SeAMK Podcast – Tietojärjestelmä - Kustannusten hallinnalla kannattavuutta maidontuotantoon -hanke

Rajakorpi: 

Tervetuloa mukaan podcastiin. Podcastit on osa Kustannusten hallinnalla kannattavuutta maidontuotantoon -hanketta, jonka on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja Valio Oy. Yritystoimintaa kehittävän maitotilayrittäjän tavoitteenahan on, että maitotilayritys on tulevaisuuden toimintaympäristössä kilpailukykyinen ja kannattava. Ja tämän hankkeen tarkastelukulmana on tulevaisuuden tavoitteiden saavuttaminen kustannuksia hallitsemalla. Ja tämän podcastin aiheena on tietojärjestelmä. Meillä on täällä studiossa keskustelemassa maitotilayrittäjät Terho Korpela ja Pasi Patana. Professori Timo Sipiläinen Helsingin yliopiston taloustieteen osastolta ja minä olen tämän hankkeen projektipäällikkö Jyrki Rajakorpi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Aiheena on siis tietojärjestelmä ja on varmaan hyvä tähän alkuun lähteä siitä, että mitä sillä tietojärjestelmällä tarkoitetaan.  

No ensinnäkin maitotilayrittäjä tarvitsee tietoa johtamisen ja päätöksenteon tueksi. Tiedon hankinnassa on toki tärkeää kerätä niitä tietoja kattavasti ja käsitellä niitä tietoja oikein ja käyttää luotettavia lähteitä siinä tiedon hankinnassa ja siksi maitotilayrityksessä tarvitaan tietojärjestelmä, joka mahdollistaa tietojen tallentamisen, hakemisen ja käsittelyn. Eli se on kokonaisuus. Miten se tässä ymmärretään? Eli se tietojärjestelmä koostuu tiedoista, niitä tietoja käsittelevistä henkilöistä, tietojen käsittelyvälineistöstä ja erilaisista ohjelmistoista. Eli tietojärjestelmä ei oo mikään yksittäinen ohjelmisto, vaan se on nimenomaan se kokonaisuus ja muun muassa se maitotilayrittäjä itse on osa sitä tietojärjestelmää. Ja voitais tästä sitten aloittaa keskustelua. Eli miten te maitotilayrittäjät näette, että millaisia tietojärjestelmiä teillä on? Aloitetaanko vaikka Terhosta?  

 

Korpela: 

Joo. Eli kyllä mulla niitä nyt on. Tuossa oli puhetta, niin hyvin monenlaisia eikä niitä tuu edes ajateltuakaan ihan tämmöisenä järjestelmänä. Mutta mitä nyt itsellä tämmöinen pidemmän aikavälin tietojärjestelmä ainakin on, niin on tietysti kirjanpito. Sehän tehdään periaatteessa verotusta varten, mutta kyllä siihen usein palataan monessa neuvontatilanteessa ja monien suurien päätösten ja pienempienkin ääressä. Ne perusstandardit sieltä verottajalta määrätään, mutta kyllähän sinne kirjausvaiheessa on syytä tai useimmiten tehdään vähän tarkemmin kuin mitä ne perusvaatimukset on. Sillä onkin aika suuri merkitys sitten, kun sitä tietoa ruvetaan jäljestä päin etsimään, että millä tavalla ne sinne on kirjattu. Että löytyykö sitä tietoa ja onko ne siellä kuiteilla vielä tarkemmin kaikki eriteltynä. Että siinä vaiheessa pystyy tekemään paljon helpottavaa työtä jatkoa nähden. Se on ehkä ainakin itsellä sellainen puute ja vähän veikkaan, että aika monella muullakin, ettei sitä oo tullut niin suunnitelmallisesti tehtyä tätä tietojärjestelmää. Ei oo ajateltu sitä, että mitä varten näitä kaikkia tietoja tai oikeastaan ehkä toisin päin, mitä tietoja tarvittaisiin sitten tulevaisuudessa. Sitäkin pitäisi vähän tarkemmin suunnitella ja tehdä sellainen strategia tietysti siihenkin. Ja sitten yksi, mikä on ehkä maatalouden erityispiirre verrattuna muihin yrityksiin, niin on varastot ja muut omaisuuserät. Se hämää aika voimakkaasti, kun se omaisuus vaihtaa vaan vähän niinku olomuotoa ja jos ei niitä tasaa yhtään niin se menee aivan sekaisin se koko laskelma. No sitten tietenkin näitä hintatietoja kerätään, sadonkorjuukustannuksia ja tietysti satomäärää ja työnkustannuksia tulee tilastoitua ja vertailtua vuosittain ja osaa lyhyemmälläkin aikavälillä. Ja sitten tuo karjantarkkailu ja lypsyrobotit on myös, sieltähän tulee ihan valtavasti tietoa ja sieltä saa myös hyvin vertailukelpoista tietoa muihinkin tiloihin nähden, että se on tosi tärkeätä. Myös ruokinnasta saa tietoa hyvin, kun on apevaunussa puntarit ja sieltä tulee ihan kilon tarkkuudella tietoa. Sama varastokirjanpito, teen sitä kuukausittain, että paljonko rehua on jäljellä. Siitä se on lähtenyt tietenkin, ettei se rehu vaan pääse loppumaan. Et joskus on vähän ollut tiukkoja tilanteita, niin sitte on ruvennut murehtimaan sitäkin asiaa. Jonkun verran on tosiaan näitä ohjelmistoja, mutta ihan leijonan osan kerään itse ja Excel-tiedostoon tai useampaankin ja siellä ne sitten on, jos vaan löytää ne Excel-tiedostot, se alkaa olemaan suurempi ongelma, et sellaisia mulla on käytössä.  

 

Rajakorpi: 

Joo. Mitäs Pasi?  

 

Patana: 

No kyllä jostain syystä, meillä on aikalailla samanlaista. Mulla nyt on vähän varastokirjanpito ja tämmöinen, että se on mennyt siihen, että se on kerran vuodessa. Katsotaan se oikeastaan tilinpäätösanalyysiä varten, että saadaan nämä varastot mukaan siihen tulokseen, että se ei vääristä sitä, että tiedetään, missä mennään. Ja kyllähän ProAgrialla on melkoinen tietopankki, mitä pystyy hyödyntämään. Samaten meijeriltä tulee maitojen määristä ja seurannasta ja miten on mennyt edelliseen vuoteen verrattuna tai minkälaista vertailupohjaa siihen nyt haluat sitten hakea. Ja sitten Faballahan on taas sitten omat helmikäynnin yhteydessä. Sieltähän saa sitten tämän poikimisennusteen siemennetyille eläimille. Siinä pystyy vähän haarukoimaan, että tuleeko tuohon väliin jonkunlainen poikimisruuhka vai onko siinä sitten semmoista, että menee kuukausi, ettei oikein tuu hiehoja uusia lisää. Että olisko siihen syytä sitten varautua ja sillain, että ostaa sitä nuorta eläintä, joka olisi sitten sopivan ikäistä siihen, että saisi tasoitettua vähän poikimista ja maitomääriä ympäri vuoden. Sitä me on käytetty, että saatais tasaisemmaksi tämä maidontulo. Että tulisi herättyä siinä vaiheessa, että tuohon väliin pitäisi nyt näköjään ostaa kolme vasikkaa, kun ei oo tähän väliin tullut, että se on vähän muuten hankala näitä ruuhkia välttää. Ja toisesta päästä taas sitten pitäisi yhdeksän vasikkaa hävittää, kun niitä taas tuli sitten riittävän monta kolmen kuukauden jaksolle, että niitä on turha oikeastaan itse siinä ruveta kasvattelemaan. Ja kirjanpidossahan olisi kustannuspaikkojen käyttö ihan hyvä, mutta jostain syystä on laiskuus taas voittanut, että jäänyt se tekemättä, että on liian vakiintunutta toimintaa. Mutta kyllä sitä haluaa seurata tätä talouden kehittymistä, niin se pitäisi ottaa ilman muuta siihen mukaan, että todennäköisesti kun sen kerran laittaa käyntiin, niin ei se tunnu enää sen jälkeen niin isolta työltä. Siinä ne varmaan ne tärkeimmät.  

 

Sipiläinen: 

Joo. Oliko niin, että molemmilla teillä on yhdenkertainen maatalousyrittäjän verotuskirjanpito? 

 

Patana: 

Meillä on kahdenkertainen kirjanpito.  

 

Sipiläinen: 

Teillä on kahdenkertainen?  

 

Patana: 

Joo.  

 

Sipiläinen: 

Okei.  

 

Korpela: 

Meillä nyt on yksinkertainen.  

[naurahdus] 

 

Sipiläinen: 

Yhdenkertainen, joo. Itseasiassa ajattelin, että tässä vois keskustella siitä, että monesti esitetään et kahdenkertainen kirjanpito olisi yksi apukeino siihen tarkempaan taloudenpitoon ja kustannusten hallintaan. Mutta miten kokemukset, toisella on, toisella ei. Tai että oletko harkinnut, olisko siitä hyötyä tai näin? 

 

Korpela: 

Joo siis kyllähän siitä apua on, mutta mulla on nyt sellainen järjestelmä, että mä pankkitilin kautta ne kirjaan, tiliotteelta katson, että ne täsmää ja sitten teen sen varastokirjanpidon tai siis korjauksen siinä vuoden vaihteessa. Mä nyt en oo ihan varma, onko siinä hirveän paljon sitten enää eroa, et se on varmaan vähän makuasia, että vaihtaisiko siihen kahdenkertaiseen saman tien vai tekeekö näin?  

 

Patana: 

No meillä se oikeastaan tuli perintönä. Alkuun aloitettiin avoimena yhtiönä, niin siinä ei ollut vaihtoehtoja. Se oli tehtävä näin, enkä mä sitten halunnut siitä luopua, mutta ei pelkällä kahdenkertaisella kirjanpidolla minusta oo isoa merkitystä taas tähän kannattavuuden seurantaan. Kyllä ne muut elementit sen ratkaisee, että kun pistää maataloustilin erilleen muusta rahaliikenteestä, niin sen kyllä pystyy seuraamaan riittävän tarkasti sen suhteen, että miten se kassa kulkee, ettei siellä jää sitten mitään hukkaan.  

 

Korpela: 

Joo kyllähän se.  

 

Patana: 

Sit tuotahan se ei anna anteeksi tämä kahdenkertainen, että jos sieltä puuttuu joku tosite, niin se on sitten siellä, että se vaan kirjataan sitten yksityismenoihin. Toivottavasti ei oikein suuria.  

 

Korpela: 

Joo, varmaan se siinä kahdenkertaisessa kirjanpidossa on vähän niin kuin pakko tehdä sillain vähän järkevämmin. Että tossa taas on niin paljon oikomismahdollisuuksia tuossa yhdenkertaisessa, että siitä on mahdollista tehdä kyllä todella yksinkertainen, että sieltä ei kyllä saa irti mitään sitten, jos oikein minimillä mennään. Mutta kahdenkertaisessa varmaan on kyllä sitten vähän niinku pakko roti sinne, mutta kyllä silti munkin mielestä varmaan se kirjanpidon tilaajan ajatusmaailma ehkä ratkaisee, että mitä se sieltä haluaa. Teki sen itse tai sitten tilitoimisto, että se ratkaisee sen, mitä sieltä halutaan.  

Sipiläinen: 

Teettekö molemmat itse vai onko?  

 

Patana: 

Oon tehnyt itse kirjanpidon. 

 

Korpela: 

Joo, itse teen kans. 

 

Patana: 

Kyllä sitten taas käy ProAgria ihminen kolme kertaa vuodessa pidetään istunto, välitilinpäätös ja tilinpäätösanalyysi ja sitten veroilmoituksen teko ja verotuksen osuttaminen kohdalleen, niin.  

 

Rajakorpi: 

Joo, on aina sama henkilö ProAgrialta sitten? 

 

Patana: 

Kyllä  

 

Rajakorpi: 

Joo, joo.  

 

Patana: 

Joo, varmaan kymmenen, toista kymmentä vuotta ollut sama henkilö siinä, niin on semmoista mutkatonta se asiointi siinä tapauksessa aina.  

 

Sipiläinen: 

Jos mennään sitten vielä vuoden sisälle niin, onko teillä siihen minkälaisia käytäntöjä seurata tai budjetoida etukäteen, vaikka tulevia tapahtumia vai onko ne tavallaan niin toistuvia, että ainakin pidemmällä kokemuksella tietää rahaliikkeen jo?  

 

Patana: 

No meillä on alusta astikin ollut tämä kuukausi ALV-menettely, niin tulee väkisin seurattua. Ja sitten välillä ottaa seurannan edelliseen vuoteen, että miten nämä kustannuserät, jos tuntuu, että tämä nyt poikkeaa, niin tulee sitten kesken vuottakin katsottua, että onko täällä nyt jotain semmoisia kustannuseriä, jotka on sattunut vaan, joku rypsikuorma enemmän tähän väliin kuin aikaisemmin vai mistä se johtuu. Vai onko siellä jotain muuta, että se menee väärään suuntaan, mutta se on kumminkin näillä ohjelmilla, aika helppo seurata ja ottaa vertailuksi edellinen vuosi vastaavaan aikaan.  

 

Korpela: 

Joo. Mä oon kans kuukausi ALS:ssa, että kuukausittain tulee kirjanpito tehtyä. Mut sitten myös oon tehnyt tässä kassabudjetointia sillä lailla, että oon siitä naputellut Exceliin ihan vaan tiliotteelta, siinä vähän alveineen päivineen. Sitten siellä on semmoinen pohja tavallaan joka kuukaudelle, että paljonko pitäisi mennä. Ainahan ne vähän heittelee kuukausittain, mutta saa lähinnä tämän kassan riittävyyden näkökulmasta sitä asiaa aika hyvin kiinni, että jos se alkaa sieltä karkaamaan se kuukausien keskimääräinen lukema, niin sitä voi ruveta vähä tarkentamaan ja tietenkin pitää miettiä samalla, että mikäs tämän aiheuttaa. Myös näitä hinnanmuutoksia on ollut, että aikamoista vuoristorataa hinnoissa nyt tässä viimeisen muutaman vuoden aikana, niin sinne on hyvä naputella sinne Exceliin niitäkin tietoja sitten.  

 

Rajakorpi: 

Joo, tuossa Terho mainitsit nämä sun omat Excelit ja kassabudjetoinnin, niin sulla oli muitakin Exceliä, mitä sä hyödynnät?  

 

Korpela: 

Joo. No kyllä. Joo. Tässä nyt on aika hyvin talouspuoli periaatteessa käsitelty, niin sitten on myös eläinten lukumäärään liittyvä. Elikkä justiin tämä, mistä oikeastaan Pasi sanoikin, että tämä poikimisten tasaisuus ja kuinka tasoittuu ne poikimiset ja hiehojen poikimiset etenkin. Niin siihen on oma järjestelmänsä ja siinä on myös samassa rehujen riittävyys sitten ja se on oikeastaan aika hyvinkin merkittävää. Myös työkirjanpito on, työtuntien seuranta on myös siellä ja sitä tulee siinä seurattua ja laskettua, että paljonko litraa kohti työtuntia ja sitä sitten käydään. Mulla on siinä työntekijöitä itsellä, niin meillä on sitten sitä viikkopalavereja sitten tai no ne on kyllä joka toinen viikko itseasiassa, mutta kuitenkin niin käydään läpi sitten näitä muutoksia tässä sitten aina, että aina sitten siinä ainakin isäntä iloitsee, kun on tunnit vähentynyt ja litraa kohti on työteho parantunut ja varmasti myös työntekijätkin tykkää, kun yleensä se tarkoittaa sitä, et silloin on kaikki käynyt vähän helpommin. Ei oo ollut sairaita ja kaikki on sujunut vaan hyvin, niin mikäs sen mukavampaa sitten ja mitäs muuta? Kyllä niitä on moneen lähtöön, että tuossa nyt varmaan oli ne tärkeimmät, mitä nyt tuli yhtäkkiä mieleen.  

Rajakorpi: 

Joo, hyvin monipuolista käytäntöä teillä on. No mihin kaikkein tossa tulikin jo mainittua, että mihin kaikkeen te niitä hyödynnätte, näitä Exceleitä ja ohjelmistoja ja muita. Niin miten te näette, miten tietojärjestelmää voisi kehittää ja parantaa tulevaisuuden tarpeisiin? Kumpi aloittaa? Terho?  

 

Korpela: 

No joo, mä voin aloittaa. Tuota no semmoinen ois kyllä hyvä, että ois jonkinlainen tämmönen standardointijärjestelmä tai tällainen, koska se on hyvin vaikea vertailla muihin tiloihin, että vaikka sä nyt itse teet. tai no ensinnäkin lähdetäs nyt siitä liikenteeseen, että edes siihen omaan aikaisempaan kirjanpitoon olisi jonkinlainen standardi, että kun se tahtoo jopa omassa ajansaatossa hieman elää niin sanotusti se tietojärjestelmä, että on voinut aikaisemmin merkkailla jotain eri tavalla, kun taas nyt. Se vaikeuttaa sitä vertailua aikaisempiin vuosiin jonkun verran, mutta vielä enemmän se vaikeuttaa se, että kun niitä on lukemattomia asioita, mitä voi seurata, niin ei todennäköisesti toisella tiloilla oo sitten seurattu juuri näitä asioita tai ainakaan tällä tavalla. Niin sitten ihan semmoista tarkkaa vertailua on tosi vaikea tehdä. Tämä karjantarkkailu on tietysti aivan kullanvoinen asia, koska siellä on aika hyvä standardointi kyllä, mutta siinäkin on omia sitten puutteitaan kyllä. Mutta jos nyt vielä vähän tarkemmin haluaisi, niin olis hyvä, että olis semmonen joku tietty jonkinlainen yleinen sapluuna ehkä, että vähän suositeltais, että nyt alatte seuraamaan tätä asiaa nyt vaan. Ja sitten muutaman vuoden päästä kokoonnutaan ja katsotaan, että miten kävi. Sellainen olis yleisellä tasolla kyllä ihan hyvä. Tulisi ehkä vaan sitä varmuutta itsellekin toisaalta, koska siellä jos nyt yön pimeinä tunteina päähän pälkähtää joku asia, että mä alan seuraamaan tätä, niin eihän se nyt välttämättä ole sitten just se kaikista optimaalisin asia. Mutta jos sitä nyt joku olisi vähän värkännyt etukäteen, niin sieltä voisi tulla ihan hyvää ohjausta siihen, että näitä asioita kannattaa kyllä seurata. 

 

Patana: 

No joo, mulla vähän sama oli mielessä, että se olis hyvä olla tämmöinen. Joku opiskelijanuorukainenhan vois tehdä tämän taulukkolaskentapohjan ja rakentaa siitä, että kun nämä asiat laitetaan tänne, niin sieltä voitais sitä tietoa kasata taas, että tulis sinne eteenpäin, että kaikilla ei oikein oo tämä tietokone semmonen härpäke, ettei halua ruveta rakentamaan itse, että se ihan riittää, kun vaan käyttää sitä valmista pohjaa. Niin sitä pystyisi käyttämään sitten moneen paikkaan, myös rahoituksen hakemiseenkin, määrättyjä asioita kun siihen kerätään. Se helppokäyttöisyyshän tässä tulee, että kun sitä tuntuu, että loppuu tunnit äkkiä kesken, että milloin tulee se hiljainen hetki, että nytpäs mä olen tässä orientoitunut siihen, että teenpäs tämmöisen tähän. Huomaa yhtäkkiä, ettei päässyt kuin vähän alkuun ja päivä on mennyt. Taitaa jäädä sitten se jatko siinä sitten tekemättä.  

 

Rajakorpi: 

Joo. Mitäs ajatuksia Timolle herää näistä yrittäjien kommenteista?  

 

Sipiläinen:  

No yhtenä jäin tuossa miettimään, että tietysti aika on rajallista ja se seuraaminen on tärkeätä, koska on vastuussa yrityksestä, niin täytyy tuntea se hyvin. Mutta missä määrin tai missä tilanteessa se voisi olla sitten järkevää jossain määrin ulkoistaa sitä vaikka kirjanpitäjälle sitä työtä. Tavallaan saada sieltä yksi tämmöinen vertailutiedon lähde tai jos siellä on paljon vaikka asiakkaita, niin yhtenä tämmöisenä konsulttina sitten myös samalla. Ja vapauttaa itselle sitten luovaan työhön aikaa aikaa. Vai miten sen arvottaa tietenkin sen ja miten näkee tärkeänä sen, että on itse siinä kirjanpitotyössä mukana.  

 

Patana:  

Tuo on varmaan vähän semmoinen, että sitä on aika hankala ulkoistaa tämmöisen tiedon keräämistä, olettaisin näin. Että yhteenvetohan on taas toinen asia, että miten sen käyttää sen tiedon sitten, mutta voiko sitä oikein ulkopuolinen edes pystyä tekemään.  

 

Korpela: 

Joo. Mulla tuli tuossa mieleen sellainen, että tietystihän nyt on tämä tekoäly nyt lähes joka käänteessä aina esillä, niin miksipä ei tässäkin asiassa, että jos nyt olis sellainen vaikka, että ois joku paikka, johon nyt sitten tietoa sieltä kerätään. Paljonhan nyt tulee tietoa vaikka lypsyrobotilta. Ja käytännössä meillä ei oikeastaan paperia paljon liikutella, että nehän on jossain ne tiedot, että jos ne nyt kerran joka tapauksessa on siellä diginä, niin siitähän nyt sopiva bittinikkari saisi ne sieltä ongittua ne tiedot periaatteessa, kun ne vaan oikeeseen kohtaan sinne syötetään ja sitten kun ne sinne menisi, niin sieltähän ne periaatteessa pitäisi tulla sitten putkesta pihalle tieto. 

 

Sipiläinen:   

Joo. Ehkä se kerääminen on se ongelma juuri, että miten se, jos se on hankalaa tai monimutkaista. Robotti on varmaan semmoinen joka olisi mahdollinen helposti digitalisoitava eteenpäin myös se käsittely sinänsä. Mutta monessa vaiheessa tosiaan varmaan on, että mistä se tieto, kun ei oo tavallaan semmoista lähdettä tilalla, joka tuottaa sen tiedon. Nythän tietysti on vielä keskustelut siitä myöskin, että kun kerätään tietoa sähköisillä välineillä, niin kenelle se tieto päättyy, että sekin on tietysti vielä varmaan yksi asia näissä.  

 

Rajakorpi:  

Joo, kyllä. Ja sit tuossa aiemmin Pasi mainitsit tuon, että kustannuspaikat pitäisi olla vielä tarkemmin.  

Patana: 

Joo 

 

Rajakorpi:  

Et siinä olis semmonen kehittämisen paikka.  

 

Patana:  

Kyllä, kyllä se olis ihan paikallaan. Varmaan tässä tiedon keräämisessä taas tulee sitten se, että miten nämä eri ohjelmat keskustelee keskenään, että saako niitä ulos sitten joka paikasta, jollei niitä oo laitettu esimerkiksi Exceliin tilalla? Sieltähän ne saadaan kyllä, mutta voi tuottaa ehkä hankaluuksia muuten.  

 

Korpela: 

Kyllä ne yllättävän hyviä on siinä mielessä, että mäkin oon kokeillut. Tällaiset ohjeet on tuolla Google Docsissa ja sitten mä kokeilin sellaista, että niillähän on se tekoälyohjelma siellä, niin sitten laitoin kysymyksiä jostakin tietystä asiasta, mitä pitäisi tehdä ja käytä näitä tietoja. Yllätys yllätys sieltä tuli todellakin jonkinlainen vastaus. Ei se nyt ihan nyt viimeisen päälle ollut, mutta että ei se nyt aivan pielessä ollut. Se löysi todellakin sieltä mun kirjoituksista jotain ihan järkevää vastattavaa, ettei se nyt tällaisille niin sanotuulla ilmaisohjelmillakaan nyt aivan hirveän kaukana ole välttämättä, että kun ne vaan ensiksi sinne jonnekin naputtelee.  

Sipiläinen: 

Niin paljosta tietomäärä saattaisi pystyä löytämään rakenteita kyllä, joo. Ja ehkä yksi asia vielä, puhut tavallaan muistiin merkitsemisestä ja niiden tietojen käyttämisestä. On ehkä yksi näkökulma sitten vielä, jos mietitään siihen suunnittelun suuntaan, niin siellä tavallaan avautuu vielä yksi uusi alue, että mistä tai millä perusteella niitä suunnitelmia tehdään, mietitään määriä, hintoja ja niin edelleen, niin onko teillä siinä puolessa keinoja tai välineitä, mitä pystyy hyödyntämään tai tietolähteitä?  

 

Patana:  

No minun kohdalla se on kumminkin ProAgriallahan käytössä. En tiedä onko tämä minun työntekijän, joka käy meillä, oma taulukkolaskuri, mutta sinne pystyy syöttämään eri vuosille maidon hinnat ja kustannusten nousut ja tämmöiset, että katsotaan se skenaario sitten, että jos maailmanmarkkinat näyttää, että nyt voin hinta tippuu, että nyt tästä lähtee 2 senttiä pois, niin paljonko se vaikuttaa ensi vuodelle. Että nämä on kumminkin sillä lailla ihan yksinkertainen järjestelmä, kun vaan tulee tehtyä, niin kuin moni muukin. Mutta kyllä se aina sillä lailla vähän avaa silmiä. Että kun kerran pari vuodessa heitetään sinne nämä muutokset, niin se todella vaikuttaa noin paljon, että mitenkäs tuo saatais sitten kiinni, ettei ihan näin jyrkkänä tapahdu tämä kolmen sentin maidon pudotus.  

 

Korpela: 

Joo. Sehän on se tulevaisuuden ennustaminen kyllä vaikeaa. Kyllä mullakin tosiaan on, ulottuu tulevaisuuteen tietysti nämä kassabudjetit ja muut varsinkin ja muutenkin ja sinnehän joutuu sitten sen hinnan tietysti vähän arvailemaan, mutta kyllä aika pitkälti on mennyt vanhoilla menneisyyden hinnoilla sitten eteenpäin ja sitten varsinkin, jos se alkaa vähän näyttää huonolta, niin sitten ruvetaan oikein värkkäilemään kunnolla sitä asiaa, että onkohan tässä nyt tulossa kenties jotain. Ja paljon auttaa vaikka nyt Maaseudun tulevaisuuden nämä viikottain, siellä on markkina-analyysejä ja siellä on niitä käyriä maidon hinnasta ja muista, miten ne on toteutunut, niin kyllähän niistä nyt voi vähän ainakin nyt lähitulevaisuuteen arvailla. Ja lisäksi sitten Valiolla myös, minne meidänkin maidot menee, niin niillähän on myös tämmöisiä markkinakatsauksia kyllä myös, että sieltähän niitä voi sitten poimia, mutta se on paljolti niinku omasta ja sitten jos joku neuvoja käy niin myös hänen näkemys tietenkin se tulevaisuus, etteihän sitä voi tietää viiden vuoden päähän, niin ei kukaan tiedä. Mutta kyllä sehän on niinku helppo laskelma tavallaan, että ne tulot, että litrat kertaa litrahinta, niin siinähän se sitten aikalailla on ja tukipolitiikka arvailla voi kans ja että suurinpiirtein samana mennään. Kustannukset ehkä voi olla se loppujen lopuksi suurempi haaste, mutta ehkä pitkällä aikavälillä sekin on kohtaisen tasaista loppujen lopuksi, että varmaan suhteessa menoihin tai tuloihin ainakin niin semmoinen tietty yhteys kuitenkin tuntuu olevan. 

Rajakorpi: 

Kyllä, tiedon hankinta niin se on jatkuva prosessi. Pitää olla ajan hermolla ja hankkia luotettavaa tietoa kaiken aikaa. Jep.  

 

Sipiläinen:  

Oikeastaan noista vertainoista vähän puhuttiinkin tuossa jossain vaiheessa ja standardoinnin tärkeydestä että olisi samanlaiset mittarit, mitä seurataan ja kuinka tärkeässä roolissa se on. Teillä molemmilla tietysti omat tiedot on ja oma historia on tiedossa ja tilanne, mutta miten sijoittuu muihin nähden tai onko siellä miten jakauma ja missä kohdassa jakaumaa?  

Korpela: 

No tuota kyllähän se siellä kyl kyllä se tieto on siellä oikeastaan ihan olennainen oikeastaan siinä, että että tietenkin se, että ehkä se nyt on tärkeintä aina y että olis niinku pientä parannusta siihen omaan omaan toi aikaisempaan toimintaan nähden, mutta kyllä tota kyllä se siinä heti heti perässä kyllä tulee se, että miten niinku sijoittuu siinä niinku muihin verrattuna, jos sitä tietoa vaan on tarjolla, niin tuota ja yrittää tietenkin sinne varhaaseen neljännekseen nyt joka asiassa, niin kyllä se yleensä niinku aika hyvä menestymisen tai on sitten kyllä, että että tuota sen verran kyllä on tärkeä asia. Kyllä.  

 

Patana: 

Joo. Kyllä mulla on vähän samanlainen ajatus ollut tuossa, että jos siellä joku osio poikkeaa parhaasta neljänneksestä, niin onko sille joku syy olemassa, että se on näin ja se pitää hyväksyä ja sille on perusteet vai onko se sillai, että sillä ruvetaan nyt tekemään jotain, että me saadaan tuolle sitten euroja huomattavasti enemmän. Niin tuota se on aika semmonen, ehkä se nyt on ainakin mieltä rauhoittavaa, jos tietää, että sinne parhaan neljänneksen porukkaan pääsee ja tietää, että no ei tässä nyt oikein hullusti oo toimittu.  

 

Korpela: 

Joo. Ja sillä lailla ihan konkreettisesti ainakin tulee hyödynnettyä tuota, että jos nyt ei tosiaan oo siinä parhaassa neljänneksessä, niin mä sitten kyselen kyllä neuvojilta ja kaikilta vastaantulijoilta suurinpiirtein, että minkä takia meillä nyt ei tää tai miksen mä oo tuolla, että näettekö te jotain tässä tilannetta, että kyllähän sitä nyt itse itse aina tietysti miettii päänsä puhki, että mikäs tässä nyt on. 

 

Patana:  

Kyllähän sitä joutuu aina kyseenalastamaan sitä omaa toimintaansa koko ajan, että kyllähän se sitä kautta tulee toivottavasti se kehittyminen.  

 

Rajakorpi:  

Niin eli miten hyödynnätte tarkkailulaskentaa päätöksenteossa?  

 

Korpela: 

No aika vähän, kyllä täytyy nyt myöntää, että kyllähän se vähän tahtoo mennä niin, että budjetti kyllä on ja sitten siinä aika kuluu ja touhutaan, niin sitten sinne ikään kuin muutetaan ne luvut sitten vaan. Ehkä se lopputulos, viivan alusluku, no kyllä siinä nyt toki tulee, mistä aikaisemmin puhuin, tästä kassabudjetoinnista, että siinähän sen nyt huomaa, kun aina vaan joutuu isontamaan tai pienentämään niitä tulevien kuukausien lukuja, niin siinä se ehkä nyt vähän tää tarkkailulaskelma toteutuu itsellä. Mutta oikein siinä virallisessa budjetissa niin tahtoo olla vähän niin, että ei oo kyllä sellaista budjettia siinä vierellä, että olisi kyllä toki hyvä ja ymmärrän kyllä, mikä tässä olisi hyvää, mutta jostain syystä ei oo tullut tehtyä.  

 

Patana: 

Kyllä se vähän näkyy, että on sama tauti molemmilla, että vois ehkä hyödyntää vielä paremmin, mutta ehkä se menee siinä, että kun on liian vakiintunutta toimintaa, niin tuntee, että se nyt ei oo semmoinen, että tämä nyt toimii näinkin. Ja sitten se on kumminkin, jos muuttuu maidon hinnat ja muut ja ajattelee, että nyt pitäis ruokkia halvemmalla, mutta siinä on aina sitten se toinen puoli siinä asiassa, että jos minä muutan sen halvemmaksi, niin tapahtuuko lehmille jotain sellaista, joka vaikuttaa tiinehtyvyyteen ja muuhun niin. 

 

Korpela: 

Siinä on niin monta muuttujaa.  

 

Patana:  

Niin se ei oo ihan niin, kun se ei oo mikään kone, että ajetaan halvemmalla polttoaineella, niin me saadaan tehtyä työt halvemmalla. Mutta sehän nyt on taas eri asia, että varmaan löytyy sitä lehmällekin halvempaa polttoainetta, joka toimisi, kun sen vain tietäisi, että se on nyt varmasti tuo. Mutta ei oikein isoja muutoksia ei oikein uskalla tehdä, jos muuten lehmät toimii kaikin puolin, mutta vain maidon hinta klikkaa, niin on siinä pikkuisen haasteellinen, että meneekö vähän perseellä puuhun sitten, jos rupiat muuttamaan siinä oikein paljon.  

 

Korpela: 

Sellainen nyt tuli mieleen tästä Pasin puheenvuorosta, että mulla on kyllä sellainen, että mä viikottain aina katson maitomäärän ja sitten myös ruokintasuunnitelmat, kun teen nekin itse. Niin sitten sieltä katon sitten tuon, kuinka paljon se on maksanut se kuiva-ainekilo sieltä ja sitten mä kaikki laitan sinne yhteen Exceliin ja sieltä tulee lopputuloksena viikoittain periaatteessa niin sellainen tulos, jossa on sitten kaikki kulut otettu huomioon, niin kyllä mä siinä tavallaan teen tätä seurantalaskelmaa sitten, että miten se toteutui se ruokintasuunnitelma ja ne rehut, mitkä siellä on. Ja sitten teen kyllä korjaavia toimenpiteitä sitten tietenkin siihen suuntaan, että se viivan alle jäävä luku olisi mahdollisimman suuri, mutta se vaatii kyllä sellaisia aika varovaisia. No viikoittain mä nyt tämän teen, enkä aina muuta tietenkään joka viikko sitä suunnitelmaa, mutta se viikkokin on jo aika lyhyt aika tässä tällaisessa hommassa. Mutta sitten kun ne tosiaan on siellä viikoittain ne lukemat, niin sittenhän siitä saa semmoisen hienon käppyrän tehtyä sitten, josta sitten näkee kyllä tämän suunnan ainakin hyvin. Pitäisi varmaan tehdä vähän pidemmälläkin aikavälillä, mutta sitten pitemmällä aikavälillä ja kaikki kustannukset, niin sitten on jo niin tosi monta niitä muuttujia siinä, että siinä kyllä vähän on vaikeuksia kyllä saada sitten pidemmällä aikavälillä. Tuo on tavallaan aika helppo homma lypsylehmän ruokinta, koska se antaa sen palautteen heti.  

 

Patana: 

Joo.  

 

Korpela: 

Mutta sitten taas joku peltopuoli, siihen vaikuttaa säät ja vaikka mitä, niin siellä on huomattavasti vaikeampi sitten. Se vaatii niin pitkäjänteistä kirjanpitoa ja analyyttista ajattelua, että meinaa loppua kyllä niinku, kun on vähän muutakin värkättävää aina,  

 

Patana:  

Niin, saattaa olla jonakin päivänä, ettei oo ihan. 

 

Sipiläinen:  

Niin ja ehkä kannattaa keskittyäkin siihen maitopuoleen nimenomaan ja siihen osa-alueeseen.  

 

Rajakorpi: 

Kyllä 

 

Sipiläinen: 

Tehdä se mahdollisimman hyvin.  

 

Patana: 

Ja kyllä se jotenkin aina tuossa tuo, jos huomaa, että nyt tässä vähän nyt tulee ruokinta kalliiksi, niin se tapaa korreloida siihen, että tietää, että nyt on säilörehu vaihtunut. Mutta sen tietää jo etukäteen, että tässä nyt tulee jotain muutosta, että miten minä paikkaan sen, niin sehän on sitten aina se seuraava temppu siinä sitten.  

 

Rajakorpi: 

Kiitoksia Terho, Pasi, Timo hyvästä ja mielenkiintoisesta keskustelusta.  

 

Korpela: 

Kiitos 

 

Patana: 

Kiitos.  

 

Sipiläinen: 

Kiitos