SEAMK Podcast: Turvealan tulevaisuuden näkymät - Marko Vainionpää

Podcastissa keskustellaan turvealasta ja alan tulevaisuuden näkymistä. Keskustelijoina ovat turvealan yrittäjä Marko Vainionpää Alavudelta, Taru Huhtala Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja Martti Kangasniemi, Suomen metsäkeskuksesta.

Taru Huhtala (TH): Tämä podcast on osa Euroopan unionin osarahoittamaa ratkaisuja maaseudun koneyritysten jatkuvuuteen ja kilpailukykyyn RATKI -hanketta. Minä olen Taru Huhtala, asiantuntija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Martti Kangasniemi (MK): Ja minä olen Martti Kangasniemi, asiantuntija, Suomen metsäkeskuksesta.

TH: Tänään keskustelemme turvetuotannosta ja erityisesti turvealan tulevaisuuden näkymistä. Vieraanamme on pitkän linjan yrittäjä Marko Vainionpää Alavudelta. Tervetuloa Marko. Kerrotko Marko hieman itsestäsi, kuka olet, missä työskentelet ja mitä teet työksesi?

Marko Vainionpää (MV): Joo, Alavudelta tullaan ja tosin yrittäjänä tuli helmikuussa 30 vuotta täyteen ja energian ja kasvu- ja kuiviketurpeen parissa työskennellään. Meillä on lämpölaitoksia itsellä, että myydään lämpöä ja myös toimitetaan paljon polttoaineita muiden lämpölaitoksiin ja ne on puuta ja palaturvetta lähinnä mitä tehdään. Se työllistää, kun meillä on lämpöpuoli 365 päivää, läpi vuoden meidän työntekijät tämän parissa.

MK: Pohjanmaan Biolämpö on perustettu jo tosiaan 1995.  Kuka tai ketkä sen yrityksen on alun perin perustanut?

MV: Joo, minä sen perustin ja sitten oli osakkaana vanhempi veli ja isä ja sitten vanhempi veli ei nyt hirveän kauan siinä ollutkaan, kun se jäi pois. Isä on nyt joku kymmenen vuotta sitten eläköitynyt, että nyt olen sitten yksin niin sanotusti näistä perustajista mukana. Koko yritys on mun hallussa niin sanotusti.

TH: Mikä oli tämän yrityksen alkuperäinen liikeidea ja milloin turvetyöt aloitettiin?

MV: Meillä oli kaksi ideaa, että meillä oli kenttäsaha, millä me sahattiin kaikkia vähän erikoisempaa sorttia hirsiä ja sitten puusepän teollisuuteen eli tyvimäntyä pääsääntöisesti sahattiin. Silloin me aloitettiin 1995 ja 1996 tuli ensimmäinen suo ja sitten se pikku hiljaa kasvoi, tehtiin aina uusi ala omille maille lähdettiin niitä nevoja tekemään. 2004 tuli ensimmäinen pieni lämpölaitos ja niitä tuli pari lisää aika nopeaakin niin sitten se sahauspuoli jäi ja keskityttiin lämpöön ja energiaan. Silloin ei paljon kuivikkeesta puhuttukaan eli se oli pelkkää energiaturvetta, mitä nostettiin.

MK: Mitä kaikkia yritys tekee tänä päivänä?

MV: Sanotaan, että haketetaan puuta, ostetaan paljon puuenergiaa, käytetään ja edelleen niitä lämpölaitoksia omien asiakkaiden sinne viedään polttoainetta. Pikkusen enää nostetaan energiajyrsinturvetta. Se on sellaisilta kentiltä, missä on niin vähän, ettei palaturve onnistu. Meillä on ollut palaturve lähes koko yrityksen historian ajan päätuote. Nyt on uutena tullut kuivikekasvuturve. Siihen ollaan nyt satsaamassa, koska poltto vähenee vuosi vuodelta, niin on otettu korvaavaa siitä kasvu- ja kuiviketurpeesta.

TH: Teidän yrityksen kotipaikka on Alavus, mutta mikä on yrityksen toimialue? Millä alueella toimintaa löytyy?

MV: Tällä hetkellä meillä on ollut Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla, mutta tällä hetkellä meillä on Etelä-Pohjanmaa sekä ruotsinkielinen rannikko, elikkä Närpion alue. Siellä on kasvihuoneet meillä on ollut jo yli kymmenen vuotta asiakkaana. Tämä uusin kasvuturveen vienti. Yksi laiva on viety Saksaan nyt syksyllä ja yksi Tanskaan. Loppukuusta lähtee seuraava. Ollaan vienti aloitettu vähän voimakkaammin tälle kaudelle.

MK: Minkä kokoista liikevaihtoa yritys tekee tänä päivänä ja kuinka paljon teillä on väkiä töissä?

MV: Vaihtelee vuosittain. Vähän riippuu, onko ollut hyvä kesä, onko jotakin myytävää vai ei, että se heittelee siitä 4–6 miljoonaa euroa vuodessa. Neljä on läpi vuoden omaa työntekijää. Sitten kesällä nevalle tulee se kymmenkunta kesähommiin.

TH: Käytättekö te näiden vakituisten työntekijöiden lisäksi vielä alihanlkijoita tai aliurakoitsijoita?

MV: Niitä on varmaan aliurakoitsijoiden kautta työllistetään varmaan noin 20–30 henkiä. Meillä on kuljetukset, haketukset, murskaukset ja lämpölaitoksen päivystykset ulkoistettuja. Sitten tietysti vielä tutuilta ostetaan tuota turvetta, niin kasvu- kuin palaturvettakin. Meillä on vähän sellainen verkosto ollut jo varmaan 20 vuotta, e ttä tavallaan moni laittaa niin sanotusti munat samaan koriin niin saadaan isompia kokonaisuuksia.

MK: Me ollaan huomattu, että sä olet monenlaisessa toiminnassa myöskin luottamuspuolella mukana. Mitä kaikkia luottamustehtäviä sulla tällä hetkellä on?

MV: Voisi sanoa, että varmaan vähän liikaakin. Näissä järjestöhommissa aloitin Suomen Yrittäjissä, Koneyrittäjissä ja Bioenergia ry:ssä. Nyt en ole enää Suomen Yrittäjissä muuta kuin valtuuston varajäsenenä, mutta Koneyrittäjissä varapuheenjohtajana nyt on kahdeksas vuosi menossa ja vastaan siellä energiavaliokunnan vetämisestä. Olen sitten Bioenergiaa ry:ssä turvevaliokunnassa koneyrittäjän edustana. Meillä koneyrittäjällä on myös FinnMETKO, joka järjestää messuja ja lehtiä niin siinä hallituksessa kahdeksas vuosi. Etelä-Pohjanmaan koneyrittäjien puheenjohtajana on ollut kymmenen vuotta. Sitten on vähän tuossa OP, nyt se on Järvi-Pohjanmaan, siinä edustajistossa ollut mukana. Politiikassakin nyt oon, siihen lähdin sillä, kun tuntuu, että ei järjestöjen kautta aina saa kaikkia mielihaluja läpitte. Oon nyt toista kautta tuossa Alavuden kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksen puheenjohtajistossa nyt toista kautta. Sitten on tässä Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton toinen varapuheenjohtaja hallituksessa. Alavuden perussuomalaisten puheenjohtaja ja piirihallituksessa ja siellä sitten ensimmäinen varapuheenjohtaja ja puoluevaltuuston jäsen. Nyt aloitan sitten tuolla kuntaliiton valtuuskunnassa syksyllä. Kyllä näitä kaikkia on kertynyt vähän liikaa.

TH: Vaikuttava määrä luottamustehtäviä. Ei ihme, että oli vaikea saada Markoa tänne haastatteluun paikalle.

MK: Vaikuttamiskanavia on moneen suuntaan.

TH: Kyllä, mutta lähdetään keskustelemaan tarkemmin turvetoimialasta. Mitä turvelaatuja teillä tällä hetkellä nyt oli sitten? Onko se kasvuturve ja kuiviketurve ne, joita nyt viedään sitten vientiinkin?

MV: Joo, ne on ja sitten se palaturve eli kun meidän asiakkaat on niin sanotusti pieniä lämpölaitoksia, niin palaturve on ollut se meillä. Aina jos kentässä on vain tarpeeksi syvyyttä ja laatu oikea, niin sieltä tuotetaan sitä palaturvetta. Sitten meillä on yksi suo sellainen, mikä on kasvu- ja kuiviketurpeeseen sopiva, niin sitä nostetaan sitten sieltä. Niin kuin sanoinkin, se polttojyrsinturpeen määrä on tosi pientä, että halutaan tuottaa ne kentät sitten loppuun ja sitten ne metsitetään, niin ei jää sitten kesken.

MK: Kuinka paljon tätä turvetta tällä hetkellä suurin piirtein vuodessa nostetaan?

MV: Vähän vuodesta riippuu. Nythän oli taas sellainen kesä, että palaturvesato jäi yhteen, kun se oli se keskikesä niin sateinen. Sanotaan että normaalina vuonna, että jos kaksi kierrosta palaa ja siihen vähän kasvuturvetta, niin joku 130 000–140 000 kuutiota.

TH: Entä onko teillä toimintaa omilla mailla vai onko ne vuokratuilla mailla? Tarkoitan, että onko turvetöitä tehty pelkästään omilla soilla vai onko urakointia tehty myös ulkopuoliselle, kuten vaikka Vapolle?

MV: Me ei ole ikään oltu muilla töissä, eli aina oltu itsellä töissä, mutta osa on omia soita ja sitten osa on vuokrattu maanomistajilla. Ja sitten kun se tuotanto loppuu, niin se palautetaan sinne, että molempia on. Ja sitten on tuossa muutama suo sellainen, mikä meillä on ollut muutaman vuoden vuokrattuna. Siellä oli yrittäjällä jyrsinturpeen nostoa ja asiakkaat loppuivat, niin se sitten vuokrattiin, sillä ei ollut palaturvevehkeitä eikä asiakkaita. Tavallaan ne nauttivat sitten vuokratuloja siinä, kuinka kauan palaturvetta nostetaan.

MK: Tämä turvetuotanto on valtavan tämmöistä kausiluonteista. Kuinka te olette siihen pureutuneet ja miettineet sitä talviaikaista tekemistä siihen rinnalle?

MV: Meillä on tietysti, kun me haketetaan paljon, parhaimpina vuosina yli 100 000 mottia haketta, niin silloin me auraillaan teitä sinne ja kaikki kasat eivät ole aina hyvän tien varrella, niin jäädytellään ja sitten tietysti toimitetaan sitä turvetta asiakkaille ja pidetään ne nevatiet kunnossa ja otetaan muovia pois ja valmistellaan automiehelle. Sitten kun vielä tietysti huolletaan koneita talvella ja lämpölaitoksen päivystykset menee 365 päivää. Talvella on vähän helpompaa ja kesällä tietysti kiireempää, mutta kyllä siellä vakiväelle on aina löytynyt töitä, ettei meillä ole ikää ketään lomautettu.

TH: Kerrotko tarkemmin, minkälaisilla koneilla turvetta nostetaan?

MV: Meillä on palavehkeet, kaikki suokoneen palanostokoneet. Sitten Raiseliftia käytetään mekaanisia kasvuturpeissa. Sitten on Raussin imuvaunuja, joilla kuiviketta nostetaan. Kaikki on periaatteessa suomalaisia koneita.

MK: Minkälaisia asiakkaita teillä on lähinnä energiaturvepuolella ja kasvuturve- ja kuiviketurvepuolella? Minkä tyyppisiä asiakkaita tai keitä?

MV: Meillä on palaturpeen ylivoimaisesti suurin asiakaskunta on kasvihuoneet Närpiös. Sinne me on nyt ajettu, tämä on 12. tai 13. talvi. Aika menee nopiaa, mutta yli 10 vuotta reippaasti on viety. Siellä tuotetaan tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Kasvuturve menee saksalaiselle ostajalle. Sehän tehdään kasvualustoihin täysin. Sitten kuivike mitä on mennyt, ne on broileritilat, ihan karjatilat, joissa sitä käytetään.

TH: Olen kuullut, että turvetta voidaan käyttää moneen muuhunkin kuin kasvualustoihin. Esimerkiksi kauneudenhoidon ja hyvinvoinnin alueella ja kylpylöissä voidaan tehdä kaikenlaisia hoitoja. Oletteko myyneet turvetta myös kauneudenhoitoon tai hyvinvointialoille?

MV: Ei ole. Se on vähän sellainen spesiaaliala, määrät ovat pieniä, sitä lapiolla joku nostaa, ja se turve pitää olla tietynlaista. Onhan meillä Ähtärissä yrittäjä, joka sitä tekee. Me olemme vain keskittyneet näihin isoimpiin asioihin. Se sopii meille paremmin.

MK: Tuosta lämmityksestä vielä. Kun turve on laskeva tuote lämpöpuolella, mikä tällä hetkellä on suhde ja mihin ollaan menossa lämmityksessä? Mikä on esimerkiksi hakkeen ja turpeen suhde ja miltä se näyttää tulevaisuuden suhteen?

MV: Meidän asiakaskunta käyttää palaturvetta 10 000 megawattia, mikä on verotonta. Pienet lämpölaitokset eivät ole päästökaupassa eli turvevero on ainoa, mitä ne joutuu maksamaan. Jos käyttö on sen alle, niin ne eivät maksa veroa. Se on talvella silloin, kun on kylmä niin onhan se hyvä. Samalla lailla on menty vuosikaudet. Kun kesällä lämmön tarve on pienempi, niin ei tule korroosiota. Sitten ajetaan ne matalatehoiset lähinnä kesäaikana hakkeella. Kun ajatellaan näitä isompia lämpölaitoksia, niin kyllä siinä on näkyvissa selvä trendi, että jyrsinturpeen määrä pienenee, mutta nyt pitää myös huomioida, mikä näyttäytyy tuolla kasvihuoneilla, mitä näyttäytyy esimerkiksi Seinäjoella, niin on tullut nämä sähkökattilat voimallisesti. Ei polteta kumpaakaan, ei turvetta, ei puuta, vaan silloin kun sähkö on edullista ja nytkin aamu on aivan nollahintaista, niin silloin kattila menee joko kokonaan pois päältä tai minimille ja otetaan se halpa sähkö. Kaiken kaikkiaan turve ja puun käyttömäärät pienenevät, vaikka turvetta on korvattu puulla ja ajateltiin, että sen määrät nousevat hirveästi käyttömäärät, mutta kyllä ne on rajussa laskussa myös puun.

TH: Aivan. No sitten valtiovalta on tehnyt kaikenlaisia poliittisia päätöksiä koskien turpeen nostamista ja turvetoimialaa. Haluaisin tästä luvista ja byrokratiasta vähän tietää enemmän. Elikkä minkälaisia lupia turpeen nosto vaatii tänä päivänä? Mistä tämmöinen lupa anotaan? Onko niitä mahdollista saada niitä lupia ja ovatko ne kalliita?

MV: No täytyy kyllä sanoa, että iskit kyllä kysymyksen aika oikein maaperään. Tänä päivänähän kaikki turpeenotto vaatii ympäristöluvan. Jos kaupallista tuotantoa teet, pitää olla ympäristölupa. Ja sitten kun sitä lähdetään anomaan, niin sehän vaatii kaikki selvitykset mitä maa ja taivaan väliltä on elikkä katsotaan kaikki ötökät ja perhoset ja linnut ja näin. Niin sehän se luontoarvoselvitys jo kestää muutaman vuoden. Ja tottakai silloin se turvetuottaja, joka sitä lupaa anoo, niin maksaa sen koko lystin. Ja sitten tuota se, että kaveri tuossa justihin sai luvan, niin se kesti se lupaprosessi vähän yli 16 vuotta. Mutta tässä luvassa on myös se hankaluus, että ajatellaan, että meillä kuiviketurve puolittuu kolmen vuoden päästä, jos se lupa kestää 16 vuotta, niin se on aivan liian kohtuuttoman pitkä aika. Ja sitten luvassa on myös se mun mielestä hankaluus, että jos sulle myönnetään lupa tai ei myönnetä lupaa, niin se lupamaksu on sama elikkä sen kielteisenkin sä joudut maksaa. Niin tämähän ottaa niin, että ei tahdo olla enää niitä uskaliaita, jotka lähtee tähän. Itse näkisin, että tämä on vähän hankalaa tämä koko turvehomma, kun se on periaatteessa kolmen ministeriön alla, Maa- ja metsätalousministeriön puolella on tietysti kuivike- ja kasvuturve, TEMmin alla on huoltovarmuus ja sitten tämä luvitus on ympäristöministeriössä, niin kyllä tämä jotenkin pitäisi selkeyttää tämä homma, että se olisi yhden ministeriön alla. Kun nyt emme enää puhu mistään energiakäytöstä, vaan kaikki turve, mitä nykyään nostetaan tai uusia soita avataan, ne on ruuantuotantoon jollakin lailla liittyviä.

MK: No mitä muuta byrokratiaa tähän liittyy sitten esimerkiksi siihen soitten ylläpitovaiheeseen, nostovaiheeseen, kun on siellä lupa saatu?

MV: No sitten kun lupa on saatu ja sinä olet sen tehnyt ja ensin sinne perustamisilmoituksen, että rupeat sitä tekemään ja sitähän seurataan ja otetaan vesinäytteet ja sinulla pitää olla ympäristövakuutukset ja kaikki kunnossa. Ja sitten kun se on siellä tuotannossa, niin sitä käydään sitten katsomassa aluksi varmaan joka vuosi. Vesinäytteitä otetaan se määrä mitä määrätään ja se saattaa olla vaikka 20 vesinäytettä vuodessa ja kun se yksi maksaa se 500 euroa, niin siitä tulee äkkiä sitä kulua. Sitten myös sä joudut kalatalousmaksua maksamaan, mikä on lähin järvi ja sitten koekalastukset ja kaikki muut. Tähän on keksitty vuosien saatossa kaikkia sellaista, mikä tähän oikeasti ei kuulu. Se on minun mielestäni se yksi ongelma, että pitäisi paljon yksinkertaistaa tätä hommaa, varsinkaan kun tämä ei ole enää mitään energiatuotantoa, koska silloin kun siihen laitetaan tällaisia ylimääräisiä maksuja, niin totta kai se maatilalle se kuivike maksaa enemmän, koska ne kulut pitää siihen laittaa kuivikkeen hintaan. Siellä ollaan kipurajalla, että se ei saisi yhtään nousta, koska kaikki tietää, välillä ei ole jauhelihan kaupassa ja se johtuu siitä, että se lihantuotanto ei tahdo kannattaa niin se on yksi konsti, millä me saataisiin vähän maatalousyrittäjille lisää kannattavuutta, kun me pystyttäisiin hintaa tiputtaa sillä, että turha byrokratia edes pois.

TH: Eli yksi hakemus, mutta se nopeammin ja yhden ministeriön alaisuuteen.

MV: Se on hyvä yksi, ja sitten että miten turve ja kuiviketurpeen nosto liittyy kalastukseen millään lailla. Jos siitä joku haluaa turveyrittäjien selkänahasta tietoa jostain järven kalakannasta, niin ehkä siinä on joku muu taho, jonka sen kuuluisi hoitaa, että tällainen kaikki otetaan turha byrokratia pois. Sitten on hyvä esimerkki tuossa, että kun näitä on näitä määräaikaistarkastuksia nevoilla. Se neva on ollut vaikka 20 vuotta siinä vakiintuneena. Se on toiminut koko sen historia-ajan lupien ehtojen mukaan, niin mitä siinä on enää kattomista sen jälkeen. Vasta sitten kun se loppuu, niin sitten se lopettaminen käydään toteamassa. Tämä on vaan, kun sieltä aina joku tulee sitä kattomaan, niin siitä tulee parin tonnin lasku.

TH: Eli luvat maksaa?

MV: Luvat maksaa ja se valvonta maksaa. Periaatteessa se on kaikki kannattavuudesta pois, mutta se on varmaan ollut tietysti poliittinen päätös, että näitä kaikkia on aikoinaan tehty. Mutta pitää myös poliittisesti uskaltaa päättää toisella lailla, jos joku asia ei toimi.

MK: Tämä turpeen hyväksyttävyysasia varsinkin energian puolella on ollut kovasti esillä. Onko se kuinka paljon teillä vaikuttanut toimintaan?

MV: Ei oikeasti yhtään mitään, koska me ollaan koko ajan toimittu siellä pienessä päässä, mikä ei tosiaan ole siellä päästökaupan piirissä. Kysytään lämpölaitoksien päivystäjältä, että mikä on se hyvä polttoaine talvella, että onko se hake vai palaturve. Kyllä kaikki sanoo, että se on palaturve. Sillä saadaan pidettyä lämpöisenä ne kasvihuoneet ja se on hinnallisesti ennustettava, koska puun hinta voimakkaasti nousi tässä kun turpeesta siirryttiin ja se myös vaikutti ja myös tuli kasvihuonepuolellekin konkursseja, että jos joku ala ylikuumenee, niin se ei ole hyvä. Sinänsä se ei ole vaikuttanut. Kyllä minä vähän luulen, että kun kasvu- ja kuiviketurve on oikein osataan markkinoida se on elinehto, jos me meinataan jotain syödä, joko lihaa, antibioottivapaata lihaa tai kasviksia, juureksiakin jopa, koska ne kasvualustan voidaan sitten palauttaa sinne maaperään ja hiili jatkaa siellä kiertoa. Ei ole meillä ollut kyllä siinä, mutta tiedän, että muillahan se on ollut se ongelma, isoilla kaupungeilla, jotka ovat sitä jyrsinturvetta polttaneet, siellä on koettu, että siitä luovutaan. Täällä pienessä päässä se ei ole kyllä vaikuttanut kuinkaan.

TH: Puhutaan hetki Suomen huoltovarmuudesta. Suomen kokonaisenergiatuotannosta turpeen osuus on varsin pieni, vain alle viisi prosenttia. Miten turpeen noston kieltäminen tai rajoittaminen, hankaloittaminen vaikuttaa Suomen huoltovarmuuteen?

MV: Se on selvää, että se vaikuttaa, kun katsoo joka päivä uutisia, niin maailma on erittäin epävakaa. Varsinkin tuo meidän itäinen naapuri, mutta myös Kiinat ja nämä siellä takana taustalla. Jos me tuudittaudutaan siihen, että kaikki on hyvin, niin ollaan kyllä ongelmissa. Vaikka se osuus on pieni, sen tähdenhän se on pieni, kun siinä on päästökauppaa. Mutta se, että turvetta kasvaa läpi Suomen, ja sitten se on oikeasti ainoa kotimainen polttoaine, mitä pystyy varastomaan jopa kymmenen vuotta. Esimerkiksi yksi lämpölaitos avasi vuodelta 2012 olevan kasan viime vuonna, kun se oli 12 vuotta vanha. Se oli ihan samanlaista, kun se on sinne laitettu, mutta pidäppäs puukasaa tuolla metsäautotien varressa 12 vuotta, niin siellä kasvaa jo koivut kasan päällä. Kyllähän se on aivan selvä, ja sillähän se olisi tärkeää, että jonkinlainen nosto säilyy, se ei ole huoltovarmuutta, että meillä on joku kasa tuolla lopetetun nevan vieressä. Se kerran otetaan, mutta uutta ei tule, vaan huoltovarmuus on sellaista, mikä pyörii jatkuvasti tietyllä volyymilla. Silloin sinne tulee uusi kasa, kun se vanha lähtee.

MK: Millaisena sinä tällä hetkellä näet tämän turvealan tulevaisuuden Suomessa?

MV: Kyllä minä olen sitä mieltä, että se tulee keskittymään entistä enemmän tähän kuivike- ja kasvuturvepuolelle, koska niillä on markkinaa, kun vain toivottavasti hinnat pysyisivät kurissa, että ostajat niitä pystyvät ostamaan. Mutta meillä on edes sellainen porukka, mikä nostaa sitä tiukan paikan tullen ne voidaan myös ohjata sinne toisen tyyppiselle, eli energiaturvesuolle. Kun koneet on samat, millä niitä nostetaan, niin siinä samalla se huoltovarmuus edes jollakin lailla toimii. Mutta jos se loppuu sekin, eli tämä kuivikekasvu, niin ei meillä sitten huoltovarmuutta ole.

TH: Turve on eloperäinen eli orgaaninen maalaji. Ruotsissa turvetuotanto on luokiteltu uusiutuvaksi energiamuodoksi. Pitäisikö meillä Suomessakin turve luokitella uusiutuvaksi luonnonvaraksi Ruotsin mallin mukaisesti?

MV: Periaatteessa sillä ei ole sinänsä merkitystä, koska tämä on jo päätetty vähän isommissa piirissä EU:sta, että mikä on, mutta se olisi tietysti yksi välietappi, että se Suomessa todettaisi sen merkityksen ja se uusiutuu. Sittenhän se pitäisi saada menemään Euroopassakin läpi, että se on, niin silloin se päästökaupasta lähtisi pois. Se on selvä tuossakin, kun meilläkin on tosiaan otettu 1996 ja osa on soistettu takaisin. Ei siinä montaa vuotta mene, kun siellä ojanpohjalla on jo rahkaa ja sieltä se nousoo sitten kentälle. Periaatteessa olen aina sanonut, että otetaan ensin mitä tarvitaan, esimerkiksi kuivikekasvu ja soistetaan se uudestaan. Jos meillä on ollut sitä ennen sitä tuotantoa 100 hehtaaria, niin meillä on hetken päästä 100 hehtaaria takaisin, että sehän ei katoa mihinkään se maa-ala sieltä alta.

MK: Hyvä. Mennään sitten vaikka tähän yrityksen päivänpyöritykseen ja tulevaisuuden näkymiin omistusnäkökulmasta ja jatkajien suhteen. Osallistuuko teillä muita perheenjäseniä tai sukulaisia yrityksen toimintaan tai hallitustyöhön tai näin?

MV: Nuorempi veli on ollut töissä. En edes muista kauanko, olisiko 15 vuotta. Minulla on neljä poikaa, niin kaksi aikuista 24- ja 21-vuotiaat ovat töissä. Vanhin poika on hallituksessa ja on varatoimitusjohtajana. Poikia siinä koulaan pikkuhiljaa jatkohon. Ainakin ne ovat vielä mielenkiinnolla ollut siinä hommassa mukana, koska meillä on vähän niin, että joka päivä on erilainen, ei olla mihinään liukuhihnalla, että saa vähän erilaista hommaa tehdä. Toivon, että ne jatkaa. Minä voin jäädä sitten vanhemmaksi neuvonantajaksi sivuun. Tämä on se, mitä minä olen murehtinut eniten tässä jatkohommassa, eikä pelkästään oman yrityksen, kun sukupolvenvaihdos on melkoisen kallis projekti, kun maksat siitä ne perintöverot. Näen, että siinä päättäjille terveisiä, että sukupolvenvaihdokset pitäisi olla verottomia. Jos ne joskus myy sitten jotain pois, niin luovutusvoittoverot olisi siinä kohtaa. Ei yrityksen kehitys siinä, että maksetaan kymmenen vuotta verottajalle perintöveroa, sitten vasta ruvetaan kehittämään taas sitä yritystä. Meillä on ne työpaikat todella maaseudulla ja kaupungin kesken kiven alla. Tämä on yksi konsti, millä pystyisi vähän helpottaa sitä jatkamista.

TH: Aivan juurikin myös Ruotsissa perintövero on kokonaan poistettu, jolla sen myös näkyy Ruotsin yrityskannassa. Otetaan tässäkin asiassa Ruotsista mallia.

MV: Se on justiin Taru näin, että kyllä meidän yritykset ovat liian pieniä. Jos se kasvaa suureksi, niin se myydään ulkomaille, koska sitä ei pysty perilliset enää ottamaan, koska tulee niin kovat ne kustannukset. Tämä on oikeasti tätä päivää, että siirryttäisiin siihen samaan malliin.

TH: Kiitoksia paljon sinulle Marko haastatteluista ja arvokkaista vinkeistä turvetoimialan tulevaisuutta koskien. Hyvää syksyn jatkoa.

MV: Kiitos samaan myös teille.