SeAMK Podcast: Marginaalituottajasta sosiaalisen vastuun kantajaksi – Teemu Tuuttila

Katja Jaskari (KJ): Tämä podcast on osa Tapahtumabisnekseen hybridiosaamista -hankkeen julkaisuja. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Minä olen Katja Jaskari Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, hankkeen projektipäällikkö.

Marja Katajavirta (MK): Minä olen TKI-asiantuntija Marja Katajavirta. Tervetuloa Teemu, tähän meidän podcastiin. Voisitko kertoa vähän itsestäsi ja taustastasi tapahtuma-alalla?

Teemu Tuuttila (TT): Kiitoksia kutsusta. SeAMKilla mediatuottajakoulutuksen oon käynyt, 2006 mä oon aloittanut, kesällä 2011 valmistunut. Se, miksi mä olen tänne mediatuottajaksi aikoinansa hakenut niin, oli jonkunlainen kiinnostus kulttuuriin ja silloin sitä mietti, että mitä sitä haluaisi tehdä tai kouluttautua ja sitten mä tartuin siihen ja varmaan oli sellainen, että kun oli lähellä ja sitten jotakin kiinnostusta siihen.

[ääniefekti]

KJ: Päädyit sitten enemmän kulttuurituottajan ja tapahtumatuottajan tehtäviin, niin oliko sulla joku oma idea mitä tapahtumaa halusit lähteä toteuttamaan?

TT: Se on sillä lailla niinkun vähän pikkuhiljaa ehkä siihen uinut mukaan, että kun mä oon DJ-harrastaja. Siinä on ollut sellainen homma, että ne keikat on pitänyt järjestää melki itse ja ehkä sellasen kautta on ajautunut, että kun on tehnyt niitä hyvin pieniä DJ-keikkoja, yrittänyt vaan buukata itselle keikkaa ja sitten ehkä siinä ajan kanssa sitten alkoi järjestää vähän isompaa tapahtumaa sen kanssa ja ei mulla sellaista ahaa-elämystä tullut, että tämä voisi olla mun juttu, että ehkä sellasen tekemisen kautta, että kun sitä on tehnyt ja huomannut, että se kiinnostaa ja ehkä siinä on sitten siihen tapahtumatuottamiseen tullut mukaan. Ja se nyt on tietysti sitten, kun tekee tuollaisia pieniä juttuja, niin se on hyvin monimuotoista, kun on joku 100 hattua päässä siinä tapahtuman tekemisen varrella niin sekin tavallaan mulle sopii hyvin. Se mediatuottajan koulutus tietysti ollut hyvä, että kun on saanut tuohon videoitten tekemiseen ja äänen käsittelyyn ja valaisuun ja graafiseen suunnitteluun, ne on tapahtumatuottamisessa ihan tärkeitä taitoja, varsinkin tällaisissa pienissä jutuissa.

MK: Tuossa jo kerroitkin, että oot erityylisiä tapahtumia järjestänyt ja mainitsit tärkeitä asioita, niin onko siinä toteuttamisessa jotakin erityisiä vaiheita?

TT: Tollasen pienen tapahtuman toteuttaminen, mä puhun ihan niinku vaikka jostakin 20 henkilön tapahtumasta nyt. Siinä kyllä pätee aika lailla samat jutut, että mitenkä niinku sellasta on tehnyt ja nyt mä meen ehkä sellaseen niinku 10 vuoden takaiseen, mitenkä sitä on silloin tehnyt, koska tässä tehdessä oppii valtavasti. Tekisin eri lailla asioita ehkä vähän asioita kuin silloin ennen, mutta ei se sillonkaa oo missään nimessä väärin ollut, miten mä oon tehnyt. Ehkä sellainen tärkein on se into vaan siihen, että haluat päästä tekemään jotakin, sen jälkeen kyllä suosittelen, että siihen kyllä kannattaa etsiä kavereita mukaan tekemään. Se on ehkä sellainen havainto, mikä on tullut matkan varrella, että sillon aluksi mä oon tehnyt yksin niitä DJ-keikkoja, järjestänyt, mutta sitten vaikka heti jos se alkaa olla sellainen 20 henkilön tapahtuma ja sitä vähän isompaa, niin kyllä kannattaa heti kavereita pyytää mukaan, että se on ensimmäinen juttu siinä.

[ääniefekti]

TT: Mitä sä niitten kavereitten kanssa sitten teet, sä alat vähän miettimään ja jalostamaan tapahtuman ideaa. Se, mitä sä yksin siellä päässä heittelet, niin se on aika kapea näkymä siitä ja ehkä sellanen yhdessä tekeminen on aina mielekkäämpää, että te saatte aina silloin paljon enemmän erilaisia ideoita siihen tapahtuman tekemiseen. Ja sitten ehkä kun sitä ideaa on jumpattu, että millainen se vois olla ja siinä on tietysti samalla mietitty sitä, että missä sen vois sitten järjestää, että se tapahtumapaikka on tärkeä miettiä ja siinä tulee sitten ehkä sellainen ensimmäinen haaste se, että riippuen siitä millainen se sun tapahtumapaikka on. Jos sä tällaista DJ-tapahtumaa teet, niin sitten sen jälkeen, kun oot ideaa jumpannut, niin alat miettiä, että missä järjestätte sen ja kontaktoitte sitten sen tilan pitäjän, omistajan, että sehän voi olla niinkun joku baari tai sitten missä mäkin oon järjestänyt, että on ollut vaikka tollanen, sitä tilaa on saatettu käyttää vähän eri käyttöön, mihin sitä on pyydetty näin, mutta sekin on mahtava homma, siinä kannattaa käyttää kyllä luovuutta ja kaikkia kontakteja, miettiä, että voit saada aika yllättävänkin tilan käyttöön rohkeesti kysymällä vaan. Ja sen jälkeen niin edelleen jatketaan tällaisella oikeen tee-se-itse-meiningillä näin, mulla on ollut aina etuna, että DJ-laitteet on löytynyt itseltä. Äänentoistoa mulla ei oo ollut, että sitten aina sen äänentoiston etsintä on ollut se seuraava homma ja se mikä siinä tietysti on haastavaa, että tällainen pieni tapahtuma, että eihän siinä oo niin kuin rahaa käytettävissä yhtään, että kaikki pitää saada ilmaiseksi käyttöön. Ja sitten, kun on se tapahtumapaikka ja äänentoisto järjestetty, sitten uskaltaa vähän alkaa markkinoimaan, ja sekin tietysti, että minkätyylinen se, jos se paikka on vähän vaikka sellainen X, niin sitten se viestintä hoidetaan eri lailla, voi olla, että ehkä yksityiskutsujen kautta, suorien kutsujen kautta ystäville. Mutta sitten tietysti, jos on julkinen paikka, vaikka baari, sitten tietysti sosiaalisen median kautta markkinointi.

[ääniefekti]

TT: Millainen sitten se itse tapahtumapäivä on ollu näitten kanssa, niin baarit on hyvin simppelejä tapauksia, mutta sitten jos on ollu paikassa X, niin sitä tapahtumapaikkaa joutuu vähän rakentamaan, luultavasti sä joudut siivoamaan siellä vähän ja järjestelemään ja rakentamaan sen äänentoiston ja DJ-soittopisteen itse sinne ja miettiä kaikki hommat siellä valmiiksi. Sellanen niinku tavallaan nyt kun miettii, niin tuo oli aika hyvää toimintaa, siitä saa jo aika hyvän käsityksen siitä, millaista kauheeta säätämistä se tapahtumapäivä on. Sinne tulee sitten väkeä, kuinka paljon tulee ja tapahtuma etenee ja jossakin vaiheessa se pitää päättää ja sitten alkaa tapahtuman purku. Ja tämä on taas siellä baarissa hyvin helppoa, mutta sitten taas tällaisessa paikassa X siinä on sitten enemmän hommaa, että siinä on jälleen se, että purat ne kamat ja siivoat paikan.

[ääniefekti]

TT: Tollasessa pienessä se on siitä hieno, että sä saat tehdä siitä just sellasen, kun sinä itse haluat tai kavereiden kanssa haluatte, että siinä on kyllä se oma mielikuvitus niin vapaasti käytettävissä, kunhan muistat toteuttaa sen tapahtuman vastuullisesti. Se on sellanen tärkein juttu, vaikka se on hauskanpitoa, mutta sulla on siltikin, sä oot tekemässä pientä tapahtumaa, sä oot vastuussa muista henkilöistä siinä. Se on tärkeä muistaa. Ja sä olet vastuussa siitä tilasta, se on sulle ystävällisesti annettu käyttöön niin sun pitää kunnioittaa sitä. Sun pitää kunnioittaa heidän sääntöjä siinä silloin.

[ääniefekti]

KJ: Sä mainitsit tuossa alussa, että sulla on verkostoa, niin minkälaista osaamista sun verkostosta löytyy?

TT: Mulla on nyt on kyllä sellanen niin hieno tilanne, että varmaan niinkun löytyy melkein kaikenlaista, varmaan jostakin asianajajasta lähtien on olemassa kaikkee, mutta ehkä niinku tälläsessä sitten, jos otetaan sitten vaikka matkan alkutaipaleesta, että kyllä tärkeimpiä kontakteja tai siis tekijöitä on ollut ehkä, tai siis sellaset esikuvat, joilla on ollut sitten jo, ovat saattaneet, ku Seinäjoella on tämä Selmu niin se nyt on sellanen hieno esikuva kaikille, että sieltä on niinkun, voinut kysyä paljon apua, että ehkä tässä tapahtumatuottamisessa on ollut tärkein mulle, että kun on ollut jotain mitä ei osaa tehdä niin sitten on joku sellanen joka sen on jo aikasemmin ollut tekemässä niin voi kysyä sitten apua siitä. Ja viestintään mulla löytyy ystäviä ja graafiseen suunnitteluun ja videon toteuttamiseen, että niinkun hyvin laajasti täs matkan varrella tutustunut erilaisiin ihmisiin. Ehkä niinku sellanen tärkein on sinua kokeneemmat ihmiset, että kannattaa pyytää rohkeesti vaan apua kokeneemmalta henkilöltä.

[ääniefekti]

TT: Mä määrittelen menestykselliseksi tapahtumaksi sellasen, joka on tuotettu vastuullisesti ja turvallisesti tapahtuma. Kyllä tässäkin on ehkä sama juttu, mikä tuollaisen pienenkin tapahtuman alussa, että sulla on niitä hyviä ystäviä siinä ympärillä. Te saatte niin paljon enemmän ideoita heiteltyä siinä, jaettua vastuuta, se on ehkä se tärkein. Sittenhän se niinkun tai se on ihan sama, että olkoot se pieni tapahtuma tai iso tapahtuma niin, joko ne on sitten sun ystäviä tai joku työorganisaatio ympärillä, jolla se homma aloitetaan. Ja siinä on niinkun tärkein, että on selkeä viestintä ja työn organisointi, sulla pitää olla tosi selkeää, rehellistä keskustelua sen työryhmän kanssa alussa, kun ei oo ajatustenlukua keksitty, kaikkien pitää tietää, mitä ollaan tekemässä ja siihen liittyy todella selkeä organisointi, tehtävien jako, kaikkien pitää tietää, mitä ne on tekemässä ja pitää jakaa vastuualueet. Ne on todella tärkeitä asioita ja sitten tuotantopalavereissa kirjoitetaan muistio, siellä löytyy budjetti, tuotantosuunnitelma, apurahakuviot, kaikki – turvallisuussuunnitelma. Viiden tuhannen ihmisen tapahtumaa oon ollut tekemässä ja mun mielestä se ei kauheesti eroa tällasesta 20 henkilön tapahtumasta kuiteskaan. Sun pitää samat asiat muistaa ja tehdä siinä.

[ääniefekti]

TT: Musta niinkun noi on ne peruskivet, kun mä oon itse sitä niinku matkan varrella miettinyt, että mikä tässä tapahtumatuottamisessa on kaikista tärkeintä ja millä niitä timanttisia ideoita saadaan ja aluksi on ollut tietysti ideana se, että minä oon se nero, joka heittää kaikkia voltteja ja tekee taikurin temppuja, mutta kun se homma ei tietystikään mene niin. On siitä tottakai apua, jos on hyvä mielikuvitus, mutta kun siinä keskiössäkin me ihmiset ollaan siinä, se aa ja oo ja sen jälkeen se oli sellainen aika iso ahaa-hetki mulle, kun mä tajusin, että mikä se juttu tässä, kun tuli se niin on ollut aika helppo sen jälkeen niinkun tehdä näitä tapahtumia, koska kun muistat sen, että olet kohtelias, ystävällinen muille, kannustat heitä, tosi selkeä viestintä, niin sitä tapahtumaa on aika helppo niinkun, no helppo on väärä sana, mutta helpompi viedä eteenpäin kun silleen, että on se fiilis, että suhun luotetaan ja sitten taas, jos itse on vetovastuussa niin mulle uskalletaan tulla sanomaan, että toi ehkä ei oo kovin hyvä idea tai mitä se sitten onkaan, mutta sellanen luottamus, että uskaltaa tulla puhumaan avoimesti siinä ja sitten ehkä niinkun onnistuneessa tapahtumassa niin rehellisuus, ois silleen helppo mennä jonkun riman ali ja koska rehellisyyshän vaatii niinkun työtä aina, se olis mukavaa siellä sängyssä vaan pötkötellä, mutta sun pitää olla rehellinen joka kädenkäänteessä, se liittyy kans siihen, että se on selkeää viestintää silloin, kun kaikki tietää, mitä tapahtuu, jos et oo jotakin juttua tehnyt, niin sanot, että en mä oo sitä tehnyt vielä, ei siihen maailma kaadu.

[ääniefekti]

MK: Arvioitteko te tapahtuman jälkeen jotenkin sitä onnistumista?

TT: No joo kyllä näissä isoimmissa sitten on ollut sellainen asiakastyytyväisyyskysely olemassa ja sitten on noita sosiaalisen median kanavia seurattu, mutta näissä pienemmissä ei oo tätä asiakastyytyväisyyskyselyä ollut olemassa, koska sanotaan, että niissä nyt on ylipäätänsä se pointti, että sä teet sitä vaan sen oman ilon vuoksi, että se pitää ollakin sun näkönen ja tottakai mä niinkun ja meidän tyypit ketä on tekees kuuntelee niitä mielipiteitä ja onkin huomioitu sitten, mutta sellasessa se saattaa just olla sellasta, että sä saatat olla jossain terassilla istumassa ja siellä joku tulee sanomaan, että oli kiva tapahtuma, mutta sitä hommaa vois ehkä kehittää ja sitten on niissäkin ollut sosiaalisen median kanavat seurattu siinä.

[ääniefekti]

TT: Et kyllä mua on se sellanen oman tekemisen kehittäminen aika paljon kiinnostaa tässä ja mulla siinä ehkä mun tekemisen keskiössä, että tuossa, kun tuossa aikaisemmin sanoin, että kaikista tärkeintä on ihmiset ja ihmisten turvallisuus ja työhyvinvointi niin mä sitä jatkuvasti mietin, että mitenkä mä voin sitten sitä omaa toimintaa parantaa. No se vaatii kyllä sitten just tällästä työtä, opiskelua, samaa tuossa, kun mainitsin aikaisemmin, että rehellisyys ja tällainen niinkun… kaikki tällaiset positiiviset asiat, ne vaatii työtä näin, että jos sä sanot jollekin kiitos tai anteeksi, se on aina sellanen mun mielestä siistiä, koska ihminen on yrittänyt näin, että se on niinku helppo jättää sanomatta tai tekemättä. Kaikki tällainen positiivinen vaatii työtä, mä arvostan sitä todella paljon, että ihmiset jaksaa sen eteen nähdä vaivaa.

[ääniefekti]

MK: Mikä on sun mielestä ollut merkittävin ahaa-elämys tai oppimiskokemus sun tapahtuma-alan uralla?

TT: No mulla on tässä yksi ihan selkee homma ja se on tullut täällä mediatuottajan koulutuksessa. Mä olin silloin tosi hankala tyyppi – aika, varmaan niinku sellainen, en mä omasta mielestäni ollut itsekeskeinen, mutta mä olin omasta mielestäni nero ja mä tiesin kaikesta kaiken ja mä paljon niinkun tavallansa niinkun ehkä väheksyinkin muita tai jotenkin sellaista niinkun, no muistan kun täällä on jotain valoja suunniteltu ja mä oon sitten tuolla niitten valojen kanssa räplännyt ja muistan ajatelleeni, että miksei muut täällä nyt sitten tee tätä samanlaisella intohimolla kuin minä ja muuta ja päsmäröin joka kulmassa mikä varmaan oli mahdollista. Sitten mulla oli onneksi opiskelijaystäväni Antti, uskalsi tulla mulle sanomaan, että Teemu toi on todella ärsyttävää toi sun käytös, kun sä teet niin ja se oli tosi vaikee ottaa vastaan, mutta mä muistan sen niin selkeesti, että kun mä aloin työstää sitä, että hetkonen, että täähän kyllä pitää ihan täysin paikkansa, että Antti on ihan oikeessa. Mulla alko siitä sitte sellanen, sanotaan, että tämä on ehkä tapahtunu joskus vuonna 2007, että mulla kyllä alkoi siitä tosi pitkä prosessi sitten, että mä aloin muuttamaan omaa käyttäytymistä ja miksi mä tässä näistä ihmisistä puhun paljon on se, että kun mulla tuli niin vahva siinä sitten se ahaa-elämys, että täähän on paljon siistimpää näin, että mä en torppaa muiden ideoita, päinvastoin, että kaikki pääsee osallistumaan ja esittämään ideansa ja on sellanen kirkas ahaa-elämys, mutta siitä on alkanut tosi pitkä prosessi kyllä, joka niinku jatkuu, että työstäminen omien parempien työtapojen eteen ehkä alkoi niinku siitä ja muutenkin sellanen ehkä sellanen vähä  ihmisenä, kyllä voi puhua kasvusta siinä. Että on mulla niinkun edelleen olemassa sellanen millisekunnin ajatus päässä, että mikä on siis ihan luonnollista, että kun sulle tullaan sanomaan näin, että mitä jos tehtäiskin toisin, koska tottakai sä haluat puolustaa sitä sun omaa idea, mutta se on ehkä nykyään mulla, on se oikeesti sekunnin verran, mut sit mä otan sen sekunnin, mietin ja puhallan ja sit mä sanon niinkun, että on muuten hyvä idea ja sitä mä alan suhtautumaan siihen avoimin mielin, että kyllä mulla sellanen on ollut ihmisenä, mutta kans niinku tapahtumatuottajan kannalta aivan kirkkain ahaa-hetki ollu kyllä sitten.

[ääniefekti]

KJ: Suunnataan katseet tulevaisuuteen niin, miten sä näkisit tapahtumatuotannon kehityssuunnat?

TT: No ainoastaan tasa-arvon huomiointi on kehittynyt, kehittymässä parempaan suuntaan, että sitä on, muusta tulevaisuudesta on kyllä hankala sanoa. Tapahtuma-ala on sillee aika, ainaki niin kun bisnesmielessä se on mun mielestä aika hölmöä, koska siihen liittyy aivan valtavat riskit, että kun on olemassa, no sääriski on ehkä niinku se isoin, mutta ihan valtava määrä tekijöitä siinä. Mun on ehkä vähän hankala sanoa, kun mä en tällaisia isoja tapahtumia, en oo ollut tekemässä, enkä ehkä tuu tekemäänkään, koska mulla ei oo niihin mielenkiintoa ja tää nyt ei tarkoita, halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta kun mulla ehkä mielenkiinto on näihin marginaalisempiin tapahtumiin, mutta kyllä mä nyt sen tiedän, että mitä sitten isommilla tapahtumilla on haasteet tietysti, että kun esiintyjäkorvaukset koko ajan nousee ja muut hinnat nousee ja sitten ja mikä Suomessa on ylipäätänsä niinkun kulttuuria ja taiteilijoita haastavaa, että lainsäädäntö ei ihan tue, lue taiteilijoita ja kulttuuria ihan ymmärrettävästi, että siihen olis kiva saada muutosta, mutta kun ei näy, ei siinä näy mitään muutosta. Se mitä mä haluaisin kulttuurialalla, että tulis vahva edunsaajalobbarijärjestö, joka pitäisi kulttuurialan haasteita esillä ja se vaatis kyllä sellaista kulttuurikentän yhdistymistä siinä paljon, mutta että ne sais olla siinä paljon näkyvämpää se sellanen yhteisrintama siinä, jolla pystyttäis vaikuttamaan koska ne on ihan kiistattomia sitten taas jotkut kulttuurin vaikutukset talouteen, koska  se on selkee esimerkki mikä taas kulttuurin haaste on ku sehän on vähä sellanen filosofinen asia, että kaikkihan sen merkityksen myöntää, mutta kun sitä kulttuuria on vähän hankala mitata ja mitenkä asioita on helpompi edustaa, kun on olemassa numerot ja vaikuttavuusarvot, mutta sitten kun on olemassa ihan selkeetä tutkimusta, että tapahtumien tuottaminen tuo paikkakunnalle tosi paljon rahaa niin jotenki ehkä toivois, että ainakin se ymmärrettäis. Toki Seinäjoella on kyllä hyvä tilanne, ja täällä on kyllä hyvä tehdä tapahtumia ja kaupunki kyllä hyvin täällä tukee, mulla ei oo muuta kuin positiivista sanottavaa tapahtumien tekemisestä Seinäjoella. Ehkä tässä oli tällaisia suuria linjoja tapahtumien tulevaisuudesta. Sitte tietysti kun tapahtumia on niin erilaisia, että kun on kaupallisia tapahtumia ja sitten voi olla apurahoilla tuettu tapahtuma ja jotakin siltä väliltä niin niillä on sitten vähän erilaiset haasteet olemassa siinä.

[ääniefekti]

MK: Olisko sulla mitään esimerkkiä miten tommonen hybridiosaaminen tai monialainen osaaminen on auttanut sua sun tapahtumatuotantotyössä?

TT: On se kyllä varmaan aika paljon auttanut. Mä sanon kyllä heti, että tää on kyllä tosi huono, että ku mä osaan vähä tehdä kaikkee, koska siinä on samalla se kompastuskivi, että kun osaa jotakin kaikkee ja monesti alottelevis tapahtumis on se haaste, että sitten aletaan karsimaan siitä omasta palkasta ja mä oon tehny ilmaseksi näitä juttuja ja se on ehkä toinen asia keskustella, mutta on siitä tottakai niinku ollu valtavasti apua ja se on mahdollistanu paljo, että tossa alussa mainitsin sen, että kun tapahtumia, pienempi tehdään ilmaseksi niin mulla on ollu sitten mahdollisuus tehdä monia juttuja ilmaseksi ja sillon aikasemmin siihen on riittäny valtavasti intoa ja aikaa tehdäkin niitä, että jos osaat tehdä videota ja käsitellä ääntä niin kyllä se aika paljon mahdollistaa siinä. Kyllä mä nyt silleen ehkä niinku kannusta siihen, että on hyvä osata erilaisia ja ehkä siitä yks sellanen iso etu on että mulla on aika hyvä käsitys siitä paljo se vie resursseja ja aikaa niin mä pystyn, pystyy sitä budjettia sen mukaan vähän ja sitä työsuunnitelmaa tarkentamaan, mutta kyllä sanon, että sellanenkin on ihan hyvä olemassa, että sä et osaa ku yks tai kaks juttua, koska sitte sä voit sanoa aina heti, että en mä osaa js sitten pitää pyytää siihen joku muu, koska sitte, no sä väsyt, kun sä teet 50 eri asiaa siinä tapahtuman aikana, että se on sellanen kompastuskivi mihinkä ite oon astunut.

[ääniefekti]

KJ: Kiitos, sulla on ollut tosi syvällisiä ja hyviä pohdintoja alasta ja tähän loppuun kysyisin vielä sellasen, että mitkä on sun mielestä tärkeimmät tapahtumatuottajan ominaisuudet?

TT: Mun mielestä tärkein on, että sä arvostat ystäviä ja työkavereita siinä sun ympärillä, muistat sen sanoa heille tosi usein. Kulttuurialalla on tosi huonot palkat, mun mielestä sellanen, että mitenkä sä voit vähä sitä kohentaa sitä, että sä näytät se arvostuksen, mieluiten sä näytät sen joka päivä oikeesti se on mun ajatus siihen. Kun ihmiset miettii, että onko kiitokset sellanen niinku, onko se vähän noloa tai sellanen niinku voimavara, joka loppuu, ku kiitoksethan on sellanen loputon voimavara niin sano tosi usein kiitos ja sellanen rehellinen arvostus siinä, koska kaikki tekee paljon hommia ja sitten se korvaus on aika pieni kuitenkin siitä, vaikka ollaan sillä omalla intohimolla mukana. Se on sellanen, mun mielestä tuo tosi paljon lisäarvoa siihen hommaan ja sitten ehkä sellanen arvostus on varmaan ehkä oikee sana, ettei pidä ottaa tälläsenä mitään itsestäänselvyytenä, että just kun mä mainitsin vaikka vuokratun tilan kunnioittamisesta tai muuta, että samoin kuin sä arvostat niitä mukana olevia henkilöitä niin sitte taas arvostat sitä organisaatiota ja niitä tiloja mitä sulla on siinä käytössä että ehkä en tiedä miten sä voit jollekin rakennukselle sanoa, että rakastan sinua, mutta jotain sellasta, tarkotan sillä sellasta yleistä kunnioitusta kaikkea kohtaan. Se on mun mielestä se tärkein homma. Ja nyt mä ehkä muistan tässä, että kyllä tärkein homma on kuitenkin sitten oma terveys, joo kyllä se on ykkönen. Sanotaan, että ykkösenä ja sitten yks-piste-ykkösenä on se työkavereiden huomiointi siinä.

MK: Kiitos paljon Teemu tästä.

TT: No kiitoksia teille paljon.