SEAMK Podcast: Metsän kasvukunto - KEMMO-hanke
Tässä podcastissa keskustelemme metsien kasvukyvystä ja ilmastohaasteisiin varautumisesta ja miten nämä vaikuttavat toisiinsa. Vieraina ovat SEAMKin erityisasiantuntijat Risto Lauhanen ja Kari Laasasenaho.
Tarja Sandvik:
Tervetuloa KEMMO- podcastiin. KEMMO on kestävän maankäytön ja metsätalouden koulutuksen ja opetuksen kehittäminen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla –hanke. KEMMO-hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Tänään keskustelemme metsien kasvukyvystä ja ilmastohaasteisiin varautumisesta. Minä olen Tarja Sandvik ja toisena haastattelijana on Teija Koivuniemi. Tulemme Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Meillä on tänään studiossa erinomainen pari SEAMKin erityisasiantuntijoita. Ensinnäkin tervetuloa Risto Lauhanen.
Risto Lauhanen:
Kiitos kiitos.
Tarja Sandvik:
Olet työskennellyt pitkään SEAMKissa ja taustasi on metsätaloudessa. Kerrotko vähän lisää?
Risto Lauhanen:
Joo metsänhoitaja. Työkokemusta liki 39 vuotta Joensuun yliopisto, Porin metsänparannuspiiri, Metsäntutkimuslaitos, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja tietysti sitten metsänomistajana myös.
Tarja Sandvik:
Kiitos. Siinähän sitä onkin uraa. Toisena keskustelijana on erityisasiantuntija Kari Laasasenaho ja sinulla on myös erittäin vahva asiantuntijuus metsätalouteen. Avaatko vähän myös taustaasi?
Kari Laasasenaho:
Joo, tervehdys kaikille. Kari Laasasenaho on nimi ja erityisasiantuntijana toimin SEAMKissa. Myös tutkimusryhmä vetäjänä tämmöisessä tutkimusryhmässä kuin muutoskykyiset maatalous ja energiaratkaisut. Risto on taustalta metsänhoitaja, mutta mulla on tämmöinen ympäristötieteellinen ja tekninen tausta, etten ole suoraan varsinaisesti metsäalalta. Mutta toki nyt viimeisten 10 vuoden aikana, kun olen SEAMKilla ollut töissä, niin hyvinkin paljon ollut tällaisia metsäalaan liittyviä hankkeita, joitten kanssa tekemisissä ja niitten ympäristö ympäristönäkökulmia.
Tarja Sandvik:
Kiitoksia kiitos Risto ja Kari ja ja tervetuloa ja myös kuulijat.
Teija Koivuniemi:
Joo ja minä oon Teija Koivuniemi ja oon tässä KEMMO-hankkeessa asiantuntijana ja järjestetään näitä koulutuksia liittyen tähän kestävään maankäyttöön ja metsätalouteen ja tänään keskustellaan metsien kasvukyvystä ja ilmastonmuutoksiin varautumisesta. Tämähän on teema, joka on ollut paljon esillä. Terve ja hyväkasvuinen metsä sopeutuu parhaiten ilmaston. Ja säätilojen haasteisiin ja toipuu myöskin mahdollisista tuhoista parhaiten ja tällaista toipumiskykyä voidaan myös kutsua metsien resilienssiksi. Ja nyt tämä podcast avaa tätäkin teemaa pikkuisen ja puhumme metsien kasvukyvystä ja ilmastohaasteisiin varautumisesta. Ja otetaan heti alkuun tämmöinen tärkeä kysymys, että mistä tekijöistä koostuu hyväkasvuinen ja ulkoisistakin uhkista selviytymiskykyinen metsä.
Risto Lauhanen:
Joo no se, että on oikeat puulajit oikealla kasvupaikalla eli valo, lämpö, maaperä muun muassa ja valo tietenkin on kasvutekijöinä, että ne sitä ohjaa. Sitten on tietysti oikea puiden tai taimien alkuperä. Eli vanha ohjehan on, että metsänviljelymateriaalia ei saa siirtää yli 100 km kauemmaksi siitä niin kun alkupaikasta. Eli jos me tuotaisiin pohjoisen puita tai taimia Etelä-Suomeen, niin ne kestäisivät pakkasta, mutta ne eivät kasva. Ja sitten jos viedään Etelä-Suomen hyväkasvuista alkuperää pohjoiseen niin se kasvais, mutta siellä tulee sitten nää haastavat talviolot vastaan. Sitten tietysti pitää olla tarkkana myös siinä, ettei tuoda EU:n ulkopuolelta varsinkaan mitään kasveja tai kasvin osia tänne. Mennään 30 vuotta takaisin päin, niin esimerkiksi kotikatajan tuonti Karjalasta, rajan takaa venäjältä oli kielletty tai sanotaan, että siihenkin olisi pitänyt olla kumminkin maa ja metsätalousministeriön lupa.
Teija Koivuniemi:
Kyllä nämä on todella tärkeitä asioita ja tulee tietysti korostumaan vielä jatkossa enempi enempi ja pieni ilmaston vaikutuksetkin tulee. Tulee lisääntymään vielä ja ilmastonmuutoksesta vielä lisää. Minkälaisia konkreettisia muutoksia metsissä on jo nyt havaittu? Ilmastonmuutoksen seurauksena.
Risto Lauhanen:
Joo, tätä on vähitellen tapahtunut ja tuohon äskeiseen vielä, että me tehtiin Joensuun yliopistossa alan oppikirja vuonna 1991. Ei me saatu ilmastohaloota aikaan, mutta me tää metsien hoito ja elinvoiman ylläpito, nämä me tuotiin esille eli hoitohakkuut, harvennushakkuut on tärkeitä, oikein tehtyinä eli liian radikaaleina. Joo ja sitten jos et hoida sitä metsää niin puut kuolee ja houkuttelee muun muassa kaarnakuoriaisen. Kun puut kuolee ja heikentyy ja metsän elinvoima heikkenee. Mutta mitä muutoksia on ollut, niin varmaan näkyvintä on lumettomat, roudattomat talvet, luo haasteita puunkorjuulle, luo haasteita teiden käytölle ja sitten itse asiassa puut tulee viiveellä ja hitaasti ne reagoi hitaasti. On muun muassa puhuttu tammen leviämisestä pohjoiseen ja pyökin tulosta Suomeen. Mutta sitten on kuitenkin hyvä muistaa, että niin kuin nämä on kalkkimaiden puita, että myös se maaperä vaikuttaa siellä. Tämmöinen mitä on ennustettu niin on vesakon ja mitä varmaan on tapahtunutkin, osin tämmöinen koivun yleistyminen, se on yksi ja sitten tuhopuolelta nyt Kaakkois- Etelä-Suomessa on ollut näitä kirjanpainajatuho ja siinä on kuitenkin edellä sitten ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma myrsky kaataa ne puut ja siellä on sitten tuoretta puutavaraa lisääntymismateriaalina näille hyönteisille ja ötököille. No, sitten on tullut etelänpää Lounais-Suomeen. Luonnonvarakeskus havaitsi vuonna 2021 niin etelän versosurma voi tappaa mäntyä ja se aiheuttaa kumminkin neulaskatoa ja ja sitten yks mistä keskustellaan on havunnunna -perhonen. Se voisi syödä, männiköt ja kuusikot paljaaiksi, jos se yleistyisi, että se nyt on tällainen Keski-Euroopan neulastuholainen eli toukat syö havupuut neulasista paljaaksi ja havupuu ei toivu, kuolee. Mutta sitten taas jos joku olisi tällainen lehtipuun tuholainen, niin jos tammikääriäinen esimerkiksi syö tammet paljaaksi alkuvuodesta, niin sitten tammi toipuu tai. Tai sitten Lapin toinen esimerkki on tunturimittari, niin kyllä se koivu siitä sitten toipuu, eli tämmöisen tuhon aiheuttajan perään tulee niin nyt loppuu ravinto eli lehdet ja sitten niille tulee kaikki luontaiset viholliset tähän vielä mukaan niin ne populaatiokannat sitten populaatiosta romahtaa sitten ja päästää näistä sitten eroon, että luonto sitten itsensä korjaa.
Kari Laasasenaho:
Sellainen tuota ajatus itselle tuli tuohon väliin kommentoida, että jos ajatellaan että mitä se ilmastonmuutos on tähän mennessä tehnyt, niin sehän on nimenomaan tuota, siis vuosittaista lämpösummaa kasvattanut elikkä. Jonkin verran tuota lämpötilat on on tuota niin niin tullut ylöspäin jo nyt tähän mennessä ja tuota niiden ennustetaan toki kasvavan vielä tulevaisuudessa, mutta se, että varmaan niinku ehkä jos ajatellaan tämmöistä kokemusasiantuntijuutta niin voisi sanoa, että ehkä pääsääntöisesti ne, niin kun ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset on ollut positiivisia vielä tähän mennessä, niinku metsän kasvun näkökulmasta, että kyllähän se niinku lämpösumma on lisääntynyt, niin metsä on kasvanut paremmin. Ja totta kai siinä nyt vaikuttaa nää muutkin kehittyneet metsänhoito menetelmät ja myöskin ojitus, mitkä on tuota aikoinaan suometsiin tehty, niin on lisännyt sitä niinku metsän kasvua. Että jotenkin näkisin, että että se on ehkä semmoinen helposti ajatellaan, että vaikutukset on yleensä niinku negatiivisia, mutta kyllä siellä myöskin tämmöisiä positiivisia vaikutuksia on ollut ja tottakaihan tuota siis se, mitä ehkä ollaan nähty, niin yleensäkin ilmasto on mennyt tai se sää on mennyt niin kuin äärevämmäksi ja se tarkoittaa sitä, että on tullut tällaisia sään ääriilmiöitä, niin kuin kuivuutta ja sitten toisaalta kovia sateita ja niillä on sitten taas sellaiset ehkä enemmän niin kuin paikalliset vaikutukset ollut. Toistaiseksi vielä että sitten on saattanut tulla tällaisia tuota niin veden valtaamia alueita joillakin alueilla vähän pidemmäksi aikaa. Se saattaa tappaa puuta tai sitten voi olla kuivuutta. Minäkin muistan parikymmentä vuotta sitten, kun olin vielä semmoinen viisitoistavuotias pojan kloppi, niin tuota mekin ihan istuttamaan uudelleen tuota tietylle kuivalle paikalle. Isän kanssa tuota niin männyntaimia tuota uudelleen, koska siellä oli kaksituhattaluvun alussa oli hyvin tämmöinen kuiva kesä, että vaikka tavallaan lämpösumma oli korkealla, mutta se, että kun sitä kuivuutta oli, niin ei välttämättä se metsä siitä hyötynyt siitä lisääntyneestä lämpösummasta sinä vuonna, mutta se johti jo nimenomaan kuivilla paikoilla siihen, että ihan valtaviltakin alueilta kellastu nämä männyn taimet eli pakko mennä sitten syksymmällä istuttamaan uusia puita tilalle, koska tuota niin ne oli siltä kohtaa niin kuin menetetty sinä vuonna. Mutta toki varmasti Suomessa näitä tulvahuippuja sitten taas tasaa se, että meillä onkin aika tehokas ojitus ollut ollut tuota niin olemassa ja ei välttämättä tää vesi ole niinkään ongelma. Sitten sellaisilla alueilla missä ohitusta on paljon, mutta. Mutta tosiaan niin kun jotkut hetkelliset niin kun tulvahuiput ja sellaiset niin saattaa tietylle puulajille. Totta kai niin kun aiheuttaa stressitilanteita.
Risto Lauhanen:
Joo kyllä se näin näin on ja palaan sinne oppikirjaan eli keskimäärin lämpötila nousee. Vuodet ei ole veljeksiä. Voi olla niin kun kovia pakkastalvia leutoja talvia voi olla hellekesiä, kuivia kesiä ja sateisia, viileitä kesiäkin jatkossa, mutta keskimäärin ilmasto lämpenee. Yksi keskeinen tekijä on se, että päivän pituus ei muutu. Mutta tuo minkä Kari totesi, niin kasvuolot paranee, mutta sitten ne tuhoriskit on siellä optiona olemassa, mutta puunkori on talvikauden puunkorjuun vaikeutuminen on jo nähtävissä varsinkin eteläisessä suomessa.
Teija Koivuniemi:
Kyllä joo, tämä oli tärkeä huomio myöskin tämä, että tämähän on jo nähtävissä on tämä, että talvikorjuus on omia haasteita ja erityisesti varmaan. Talvesta huomaakin sen, mitä tämä kasvihuoneilmiö vaikuttaa, mutta sitten jos ajatellaan tossa puhuttiin äsken tosiaan näistä muutoksista ja tuota niin näihin liittyvistä asioista. Mitenkä ajatellaan, että miten metsänomistajat voisi sitten varautua tällaisen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja vahvistaa sitten niiden metsien sopeutumiskykyä niin että nämä puusto toipuis. Pystyisi kilpailemaan kenties tuota tuholaisia vastaan ja myöskin kestäisi näitä sään ääri ilmiöitä. Niin jos kiteytetään tätä vähän, niin mitkä ne konstit on tällä hetkellä käytössä?
Risto Lauhanen:
No sitten se mikä me siellä oppikirjassa tuotiin esille niin hoitoharvennukset. Hakkuut, mutta sielläkin voi tulla sitten epäonnistumisia, että jos tulee se myrskytuho niin varsinkin kuusikko voi mennä nurin ja puita kaatua. Jos metsänomistajalla on se huono tuuri. Ja nyt Etelä-Suomessa, että jos on kuusikkoa harvennettu, niin haasteeksi voi myös tulla sitten kuivina kesinä. Se, että se puustolla on aina tietty harvennustressi, niin se kirjanpainaja sinne voi tulla ja muita muita hyönteisiä, että kuusikoille. Tämä on, haasteellista tämä tässä sitten tietysti sekametsien käyttö. Vastaisuudessa kun metsä uudistetaan, niin jos on talousmetsästä kysymys, niin sekametsät on yksi vaihtoehto tähän silloin me vähennetään sitä riskiä, että vaikka se koivikko kuusen paikalle ja siellä kuusikossa etelässä ja rannikolla voi se maan nousevan siihenkin olla jo auttamassa niitä tyvitukkeja. Mutta sitten kun metsä uudistetaan, että se uudistushakkuu, päätehakkuu, avohakkuu niin riittävät uudistamistoimet ja sitten se, että se puulajin alkuperä on oikea, että äkkiseltään näin.
Kari Laasasenaho:
Tuossa tuota niin tästä sekametsä syystä tuli mieleen, että tavallaan jos sitä sekametsäisyyttä suositaan,niin se voi olla tietenkin osittain haasteellistakin ihan sen takia, että yleensähän on totuttu siihen, että lähdetään yksi sitä puulajia sinne istuttamaan esimerkiksi ja siinä taimikonhoitovaiheessa halutaan suunnata sitä kasvua sinne sekametsäpuolelle, niin sitten on saatettu jättää sitä lehtipuuta ja ja kuusta mikä luontaisesti on tullut sinne kasvamaan, että siinä vaaditaan sitten vähän sellaista niin kun taiteellista pensseliäkin varmaan metsänomistajalta siinä tilanteessa, että kun tehdään näitä ensimmäisiä taimikon perkauksia ja hoitoja, että mihin sitä puulajia halutaan sitten lähteä suosimaan, mutta siinä helposti voisi tietenkin ajatella sillä lailla, että etuota niin kun sitten ilman muuta halutaan sitä sinne istutettua puulajia suosia. Niin tuota voi olla vähän niinku tällaista, että mikä jätetään ja mikä ei että siinä joutuu vähän tekemään sellaista punnintaa. Ja sitten toisaalta jos ajatellaan sitä jalostettua taimimateriaalia, niin ainahan tavallaan sitten sen kasvua pitäisi siellä suosia, koska yleensä se sitten lähtee kaikista parhaiten kasvamaan, että tavallaan se luontaisesti tullut puusto siellä niin ei välttämättä lähde niin hyvin sitten ja nopeasti kasvamaan, että ja mitä se jalostettu tai materiaali ja siinä tavallaan niin kun no se on oma taiteenlajinsa. Kyllä varmasti, että jos metsänomistaja itse tekee sitten näitä metsänhoitotöitä.
Risto Lauhanen:
Joo mä lisään tähän vielä sen, ettei se sekametsä joka paikkaan onnistu, mennään pohjoisemmaksi ja on jäkäläkankaita, kanervakankaita, niin nehän on karuja ja ne on männylle sopivia, mutta siellä sitten luontainen uudistaminen ja taimettuminen onnistuu, sillä alkuperäisellä materiaalilla eli tällaiset siellä voi myös kokeilla kaistalehakkuita ja pienaukkohakkuita ja koittaa uudistaa sillä tavoin metsiä.
Kari Laasasenaho:
Joo ja tähän vielä itse asiassa tähän kuvioon liittyen niin meidän omistajien kannattaa varmaan miettiä, että jos tekee avohakkuuta, niin tavallaan siellä sitten ne reuna-alueet olisi mahdollisimman vähän niin kuin riskialttiita sille, että tulee esimerkiksi tuulituhoja. Se on tietyllä lailla varmasti tulevaisuudessa yhä enemmän haaste, että tulee tällaisia niin kuin tuulenpuuskia, jotka sitten sitä metsää saattaa niin kuin nurin laittaa, että sitten siellä helposti iskee ne muut tuhohyönteiset tai muut vastaavat ja monesti voi olla vaikeuksia saada ihan korjattuakaan pieniä määriä sitä kaatuvaa tuulenkaatoa sieltä pois että. Mahdollisimman hyvin, kun pystyisi miettimään myöskin sen tämmöistä tuulikäytävät ja sellaiset tuuliriskialueet, niin se aina helpottaa se. Kyllähän nykyään on paljon sovelluksiakin ihan siihen, että voidaan kaukokartoitus menetelmillä katsoa sitä, että onko tullut tuulenkaatoja ja muuta, että kyllähän siinäkin totta kai tämmöiseen seurantaan on kehitetty järjestelmiä, mutta mutta aina parempi jos pystyy jollain lailla ennakoimaan.
Teija Koivuniemi:
Joo hyvä, no sitten tässä jo vähän puhuttiin erilaisista metsätyypistä ja nyt jos ajatellaan vielä, että meillä on paljon suometsää asti. Toisaalta myöskin kangasmetsää, niin onko näistä huomattavissa nyt jo ilmastonmuutoksen osalta? Tuota miten miten eroaako tämä vaikutukset jotenkin jotenkin toisistansa näillä alueilla vai onko hyvin samantyyppistä?
Risto Lauhanen:
No täähän on silleen hankala ottaa kantaa eli suometsien käyttö on tietyllä lailla, ei yhteiskunnallisen paineen alla, mitä tehdään ja mennäänkö jonnekin kosteikkometsätalouteen eli luovutaan ojituksista ja kuitenkin sitten tarkoitus on se talousmetsänä pitää. En osaa sanoa eroja vielä tässä vaiheessa, mutta se Suomessa on kuitenkin se, että kun tuolla liikkuu niin siellä näkee ojien varsilla ja ajourissa, kun se on turvemaata, niin puut menee herkemmin nurin kuin kivennäismaalla johtuen siitä kasvualustasta, että tämmöinen enemmän käytännön havainto. Totta kai sitten tietenkin kivennäismaametsässä, jos tulee oikein paha myrsky, niin meneehän sielläkin ne puut nurin, mutta sitten ohut turpeiset kuusikot ja kangassoistumat, niin siellä nyt voisi ajatella, että se tuuli tuuliriski korostuu ja sitten rämeillä myös nimimerkillä kokemusta on.
Teija Koivuniemi:
Juuri näin.
Kari Laasasenaho:
Tuota saako tuohon vielä täydentää, että tavallaan nyt jotenkin näkisi, että sääntely niissä tuntuu vähän tulkitsevan niin kuin erilailla näitä kasvupaikkoja, että monesti nämä turvemaat niinku kohdistuu, tuossa sanoikin, että tuota niihin kohdistuu tällaisia ilmastotavoitteita ja se varmaan voi ohjata jonkin verran tulevaisuudessa sitä, että minkälaisia suosituksia esimerkiksi metsän metsänhoidolle niillä alueilla on. Eli voi olla, että sillä haluttaisiin niinku valtion tasolta enemmän ohjata niitä alueita tämmöiseen jatkuvapeitteisiin, suometsäkasvatukseen ja se taas ohjaa totta kai metsänomistajien toimintamalleja sitten siinä tilanteessa. Mutta tosiaan kivennäismaalle, jotka ei niin kun ilmastomielessä ole tunnistettu tämmöisiksi pahiksiksi niin sanotusti, niin siellä nyt vähemmän on tällaista regulaatiota, joka suoraan ilmasto tavoitteista johtuisi. Toki niiden metsän kasvatusta ja tavallaan hiilensidontaa halutaan vahvistaa nimenomaan siis kivennäismaillakin, mutta se, että tuota niin ne on vähemmän tämmöisen, niin kun suurennuslasin alla tällä hetkellä yhteiskunnallisesti. Eli toisaalta kysymyksessä on justiin se, että miten näiden suometsien päästöjä voidaan vähentää ja miten se vaikuttaa metsänhoitosuosituksiin? Ja sitten toisaalta olisi kivennäismailla enemmän aikaa on sitä, että halutaan sitä hiilensidontaa sitten vaan mahdollisesti niin kun lisätä.
Risto Lauhanen:
Ja sitten tulee nää epäonnistuneet ojitukset, niin siellä nyt voisi tehdä sen puuston poiston ja ojien täyttämiseen ja siis puuntuotantoon sopimattomissa talousmetsissä. Siellä tämä ennallistaminen voisi toimia ja jos me ollaan varsinkin jonkun suojelualueen lähellä, niin ennallistaminen eli avohakkuu ja kaivinkone. Ojat tukkoon ja ne jää sitten sinne ja niistä ei ole sitten enää mitään niinku metsätuhohuolia, kun puita ei ole, että ne palautetaan lähes sitten alkuperäiseen luonnontilaan.
Kari Laasasenaho:
Jokin aika, itse asiassa hurjan näköisiäkin, Ristonkin kanssa, kun ollaan käyty tämmöisellä tuota niin kun ennallistetuilla vähätuottoisilla suometsissä, niin tuota siellä on saatetaan tehdä todellakin sellainen niin sanottu tuota ojalinjojen hakkuu ja sitten voi olla, että osa niistä puista jätetään kuitenkin pystyyn, mutta sitten kun ne tosiaan se vesi nousee siellä, niin voi olla että ne jäljelle jääneet puut sitten vähän niin kun kuolee ja lahoaa pystyyn. Ja se voi olla itse asiassa jopa vähän tuommoinen niin kun pelottavakin paikka siinä mielessä, että kun siellä liikkuu, niin voi olla, että välillä kuuluu räsähdyksiä ja muuta niin kun puitten kaatumisääniä. Eihän sen takia, että kun se alue sitten niin voimakkaasti tuo siihen se vedenpinta nousee ja sitten puut rupeaa siitä niinku reagoimaan, niin tavallaan ne on Semmoisia hyvinkin mielenkiintoisiakin paikkoja myös käydä vierailemassa.
Risto Lauhanen:
Ja lisätään tähän vielä sekin, että pitkässä juoksussa maastopalojen vaara voi kasvaa jos tulee kuumia hellekesiä. Mutta tähän otetaan vielä pystyyn poltetut puustot ja ennallistamiset. Esimerkkinä valtion maat, niin kun on tehty tutkimusmielessä näitä koepolttoja. Uskon pystyyn polttoja, niin sielläkin on vaarallista mennä varsinkin tuuleilla, ettei puun kappaleet lennä ilmassa kenenkään päähän.
Teija Koivuniemi:
Joo. Tota tässä jo äsken keskusteltiinkin ja tässä tuli esille tämä jatkuva peitteinen metsänkasvatus ja metsänhoito. Yksi tämmöisenä kasvatusmenetelminä, niin puhutaanpa tästä nyt pikkuisen, että tuota mitä haasteita tämmöinen jatkuva peitteinen metsänkasvatus kasvatus tuo metsänkasvatuksen osalta. Tästähän on paljon puhuttu ja tätä on monesti myöskin heitetty niinku ratkaisuksi ja lähes kaikkeen kaikkeen metsänkasvatuksen haasteisiin. Mutta tuota niin jutellaan tästä nyt vähän, että miten te näette tämän?
Risto Lauhanen:
No, yksi aste on se, että meillä ei ole pitkäaikaisia kenttäkokeita näistä, että mitä se kun tää on tullut tullut esille eli mistäs lähdetäänkö mäntykankaista liikkeelle. Ja jos ajatellaan laajoja mäntykangasalueita ja metsänomistus on pirstoutunut eli tilan koko on pieni, niin sehän on laajalla alueella jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta kuin joku tekee tuota semmoisen kaistalehakuun, kapean saran avohakkuun ja antaa taimettua ja jatkuvaa kasvatusta. Me nyt on nähty Punkaharjulla ja Pyynikinharjulla eli se on poiminta hakkuuta, koska Pyynikinharjukin on arvokas alue siellä Tampereella Näsijärven ja Pyhäjärven välissä. Niin se on hyvä esimerkki jatkuvasta kasvatuksesta. Sitten tämmöiset pienavohakkuut männikössä toimii. Haasteena on rehevien kuusikoiden kangaskuusikoiden jatkuva kasvatus. Eli jos siellä on kosteutta vähän semmoista soistumaa, niin jos sinne ei tule niitä taimia, niin se on haaste eli siellä nyt tää perinteinen avohakkuumetsätalous toimisi parhaiten ja sitten kun mennään turvemaille niin nämä rämeet, siellä voi kokeilla pienavohakkuita, kaistalehakkuita ja taimettominen lähtee myös sen turpeen ja kosteuden avulla liikkeelle. Sitten kun me mennään rehevimmille rämeille. Rehevät rämeet, oikeastaan avohakkuita, mutta myös jos siellä on ravinteita, niin tietyissä tapauksissa esimerkkinä puolukkaturvekangas niin se voi kuusettua eli sitten poistetaan männyt ja antaa kuusikon tulla alle sitten, jos tulee se tilanne korpisoilla rämeilläkin, että koivu on päässyt valtaamaan niin sinne tulee kuusi alle eli lähtökohtana uudishetkellä se kohde on ollut varsinainen sararäme on mäntyä, mutta se kuusettuu. Sinne tuleekin sitten kuusikko ja tosiaan rehevän koivikon alle voi tulla se kuusikko, että poistetaan vaan koivut ja kuusikko tulee sieltä alta, että jatkuva kasvatus turvemailla toimii. Sitä on perinteisesti oltu hyödyntää ennen kuin koko jatkuvasta kasvatuksesta on ruvettu edes puhumaan.
Kari Laasasenaho:
Sellainen kanssa tuota niin niin lisäkommentti tuohon, että sehän on oikeastaan hirveän tuota niin kuin paikkakohtaista, että mihin se sopii tuo jatkuvapeitteisyys, että jos ajatellaan, että yhtäkkiä siirryttäisiin siitä tuota jaksollisesta metsänkasvatuksesta jatkuvapeitteeseen, niin ei sekään ole ihan yksinkertaista ihan siitä syystä, että siellä on tehty jo tähän tuota niin jaksolliseen metsän kasvatukseen liittyviä toimenpiteitä, sillä mahdollisella metsikkökuviolla ja tavallaan se, että siellä on valittu jo tavallaan se yksi puusukupolvi mitä suositaan ja sitten tietyllä lailla kun tehdään päätehakkuuta niin tavallaan siellä ei ole tavallaan muuta mahdollisuutta. Sanotaan siinä jo varttuneessa kasvatusmetsässä tehdään muuta, kun se päätehakkuu. Jos siellä on tavallaan se edeltävä tai niin kun perässä tuleva su puusukupolvi niin kun tuota niin kuin erilaisilla harvennuksilla poistettu tai vaikka ennakkoraivauksillakin jo sillä tuota leimikolla, että varmaan sellainen, mihin se niin kun parhaiten sopii, niin voi olla sellainen. Vähän niin kun rehevä, tuota semmoinen sekavoittoinen metsä, ainakin oman kokemuksen perusteella, että jossa luontaisesti niin kun lähtee esimerkiksi tämmöistä alikasvatus kuusistoa tulee ongelmaan tuota tehokkaasti, vaikka nyt harvennushakkuidenkin jälkeen, että se on sellainen, miten itse jotenkin oon nähnyt, että se voisi lähteä ihan hyvinkin onnistumaan. Itsellekin on sellainen metsikkökuvio missä siirryttiin jatkuvapeitteiseen kasvatukseen tuota pari vuotta sitten ja ja siellä tehtiin tämmöinen vähän niinku niitten vanhempien puusukupolvien poisto, mutta sinne jäi sitten luontaisesti tämmöinen nuorempikin puusukupolvi kasvamaan ja tuntuu, että siinä se oli ihan järkevä, järkevä teko ja tuota mutta tosiaan, ehkä sekin haaste sitten toisaalta, että kun metsänomistaja on tottunut siihen, että se iso puukauppatulo tulee sitten siellä päätehakkuun yhteydessä, niin tämmöinen ei välttämättä sitten enää onnistukaan, että siellä tulisi kerralla sitten iso määrä puuta pihalle sieltä leimikosta vaan joutuu sitten siirtymään vähän tällaiseen niin kun ripottaiseen vähän niin kun muutaman vuosikymmenen tuoton väliin tulevaan, niin kun pienempään kertaerään, että se on sellainen yksi. Toisaalta jos ajatellaan ihan metsänkorjuu teknologiaa, niin metsäkoneet on aika isoja ja tavallaan niiden meneminen siellä ja niiden puiden poiminta, niin voi olla vähän ehkä tehotonta, jos ajatellaan kustannuksia. Eli periaatteessa kyllä se totta kai kannattavaa on, mutta se ei ole se kustannustehokkuus välttämättä niinkuin konetyön näkökulmasta niin hyvää, mitä päätehakkuussa, kun saadaan vaan mennä reunalta kohti tuota keskiosia. Että tietyllä lailla se niin kuin kustannustehokkuus siinä kärsii, mutta ilman muuta niin kuin tietyillä paikoilla se voi olla järkevää. Ja sitten jos metsänomistajalla on sellaisia strategioita, että hän tavallaan niin kuin haluaa, vaikka nyt ihan omaankin tarpeeseen kerätä sitä sahatavaraksi, vaikka sitä puustoa siellä, niin se voi olla ihan järkevä tämmöinen niinku perinteinen maataloustraktori ja isäntä-linjan tyylinenkin tekninen korjuu, että siihenkin se voi periaatteessa sopia kyllä.
Risto Lauhanen:
Joo ja homma voi epäonnistua, jos joku tekee jatkuvan kasvatuksen kuusikkoa eli se, että jos sinne ei tule sitä alikasvustoa, niin silloin se ei toimi ja jos yrittää sen kuusikon kivennäismaalla jatkuvalla kasvatuksella hoitaa ja naapuri tekee avohakkuun, niin sitten se jatkuvan kasvatuksen kuusikko voi mennä nurin, jos tulee se kova myrsky. Mutta tää kustannuspuoli näkyy jo siten, että perinteisessä jaksollisessa kasvatuksessa tai avohakkuussa niin tekee puukaupan niin se on hintaryhmä ykkönen. Se kovin hinta on siellä, eli suurimman hinnan saa siinä avohakkuumallissa ja sitten jatkuvan jatkuvapeitteisen jatkuvan kasvatuksen mallissa se on muu harvennus eli se puun kantohinta on jo pienempi johtuen siitä, että korjuu kustannukset on isommat.
Teija Koivuniemi:
Joo kiitos Risto ja Kari tässä oli tuli tosi paljon tärkeätä asioita ja kokonaisuus tuli tässä hienosti koostettuakin yksi eli tuota metsänkasvatus ja kestävä metsänhoito. Se koostuu monista tekijöistä ja metsänomistaja on paljosta vastuussa ja paljon vartijana. Mutta totta kai se oma tahtotila myöskin ja mitä omilta metsiltään haluaa, niin se on myös tuota määrittävä tekijä eli paljon me voidaan vaikuttaa asioihin ja sitten on tietysti asioita, jotka menee sitten niin, että katsotaan sitten ja sopeudutaan tilanteeseen. Jos jos käy joku huono tuuri sille omalle metsälohkolle, että siellä sattuu jotain, mutta tuota ihan hyviä valaisevia ja tuota hyvää informaatiota saatiin tästä aiheesta. Kiitos teille vielä.
Kari Laasasenaho:
Kiitos.
Risto Lauhanen:
Kiitos.
Tarja Sandvik:
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta Risto ja Kari ja tervetuloa seuraavan podcastin pariin.