SeAMK Podcast: Tiivistymät haltuun - Koneiden ja renkaiden vaikutus peltomaan tiivistymisriskien pienentämiseen
Kestävän viljelyn podcast-sarjan 8. jaksossa keskustellaan mm. peltomaan tiivistymisen syistä ja seurauksista sekä työkoneiden renkaiden ja rengaspaineiden merkityksestä.
Puhuja 1: Tuomas Mattila, Syke
Puhuja 2: Antti Alaharju, viljelijä
Puhuja 3: Soila Huhtaluhta, SEAMK (haastattelija)
[Puhuja 3]
Tervetuloa kuuntelemaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kestävän viljelyn podcast-sarjaa, joka paneutuu kestävän viljelyn teemoihin muun muassa maan kasvukunnon, älymaatalouden ja elintarviketuotannon aiheiden parissa. Tänään keskustellaan peltomaan tiivistymisestä ja siitä, millaisia vaikutuksia koneilla ja renkailla on peltomaan tiivistymisriskiin, ja miten tiivistymisriskiä voidaan pienentää. Peltomaan kasvukuntoon ja hyviin satoihinhan kuuluu olennaisesti maan rakenne ja sen ylläpitäminen. Hyvärakenteinen maa edesauttaa mm. kasvien veden ja ravinteiden saantia, biologista aktiivisuutta ja hiilensidontaa.
Vieraina meillä on viljelijä Antti Alaharju Alaharjun tilalta sekä viljelijä ja tutkija Tuomas Mattila Suomen ympäristökeskuksesta. Mä olen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan asiantuntija Soila Huhtaluhta SEAMKista ja toimin tässä podcastissa haastattelijana. Tervetuloa Antti ja Tuomas. Esittelisittekö alkuun itsenne ja vähän taustaa?
[Puhuja 2]
Mä olen Antti Alaharju, 53 vuotta, kasviviljelytilalta Orimattilan itäiseltä reunalta Hietalan kylästä. Mä opettelen viljelemään noin sadan hehtaarin kasviviljelytilaa. Taustalla on luopuminen noin kymmenen vuotta sitten porsastuotannosta ja siitä vielä jokunen vuosi taaksepäin oli emolehmiä kasvatusvasikoiden tuottamiseen. Mulla oli myyntikasveja, viime vuonna entsyymimallasohra, kaura, kevätvehnä ja herne. Ne on näihin lähelle oleville jalostajille heidän tarpeisiin. Sikoja kun oli vielä, niin silloin mulla oli rehuohra, kaura ja kevätvehnä ja jonkin verran normia viljelyksessä. Sen jälkeen mä oon oikeastaan etsinyt sitä varmuutta viljelytoimiin, kannattavuuteen ja hankalien olosuhteiden riskien pienentämiseen. Mukaan on tullut sitä kautta lannotus- ja maanparannusnurmet, normipalkokasvit, kerääjäkasvit, syvänjuuriset riistapeltokasvit, syvänjuuriset maanparannuskasvit. Myyntikasvejakin on laajennettu, niitä tulee tänä vuonna lisää. Syysvehnää, ruisvehnää ja keväällä tulee kokeiluun kuminan viljely yhdelle lohkolle.
Tilan pellot on maalajeiltaan Etelä-Suomen haastavimpia. Hiesusavia, jonkin verran hiuetta siel seassa ja peltolohkojen sisäinen vaihtelu on myös aika suurta. Hiesun ja saven määrä vaihtelee tosi paljon. Peltolohkoista voisi sanoa, että ne ovat tasaisia, mutta kyllä niissä on aika paljon sitä pientä vaihtelua. On loivaa mäkeä, vanhoja sarkaojan pohjia, kaltevia reunamia, vesistöjä, rantoja, töyryjä, tömpyröitä, kohumia ja painaumia. Jonkin verran sitten myös tulvaniittyjä. Maanpinnan taso vaihtelee aika paljon enemmän, jos vertaa tuohon Elimäelle tuohon Kymenlaakson puolelle. Täällä on aika paljon enemmän metsäisiä mäkiä näiden peltoaukioiden välillä kuin siellä. Pelloreunavarjustus metsästä on jonkinlaista. Tässä näin alustavasti.
[Puhuja 3]
Joo, tervetuloa. Sitten Tuomas?
[Puhuja 1]
Olen Mattilan Tuomas, maanviljelijä ja ongelmanratkaisija. Olen Sykessä pyöritellyt useamman vuoden maatalouden ympäristöratkaisuja. Olen muotoillut sen niin, että insinöörinä sitä ratkaisee ongelmia, ja maanviljelijänä sitä löytää ongelmia koko ajan. Maatalous on loppumaton sarja ongelmia. Kun luulee, että nyt sai nämä ratkaistua, niin tulee jotain jännittävää uutta. Niin kuin alkukasvukauden kuivuus, tai ei ole routaa ollenkaan, tai jotain tällaista. Ehkä 2010 minulla alkoi matka maan kasvukuntoon, kun rupesin miettimään sitä. Aloitin viljelyyn 2005. Katoin silloin, että pellot ovat aika hurjassa kunnossa kevätviljan peräkkäisviljelyn jäljiltä, ollut maatila sivutoimitilana. Sitä yksinkertaistettiin viljelyä niin, että hommat menivät selkeästi. Siitä alkoi pikkuhiljaa olla jälkeä pellossa. Silloin 2005 siirsin tilan luomuun, että sain nurmia viljelykiertoon. Se oli silloin järkevä ratkaisu. Rupesin 2010 katsoa sitä, että kyllä näitä pitäisi olla jo kunnossa. Mikä näitä vaivaa. Rupesin tonkin ja penkoin ja kyseleen. Katsoin, että eihän näihin ole valmiita ratkaisuja. Pitääpä ruveta etsimään. Sillä tiellä on vieläkin oltu. 2016-2019 oli Osmo-hanke Osaamista maan kasvukunnon hoitoon, missä jumpattiin kasvukuntoasioita yhdessä noin 600 viljelijän kanssa, mikä oli aika hauskaa. Siitä eteenpäin hiiliviljelyä tehnyt, pelto- ja ravinnehuoltoratkaisuja. Seuraava iso haaste, mitä yritetään selättää, että löydettäisiin viljelytekniikkaa alkukasvukauden kuivuuteen ja vedenvarastointiin. Semmoista tulee tehtyä. Kokeiluja omalla tilalla, yhteistyötä muiden kanssa ja hard core-tutkimusta myöskin.
[Puhuja 3]
Kyllä, kiitos. Tervetuloa. Mennään siihen tiivistymisaiheeseen yleisesti. Millaiset havainnot teidän oman kokemuksen mukaan on herättänyt ajattelemaan, että maassa saattaisi olla tiivistymiä? Millaisia vaikutuksia tiivistymisellä on pellon kasvukuntoon ja sitä kautta satoon? Aloittako Antti?
[Puhuja 2]
Kyllä se minulla oikeastaan on sitä tarkkailua ja havaintoja ja tuumailua, että miksi tässä kohtaa peltoa on esimerkiksi joku ongelma. Sitä koittaa ratkaista ja pohtia, että mistä se johtuu. Sellaisia pienemmistä tiivistymistä havaintoja on esimerkiksi tällaisia, että kevättalven aikana sinne kertyy pintajäätä lohkon päälle ja se virtailee reunaojiin se sulamisvesi. Kun esimerkiksi viereinen lohko sulaa ihan normaalisti ja imeytyy siihen maahan. Siellä on ihan selkeitä merkkejä matalista tiivistymistä ainakin. Syystöissä voi olla että on esimerkiksi tullut tiivistettyä se pellon pintaosa. Syyssuorakylvö ei esimerkiksi onnistu, jos puimurin tai muokkauskoneen raiteet eivät peity kunnolla kylmässä tai idut kuivuvat ja hukkuvat sateessa. Keväällä vastaavasti se näkyy sellaisessa, että hyvin lähtee kasvusto liikkeelle, lähtee kasvuun, mutta sitten kun vähän tulee kuivempaa, niin se kuivuu ja alkaa kellastua se kasvusto. Tai sitten toisinpäin, että jos tulee vähän reilumpi sade, niin kellastumista tulee taas. Siellä onkin se kylvöpohja tiivistynyt esimerkiksi siinä liian aikaisessa töihin lähdössä keväällä. Sitten on näitä ihan selkeitä, että on esimerkiksi tummia oraita. Edellisen vuoden puimurin tai muokkauskoneen raiteissa nauhamaisia ja tummia raitoja pelloilla viljakasvustossa keväällä. Lohko ei äestäessä muokkaudu esimerkiksi samaan tapaan, sinne tulee kokkareita, muokkauskertoja tarvitsee lisätä, kultivaattori ei pysy maassa jossain kohtaa, vetotehon tarve kasvaa, polttoaineen kulutus kasvaa. Sitten nämä tosiaan nää, että kasvusto kärsii kuivuudesta ja märkyydestä. Ne salaojankohdat erottuvat erittäin hyvin siellä lohkolla. Sitten niistä isommista tiivistymistä. Ne nyt huomaa jo ihan selkeästi, että joku metsän reuna esimerkiksi, niin siellä ei enää tahdo saada millään kuivumaan sitä. Sieltä on jo useita kertoja ajettu esimerkiksi liian raskailla kuormilla ylitse. Sinne on tullut pelti sinne pellon johonkin kerrokseen. Sitten painaumat. Jos siellä on pellolla painaumia, niin ne alkaa laajeta. Viljakärryn raiteisiin esimerkiksi jos on täydellä kärryillä ajettu pellolta pois viljaa jostain syystä, niin sinne jää vesi seisomaan niihin raiteisiin. Kyntövakoihin jää vesi seisomaan. Minulla on oikeastaan aika hyvä testi ollut sellainen, että kaivan kuopan sinne lohkolle. Jos se täytyy vedellä siinä aikana, kun se on kenttäkapasiteetissa se pelto, niin siellä on todennäköisesti jotain vikaa pellon alapuolisessa kerroksessa, tiivistymää.
[Puhuja 3]
Onko Tuomas jotakin täydennettävää vielä?
[Puhuja 1]
Hyviä huomioita. Kuopat on aina pop. Sitä on vaikea nähdä, mitä pellon sisällä tapahtuu, ellei mene vähän tonkimaan pellon sisään. Itse aina katson sitä, mitä tämä kasvi on tuumannut tästä. Itse käyn pellolla kaivamassa ihan liian harvoin kuoppia, mutta se kasvi on siellä koko ajan mönkimässä. Sitten voi haastatella sitä, miltäs tää on näyttänyt. Itselläni ehkä se ensimmäinen iso ahaa-elämys varmaan 2010 oli se, kun oli nurmi. Siellä oli sinimailasta ja katsoin, että miten tämä sinimailanen, tällähän on hyvä juuri, että miten tämä on kasvanut. Sitten se kasvaa 15 senttiä, tekee 90 asteen mutkan ja etsii taas seuraavan halkeaman. Katsoin, että oho, mikä tämä on. Siitä rupeaa selvittämään, että katos, vanha kyntöantura. Jos haluaa rakennetta paremmaksi, mutta kasvien juuret eivät pääse syvemmälle, niin sitä rakennetta ei pysty enää kasvien juurilla parantamaan. Sitten pitää tehdä jotain. Että tonkii, mitä juuret tekee. Pahimmillaan tosiaan se on se kylvöpohjan antura ensimmäinen, mikä siihen tulee vastaan. Silloin kasvijuuristolla on käytössä se nelisen senttiä maata. Jos siellä on kyntöantura, niin se on 17 senttiä maata. Jos näitä mitään ei ole, niin sillä on käytössä 35 senttiä maata. Kasvin käyttökelpoinen tilavuus kasvaa kyllä hirveästi. Noihan on, mitä Anttikin tuossa kuvasi, että veden kulku ja veden läpäisykyky, niin nehän ovat myös hirveän hyviä indikaattoreita siitä, että kuinka paljon siellä maassa on huokosia. Ehkä sen haluaisin tuosta nostaa esiin, just tuon huokosjutun. Sitä tulee ajatelleeksi ja ei tule ajatelleeksi, mutta se on aina yhtä hämmentävää. Jos ottaisi ämpärillisen graniittia, 10 litraa, niin se painaisi 26 kiloa. Ja sitten kun ottaa ämpärillisen multaa, niin se painaa 10 kiloa. Se tarkoittaa sitä, että kun maan kivennäisaines on pääosin kiveä, niin jos se olisi pelkkää kiveä, niin se painaisi tuplasti enemmän, joka meinaa, että oikeastaan maassa on suunnilleen puolet ilmaa. Ja sitä ajatellaan aina maata sinä maana, mutta jotta se toimii, niin siinä pitää olla puolet huokosia. Tai joskus voi olla enempikin ihan reippaasti näin, vaan tämä ajatus siitä, että sen sijaan, että ajattelee sitä kiinteää osaa maasta, niin pitäisikin ajatella niitä reikiä siellä. Se ei tarvitse paljonkaan tiivistymistä. Se voi olla litistyminen tai vähän hiertymistä, niin kaikki huokoset on ummessa ja sen jälkeen ei se enää toimi maaperänä. Se alkaa muistuttaa sitä graniittia.
[Puhuja 3]
Aivan. Minkälaiset tekijät näitä tiivistymiä on sitten voinut aiheuttaa?
[Puhuja 2]
Voisin sanoa, että huonot ratkaisut ja tiukka talous, ja ehkä tiedon hankinnan haaste ja sen soveltaminen, sekä sitten se kiire. Minulla on ehkä ollut sellainen, ehkä oman pinta-alan kasvatus on ollut sellainen vahva teema oman isännyyden aikana, kun vanhat vuokrapellot tuli hankittavaksi tai olisi lopetettava. Samalla sellainen, että riittävän suuri tila on ratkaisu moneen talouden ongelmaan, mutta ei se kyllä näin ole. Se on johtanut siihen, että tiukka talous, kun on hankintoja ollut peltopuolella, niin sieltä on sitten esimerkiksi säästelty vähän kaikessa. Esimerkki siitä, että ostin millisarjan metsä- ja peltorenkaat traktoriin, ja niiden soveltuvuus on aika huono kuitenkin sinne pelolle, koska niistä ei niitä paineita voi laskea. Sitten vielä säästin siinä, että ostin siihen sitten tuumasarjaset rinnalle paripyöriksi, ja niiden koko ei oo ihan sama, joten hyöty on varsin heikko sitten niissäkin. Toki olen kyllä aina käyttänyt paripyöriä ja pitänyt paineita matalina, mutta tällaisista pienistäkin asioista syntyy sitä ongelmaa sinne pelolle. Samoin tietysti näiden metsärenkaiden hiertämisvaikutus on toisenlainen kuin peltorenkaiden, kun ne on paljon kovemmat. Sitten niissä se tietopuoli niissä renkaissa, vanteissa, massoissa ja kantavuuksissa, niin siinä on ihan hurjasti omaksuttavaa tietoa ollut, ja renkaismerkkejä on ihan valtavasti vertailtavaksi, niin se on ehkä helposti jäänyt sinne rengasmyyjän harteille se päätös sitten lopulta. Ja hänhän tarjoaa sitä, mitä minä toivon, tai sitä, mitä hänellä on varastossa halvalla. Tästä ei välttämättä sellaista sopivaa ratkaisua sitten tilakohtaisesti löydy. Sitten on tämä tehokkaampien koneiden hankinta, niin siinä ei ehkä tullut huomioitua niiden kaikkien massojen vaikutuksia siihen maaperään, ja sitä neuvontaa massojen vaikutuksista ei konekaupoilla saa. Se on vaan tullut havaittua sitten jälkeenpäin omilla lohkolla, että voi vitsi muuten, mikä siinä oli, että ei tämä ollutkaan parempi ratkaisu vaikka äkeestä. Sitten se kasvin kasvijuurien kasvumenestystarpeet siinä sitten samalla unohtuu. Sitten osaltaan työkoneiden ja urakointikoneiden paino ja hinta, ja se tehokkuuden maksimointitarve on yksi, millä on aika suuri vaikutus. Tietysti ainahan voi kieltäytyä, että urakoija ei tule pellolle, mutta usein edut tarjotaan lyhyellä ajalla, ja sitten kun sinne tullaan, niin tämä on nyt se viimeinen hetki. Voi tulla esimerkiksi kalkitsemaan ja helposti saada aikaan peruuttamatonta tuhoaa siellä pellolla. Sitten ne muut tavoitteet esimerkiksi menee pellonrakenteen vaalimisen yli siinä, että on kireät ja joustamattomat aikataulut ja kova kiire jatkuvasti. Esimerkiksi ajatellaan, että siellä on tulossa uusi sadealue ja vasta edellinen sade on loppu, ja on satanut tosi paljon, kenttäkapasiteettisissa pelto, ja silti sinne vaan lähdetään ajamaan, kun aiotaan haalia se sato pois, kun jotenkin on ajateltu, että tästä ei enää syksy jatkuu.
[Puhuja 1]
Ja minä komppaisin, että tuossa syntyy sellainen ketjureaktio vielä, että kun sitä on minuuttisavia. Minä jollekin kansainväliselle tyypille juttelin, kun sanoi, että niillä on sunday soils, sunnuntaisavet, niin sanoin, että joo, teillä on niin hyvä tilanne, meillä on minuuttisavet, että yhtenä minuuttina se on liian märkä, ja seuraavana minuuttina se on liian kuiva, ja siinä välissä on se hetki, kun se on muokattavissa. Tavallaan, kun rakenne menee huonoksi, se kapenee se ikkuna, milloin siellä voisi olla, niin koko ajan, ja sitten se johtaa siihen, että sitten on kiire.
[Puhuja 2]
Se pitää paikkansa, kyllä. Sitten on semmoista kuin tilasokeus, ja semmoinen, että tehtävä mahdoton. Työvaiheita on tullut joskus vaan tehtyä ihan kapealla renkaalla, tai esimerkiksi puimurilla vuosia. Ei ole yksinkertaisesti taloudellisesti ollut varaa hankkia parempaa puimuria, tai siihen ei rengastuksella ole voinut vaikuttaakaan. Sitten tosiaan tässäkin se tilasokeus. Siitä on tämmöinen esimerkki, että on jonkinlainen usko siihen, että joku toimenpide ei ole haitallinen. Niin on aina ennenkin tehty, ja talvi ja routa korjaa. Tämä on aika vallalla oleva edelleen vielä monissa taloissa, ja vähän jonkin verran on myös itselläkin, että kun on perintötila, niin tässä on tavallaan syntynyt tähän, ja nähnyt sen tällaisena aina, niin ei siinä nähdä mitään muutettavaa välttämättä, jos ei jostain näytetä, että hei, tuon voisi tehdä toisella tapaa. Niin tätä minä siitä tilasokeudesta haluan viitata.
[Puhuja 1]
Joo, se on hyvä huomioida, kun on ollut viljelijäryhmiä, ja pellonpinnarpäiviä ja tämmöisiä, niin se on hirveän silmiä avaavaa, kun käydään saman päivän aikana vaikka 4-5 tilalla kaivelemassa. Ja sitten on se, että hei, täällä on tämmöistä, tuolla on tuommoista, niin miksi, mitä sinä teet, mitä sinä teet, ja sitten käydään sitä keskustelua. Ja itsekin tuosta juuri, että sitten kun sain ne, jossain vaiheessa kun aloitin korjaamaan niitä tiivistymiä, pois se sai pellon kuohkeiksi ja hyväksi, ja sitten katsoin, että ei kun hei, minä tiivistin sen uudelleen. Niin sitten siinä vaiheessa alkoi tulla semmoinen skaala siihen, että sitä ennen, esimerkiksi meillä oli tosi pitkään niin, että traktorin edessä ei ollut paripyöriä, muokkaustraktorin. Ja sitten kun tajusin jossain vaiheessa sen, että rakenne on hyvä täällä, missä on mennyt taka-akselireunat, ja sitten tuossa näkyy tuo, mikä toi on, niin kuin toi rytmi tuossa noin, ja sitten tajusin, että tämähän on tuon muokkaustraktorin, kevätmuokkaustraktorin etuakseli. Niin sitten rupesin miettimään, että tälle pitäisi tehdä jotain.
Miten tiivistymisen syntyä voidaan ehkäistä tai välttää käytännön viljelyssä, niin siinä on käytäntö, tai ensin vähän teoriaa. Teoria on se, että on kaksi, se muodostuu se tiivistyminen siitä, että maahan tuleva kuorma on isompi kuin mitä maa kantaa, semmoinen niin kuin vaakakuppi tavallaan siinä. Niin sittenhän sinne vaihtoehtoja on joko se, että parantaa maan kantavuutta, niin että se kestää sen kuorman, tai vähentää kuormaa niin, että se vastaa sitä kantavuutta. Tämä ensimmäinen on se, että työskentelee vaan jäätyneellä tai ruutikuivalla maalla, mikä asettaa aika tiukat rajoitteet viljelyjärjestelmälle, niin ehkä se menee siihen kuormituksen pienentämiseen kuitenkin. Tutkijakollegat maailmalta on nostaneet esiin sen, että tässä on 2000-luvun aikana maatalouskoneiden paino kasvanut ihan järkyttävästi, että niiden koneen tassupaino niin sanotusti rengasta kohden alkaa olla sama kuin dinosauruksella. Se on jännä, että tuolla on tilasokeutta, jossa ihmiset pysytään samalla tilalla, mutta maahan tuleva kuorma saattaa kasvaa moninkertaiseksi vuosikymmenten aikana. Se ylittää sen tilan kantokyvyn, ja toisaalta aina kun maa tiivistyy ja on märempiä ja huonorakenteisempi, niin sen kuormituskestävyys laskee. Toisaalta se myös paranee, koska kun maa tiivistyy ja huokoset katoo, niin se alkaa olla yhä enemmän graniittia, niin se kestää kyllä kuormitusta, mutta periaatteessa hyvärakenteinen maa kestäisi pikkusen paremmin sitä kuormitusta myöskin. Keinot ovat onneksi se, että paremmat renkaat ja enemmän tassuja. Dinosaurus on rajoittunut siihen, että sillä on neljä tassua, mutta maatalouskoneeseen voidaan laittaa tassuja enemmän. Paripyörät, telipyörät, lisäakselit, tämmöiset. Aiemmin oli ajatus, että se on akselipaino, mikä ratkaisee, ja se oli vähän lohduton, koska silloin se ratkaisu on se, että ajetaan vanhoilla massikoilla, ja kaikki sanovat, että ei ajeta vanhoilla massikoilla. Mutta sitten kun huomioi sen, että se onkin rengaskuorma, eikä akselikuorma, niin sitten kun laitetaan hyvät ristikudosparipyörät ja matala rengaspaine, niin silloin renkaat käyttäytyy erillisenä, että se kuormitus menee aika nätisti alaspäin. On kyetty vähentämään maan tiivistymistä kummasti. Mutta siinä on se pallottelu sen kanssa. Toisaalta on sellainen nyrkkisääntö, että jos maakuorma on alle puoli baaria, se tarkoittaa, että rengaspaineen pitää olla reippaasti alle puoli baaria, niin sitten kosteissa oloissakin tiivistyminen on hyvin epätodennäköistä. Mutta sitten tulee se vastaan, että mitä isompi kone, sitä kalliimpi rengas, että pääsee alle puoleen baariin. Toisaalta se, että jos malttaa odottaa, että maa kuivuu tai se on kasvipeitteinen, niin sitten se kestäisikin vähän isompaa kuormitusta. Tämä koko homma on hirmuinen soppa. Toisaalta siihen liittyy ne riskit, että jos rengasvalmistaja ilmoittaa vaikka kantavuuden vain 0,7 baariin, niin ottaako omalla vastuulla, pudottaako sen paineen sinne alle. Sitten jos pudottaa, niin onko rengaspaineen mittarit tarpeeksi tarkkoja ja tällaista. Minäkin yksi kevät lähin peltotöihin ajattelin, että oon pudottanut rengaspaineet puoleen baariin. Ajattelin, että on vähän jotenkin nyt erikoinen tunnelma tässä näin mutkassa, että nyt stop, haetaan parempi mittari. Ai 0,3 baaria tämä tässä näin. Selvä. Mitäs teille on käynyt tälle mun mittarille? Talven aikana vähän klappia. Siitä, kun olisi lähtenyt peltotöihin 0,3 baarin paineisiin ja osunut sopivasti mäkeen, niin sitten olisi voinut tulla kallis lasku niin sanotusti.
[Puhuja 3]
Kyllä. Mennään näihin tarkempiin juttuihin vielä hetken päästä lisää, mutta tuohon yleisesti tiivistymisestä vielä, niin haluatko Tuomas vielä avata, että jos niitä tiivistymiä nyt sitten pääsee syntymään kuitenkin tai on päässyt, niin minkälaisia mahdollisuuksia niiden korjaamisen on ja miten kustannukset ja aika korjaustoimenpiteiden suhteen verrattuna siihen, että niitä koettaisiin ennalta vähän ehkäistä?
[Puhuja 1]
Niitä pystyy korjaamaan. Niitä ei hirveän helposti pysty palauttamaan ihan entiselleen. Se on hankalaa. Niitä pystyy petraamaan ja periaatteessa pelto kyllä pikkuhiljaa toipuu, mutta osa tiivistymistä voi olla myös pysyvää, mikä on harmillista, mutta korjaustoimenpide yleensä hyväksi todettu on siis, että pellon syväkuohkeutus yhdistettynä kasvipeitteisyyteen. Tämä on tärkeä yhdistelmä ja ehkä se syväkuohkeutuskin vaan siihen asti, että juuret kykenevät stabiloimaan sen. Ennen vanhaan oli sellainen ajatus, että pelto tiivistyi, niin nyt muokataan se 60 senttiin ja nyt se on taas kuohkea. Sitten tulee vettä ja se luhistuu täysin pahemmin kuin aiemmin, koska se muokkaus aina rikkoo rakenteita. Ei niin, vaan jos vaikka on kyntöantura 17 sentissä, niin mennään pikkusen syvemmälle. Hyvällä tuurilla pääsisi sen kyntöanturan läpi, mutta jos on 17 sentistä tiivistymä, niin menee ensin vaikka 22 senttiä ja kasvipeite stabiloimaan sen. Sitten katsoo tilannetta uudelleen, että missä juuret pysähtyvät ja sitten taas mennään pikkuhiljaa syventäen. Syväkuohkeutus ja sopivat olosuhteet. Ei liian kuiva, ei liian märkä, niin loppujen lopuksi ne kustannukset eivät välttämättä ole yhtä isommat kuin kynnössä, vaikka pellolla syväkuohkeutuksessa. Ei se välttämättä ihan älyttömän kallista ole. Jos laittaa nurmivuoden, niin menettää satovuoden, mutta toisaalta kannattaako viljellä tiivistynyttä peltoakaan vuodesta toiseen sillä syyllä, että jos laittaa nurmivuoden ja kuohkeuttaa, niin menettää satovuoden, ehkä ei. Mutta ehkä sen haluaisin huomauttaa vielä, että jos pellon tiivistää, niin sen saaminen takaisin kuntoon voi olla aika pitkä projekti loppujen lopuksi. Ei kannata ajatella niin, että nyt tiivistän ja sitten kuohkeutan, niin se on entisensä.
[Puhuja 3]
Kyllä, kiitos. No tosiaan, niin kuin puhuttiin, niin tiivistymien syntyyn vaikuttaa tosiaan moni tekijä, mutta keskitytään tänään nyt erityisesti tähän työnkoneiden massa- ja rengaspaineen ja eri rengasvaihtoehtojen vaikutukseen, ja näitä avattiinkin jo hiukan, mutta kiteytätkö Tuomas vielä vähän tarkemmin näitä, vaikka tuosta massasta alkaen?
[Puhuja 1]
Joo, siis tässä tulee nyt vähän sen fysiikkaa, mutta ei paljon. Paine on seuraus, siis paine kertaa pinta-ala on kuorma, eli siis paineen yksikkö on voimaa pinta-alaa kohden, pinta-alan yksikkö on pinta-ala, niin siitä tulee voima. Eli kun painovoima vetää konetta alaspäin, niin sitä pitää vastata vastaava voima, joka kantaa sen muuten se kone painuu maan uumeniin. Tästä pääsee siihen, että mitä isompi koneen paino, niin sitä suurempi voima kohdistuu maahan, ja sitten jotta paine ei kasva liian suureksi, niin että se rupeaa rusentamaan maan huokosia kasaan, niin sitä pitää jakaa isommalle ja isommalle alalle. Eli tässä tulee tämä lopputulos. Toisaalta, jos sitä ei jaa isommalle alalle, niin sitten siellä maassa on painetta, joka etenee maassa, kunnes se tulee kannettua loppujen lopuksi kuitenkin. Mä ällistyin tuossa hiljattain metsäpuolella siitä, että metsäpuolella ihmiset ajattelee maan tiivistymistä niin, että kuinka paljon kone painuu. Mutta peltopuolella kukaan ei ajattele sitä, että tavallaan ei tiivistynyt, ei uponnut kuin kaksi senttiä se traktori sinne. Peltopuolella ei haluta, että se lähtisi painumaan, niin se tarkoittaa sitä, että maassa oleva kantavuus vastaa sen koneen painoa. Mitä isompi koneen massa, niin sitä suuremmat on voimat ja paineet siellä maan sisällä, ja sitä syvemmälle ne menee. Ehkä se on tärkeä pointti, että mitä isompi massa, niin sitä syvemmälle se tiivistävä vaikutus menee. Periaatteessa ihminen, kun se kävelee just muokatulla kylvöpellolla, jalkojen alla, niin saattaa olla puolesta baarista yhteen baariin painetta. Mutta koska ihminen on niin mielettömän kevyt, niin se tavallaan tulee äkkiä kuitattua siinä maassa, eli painevaikutus laajenee ja kantaa sen painon. Pelolla kävelemällä ei saa peltoa tiivistettyä metriin, mutta nykyaikaisella todella isolla puimurilla saa kyllä.
[Puhuja 3]
Aivan. Mikä sitten on rengaspaineen merkitys?
[Puhuja 1]
Rengaspaineen merkitys on sitten taas siinä, että jos sinulla on tietty massa, mutta alempi rengaspaine, niin silloin se pinta-alan on kasvettava. Eli rengas painuu lyttyyn kunnes se pinta-ala, jolla se kantaa, koskee maahan, vastaa sitä massaa. Eli vaikka jos sinänsä ihmiset ajattelevat, että on leveät renkaat, niin se auttaa tiivistymisessä. Mutta pulma on se, että jos rengaspaine on korkea, niin se leveän renkaan kosketuspinta-ala on ihan tosi pieni. Me ollaan pellonpienarpäiviä järkätty just silleen, että ruiskuttaa jotain maalia vaikka kalkkimaalia tuolla kompuralla sinne kosketuspintaan, mikä on tuolla renkaan ja maan välissä. Ja sitten ruvetaan pudottamaan rengaspainetta. Se on se hämmentävää miten, ensinnäkin on hämmentävää nähdä, miten pieni se kosketuspinta-ala on se traktorilla, jossa on vaikka 1,2 baarin paine isossa renkaassa. Se on kosketuspinta on lyhyt ja kapea. Ja sitten kun sitä rupeaa alentaan sitä rengaspainetta alemmas, se kasvaa ihan mielettömästi.
[Puhuja 3]
Aivan. No sitten vielä rengasvalinnat.
[Puhuja 1]
No rengasvalinnat sitten muodostuu tästä, että kun tiedetään, että mikä on korkein paine, mitä halutaan käyttää, ja tiedetään massa, mitä halutaan käyttää, niin sitten on vain löydettävä rengas, joka vastaa tätä yhdistelmää. Se on se yksinkertaisin tässä. Mutta sitten sen lisäksi on tällaista pientä detaljia siinä, että vaikka ristikuljetusrenkaat ovat rakenteeltaan jäykempiä, niin niiden se kosketuspinta-ala jää pienemmäksi. Tuo on vyörenkaissa, ja sitten on näitä VF ja tämmöisiä erikoisrenkaita, millä kosketuspinta-ala on isompi. Ja sitten joissain renkaissa on rengaskohtaisia eroja myös siinä, että mikä se kosketuspinta-ala niissä on. Mutta periaatteessa periaate on vain se, että kun tietää, paljonko sen pitäisi kantaa sen renkaan, tietää mikä on korkein paine, ja sitten kun tietää vielä, että mitä siellä tehdään, että körötelläänkö sillä eteenpäin vai vedetäänkö sillä jotain raskasta, niin sitten näiden perusteella voi arvioida sitä, että millainen se renkaan pitäisi olla. Ja se helpottaa siis rengaskauppiaan kanssa juttelua kummasti, jos sillä sanoo, että haluaisin renkaan, jonka kantavuus on 4500 kiloa 0,7 baarin paineessa, silloin kun siinä ei ole raskasta vetoa. Niin se helpotti just senkin elämää kummasti.
[Puhuja 3]
No aivan varmasti. No sitten Antti, miten sun tilalla on käytännössä huomioitu koneiden massan ja rengaspaineiden ja rengasvalintojen vaikutukset maantiivistämiseen?
[Puhuja 2]
No, olen kyllä saanut aika hyvän koulutuksen tuossa SEAMKin maaneuvoskurssilla tähän aiheeseen. Sitä ennen nyt oikeastaan paripyöriä on käytetty ajatuksella, että se on hyväksi. Niin on ennenkin tehty. Ja kyllä niissä on huomioitu tosiaan se matala paine aina, että on katsottu datakirjoista, että ne on siellä rajoilla, että ne vielä kantaa sen massan. Mutta sitten tämän kurssin jälkeen oikeastaan nämä peltokonevalinnat ja rengasmassojen vaikutukset maaperään, niin ne on selkeytynyt siinä. Olen esimerkiksi punninnut säkkivaakalla kevyempiä koneita, saanut niistä todellisia painoja, tehnyt laskelmia kuormien jakautumisesta sitten sen koneen eri osille ja tarkistanut punnitsemalla aisapainoja ja akselikuormia ja telin toiselle puolelle tulevaa kuormaa. Minusta tämä selvitys on ollut tosi tärkeää, kun todellisia traktorin massoja esimerkiksi on vaikea löytää niistä kirjoista, jos niissä on paljon lisävarusteita. Sitten olen tehnyt niistä tarkat laskelmat niiden jakautumisesta koneen akseleille ja renkaille, tutkinut massojen tiivistävän vaikutuksen maaperään taulukoista. Sitten olen etsinyt netistä renkaille valmistajien laitekohtaiset datalehdet, tiedot missä se on maksimikuormalla, paineilla ja nopeuksilla, niin siihen työhön sopiva. Sitten olen huomannut tuon saman asian kuin mitä Tuomas äsken kertoi, että hiesusavimailla on tosi tärkeää saada rengaspaineet mahdollisimman matalalle ja kosketuspinta-ala mahdollisimman laajalle. Tämän työn jälkeen voisi sinne traktorin hyttiin tuoda vaikka niihin olemassa oleviin renkaisiinkin ihan vaikka taulukon että, mihin koneeseen sopii, millaiset paineet ja ajonopeudet sitten samaan siihen, että niitä ei tule sitten vaikka siirtoajossa rikottua renkaita, jos ei ole sellaista järjestelmää traktorissa, että siinä voi paineita säädellä sitten siirtoajolla erikseen. Olen kokenut ainakin omilla lohkoilla, että se ei ollut kohtuutonta, että hidastan sitten vauhtia vaikka siirtoajossa, kun siirryn lohkoilta toiselle kuin että se olisi kovempi se paine siinä renkaissa. Olen tehnyt sitten uusinvestointia puimurin vetorenkaille. Toisen peltotraktorin paripyörät olen vaihtanut just tämän, mistä kerroin tuossa aiemmin. Sillä olen saanut massat asettua toivotulle tasolle ja ainakin mä estän sitten jatkotiivistämisen siellä lohkoilla. Sitten on tällaisia kokeiluja, huomasin äkeessä. Siellä tuli pyörän kohtiin juuri näitä painumia, mistä äsken oli puhetta. Ajattelin, että siinä on aika paljon ylimääräistä siinä äkeessä. Minulla on kuitenkin suorakylvökone. Minä pudotin äkeestä varpajyrän ja etulatan pois. Sillä oli aika merkittävä vaikutus sen äkeen painoon ja renkaille tulevaan painoon. Edelleen pärjää ihan hyvin suorakylväkoneen kanssa. Ne olivat oikeastaan ihan tarpeettomia tiivistäviä laitteita siinä. Samalla säästin sen kustannuksen, että minun tarvii vaihtaa johonkin kevyempään äkeeseen.
[Puhuja 1]
Oikein hauska huomio tuosta, että kun on matalampi rengaspaine, niin pitää ajaa siirtoajoon hitaammin. Useimmiten ihmiset ovat huomanneet sen, että kun on matala rengaspaine, niin traktorin vetokyky on ihan erilainen. Myös työn mukavuus on erilaisia pellolla, kun renkaat myötää. Se, minkä menettää siinä siirtoajossa, niin se voittaa siellä pellolla. Taulukko juttu oli kiva. Itse Osmo-hankkeen aikoina törmäsin siihen, kun silloin tuli haettua tietoa, että miten tätä on ratkottu muualla. Minulla oli jossain kirjahyllyssä semmoinen saksalainen rengasneuvoja-kirja. Siellä vain näin kuvan semmoisesta, että taulukko, missä on tosiaan traktorille eri työvaiheet, työkoneet ja siirtoajojen renkaitten baarit. Näillä renkailla tämä kone, niin mitä baareja pitää käyttää. Olin, että hyvää päivää. Miksi ei tuommoista ole ikinä tullut tehtyä? Mitä enemmän joutuu miettimään, niin sitä vaikeammalta se tuntuu, se rengaspaineiden säätö. Mutta sitten kun se on vain silleen, että joo joo joo, lannoitteen levitys tässä ja tuossa paripyörät. Mikä on sitä rengaspaine on? Katsotaan, että toi, selvä, sitten mennään. Kerran mietitty.
[Puhuja 3]
Joo. No mitä sitten, kun maalaji ja maankosteus tosiaan vaikuttaa oleellisesti siihen maantiivistymisriskiin, niin miten tämä näkyy kone- ja rengasvalinnoissa? Ja voiko näillä rengasvalinnoilla vähentää sitä maantiivistymisriskiä haastavissa olosuhteissa, jos koneella nyt kuitenkin täytyy esimerkiksi mennä kostean maan aikaan sinne pellolle?
[Puhuja 1]
Joo, tiettyyn rajaan asti ja suomalaisissa oloissa niin sanotusti kosteissa oloissa, eli siinä kun pelto on kuivunut kevätkylvökuntoon, niin silloinhan sinne pellolle just pitää mennä. Se on se raja, mikä siinä tulee vastaan, että ne renkaat pitää olla semmoiset ja koneitten pitää olla semmoista, että niillä selviää sen tiivistymisriskin. Siinä vaihtoehtoja on kaksi, että Iso-Britanniassa monet on siirtynyt control traffic farmingiin, eli pysyvät ajourat, kun ne on katsoneet sen niin päin, että renkailla ei saa tiivistymisriskiä pois. Suomessa monesti peltolohkot on silppuisia ja pieniä, niin se 8 ja 16 metrin työkoneleveydet ei jotenkin houkuta sellaisenaan. Suomessa ratkaisu on se, että pitää vain löytää sieltä renkaat, että pystyy pellolle menemään. Savimailla on jotain puolen baarin rengaspainetta ja hietamailla jotain no ei se olisi huono sielläkään, mutta hietamailla ehkä joku 0,7 baaria voi olla vielä ok. Ei ole hirveän isoja eroja loppujen lopuksi niissä maalajissa silloin, kun ne on märkiä. Tai kosteita, anteeksi. Märälle pellolle ei pidä mennä.
[Puhuja 3]
Onko Antilla tästä kokemuksia?
[Puhuja 2]
Puolen baarin paine on tullut aika lailla datakirjoissa mielenkiintoisiksi. Kun siellä on 0,4 baaria joissain renkaissa, niin se paine, se vaatii, että siellä on molemmat pyörät silloin kiinni. Ainakin niissä datakirjoissa löytyi sellainen huomautus, että yksityispyörillä harvoin sitä saa ajaa. On myös huomannut, että ne ei ihan täsmää sen kanssa. Esimerkiksi jos on joku jättirengas ja siinä on 0,4 baaria annettu painesuositukseksi, niin sitäpä ei saavuta sillä akselimassalla, mikä siinä on. Se tuntuu, että se on jo ihan räjähtämispisteessä. Se menee alle sen kantavuuden siinä.
[Puhuja 1]
Se painuu niin paljon, että se menee ihan älyttömän lusuun.
[Puhuja 2]
Se on aika lailla silmämääräistä se säätäminen niissä lopulta, että hakee silmällä sen. Kyllä se jollain lailla ymmärtää, että jos se menee pahasti ruttuun se kylki, niin se ei ole pitkäikäistä, jos sillä lähtee ajamaan ja uskoo siihen datakirjaan. Tämmöistä olenkin huomannut.
[Puhuja 1]
Joo. Yksi viljelijä teki silleen, että se teki renkaissa semmoisen kakkosnelosen, missä on naula keskellä ja ketju alas. Silloin katsoo tuon matalimman staattisen kuormitetun säteen. Sitten vaan lasketaan rengaspainetta, kunnes ketju osuu maahan. Se oli aika hauska semmoinen, kun konehallissa olisi, että mikäs kone on, niin toi tökätään tuohon noin ja siitä lähdettiin pudottamaan. Mutta tosiaan ei liian alas niitä voi pudottaa. Luulen, että se paripyöräjuttu liittyy siihen, että jos kone on vinossa jossain rinteellä, niin silloin siinä voi käydä niin, että se nurjahtaa, jos siellä ei ole paripyöriä. Se voi liittyä siihen.
[Puhuja 2]
Se liittyy varmaan siihen, että se lähtee vanteeltaan pois, jos sillä on ajaa kaltevalla pinnalla hyvin matalalla paineella.
[Puhuja 3]
Mitä sitten, jos haluaa lisää tietoa aiheesta, niin onko viljelijöille hyödynnettävissä jotain ohjelmia tai oppaita, mistä tätä tietoa voisi hakea, Tuomas?
[Puhuja 1]
Terranimo on aivan erinomainen ohjelma. Yhdessä hankkeessa se käännettiin suomeksi, terranimo.world. Sieltä löytyy, ensin joutuu menemään ruotsin sivulle, ja sitten sieltä löytyy suomenkielinen versio myöskin. Se siis laskee näitä massaa ja rengaspainetta ja renkaan ominaisuuksia ja maanlaatua. Näiden perusteella arvioi sitä kuormitusta, niin se on hirveän hyvä. Sittenhän Ruralia-instituutti Helsingin yliopistolla koottiin meidän maankasvukuntomateriaalit ja Maaneuvo-hankkeen materiaalit kaikki sivuille. En ole katsonut montako tuntia sitä materiaalia siellä on, mutta varmaan kymmeniä tunteja loppujen lopuksi. Se oli semmoinen Rajalan Jukan kulttuuriteko, kun se kokosi meidän kaikki jutut sinne avoimiksi oppiaineistoiksi.
[Puhuja 3]
Kyllä, eli opiskelemaan sitten vaan niistä kun haluaa.
[Puhuja 1]
Joo, ja se täytyy vähän niin kuin silleen, miten kissa nostaa omaa häntäänsä meiningillä. Ehkä nyt sanotaan näin, että me onnistuttiin siinä siis se, minkä huomasi. Huomasi on siis se, että tiedon saa sille asteelle, että se on käytettävää viljelijälle, niin sitä pitää prosessoida tosi paljon. Kun se helposti jää, että no tossa on toi työkalu, tai tossa on toi opas. Mutta siitä, että se saadaan käyttöön, niin tarvitsee vielä käytännön esimerkkejä, miten toiset viljelijät on ratkoneet tämän. Ehkä jonkun työkalu, millä saa laskettua näitä läpi ja kaikkea tämmöistä. Se matka siitä, että on joku työkalu netissä siihen, että sitä pystyy käyttämään, niin se on pitkä. Ja noiden maan tiivistymishomman kanssa sitä jumpattiin niin paljon. Rajalan Jukan kanssa, joka itsekin on viljelijä, niin tavallaan jumpattiin se niin, että se toimii kummankin meidän omilla tiloilla, ja sitten se toimii vielä Osmo-viljelijöiden tiloilla. Ne pystyy käyttämään sitä, että okei, nyt tätä voi käyttää. Sieltä löytyy pureksittua tietoa.
[Puhuja 3]
Hyvä juttu. Antti on myös löytänyt pureksittua tietoa. Kerrotko vielä omista koulutuksista tai opeista?
[Puhuja 2]
No joo, mä löysin myös nämä Osmo-hankkeen tiedot sieltä Ruralia-instituutin sivuilta, ja sieltä mä niihin oon tutustunut. Ja sitten oon tosiaan käynyt tämän Maaneuvos-kurssin sen jälkeen vielä, niin oon oppinut vielä käyttämäänkin niitä. Ne on siellä hieman silleen, että aika paljon täytyy perehtyä siinä Ruralia-instituutin sivuilla niin koko siihen aineistoon, että siitä saa sitten täydenhyödyt itselleen. Mutta suosittelen kyllä niihin tutustumista. Ja iso kiitos tosiaan Tuomas ja oikeastaan Jukallekin, että tämä pureskeltu tieto on tullut tänne. Tämä on ollut ihan erittäin tarpeellista, ja mun mielestä tämä vie viljelyä eteenpäin.
[Puhuja 1]
Erittäin kiva kuulla. Sitä varten sitä tehtiin, sitä hommaa, että se päätyy käyttöön.
[Puhuja 3]
Hyvä. No mitä sitten suosittelette, jos lähtee miettimään tilan koko koneketjun aiheuttamaan tiivistymisriskiä, ja sen vähentämistä, mistä pitäisi lähteä liikkeelle, ja mitä nyt ainakin pitää huomioida?
[Puhuja 1]
Yksi sellainen hyvä mitta on siis se, että katsoo renkaiden leveyden ja sitten tuon työkoneen leveyden, ja jakaa nämä keskenään. Eli kiinnittää huomiota niihin renkaisiin, mitkä menee useimmiten pellolla. Aloittaa siitä. Ja sitten toinen hirmu hyödyllinen on semmoinen, että piirtää janan työkoneleveyksistä itselleen paperille. Että mikä on levein kone, se menee noin. Miten nämä muut sijoittuu tähän, missä menee puimuri, missä menee kylvötraktori, missä menee mikäkin. Sitten hahmottuu vähän sitä, että osuuko nämä samoihin leveyksiin, osuuko nämä miten, ja sitten useimmiten kannattaa puuttua niihin, mitkä menee useimmiten siellä. Ja sitten tuo kyntö on silleen inhottava, että työleveys on usein kapea, ja sitten useimmiten renkas menee suoraan pohjamaan päällä. Eli tavallaan se annetaan tiivistymiselle se kyntösyvyyden verran vielä etumatkaa, että saadaan juntattua maa todella syvältä, niin se on usein iso ongelma siinä. Oliko minulla siitä nyt koneketjun tiivistymistä? Ehkä just se, että kannattaa katsoa koneketju kerrallaan, että se ei hirveästi auta, jos korjaa yhden koneen, mutta sinne jää kolme, jotka tiivistää sen pellon kuitenkin. Ja sitten toinen on ollut sellainen, mikä oli sellainen Osmo-hankkeen aikana, meillä oli sellainen pieni pulma just siinä, kun jotkut viljelijät sanoivat, joilla jos katsoo laskelmien mukaan, niin pelto tiivistyy ihan koko ajan. Ja sitten sanoi, että ei siellä näy mitään tiivistymisjälkiä. Ja sitten tämä puzzle ratkesi vasta siinä vaiheessa, kun teki tämän tarkastelun, että joo, joo, joo, sulla tiivistyy koko pelto koko ajan. Ei siellä näy mitään raitoja, koska se koko pelto on tiivistynyt, niin se on samanlaista sitten semmoista.
[Puhuja 3]
Kyllä, eli tarkasti saa katsoa monta asiaa kuitenkin.
[Puhuja 1]
Niin, mutta siitä voi koneita vaan ajatella ihan sillä, että mikä on työleveys ja mikä on renkaitten leveys, ja sitten sieltä rupeaa tunnistamaan sen. Moni ehkä ajattelee just sitä, vaikka joku kasvinsuojeluruisku, niin tulee helposti vastaan, kun siinä, jos se on nostolaitekone, niin se on paljon painoa takana, ja sitten siellä on ykkösrenkaat, ja usein vielä kapeat renkaat, niin ihmiset ajattelee, että tämä on hirveä tiivistymisriski. Mitä se tavallaan onkin, mutta koska se tulee kapeat renkaat, iso työleveys, niin se vaikuttaa tosi pienelle osalle siitä pellosta, kun taas sitten joku muokkaustraktori, kylvötraktori, niin voi olla semmoinen ihan ykköstykki, tai puimurin takarenkaat. Se on ollut semmoinen yleinen, mitä ei tule ajatelleeksi monet, että siellä saattaa olla eturenkaat ihan kohtalaiset, mutta sitten takarenkaat onkin jotkut sirkkeliin terät.
[Puhuja 3]
Kyllä, onko Antilla täydennettävä?
[Puhuja 2]
Joo, toi RTK-laite on yksi kanssa, millä voi tosi paljon auttaa sitä, että kun ihminen ei ole kuitenkaan kone siellä pellolla, että sitten tulee sitä turhaa päällekkäisyyttä niin useimmiten, niin sinne tehokkaassakin koneketjussa, niin sillä pystyy myös. Voisi sanoa, että sillä on vastaava vaikutus kuin näillä paripyörillä.
[Puhuja 1]
Kyllä, toi on tosi hyvä huomio, kyllä. Täsmäviljely, ja sitten se mahdollistaa päisteissäkin sen, että pienempi päiste, ja ei tarvitse tehdä silmukkaa välttämättä, kun voi skipata muutaman. Kyllä.
[Puhuja 3]
Oikein hyvä. Onko jotain muuta, mitä haluaisitte vielä tuoda esiin tähän aiheeseen liittyen, tai mistä ei olla vielä juteltu?
[Puhuja 1]
Siitä me ei ole juteltu, että kuinka järkyttävän kallista tiivistyminen on. En nyt ottanut laskelmia tähän esiin, mutta Osmossa tätäkin laskettiin auki, että kun tutkimusten perusteella se on tavallaan keskimäärin, keskimääräiset on aina pahoja, mutta sanotaan, että keskimäärin se on noin 30 prosenttia, mitä satotaso laskee tiivistymisen seurauksena. Osa kasveista on tosi paljon herkempiä, niin kuin herne. Sitten mitä niukempi ravinnetilanne, eli mitä isomman juuriston kasvi tarvisi, niin sitä isompi vaikutus sillä myös on. Sanotaan, että keskimäärin 30 prosenttia, ja sitten siitä saattaa jäädä 10 prosenttia pysyväksi, eli jos nyt heti lopettaisiin tiivistymiseen, niin 20 prosenttia voittaisi tässä. Sitten kun rupeaa laskemaan sitä, että 20 prosenttia, eli periaatteessa joka viides vuosi on katovuosi, jos ajattelee niin päin, niin ajattelee, että ei hyvää päivää, että tähän loppujen lopuksi on aika kallista puuhaa se tiivistyminen, ja helposti ajattelee sitä puolta, että kuinka paljon enemmän renkaat maksaa, joilla tiivistymisen välttää, tai kuinka vaivalloista on pohtia se homma läpi, mutta sitten kun ei huomioitu, että mitä tämä maksaa, että jatkaa nykyrataa, niin se on sellainen yksi iso tekijä, ja en ole uskaltanut ruveta summailemaan niitä, vaikka mitä Euroopassa tiivistyminen maksaa, koska siitä tulisi varmaan aika iso numero.
[Puhuja 3]
Kyllä, erittäin tärkeä pointti. Mitäs Antti?
[Puhuja 2]
No, vähän niin kuin odottelee, että tietysti nämä renkaat maksaa ihan tavattomasti kyllä, mutta että jos tulisi jostain dronetuotannosta esimerkiksi hyvää tekniikkaa, että dronet hoitaisi aika paljon peltoviljelyä, niin sinne ei tarvitsisi mennä ollenkaan koneilla, niin tämä tiivistyminen saataisiin hiljalleen loppumaan ja kääntymään toiseen suuntaan.
[Puhuja 1]
Meinasin sanoi, että maan muokkaus voi olla hankalaa dronella, mutta suorakylvö, niin sitten ei tarvitse maata muokata, että sitten tarvitsee vain alhaisen vastuksen vantaan, joka aukaisee ja laittaa kiinni.
[Puhuja 3]
Kyllä, näitä kohti. Kiitos Antti ja Tuomas mielenkiintoisesta keskustelusta tärkeän aiheen parissa. Kiitos kun kuuntelit. Toivottavasti podcast tarjosi käytännönläheistä tietoa. Pysy jatkossakin kuulolla. Jatkamme podcast-sarjaa kestävän viljelyn merkeissä. Tämän podcast-sarjan tarjoaa Euroopan Unionin osa-rahoittamat hankkeet Hiiliviljelyn portaat, Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla eli TIRE, ja Huomisen älykäs maantilayritys eli HÄMY, joita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rahoittaa Euroopan unionin maaseuturahastosta ja toteutetaan meillä SEAMKissa. Kiitos.
[Puhuja 2]
Kiitos.
[Puhuja 1]
Kiitos.