SeAMK Podcast: Säveliä ja suunnitelmia - Muusikot tapahtumatuottajina osa 2

Katja Jaskari (KJ): Tämä podcast on osa Tapahtumabisnekseen hybridiosaamista -hankkeen julkaisuja. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Podcastin aiheena on, millaista on esittäjän ja taiteilijan itse toimia tapahtuman tuottajana. Äänessä tänään olen minä Katja Jaskari Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja hankkeen projektipäällikkö.  

Marja Katajavirta (MK): Minä olen Marja Katajavirta, olen TKI-asiantuntijana tässä hankkeessa.  

KJ: Vieraana taiteilijat Leija Lautamaja ja Miia Palomäki. Tervetuloa Leija ja Miia!  

Leija Lautamaja (LL): Kiitos kutsusta! Mä oon tosiaan Lautamajan Leija, musiikin maisteri, kansanmuusikko ja pelimanni ja lähtöisin Alavudelta ja asun Helsingissä tällä hetkellä.  

Miia Palomäki (MP): Joo, mun nimi on Miia Palomäki ja mä oon myös musiikin maisteri. 

[musiikkipätkä]  

MK: Tuleeko teillä mieleen joku tapahtuma, minkä olette tuottanut ja mikä on ollut erityisen onnistunut ja mikä siihen on vaikuttanut, että koitte sen onnistuneena?  

LL: Järjestänsä melki nuo meidän Nordic Dance -illat, mutta jos sieltä pitäisi sanoa erityisesti joku, niin ne meidän kauden päättäjäisjuhlat on kyllä kaikki ollut onnistuneita. Siihen ehkä vaikuttaa se, että tuntoo niin suurta ylpeyttä siitä, että me alotettiin tavallaan nollasta ja sitten, että se on kasvanut se kävijämäärä koko ajan tasaisesti. Me ollaan 2018 vuodesta asti järjestetty niitä, ja ihmisten tanssitaito on kehittynyt tosi paljon ja sitten myös, että ihmiset haluaa tulla soittamaan, sen tietysti näitä järjestämiskokemuksia värittää se, että meidän yhdistyksellä on hyvin vähän rahaa, että sitten ne tapahtumapaikat, soittajat ja yhteistyökumppanit aina määräytyy sen mukaan, että jos meillä ei oo yhtään rahaa sit me kysytään, että voitteko tulla soittamaan ystävänpalkkiona ja sitten on akustisesti, kun ei oo äänentoistovehkeitä, mutta sitten jos on ollut rahaa niin sitten on ääniteknikot ja systeemit, mutta niistä onnistuneen on aina tehnyt se tunnelma, että ihmiset on halunnut tulla ja ne on löytänyt sen meille tärkeän asian äärelle ja on tullut se kokemus, että mä oon pystynyt levittämään sitä kokemusta, minkä mä oon itte saanu jostain muualta niin sitten näillä järjestämilläni jutuilla myös tänne kotimaahan ja Helsinkiin. Ja sitten toinen on kyllä mun omat häät, joissa kaikki meni täydellisesti, oli niitä suunniteltukin, mutta niinku monesti on kaverien kans todettu, että kyllä kulttuurialalla toimivien ihmisten häät on yleensä aika onnistuneet. Aikataulutus toimii ja tila oli kaunis ja jotenkin kaikki meni tosi saumattomasti, en muista mitään stressinaiheita. 

MP: Me järjestettiin Enkelin kanssa myös nyt tuo meidän viimeisimmän albumin Love hearts levynjulkkarit Helsingissä ja Alavudella. Alavudella oli silloin hiljattain avattu tällainen Monkey Island -niminen kulttuuri- ja monitoimikahvila ja -baari ja mä en tiedä onko tämä mun omaa ennakkoluuloa, mutta mulla oli sellainen kokemus, että monet alavutelaiset siinä alkuvaiheessa koki sen paikan vähäsen jotenkin jännittäväksi, että kenelle tämä on suunnattu tämä paikka ja voinko mä mennä käymään tuolla ja mä itse taas ihailin sitä toimintaa ihan alusta asti. Aivan mahtava ennakkoluuloton pariskunta Anu ja Rolle on luonut sen paikan tosi toimivaksi. Tällä hetkellä se on ihan profiloitunut keikka- ja tapahtumapaikka. Meidän se levynjulkkarikonsertti oli ihan ensimmäisiä konsertteja siellä ja me aika paljon panostettiin sitten mainontaan ja saatiin se paikka ihan täyteen ja varmasti semmosta yleisöä sinne, joilla saattoi se kynnys olla korkea lähteä käymään siinä uudessa paikassa, niin mä luulen, että Monkey Island sai heti kärkeen siitä paljon asiakaskuntaa ja sinne järjestettiin äänentoisto ja se toimi hienosti ja koko tapahtuma oli onnistunut, että se ympäristönä on niin tosi inspiroiva ja visuaalisesti semmonen pursuileva, niin se mun mielestä toimi tosi hienosti meidän keikkapaikaksi ja kaikki meni hyvin. 

MK: Jos ajatellaan sitä toista ääripäätä niin onko jotakin, jos ei epäonnistunutta, niin sellasta minkä olisitte mielestänne halunnut tehdä toisin niin olisko teillä esimerkkiä semmosesta ja ootteko oppinut siitä?   

MP: No kyllähän tietysti se suurin haaste aina tapahtumien järjestämisessä on se, että lähteekö väki liikkeelle, tottakai sitä on muusikkona tottunu siihen, että se keikka soitetaan, jos yleisössä on yksi ihminen, että tottakai että hän on lähtenyt sinne ja mahdollisesti ostanut lipun, mutta on niitä tapahtumia kun yleisöä ei oo saapunut odotetusti paikalle ja niistä kokemuksista, vaikka se markkinointi ei olisi ollut välttämättä edes omalla vastuulla niin ottanut opiksi sen, että kyllä mä myöskin esiintyjänä voin pyrkiä auttamaan siinä markkinoinnissa että sitten on tietysti erilaisia syitä, joskus sattuu päällekkäisyyksiä ja niin edelleen, että miksi ei väkeä tuu, mutta kuitenkin, että kunhan ihmisillä olis se tieto, niin se on tietysti kaikista tärkein. 

LL: Ei oo kyllä sillä lailla omalta kohdalta, sitte kuitenkin tavallaan harvassa on ne sellaset  vaikka nyt Enkelin levynjulkaisukonsertit, mitkä on järjestetty ihan kokonaan itte, niin sitte niihin on laitettu niin paljon paukkuja jotenkin, että niistä on aina sillä lailla hyvä mieli jäänyt, että toki aina joku sanoo, että kyllä olis pitänyt mainostaa enemmän, mutta toisaalta sen on oppinut, että vaikka sä olisit jakanut postilaatikkoihin flaierit, lehdes, radios, ilmoitustaululla, niin aina joku on, että voi että, kun minä en tienny. Että siinä ei niinkun tavallaan voi  onnistua, että voi vaan tehdä sen, mihin sillä hetkellä rahkeet riittää ja toivoa, että ne ihmiset näköö sen, että aina se joltakin menöö kuitenkin ohi.  

MP: Ja Enkelin kanssa me ollaan kyllä järjestetty hyvin monipuolisia tapahtumia, että ollaan tehty esimerkiksi tämmönen ruskakiertue tuolla Pohjois-Suomessa ja en mä jaksa muistaa, että mikä oli siinä se taloudellinen puoli, mutta monesti asenne ratkaisee, että samaan aikaan tai se on ollut meidän semmosta aikaa, että me ollaan haluttu keikkailla eri puolilla Suomea nyt siinä kohtaa ja saada sitä keikkakokemusta ja näkyvyyttä, vaikka sillä nyt usein vitsaillaan ja me ollaan päätetty ystäväporukkana tehdä suurella taloudellisella riskillä tai suurella ja suurella, nyt puhutaan tämmösestä plus-miinus-nolla -budjetista niin ollaan haluttu tehdä näitä asioita. Just että jos se taloudellinen mittari on se mittari jota käytetään, niin eihän ne nyt aina oo mitään semmosia huippurahakkaita juttuja, mutta sitten ollaan tehty silloin tällöin kuitenkin päätös, että näitä toteutetaan.  

LL: Niin ja sitten taas toi, että vaikka juuri se kiertue olis plus-miinus-nolla, niin sitte vaikka nyt Enkelin tapauksessa se, että kun me juhlitaan tällä hetkellä meidän 10-vuotisjuhlavuotta [2024] niin kyllä se oikeesti näkyy, että meidän matkaan on tarttunut ihmisiä ja faneja ja kuulijoita, että se aika ja sinnikäs työ sitten vaan näkyy siinä yleisömääris mitä meillä vaikka nyt on tai sitten se näkyy jossain muussa paikassa kun vaikka sen kiertueen keikkaliksoissa. 

KJ: Viittasittekin tuossa jo erityyppisiin kiertueisiin, niin onko tapahtuman järjestäminen samanlaista joka paikassa vai onko teillä siitä huomioita, miten Etelä-Pohjanmaalla toimitaan ja miten muualla Suomessa? 

MP: O n varmasti eroa siinä, että minkälaista tapahtuman järjestäminen on eri puolilla Suomea, sitten myös ehkä se muunlainen konteksti vaikuttaa myös eli kun mulla on se kokemus esimerkiksi Alavuden kaksirivisten yhdistyksen jäsenenä tapahtuman järjestämisestä, niin se on semmonen yhteisö, jossa ollaan totuttu tekemään kaikki yhteistyöllä ja talkoohengellä, elikkä yhdistyksen jäsenet, jokainen omalla tavallaan osallistuu siihen tapahtuman järjestämiseen elikkä  järjestyy keittiöhenkilökunta ja lipunmyynti ja äänentoisto ja esiintyjät ja siivous ja markkinointi ja kaikki tehdään yhteistyöllä isolla porukalla. Käytännön ero on ehkä, että tiloja on aika helposti saatavilla pienemmillä paikkakunnilla, vaikka Etelä-Pohjanmaalla löytyy edullisia tiloja, että siihen tilavuokraan ei mee niin paljon sitten rahaa kuin isommissa kaupungeissa, jolloin se on helpompi saada kannattavaksi rahallisesti se tapahtuma. Ehkä se on myös semmonen yleisön kannalta, että pienemmillä paikkakunnilla ehkä herkemmin lähdetään sitten tavallaan yhteisöllisyyden näkökulmasta ja sen näkökulmasta, että no nyt meidän kylällä tai kun täällä nyt tapahtuu, niin lähdetään kattomaan jo aika ennakkoluulottomastikin, että sitten kun tapahtuu niin sitten osallistutaan.  

LL: Olis jotenkin mielikuvien perusteella hieno sanoa, että Etelä-Pohjanmaalla ja yrittäjähenki ja saadaan tapahtumaan ja  on siinä varmasti osa totta ja kyllä mä oon monesti miettinyt, että se sellainen asioihin tarttuminen ja että tehdään vaan niin kyllä asiat järjestyy niin on ehkä jotakin eteläpohjalaista mentaliteettia, mutta todellisuus se nyt on, että kun on itsellä sinne niin hyvät verkostot, niin sitten jos on halunnut järjestää jotakin, mitä ikinä koulukiertuetta tai konserttia tai näin niin sitten, että aina löytyy joku paikallinen toimija, joka pystyy auttamaan ja sitten on halunnut tarttua siihen. Että tietty ne verkostot vaikuttaa paljon omaan kokemukseen, ja toi justiin mitä Miia sanoi ne voi sitten olla tosi erityisiä ne tunnelmaltaan sellaiset tapahtumat, mitkä on jossain muualla järjestetty kuin isossa kaupungissa kuin se, että täällä ei ikinä tapahdu mitään ja nyt te tulitta tänne.  

MP: Mutta niinkun sitä koitin tuossa myös tuoda esille, että ei se oo paikkakuntakohtaista, eikä se oo pelkästään joku Etelä-Pohjanmaan juttu, että täällä halutaan osallistua ja tehdä yhdessä, että esimerkiksi toi Nordic Dance on tosi hyvä osoitus siitä, että kyllä sitä tekemisen meininkiä löytyy ihan yhtä lailla Helsingistä kunhan löytyy se yhteisö ja toteuttamistapa, missä haluaa olla mukana. 

LL: Kyllä just näin ja sitten ehkä enemmänkin se on tollanen genre ja toimintatapatottumus, että nyt vaikka kun on jonkun verran ollu  tällaisten perinteikkäämpien kansantanssiyhdistysten kanssa tekemisissä, niin siellä taas on ihan omanlaisensa kulttuuri, mikä juontaa juurensa johonkin 1900-luvun alun nuorisoseuraliikkeeseen. Siellä on yhdistykset, joilla on säännöt ja kokoustetaan ja omasta näkökulmasta välillä saattaa tuntua hitailta ja raskailta ne rakenteet. Ja sitten tuolla enempi niin kuin Mainsteamissa niin sitten tietysti puitteet on isompia ja tarvitaan isompia virallisempia tunnelmia mutta tällaisis vapaaehtoisvoimin järjestetyis festivaaleis on sitten taas aivan oma tunnelmansa, että enemmän mä sanoisin, että se just riippuu siitä, että mikä se rakenne on, että onko se yleisölle ilmainen, onko niille tekijöille maksettu vai onko ne vapaaehtoisia ja siellä omasta halustaan ja tällaiset asiat vaikuttaa tosi paljon. 

[musiikkipätkä]   

KJ: Kiitos. Miten arviointi, arvioitteko tapahtumia tapahtuman jälkeen? Onko teillä siihen joku säännöllinen systeemi, että pidätte kirjaa siitä tai analysoitte mikä meni hyvin mikä huonosti?     

LL: Noista Nordic Dance illoista, kun niitä nyt on säännöllisesti kerran kuussa, niistä me ollaan yritetty pitää vähän kirjaa, että paljonko siellä on ollut väkiä kulloinkin paikalla ja sitten kun me ollaan tavallaan luotu se konsepti tyhjästä tai tietysti kattottu muista Pohjoismaista mallia, mutta sillä lailla poimittu ne asiat, mistä itte tykätään ja on haluttu ottaa sieltä niin sitten on aina tietysti sen meidän kolmen hengen tiimin kesken, että mikä meni hyvin, että ehkä ne enemmän liittyy just sillä lailla sisältöihin että mihinä järjestyksessä nämä tanssiopetusasiat kannattais ottaa tai että tämä kahvitus kyllä toimii, että se luo tänne mukavaa tunnelmaa ja sillä lailla pienin askelin sitä kehitetty ja mun mielestä ollaankin kehitytty, että se on ollut hieno huomata kun ollaan tehty jo monta vuotta, että se on kuitenkin sitten meidän kolmen välille muodostunu toimintatapa. Mutta joo tollanen väkimäärä ja vaikka se enemmän ihmisiä ei tarkoita parempaa mutta sitä seurataan ja tunnelmaa, että mikä teki hyvän ja koitetaan jotenkin toistaa näitä. 

MP: Joo mulle on ollut kyllä hyvää oppia tuo Alavuden kaksrivisten hallituksessa mukana oleminen että on saanut nähdä myös sen tapahtumien arvioinnin näkökulmasta sen että se on aika tärkeetä myös se kokoustaminen, josta jo aiemmin puhuttiin, että vaikka välillä se on sitte kankeaa, mutta toisaalta se sitten mahdollistaa sitä kehittymistä myös, että kun suunnitellaan huolellisesti ja kirjataan ne suunnitelmat ja sitten kokoustetaan tapahtuman jälkeen ja käydään läpi sitä, miten se tapahtuma meni, väkimäärää ja sisältöä ja taloutta ja tämmösiä asioita ja unohtuko jotain, mitä unohtu ja se kirjataan ja se ei saa unohtua seuraavalla kerralla ja tämmösiä käytännön asioita, että siitä vois ottaa oppia sitten näihin muihin yhteyksiin, mutta ehkä se on sitten jollain tavalla epävirallisempaa, jos vaikka bändinä järjestetään jotain tapahtumaa se arviointi usein sitte painottuu siihen sisältöön keikan jälkeen, että mites meillä meni. 

LL: N on niin yksittäisiä, että ei se auta, jos sitte kirjais ylös, että Monkey Islandissa unohtui mikkiständi, kun seuraavaan levynjulkkariin on neljä vuotta ja se ei oo Monkey Islandis niin se ei nyt sitten oikeestaan auta samalla lailla.  

MP: Joo se on totta, se ei oo kuitenkaan niin säännöllistä se toimiminen. 

[musiikkipätkä] 

MK: No onko teillä yleensä tietyt yhteistyökumppanit, kun itse tuotatte tapahtumia, miksaajat, valomiehet ja muut, vai miten te valitsette ja etsitte niitä yhteistyökumppaneita?  

MP: No äänitekniikan kannalta, valotekniikka ei kyllä oo koskaan ollutkaan varsinaista tekijää näissä itsejärjestämissä tapahtumissa, mutta usein se menee kyllä niin , että kysytään niitä tuttuja hyväksi havaittuja kontakteja. Tää on ihan hyvä mietinnän paikka, että se ei oo aina tai siis tekijät on hyviä, kyse ei oo siitä, mutta aina en tykkää siitä tyylistä mikä kulttuurialalla vallitsee että kysytään niitä hyväksi havaittuja vanhoja kontakteja, vaan siihen olis hyvä löytää myös muunlaisia tapoja siihen yhteistyötahojen hankkimiseen vaan olisi ihan hyvä jos olis vaikka joku lista olemassa nyt tässä puhuessa mietin tätä vaikka netissä saatavilla vaikka Etelä-Pohjanmaan alueen tekijöistä joista vois kysyä myös uusia tekijöitä ja sitä kautta antaa mahdollisuuksia myös kenties vastavalmistuneille tai nuoremmille tekijöille tai näin.  

LL: Niinku aiemmin sanoin, yleensä se menöö just vähän sen rahallisen tilanteen mukaan eli ihan käytännös, että mihinkä on budjettia. Jos mä nyt käytän esimerkkinä meidän viimeisintä Nordic Dance tällaista isompaa iltaa. Se oli maaliskuussa Tapanilan VPK-talolla. Ja niinkun on täs huomannu niin usein kun kysyy niin saa. Mä siis soitin sinne, että meillä olisi tällainen tapahtuma, mitä maksais vuokra, meillä ei oo yhtään rahaa ja sitten ne sanoi, että no saatte tulla ilmaiseksi. Se meni sillä lailla onnellisesti se paikan hankinta ja sitten me tehtiin yhteistyötä Suomen kansamusiikkiliiton kanssa kun silloin oli juuri Samuelin Poloneesi -festivaali, joka on tällainen kiertävä kansanmusiikkifestivaali joka vuosi eri paikassa. Niin silloin kytkettiin se siihen, että se oli torstai-iltana tavallaan avas sen koko festivaalin ne meidän tanssit, niin he kustansi sinne esiintyjäksi Maria Kalaniemen ja Jouko Kyhälän ja me pidettiin siellä itse tanssityöpaja ja sitten vähän soitettiin ja järjestettiin tarjoilut Nordic Dancen puolesta niin. Vähän se on just tälla lailla luovaa, et okei mä vaan satuin huomaamaan, että se Samuelin Poloneesi olisi just silloin, että lähtiskähän ne yhteistyöhön ja tietenkin ne on tuttuja ihmisiä, että sitten lähtivät. Niinkun Miia sanoi, että yleensä vanhojen kontaktien kautta, mutta on tosi kiva ollut, että nyt vaikka Nordic Dance on päässyt tekemään yhteistyötä erilaisten kansanmusiikkitoimijoiden kanssa täällä pääkaupunkiseudulla, että ollaan järjestetty Perinnearkun kans muutamia, joka on myös tällainen voittoatavoittelematon kansanmusiikkiharrastusjärjestö, niin ollaan päästy tekemään isompia tapahtumia.  

 KJ: Tähän loppuun vielä kysyisin tuosta verkostoitumisesta. Miten te ootte verkostoituneet alalle, tietysti siellä oli taustalla ne opinnot, mutta sitten kun olette lähteneet maailmalle ja minkälaisia vinkkejä antaisitte muille? 

MP: Mun täytyy kyllä antaa Leijalle suuri kiitos tuohon verkostoitumiseen liittyen, no kuten sanoit tottakai ihan opintojen kautta on tullut tärkeät verkostot kyllä ja sitä kautta että on ite keikkaillu jo lapsesta ja nuoresta saakka Suomessa kansanmusiikkitapahtumissa, mutta Leija on kyllä päässy raivaamaan tietä ja luomaan verkostoja verkostoja ja tutustumaan ihmisiin laajemmin tai Suomen rajojen ulkopuolella tuo Floating Sofa Quartet -yhtyeen kautta eli yhtyeen, jossa on Leijan lisäksi kaksi tanskalaista ja yksi ruotsalainen jäsen, niin kun he ovat keikkailleet yhtyeen jäsenten kotimaissa muun muassa, niin sieltä on kyllä niitä jalanjälkiä pitkin koen, että esimerkiksi Enkel on saanut aika hyviä verkostoja ja keikkailumahdollisuuksia, kun on ollut jonkinlainen kontakti sinne valmiiksi luotuna. Se on ollut yksi hyvä väylä kyllä omasta näkökulmasta. 

LL: Mun paras vinkki on ehkä justiin läsnäolo. Sen oon huomannut, että mitä enemmän tuolla pyörii ja ihmisiä tapaa, niin siitä ne  muodostuu ne verkostot. Ja niinku aiemmin sanoin, että kun kysyy niin se on uskomatonta, kuinka usein asiat onnistuu. Että jos on vilpitön ja kysyy niin sitte usein jotenkin ne aina järjestyy. S e on kyllä ollut mahtavaa, että on pystynyt itse laajentamaan ja tietysti tuo kansanmusiikin kenttä on tutuin ja niinku Miia sanoi, että pienestä asti on keikkailtu ja me alotettiin 15-16-vuotiaana meidän ensimmäinen oma bändi Haka ja oon mä kyllä jälkeenpäin miettinyt että mahtavalla sellaisella teini-ikäisen itsevarmuudella sitä on soitellu festivaalipomoille, että moi mulla on tällainen bändi saadaanko tulla soittamaan. Me oltiin kuitenkin aika hyviä, että kyllä meillä keikkaa piisas, kun ei ollut liian korkeita palkkavaatimukset. Niin tollai vaan, että rohkeasti kysyy ja pyytää ja ilmaisee halukkuutensa olla osana ja kyllä ihmiset muistaa sen minkälainen asenne sulla on ollut, että jos sun asenne on se, että sä et valita ja kaikki järjestyy ja hommat hoituu niin ihmisille usein jää hyvä kuva. Sitten sua kysytään uudestaan tai saat järjestää uudestaan. Niin sellaset on ehkä mun vinkit. 

MP: Joo ja sitten itsellä on ehkä myös toisesta suunnasta sitä verkostoitumista myös kokemusta kun puhuttiin, että tonne maailmalle verkostoituminen, mutta sitten myös se, että kun mä oon paluumuuttaja Alavudella ja tällä hetkellä mun tärkeitä verkostoja on myöskin täällä Etelä-Pohjanmaan alueella kaikki pelimanniyhteisöt niin kun mä 6-7 vuotta sitten täällä alotin esimerkiksi erilaisten pelimanniryhmien vetäjänä niin tottakai siihen liitty varmaan ennakkoluuloja, mä tuli kuitenkin koulutettuna musiikin maisterina sinne pelimannien pariin niin siellä oltiin aika lailla tuntosarvet pitkällä, että minkäslaista meininkiä sieltä tulee ja minkälainen tyyppi niin sitä kautta, että mahdollisimman paljon sanoittaa sitä omaa kunnioitusta heitä kohtaan, pelimanneja kohtaan ja avoimin mielin tutustuu ihmisiin ja näin niin sitä kautta myöskin ne verkostot säilyy ja laajenee ja sieltä saa hyviä yhteistyötahoja ja ystäviä niin ikään, se on varmasti ihan kaikissa ihmissuhteissa pätee, mutta myöskin tässä tapauksessa.  

MK: Kiitos paljon, mahtavaa keskustelua ja tosi hienoa kun pääsitte tulemaan. 

LL: Kiitos kutsusta! 

KJ: Kiitoksia! 

MP: Oli mukavaa!