SeAMK Podcast: Naiset metsäkonealalla
Taru Huhtala (TH): Tämä podcast on osa Euroopan unionin osarahoittamaa Ratkaisuja maaseudun koneyritysten jatkuvuuteen ja kilpailukykyyn RATKI-hanketta. Minä olen Taru Huhtala, asiantuntija, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.
Mika Koivupuisto (MK): Minä olen Mika Koivupuisto, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta
TH: Tänään keskustelemme naisista ja koneyrityksistä sekä naisista metsäkoneenkuljettajina. Vieraanamme on metsäalan opettaja Johanna Salla-Uitto, Sedu Ähtäristä, Tuomarniemestä. Tervetuloa Johanna! Kerrotko hieman itsestäsi, kuka olet, missä työskentelet ja mitä tarkemmin ottaen teet työksesi?
Johanna Salla-Uitto (JSU): Hei vaan ja kiitos kutsusta. Olen Johanna Salla-Uitto, tulen Kauhavalta ja toimin Sedu Ähtärissä metsäalan opettajana ja sitten myös mukana näissä metsäalan hankkeissa hanketyöntekijänä. Ja sen verran voin kertoa vaikka taustaa lyhyesti, että olen lähtöisin pohjoisesta Sallasta, niin kuin tuo nimikin viittaa ja meillä on kotona ollut monta kymmentä vuotta aina vuoteen 2010 metsäkoneyritystä ja sitä kautta on tietyllä tavalla kokemusta myös tästä metsäkoneyrittäjyydestä. Mutta sitten 2010 isän poismenon johdosta lopetettiin se yritystoiminta. Kai se yrittäjyys on veressä 2004 vuonna olen perustanut metsä- ja turvealan konsulttipalvelut ja elokuussa tuli 20 vuotta tätä yrittäjyyttä. Sanotaan näin, että sekä metsäalan opettajana että yrittäjänä on tätä kokemusta.
TH: Ja kauanko oot ollut Sedussa töissä?
JS-U: Sedussa olen ollut töissä, huhtikuussa tulee nyt 9 vuotta.
MK: Tänään kun keskustelemme naisyrittäjyydestä, naisten koneyrittäjyydestä ja myöskin heidän metsäomistamisesta, niin paljonko Suomessa on kaiken kaikkiaan metsänomistajia ja paljonko heistä on naismetsänomistajia?
JS-U: Lähestyn tätä metsänomistajamäärää sillä tavalla, että Suomessa tämmösiä yli kahden hehtaarin metsäkokonaisuuksia omistavia metsänomistajia on semmonen reilu 630 000 ja he omistaa vajaa 350 000 metsätilaa. Ja nämä metsänomistajat omistaa sitä metsää oikeastaan yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa tai verotusyhtyminä tai kuolinpesinä. Mullon tämmönen näkemys, että näistä metsänomistajista vajaa kolmannes on naisia.
TH: Sedu Ähtäri kouluttaa naisille suunnattuja metsäalan ammattitutkintoja tai metsätalousyrittäjien ammattitutkintoa. Paljonko koulutukseen on ollut naisia hakijoina? Kauanko tämmönen koulutus kestää? Onko naisilla ollut oma ryhmä?
JS-U: Sedu Ähtärissä on vuosia toiminut jo metsäalan koulutus elikkä siellä on meidän nämä kaikki metsäalan koulutuksen pääpaino ja siellä on sekä perustutkinnossa että ammattitutkinnossa opiskelee miehiä ja naisia ja sitten mä sain yhden metsäalan hankkeen myötä semmosen ajatuksen, että siellä heräs kysymys siitä, että naiset haluaisi kouluttautua, mutta se kynnys tietyllä tavalla osallistua miesten kanssa samoihin vaikkapa raivaussahan käytännön harjoituksiin tai moottorisahan käyttöön koettiin vähän kynnyksenä ja sen aikaiselta koulutuspäälliköltä sain luvan, että perustetaan naisille oma ryhmä ja vuodesta 2021 lähtien näitä ryhmiä on ollut ja kolme ryhmää on valmistunut ja kaksi on parasta aikaa menossa. Sanotaan näin, että se koulutuksen kesto riippuu vähän siitä sen kyseisen opiskelijan taustasta, että jokaiselle opiskelijalle tehdään oma henkilökohtainen suunnitelma niin keskimäärin koulutus kestää puolitoista-kaksi vuotta. On kyse tästä metsätalousyrittäjän ammattitutkinnosta. Sitten tosiaan tämä naisten oma ryhmä aika pitkälle kokoontuu Seinäjoella ja sitten hyödynnetään koulun omaa metsää Ilmajoella eli tavallaan ollaan vähän lähempänä näitä yleisiä yhteyksiä, junaa ja niin edelleen.
MK: Sedu Ähtäri kouluttaa myös metsäkoneenkuljettajan perustutkintoa. Paljonko koulutuksessa on naisopiskelijoita? Onko naisille esimerkiksi oma ryhmä?
JS-U: Joo, perustutkinnon osalta meillä oikeastaan on, kun meillähän koulutetaan sekä nuoria että aikuisia niin molemmissa ryhmissä on vuosittain naisia. Esimerkiksi tänä vuonna meillä on se tilanne, jos aatellaan, että puhutaan käytännön kielestä nuorisopuolella metsä ykköset, kakkoset, kolmoset ja sitten puhutaan aikuispuolen perustutkinnosta, niin meillä on tällä hetkellä naisia kymmenkunta kaikkiaan, mutta varsinaista omaa metsäkoneenkuljettajan naisryhmää ei meillä ole, toki olen tätä ajatusta siellä heittänyt kehiin, mitä jos mentäis tällä vähän samalla kaavalla, kun on tehty tätä metsätalousyrittäjän tutkintoa, mutta aika näyttää.
TH: Millaisia fyysisiä ja psyykkisiä valmiuksia liittyy metsäkoneenkuljettajan perustutkintoon hakeutuville opiskelijoille tai alan vaihtajille?
JS-U: Lähtisin liikkeelle siitä, että oikeastaan tärkeimpiä tekijöitä on se, että yksintyöskentelyä ei pelkää, ei pelkää metsässä sitä pimeyttä, yksinäisyyttä, ja tavallaan pitää olla hyviä ongelmanratkaisukykyjä, koska siellä se metsäkoneenkuljettaja tekee ne päätökset siinä hakkuuvaiheessakin, että mitä puita otetaan ja mitä jätetään kasvamaan niin sanotusti ja tulostavoitteellisuus on yksi tärkeä tekijä ja kyllähän se on asiakaspalvelutyötä elikkä sosiaalisia taitoja tulee löytyä ja tämän päivän koneet on niin teknisiä, että tämmönen hienomotoriikka on yksi tärkeä olennainen tekijä, mutta sanoisin, että ennen kaikkea asennetta.
MK: Tämän RATKI-hankkeen puitteissa on tullut hyvin selvästi esille, että ala on vieläkin hyvin miesvoittoinen, paljonko naisia toimii metsäkoneenkuljettajana Suomessa?
JS-U: Yllättävän vähän, sanoisin, että semmonen vajaa viisi prosenttia tästä kokonaismäärästä on naisia.
TH: Millaisia naiset sitten ovat konekuskeina?
JS-U: Hyviä, yksinkertaisesti sanottuna, aikaisemmin mainitsin siitä omasta yritystoiminnasta, niin oon toiminut tosiaan tuolla turvepuolella konsulttina, niin siellä esimerkiksi on hyvin paljon tullut sellaista vastaan, että naisista tykätään konekuskeina. On se sitten tekemässä töitä kaivinkoneella, traktorilla, tai motolla tai näin päin pois niin on tykättyä työvoimaa kyllä. Ja ne on oikeestaan aika näppäriä koneenkäyttäjiä ja naiset oikeestaan on sellasia, että ne käyttää niitä koneita vähän siihen tyyliin, niin kun ne olis heidän omia koneita.
TH: Eli metsäfirman omistaja voi luottavaisin mielin antaa koneet naiskuskin käyttöön, että niistä pidetään hyvää huolta ja naiset näppärästi ilmeisesti huoltaakin niitä perushuoltoja.
JS-U: Kyllä
MK: Entä jos mietitään naisia yrittäjänä, paljonko naisia toimii metsäkoneyrittäjinä Suomessa?
JS-U: Tämä on aika vaikea kysymys, kun itsellä henkilökohtaisesti tiedän kaksi kappaletta, että olis periaatteessa vaan metsäkoneyrittäjiä ja ne on tuolla Pirkanmaan ja Etelä-Suomen puolella. Että yleisesti ottaen varsinaisina metsäkoneyrittäjinä toimivia niin on aika vähän.
TH: Sitten tästä koneitten huoltamisesta vielä, niin kuinkas naiset pärjäävät metsäkoneiden huoltohommissa? Osaavatko hoitaa koneet kuntoon?
JS-U: No joo kyllä sekin asia sujuu hyvin ja esimerkiksi silläkin tavalla ajateltuna, että naisen käsi on yleensä aika paljon pienempi kuin mieskuskin käsi ja siellä on jopa semmosiakin paikkoja siellä konehuoltoa tehdessä, että se naisen käsi sujahtaa sinne näppärästi, kun se on pieni ja tuota niin, että kyllä nainen pärjää huoltohommissa, että kun uskoo itseensä, niin se on aika lailla siitä kiinni. Näin mä sanoisin.
MK: Metsäala on Suomessa hyvin perinteikäs ja vanha ala ja edelleen myöskin Suomen taloudelle hyvin merkittävä kokonaisuus, millainen imago metsäkonealalla on Suomessa?
JS-U: Minun mielestä hyvä, ja paranee koko ajan päivä päivältä. Tämän päivän konekalusto meillä on tosi hyvää, kehittynyttä, tekniikka toimii, konekuskit on hyvin koulutettuja ja tänä päivänä hyvin tärkeässä roolissa on luontoarvot huomioinen ja kaikki tälläset asiat ja meillä tarvitaan sitä puutavaraa.
TH: Entä sitten, jos ajatellaan näitä naisia, niin minkälaisia mielikuvia naisopiskelijoilla on metsäkoneenkuljettajan ammatista ja työstä?
JS-U: Ehkä sillä tavalla että ne jotka miettii sitä koulutukseen lähtöä niin heillä ehkä on tietyllä tavalla semmonen pelkoasenne, ajatellaan, että ne koneet on suuria, isoja ja mietitään, että se on fyysisesti raskasta työtä, mutta sitten kun siihen aiheeseen pääsee tutustumaan ja kokeilemaan niitä, niin sitten huomaavat, että tämähän on aivan jees juttu.
MK: Mitkä ovat metsäalan opiskelun tulevaisuuden trendit ja näkymät? Nähdäänkö tulevaisuudessa naisia enemmän metsäkoneenkuljettajina?
JS-U: Kyllä mä uskon tähän vahvasti elikkä metsäalan opiskelu eri muodoissaan on sitä tulevaisuuden trendiä ja mä on nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana kohdannut tosi paljon henkilöitä, jotka miettii alan vaihtoa elikkä metsä koetaan hyväksi vastapainoksi, että on vaikka tämmösiä pitkään esimerkiksi toimistotyötä tekeviä henkilöitä, jotka miettii, että täs on vielä työvuosia paljon jäljellä ja haluavat vaihtaa sen toimistotyön tämmöseen luonnossa liikkumiseen ja ulkona työskentelyyn ja niin päin pois, että näen tämän tulevaisuuden juttuna kyllä.
TH: Tällä hetkellä tilanne on se, että Suomessa puutavaran tuonti on vähän laskusuunnassa ollut Venäjän Ukrainan sodan takia ja myöskin sen seurauksena työvoimapulaa kärsii metsäkoneala ja koneurakointiala. Näetkö, että naiset ovat hyödyntämätön potentiaali työvoimapulasta kärsivissä metsäkoneyrityksissä tai metsänhoitotyössä?
JS-U: Kyllä näen sen näin ja tuota onneksi meillä on selkeästi herännyt kiinnostus näihin metsäalan koulutuksiin sekä sinne metsäkoneenkuljettajapuolelle että toimihenkilöpuolelle ja jotenkin mä näkisin myös koneyrittäjien kannalta sen, että kannattais vieläkin rohkeammin palkata niitä naisia sinne erilaisiin konehommiin, että toimihenkilöpuolella tänä päivänä oikeestaan on jo ihan voisko sanoa tuttua se, että sielä toimihenkilötehtävissä toimii nainen kun vertaa vaikka siihen itse aikanaan kun lähti metsäalalle töihin niin oli niitä ainuita naisia niin siellä piti silloin aikanaan vähän taistella se paikkansa mutta tänä päivänä onneksi ajatukset ja asenteet on muuttuneet, että rohkeammin vaan koneyrittäjienkin osalta miettimään niitä naisia sinne konekuskiksi.
MK: Onko jotain erityisiä vinkkejä tai näkemyksiä, miten naisia saataisiin innostettua metsäalalle esimerkiksi metsäkoneenkuljettajiksi tai metsänhoitajiksi? Sullakin on omakohtaista kokemusta, niin mikä vaikka sulla oli se ajuri.
JS-U: Henkilökohtainen ajuri oli varmaan se, että oli elänyt sen lapsuuden siinä metsäkoneyrittäjyydessä ja kaikin puolin niin, että hyödynnettiin luonnontuotteita, marjoja ja kalaa ja kaikkea tällaista, että siihen niinkun tavallaan kasvoi siihen ajatukseen ja tätä mä vähän ajattelen myös siinä, että miten me saatais tulevaisuudessa niitä naisia enemmän alalle, että kyllähän se aika pitkälle lähtee sieltä kotikasvatuksesta asti jo liikkeelle, elikkä meillä vanhempina pitäisi enemmän rohkaista niitä nuoria naisia kouluttautumaan metsäalalle, jos vähänkään näyttää, että se metsäala kiinnostaa ja se mitä oon huomannut, että tuolla meilläkin Ähtärissä tämmöset naiset, jotka hakeutuu sinne metsäkoneen kuljettajaksi niin kyllä ne monesti on sellasia nuoria, joiden kotona on ollut sitä koneurakointia tavalla tai toisella, elikkä on ollut jotakin maanrakennusta tai metsää tai turvetta tai niin edelleen elikkä siellä on kasvettu siihen konemaailmaan mukaan, jos voi tämmöstä sanaa käyttää ja yksi tekijä on se, että yläkoulujen ja lukioiden opot vieläkin enemmän pitäisi luoda niitä mahdollisuuksia, että ne oppilaat voi tutustua metsäalaan ja näihin koulutuksiin. Toki mä tiedän, että tänä päivänä kaikilla yläkouluilla ja lukioilla rahat on tiukilla ja aika on tiukilla ja ne tekee omat haasteensa, mutta silti mä näkisin, että sitä kautta kun pääsee tutustumaan ja näkee sen konkreettisesti, että mitä se opiskelu on ja mitä siellä arjessa tehdään se auttaa sitä nuorta, rohkasee sitä hakeutumaan sitte kouluun.
TH: Eli tarvitaan enemmän opastettuja opintokäyntejä sinne metsäalan oppilaitoksiin opon johdolla, että nähdään sitä työnkuvaa tarkemmin.
JS-U: Kyllä, että kyllä meillä Ähtärissä aina mukavasti käy niitä nuoria, kun on se mahdollisuus, että voi pienelläkin ryhmällä käydä tutustumassa, niin tätä ihan kyllä joka suuntaan vahvasti suosittelen.
MK: Minkälaisia ominaisuuksia näkisit hyvältä metsäkoneenkuljettajalta, mitä se vaatii?
JS-U: Asennetta ja tuota sitä päätöksentekokykyä ja niinku aikaisemminkin taisin sanoa niitä sosiaalisia taitoja, mutta ennen kaikkea sitä, että asenne on kohdillaan, että varsinkin niinkun naisten osalta niin ajatusta siitä, että nainen pärjää siellä siinä missä mieskin.
TH: Ja pimeää ei saanu peljätä.
JS-U: Pimeää ei saa peliätä, mutta tämän päivän onneksi konekalustossa on niin hyvät valot, että siellä kyllä näkee hyvin ja kauas.
TH: No sitten kysyn muutaman kysymyksen Ponsse Ladysta. Miksi ja missä Ponsse Lady on perustettu? Kauanko se on toiminut?
JS-U: Ponsse Lady on saanut alkunsa FinnMetko-messuilla vuonna 2004. Toimintaa on näin ollen ollut nyt noin 21 vuotta.
MK: Montako jäsentä Ponsse Ladyssä tällä hetkellä on? Mitkä on sen toimintamuodot?
JS-U: Suomessa on tällä hetkellä 270 jäsentä ja sitten ulkomailla myös tämän lisäksi vielä ja siellä oikeastaan ajatuksena on se, että Ponssella urakoivien yrittäjien puolisot tai sitten nämä naispuoliset metsäkoneyrittäjät niin verkostoituu ja käy sitä ajatuksenvaihtoa tästä koneyrittäjyydestä elikkä siellä on tavallaan taustalla puunkorjuu ja siihen liittyvä yrittäjyys.
TH: Kuka voi liittyä Ponsse Ladyn jäseneksi ja onko jäsenmaksua?
JS-U: Jäsenmaksua ei ole ja sinne voi liittyä nämä urakoivien yrittäjien puolisot tai nämä naismetsäkoneyrittäjät.
MK: Tuossa aikaisemminkin totesin, että koneurakointi ja koneyrittäjyys on edelleen hyvin miesvaltainen ala, kuitenkin yrityksissä on mukana varmasti myös paljon naisia. Millaisia työtehtäviä naiset tekevät koneurakointiyrityksissä? Ja liittyykö ne tehtävät yleisimmin taloushallintoon, yrityksen tukitoimiin vai onko heitä myöskin kuljettajina metsäkoneissa tai huoltotehtävissä?
JS-U: Perheyrityksissä, joissa tiedän että se puoliso on mukana yritystoiminnassa, niin aika pitkälle pääpaino on siellä taloushallinnon puolella, mutta on myös sitten käytännön tekemisissä eli esimerkiksi leimikon suunnittelua tai leimikon rajauksia, säästöpuuryhmien merkintää tai vastaavaa ja tämmöstä korjuusuunnittelua ja sitten jos on isommasta korjuu-urakoinnista kyse elikkä heillä on aliurakoitsija niin sitten tämmöstä leimikoiden ketjutusta ja tähän liittyvää toimintaa.
TH: Kiitoksia Johanna Salla-Uitto, Sedu Ähtäristä, erittäin mielenkiintoisesta haastattelusta ja konealan näkemyksistä ja metsäalan näkemyksistä ja hyvää ystävänpäivää lisäksi!
JS-U: Kiitos ja kiitos samoin!