SeAMK Podcast: Säveliä ja suunnitelmia - Muusikot tapahtumatuottajina osa 1

Katja Jaskari (KJ): Tämä podcast on osa Tapahtumabisnekseen hybridiosaamista -hankkeen julkaisuja. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Podcastin aiheena on, millaista on esittäjän ja taiteilijan itse toimia tapahtuman tuottajana. Äänessä tänään olen minä Katja Jaskari Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja hankkeen projektipäällikkö.  

Marja Katajavirta (MK): Minä olen Marja Katajavirta, olen TKI-asiantuntijana tässä hankkeessa.  

KJ: Vieraana taiteilijat Leija Lautamaja ja Miia Palomäki. Tervetuloa Leija ja Miia! Kertoisitteko hieman itsestänne ja taustasta muusikoina. 

Leija Lautamaja (LL): Kiitos kutsusta! Mä oon tosiaan Lautamajan Leija, ja musiikin maisteri, kansamuusikko ja pelimanni, lähtöisin Alavudelta ja asun Helsingissä tällä hetkellä. Mä aloitin soittamaan haitaria 6-vuotiaana ja sitten en ikinä sitä lopettanut ja olin Kaustisella musiikkilukiossa ja Sibelius-Akatemiassa oon opiskellut kansanmusiikkia ja nyt toimin freelance-muusikkona. Soitan eri yhtyeissä ja teen musiikkia.  

Miia Palomäki (MP): Joo, mun nimi on Miia Palomäki ja muusikkona mulla on varsinkin tuolta alkutaipaleelta aika samanlainen tarina Leijan kanssa, koska me ollaan tunnettu ihan alle kouluikäisestä asti ja myös aloitettu haitarinsoittoharrastus yhdessä siinä 6-vuotiaina. Ollaan menty samanlaisia polkuja musiikkilukioon ja sitten myös nuo kansanmusiikin opinnot Sibelius-Akatemiassa. Ja mä oon myös musiikin maisteri ja tällä hetkellä mun muusikkous koostuu bändisoitosta erilaisissa kansanmusiikkikokoonpanoissa, kuten Enkel, jossa Leija soittaa myös ja 5/5. Sitten mun muusikkouteen kuuluu paljon myöskin opettaminen musiikin parissa. 

KJ: Kiitoksia. Tämä meidän hankehan on tapahtuma-alan järjestäjille suunnattu. Miten teillä ootteko toiminut itse tapahtumatuottajina?   

LL: Kyllä, yllättävänkin paljon. Se ehkä on, varsinkin silloin korona-aikana tuli mietittyä sitä paljon, että se on kyllä kansanmuusikkouteen, että se on sisäänrakennettua sellainen. En tiedä, että onko se sitten, että niitä sellaisia valmiita venueita ja tapahtumia on suhteessa vähemmän vai onko se vaan jotenkin se mielenlaatu, että itte pitää päästä järjestämään. Mutta mä kyllä tätä kysymystä mietin myös, että kyllähän me Miian kanssa yhdessä ollaan tosi paljon järjestetty jo niinkun tavallaan ihan pienestä asti ala-asteella koulun diskoja ja siitä lähtien kaikenlaista, että ehkä se on ollut sellainen, en tiedä onko se eteläpohjalainen yrittäjähenki vai mistä se on tullut, että on huvittanutkin järjestää, mutta tällä hetkellä mun ehkä suurimmat tollaset – en tietä osaanko mä kutsua sitä, että mä olisin tapahtumatuottaja, mutta sitähän se on – niin niin mä järjestän sellaisia kansantanssitapahtumia, siis sosiaalisen kansantanssin klubeja, Nordic Dance Helsinki, joissa on aina työpaja ja sitten sinne saa tulla tanssimaan ja meillä on säännölliset tapahtumat Helsingissä kuukausittain ja me ollaan pyritty pitämään tällänen vähän isompi kauden päätösjuhla vielä ja sitten tietty ollaan Miian kanssa yhdessä ehkä eniten järjestetty erilaisia kiertueita myös. Välillä on sellaisia paikkoja, mihin saa mennä soittamaan, että siellä on kaikki valmiina ja saa mennä muusikkouttaan vaan toteuttamaan, mutta ollaan sitten ihan järjestetty myös tyhjästä, että olisko täällä tällainen kylätalo, että saadaanko tulla soittamaan ja kuka keittää kahvit ja näin poispäin.  

MP: Niinku Leija sanoi, että se on niin sisäänrakennettua se tuotantopuoli kansanmuusikon ammatissa, johtuen varmaan siitä, että tommosia kuukausipalkkaisia työpaikkoja kansanmuusikoille Suomessa on hyvin rajallinen määrä, elikkä se on hyvin luontevaa, että kun freelancerina toimii, niin se on tosi monipuolinen se työnkuva ja tapahtuman järjestäjiä kansanmusiikin saralla on Suomessa myöskin hyvin rajallinen määrä, elikkä siinä saa olla kyllä sitä yrittäjähenkeä mukana. Me ollaan esimerkiksi Enkelin kaksi viimeistä levynjulkaisukeikkaa ja kiertuetta järjestetty meidän yhtyeen voimin ja siihen liittyy kyllä monenlaista tehtävää. Oon mä toiminut myöskin ihan sillä ammattinimikkeellä, että mä olin useamman vuoden tuossa valtakunnallisessa Konsta Jylhä -kilpailussa tuottajana elikkä se järjestetään vuosittain osana Kaustisen Kansamusiikkijuhlien ohjelmaa se kilpailu ja sitä tein sitten, se oli semmonen kesään painottuva työtehtävä, hyvin osa-aikainen, elikkä oon ollut ihan työsuhteessa virallisesti tuottajanimikkeellä.  

LL: Täytyy vielä mainita, kun me oltiin lukios, niin Kaustisella on aina talviaikaan tällainen tapahtuma kuin Kaustisen kamarimusiikkiviikot ja sitten me päätettiin järjestää sille tällainen sivutapahtuma siellä lukion välituntisin tapahtunut Kaustisen vessamusiikkiviikot, jotka me kuultiin iloksemme, että on edelleen toiminnassa, vaikka siitä alkaa olla jo 15 vuotta, kun me ollaan sieltä lähdetty, mutta edelleen se tapahtuma jatkaa siellä kulkuaan. 

MP: Kyllä, kruununjalokivi. Mä mainitsen sitten vielä lisäksi, vaikka tuohon olisi ollut hyvä päättää tämä puheenvuoro, mutta kuitenkin niin tuota sitten kun toimin paljon myös pelimannien kanssa täällä Etelä-Pohjanmaan alueella, jossa siis oon Alavudella paluumuuttajana tällä hetkellä asun, niin siihen liittyy yhdistystoimintaa myöskin elikkä harrastustoimintaa pelimannien kanssa ja järjestetään tapahtumia tällä alueella, itse esiinnytään ja kutsutaan muita pelimanneja esiintyjiksi myös. 

MK: Teillä on paljon mahtavaa kokemusta erilaisista tapahtumien järjestämisestä ja tuottamisesta, niin ootteko kouluttautunut vai onko se vaan karttunut sieltä kouluajoilta asti kun ootte erilaisia tapahtumia tehnyt? 

MP: Mitään varsinaista koulutusta ei kyllä siihen tapahtumatuotannon alalle oo enkä hirveesti keksinyt, kun mietin omaa opintopolkua, eipä oikeestaan mitään varsinaisia kurssikokonaisuuksiakaan oo ollut siltä alalta, se on kyllä hyvin pitkälti tullut sen käytännön kautta ja ihan pienestä pitäen kun on kuitenkin aktiivisesti toiminut musiikin parissa niin se on ollut luonteva osa sitä toimintaa tapahtumien järjestäminen, mutta se on tullu hyvin se osaaminen vaan käytännön kautta ja kokeilemalla. 

LL: Joo näin on, että voisi verrata tälläsiin, että mitä ikänä nyt ihmisillä on harrastuksia ja niiden parissa voi työllistyä, niin tämä on ehkä vähän sellainen asia kans. 

MK: No osaatteko sanoa, että miten teidän tuo luova tausta ja sen kautta osaaminen heijastuu tähän teidän tapahtumatuotantotoimintaan? 

LL: No mun mielestä me ollaan kyllä varsin ongelmanratkaisukykyisiä yksilöinä ja yhdessä varsinkin, meillä on niin pitkä yhteinen historia ja paljon reissattu ja muuta tehty, että sellanen tietty luovuus siinä, että jos tulee ongelma, niin se on heti päässä, että okei, vaikka et mun pyörän jarrut ei toimi, ahaa, voinko polkea kotiin, jätänkö pyörän tähän, kuka tulee hakemaan, tai mitä ikinä se tilaisuus siinä tapahtumatuotannon hetkessä olis niin se on ainakin mun mielestä yksi sellainen, että siinä se luovuus näkyy. Mitähän muuta sitä osaas sanoa, onko Miialla. 

MP: En tiedä liittyiskö osittain myös tuohon kansanmusiikkigenreen, sen tietysti itse tunnen parhaiten, niin tiedän, että ainakin siinä genressä kannustetaan kovasti semmoseen omannäköiseen tekemiseen ja luovuuteen elikkä just tämmönen ongelmanratkaisukyky ja omannäköinen tekeminen tulee myös sitä kautta niitten muusikon opintojen tai sen tekemisen kautta ja meidän ystävyys on tosiaan jatkunut niin pitkään ja ollaan asuttu pikkukylällä pitkään yhdessä ja sitä tekemistä ei oo ollut niin valtavasti kuitenkaan, niin mä ajattelen, että siinäkin on näkynyt luovuus, että me ollaan osattu hauskuuttaa itteämme ja keksitty kaikkea, kuten sitten lukioaikana vaikka vessamusiikkiviikko, joka oli mun mielestä vaan yksi esimerkki kaikesta mahdollisesta, miten itseämme hauskuutettiin ja mitä kenties on tullut jotain hupia muillekin, mutta se on varmaan se miten se luovuus näkyy sitten muussakin tekemisessä kuin vain musiikissa.  

LL: Tuli tuosta mieleen, että kyllähän silloin tenavana ja edelleenkin, kun multa tuli soololevy tuossa keväällä niinkun että kaikki julisteet tehtiin silloin ja nyt tietokoneella, että sellaista tietysti luovuutta, että pystyy tekemään visuaalisia tälläsiä materiaaleja ja myös kaikki tekstintuotto onnistuu, että ehkä tällaiset asiat. 

MP: Kyllä.  

KJ: Mitä mieltä olette siitä, että voiko taiteilijan ja tuottajan rooleja yhdistää saumattomasti vai onko se tärkeää pitää erillään toisistaan? 

MP: No mä oon ite s itä mieltä, että ehkä toisaalta myös vähän liian usein taiteilijan ja tuottajan roolit yhdistyy. Mä koen, että toisaalta meillä on kulttuurituotannon ammattilaisia Suomessa, tosi hyviä ammattilaisia ja hyvänkoulutuksen saaneita ihmisiä, joiden kanssa taiteilijat ja muusikot ja kaiken alan taiteilijat voisi tehdä enemmänkin yhteistyötä, jotta se vapauttaisi enemmän kapasiteettia keskittyä siihen taiteeseen. Mutta monesti se tapahtuu ihan saumattomasti se yhdistäminen, eikä siinä sinänsä mitään pahaa oo. Joskus tuntuu, jos on semmonen tapahtuma, jossa vastaa tosi monesta niin sitten siinä kun päästään siihen varsinaiseen keikkatilanteeseen, niin tuntuu, että pyörii vähän liian moni asia päässä, eikä pelkästään sitten se soittaminen ja esiintyminen. 

LL: Niin kyllä me ollaan eläviä esimerkkejä siitä, että niitä voi yhdistää, mutta just niinku Miia sanoi niin on siis aika ihanaa, kun nyt on saanut nauttia sellaisista ajanjaksoista, että ei oo tarvinnut itse tai ehkä no joo, jos omasta siitä taiteellisesta tekemisestä pystyy tiputtamaan sitä tuotantoa pois, vaikka nyt niinkun oman bändin tai oman soolojutun keikkamyynti, niin se on kyllä tosi tosi helpottavaa ja ihanaa, silloin tuntuu että jää paljon enemmän aikaa keskittyä siihen musiikkiin, jolloin myös siitä musiikista tulee mun mielestä parempaa. Mutta sitten on mun mielestä erikseen se, että mulla on vähä tällainen jopa aktivistinen visio siitä, niinku Nordic Dance -jutusta, että mun mielestä on aivan ihanaa, että mä pystyn mun osaamisella, musiikillisella osaamisella ja sitten myös niinkun järjestämisosaamisella tuomaan yhteiskuntaan jotain sellaista, että ihmiset nauttii ja on yhdessä musiikin parissa. Niin sit taas kun sielä, kyllä mä sieläkin soitan ja opetan tanssia, mutta tavallaan mä koen sen enemmän käsityöläisyydeksi kuin sit et menee bändin kans, vaikka nyt Enkelin kans esiintymään, niin se on niinkun taiteilijuutta enemmän. Että just jos niistä taiteilijuus-osa-alueen paikoista pystyy jättää pois sitä tuotantoa, niin se kyllä auttaa tosi paljon omaa päätä, niinku Miia tuos kuvaili.  

MP: Ja sitten jos ajattelee rahallista puolta niin siitä näkökulmasta siihen pitää olla joku palo siihen tuotantopuoleen myöskin ja tai sitä tapahtumaa kohtaa, että haluaa saada sen ehdottomasti jostain syystä onnistumaan, koska usein käytännössä kuitenkin sä teet viikon työn, mutta sä saat sen keikkapalkkion, minkä saisit ehkä muutenkin pelkästään siitä esiintymisestä, niin rahallisesti se ei kuitenkaan oo kannattavaa.  

KJ: Teillä on hyvää ja paljon erilaista kokemusta, niin osaisitteko vielä sanoa ihan jotakin keissejä tai esimerkkejä, että minkälaisia haasteita on tullut vastaan tässä roolien yhdistämisessä? 

LL: Mä huomasin kyllä silloin ja oon ikuisesti kiitollinen, vaikka se tuntuu pöljältä, siitä koronan tuomasta tauosta. Varsinkin nyt, kun kattoo sitä taaksepäin, niin huomaa, että oli lipsahtanut tosi paljon sinne tapahtumatuotannon puolelle, mitä teki, että koki olevansa muusikko, mutta todellisuudessa teki tosi tosi paljon sitä hallinnollista työtä ja järjesti kaikkea ja näin, että ei oikeastaan ehtinyt soittaa niin paljon kuin olis halunnut tai niinkun mä koen, että tällä tasolla olisi hyvä, niin niin se oli tosi hyvä sellainen paikka, että tuli tauko, että sai tarkastella sitä, että mitä mä oikeasti haluan, kuinka mä haluan aikani käyttää ja sitte on pystyny omilla tekemisillään sitten viemään sitä sinne suuntaan, että ehtii enemmän musisoida ja sitten teköö ne asiat, mitkä oikeesti on tarpeellisiä, että eihän sitä kaikesta tietenkään pääse eroon, mutta että sitä pystyy kuitenkin itse hallinnoimaan ja sitte oikeesti mä myös tykkään kaikenlaisesta järjestämisestä, se on erilailla konkreettista kuin sitten se, että sä harjoittelet tai sävellät tai soitat, se on niin sillä lailla aineetonta. Se on itselle ehkä sellainen haaste, että kuinka näitä tasapainottaa, että muistaa myös mennä sinne soittimen ääreen, monella tapaa tuntuu mikä tuntuu haastavammalta kuin sähköpostin lähettäminen niinkun kaikki sellaanen, mikä vaatii vähän enemmän energiaa. 

MP: Kyllä, niinku mainitsin sen Konsta Jylhä -kilpailun tuotannossa olemisen. Tosiaan ne on Kaustisen kansanmusiikkijuhlien aina siinä alkuviikosta ja maanantai tai tiistai kului niissä tuottajahommissa ja vaikka tässä ollaan juteltu, että kuinka paljon sitä tuotannollista puolta sisältyy omaan työnkuvaan, mutta jotenkin se on silti erilaista kun tuottaa omaa tapahtumaa, josta on vaan itselleen ja bändilleen vastuussa, että mä koin, että oli niin monta lankaa kädessä ja oli aika stressaavaa työtä mulle, niin varsinkin siinä yhteydessä, että aloitti sen Kaustisen viikon sillä stressaavalla tuottajan työllä, niin sitten oli tosi vaikea kun usein loppuviikko koostui taiteilijan töistä niin vaihtaa se moodi rauhoittua siitä, että noniin nyt on nämä kisat hoidettu ja sitten vaihtaa se moodi nopeesti siihen taiteilijuuteen ja muusikkouteen ja jättää ne jutut taakse niin. Se oli muutenkin melko raskas viikko kaikessa mahtavuudessaan, ne oli kyllä melkoisia kokemuksia, ja sitten sinne on saatu onneksi aivan huippuammattilainen tekemään sitä kisaa, niin olen siitä tosi iloinen.  

MK: Kyllä. Kiitos paljon, aivan mahtavaa keskustelua ja tosi hienoa kun pääsitte tulemaan. 

LL: Kiitos kutsusta! 

KJ: Kiitoksia! 

MP: Oli mukavaa!