SEAMK Podcast: Tasapainon taito: yrittäjän hyvinvoinnin lähteillä – Naiset innovaatio- ja kasvupolulla -hanke
Tässä jaksossa Sydämestä käsin -yrityksen perustaja Jaana Murhakorpi kertoo, miksi hyvinvointi alkaa omasta ytimestä – ja miten kehotietoisuus, itsetuntemus ja lempeys itseä kohtaan voivat ehkäistä stressiä ja uupumusta. Keskustelun juontaa Annukka Koivuranta Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.
Annukka:
Yrittäjän arki on usein aika tapahtumarikasta ja välillä jopa vähän kiireistäkin. Joskus saattaa käydä niin, että yrittäjän oman hyvinvoinnin ylläpitäminen ja siitä huolehtiminen saattaa unohtua sinne kaikkien työasioiden keskelle. Miten yrittäjä voisi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja mihin erityisesti naisyrittäjien kannattaa kiinnittää huomiota. Tästä me puhutaan tänään SEAMKin podcastissa. Mun nimi on Annukka Koivuranta ja työskentelen SEAMKissa Euroopan unionin osarahoittamassa Naiset innovaatio- ja kasvupolulla-nimisessä hankkeessa ja tänään meillä on vieraana Jaana Murhakorpi. Lämpimästi tervetuloa Jaana!
Jaana:
Kiitos oikein paljon. Ihana olla täällä.
Annukka:
Kertoisitko nyt tähän alkuun vähän sun palveluista? Mitä sä tarjoat?
Jaana:
Joo, oon siis Murhakorven Jaana ja tällä hetkellä työskentelen mun oman toiminimen kautta, joka on Sydämestä käsin. Mä oon joogaohjaaja, joogaterapeutti, LCF life coach- opinnot käynyt. Aiemmilta ammateilta sitten lähihoitaja ja sosionomi näin niin kuin titteleiden kautta. Ihan lyhykäisyydessään ehkä siitä, että työskennellyt yli 10 vuotta ihan virkatöissä aikuissosiaalityössä ja sieltä sitten se oma polku lähti kohti tätä omaa yrittäjyyttä, sen oman itsen toteuttamista paremmin, mitä koin että en välttämättä pysty siellä virkatöissä sitten tekemään. Nyt tällä hetkellä siis oikeastaan semmoisena kultaisena lankana mun palveluissa on auttaa ihmisiä löytämään se oma ydin. Vähän niin kuin todellinen minä, kuka minä olen. Ja sieltä ytimestä käsin avautumaan maailmalle ja elämään oikeasti sitä omannäköistä merkityksellistä hyvää arkea. Eli tää kaikki on siellä taustalla mitä teen. Joogaohjauksia, joogatunteja, ohjaan työpajoja, yksilövalmennusta.
Annukka:
Joo, mainitsit tuon omasta ytimestä elämisen ja sellaisen omannäköisen elämän, niin olisi nyt kiinnostava kuulla vielä siitä vähän tarkemmin, että mitä ajattelet mitä se tarkoittaa. Ja erityisesti, että onko siinä jotain yhteyttä stressiin ja hyvinvointiin.
Jaana:
Joo. Mä koen että elämän ei missään nimessä tarvitse olla vaikeaa, eikä sen tarvitse olla stressaavaa vaan että me löydettäisiin se elämän soljuvuus, virtaavuus. Omien arvojen, omien merkityksien, merkityksellisyyden kautta. Ympärillä oleva maailma on edelleen, tapahtuu kaikkia asioita, mutta me pystytään silloin paremmin tunnistamaan itsestämme niitä tekijöitä, mikä tuo mulle energiaa, mikä vie multa energiaa. Mitä mun täytyy tehdä, jotta mä en lähde siihen stressikierteeseen, suorittamiseen mukaan.
Annukka:
Jatketaan sitten vähän toisesta näkökulmasta. Nimittäin tässä meidän hankkeessa me ollaan erityisesti pureuduttu naisten hyvinvointiin ja naisyrittäjiin. Nimenomaan tähän on valittu naiset kohderyhmäksi, koska naiset on yrittäjissä vähemmistössä. Naisia on yrittäjistä noin kolmannes ainoastaan ja ei ainoastaan se vähyys, vaan naisten yritykset on pienempiä kuin miesten. Naisten yritykset ei saa yhtä lailla rahoitusta ja naiset myös toimii useammin yksinyrittäjinä. Naiset ei palkkaa niin paljon henkilöstöä kuin esimerkiksi miesyrittäjät. Tavallaan silloin kun nainen sitten toimii yksinyrittäjänä tai kuka tahansa yrittäjä, niin silloinhan se koko yritys pyörii sen yhden ihmisen harteilla tavallaan ja se yrittäjä itse on se yrityksen tärkein voimavara. Sitä kautta se hyvinvoinnista huolehtiminenhan on aivan erityisen kriittistä. Se on tavallaan sen koko yrityksen menestyksen ja jatkuvuuden se ydin. Niin mitä sä ajattelet, että jos mietitään erityisesti tämmöistä hyvinvoivaa naisyrittäjää ja sitä kautta menestyvän yrityksen luomista ja ylläpitämistä, niin mikä siinä olisi tärkeätä?
Jaana:
Todella syvä ja mielenkiintoinen kysymys. No mitä mä ajattelen mitä mulla tulee mieleen niin peiliin saa katsoa, että ykkösenähän tulee se oma jaksaminen, se oma hyvinvointi. Mutta siitähän niin helposti sitten luistaa tai että ne muut asiat menee sitten helposti edelle. Uskon että kaikki sen tunnistaa, että jos on lista asioita mitä pitää tehdä, niin kyllä siitä omasta hyvinvoinnista sitten valitettavasti vaan joustetaan. En tiedä voiko tää nyt liittyä nimenomaan sitten siihen, että ei olla sen oman energian kanssa läsnä että me annetaan sitä omaa energiaa, valutetaan vähän niin kuin muille, niin tää liittyy siihen. Onko myös se, että naisilla on haastavampi löytää se oma energia, se oma vahvuus, pysyä siinä ja olla vahvasti jotenkin esillä ja arvostaa sitä mitä tekee. Ehkä semmoinen oman itsensä arvostaminen, itsetuntemus niin että mä opin tunnistamaan itsestäni sitä, että mikä oikeasti on tärkeätä. Se yritystoiminta on tärkeä. Mä uskon ja itsessänikin tunnistan sen, että monestihan sitten kun me tehdään töitä oman yrityksen kautta, niin se on myös se intohimon aihe, jolloin varsinkin saattaa tuntua siltä, että eihän tää ole edes työtä. Sitten saattaa huomata myös sen tai muistuttaa itseään, että myös niistä kivoista asioista tulee palautua. Eli se voi olla semmoinen tosi haasteellinen, mutta siis palaan siihen itsetuntemukseen. Että ymmärtää sen, että myös niistä kivoista asioista tulee palautua. Missä ne mun rajat menee. Mihin mä annan energiaa mihin mä en. Jos mä en tunnista itsestäni koska mä tarvitsen lepoa, koska mulla on hyvä energia että mä pystyn tehdä, niin silloinhan helposti sitten käy niin, että se stressikuorma kasvaa liian isoksi. Se on aina oma valinta, jos mulla on ne miljoona tehtävää siinä to do-listalla, mutta mä samalla koen että nyt oikeasti mun pitäisi mennä sinne metsään, niin se on valinta miten mä teen. Tuonko mä sen toiminnan niin kuin näkyväksi ja päätän mennä sinne metsään vai lähdenkö mä suorittamaan pää punaisena niitä miljoonaa tehtävää. Väitän, että sen metsäkävelyn jälkeen siellä on saattanut jo moni asia itsestään ratkaista. Tai kun sä tulet sieltä metsäreissun jälkeen takaisin työpöydän ääreen, niin sitten se on semmoista soljuvaa se tekeminen, versus se että lähdet siinä stressimoodissa kauhealla kiireellä suorittamaan niitä miljoonaa asiaa. Voi olla lopputulos hyvin erilainen.
Annukka:
On ja nää kaikki tavallaan kiteytyy siihen itsetuntemukseen lopulta, että sä opit tuntemaan niitä sun omia käyttäytymistapoja, reagoimistapoja. Tavallaan kun mä mietin näitä teemoja, ne on varmasti monille tosi tuttuja että on nämä kyllä lukenut ja sillä tavalla oppinut, mutta sitten siinä stressissähän me helposti sitten lähdetään toistamaan niitä vanhoja itselle helppoja ja tuttuja tapoja. Eikä sitten pysähdytä kuuntelemaan, että mitä mä oikeasti nyt tässä hetkessä tarvisin.
Jaana:
Joo toi on ihan täysin totta. Se mitä me esimerkiksi joogatunneilla tehdään ja mikä tähän on ratkaisuna, on se että meidän pitäisi harjoitella niitä menetelmiä helpoissa olosuhteissa. Eli ikään kuin kehollistaa se mitä me jo tiedetään, koska me kaikki tiedetään niitä rentoutumisen keinoja. Mitä meidän tulisi tehdä kun on se miljoona asiaa ja tiedetään että voisi lähteä sinne metsälenkille, mutta me ei silti lähdetä, koska se vanha tapa toimia on niin vahva ja se puskee siitä läpi. Myös se että me ei välttämättä muisteta edes niitä asioita mikä meitä auttaisi siinä tilanteessa kun se stressi on niin päällä. Meidän pitäisi harjoitella näitä rentoutustekniikoita, oman itsensä kuuntelemista helpoissa olosuhteissa. Helpoissa olosuhteissa mä tarkoitan sitä, kun ei ole sitä stressireaktiota päällä. Esimerkiksi tulla joogatunnille. Siellä on turvallinen ympäristö. Totta kai sielläkin voi ne ajatukset pyöriä ja voi olla stressaavaa, mutta että harjoitellaan sitä itsensä äärelle pysähtymistä, kehotietoisuuden lisäämistä. Kun niitä harjoittelee riittävästi, niin sitten saattaakin ehkä huomata joku kerta siinä työpöydän äärellä, kun on ne miljoona asiaa ja huomaa että alkaa ylivireyskierrokset rullaamaan, niin mehän tehtiin se hengitysharjoitus joka rauhoitti mua tosi hyvin. Minäpä teen sen nyt. Eli sitten kun on vaan riittävän vahva se pohja, niin sitten me aletaan muistamaan käyttää kyllä niitä tekniikoita. Siitä taas vielä syvemmälle, että loppupeleissä meidän ei tarvitse edes muistaa mitään tekniikoita, kun ne alkaa tulla itsestään. Ja mitä meidän kehot jo tekeekin, vaikkei me sitä tiedosteta. Luonnostaan tulee, monet varmaan huomaa joku syvä huokaus kun vaikka ärsyttää. Sehän on jo kehon luonnollinen tapa mitä me ei hoksatakaan, että keho kyllä on viisas ja sen viisauteen saa kyllä luottaa.
Annukka:
Niinpä, että saisi tavallaan koodattua sinne semmoisia uusia, normaaleja tapoja toimia.
Jaana:
Joo kyllä, että uusia toimintatapoja niiden vanhojen toimimattomien tilalle.
Annukka:
Ja se vaatii varmaan paljon toistoa?
Jaana:
Juu, se vaatii paljon toistoa. Se vaatii sitä sitoutumista ja sitä että mitä minä oikeasti haluan ja minkälaista elämää minä haluan elää, että se kyllä itsestä lähtee ja jos itse ei pidä siitä huolta, niin kyllä joku muu sitten puskee sinua jonnekin toiseen suuntaan ja nimenomaan määrittelee että mitä pitäisi tehdä, kuinka pitäisi olla.
Annukka:
Joo no me ollaan tässä jo paljon puhuttu tästä tämmöisestä pitäisi-mentaliteetista, mikä tuntuu aika paljon monilla painavan siellä niskassa, että pitäisi ehtiä liikkua ja tehdä hyvää ruokaa ja nukkua. Ja nyt pitäisi vielä etsiä jotain omaa ydintäkin, että tavallaan. Toisaalta on tutkittu, että naiset parisuhteissa heterosuhteissa kantaa miehiä selkeästi suuremman taakan lastenhoidossa, kodinhoidossa, sitten myös tämmöisessä metatyöskentelyssä eli tämmöisessä arjen asioiden ennakoinnissa ja organisoinnissa. Ja tavallaan näistä kertyy jo semmoisia pitkiä työlistoja sinne mieleen, niin miten näistä asioista olisi sun mielestä hyvä puhua, että ne ei vielä sitten entisestään kasvattaisi sitä mielessä olevaa työlistaa ja sitä kautta lisäisi sitä stressiä?
Jaana:
No ensinnäkin tosi mielenkiintoinen jos lähdetäänkin ajattelemaan just tätä, että miksi pitäisi? Miksi meidän pitäisi liikkua ja syödä terveellisesti ja miksi naiset ottaa enemmän vastuuta niistä kotitöistä? Mulla ainakin tulee semmoinen olo, että nämä on niin kuin ulkopuolelta jotenkin määriteltyjä asioita, miten tämä elämä ja maailma nyt täällä pyörii. Ollaanko me pysähdytty miettimään itse näitä asioita, että miksi pitää. No kyllähän me nyt tiedetään, että terveellinen ruokavalio on hyväksi ja mitä se tekee ja liikkuminen, mutta taas sen sijaan me noudatetaan niitä jotain määriteltyjä asioita. Aerobista liikuntaa sen verran ja salillakin pitäisi käydä kolme kertaa viikossa ja ikää tulee, niin vielä pitäisi enemmän siitä lihashuollosta. Mutta taas, mitä jos mä löytäisin sen oman tapani liikkua, oman tapani syödä terveellisesti. Meidän oma keho, mä en oikein tykkää sanoa että mä väitän, mutta ehkä mä nyt sanon, että mä väitän että se meidän oma keho ei halua syödä roskaruokaa. Ei halua ylikuluttaa alkoholia, päihteitä vaan kyllä se ihan oikeasti haluaisi semmoista ravitsevaa ruokaa. Miten löytää nämä kaikki tavat sieltä itsestään ja tämähän on ihan niin kuin perus, kyllähän me nyt tiedetään. Onko se joku sisäinen vastustus siitä, monesti tulee kun joku ulkoapäin sanoo että sinun pitäisi tehdä näin ja näin ja syntyy se vastustus. No en varmana tee, mutta sitten puuttuu se väylä, että miten mä löydän sen ytimen. Miten mä löydän sen oman tapani tehdä. Ja vaikka parisuhteessa, että voisiko asioista vaikka keskustella vai onko se automaatio. Näin on aina tehty. Aina meilläkin lapsuudessa äiti siivosi ja isä kävi metsällä, niin sitä ei paljon kotona näkynytkään. Tai isä toi sen ruoan pöytään, jos näin karrikoidusti sanoo. Näin on aina ollut, niin onko ne tullut sieltä lapsuudesta ne mun nykyiset tavat toimia? Vai ymmärtääkö nimenomaan edes pysähtyä näiden asioiden äärelle, että täytyykö näin olla vai voiko tehdä jotain toisin? Mikä se minun tapa olisi tehdä.
Annukka:
Eli palataan taas siihen itsetuntemukseen.
Jaana:
Niin, kyllä.
Annukka:
Ei ole semmoisia nopeita ja helppoja ratkaisuja kyllä näihin asioihin, että ne on pitkiä prosesseja. Elämän mittaisia prosesseja.
Jaana:
Joo nimenomaan eikä näissä ole ikinä valmis ja miksi pitäisi olla. Tämähän on semmoista herkullista elämää. Just viime viikonloppunakin kun olin itse koulutuksessa, niin taas sain itseni kiinni siitä mitä se mieli olisi lähtenyt tekemään. Mitä sitten keho olisi, että ihan päivittäin tulee tilanteita kun huomaa. Siinä se juttu onkin, se tiedostaminen. Jos me ei tiedosteta sitä miten me toimitaan, että me vaan pusketaan ja suoritetaan koska näin kuuluisi, niin sittenhän me tehdään sitä loppuelämä. Sitten voi olla se uupumus tai mikä lie siellä odottamassa. Mutta jos me tiedostetaan se, että hei tämä ei toimi mulle. Mä en voi hyvin kun mä teen näin, niin sitten on valinnan mahdollisuus lähteä tekemään toisin tai valinnan mahdollisuus jatkaa sitä samaa. Se on aina se oma valinta.
Annukka:
Kiitos Jaana, tää on ollut supermielenkiintoinen keskustelu. Kysytään tähän lopuksi vielä, että jos tässä kuulijoilla kiinnostus heräsi sun palveluista, niin kerrotko vielä mistä sun palveluita voi löytää?
Jaana:
Joo, nettisivut on www.sydamestakasin.com. Sieltä löytyy ajankohtaisia juttuja. Jos haluat kuulla mun tuumailuista ja jutuista, niin kerran viikossa lähetän mun sähköpostilistalaisille viikkokirjettä. Sinne pystyt liittymään kans sieltä nettisivujen etusivun kautta. Instasta löytyy kans Sydämestä käsin ja Facebookista. Joogatunteja pidän viikottain. Niihin voi osallistua myös etänä Zoomin kautta. Vähän on muuttumassa tämä mun yksilö, ehkä mä tällä hetkellä puhun tämmöisestä yksilöfasilitoinnista, mutta liittyen siihen just nimenomaan, että miten me päästään löytämään enemmän sitä omaa ydintä ja se on tämmöinen yksilöpalvelu. Nää on oikeastaan tällä hetkellä, mutta nettisivuilta löytyy ajankohtaiset tiedot.
Annukka:
Mahtavaa. Kiitos Sydämestä käsin Jaana. Kiitos meidän kuulijoille kun kuuntelit tämän podcastin. Tämä podcast on tuotettu osana Euroopan unionin osarahoittamaa hanketta Naiset innovaatio- ja kasvupolulla.