SEAMK Podcast: Yrittäjyyden epävarmuus vaatii riskejä ja resilienssiä – Naiset innovaatio- ja kasvupolulla -hanke

Mitä kaikkea yrittäjyys vaatii, kun arki on täynnä epävarmuutta – ja miten siitä voi selvitä jopa vahvempana? Opti-Design Oy:n yrittäjä Ulla Alatalolla oli vasta perustettu kivijalkakauppa, kun koronapandemia sekoitti arjen. Nopeat ja rohkeat ratkaisut, avoimuus ja perheen tuki auttoivat yrityksen pahimman yli.

Aila:

Yrittäminen vaatii jatkuvaa riskien sietämistä ja hallintaa, koska mikään ei ole varmaa vaan epävarmaa. Epävarmuuden saattaa aiheuttaa yrityksen sisäiset tekijät tai sitten ulkopuoliset, joita on vaikeampi hallita. Kaikkeen tulee siis varautua, niin epämieluisiin tuloksiin kuin myös onnistumisesta seuraaviin vaatimuksiin ja tapahtumiin. Tänään keskustelemme riskeistä, niiden sietämisestä, niiden hallinnasta ja siitä, miten yrittäjä kokee tuon vuoristoradan. Minun nimeni on Aila Hemminki ja toimin projektipäällikkönä Euroopan unionin osarahoittamassa Naiset innovaatio- ja kasvupolulla -hankkeessa Seinäjoen ammattikorkeakoululla. Vieraana meillä on tänään Ulla Alatalo, yrittäjä palvelevasta optikkoliike Opti-Designista Seinäjoelta. Lämpimästi tervetuloa Ulla!

Ulla:

Kiitoksia.

Aila:

Sä perustit Ulla yrityksesi ja avasit kivijalkaliike Opti-Designin Seinäjoen keskustaan vuonna 2019. Miten urasi kulki kohti yrittäjyyttä?

Ulla:

No mä haaveilin yrittäjyydestä tosi pitkään, mutta piti kerätä rohkeutta ja ylittää omia pelkoja ennen kuin uskalsin oman yrityksen perustaa. Oikeastaan kaksi asiaa on vaikuttaneet lopulliseen päätökseen ryhtyä yrittäjäksi. Eli mun isä oli yrittäjä ja teki konkurssin lopulta sitten 80-luvulla ja tämän jälkeen mun vanhemmat erosivat ja lapsuuden perhe hajosi, että se kokemus hidasti aika paljon yrittäjäksi lähtemistä ja sitä uskaltamista. Tavallaan se kaikki semmoinen mitä tapahtui, niin tosiaan vaikutti siihen, että pelko siitä että se yrittäminen ei aina onnistu sitten mietitytti. Mutta aina se siellä takaraivossa oli ja mulla oli tosi monta hyvää työpaikkaa ja mä oon tykännyt tosi paljon tästä omasta optikon, nykyään optometristin työstä. Sitten mulla hyvä ystävä menehtyi rintasyöpään 42-vuotiaana. Samanikäinen ja se havahdutti miettimään, että mitä mä haluaisin elämässä tehdä tai mitä mä katuisin jos en tekisi. Silloin sitten tavallaan se päätös syntyi, että kyllä mua harmittaisi jos mä en uskaltaisi lähteä yrittäjäksi. Samoihin aikoihin täältä Seinäjoelta oli lopettanut pieni yksityinen optikkoliike, että mä näin että tänne oli tilaa tulla. Tosiaan sitten otin Into Seinäjokeen yhteyttä ja sitten sain sieltä apua siihen alkuun.

Aila:

Kiitos tästä tarinasta. Meillä on kaikilla omat tarinat ja hienoa että se vei sinut sinne mitä olit haaveillut. No Opti-Design myymälä oli ollut avoinna noin vuoden, kun sitten tuli korona. Miten se vaikutti siihen toimintaan?

Ulla:

No mä olin tosiaan yrittänyt varautua kaikkeen ennen yrittäjäksi ryhtymistä ja konkurssi ja kuolema oli ne suurimmat pelot. Mutta tosiaan koronaan en osannut varautua eikä kukaan muukaan, että sehän yllätti meidät kaikki. Ymmärsin heti, että se korona varmaan hiljentää sen liiketoiminnan ja niinhän se heti tekikin. Mulla oli silloin kaksi osa-aikaista työntekijää ja mä jouduin lomauttamaan molemmat ja sitten toisen myös irtisanomaan. He ymmärsi kyllä hyvin mun tilanteen ja sen, että se ei johtunut heistä. Mä jäin yksin siihen ja sitten säädin yrityksen aukioloja, että olin osan aikaa ajanvarauksella ja osan aikaa normaalisti auki. Työskentelin sen loppukevään yksin ja sitten kesällä sain toisen työntekijän ottaa takaisin. Kyllä se siitä sitten tuli, mutta oli kyllä tosi voimakas ja yllättävä asia.

Aila:

Niin se on tietysti kun on tuommoinen palveleva kivijalkaliike, niin niitä silmälaseja tosiaan halutaan sovittaa ja sovitella, niin se on hankalaa jos ei voida tulla myymälään.

Ulla:

Kyllä.

Aila:

No nyt kun sä ajattelet koronavuosia jälkeenpäin, niin mitkä asiat sitten varjeli sun yritystä ja minkä avulla te selvisitte? Mitä sä siitä ajattelet?

Ulla:

No reagoin nopeasti, enkä jäänyt odottelemaan. Toki sitten uuden yrityksen kassakin näytti siltä, että pitää tehdä nopeasti reagointia. Pieni yritys on ketterä ja se mahdollistaa nopeita ratkaisuja. Ja avoimuus on aina mielestäni hyvä ja selventää asioita tavallaan kanssakulkijoille ja sitten niitä ratkaisuja avaa kyllä.

Aila:

No miten sä suhtaudut nyt erilaisiin riskeihin? Varaudutko sä enemmän ja miten se näkyy ja tottuuko niihin riskeihin?

Ulla:

No mä olin ajatellut ennen yrityksen perustamista, että siinä menee vuosia ennen kuin se toimii ja sanoisin että kyllä korona pitkitti uuden yrityksen tätä toimivuutta jonkun verran. Ja kyllä korona on opettanut senkin, että kaikkeen ei tosiaan voi varautua ja riskit kuuluu vahvasti yrittäjyyteen ja myös elämään. Yrittäjyys on opettanut eniten hetkessä elämistä ja toki justiin kun on ihan uuden kivijalkaliikkeen perustanut ja nollasta lähtenyt että ei ole tavallaan sitä asiakaskuntaa, niin sitten oon yrittänyt kerätä pientä puskuria yllättäviin menoihin. Tottakai tiedostinkin sen, että alkuvuodet se tietää yrittäjälle itselleen eli minulle tiukkaa taloutta. Ja halusin kuitenkin vähän etupainotteisesti työntekijöihin satsata ja nyt se alkaa näyttämään, että se on ollut tosi järkevää. Kuitenkin uuden työntekijän perehdyttäminen vie paljon aikaa, mutta se on tärkeää ja erittäin kannattavaa. Toisaalta taas sitten ilman hyviä työntekijöitä et sä voi onnistua ja menestyä tai suoriutua arjesta hyvin.

Aila:

Riskithän on semmoista epävarmaa, kun näkymä on epävarma eteenpäin. Oletko sä koskaan kokenut sellaista epävarmuutta, että mitäs sitten jos mä onnistunkin kaikessa, että pystytkö sitten vastaamaan niihin vaatimuksiin mitä se aiheuttaa?

Ulla:

Joo, ehkä näissä viime vuosien aikana sitä ei ole tarvinnut hirveän paljon miettiä, että onnistunko. Enemmän ehkä se epäonnistuminen tai että tuleeko tästä nyt mitään, niin on ollut enemmän. Mutta toki sitten joskus kun on ollut kuitenkin hyviä kuukausia ja oon miettinyt, että jos tää menisi näin niin mitäs sitten. Mutta totta kai sitten investoinnit, että haluaisi jotakin uusia tutkimuslaitteita jo nyt ja ne on aika arvokkaita, että niihin tietenkin. Isot investoinnit tietenkin tulisi onnistumisen myötä. Toki sitten työntekijöiden, me ollaan pyritty nytkin siihen kouluttautumiseen ja muuhun, että kyllä mä uskon että se sellainen työssä kehittyminen kuitenkin meidänkin alalla koko ajan uusiutuu ja tarvitsee jotakin muutosta. Että vaikea sanoa, se ei ole tuntunut niin konkreettiselta. Mutta kyllähän sitten jos oikein ajattelee, että jos oikein onnistuisi, niin toivottavasti siinä edelleen pysyisi kaikki tärkeät ihmiset mukana mitä tähänkin asti.

Aila:

Joo. Sä palkkasit työntekijöitä heti alkumetreillä, mitä se on vaatinut sinulta ja liiketoiminnalta ja minkälainen prosessi se kunkin työntekijän palkkaaminen on ollut?

Ulla:

No mä aloitin tosiaan yksin tai mun oma perhe on ollut apuna koko ajan. Varsinkin mun äiti ja anoppi oli siinä myymälämummoina pari ensimmäistä vuotta. Mä olin ennen yrityksen perustamista käynyt tekemässä laskelmia uusyrityskeskuksessa ja siellä kyllä sanottiin, että tämä on kahden henkilön työpaikka. Tai tällainen liiketoiminta on yleensä kahden henkilön työpaikka. Mutta mä perustin kuitenkin sen uuden yrityksen uudelle paikkakunnalle ja tosiaan halusin nähdä ensin miten se lähtee pyörimään, mutta aika pian olin samaa mieltä, että kyllä tähän työkaverille olisi paikka. Sitten mä otin yhteyttä TE-keskukseen, josta mä sainkin apua ja sitä kautta löytyi mun ensimmäinen työntekijä optometristi Maria. Hän on ollut nyt työsuhteessa yli 6 vuotta. Että jos on pieni yritys ja sulla on yksi työntekijä, niin se ei välttämättä takaa yrittäjälle vapaapäivää. Periaatteessa jos on kaksi työntekijää, niin silloin on yrittäjän mahdollista helpommin pitää sitä vapaata. Sitten meillä on ollut aika monta harjoittelijaa. Sitten tää toinen työntekijä eli optometristi Ella, niin hänkin on ollut meillä ensin harjoittelemassa ja sitten sitä kautta kesätöissä. Valmistumisen jälkeen hän oli hetken töissä muualla, mutta sitten on palannut meille töihin ja ollut jo 3,5 vuotta. Minulla on suuri onni ollut saada joustavat työntekijät ja ne on ymmärtäneet hyvin uutta yrittäjää ja tämmöisen uuden liikkeen ja koronan aiheuttamaa epävarmuutta. Tosiaan se että mun mielestä hyvässä työyhteisössä se avoimuus on tärkeää ja sitten se tietenkin, että me jaetaan samoja arvoja töissä. Ja onhan uudella yrityksellä näiden vuosien aikana ollut vähän haastetta kannattavuudessa, mutta oon sitä miettinyt että kuitenkin se, että mä haluaisin että meillä olisi aina asiantuntija siellä, palveleva optikkoliikkeen asiakaspalvelussa. Myöskin sitten tuossa koronavuosina sen verran väsähdin, että ne vapaapäivätkin on tosi tärkeitä, että jokainen meistä tarvitsee vähän sitä vapaata ja joutenoloa. Uudet ideat ei meinaa syntyä, jos et sä saa koskaan olla vaan. Arjen suorittamisessa tavallaan se luovuus kyllä kärsii paljon. Tosiaan nyt me ollaan sitten siinä tasossa, että tää näyttää siltä että mulla on kolmen hengen työpaikka.

Aila:

Joo, hienoa. Tuo on kyllä justiin niin, että niiden henkilöiden arvot ja se miten sovitaan yhteen mutta silti toisaalta täydennetään toistemme osaamista, niin se on tosi tärkeää. Ja hienoa että oot löytänyt tuon, että vapaalla syntyy uusia ideoita ja pidät huolen siitä. Pystytkö kuvailemaan miten äidin yrittäjyys on vaikuttanut perheen ja etenkin itsesi hyvinvointiin?

Ulla:

No mulla on pitkä parisuhde, että me ollaan oltu jo yhdessä lähes 30 vuotta. Ja mieheni on nähnyt sitä minun sellaista, että varmaan kyllästyy siihen minun jatkuviin entisten työpaikkojeni kehittämisideoihin ja muihin. Ja tosiaan onhan hän tiennyt sen, että mua se oma yrityskin kiinnostaa, niin hän tavallaan on ollut siinä suurena taustatukena. Ja ilman, mun mies on enemmän riskinottaja kuin minä, niin tavallaan ilman hänen sitä uskallusta mä en olisi varmaan uskaltanut lähteä. Mutta tosiaan sitten meidän tyttäret olivat 11- ja 13-vuotiaita kun mä perustin yrityksen. Olin tehnyt ennen yrittäjäksi lähtemistä 80-prosenttista työviikkoa. Eli olin ollut aika paljon kotona, että olin ehtinyt leipoa ja olla perheen kanssa. Tosiaan sitten mieheni kannusti mua yrittäjäksi ja oli valmis ottamaan taloudellisen riskin kanssani. Ja tosiaan se että ne koronavuodet oli rankkoja, koska se stressi vei yöunet ja se haastoi mun jaksamista paljon, mutta perhe oli tukena koko ajan ja mukana tässä. Kyllähän nää yrittäjävuodet on omia rajoja ja jaksamista kokeillut. Mutta sitten perusasioiden vaaliminen on tullut tärkeäksi, että pitää muistaa että uni, lepo, hyvä ruoka ja liikunta on tavallaan balanssissa. Niitä kun muistaa vaalia, niin arki sujuu paremmin. Mutta yrittäjillekin lakisääteinen vuosiloma olisi kyllä tarpeen. Sitä monesti miettii, että yrittäjät harvoin, tai no tämä on niitä myyttejä, että voiko yrittäjä pitää lomaa. Ja myös sitä, että yrittäjä ei koskaan lomaile. Mutta justiin se, että jos haluaa kehittää liiketoimintaa niin väsyneenä sitä ei kyllä jaksa. Toki me ollaan kaikki erilaisia, mutta yrittäjät ei siitä numeroa tee, mutta mun mielestä se olisi ihan tavallaan tarpeellinen kaikille.

Aila:

Kyllä. Kerroit, että sinun perhe on ollut tukena jatkuvasti. Pystytkö kertomaan joitakin esimerkkejä siitä, että millä tavalla konkreettisesti, mitä he tekee?

Ulla:

Joo tosiaan koko perhe on ollut tukena alusta asti ja kyllä he on joutunut ihan siellä myymälässä asiakaspalvelijoiksi kaikki, mies ja tyttäret. Silloin kun korona alkoi, niin mun vanhempi tytär Eeva kun tosiaan asiakkaita ei ollut liikenteessä, niin sitten mietittiin että mitäs nyt. Sitten se some tuli siihen nopeasti. Sosiaalinen media on aika edullista, jopa ilmaista alustaa tuoda liikettä esiin. Lähdettiin sitä somea ihan tekemään, että tehtiin tällainen suunnitelma ihan viikkotasolla. Nyt tällä hetkellä me tehdään puolivuosittain meille kalenterisuunnitelmaa somessa, että me ollaan tämä syksy jo tehty, että ensi kevättä tässä aloitellaan. Sinne omalla tyylillä pyritään tuomaan, mutta Eeva on ollut siinä tosi iso apu. Nuori henkilö, joka ymmärtää tuommoista sosiaalisen median alustaa, niin hän tekee nopeasti. Sitten oon yllättynyt miten ne mun mielestä huonot ideat on sitten saanut eniten niitä katseluita. Sitten tuossa kun sanoitkin siitä työyhteisöstä, niin minusta on tosi kiva kun meitä on kolme eri ikäistä naista töissä. Se on vahvuus kyllä, että on tavallaan vähän eri. Ei nyt toki Marialla ja minulla ole kauhean paljon ikäeroa, mutta kuitenkin se että me ollaan eri ikäisiä, erilaisia ja eri vahvuuksia omaavia henkilöitä. Tosiaan siitä tyttärestä on ollut siinä somessa ja meillä on aika laaja asiakaskunta, että joku jopa kävi joskus Kajaanista hakemassa aurinkolasit, kun se oli törmännyt meihin somessa. Tampereeltakin on käyty hakemassa silmälaseja ihan sillä, että nähnyt somessa kehyksiä ja sitten ne on ajatellut että ne lähtee katsomaan. Nykyään maailma on aika pieni, tai no ainakin Suomi on pieni, mutta kyllä me toki ulkomaillekin ollaan niitä lähetelty. Sillä lailla some on hyvä apuväline ja varsinkin kun siihen saa sitten semmoisen henkilön, että siihen ei meidän optisen alan ammattilaisten työaika mene liiaksi. Ja toki sitten se nuorempi tytär on ehdottoman kova siivoamaan, että hän sitten tykkää siitä ja on toki siinä asiakaspalvelussakin, mutta pitää aina ikkunat kirkkaina ja paikat putsattuna.

Aila:

Kyllä. Sekin on tärkeää, koska se on se ensivaikutelma kun myymälään astuu.

Ulla:

Kyllä.

Aila:

Voisitko sä antaa jotain neuvoja kollegoillesi, toisille naisyrittäjille riskien kohtaamisesta, niiden hallinnasta ja samalla sitten oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä?

Ulla:

No joo, niin kuin aiemmin sanoinkin niin mun mielestä avoimuus on hyvä jokaisessa asiassa. Toki verkostoituminen, vertaistuki ja avun pyytäminen tai sen hakeminen on tärkeää. Meillä on hyviä justiin uusyrityskeskus ja TE-keskus ja Into Seinäjoki täällä jotka auttaa ja on mahdollisuus saada semmoista ammattilaisen apua. Kannattaa kyllä riippuen asiasta, mutta mä uskon että tavallaan pienyrittäjälle on kyllä tosi tärkeitä nää olemassa olevat mahdollisuudet saada ammattilaisten apua ja yrittäjälle on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta. Tuli mieleen se, että lentokoneissakin neuvotaan aina onnettomuuden sattuessa laittamaan happinaamari ensin itselle ja sen jälkeen vasta auttamaan muita. Ehkä se mikä aina meinaa unohtua, että jos et itsestä huolehdi, niin sitten se vaikuttaa kaikkeen ja jaksamiseen. Itse asiassa ihan kaikkeen.

Aila:

Joo, niinhän meilläkin on ollut tässä teemana, että yrittäjä on oman yrityksensä suurin riski ja voimavara.

Ulla:

Kyllä.

Aila:

Onko sulla jotakin erityistä tekniikkaa riskien analysoimiseen ja päätöksentekoon? Esimerkiksi vaikka semmoista, että poissuljet jotakin tai laitat niitä kiireellisyys- tai tärkeysjärjestykseen?

Ulla:

Joo, jos se on ennalta ajateltavissa oleva riski, niin silloinhan sitä pystyy nimenomaan laittamaan tärkeysjärjestykseen tai sitten miettimään koska se hoidetaan. Mutta sitten yllättäviin tietenkin on hankalampi varautua. Mutta kyllä mä oon jotenkin tässä näiden yrittäjävuosien aikana oppinut tosiaan elämään hetkessä. Usein tosiaan jos tulee jotakin äkillistä tai jotakin missä haluaisin apua päätöksentekoon, niin mä soitan mun veljelle. Häneltä usein sitten saa sitä sparrausta ja myöskin sitä, että kannattaa pitkällä aikajänteellä miettiä. Ei niitä aina heti näe niitä vaikutuksia eikä myöskään kannata liian hätäisesti mitään päätöksiä välttämättä tehdä.

Aila:

Ja sun veli on myös yrittäjä?

Ulla:

Joo kyllä.

Aila:

Mutta ihan eri alalta.

Ulla:

Kyllä. Hän on ohjelmointialan yrittäjä, insinööri.

Aila:

Siinäkin tulee justiin että kun on erilainen näkökulma, niin sitten se monipuolistaa sitä päätöksenteon pohjaa.

Ulla:

Kyllä ja pitkä kokemus. Hän on niin pitkään toiminut, että on nähnyt monenlaista.

Aila:

Joo. No mistäs Opti-Designin löytää ja milloin se on avoinna?

Ulla:

No meidät löytää Seinäjoen Keskuskadulta. Eli vanhasta Vaasantalosta ja me ollaan arkisin avoinna 10-18 ja lauantaisin 10-14. Ja meidät löytää myös sosiaalisesta mediasta. Eli Instagramista optidesign.fi tai sitten Facebookista löytyy Opti-Designin sivut. Verkkosivuiltakin löytyy ajanvaraus, www.optidesign.fi.

Aila:

Kiitoksia erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta, joka oli täynnä ideoita ja tietoa. Kiitos Ulla Alatalo Opti-Design Oy:stä.

Ulla:

Kiitos että sain tulla.

Aila:

Kiitos myös sinulle kuulija mielenkiinnostasi. Tämä podcast on tuotettu osana Euroopan unionin osarahoittamaa hanketta Naiset innovaatio- ja kasvupolulla.