SeAMK Podcast: Lohkojen kasvukunto
Puhuja 1: Sirkku Puumala, Verkatakkilan tila
Puhuja 2: Heikki Ajosenpää, ProAgria Länsi-Suomi
Puhuja 3: Soila Huhtaluhta, SeAMK, haastattelija
[Puhuja 3]
Tervetuloa kuuntelemaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kestävän viljelyn podcast-sarjaa, joka paneutuu kestävän viljelyn teemoihin muun muassa maan kasvukunnon, älymaatalouden ja elintarviketuotannon aiheiden parissa. Tänään keskustelemme siitä, millaisilla käytännön keinoilla voidaan parantaa lohkojen kasvukuntoa ja havainnoida kehitystä. Vieraina meillä on viljelijä Sirkku Puumala Verkatakkilan tilalta ja asiantuntija Heikki Ajosenpää ProAgria Länsi-Suomelta. Mä olen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan asiantuntija Soila Huhtaluhta SeAMKista ja toimin tässä podcastissa haastattelijana.
Viljelymaiden kasvukuntohan vaatii viljelijältä jatkuvaa seurantaa, havainnointia ja toimenpiteitä maan hyvän kasvukunnon ylläpitämiseksi ja edelleen parantamiseksi. Tänään paneudutaankin erilaisiin keinoihin tunnistaa haasteita viljelymaan kasvukunnossa, ja siihen millaisia korjaavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa. Lisäksi pohditaan, miten korjaavien toimenpiteiden vaikutuksia voidaan havainnoida ja edelleen reagoida niihin.
Tervetuloa Sirkku ja Heikki. Kertoisitteko hiukan itsestänne ja lyhyesti siitä, miten tämä aihe liittyy teidän työnkuvaan ja osaamiseen? Sirkku, ole hyvä.
[Puhuja 1]
Kiitos. Minä olen Sirkku Puumala ja tulen tosiaan Vihdistä Verkatakkilan tilalta, missä viljelen puolisoni Patrikin kanssa kasviviljelytilaa. Meillä on tavanomainen tila, aika monipuolisella viljelykierrolla. Me törmättiin jo aika uran alkuvaiheella siihen, että homma ei pelittänyt, satoa ei tullut. Todettiin, että pellossa on kasvukunto-ongelmia ja niiden kanssa on sitten onnistumisten ja haasteiden ja mutkien kautta päästy eteenpäin. Vähän niin kuin jyvälle, että mistä täs kaikessa voisi olla kysymys, mitkä toimii meidän tilalla. Siinä mielessä koen, että voi mulla jotain olla sellaista takataskuun jo kertynyt, mistä voin vähän jakaa.
[Puhuja 3]
Tervetuloa. Sitten Heikki, ole hyvä.
[Puhuja 2]
Moi, olen Ajosenpään Heikki ja toimin ProAgria Länsi-Suomessa luomuasiantuntijana ja kasvituotantotilojen kanssa teen hommia. Itselläni on, oon parikymmentä vuotta pitänyt luomutilaa, että on käytännön kokemusta myös. Ehkä tämä maan kasvukunto on ollut viime vuosina semmonen tiloja yhdistävä asia, että on luomussa tai missä. Se on ollut puhuttu aihe ja aina ajankohtainen.
[Puhuja 3]
Kyllä. Tervetuloa molemmille. Lähdetään syventymään podcastin aiheeseen. Aloitetaan siitä, että minkälaiset asiat on herättänyt teitä ajattelemaan, että pellon kasvukunto ei ehkä ole ihan kunnossa? Miten näitä syitä on lähdetty selvittämään?
[Puhuja 1]
Koitin vähän tuossa pohtia, että mistä kaikki on alkanut. Kymmenen vuoden taakse pitää ainakin lähteä. Silloin, jos peltoa katsoi, niin pellon päällä kasvu oli huono. Sitten jossain kohtaa ymmärrettiin ottaa lapio pellolle mukaan ja lähteä katsomaan sinne maan alle. Siellä oli usein semmoista hyvin tiivistä ja semmoista lego-palikan näköistä ja elottoman ja harmaan näköistä vastassa. Juurissa oli usein semmoista L-mallia. Ei ne ainakaan kauhean hyvin päässyt siellä kasvamaan. Vesitalousongelmia. Välillä vesi seisoi pellolla. Vielä pari päivääkin sateiden jälkeen. Tällaisia aika sillä tavalla helpostikin havaittavia ongelmia. Ehkä se, että mistä näiden kaikkien ongelmien kanssa lähdetään liikkeelle siinä ratkaisussa, niin siinä oli aina vähän semmoinen, välillä jopa semmoinen epätoivo, että mitä tässä nyt oikeasti voi tehdä. Mutta pikkuhiljaa sieltä on päästy eteenpäin.
[Puhuja 3]
Joo, onko Heikillä jotain täydennettävää?
[Puhuja 2]
Ehkä sellaista, että varmaan kaikki viljelijät, kun siellä joutuu pellolla olemaan ja ajamaan ja katsomaan kasvustoja, niin tiedostaa sen, että vaikka samat toimenpiteet tehdään, joku kohta kasvaa ja joku ei. Pyrkiikö siihen, että hetkinen, voisiko sen saada paremmaksi vai olisiko vaan niin, että tämä nyt on tällainen. Siinä on tullut mun mielestä selkeät muutoset. On paljon tiloja, kun haluaa tehdä sen asian eteen. Sitten ehkä itsellä, kun on luomun taustaa, niin semmoinen kauhean dilemma on tässä luomussa. Toisaalta pitäisi olla paljon kasveja ympäri vuoden, mutta sitten täytyy paljon muokata. Taas se muokkaaminen on maalle huonoa tai se voi mennä huonoon aikaan. Se on semmoinen ristiriita tässä tuotantomuodossa.
[Puhuja 1]
Voisin tuohon jo heti heittää perään. Tässähän on niin monesta muuttujassa kysymys, että se on aina vähän semmoista tasapainoilua. Me tykätään siitä, aina yrittää haastaa itseämme myös, että kun sitä pelon kasvukuntoa mietitään, niin yrittää tavallaan katsoa sitä vähän eri vinkkeleistä. Katsotaan sitä fyysistä tai fysikaalista kasvukuntoa, että miltä se maan rakenne näyttää. Sitten katsotaan sitä kemiallista puolta, että onko siellä jotain, mikä voisi selittää ongelmia tai mitä voisi parantaa. Sitten toisaalta sitä biologista kasvukuntoa nyt viime aikoina. Ja just tuohon oikeastaan, mihin Heikkikin viittasi siihen, että siellä olisi hyvä niitä vihreitä kasveja kasvaa. Se on kyllä nyt viime aikoina erityisesti musta tuntunut, että siitä ollaan löydetty taas niitä semmoisia hyvän kasvukunnon rakentamisen avaimia.
[Puhuja 2]
Sellainen ehkä vielä, että tässä on ollut näitä hankalia kasvukausia ympäri valtakuntaa. Erilaisia, liian märkää, liian kuivaa, niin ne on korostunut. Sitten se on tullut kaikille eteen.
[Puhuja 3]
Kyllä. No, mistä te olette sitten lähteneet etsimään tietoa tai ratkaisumahdollisuuksia näihin havaittuihin ongelmiin?
[Puhuja 1]
Meillä varmaan ihan ensimmäinen semmoinen kympin aloitus oli se, kun me lähdettiin mukaan semmoiseen Osmo-hankkeeseen, missä tehtiin ihan tosi käytännönläheisesti niitä havaintoja ja suunnitelmia omille tiloille ja omille lohkoille. Käytettiin paljon erilaisia työkaluja, minkä kanssa tavallaan pureuduttiin. Mitä ne ongelmat oikeastaan siellä juurisyinä ovat. Se minusta oli siellä se kaikkea tärkeää, että ei tehdä vaan sitä, mikä ensimmäiseksi tulee mieleen, että vaihdetaanpa muokkaria, vaan mietitään, että voisiko se olla siitä kiinni, että ollaan väärään aikaan pellolla ja onko rengaspaineet oikeat. Lähdetään kokonaisvaltaisesti katsomaan. Se oli ainakin meille se, mistä kaikki alkoi. Sieltä saatiin paljon työkaluja. Sitten tietysti kollegoilta ja asiantuntijoilta erilaisista tilaisuuksista on aina jotain tarttunut mukaan.
[Puhuja 2]
Minulla olisi ehkä tismalleen sama vastaus. Olin itse siinä neuvojana mukana ja koordinoin Varsinais-Suomen alueella. Siinä kyllä tehtiin paljon hyviä asioita. Jotenkin se herätteli. Se oli juuri oikeaan aikaan se hanke. Siihen löytyi innokkaita tiloja ja oli innokkaat vetäjät. Tämähän on vähän sellainen ongelma, että miten syödä ja säästää kakkua. Täytyy jotenkin jaotella se homma, että pääsee eteenpäin. Muuten siinä on liian isojen asioiden äärellä.
[Puhuja 3]
Kyllä. Miten sitten kun niitä ongelmia lähdetään ratkaisemaan, minkälaisilla kunnostustöillä pellon kasvokuntoa on teillä käytännössä lähdetty kohentamaan? Miten te olette lähteneet liikkeelle minkälaisenkin ongelman kohdalla?
[Puhuja 1]
Ne ilmeiset ongelmat ehkä olivat just se, että kun siinä vesitaloudessa oli ongelmia, niin piiriojat piti kaivaa. Ne olivat aika olemattomia. Asentaa niskakaivoja, että saadaan ulkopuolinen vesi ohjautumaan johonkin muualle kuin pellon kautta. Ja laskuaukkoja esille. Sitten ihan sitä tavallaan mietitään, että millä tavalla peltoa hoidetaan, niin että se rakenne lähtisi eteenpäin. Ollaan lisätty sitä talviakasta kasvipeitteisyyttä. Nyt viime aikoina sitten vielä vihreää. Niin että se ei ainakaan mustana olisi se pelto talvisin. Muokkausta koetetaan tarpeenmukaisesti. Jos ei ole pakko, niin ei muokata. Meillä toistaiseksi ei ole vielä suorakylvökonetta. Jonkinlaista muokkausta usein tarvitaan. Meillä on esimerkiksi kumina monivuotisina kasvina. Meillä on myös nurmia kierrossa, joita ei korjata pois, vaan pidetään muutamia nurmivuosia aina kierron välissä. Sillä tavalla saadaan sitä, että joka vuosi ainakaan ei muokata niin intensiivisesti.
[Puhuja 3]
Joo. No, mites Heikki? Onko sinulla jotain täydennyksiä? Ja vaatiiko kasvukunnon kohentaminen aina investointeja? Mitä kasvukuntoa edistäviä toimenpiteitä voisi sisällyttää viljelystrategiaan, mitä Sirkku toki mainitsikin?
[Puhuja 2]
Se ehkä mitä viljelijänä, niin menee noin, että jos ajattelee enemmän sitä neuvojan näkökulmaa, kun on monen tilan kanssa tekemisissä, niin se on jännää, miten joillain tilalla on selvästi jotain asioita, mitkä oletetaan, että nämähän meillä on kunnossa. Sitten taas näihin meillä ei ole varaa. Joku voi laittaa paljonkin rahaa johonkin. Ehkä semmoinen kokonaisuuden hallinta siinä, että ottaa sen kokonaisuuden selville, niin se on varmaan semmoinen ratkaisu siihen, että alkaa miettiä useammalta kannalta. Ja ne on ne kelit, on pysäyttänyt monen viljelijän, että pakko muuttaa jotain, niin sitten uskaltaa. Ja täytyy sanoa, että ei ole niin, että voisi sanoa, että vaan nuoret tai sellaiset, kun on saanut tilan hiljattain, että kyllä niitä on kaikissa ikäryhmissä, kaikissa tuotantosuunnissa. Että ei se ole mitenkään sellainen, että vaan tietyt tilat. Jotkut on havahtunut siihen. Sitten se leviää se asia. Tämä on siinä mielessä hyvä, että tämä tuppaa tarttumaan se kasvukunto.
[Puhuja 1]
Joo, minulla on ihan samoja havaintoja, että kyllä tämä kaikkia tiloja jollain tavalla yhdistää. Toki jokainen tekee sitten niistä omista lähtökohdista ja niillä omilla mahdollisuuksilla. Haluaisin ehkä tuohon investointiasiaan vielä. Olen joskus yrittänyt miettiän sitä itselleni myös niinkin päin, että kyllähän sekin tavallaan maksaa, että siitä kasvukunnosta ei huolehdita, koska me ei saada niille panoksille silloin mitään riittävää tuottoa välttämättä. Tai sitten me ruvetaan vaan säästelemään ja tavallaan ei auteta sitä peltoa voimaan paremmin. Ja sitten se, että sä kylvät vaikkapa kerääjäkasveja, niin kyllähän se jotain maksaa, mutta sitten pitää miettiä sitä kokonaistaloutta ja sitä pitkää peliä tavallaan pelata. Ja sitten jos tuntuu, että siinä on aluksi riskiä, niin lähtee tavallaan pienestä kokeilemaan. Tässä on paljon semmoista myös, että kun vaan rohkenee, pyytää vähän naapuria mukaan, että kokeillaanko vähän molemmat, niin sitten tulee vähän semmoinen joku sparrauskumppani, niin kyllä se mun mielestä semmoisella ainakin sitten lähtee. Ja semmoista tietynlaista, mitä mä sanoisin, uuden sietämistä siinä tietysti vähän vaaditaan, mutta kyllä se sen arvosta on.
[Puhuja 2]
Ja ehkä yksi voi olla, vähän arvailen vaan, mutta se, että tämä sosiaalinen media tuli laajemman porukan käyttöön, tai korona siihen, että kaiken näköisiä tilaisuuksia olikin sitten, että niistä tuli tallenteet ja verkkoon materiaaleja, niin se on helpottanut sitä tiedonhakua. Samoja ongelmia on sitten ihan globaalisti menossa, niin niitä tulee, jos joku seuraa kansainvälisiä juttuja, niin siellä ne on, ehkä saattaa olla vähän edelläkin näissä asioissa, niin toteutusmittakaavassa, että tehdään paljon isommin, mitä meillä jotain muuta. Vähän niin kuin semmoinen yhteinen suunta on ollut tämä maan kasvukunnon parantaminen.
[Puhuja 3]
Kyllä, ja siitä voi sitten toisilta inspiroitua ja saada vinkkejä tosiaan erilaisista mahdollisuuksista. No mitä sitten, kun on toimenpiteitä tehty ja havainnoidaan niitä vaikutuksia, niin millä lailla te seuraatte näitä korjaustoimenpiteiden toimivuutta ja vaikutuksia, ja sitten vaikka toimenpidekohtaisesti, esimerkiksi Sirkku, miten toimitte havainnoinnin suhteen teidän tilalla, ja dokumentoitteko te niitä jotenkin, ja miten sen kanssa edetään?
[Puhuja 1]
Joo, tämä on iso aihe, ja mä yritän miettiä sitä sillä lailla, että miten sen tavallaan jaottelee, että mun mielestä kyllä kaikkein tärkeintä on se, mitä tehdään ihan fyysisesti siellä pellolla, että siellä pelloilla pitää kulkea mieluummin aika paljon myös ilman jonkinlaisia koneita, jotta sä tavallaan pääset oikeasti sen pellon kanssa kontaktiin, sä tunnet sitä jalkojen alla, sä kaivat sitä lapiolla, ja tuoksuttelet sitä, ja käytät tavallaan kaikkia aisteja, ja katot toisaalta myös sitä ympäröivää luontoa, ja koetat lukea sieltä myös vähän sitä, että missä mennään, minkälainen kasvukausi on ollut, toki voit katsoa jostain vaikka pilvipalvelusta säädataa ja muuta, mutta se on mun mielestä kaikkein tärkeintä, mutta kyllähän on paljon myös semmoista apuvälinettä, että voidaan katsoa ilmakuvia, erilaisia skannauslaitteita, millä sä saat sieltä pellon alta tietoa, ja totta kai on tärkeää myös seurata niitä pellon päällä olevia kasveja, mutta kyllä mä jotenkin itse koen, että meillä ainakin se painopiste on siirtynyt hyvin paljon sinne maan alle. Toki on tärkeää olla myös sellainen tilannettajuinen sen kannalta, että miten ne päällä kasvavat kasvit voi, mutta jälleen kerran kun pelataan sitä pitkää peliä, niin erityisesti se maan alainen kiinnostaa.
[Puhuja 2]
Siinä on ehkä niinkin, että niitä maankasvukunnon juttuja tai ongelmia, kun jotkut on helppo todeta, että vesi seisoo pellolla, tai että joku ravinne puuttuu, niin se voidaan maanäytteellä mitata ja katsoa, mutta sitten on sellaisia toimintatavan muutoksia, että jos alkaa viljelemään kerääjäkasveja, tai laittaa vähän nurmea, tai vähentää sitä peltoliikennettä, niin ei se välttämättä yksinää riitä, että se vaatii ehkä jonkun toisen toimenpiteen sinne kaveriksi, niin siinä täytyy sitten vaan miettiä ja olla uskoa siihen, että tämä on oikea suunta, että ne havainnot tai sadonlisät voi tulla sitten sitä, että mikä se tavallaan se heikko lenkki siellä kunnostusketjussa on, että se voi olla tosi lyhyt, tai se yksi lenkki, tai sitten se voi olla sellainen, että koko ketju on vähän ruosteessa, että menee aika pitkän aikaa, että sen saa toimimaan, se on tosi laaja juttu.
[Puhuja 1]
Joo, sen takia koen, että on ehkä hankalaa ehkä useissa asioissa ihan sitä yksittäisen toimenpiteen vaikutusta saada kiinni, varsinkin sitten kun tavallaan ne muutokset harvoin on kauhean semmoisia lineaarisia, että pystysuoraan kehityskaartaan, että se menee mutkien kautta, ja välillä opitaan, ja sitten taas välillä tehdään niitä samoja vanhoja virheitä, että mennään vaikka keväällä kuitenkin liian aikaisin peltoon, ja sitten siitä syystä tavallaan, vaikka ajatellaan, että säästetään kevätkosteutta, niin ei sitten tavallaan tehdäkään palvelusta sille pellolle eikä sille kasville, ja se on semmoista oppimisen kautta, että kun sitä oppia kertyy, niin pikkuhiljaa niitä viisaampia päätöksiä. Ja sitten kysyit vielä, Soila, niistä muistiinpanoista, niin se on sitten kanssa semmoinen, että paljonhan on vaan pään sisällä, jotenkin tuntuu, että mulla ainakin siellä on tavallaan semmoinen oma tietokone, joka tavallaan yrittää sitten yhdistää sitä, ulkopuolelta kuultua ja omilla lohkoilla havainnoituja, ja sitten kaikkea sitä, mitä tässä nyt kertyy, mutta kyllähän sitten tietysti puhelimessa on valokuvat ja videot, on musta ehkä se kaikkein konkreettisin, millä sitten itse ainakin pyrkii jättämään itselleen myös semmoisia, että pääsee vaikka viiden vuoden takaisenkin kiinni. Ja me ollaan nyt esimerkiksi alettu tuomaan lohkoille tämmöisiä havaintolinjoja, koska lohkon sisällä on vaihtelua, niin sitten tavallaan halutaan nähdä, että pitkälti me ei tehdä kauhean semmoisia paikkakohtaisia toimenpiteitä, vaan koko lohkoa kattavia, niin nähdään tavallaan sitten se, että miten ne vaikuttaa esimerkiksi erityyppisillä maalajilla, että jos on semmoisia tinttasavisia tai sitten jos on vähän semmoisia kevyempiä savialueita, niin miten tavallaan ne sitten reagoi ja mitä tavallaan sitten voisi, esimerkiksi sen muokkaamisen kanssa sitten tarpeen mukaan, että vaatiiko johonkin vaikka sitten jankkurointia tai muuta. Eli sanotaan, että siinä olisi kyllä ainakin meidän tilalle semmoinen kyllä tosi suuri tarve saada se semmoiseksi joksikin järjestelmälliseksi, mutta tämän kanssakin on pärjätty.
[Puhuja 2]
Se on varmaan Viljelijöiden Akilleen kantapää se havaintojen kirjaaminen, ja koetaan näin niin kuin tukipuolenkin, että pitää olla muistiinpanoja, niin monelle se on sitten semmoinen, että ei niitä ehkä tule niin kirjattua. Tai että onko ne tilatason juttuja vai sitten ehkä helpommin näissä kasvukunto-ongelmissa, niin että sitten kun mennään sille yhdelle lohkolle, niin sitten on helpompi eritellä, että toi tehtiin toi asia silloin ja tää on laitettu kuntoon, niin semmoiset löytyy, mutta semmoista pidemmän linjan juttua, että miten sen itselleen mieltää. Ja toiset tekee kyllä niin kuin, että voi olla sitten semmoinen ihan kasvukunnon hoitosuunnitelmakin mietitty, että mitä milläkin lohkolla tehdään ja tehdäänkö kaikille. Semmoisen ehkä vielä sanoisin, että sitten kun jotain aletaan tekemään, ojia kaivaa tai tulee kaivinkone ja johonkin tullaan ja mennään, niin äkkiä siinä mennään sitten monta lohkoa läpi, että viljelijät joutuu kustannus- ja aikataulujuttuja aina miettimään, ja kun kelit vaihtelee, niin välillä tulee väkisinkin jossain kohtaa, tietää jo, että tämä nyt on ehkä ihan viisasta tälle vuodelle, mutta se voi sitten pitkässä juoksussa kannattaa. Senkään takia ehkä en kaikkea halua kirjoittaa kaivaa, jottei itsellekään tuu niin pahaa mieltä. (Naurua)
[Puhuja 3]
Joo, mutta ilmeisesti kuitenkin noin periaatteessa kannustatte siihen dokumentointiinkin, vai?
[Puhuja 1]
Kyllä se on tosi tärkeetä.
[Puhuja 2]
Kyllä se on tärkeetä ja just se, että kuvat on varmaan se iso juttu.
[Puhuja 1]
Mä oon tykännyt jopa nyt niistä videoista viime aikoina, toki ne vielä enemmän tallennustilaa, mutta jotenkin niitä katsomalla näkee kolmen vuoden takaisesta jotain sellaista, mitä ei osannut silloin edes sanoittaa, mun mielestä, että jotenkin tavallaan videoissa on omat etunsa.
[Puhuja 2]
Yksi, mikä itse kiinnostaa, on tämä paikkatieto ja automaattiohjaukset ja muut, että kun siellä viljelijä liikkuu, niin jos esimerkiksi on automaattiohjaukset, niin silloinhan siinä ei tarvitse niin keskittyä siihen tekemiseen. Tällaisilla tiloilla, että onko jollain sitten, että mihin sen ajan käyttää, tai pystyykö siihen samalla havainnoimaan ja lisäämään sitä kautta suoraan siitä töitä tehdessä siitä sen tarkempaa tietoa.
[Puhuja 1]
Hyvä ajatus.
[Puhuja 3]
Kyllä, No mites Heikki, noissa Carbon Action ja Osmo-hankkeissa on ilmeisesti havainnoitu näitä toimenpiteiden vaikutuksia, niin minkälaisilla menetelmillä, mitä siinä on käytetty?
[Puhuja 2]
No niissähän tehtiin ainakin siinä Osmo-hankkeessa todella laajat kartoitukset. Se taustahan oli niin, että haettiin sellaisia koetiloja, että oli jotain kasvukunnon ongelmia ja sitten asiantuntijavoimin lähdettiin ratkaisemaan, että mikä se olisi se ongelma. Oli kyllä monenmoista kemialllista tutkimusta ja sitten tietysti kaivattiin sitä peltoa ja kolmisen vuotta seurattiin ja otettiin paljon maanäytteitä. Suunnilleen se loppuyhteenveto oli, että lähes kaikki liittyi enemmän tai vähemmän siihen vesitalouteen. Oli siellä muutakin korjattavaa, mutta se oli se iso juttu, mikä oli, että meidän kuivatustila on aika monella lohkolla, niistä kuitenkin vähän laiminlyöty. Carbon Actionissa oli ehkä niin päin, että mitä tilat oli valmiit kokeilemaan, että mihin juttuihin lähtee mukaan, niin sitten tilat ryhmittäytyi sen mukaan. Vai miten oli, Sirkulla? Tehän olitte mukana siinä.
[Puhuja 1]
Joo, me lähdettiin sitten mukaan silloin. Ehkä juuri sellaisen, niin kuin meille semmoinen sopivan mukavuusalueen puolella, että me lähdettiin vaan niillä kerääjäkasveilla siihen Carbon Actionin mukaan. Kyllä mielestäni sielläkin se ihan sama havainto oli, että viljelijät saivat silloin valita lohkon itse ja toivottiin semmoista kohtuuhyvässä kasvukunnossa olevaa lohkoa.
Kyllähän se tuli ilmiselväksi, että jos kasvukunnossa on haasteita, niin kyllä se hiilensidonta silloin on vaikeaa. Ollaan enemmän siinä, että pystyttäisiin vain minimoimaan se tavallaan hävikki. Samoista paloista mielestäni kasvukunto ja se hiilensidonta kuitenkin loppupeleissä rakentuu.
[Puhuja 3]
Tähän vaikutusten havainnointiin liittyen, niin kerrotteko vielä vinkkejä, että mistä löytyy tietoa, että minkälaisia erilaisia mahdollisuuksia tässä havainnoinnissa voi hyödyntää?
[Puhuja 1]
Kyllä mä sanoisin, että just se Osmon aineisto on kyllä kaikkein varmaan laajin. Sieltä löytyy kyllä ihan kaikkea. Voi lähteä laskemaan lieroja ja katsoa just sitä vedenimeytymistä laittamalla vaikka semmoisen, ottaa kattilan pohja irti, heittää sinne pari litraa vettä ja ottaa aikaa, että kauan kestää, että vesi siitä hulahtaa maahan. Sen jälkeen kaivetaan ja katsotaan, että mihin se on mennyt. Tai katsotaan, että mikä on murukestävyys. Pistetään pieniä maamuruja puolen litran vesipulloon. Ei tarvitse mitään oikeasti investoida mihinkään muuhun kuin vähän aikaan ja sitten tavallaan löytää sitä mielenkiintoa. Sieltä kyllä mun mielestä niillä työkaluilla pääsin jotenkin niin, että alkoi ymmärtää, että näistä asioista on kysymys. Nämä on tavallaan minun hallinnassani, että mä voin vaikuttaa näihin asioihin.
[Puhuja 3]
Joo, kuulostaa hyvältä. Onko Heikillä täydennettävää?
[Puhuja 2]
Joo, sillai ne oli mietitty, että ne oli aika, voisiko sanoa raflaavia, että helposti tehtäviä, mutta erot näkyy. Esimerkiksi just se murujen laittaminen vesipulloon, että miten nopeasti se hajoaa. Ja se, että otetaan hyvästä kohdasta ja huonosta kohdasta tai semmoisesta, että ne on helposti tehtävissä. On sitten itse viljelijä tai on neuvoja ja asiakas jossain tai pitää jotain pellonpiennartilaisuutta, niin siellä on paljon semmoisia, että ne on äkkiä nähtävissä. Että hetkinen, että nämä on tässä ihan vierekkäin nämä lohkot tai maat. Että tässä on jotain tehty ja toinen puoli on ollut ihan rauhassa. Ja sinällähän ne ei ole mitään, ne asiat siellä taustalla on ihan tuttuja. 100 vuotta jo oppikirjoissa on ollut, mutta ehkä se, että miten se tulokulma oli parempi.
[Puhuja 1]
Ehkä musta se just, että tavallaan sitten saa jotain sellaista, mitä pystyy havainnoimaan. Että vaikka sä tiedät, että on joku asia, mitä sun pitäisi hoitaa, niin sitten sä et oikein tiedä, että hoidanko tätä hyvin vai huonosti. Niin se antoi tavallaan monta kertaa vastauksia sellaiseen kysymykseen. Ja sitten tavallaan niitä pystyi lähteä sitten seuraamaan vaikka vuosittain tai miten sitten kukankin tekee. Ja siinä sai tavallaan semmoisen ns. mittarin asioille.
[Puhuja 2]
Joo ja se Osmon idea olikin, oli se hankkeen, oli tämmöinen traktorinpyöräkuva. Että tavallaan saadaan joku tulos ja pyörä pyörii ja vetää eteenpäin ja kehitetään ja mitataan. Ja tuliko parempi vai ei, että se suunta olisi semmoinen nouseva. Ja saatiin vielä ne materiaalit, on semmoinen maankasvukunto.fi. Sitä kautta löytyy, että ne on pysyvässä paikassa. En nyt ihan tarkkaan muista, mutta löytyvät kyllä. Ne eivät häviä nyt sitten vaikka hanke on aikoja sitten päättynyt.
[Puhuja 3]
No niin se on kyllä hyvä, niin sieltä pääsee sitten tutustumaan vielä aiheeseen tarkemmin. No mitä sitten, nyt on havaittu ongelmia ja tehty vähän ratkaisuja ja havainnoitu vaikutuksia. Minkälaisia johtopäätöksiä teidän kokemuksen mukaan näistä havainnoista voi tehdä? Ja miten niiden pohjalta toimitaan? Miten te hyödynnette sitä? Jatkoa ajatellen.
[Puhuja 2]
Jos ajattelee siitä, että mitä niitä kun tekee niitä havaintoja ja muuta. Niin sitten ehkä voisi ajatella, että jaetaan niitä lohkoja semmoisiin toivottomiin. Ja sitten semmoisia, että no siirretään syrjään ja mitä viljellään tehokkaammin ja ei. Niin se on ehkä semmoinen, mikä niistä havainnoista johtuu.
[Puhuja 1]
Joo toi on kyllä ainakin se, mihin me lähdettiin, että ne toivottomat lähti aika lailla heti nurmelle. Ja sitten ruvettiin miettimään, että miten kassasta saataisiin vähän sivuun. Että tavallaan olisi sitten jotain, millä just sitten niitä ojia ja muuta kaivaa. Ja me ollaan itse asiassa tehty sitä jonkun verran myös ihan tavallaan lohkon sisäisesti. Että jos on esimerkiksi semmoisia hankalia metsän varjostamia lohkoreunoja. Niin me ollaan ihan sitten suosiolla pistetty ne nurmelle. Koska ne on ollut monta kertaa semmoisia hankalia, ettei niissä sitten just niiden varjoisten olosuhteiden takia oikein muutenkaan kasva. Niin tavallaan pitäisi myös just tarkastella niitä, että ei tavallaan lyö päätä seinään vuodesta toiseen. Että täällä ei kasva, täällä ei kasva ja se syy on toi metsä. Jos ei se ole omaa metsää, niin sillä ei kauheasti silloin voi. Ja sitten on avattava tavallaan se pelikirja tavallaan uudestaan ja mietittävä. Että mitä vaihtoehtoja mulla oikeasti on muutakin kuin vaan jatkaa vanhalla tavalla. Ja ehkä jotenkin siihen havaintojen tekemiseen. Mä itse huomaan nyt semmoisen, että tosissaan siitä Osmostakin on jo jonkin verran aikaa. Mutta se on tosi hyvä kyllä niihin samoihin asioihin palata ja palata ja uudestaan ja uudestaan. Vaikka tuntuu, että onhan näin jo katsottu ja tehty. Niin kun sitä muutosta kuitenkin tapahtuu. Ja sitten siellä saattaakin olla joku sellainen asia, joka silloin ei ole ollut se tavallaan tulenpalavasti se heikoin lenkki. Mutta se on saattanut sitten jo, kun se kehitys on tavallaan siinä pellon kasvukunnassa tullut positiiviseen. Niin sitten se onkin vaikka siellä kemiallisella puolella. Joka musta tuntuu, että meillä ainakin ehkä alussa oli vähän semmoinen tunne, että täällä nyt ei ole kauheasti korjattavaa. Mutta nyt on sitten tavallaan havahduttu, että ehkä sittenkin onkin.
[Puhuja 2]
Joo, toi oli kyllä hyvä nosto Sirkulta. Että se on varmaan vähän niin kuin, jos onnettomuus potilaita luokitellaan. Niin varmaan näissä ongelmanohkoissakin on samoja. Eka kriittiset jutut, ei niin kiinnitäkään huomioon niihin pienempiin juttuihin. Mitä sitten voi seuraavaksi parantaa. Siinä mielessä, kun tuossa aiemmin juteltiin dokumentaatiosta ja muusta. Niin se olisi kyllä ihan hyödyllistä katsoa niitä omien lohkojen tietoja. Tai ilmakuvista seurata, että miltä missäkin lohkon osalla näyttää.
[Puhuja 1]
Ja kyllä meilläkin siis semmoinen yksi kansio on, missä lukee peltojen kasvukunto. Siellä on esimerkiksi salaojakartat. Meillä nyt jonkun verran on myös digitaalisena, että Patrik on vienyt niitä ilmakuvien päälle. Siis tavallaan se on hyvä, että asioita on joskus myös mapissa. Että tavallaan katsot sieltä kokonaisuutta. Ja sitten kun sä oot siellä pellolla, niin kaikki löytyy myös diginä taskuista. Mitä useammassa paikassa niitä asioita on ja mitä useammin niihin itseään törmäyttää. Niin sitä paremmin se maan kasvukunnon hoitokin jotenkin pysyy siinä hyppysissä. Ja tavallaan siinä arjen tekemisessä.
[Puhuja 3]
Kyllä, eli ihan semmoinen tietoinen sen aiemman tiedon hyödyntäminen ja yhdistäminen eri kanavista on ilmeisesti aika keskeistä?
[Puhuja 1]
On se kyllä, joo. Se on sitten just vaan, että jokainen tekee sen omalla tavallaan. Mitkä on ne itsellensä semmoiset luontaiset tavat ja mitkä kiinnostaa.
[Puhuja 2]
Se on ehkä semmoinen, mitä on huomannut tässä viime aikoina. Monet tilat kokeilee ja julkaisee niitä. Ehkä niillä on jotain kaupallisia kumppaneitakin. Tehdään semmoisia tilakokeita vähän isompia. Ne on aika mielenkiintoisia. Siinä voi havainnoida, että onko tässä nyt jotain riskejä. Moni mieltää tämmöiset kasvipeitteen lisäämiset tai kerääjäkasvien käytön. Tulee asiakkaassa vastaan, että se menee puinti hankalaksi. Tai kaiken näköistä muuta ongelmaa. Niitähän voi aika pienellä alalla kokeilla. Se on ollut mukava juttu. Sitten ehkä sekin, että nämä tukijärjestelmät muuttuu. Arvostellaan, että se on tullut aika sekaavaksi, tämä tukien hakeminen ja ehdot. Siinä on mun mielestä hyvä puoli, että nyt voidaan kesän aikana muuttaa sitä tukihakemusta. Sinne on tullut semmoisia elementtejä, mitkä suosii lohkon kunnostamista silloin kasvukaudella. Voikin kesken kasvukautta, ettei tässä tullutkaan mitään. Voit muuttaa sitä tukijuttua ja pääset tekemään ehkä jotain kunnostustoimenpiteitä, jos on tarves.
[Puhuja 1]
Se on hankala yhtälö. Tietysti ne tukieurotkin on tosi tärkeitä viljelijöille. Täytyisi muistaa katsoa niitäkin niin, että ei antaisi niiden rajoittaa. Jos haluat kylvää jonkun tietynlaisen kerääjäkasviseoksen, joka ei tukiehtojen mukaan ole, niin älä sitten laita ruksia, mutta tee se fiksu päätös. Kylvä ne kerääjäkasvit, mitkä sun mielestä sille lohkolle on ne parhaat. Ei liikaa kannattaisi niiden ehtojen rajata itseämme.
[Puhuja 2]
Voisi sanoa, että ottaa sen päätöksen tekemisestä itselle. Haluan tonne, että nämä asiat pitää tehdä, eikä niinkään tuolta Ruokavirastosta sanotaan, että tässä on pakko olla näin tohon päivän asti. Toi on kyllä hyvä huomio. Saa viljelijä itse päättää, eikä se välttämättä kauheasti menetä niitä tukieuroja.
[Puhuja 1]
Ylipäätään se ohjat omiin käsiin, niin kyllä se sieltä pikkuhiljaa kokeilemalla. Tavallaan ehkä just siihen, mitä Heikki sanoi aiemmin, että pelätään aina niiden kerääjäkasvien viljelyä, niin tavallaan tekee juuri niitä ensimmäisiä kokeita. Varmaan meistä aika harva on ensimmäisellä kerralla onnistunut ihan täydellisesti niin, että jatkaa edelleen sillä tavalla. Sehän on semmoista taas jatkuvaa kehittämistä ja oppimista. Sinne pikkuhiljaa lisätään vaikka erilaisia kasveja ja kokeilla, että toimisiko tämä täällä ja toimiiks tämä tuolla. Sitä koko ajan tavallaan haetaan ja parannetaan, että mikä olisi seuraavana vuonna taas vähän parempi. Ei se ole semmoinen yksi malli, jolla sitten mennään taas kymmenen vuotta. Se on vähän semmoinen asenne, jotenkin muutos myös, mikä tässä mun mielestä jossain kohtaa tapahtuu.
[Puhuja 2]
Ehkä sellainen asia, että monella tilalla varmaan niitä omia asioita on saatu, niin nyt huomataan, että tarvitaan niitä yhteisiä asioita, esimerkiksi niitä uomia. Vesitalous on ollut semmoinen, mikä ahistaa monen lohkon kuivatusta. Nyt siirrytään siihen, että ei tämä riitäkään meidän tilan jutusta. Meidän täytyy tämän yhteisen valta-ajan tai joen varrella. Niitä on aika paljon huomannut, että niistä nyt puhutaan ja kaikenlaista. Niitä tulisi sitä kuivavaraa lisää, että se vesi lähtee sieltä ojastosta pois. Paljon hommaa, havaintojen pohjalta sekin lähtee.
[Puhuja 3]
Miten sitten käytännön tuloksista? Onko näillä maan kasvukuntoa parantavilla toimenpiteillä ollut vaikutusta saadun määrään tai laatuun ja sitä kautta talouteenkin?
[Puhuja 1]
Sanotaan niin, että mielestäni siihen, että miltä se maa näyttää, niin siihen on helppo vastata. Siihen on ollut vaikutus, mutta sitten, että olisiko siihen määrään ja laatuun. Laatuun en ainakaan lähde väittämään yhtään mitään. Mielestäni siinä ei muutosta ole juurikaan tapahtunut. Määrällisesti varmaan jossain määrin koen, että kun on ollut nimenomaan haastavia kuivia vuosia, niin ei ole ainakaan tullut täydellisiä pommivuosia. Jotenkin tuntuu, että vähän kestävämpi maaperä on niidenkin vuosina. En mä sano, että me olisi vielä ihan siellä. Voisi nyt vielä tuulettaa, että kasvukunto on jo ihan hyvällä mallilla ainakaan kaikilla lohkoilla. Mä näen, että matka on alkanut ja matka on hyvässä vauhdissa, mutta sitä on vielä paljon tehtävääkin. Toisaalta kun sen muutoksen kuitenkin jollain määrin on nähnyt ja että se on positiivinen, niin sitten jaksaa myös jatkaa.
[Puhuja 2]
Varmaan niiden tulosten kanssa just näitä Carbon Action-tiloja oli vähän yli 100. Viisi vuotta mentiin, mikä oli hankkeeksi aika pitkäkin aika. Se puoli, missä testattiin jotain ja toinen puoli, missä jatkettiin samalla tavalla kuin ennen. Oli aika ristiriitaisia ne tilakohtaiset tulokset, että siellä vaikuttaa niin moni asia. Sanoisin, että ei kannata lannistua vaikkei multavuusluvut nouse rakettimaisesti tai joku muu asia. Se on aika pitkällinen. Jossain on sanottukin, että jos nurmiviljely on tilalta loppunut sellainen vanhan ajan kotieläintalous, jos siitä on kaksi vuosikymmentä, se pelto tulee yhtä tummaksi ja hiilipitoiseksi, niin siinä menee se sama aika, edelleen sitten tuoda jotain täydennyshiiltä sinne sitten. Maassa niin hitaita ne muutokset. Sitten tämä ilmasto muuttuu ja kelit lämpenevät, niin miten se vaikuttaa? Tässä ollaan muutenkin vähän niin, että eihän viljely voi koskaan pysäyttää. Kasvihuoneet tai jotkut koeastiakokeet on erikseen. Viljely on aina viljelyä, että pitää yhdistää monta tekijää siellä tilalle.
[Puhuja 3]
Mites sitten yhteenvetona, mitkä on teidän omasta mielestänne tärkeimmät tekijät kasvukuntohaasteiden ratkaisemisessa?
[Puhuja 2]
Voisin ehkä sanoa omasta kokemuksestani semmoinen, että just ennen tätä Osmo-hanketta minulla oli semmoinen olo, että kyllähän tämä nyt luomukierto ja nurmia viljelyssä ja lantaakin käytän tilalla. Tästä kaikki paranee. Ja sitten pikkuhiljaa kun tietoa on tullut lisää, niin on huomannut, että aika paljon sitä on sitä tekemistä ja niitä juttuja. Tässä voi koko ajan kehittyä.
[Puhuja 1]
Tuo oli oikeastaan hyvä yhteenveto. Vähän samoja ajatuksia minullakin oli, että tavallaan lähtee jostain vaan liikkeelle. Minun mielestäni liikkeelle lähtö on jotenkin välillä vaikeaa, mutta lähtee vain jostain. Kyllä se tie aukee siihen eteen. Minulla on ainakin sitten sellainen tunne, että ei me olla joskus silloin, kun tätä asiaa, niitä ensimmäisiä ongelmia kun havaittiin ja ruvettiin tekemään, niin tiedetty tavallaan, että mitä me sitten tehdään viiden tai kymmenen vuoden päästä. Sitten me vain mietittiin, että mitä me tehdään tällä kasvukaudella. Sitten koitettiin niiden havaintojen pohjalla tavallaan oppia, että missä me nyt onnistuttiin ja missä ei onnistuttu. Sitten tavallaan seuraavana vuonna yritetään joko samoja asioita paremmin tai uusia asioita, joissa ollaan keksitty jotain parempaa. Jotenkin tavallaan luottaa siihen, että se oma tuntuma on kuitenkin oikea, vaikka voikin olla sitten, että viiden vuoden päästä tietää enemmän. Mutta sehän on vain hyvä asia, koska tässä on just tiedon ja tekemisen ja monen asian yhdistäminen ja sitten tavallaan sen yhteyden luominen myös sinne luontoon tavallaan takaisin, että osataan katsoa ja tavallaan ajatella myös sen kannalta, ei vaan sen oman rahapussin ja sen sadon tuoton. Jotenkin näin minä ehkä sitä vetäisin yhteen.
[Puhuja 2]
Tässä kohtaa monta kertaa itse toivon, että kirjoittaisin jotain päiväkirjaa tai paremmin joskus on miettinyt, että näille lohkoille pitää tehdä tämmöinen ja näkee vaikka sen oman suunnitelman, että tänne nyt tämmöistä. Sitten muutaman vuoden tai kasvukauden päästä on ihan hetkinen, että miksi olen näin ajatellut. Välillä ne viljan hinnat ja mistä kasvista maksetaan ja kaiken näköiset muuttuu, niin se ajatuskin muuttuu siinä aika paljon, että paljonko lohkoille kannattaa satsata. Jatkuvasti miettimistä.
[Puhuja 1]
Joo ja monen asian tavallaan tasapainottelu, että siellä on monta palloa samaan aikaan ilmassa ja päässä pyörii monta kysymysmerkkiä ja huutomerkkiä ja vaikka mitä. Kysymyksiä usein on enemmän kuin vastauksia.
[Puhuja 2]
Yksi asiakas on sanonutkin, että viljelijä on niin kuin kompromissin tekijä, että sen pitää montaa eri asiaa keväällä kylvöille milloin menee. Kauheen monta asiaa miettiä, että meneekö liian aikaisin, että ei pelto tallaannu. Tuleeko sade ja ehdinkö nyt tekemään kaiken. Sitten sietää sitä epävarmuutta ja lähtee tekemään.
[Puhuja 1]
Joo juuri tuo.
[Puhuja 2]
Sama on varmaan näissä ongelmalohkoissa muissakin, että paras kun tekee jotain. Se on ehkä suurin virhe, että antaa sen vaan olla. Vaikka se olisi pienikin juttu.
[Puhuja 3]
Kyllä hyvä. Tuleeko teille jotain muuta mieleen vielä, mitä te haluaisitte nostaa esiin tähän aiheeseen liittyen.
[Puhuja 2]
Ehkä semmoista, mitä haluaisin nähdä tai mitä tapahtuisi. Olisi ehkä maamiesseuroja tai viljelijöiden yhteisiä juttuja. Esimerkiksi salaojittajia ja muuta niitä on hyvin vähän. Tarvittaisiin tilojen välistä yhteistyötä tai muuta. Että saadaan korjattua. On semmoinen ehkä huoli vähän, että mistä niitä maankasvukunnon kunnostajia, mitä tarvitaan tilaa ulkopuolelta, mistä niitä löytyy.
[Puhuja 3]
Kyllä. Eli yhteistyötä peräänkuulutat vielä.
[Puhuja 2]
Joo se auttaisi kuitenkin kaikkia niissä kustannuksissa ja siinä ajankäytössä. Ja jos ottaa vastaan jotain maan paranteita ja muita, niin niiden logistiikassa ja levittämisessä, siinä olisi tavallaan selkeä. Kylällä tai tietyn suunnan viljelijöillä niin paljon tekemistä. Jossain tietysti semmoista tapahtuu, mutta ei joka suunnalla. Tai on yhteiskoneita, mitä voi helposti vuokrata. Pääsee kiinni tekemään jotain toimenpiteitä. Ei tarvitse hirveästi lyödä rahaa kiinni.
[Puhuja 3]
Kyllä. Miltä se Sirkun korvaan kuulostaa?
[Puhuja 1]
Joo, kyllä tuossa yhteistyössä varmaan on se, mitä me kaikki tarvitaan. Sitä ei varmaan voi olla liikaa. Mutta ehkä just se, että miten se saadaan käyntiin, niin onko siinäkin se sama, että pitää vaan aloittaa pienestä. Ei luoda semmoista, että kymmenen vuoden suunnitelma, mitä kaikkia nyt lyödään hynttyyt yhteen, vaan tehdä jotain ihan pieniä. Aloittaa jostain ja tavallaan nähdä, että kyllähän näinkin voi asioita tehdä. Nimenomaan toi koneyhteistyö erityisesti, niin se olisi varmasti tosi toivottavaa, koska kyllä ne aika vähällä käytöllä kuitenkin meillä monella on. Hyvin suunnittelemalla on huomattavasti enemmänkin käyttöä mahdollista saada niille. Silloin ei keltään kuulu tavallaan enempää euroja ainakaan sinne hallin täytteeksi.
[Puhuja 2]
Sitten ehkä se semmoinen ristiriita kun, että jos tilakoko kasvaa, vaan käyttää urakoitsijaa, niin urakoitsijalla se maankasvukunnon vaaliminen ei ole ehkä siellä listalla ekana, kun sen pitäisi saada kuoletettua se investointi ja liikkua isolla alueella ja saada tehtyä sellaista. Siinä jossain kohtaa menee aika paljonkin ristiin sen viljelijän ja sen urakoitsijan näkemykset, että saadaan joku siellä tehtyä.
[Puhuja 3]
Kyllä. Kiitos Sirkku ja Heikki hyvästä keskustelusta mielenkiintoisen aiheen parissa. Ja kiitos kun kuuntelit, toivottavasti podcast tarjosi käytännönläheistä tietoa. Pysy jatkossakin kuulolla, jatkamme podcast sarjaa kestävän viljelyn merkeissä. Tämän podcast-sarjan tarjoaa Euroopan unionin osarahoittamat hankkeet Hiiliviljelyn portaat, Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla (eli TIRE) ja Huomisen älykäs maatilayritys (eli HÄMY), joita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rahoittaa Euroopan unionin maaseuturahastosta. Kiitos!
[Puhuja 1]
Kiitos.
[Puhuja 2]
Kiitos.