa kun tulit. Sun yritys Terapiina on Kauhajoella sijaitseva toimintaterapia-alan yritys ja olet ostanut sen 5 vuotta sitten ja hypännyt siinä samalla palkkatyöstä yrittäjäksi. Terapiinassa on lisäksi 6 muuta toimintaterapeuttia, jotka toteuttaa toimintaterapiaa kaikenikäisille asiakkaille ympäri Etelä-Pohjanmaata. Mutta nyt me ollaan täällä puhumassa vähän kumminkin henkilökohtaisemmista asioista ja puhutaan tästä yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Kertoisitko tähän alkuun minkälainen perhe sulla on?

Hanna-Kaisa:

Mun perheeseen kuuluu mun aviomies Ossi sekä meidän pojat iältään 8 ja 10 vuotta. Yrityskauppaa tehtiin lopulta melkein pari vuotta suurimmaksi osaksi koronan aiheuttamien viivästysten vuoksi. Lopulta yrityksen siirtyessä minulle pojat oli sillä hetkellä 3- ja 5-vuotiaita. Ossi on rakennusalalla palkkatöissä, sillä on säännöllinen työaika 6-14, mikä jättää sitten sillä lailla hyvin aikaa työpäivän päätteeksi ottaa vastuuta perheen arjen pyörittämisestä. Tää on ollut kyllä iso sellainen mahdollistava tekijä mun yrittäjyyteen liittyen. Sitten me muutettiin yli 10 vuotta sitten Seinäjoelta Kauhajoelle ihan siitä syystä, että mä olin raskaana ja kaikki isovanhemmat on siellä lähellä. Nyt meillä on kyllä tosi laaja ihana isovanhempien tukiverkko ympärillä.

Annukka:

Kuulostaa ihanalta ja varmasti siitä on tosi paljon apua tässä pikkulapsiarjessa. Kertoisitko sitten mitkä on ollut sinulle hyviä ja tai oikeastaan ihan niitä parhaitakin puolia tässä yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistämisessä?

Hanna-Kaisa:

Muistan kun se yrittäjyys oli ihan silloin alkutaipaleella tai tehtiin yrityskauppoja, niin se innostus oli aivan valtavaa ja se näkyi minussa ihan kaikin puolin muillakin elämän osa-alueilla. Muistan että jotenkin energiaa tuntui riittävän ihan mielin määrin loputtomiin. Sen jälkeen on vähän tasaantunut toki. Mutta parasta tässä nyt varmasti on se vapaus ja joustavuus. Minä esimerkiksi venytän vähän aamuja ja lähden usein töihin samaan aikaan kun pojat lähtee kouluun. Mun on helppo sovittaa lasten menot kalenteriin, vaikka ne olisi ihan keskellä päivää ja teen sen tosi mielelläni. Mutta sitten jos pojat sairastelee, niin siitä on yritetty pitää kiinni tiukasti, että kuitenkin ne menisivät Ossin kanssa puoliksi kun ollaan kotona, vaikka se olisikin minulle helpompaa. Toki nämä kotipäivät tarkoittaa usein käytännössä sitä, että lapsi katselee sairaspediltä elokuvia ja itse teen etäpäivää. Mä pystyn myös helposti vaikuttamaan mun loma-aikoihin ja ehkä epätyypillisesti yrittäjänä mä pidän vuodessa aika monta viikkoa lomaa. Kesällä 4-5 viikkoa ja joulunakin viikko-pari. Syys- ja hiihtolomillakin ainakin osan viikkoa, että koulujen loma-aikoihin ajoittuu. Mutta tässäkin täytyy todeta, että myös lomailuunkin mahtuu aina vähän töitä, että kyllä mä vastaan asiakaspuheluihin tai maksan kiireelliset laskut tai varmistan että palkat menee maksuun ja semmoiset pakolliset asiat. Minua ei ole ikinä ihan hirveästi haitannut se, että minun työ ja muu elämä menee sillain iloisesti sekaisin. Työpäivän aikana mä voin hoitaa vaikka mun omat ostokset samalla kun mä hoidan yrityksen ostokset, tai mä voin käydä ystävän kanssa lounaalla tai mä voin käydä kesken päivän kotona. Sitten taas toisaalta vapaa-ajalla saatan vastata siihen työpuheluun tai lapsen treenien aikana hoitaa jonkun homman tietokoneella. Tai illalla kun käyn muiden asioiden lomassa kylillä, niin tankkaan yrityksen auton että sillä lailla ne soljuu vähän sekaisin.

Annukka:

Niinpä, limittyy ja lomittuu. Meitähän on ihmisiä erilaisia, että joille kuille sopii se, että hyvin selkeästi rajaa sen työajan ja sitten monille voi sopia taas toisaalta paremmin se, että pystyy sitten molempiin suuntiin joustaa niissä, niin saa sitten helpotusta siihen arkeen. Mutta kuulostaa, että olet löytänyt tosi toimivia ja hyviä malleja siihen. No onko sitten ollut jotakin haasteita tässä työn ja perhe-elämän yhdistämisessä sulla?

Hanna-Kaisa:

Niin kuten sanoin, tämä on ollut minulle ihan ok kunhan vaan se tasapaino on lopulta säilynyt, eikä se työ salakavalasti hiivi sinne vapaa-ajan puolelle liikaa. Ehkä isoin asia mikä omalla kohdalla haastaa, on stressi. Se on hyvin kausittaista ja joskus voi mennä muutama kuukausi aika kevyelläkin fiiliksellä, mutta esimerkiksi tämä syksy on ollut nyt hyvä esimerkki siitä, miten sellainen jatkuva ylikuormitus alkaa näkyä mulla kaikilla elämän osa-alueilla ja vaikuttaa myös mun läheisiin. Kyllä siihen isoksi osaksi on ollut syynä työ, mutta toki lisäksi tänä syksynä tai kesällä jo Ossin kanssa vähän vahingossa ajauduttiin sellaiseen tilanteeseen, että me päädyttiin remontoimaan kahta sijoitusasuntoa tuolla Tampereella. Tää on ajoittunut sitten niille lomille ja viikonloppuihin. Lisäksi kun itse yrittää myös pitää omista harrastuksista kiinni ja on mulla tässä vähän opintojakin vielä ollut, niin on joutunut toteamaan että kyllä tämä kokonaisuus on jo liikaa. Tässä nyt kantapään kautta yritän oppia rajojen vetämistä, etten oman ja perheen hyvinvoinnin kustannuksella vain paina menemään hampaat irvessä. Sellaisen kokonaiskuormituksen lisäksi minussa aiheuttaa aika voimakasta stressiä, jos töissä työnantajan tai esimiehen roolissa tulee jotain takkua. Vaikka meillä Terapiinassa työyhteisö on ihana ja ilmapiiri on tosi avoin ja rento. Mä pidän tätä puolta yhtenä Terapiinan parhaista puolista tai suurimmista vahvuuksista, niin ei tietenkään voi välttyä siltä, etteikö joskus tulisi jotain henkilöstöön liittyvää huolta. Varsinkin jos mä oon mokannut jossain ja se vaikuttaa toiseen henkilöön, niin tämän tyyppisistä ajatuskeloista mun on sitten tosi vaikea päästä kotona eroon, enkä ole kotona ihan täysin läsnä henkisesti.

Annukka:

Niin ne jää sitten pyörimään sinne mieleen?

Hanna-Kaisa:

Joo kyllä, mutta onneksi nämä tilanteet on kuitenkin aika harvinaisia.

Annukka:

Sinulla on kokemusta tosiaan myös palkkatyöstä ennen lapsia ja kun lapset on ollut pieniä eli oot ollut töissä tässä samaisessa yrityksessä, jonka sitten myöhemmin ostit. Miten sinä itse koet, onko se sinun kokemus muuttunut nyt tästä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä? Nyt kun sinä olet ollut yrittäjä verrattuna siihen, kun sinä olet ollut palkkatyössä?

Hanna-Kaisa:

On muuttunut. Sillai yleisesti minä ajattelen, että edelleen yleisempää on se että äidit kantaa päävastuun siitä perhearjesta ja lasten aikatauluista ja kotitöistä, vaikka perhe kokisikin olevansa aika tasa-arvoinen. Kun tähän sitten yhdistää yrittäjyyden sellaiset joustamattomat vähän niin kuin piikit, kun siellä tulee jotain deadlineja tai asiakastapahtumia tai joillakin aloilla joku sesonki voi vaikuttaa, niin kyllä se kuorma voi kasautua sitten erityisesti sille äidille tällaisissa kohdissa ja näissä tilanteissa kyllä tarvitsisi sitten sitä perheen tukea. Ja on varmasti syytä käydä keskusteluja niihin rooleihin ja tehtäviin ja aikataulutukseen ja joustamiseen liittyen. Mun osalta tää asia on kyllä mennyt tosi hyvin ja Ossille on jo vaikuttanut kasvavan vähän sellaiset tuntosarvet että se tietää, koska on syytä astua vähän myös minun vastuualueille auttelemaan siellä arjessa, että saadaan arki pyörimään. Minusta tuntuu että Ossi on sisäistänyt sen, että kyse ei ole vaan minun jostain omasta projektista, vaan koko perheen yhteisestä onnistumisesta kun saadaan tämä homma pyörimään.

No joo, sitten ajattelen että yrittäjä-äiti varmaan herkästi voi kohdata ulkopuolelta tai sitten omasta mielestä johtuvia sellaisia odotuksia, että tulisi olla yhtä aikaa menestyvä ja sataprosenttisesti läsnäoleva äiti ja puoliso ja täydellinen yrittäjä. Itsellä on tätä havaittavissa jonkin verran, että tällaisen paineen purkaminen vaatii sitten kyllä vähän sellaista omaa ajatustyötä ja keskustelua perheen kanssa, tai puolison ehkä nyt pääosin. Itse olen kyllä siinä opetellut tietoisesti laskemaan rimaa. Kun mietin sitä aikaa kun olin palkkatyössä, niin olihan se työaika rajatumpi. Lomalla ja saikkupäivinä sai unohtaa työt kokonaan. Kotona olin ehkä tuolloin paremmin läsnä just sillai henkisesti ja aikaa riitti perhearjelle paremmin. Ja muistan kuinka koti oli vielä silloin tosi tiptop. En tiedä johtuuko se töistä vai lasten kasvamisesta vai mistä, mutta ei ole enää. Tässä on väkisinkin oppinut siihen riman laskemiseen ja nauttimaan kotona olemisesta, vaikka siellä välillä vallitsisikin kaaos.

Kun mä ryhdyin yrittäjäksi, niin mun mielestä tavallaan se perheen arki muuttui kyllä joustavammaksi, mutta samalla myös vähän arvaamattomammaksi. Se yrittäjyys vaatii perheeltä enemmän tasapainottelua arjessa, mutta kyllä yrittäjyys minun mielestä tästä huolimatta voi olla sellainen voimavara eikä kuormittaja. Perhe näkee läheltä kuinka äiti rakentaa jotain omannäköistä ja lapset voi oppia siinä paljonkin työn merkityksestä ja itsenäisyydestä ja rohkeudesta ja sinnikkyydestä. Kyllä minä koen, että Ossikin on ylpeä minun yrittäjyydestä. Toki varmasti näkee myös mitä meidän yhdessä onnistuminen tässä mahdollistaa sitten myös taloudellisesti. Talouden näkökulmasta tulot oli toki palkkatyössä varmat ja ne oli säännölliset ja elämä sen myötä ehkä ennakoitavampaa, mutta kyllä tulot jäi sitten myös lopulta pienemmiksi kuin yrittäjänä.

Annukka:

Niinpä, että se vaatii sitä riskinottoa, mutta sitten se myös voi kannattaa hyvinkin sitten siinä kohtaa.

Hanna-Kaisa:

Just näin.

Annukka:

Joo ja hyvä että oot tavallaan löytänyt myös sitten niitä siellä arjessa, että mistä kannattaa rajata ja mitä jättää pois. Tosiaan kaikkeahan ei vaan mihinkään repeä, että mistä ne vaatimukset sitten tulee, että pitääkö sen kodin olla ihan tiptop. Onko ne niitä omia pään sisäisiä vaatimuksia sitten loppuviimein vai tuleeko ne ulkopuolelta, varmaan molempia?

Hanna-Kaisa:

Varmaan molempia, mutta omalla kohdalla kyllä sanoisin että se oma pää syöttää niitä tehokkaasti.

Annukka:

No tässä kuvailitkin jo miten tämä yrittäjyys on vaikuttanut teidän arkeen, mutta tuleeko vielä mieleen jotakin, että ylipäätään miten tämä yrittäjyys vaikuttaa teidän perheen tämmöiseen dynamiikkaan, esimerkiksi vastuunjakoon tai toimintatapoihin?

Hanna-Kaisa:

Mä ajattelen että yrittäjyys on tapa elää ja se kyllä muovaa perheen arkea monella tasolla. Aikatauluista on puhuttava paljon enemmän, koska ne elää. Meidän perheessä sanoisin, että yrittäjyys on muuttanut vastuunjakoa tasaisempaan suuntaan, vaikka Ossi jo ennestäänkin kyllä otti paljon vastuuta kotona. Nyt on tullut jotenkin vielä Ossille enemmän vastuuta niistä arjen käytännöistä ja kun hän on kotona aikaisemmin, niin ehtii esimerkiksi laittaa ruoan. Hän myös hoitaa isoilta osin meidän lasten harrastukset. Sellainen kodista huolehtiminen on mun mielestä jakautunut aina aika tasan meillä, mutta sen sijaan mun vastuulle on jäänyt yhteydenpito ja kuljetukset ensin päiväkotiin ja sitten kouluun ja aamu- ja iltapäivätoimintaan. Myös isovanhempien suuntaan hoitokuviot ja niiden suunnittelu. Toki monet näistä kuuluisista arjen metatöistä jotka usein naisten harteille kasautuu, on myös mun harteilla ollut. Mutta täytyy sanoa että sitä myötä kun mä oon tehnyt niitä metatöitä näkyviksi, niin kyllä Ossikin on ottanut niistä paljon koppia. Siellä joskus saattaa olla just jotkut sellaiset Wilma-viestit huomioituna, mitkä on mennyt multa ohi tai synttärilahja kaverisynttäreille hankittuna, että se on kyllä aivan tosi iso juttu, koska ne täyttää sen arjen niin tehokkaasti.

Ja sitten sanoisin, että ihan ehdottomasti myös meidän lapset on oppinut ottamaan vastuuta asioista ja toimii monissa asioissa jo tosi itsenäisesti. Ne huolehtii isoksi osaksi itse esimerkiksi tavaroistaan ja läksyistään. Kun aina en voi olla aamuisin kotona, niin kyllä siellä kouluun lähdöt sujuu ihan ongelmitta. Sitten se missä itse oon kehittynyt, niin kyllä mä oon oppinut ottamaan apua vastaan. En nyt ehkä ihan muitta mutkitta mutta paljon paremmin kuin alussa, etenkin niillä isovanhemmilta. Kun meillä on käytännössä kolme  ihanaa mummolaa ja kaikki isovanhemmat on vahvasti meidän arjessa läsnä ja vuorotellen ottaa lapsia hoitoon kun tarve vaatii. Joskus saatan pyytää isovanhempia vaikka käyttämään lasta hammaslääkärissä, tai hoitamaan jonkun kuljetuksen mihin en itse just sitten sinä päivänä repeä. Kaiken kaikkiaan yrittäjänä paineet ja huolet tulee jotenkin lähemmäksi sitä kotia, mikä edellyttää sitten sellaista avoimuutta ja kuuntelemista usein sieltä puolison suunnalta. Mä oon huomannut miten mun perhe on joutunut ymmärtämään, että äidillä on ajoittain vähän sellaisia kausia jolloin annetaan äidille tilaa ja ollaan vähän hiljempaa. Jos mä oon kuormittunut niin se meteli on sellainen, mikä sitten jotenkin saa mun karvat nousemaan pystyyn herkästi, niin sen on perhekin joutunut oppimaan. Mutta yrittäjyyden myötä mä voin toisaalta olla joskus jopa aiempaa enemmän läsnä kotona, mutta sitten toisinaan taas päinvastoin. Lapset varmasti aistii musta nää eri kaudet. Toisaalta lapset voi nähdä mun sellaisen intohimon ja innostuksen ja vapauden siinä työssä, mutta sitten varmasti aistii myös sen stressin ja huolen.

Annukka:

No miten sä vielä tämän kaiken keskellä onnistut pitämään vai onnistutko pitämään huolta omasta hyvinvoinnistasi? Onko löytynyt jotakin keinoja siihen, että pystytkö palautumaan? Nyt sanoitkin, että on ollut tiukka puolivuotinen, mutta onko sieltä jotain oppia tullut jossain kohtaa?

Hanna-Kaisa:

Joo, kyllä tämä syksy on ollut hyvä muistutus siitä, että tätä puolta ei sovi unohtaa. Kuormitus on ollut melkoista ja yhtäkkiä mä huomaan, että kaikessa kiireessä mä oon lipsunut just niistä hyvinvointia edistävistä asioista, kuten levosta ja liikunnasta. Nyt mä oon sitten palautellut itseäni ruotuun näissä asioissa ja uni on mun hyvinvoinnille ihan ykkösjuttu ja yritän varmistaa, että nukun joka yö vähintään sen 8 tuntia. Liikunnan oon vaihtanut nyt vähän palauttavampaan ainakin joksikin aikaa, että ehkä mä sitten salille palaan vasta kun koen, että energiaa taas riittää paremmin. Syömisen säännöllisyyden kanssa mulla on aina vähän tekemistä. Se on ikuinen tavoite ja samoin ruutuajan rajoittamisen kanssa. Tässä mä haluaisin ottaa kyllä vielä jotkut oikein kovat keinot käyttöön. Ehkä mä vaihdan johonkin vanhanaikaiseen kapulaan. Kavereihin olen koko ajan yhteydessä ja me treffaillaankin isolla porukalla aina muutaman kerran vuodessa. Niistä mä saan kyllä paljon iloa ja energiaa pitkäksi aikaa, mutta kyllä mä ajattelen, että hyvinvointi koostuu ihan näistä tosi peruspalikoista.

Annukka:

Niinhän se on.

Hanna-Kaisa:

Mitkä sitten saattaa siellä kiireen ja stressin keskellä tai just niistä helposti lipsua, mutta tässä joutuu olemaan vähän niin kuin äiti itselleenkin, että katsoo itsensäkin perään että tulee mentyä ajoissa nukkumaan ja ruutuaika pysyy kurissa ja aamupala tulee syötyä.  No, rutiinit on ehkä se avainsana.

Annukka:

Joo se stressi aiheuttaa helposti sen, että mennään semmoista putkea vaan eteenpäin ja kaikki ylimääräinen siitä ulkopuolelta unohtuu. Vielä tähän loppuun sellainen kysymys, että olisiko sinulla jotain erityisiä vinkkejä sellaisille naisille, jotka harkitsee yrittäjyyttä, mutta sitten pohtii sitä että pystyykö siinä sen hetkisessä perhetilanteessa hyppäämään yrittäjäksi?

Hanna-Kaisa:

No mä sanoisin näille naisille, että yrittäjyys ja perhe-elämä ei sulje toisiaan missään nimessä pois. Se vaatii kyllä avointa keskustelua ja pelisääntöjen sopimista perheessä. Myös se, että salli itsellesi realismi. Et voi olla kaikissa rooleissa sataprosenttisesti samaan aikaan eikä tarvitsekaan. Sitten sellainen, että se yrittäjyyden joustavuus ei tarkoita sitä, että sun pitäisi äitinä venyä joka suuntaan vaikka se olisi mahdollista. Sen voi hyödyntää sen joustavuuden sellaisella tavalla, joka sopii sille omalle perheelle ja sen aikatauluihin. Sen voi ottaa enemmän sellaisena mahdollisuutena sen joustavuuden. Sitten ota vastaan apua puolisolta, isovanhemmilta, ystäviltä, muilta ammattilaisilta, että yrittäjyys ei ole mikään yksin suoritettava matka. Parhaimmillaan yrittäjyys ja perhe-elämä voi myös tukea toisiaan tavalla, joka tekee siitä arjesta tosi omannäköistä, merkityksellistä ja sellaista vahvaa. Joo, semmoiset.

Annukka:

Kiitos, tosi hyviä pointteja. Erityisesti tykkäsin tuosta, että se joustavuus yrittäjänä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että sun pitäisi joustaa joka paikkaan. Tosi hyvää pohdintaa. Kiitos tosi paljon Hanna-Kaisa että olit täällä meidän vieraana, oli tosi kiinnostava kuulla sinun ajatuksia ja kokemuksia tästä aiheesta. Ja kiitos kuulijoille kun kuuntelitte tän podcastin. Tämä oli tuotettu osana Euroopan unionin osarahoittamaa hanketta Naiset innovaatio- ja kasvupolulla.

Hanna-Kaisa:

Kiitos myös minun puolesta.

Annukka:

Kiitos.