SEAMK Podcast: XR-teknologian hyödyntäminen maataloudessa
Puhuja 1: Jussi Knaapi
Puhuja 2: Sakari Pollari, SeAMK
Puhuja 3: Soila Huhtaluhta, SeAMK, haastattelija
[Puhuja 3]
Tervetuloa kuuntelemaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kestävän viljelyn podcast-sarjaa, joka paneutuu kestävän viljelyn teemoihin muun muassa maan kasvukunnon, älymaatalouden ja elintarviketuotannon aiheiden parissa. Tämän podcastin aiheena on maataloudessa käytettävien työkoneiden huolto ja säätäminen XR-teknologioiden avulla. Vieraina meillä on aiheen asiantuntijat Jussi Knaapi ja Sakari Pollari. Mä olen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan asiantuntija Soila Huhtaluhta SeAMKista ja toimin tässä podcastissa haastattelijana. Jussi ja Sakari, kertoisitteko alkuun itsestänne ja omasta taustastanne aiheen parissa?
[Puhuja 1]
Joo, mä olen Jussi Knaapi ja taustani on maanviljelijä. Suorittanut nämä tarpeelliset koulut eli olen agronomi. Ja koko ikäni olen ollut Koneviesti-lehden freelance-toimittaja. Eli tämä on lähinnä se mun tausta, joka liittyy tähän tämän päivän teemaan.
[Puhuja 2]
Joo, mun nimi on Sakari Pollari. Mä olen tietotekniikan insinööri, valmistunut 2021 ja sitten on siitä asti ollut täällä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotiimissä asiantuntijana.
[Puhuja 3]
Joo, tervetuloa. Aloitetaan sitten ihan perusteista. Mitä XR-teknologia oikeasti tarkoittaa ja mitä siihen sisältyy?
[Puhuja 2]
Joo, eli XR-teknologian ympärillä pyörii paljon näitä termejä. Niin on hyvä niitä vähäsen kasata, niissä helposti menee sekaisin. Mutta jos karkeasti tekee sen määrittelyyn, niin XR tulee sanoista Extended Reality, joka tarkoittaa siis laajennettu todellisuus. Ja XR on tällainen kattotermi, jonka alle tulee sitten kaikki ne muut termit. Eli ensimmäisenä yleensä puhutaan VR-stä eli Virtual Reality, joka tarkoittaa siis sitä, että käyttäjällä laitetaan laitteet päähän, joista käyttäjä näkee pelkästään digitaalisesti tuotettua materiaalia. Se oli se ensimmäinen, joka yleistyi joskus 2015.
Sitten siitä seuraavaa yleisesti on Augmented Reality, joka on siis lisätty todellisuus, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että nähdään normimaailman näkymä yleensä kameran läpi, ja sitten siihen kameranäkymään voidaan tuoda jotain digitaalista. Esimerkiksi yleisin, mitä ihmiset ehkä tietävät on, että kännykän kamerasta pystyy nähdä kameranäkymää, ja sitten siihen tulee jotain. Esimerkiksi osoitetaan ihmistä, ja tulee kasvoille jotain tai joku olento tai esine siihen maahan.
Ja sitten sen jälkeen sellainen vähän harvinaisempi termi on Mixed Reality, eli sekoitettu todellisuus, joka usein puhutaan vähän edestakaisin AR-n ja MR-n Mixed Reality välillä. Mutta se sellainen ensisijainen ero on, että Mixed Reality mahdollistaa sen, että se digitaalinen esine voi mennä esimerkiksi pöydän taakse piiloon, että sitten käyttäjä ei näe sitä, joten se tarkoittaa sitä, että se laitteisto ymmärtää, että siinä on pöytä, joka peittää sen esineen.
[Puhuja 3]
Okei. No näitä teknologioita hyödynnetään nykyään siis monilla eri aloilla, mutta Jussi, missä määrin nimenomaan maataloussektorilla voidaan sun näkemyksen mukaan hyödyntää XR-teknologiaa?
[Puhuja 1]
Meillähän on nyt ollut jo esimerkkejä siitä, että tuodaan luonto luokkahuoneeseen, eli harjoitellaan juttuja ihan tällä, onko se VR sitten itse asiassa. Se on ihan hyvä. Metsäpuolella varmaan on ollut enemmän käytössä. Meillä, niin kuin mun omaan kokemukseen liittyen, niin tais olla 6-7 vuotta sitten meillä oli Jyväskylän talvimaatalousnäyttelyssä tämmöinen tietynlainen esitys, VR, jossa me yritimme luoda sinne näyttelyosastolle meidän Novida koulutilan ja Koneviestinlehden viljelymenetelmäkoe. Eli me toimme sen pellon sinne sisälle ja sitten käytettiin sen aikaisia mahdollisuuksia, että me voitiin virtuaalisesti näyttää, mitä tärkeitä asioita siellä pellolla tapahtuu. Tämä on yksi tämmöinen esimerkki, joka mulla on ollut omakohtaisena. Siinä vaiheessa sain myöskin sitten hieman haistella, mitä siellä eräässä kotimaisessa traktoritehtaassa Jyväskylän liepeillä tehtiin näiden juttujen kanssa. Toki tämän päivän tilannetta mä en täysin tiedä, että kuinka ovat menneet eteenpäin siinä, mutta tämmöisiä rajapintoja mulla on ollut.
[Puhuja 3]
Joo. No tämän podcastin keskeisenä aiheena on maatalouden työkoneiden huolto ja säätäminen virtuaalitodellisuuslasien avulla. Millä tavalla XR-teknologia toimii tässä ja mitä etuja sillä voitaisiin saavuttaa?
[Puhuja 1]
No oikeastaan mä otan eilisen esimerkkinä. Mulla oli hollantilaisia vieraita Suomessa ja he, kuinka ollakaan, ajavat Valtra-nimisellä traktorilla. Me olimme siellä tehtaalla eilen. Ihan tämmöinen perustutustuminen, mutta kyllä siitä aika helposti voi ajatella, että jos näillä kokonpanoryhmän jäsenillä olisi näitä teknologioita käytössä, joita nyt ei sillä tavalla vielä ole, niin tämmöinen, kuinka sanoisi, laadun varmentaminen ennen kuin tapahtuu mitään hämminkiä, eli inhimillisiä erehdyksiä, niin siihenhän tämä sopisi vallan hyvin. Koontiryhmän jäsen voi tsekata ohjatusti, että onko kaikki asiat tehty oikein. Tähän tämä mun mielestä sopisi ihan samalla tavalla kuin näihin huoltoasioihinkin, mutta siinä on sitten muita juttuja kyllä, jotka täytyy myöskin olla kunnossa.
[Puhuja 2]
Minunkin kokemus, mitä olen kuullut, niin on just se, että parhaimmillaan VR on just siinä, että jos on suunnitteilla joku asia, niin sitä voidaan katsoa virtuaalitodellisuudessa, jolloin se näkyy oikeassa koossa ja se näyttää mittasuhteet oikein, joten sieltä voi havaita jotain virheitä, mitä ei ehkä tietokoneen näytöltä näe, jos sitä on suunnitellut. Tämmöistä on minulle tullut vastaan.
[Puhuja 3]
Aivan. No, miten näitä teknologioita hyödyntäen voisi sitten käytännössä toteuttaa kylvökoneen tai kasvinsuojeluruiskun säätämistä tai vaikka puimurihuoltotöitä ennen sadankorjuukautta tai tämmöistä?
[Puhuja 1]
Itse asiassa tätä on varmaan aika paljon jo pilotoitu. Siellä sun täällä. Muistelen jonkun vuoden takaisen Agritecnikan esiseminaarin, jossa tämä oli aiheena nimenomaan VR. Meillä on sellainen erikoinen tilanne että autot ovat varsin standardeja kuljettajalle. Siellä on ratti jossakin ja polkimet jossakin. Sä voit ajaa melkein ilman käyttöohjeet kirjaa autoa. Nämä traktorit eivät ole semmoisia, vaan siellä on hydrauliikkaa, elektroniikkaa, tämmöisiä, millä työkonetta hallitaan ym. Ja nehän ei olekaan sitten standareja. Eli on olemassa jo tämmöisiä kännykkäpohjaisia, niin kuin opastus… Onks se XR sitten, eli kun mennään hyttiin ja otetaan se kuva, niin nähdään sitten mitä eri toimintoja, mistäkin tapahtuu ja näin poispäin. Ja tässä tää mun mielestä on omimmillaan itse asiassa.
[Puhuja 3]
Okei. No mitäs haasteita tähän voi sitten sisältyä?
[Puhuja 1]
Aina on, kun tehdään uutta, niin tekemällä oppii ja haasteitahan on tietenkin. Se kuuluisa käyttäjäkokemus. Meillä on eri-ikäisiä käyttäjiä, erilainen koulutustausta ja kaikki eivät ole tämmöistä niin sanottua kännykkäsukupolvia. Ne pystyy olemaan ilman kännykkää vaikka koko päivänkin. Nykyään tuntuu, että minuutti on paljon – joskus kun katsoo. Eli tämmöiset tietyt esteet on olemassa, että tuntuuko se omalta. Ja ne, jotka suunnittelevat näitä applikaatioita sitten, kuinka se toimii, niin heidän täytyisi kyllä aika hyvin osata ajatella sitä käyttäjää. Ja ainahan on viisasteltu siitä, että insinööri osaa tehdä tosi hyviä juttuja, mutta – ei ehkä osaa selostaa, että kuinka maallikko sitten niitä käyttää. Ja sen verran, jos sallitte, niin minä kerron. Minun serkkuni oli aikanaan tämmöisellä Nokia-nimisessä yrityksessä töissä. Hänen koulutus on filosofi. Ei mitään tekemistä kännykkäteknologian kanssa. Ja hänen ainut työtehtävä täällä Nokiassa oli se, että hänen piti kääntää insinöörien tekemiä käyttöohjekirjoja ymmärrettävään muotoon. Eli ehkä tämä kuvaa tätä rajapintaongelmaa, että se on aivan A ja O kyllä.
[Puhuja 2]
Joo, no minä pystyn kehittämään näkökulmasta samaistua vahvasti tuohon, että minä olen paljon tehnyt erilaisia sovelluksia. Se on vaikea aina asennoita silleen, että koska minä olen itse tehnyt sen ja tiedän tarkalleen, kuinka se toimii, niin sitten kun sanon toiselle, että koita tuosta, että se toimii näin ja näin. Sitten se ei ole nytkään ihan tuosta vaan ja sitten itse alkaen mietin, että jaa niin. Eihän se nyt oikeastaan mikään superintuitiivinen olekaan, mutta eihän sitä itse sitä tajua, koska sen itse teki.
[Puhuja 3]
Kyllä. No miten te olette itse hyödyntäneet XR-teknologiaa käytännössä?
[Puhuja 1]
Nyt täytyy nöyrästi tunnustaa, että tämä minunkin hyödyntäminen on tällaista pilotointia, tutustumista, seminaarissa kenties istumista. Minä näkisin kyllä mahdollisuuksia tähän. Minulla on tällainen Neuvo-status, eli me ajellaan ihmisten pelloilla, tehdään maaperäkarttoja, ravinnekarttoja, viljavuuteen liittyviä juttuja. Meillä on vallan paljon tällaisia karttakerroksia ja olisi vallan kivaa kokeilla, kuinka me voitaisiin liittää tällainen data joustavasti siihen tilanteeseen, kun meidän asiakas tai me itse ollaan siellä pellolla, koska tämä itse kartoitus on oma juttu. Sitten se työ, joka toivottavasti jotenkin tehostuu tai tulee helpommaksi tai mitä vaan. Kun ollaan sitten tekemässä sitä meidän vaikka viljelytoimintaa, että me voitaisiin hyödyntää tällaisia kerroksia, karttakerroksia niin, että me emme kato sitä mistään näytöltä, vaan kenties pannaan ne lasit päähän ja kävellään neuvojana tai viljelijänä tai ajetaan sen kyseisen karttakerroksen päällä, jolloin me voidaan yhdistää meidän omat visuaaliset havainnot. Kaikki ne tuntemukset, otetaan joku esimerkki, että meillä on kenties maa tiivistynyt jostakin osasta vyöhykettä. Kun esimerkiksi traktorilla tehdään joku muokkauskylvö ynnä muu toimenpide siellä, niin me voidaan aistia, että ahaa, nyt tämä traktorin ääni muuttuu vähän. Mitähän varten se muuttuu? Pyörät ehkä painuvat vähän syvemmälle, mitä vaan. Jos tämä voidaan yhdistää tällaisen mittahavaintoon, joka on meidän näkökentässä luontevana, niin näin 1 plus 1 on enemmän kuin 2 toivottavasti.
[Puhuja 2]
Tuosta tulee heti mieleen, että tällä agroalalla mulla ei ole kokemusta, ei ole tullut vastaan asioita, mutta verrattava asia on tullut rakennustekniikassa monessa tilanteessa. Rakennustekniikassa käytetään usein tätä, että tuodaan sellainen AR-näkymä rakennustyömaalle ja se paikannetaan jollain tavalla. Usein laitetaan QR-koodin johonkin tolppaan, joka pystytään tietomallissa asettaa samaan kohtaan, joten sen avulla se tietomalli tulee siihen oikean maailman päälle näkyviin. Samalla tavalla pystyisi tuollaisen karttatiedon tuoda siihen. Ainoa asia, jonka se vaatii on, että paikannus toimii. Varmaankin traktoreissa on aika hyvät paikannukset, GPS:ää tai jotain tällaista. Jos sen pystyy yhdistämään karttadataan, niin se pitää sinut oikeassa kohtaa. Sittenhän se on vaan siitä kiinni, että sinulla on sellaiset lasit päässä, jonka avulla on turvallista ja oikeasti hyvä tehdä niitä töitä. Eli varmaankin pitäisi olla sellaiset lasit, joista näkee normaalisti läpi, eikä sellaiset, missä katsot näyttöjä, jotka näyttävät kameran näkymän. Sellaisen olen nähnyt rakennustekniikassa ainakin, kun ARGYLE, tekee sellaisia läpinäkyviä laseja, johon tulee sitä digitaalisuutta näkyviin.
[Puhuja 1]
Joo, tämmöinen kombinäkymä se pitää ilman muuta olla, koska meidän täytyy koko ajan olla tietoinen. Varsinkin silloin, jos ollaan mekaniikan kanssa liikkeessä. Siinä on kaikenlaisia vaaratekijöitä tarjolla. Tässä on vähän sama juttu, kun katsotaan nykyisiä autoja, joissa on valtavan määrä sensoreita. Väitän, että meidän keskimääräinen kuljettajien kyky ajaa, reagoida, autoa on heikentynyt sen takia, että hyvää tarkoittavat sensorit tekevät lainausmerkeissä meistä vähän tyhmempiä suoraan sanoen, valitettavasti. Tämä näkyy tosi monessa, tämmöinen niin sanottu avuttomuus, kädettömyys, tilanteen hallitsemattomuus. Jos joku sensori ei toimikaan sillä tavalla, kun se yleensä toimii. Taikka unohdetaan juttu, että kuinka vaikka auto tai mikä tahansa käyttäytyy, jos me ajamme vähän liian lujaa. Mikä on korjausliike, tuleeko se selkärangasta vai luotetaanko me siihen, että se auto hoitaa sen. Tässä näen ilman muuta aika paljon haastetta, ettei tämä mene ihan ojasta allikkoon. Tässä on vielä se ongelma, jos mennään tänne maatalouspuolelle. Ihan nostan kyllä kissan pöydälle, että valitettavasti nimenomaan maatalouskonekorjauspuolella, joka on tosi vaativa, siis on äärimmäisen vaativa työnala. Koska teknologiaa on kaikenlaista, on uutta vanhaa. Haasteet on joka kerta erilaisia, kone on rikki jostakin paikasta, mistä se ei viimeksi ollut. Jne. Ihan tämmöinen ongelma, kun sanotaan, että joillakin on peukalo keskellä kämmentä, niin se on haaste. Eli meidän koulujärjestelmä, kun se luonnollisesti pyrkii kohottamaan valmiuksia tänne uuden teknologian puolelle, niin siellä on nyt vaara mennä lapsi pesuveden mukana. Eli nämä perustaidot eivät ole enää niin hyvällä tolalla kuin ne ovat tavanneet olla. Tämä on kaikista suurin huoli siinä, kun viedään teknologia eteenpäin. Ettei meille tule tämmöisiä takapakkia, valitettavasti. Tässähän on sitten se, mistä me ei ole vielä juteltukaan. Eli oletetaan, että meillä on perustaidot hallinnassa ja koulu on ollut hyvä ja klarataan, mutta halutaan sitten viedä eteenpäin tätä datan käsittelyä niin, että saadaan jotakin haluttua etua siitä sitten kustannussäästöä tai satotasoa tai ympäristöä, mitä kaikkea siellä on fokuksessa. Niin meillä ei oikeastaan ole softapuolella, siis sovellutusohjelmapuolella täysiä valmiuksia vielä esimerkiksi hyödyntää tätä XR-tekniikkaa, koska se vaatii myöskin ihan sen datan käsittelyn, työkaluohjelmien kehittämistä tavalla, joka tällä hetkellä ei vielä vastaa esimerkiksi meidän maataloustarpeita. Meillä on niin kuin fantastisen voimakas ja tosi fiksu, hienosti kehittynyt pelimaailma, josta me itse asiassa saadaan kiittää myöskin maanviljelijöinä esimerkiksi sitä, että monet älylaitteet on nykyään niin halpoja. Me saadaan hyötyä siitä, mutta se on pelimaailman johdannainen itse asiassa. Mutta nyt meillä ei sitten vielä tällä ohjelmakehityspuolella meidän niin sanotut farm management information system eli nämä maatalousohjelmat, ne ei todellakaan ole vielä tässä maailmassa. Tämä on niin kuin iso haaste, ihan fundamentaalinen haaste. Nyt mä niin kuin liitän tähän sitten vielä semmoisen sanan, kun tämä kuuluisa älymaatalous tai precision agriculture tai täsmäviljely tai tämmöinen. Tämän datan käsittelyn maailman hallinta ja kehitys on, ei yksinomaan Suomessa, vaan globaalisti, se on paljon ankeemmassa lajissa, kun me itse asiassa ehkä annetaan niin kuin ymmärtää. Tunnen joskus huonoa omaa tuntoa ihan toimittajanakin. Kun esitellään uusia juttuja, niin ei aina niin kuin voi olla ihan niin inhoreaalisti kuin joskus haluaisi. Se on suuri haaste.
[Puhuja 2]
Joo, varmasti tulee siitä kautta, että varsinkin niin kuin sanoit, että jos esimerkiksi traktorit, että siellä ei ole sitä standardia. Joten jos halutaan lisätä ohjelmistoa johonkin käyttöharjoitussovelluksiin tai kaikkea tällaista, niin sitten koska ei ole sitä standardia. Se, että saataisiin kaikkiin se tarpeeksi hyvä sovellus, niin se vaatii ihan valtavasti työtä verrattuna siihen, että olisi yksi standardi, jonka ympärille tekee sovelluksia ja se riittäisi. Kyllähän sinne työnsarkaa on.
[Puhuja 3]
Kyllä. Miten sitten kun otetaan huomioon kuitenkin teknologian nopea kehittyminen, niin kuinka paljon niin sanottua hyödyntämätöntä potentiaalia tässä teidän mielestä voisi olla ja mikä kaikki on mahdollista nyt tai tulevaisuudessa?
[Puhuja 2]
Mä sanoisin, että sitä hyödyntämätöntä potentiaalia on todella paljon, koska mä sanoisin, että sitä on ihan kaikkialla. Ei missään alalla, paitsi ehkä peliteknologia on lähimpänä sitä, missä on oikeasti yritetty ottaa ihan kaikki teknologiat käyttöön. Mutta sielläkin se on silleen, että periaatteessa pelikohtaisesti jokainen peli ottaa jonkun sellaisen tietyn jutun, että tämä on se meidän juttu ja siinä koetetaan saada se, vetää sitä jotain yhtä juttua pitkälle, mutta ei siinäkään sitten kaikkia oteta kerralla haltuun, niin siinä mielessä on varmasti tosi paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Jos ajatellaan sitä esimerkiksi, mitä me ollaan täällä tehty, niin me ollaan tehty esimerkiksi sellainen käyttäjäkoulutussovellus, jossa käyttäjä voi laittaa lasit päähän ja sitten ollaan hallissa, jossa on säiliöauto, jossa on polttoainesäiliöauton laitteisto ja sitten voi vain tutustua niihin komponentteihin, että sä osoitat komponentteja ohjaamella ja sulla tulee tietoa siitä sun kädessä olevan lappuun. Eli sä opit ne eri komponentit ja mikä niiden tarkoitus on siinä kokonaisuudessa. Sehän on tosi yksinkertainen. Siinähän toiminnallisuus on ihan minimaalinen. Sä osoitat johonkin ja saat siitä tietoa, mutta se, että sä näet sen laitteiston siinä oikeassa koossa, oikeassa muodossa, asiat on oikeassa paikassa, niin siinä oppii ihan eri tavalla verrattuna siihen, että sä katsoisit jotain videota, missä näytetään, että mikä on mikäkin.
[Puhuja 1]
Tähän liittyen mietin myöskin sitä, että kun Suomi on tosi pieni omana markkina-alueena ja mennään tähän viljelyyn ja meidän maailmaan, niin onko meillä kuinka paljon mahdollisuuksia nimenomaan tämän ohjelmistopuolen kehittämiseen? Koska ne markkinathan on tosi pienet, eli jos joku kehittää jotakin, niin ei ole semmoiset pelimarkkinat todellakaan, vaan todella pienet. Kuinka helpoksi tai sujuvaksi tämmöinen ohjelmistokehitys on tehtävissä? Lähinnä semmoinen säätäminen tämän tietynlaisen perusalgoritmin päälle, joka sitten olisi tätä paikallista sopeuttamista meidän olosuhteisiin, esimerkiksi ajatellaan viljelyn seurantaa ym. Voiko meillä olla, kuinka hankalaa on tehdä tämmöisiä omia applikaatioita, jotka kenties ovat hieman modattu tämmöisestä jossakin kansainvälisestä ohjelma-alustasta, joka ei sitten meille välttämättä sovi suoraan?
[Puhuja 2]
No, tuolta osin mun mielestä ollaan tosi hyvässä tilanteessa, eli mä itse käytän pääasiassa kehittämiseen Unity-kehitysympäristöä, joka on käytännössä pelikehitysympäristö. Sillä on tehty useita todella suosittuja pelejä, esimerkiksi suomalainen City Skylines mun mielestä on Unityllä tehty. Unity on, en muista tarkalleen, mutta mä oon ite aloittanut käyttämään sitä 2015, jolloin se oli jo muutamia vuosia vanha. Eli se on jo tosi vanha, ja se on aina ollut ilmanen, joten sitä on tosi paljon ihmiset käyttäneet, joten netti on ihan täynnä ohjeita siihen. Ne on ite saanut sen toimimaan tosi hienosti. Siellä löytyy ohjeita ja tosi paljon on tehty valmiiksi asioita, joten uuden sovelluksen kehittämisen aloittaminen on todella nopeaa. Eli nyt varsinkin siellä on ihan suora, että sä käynnistät sen sovelluksen ja sä voit laittaa siitä, että tee VR-sovellus. Ja se on ihan suoraan valmis. Siinä on kaikki perustoiminnallisuudet virtuaalitodellisuussovellukselle, joten sä voit suoraan alkaa vaan tekemään sitä sun omaa juttua sinne. Niin siinä mielessä ollaan tosi hyvässä paikassa. Mutta mun kokemus sitten taas tästä, että onko meillä niitä kehittäjiä, niin se vähän kammottaa. Kun mä tiedän itse sen, että se on todella lähestyttävissä oleva sovellus, ja se ei vaadi valtavaa osaamista. Mä en ole mikään superkoodaaja. Mä en edes laske itseäni ohjelmoijaksi niin sanotusti. Mä osaan ohjelmoida, mutta en mä ole todellakaan mikään huippuohjelmoija. Sitä kykyä ei tarvita, varsinkaan nyt kun tekoäly on avustamassa niin paljon, että kyllä saisi olla paljon enemmän niitä kehittäjiä.
[Puhuja 3]
Aivan. Eli potentiaalia on, kunhan olisi innokkaita tekijöitä.
[Puhuja 2]
Kyllä.
[Puhuja 3]
No mitä sitten taas maatalousalalla? Miten siellä voisi tehdä mielestä laajentaa näiden tekniikoiden hyödyntämistä tulevaisuudessa?
[Puhuja 1]
No varmaan erilaisten datalähteiden tuominen sinne työmaalle joustavalla tavalla. Siitä mun mielestä pitäisi lähteä ja on nähdäkseni myöskin mahdollisuuksia, mutta kehitys ei taatusti se ei lopu. Ja me ei ole koskaan voitu, vaikka mennään takaperin historiaan, niin ei me oikeastaan ole voitu aavistaa aina mitä tapahtuu viiden vuoden päästä. Enkä mä nyt oleta, että tämä tähän loppuu laisinkaan. No nyt tullaan sitten semmoiseen vähän kriittiseen juttuun, tähän paikkatietoon. Kaikki mitä me nähdään somessa ja telkkarissa ja missä noissa medioissa, niin hehkuttaa sitä tiedonsiirron potentiaalia. Mikähän 5G jälkeen tulee, olisiko ne 6G sitten ja kaikkea tämmöistä. Ja ollaan tosi innoissaan ja jopa täällä meidänkin alalla on vähän semmoisia äänenpainoja, että vau, että näin ja näin. Totuus on valitettavasti vähän erilainen, koska me emme ole kaupungeissa, me ei olla tämän lyhyen kantaman 5G piirissä silloin kun me ollaan metsässä tai pellolla. Ja ihan tällä hetkelläkin tämä ns. täsmämaatalous tai -metsätalous, joka siis pohjautuu GPS-signaalin tai tarkennetun, RTK-tarkennetun GPS-signaalin käyttöön eri tavoin. Meillä on päinvastoin pääsärky lisääntynyt. Meiltä on pudotettu pois näitä 2G- ja 3G-verkkoja. Ja 5G ei todellakaan toimi kovin kaukana siitä lähimmäistä datatolpasta. Se on täysin kelvoton maa- ja metsätalouteen. Meillä on, onkos nyt kolme operaattoria, joka sitten tämän mobiilin kautta tuo tämän senttitarkkuuden meidän ajoneuvoon tai traktoriin. Ja se on niin kuin ehdoton edellytys monessa nykyajan tämmöisessä tempussa, mitä siellä pellolla tehdään, että meillä on tarkka ja luotettava paikkatieto. Mutta tämän kanssa on koko ajan enemmän ja enemmän ongelmia. Ja miten enemmän me puhutaan 5G ja 6G tai tämmöisistä, niin sen enemmän minulle ainakin tulee päänsärkyä. Koska se tarkoittaa sitä, että kauempana tukiasemista kuuluvuus ei välttämättä ole ollenkaan enää kunnossa. Tämä ihan oikeasti on ongelma tässä meidän täsmätiedon käytössä valitettavasti. Siis iso ongelma. 5G kuuluu noin 500 metriä – kilometrin siitä tukiasemasta.
[Puhuja 2]
No kun juuri puhuit siitä, että haluttaisiin niitä karttatietoja laittaa, niin sehän on ihan oleellinen. Eikä sitä voi jossain kaukana sitten edes käyttää.
[Puhuja 1]
Joo ja meillä on siis kolme operaattoria ja kyllä se peitto heillä yhteensä on varmaan riittävä. Mutta kun sitten tulee näitä ongelmia, että se verkko kuormittuu.
[Puhuja 2]
Tuo kuulostaa kyllä aika huonolta tilanteelta.
[Puhuja 1]
Olen kyllä huolestunut tästä.
[Puhuja 2]
Joo.
[Puhuja 3]
Kyllä. No miten sitten jos palataan vielä sinne XR-teknologiaan ja sen hyödyntämiseen esimerkiksi korjaamisessa. Näettekö te, että voisiko maatalousyrittäjä saavuttaa jotain kustannus- tai muita säästöjä tätä teknologiaa hyödyntämällä tulevaisuudessa? Ja jos niin kuinka pian?
[Puhuja 1]
Ajattelisin sen niin päin, että maataloudessa ja joka paikassa on paljon sellaisia asioita, jotka lisäävät meidän mukavuutta. Ja vievät jollakin lailla kehitystä eteenpäin. Ei välttämättä millään isoilla askeleilla, mutta kuitenkin koko ajan. Ja se hyöty, mitä tavoitellaan, niin se pitää suhteuttaa siihen, että paljonko siihen täytyy laittaa panoksia. Ja tavallaan sen hyödyn saaminen on silloin helpompaa, jos tämä perustekniikka ei ole kovin kallista. Ja mun mielestä nyt ei puuta mistään mahdottoman kallista. Niin kuin XR-asioissa esimerkiksi. Ne on kohtuullisen pieniä, eli me voimme olla hieman pidättyväisempiä siinä asiassa, että vaikka ei niin valtavaa ihan hands down hyötyä olisikaan heti saatavissa. Se on kuitenkin ikään kuin tämmöisen yrityksen overhead, yleiskustannus, joka voi kattaa tämmöiset. Koska vaan tekemällä tämä menee eteenpäin. Jos aina odotetaan, että on se vielä vähän liian kallista, niin sehän ei mene eteenpäin ollenkaan mikään asia. Joihinkin asioihin vaan täytyy ryhtyä ja hyväksyä, että se ei välttämättä se taloudellinen hyöty ole mikään mullistava. Ja mun mielestä se olisi kohtuutonta jopa vaatia, että se olisi mullistavaa. Vaan nähdään se vain, että pienillä askeleilla tämä maapallo rakentuu koko ajan.
[Puhuja 2]
Joo, kyllä mä voin sanoa tuosta vähän noista hinnoista. Varsinkin niin tämä XR-teknologiahan on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana aivan valtavia askelia eteenpäin. Ja tällä hetkellä yritykset meitä paljon kyselee, jotka käy tutustumassa ja kiinnostuu tästä teknologiasta. Että no mitkä lasit meidän kannattaisi hommata. Niin me yleensä, tämä ei ole mainospuhe, mutta me yleensä sanotaan, että tuo MetaQuest 3 on se, mikä kannattaa. Koska se on tällä hetkellä, varsinkin jos puhutaan hintalaatusuhteesta, niin se on todella mahtava laite. Siinä on hieno näyttö ja se toimii mobiililaitteena, mutta sen voi myös kytkeä tietokoneeseen, jolloin se käyttää sitä tietokoneen resursseja. Siellä on se oma kauppapaikka, tämä Metan kauppapaikka, josta voi niitä sovelluksia lataa ja ostaa. Mutta voi myös kehittää itse sen sovelluksia ja laittaa sitten omalta tietokoneelta se siihen. Että silleen me ollaan tehty nyt yrityksen, esimerkiksi Pellon Group, varmaan tiedät, niin heillä on niitä syöttölaitteita, millä liikutellaan rehua ja tällaista. Niin laitettiin kolme niiden laitetta näkyviin ja pystytään laseilla katsoa sitä ja tutustua niihin. Ja sitten just tuosta, että kuinka helppo se kehitysprosessi on. Niin sekin on kuitenkin, että jos kuvitellaan tällainen tilanne, että on kehittäjä, jolla on aikaa tehdä se ja osaamista, niin yritykseltähän se on vaan sanotaan viikon-kuukauden työaika ja ne lasit. Ja se on siinä. Niin mun mielestä se on jo aika saavutettavissa oleva asia. Että se vaatii vaan sitten sen, että no riippuen kehittäjästä, että sanotaan, että kehittäjä osaa vaan tehdä sen Unity-sovelluksen, niin hän tarvitsee sitten firmalta esimerkiksi CAD-mallit tästä laitteesta, mitä halutaan siinä sovelluksessa käsitellä. Ja niin nehän yleensä valmistajalta kaikki on saatavilla. Me ollaan usein törmätty siihen haasteeseen, että CAD-mallit on todella yksityiskohtaisia malleja. Ja sitten jos ne halutaan tuoda kolmiulotteiseksi virtuaalitodellisuuteen, niin niitä pitää usein aika paljon yksinkertaistaa, koska siellä on jokainen prikka ja mutteri ja ruuvireikä. Niin se ei ole vaan järkevää tuoda sitten virtuaalitodellisuuteen. Mutta niin kuin muutama kompastuskivi siellä edelleen on, joka vaatii sitä osaamista. Mutta se on kuitenkin todella tehtävissä, että me ollaan tehty niin kuin räätälöityjä sovelluksia nyt jo useita. Ja se ei ole niin kuin työmäärällisesti iso homma enää, että puhutaan kymmenistä tunneista kuitenkin.
[Puhuja 1]
Vähän tähän liittyen, niin meillähän on kännykässä varmaan kaikilla näitä pikkuapplikaatioita. Eli ne on ilmaisia, niin ne on hyvin edullisia. En ole lakannut ihmettelemään sitä, kuka niitä vääntää. Niistä on monet tosi hyödykkäitä ja niitä on älyttömän paljon. Niin onko tässä nyt aika lähellä tämä virtuaalin oleminen vähän samantyyppinen, että sitä kautta se yleistyy? En ymmärrä, kuinka tämä on mahdollista, että meillä on applikaatiokaupassa ihan hyödykkäitäkin ohjelmia, vaikka kuinka paljon.
[Puhuja 2]
Joo, kyllä se… Mä sanoisin, mä en ole itse hirveästi kännykkäsovelluksia tehnyt, mutta ymmärrän kuitenkin sen prosessin. Ja mä sanoisin, että se tulee siitä, että työkalut alkaa olla nyt niin tehokkaita, että sun ei, varsinkin se, että kun suurin osa asioista on jo tehty, että sun ei tarvitse keksiä uusiksi mitään. Että sä vaan löydät netistä, että okei tuossa tehtiin noin, sitten tuossa tehtiin noin ja sitten sä vaan yhdistät ne. Eikä se ole vaikeaa, koska se yhdistysprosessi ei ole mitenkään semmoinen, että siinä pitäisi jotain uutta taaskin keksiä. Se menee helposti silleen palapeli-meiningillä. Ja sitten se on vaan loppupeleissä siitä kiinni, että sä osaat tehdä sen oikein ja sulla on se tarpeeksi järkevä idea, että sitten kun sä laitat sen nettiin – niin sitten ihmiset on, että hei, tämä on hyvä, mä alan käyttää tätä.
[Puhuja 1]
Vielä liittyen tähän maa- ja metsätalouteen, niin hyvin paljon meidän tämmöisestä datasta, joka yrittää mitata jotakin, niin se pohjautuu siis aaltoalueen, puhutaan NIR-aaltoalueesta, eli näkyvän valon, vähän kuin molemmin puolin, mutta lähinnä siellä pidemmällä puolella on tällainen lähi-infra-alue. Joka itse asiassa kertoo jo nyt, vaikka nyt mennään rehulaboratorioon, niin siellä käytetään tätä samaa NIR-aaltoaluetekniikkaa – ja sitten määritellään rehun valkuaispitoisuutta ja rasvapitoisuutta, kuiva-ainetta ja niin poispäin. Tämä sama teknologia, eli tämmöinen spektraalinen heijastus, NIR-heijastusteknologia, niin mehän käytetään sitä myöskin satelliittikuvissa. Meillä on tämmöisiä kasvustosensoreita, joilla voidaan ohjata reaaliajassa jotakin lannoitteen levitintä ainakin teoriassa, ehkä hieman ylikehuttu juttu, mutta on kuitenkin. Näkisin, että olisi aika hauskaa, jos meillä olisi tähän virtuaalitekniikkaan liitetty tämmöinen spektroheijastuman vastaanotto myöskin. Eli meillä olisi periaatteessa, jos nyt vähän yksinkertaistaan, niin taskulampu, jossa on tietyt aallonpituudet tai voi se olla vaikka siinä meidän virtuaalilaseissakin. Sitten se takaisin heijastuma kertoo esimerkiksi pellolla kävellessä – sen kasvuston tarkennetusti sen kunnosta. Vähän samalla tavalla kuin tämä satelliittiteknologia nyt tekee. Satelliittiteknologia on tavattoman suurpiirteistä. Siellä yhden pikselin koko edelleenkin on tyyliin 10 x 10 metriä. Toki menee sekin ja on mennyt tarkemmaksi, mutta näin. Me voitaisiin tämä sama teknologia liittää tämmöiseen virtuaalimaailmaan niin, että me voidaan ottaa sen pikselin kokoonkin vaikka sentti kertaa sentti, jolloin me voidaan viljelijänä esimerkiksi pellolla tai neuvojana katsoa itse asiassa, että nyt tuntuu, että tässä on jotakin, niin katsotaan kuinka se kasvi voi. Me saataisiin tämmöinen liitettyä tähän virtuaalinäkymään, tai tämmöisen lisätyn todellisuuden näkymään, että me voidaan havainnoida, että okei, tämä kasvi ei kasva ihan hyvin, onko jotakin ravitsemukseen tai muuhun liittyvää, jota tämä NIR-aalto-tekniikka itse asiassa kaivaa esiin? Mutta me vietäisiin se reaaliaikaiseksi ja tarkemmaksi. Se perustekniikka on ihan tunnettua.
[Puhuja 2]
Joo, minulle tuli heti, alkaa päässä heti pyöriä ajatukset niin, että eikö se ole niin, että se perustuu siihen, että se kameran täytyy pystyä vastaanottaa se aallonpituus?
[Puhuja 1]
Joo, eikä siellä täytyy olla sekä lähetetään tiettyä spektriaallon pituutta ja sitten mitataan takaisinheijastuma. Se on sekä että.
[Puhuja 2]
Siinä tulee se, että olemassa olevat VR-lasit varmaankaan ei pysty sitä havaita niillä kameroilla. Ne on ymmärtääkseni ihan vaan normaaleja kameroita, ainakin ne, mitkä tuo sen maailman näkymän siihen. Mutta sen voisi tehdä, niin kuin ensimmäinen ajatus, mikä tuli, että kuvataan dronella muutamasta kymmenestä metristä se ja luodaan se semmoinen peltokartta, jota pystytään sitten näyttämään VR-laseissa. Se ei olisi ihan, tai no sitten pitäisi olla se drone siellä ilmassa, että saisi sen reaaliaikaisesti näkyviin. Ja toinen olisi sitten semmoinen, että sulla on erillinen laite, joka tekee sen lähetyksen ja vastaanottamisen, mutta sitten sen pitäisi yhdistää se paikannustieto siihen VR-laseihin, että se osaa sanoa, että no tämä data, mikä saatiin on tuosta kohtaa. Mutta niin kuin sanoisin, että mahdollista on, ei ihan ehkä täysin reaaliaikainen, voi olla aika haastava. Mutta tolleen dronella jos kuvaisi niin.
[Puhuja 1]
Kyllä siellä pikku viivekin sallitaan, ei se tarvitse olla ihan reaaliaikainen.
[Puhuja 2]
Niin, että kun dronet alkaa olla jo niin hyviä, että niillä on niin helppo ja nopea tuottaa sitä kuvausdataa, kun voi vaan sanoa siitä, näyttää kartta-alueen ja sanoa, että kuvaat tuosta tässä ja tässä asennossa. Niin silloin olisi ainakin hyvä tuottaa sitä materiaalia, että drone vaan lennättäisi sitä lähetin-vastaanotin-paria. Sitten sillä tehdään se karttadata ja sitä näytetään VR-laseilla.
[Puhuja 1]
Juuri nämä kansainväliset dronevalmistajat, niin heidän kehitystahti on suorastaan hengästyttävä. Siellä on lämpökameraa, on tätä NIR-aluetta ynnä muuta, että ihan vetää kyllä sanattomaksi. Se hinta-laatusuhde on jotakin sellaista, mitä ei 10 vuotta sitten olisi voitu edes kuvitella.
[Puhuja 2]
Joo. Meilläkin on täällä SeAMKissa muun muassa kaksi DJI-Mavicia, kakkonen ja kolmonen, ja niissä on myös lämpökamera. Esimerkiksi rakennustekniikassa katsotaan sitä, että pystyy käydä kuvaamassa jonkun talon ja näkee lämmönkarkaukset siitä kameranäkymästä, niin sitäkin tutkitaan. Siitä saa kuitenkin paljon hyötyä, jos olisi vain semmoinen NIR-kamera. Entä semmoinen kysymys tuli, että käytetäänkö teillä sitten tällaista hyperspektrikameraa myöskin? Koska siitä saa myös paljon dataa ulos.
[Puhuja 1]
Joo, ne on pikkasen arvokkaita ollu vielä, se on suojellut hyvin kyllä. Suomessahan on siis hyperkamerateknologian parasta osaamista maapallolla. Meillä olisi aivan huippu osaamista tällä alalla. Se vaan, että se on niin ammattimaista, että ne vielä ovat aika kalliita. Mutta ollaan kyllä näihin tutustuttu ja huomattu, että siellä on myöskin potentiaalia.
[Puhuja 2]
Joo, mä pääsin koittamaan sellaista. Meillä oli toi teknologiatourin kiertue tuossa viime vuonna. Mä pääsin käyttämään sellaista kameraa ja otin sillä aina semmoisia kalibrointikuvia. Siinä oli jotain sokeripalaa ja kahvikuppia ja pystyi nähdä sen, että kuinka se spektri muuttuu siitä. Se oli kyllä upea laite. En ole ennen ikinä sellaista nähnyt. Siinä kyllä tutustuttiin ihan uuteen teknologiaan ja hinta oli kyllä aika hurja.
[Puhuja 1]
No joo, näin se nyt vielä on, mutta joka tapauksessa ei tämä tekniikan kehitys ole kyllä hidastumassa. Enemmänkin on kysymys siitä, että saadaan kohtuullisia ja riittävän hyviä tuloksia niin, että sitä voidaan ruveta käyttämään laajemminkin. Kaiken tämän teknologiahypen jälkeen, mekin ollaan vähän tämmösiä teknologiahype-kavereita varmaan pikkasen, niin täytyy kyllä myöskin sanoa niin, että mikään ei voita sellaista hiljaista tietoa ja talonpoikaisjärkiä. Kyllä se menee edellä siellä.
[Puhuja 2]
Joo, koska ihmisen järki kuitenkin soveltuu sitten ihan kaikkeen. Jos sitä järkeä ei ole eikä kokemusta, niin sitä ei korvata kyllä teknologialla hirveän helposti.
[Puhuja 1]
Ihminen on aika hyvä robotti. On paljon semmoisia ominaisuuksia, kun kerran selität ja se vain keskittyy ja kuuntelee, niin se on nopeasti ohjelmoitu.
[Puhuja 3]
No mitäs vielä yhteenvetona, niin miten te kiteyttäisitte vielä aihetta maataloudessa käytettävien – työkoneiden huolto ja säätäminen XR-teknologioiden avulla?
[Puhuja 1]
Siis jos vaan toimijat haluaa, eli laitteiden rakentajat, niin he voisivat tehdä tästä tuotteen omahuoltajille esimerkiksi tai ehkä yhtä hyvin huoltokorjaamoille. Haluatko lunastaa kohtuulliseen hintaan tämmöisen ohjeistopaketin, nämä lasit tai mikä se sitten onkin jossa tämä sun käyttöohjekirja ja tavallaan tämä huolto ja ylläpito ym. asiat nostetaan seuraavalle tasolle. Kyllä he pystyisivät sen tekemään nytkin aivan varmasti. Sitten on vain kysymys, että haluavatko, että onko siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Mutta tämä ei edelläänkään niin kuin korvaa sitä, isoa päänsärkyä, jonka jo nostin kai tässä esillekin. Ihan oikeasti, niin meillä on liikaa tämmöisiä ihmisiä nykyään, joilla on peukalo keskellä kämmentä. Sitten kun siihen liittyy vielä se, että tämmöinen asenne, että onko mun pakko, eli semmoinen pieni laiskuuden piru sinne sekaan, niin se on ihan oikeasti päänsärky. Meidän täytyis tämä asenneilmasto ja tämmöinen ehdottomasti oikaista.
[Puhuja 2]
Joo, kyllähän tällaisella teknisellä alalla fakta on kuitenkin se, että jos ihminen haluaa sen osata ihan oikeasti, niin kyllä sen kaikki oppii. Mä sanoisin, että siihen tämä XR-teknologia pystyy auttaa, että se helpottaa sitä opettelua. Jos joku ei halua oppia, niin ei se siihen auta, mutta jos sä haluat oppia ja sitten sulla on oikeasti hyvä XR-sovellus, jolloin sä saat siihen sun eteen se laitteiston ja sä pystyt tosi yksityiskohtaisesti tutustua siihen niin, että sulla ei tarvitse olla sitä asiantuntijaa siinä vieressä, joka selittää, vaan että se sovellus kertoo siitä kaiken oleellisen ja sitten vaikka tarjoaa erilaisia harjoituksia, joilla sä voit koittaa, että osaatko sä oikeasti vai et. Sitä kautta mä uskoisin, että pystytään ainakin sitten tehostaa sitä opettamista.
[Puhuja 1]
Joo, ja meillähän on jo tietokonemaailmassa ollut, että sä voit antaa sun huoltomiehen, naisen, jossakin kauempana, että se itse asiassa käyttää sun tietokonetta sun kotona ja katsoo, että mikä on, kun tökkii joku juttu. Kai me voitaisiin tätä teknologiaa käyttää ihan samalla tavalla. Eli jos sulla on ongelma jonkun haasteen kanssa, niin se avataan sitten sun asiantuntijalle, joka ei ole paikalla, mutta tämä virtuaali XR tuo sen tilanteen hänellekin nähtäväksi ja nimenomaan liki reaaliaikaisena, että mitä mä nyt teen.
[Puhuja 2]
Näkisin, että tuohon, kun mä tiedän, että tuota vastaavaa asiaa on käytetty Microsoftilla, nyt mun mielestä ne on lopettanut sen valmistamisen, mutta niillä on semmoinen MR-lasikun HoloLens 2. Se on just semmoinen, mistä näkee normimaailman linssien läpi ja sitten siihen pystytään ilmaan sun eteen heijastaa sitten virtuaalisuutta ja sitä on käytetty just tällä tavalla, että pystyy ottaa netin kautta puheyhteyden johonkin asiantuntijaan ja hän näkee sitten sun näkymän ja pystyy myös piirtämään sinulle virtuaalisesti siihen ohjeita, nuolen, että tuossa kohtaa on se, mitä sinun pitää nyt tehdä. Just se, että jos olisi tämmöinen palvelu, että laitteen valmistaja tarjoaa semmoisen, että sinulle annetaan jotkut lasit siihen laitteen mukana ja sitten jos tulee ongelma, sinä laitat ne päähän ja soitat tukeen, että nyt on ongelma ja sieltä joku asiantuntija avaa näkymän ja sanoo sinulle, että okei, katsotaanpas virhekoodi. Se antaa sieltä sinulle, että missä se virhe on ja sitten se voi heti sanoa, näyttää sinulle näkymän siitä sillä tavalla, että sinä pystyt nähdä jopa sen laitteiston läpi. Se näyttää sinulle, että tuolla toisella puolella tuossa kohtaa on semmoinen ongelma, mikä sinun pitää nyt hoitaa. Kyllä se tehostaa ja helpottaa varmasti tuommoisia ongelmatilanteita.
[Puhuja 1]
Joo, vaikuttaa todella mielenkiintoiselta mahdollisuudelta.
[Puhuja 3]
Kyllä. Onko jotain muuta vielä, mitä haluatte tuoda esiin vaiheeseen liittyen?
[Puhuja 1]
Ehkä nyt lopuksi voi sanoa sen, että kehitystä ei kannata eikä voi vastustaa. Kyllä asioita tapahtuu joka tapauksessa, vaikka se vähän tuntuisikin siltä, että onko tästä mitään hyötyä. Parempi vaan koittaa olla innostunut ja katsoa, että sieltä joku juttu löytyy myöskin itse kullekin, joka hyödyttää.
[Puhuja 2]
Joo. Mä ehkä mainostaisin ihan SeAMKia siinä mielessä, että jos, tämä osuu ihan joka alalle, jos omalla alalla on joku juttu, on joku kipupiste omassa tekemisessä ja mietityttää, että voisikohan tähän joku hyvä ratkaisu. Ottakaa oikeasti yhteyttä. Ei pelkästään SeAMKia, varmasti muutkin ammattikorkeakoulut osaa tai tekniset koulut osaa tämmöisessä auttaa. Kysykää, että voisiko tähän olla jotain, koska siellä ne ihmiset tutkii niitä kaikkia uusia mahdollisuuksia. Niitä usein ei oteta käyttöön, jos ulkoa ei tule sitä, että hei me tarvittaisiin tämmöinen ratkaisu.
[Puhuja 1]
Aivan.
[Puhuja 3]
Kyllä. Kiitos Jussi ja Sakari oikein mielenkiintoisesta keskustelusta. Ja kiitos kun kuuntelit, toivottavasti podcast tarjosi uutta tietoa. Pysy jatkossakin kuulolla, jatkamme podcast sarjaa kestävän viljelyn merkeissä. Tämän podcast-sarjan tarjoaa Euroopan unionin osarahoittamat hankkeet Hiiliviljelyn portaat, Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla eli TIRE ja Huomisen älykäs maatilayritys eli HÄMY, joita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rahoittaa Euroopan unionin maaseuturahastosta. Kiitos!