SEAMK Podcast: Kotoutuminen työssä ja työn ulkopuolella – mitä työnantajan kannattaa tietää? - Co-Work-hanke

Asiantuntijat Jiuliano Prisada ja Maiju Kinossalo keskustelevat tässä podcastissa maahanmuuttaneiden kotoutumisen edistämisen ja työantajapuolen näkökulmista osana Euroopan unionin osarahoittamaa Co-Work Työelämäkumppani – kansainvälisen yhteistyön ekosysteemi -hankkeen koulutuskokonaisuutta.

Jingle

[Maiju]

Tervetuloa kuuntelemaan Co-Work-työelämäkumppani kansainvälisen yhteistyön ekosysteemin hankkeen podcastia. Tänään me puhutaan kotoutumisesta työssä ja työn ulkopuolella ja ennen kaikkea siitä, mitä työnantajan olisi hyvä ymmärtää. Kanssani keskustelemassa on Jiuliano Prisada, joka on vuosien varrella auttanut kv-osaajia löytämään harjoittelu- ja työpaikkoja, oppimaan suomen kieltä tai ryhtymään yrittäjäksi.

[Jiuliano]

Kiitos, Maiju. Oikein hyvä olla täällä. Asian helpottamiseksi ehkä olisi hyvä avata hiukan sanaa kotoutuminen.

Tämä tarkoittaa viranomaisten ja lainsäädännön näkökulmasta jotakin, joka ei aina mene yks yhteen sen kanssa, mitä se tarkoittaa yksilölle. Onko esimerkiksi B1 suomen kielentaito merkki kotoutumisesta, tai se, että juo kahvia, tai se, että juhannuksena mennään mökille. Minusta kotoutuminen on sitä, että tunnet olevasi niin sanotusti oikeassa paikassa, kotona.

Sinulla on järkevää tekemistä, työtä, opiskelua, oma yritys tai harrastuksia, kavereita, verkostoa. Ei ole pakko tietää kaikkea Suomesta ulkoa, mutta pystyt tarvittaessa löytämään tietoa ja vastauksia kysymyksiin, kuten muutkin täällä asuvat. Siis kotoutuminen on sitä, että et ole vain turistina käymässä täällä.

Usein itse yksityishenkilö ei edes tajua, että tälle asialle on olemassa jopa virallinen käsite. Se on vain laifia.

[Maiju]

Aivan. Eihän siis kotoutuminen tapahdu vain viranomaisten kautta, vaan työpaikoilla ja työpaikkojen ulkopuolella, ihmisenä, ihmisten kanssa. Ja joka päivä. Jatketaan meidän tarinoista.

Jiuliano, aloitetaan meistä ihmisinä. Keitä me ollaan ja miten työ ja oma elämä ja oma minuus ja meidän taustat linkittyy ja limittyy toisiinsa.

[Jiuliano]

Itse tulin Romaniasta Kauhavalle vuonna 1995.

Opiskelin ja valmistuin tradenomiksi vuonna 1999. Opiskelun aikana tein osa-aikatyötä ensin maatiloilla ja myöhemmin tuntiopettajana ja projektityöntekijänä. Valmistumisen jälkeen olen ollut eri tehtävissä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, muun muassa projektipäällikkönä, kouluttajana, yrittäjänä.

Ehkä kokemusasiantuntija on ollut mielenkiintoisin titteli, jonka olen aika usein saanut, mutta nopeasti tajusin, että tuo on vaarallinen titteli. Siinä saat jakaa omaa kokemusta ja konsultoida muita, mutta siitä ei makseta. No vitsi vitsi.

Tuen tällä hetkellä muun muassa kv-opiskelijoita harjoittelua asioissa, mutta olen aktiivisena myös yhdistystoiminnassa.

[Maiju]

Kiitos sinun tarinastasi. Minähän olen itse ollut aina kiinnostunut tarinoistaan itselle statusten, titteleiden ja toiminnan taustalla.

Minun tausta piileekin kasvatustieteissä, joissa olen tutkinut, kehittänyt ja kokeillut elämäntarinallista identiteettiä tukevaa pedagogiikkaa. Tohtoriopinnoissa ja jo kandi- ja maisterivaiheista vuodesta 2007 alkaen. Tiedostan myös syvällisesti, että esimerkiksi maahanmuuttajuus on vain pala sitä tarinaa, mitä ihminen, työntekijä, opiskelija, oppilas tai kuka tahansa meistä on.

Kun kuunnellaan ihmisen tarinaa, voidaan päästä jyvälle siitä, mikä on tärkeää ja miten kotoutumista, tunnetta ja kuuluvuudesta voidaan edistää. No sitten haluaisin keskustella perehdytyksen näkökulmista. Nimittäin työnantajat usein ajattelevat, että meillä onkin perehdytys kunnossa. Miksi sinun mielestäsi se ei aina riitä?

[Jiuliano]

Eli yksityishenkilön näkökulmasta kaikki se tuki, joka johtaa kotoutumiseen, on tervetullutta. Ja sen voi saada myös työnantajalta ja työkaverilta. Mainitsemasi perehdytys on tärkeä osa kotoutumista työnteon näkökulmasta.

Ja tiedän myös, että yritykset ovat tukeneet ja tukevat kv-työntekijöitään paljon laajemmin. Silloin ennen vuotta 2007, kun Suomessa oli työvoimapula ja yritykset rekrytoivat kv-työntekijöitä, kunnissa, oppilaitoksissa ja muissa organisaatioissa ei välttämättä ollut tarjolla niitä palveluita, joita sitten tänä päivänä saa. Ja sen takia yritykset auttoivat työntekijöitä aika paljon käytännön asioissa.

Esimerkiksi pankkitili, oleskeluluvat, vuokra-asuntoja ja niin poispäin. Lisäksi aika monet firmat järjestivät suomen kielen kursseja työpaikoilla ja opastivat harrastusten löytämisessä.

[Maiju]

Perehdytys kertookin yhdestä näkökulmasta työpaikalla, mitä tehdään, kun taas kotoutuminen kertoo, miten täällä eletään ja ollaan.

Esimerkiksi saako työpaikalla vapaasti kysyä keneltä, milloin ja mitä tapahtuu kahvitauolla. Nämä liittyvät myös suoraan organisaation tai työpaikan identiteettiin eli yrityskuvaan. Siihen, millaisena työpaikka näyttäytyy ulospäin ja sisältäpäin.

[Jiuliano]

Kyllä näin se on ja tietysti työntekijät ymmärtävät tai jollain lukevat työpaikka, huomaavat näitä asioita. Jos on positiivinen ja hyvä ympäristö, ovat siitä tyytyväisiä. Sitten taas yrityskuva on ristiriitainen. Kyllä se näkyy nopeasti.

[Maiju]

Varmaan Puskaradion kautta myös ikään kuin sellaista kertomusta aletaan jakamaan. Seuraavaksi siirrytään suomen kielen vaatimukseen ja oppimiseen. Eli puhutaan hetki suomen kielen käyttämisestä ja oppimisesta. Olen tässä koulutussarjassa aikaisemmin väittänyt nimittäin, että kukaan ei ole kielitaidoton. Tämä ajatus perustuu siihen, että jokaisella meillähän on oma kieli, jolla me ajattelemme, kerromme omaa tarinaamme siitä, kuka olen.

Sillä me opimme ja pohditaan ja niin edelleen. Oma kieli on siis se, jolla muotoillaan myös merkityksiä siihen, joka tekee joko tärkeäksi sen, että miksi vaikkapa sitten suomen kieltä haluaisi oppia ja käyttää. Jos suomen kielen oppimista ei koe tärkeäksi, niin sitä on kyllä aika hankala pakottaa.

Mielestäni työnantaja voisikin vaikuttaa aika paljonkin siihen, että työntekijä alkaa tuntea ja kokea tarpeelliseksi ja tärkeäksi osaksi osata työpaikalla käytettävää kieltä. Miten vapaa-ajalla voi oppia suomen kieltä ja missä ja miten sitä parhaiten oppii?

[Jiuliano]

Sanotaan ensin, että kun asuu Suomessa, suomen kielen taito on tärkeä, jos haluaa oikeasti ymmärtää, mitä tapahtuu ympärilläsi ja jos haluat olla osana yhteisöä. Mutta ehkä seuraava väite kuulostaa oudolta ja vähän ristiriidassa sen edellisen kanssa.

Suomen kielen taito on välillä myös liikaa korostettu tänä päivänä. Ja vähintään kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, että Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä ja Suomi on teknologian edelläkävijä

Eli tämä pitäisi tarkoittaa sitä, että on olemassa työkaluja, taitoja, joilla löytyy yhteinen kieli, jos halutaan kommunikoida jonkun kanssa. Toisena on, että Etelä-Pohjanmaalla ja muuallakin Suomessa on tällä hetkellä kymmeniä tuhansia kv-työntekijöitä. Eri tehtävissä ja rooleissa, ja heidän kielitaitonsa on kaukana sitä äidinkielitasosta, mitä usein edellytetään tänä päivänä. Kun yrityksillä on todellinen tarve työntekijöistä, en usko, että kielitaidosta tulee kynnyskysymys. Mutta kuitenkin haluan korostaa sitä, että olen puhunut vuosia sen puolesta ja kannustan kv-ihmisiä oppimaan suomea mieluummin heti, kun muuttavat Suomeen.

Ja työnantaja ja työkaverit voivat antaa vinkkejä esimerkiksi harrastusmahdollisuuksista. Silloin kun tekee ihmisten kanssa asioita, joista on kiinnostunut, samalla myös oppii tehokkaasti kieltä. Aivan varmasti sopivan kokoisesta yrityksestä löytyy aina yksi tai kaksi henkilöä, joilla on sama harrastus, olkoon sitten jalkapallomusiikki tai ruoanlaitto.

Ja sitten lisäksi esimies voi esitellä vaikka uutta työntekijää siten, että hei, tässä on Ivars, joka tulee vahvistamaan meidän firmamme jääkiekkojoukkuetta, sillä hän on pelannut jääkiekkoa kakkosdivisioonassa Latviassa. Ja ensi vuonna varmasti me voitamme firmojen välinen turnaus. Ja muuten Ivars on lisäksi kokenut hitsaajia.

[Maiju]

Tämähän on tosi hyvä esimerkki siitä sellaista pienestä käytännön eleestä, jolla voidaan ottaa työntekijä mukaan siihen porukkaan ja mahdollistaa kielen oppimista. No, työnantajat kuitenkin joskus väittävät, että suomen kieltä opiskellaan vain vapaa-ajalla ja käsitys kielen oppimisesta nähdään tapahtuvan melko koulumaisesti, vaikka me ymmärrämme, että sitä tapahtuu myös aivan muualla kuin koulun penkillä. Tämä käsitys kuitenkin johtaa siihen, että työpaikkaa ei mitenkään käsitetä paikkana, joka voi parantaa kielen oppimista.

Miten työpaikka tai työnantaja voi mielestäsi lisätä suomen kielen oppimisen motivaatiota? Entä sen mahdollisuuksia ihan siellä työpaikalla?

[Jiuliano]

Kyllä työpaikka on oivallinen paikka opiskella suomea samalla kun tekee töitä. Siellä on ohjeet ja opasteet keskustelu työkavereiden, asiakkaiden tai tavarantoimittajien kanssa. Siellä on mahdollisuus oppia sekä ammattisanastoa että arkikieltä.

Yksi haaste niille, jotka käyvät suomen kielen kursseja on muun muassa se, että tarvitsevat ympäristöä, missä voivat harjoitella kieltä ja erityisesti puhekieltä. Mutta se on tärkeää, että työyhteisössä on niin sanottu pelisilmä, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että ei käytetä heti

alusta liian vaikeaa kieltä. Tai sitten ei siirrytä automaattisesti englantiin, kun jokin sana on hankala.

On hyvä varmistaa kv-työntekijältä, että asia on ymmärretty ja kysytään itse, jos kaveri puhuu vähän huonoa suomea, että mitä sinä tarkoitit. Mahdollisesti korjataan virheet ja kerrotaan, kuinka sanotaan oikein. Ei ihmiset suutu, jos korjataan. Itse ainakin odotin ja vielä odotankin, että joku natiivi kertoo, miten on oikein, kun teen virheen.

Yrityksillä on varmasti eri keinoja motivoida työntekijöitä käyttämään suomea ja on hyvä ymmärtää myös, mistä kukin on kiinnostunut. Jollekulle uralla eteneminen on tärkeää, toiselle pieni rahallinen bonus, jollekin, että pystyy hoitamaan työasioita suomeksi.

Muistan, että minua motivoi muun muassa se, että minun piti pystyä opettamaan suomeksi. Oikea kannustin voi kovasti auttaa ja pitää muistaa se, että sama ei toimi kaikille.

[Maiju]

Tästä päästään minun mielestäni oivallisesti taas siihen merkityksen äärelle. Eli se merkitys voi löytyä eri paikoista tai eri tavoin, mutta se, että kun koetaan, että suomen kieli on minulle tärkeää, niin oppiminenkin saattaa ottaa harppausaskeleita eteenpäin.

Haluaisin vielä nostaa tällaisen näkökulman, joka herättää usein kysymyksiä, että miksi työnantajan pitäisi välittää tästä työn ulkopuolisesta elämästä?

[Jiuliano]

Kotoutuminen ei oletuksena kuulu työnantajalle, vaikka kuten sanoin, yritykset ovat tehneet ja tekevät paljonkin asioita asian edistämiseksi myös työn ulkopuolella. Mutta asiat, joita tehdään vapaa-ajalla, voivat edistää tai jarruttaa kotoutumista.

Jos kaveri on jatkuvasti mukana saman maan kavereiden kanssa, niin verkosto ei laajene, suomen kielitaito ei kehity. Vaihtoehtona voi olla, että henkilö pelaa sählyä, tekee vapaaehtoistyötä tai valmentaa junioreita jalkapallossa. Silloin kielitaito paranee ja verkosto kasvaa.

Jos on hyvä työpaikka ja järkevä tekemistä paikkakunnalla, myös sitoutuminen alueeseen ja työnantajan ovat eri luokkaa. Silloin työnantajalle se tarkoittaa muun muassa motivoitunutta työntekijää, joka viihtyy siellä.

[Maiju]

Olen Tismalleen samaa mieltä. Ei tämän pidä ollakaan oletus, mutta kuten kivasti kerroit, työpaikka voi auttaa asioiden alkuun laittamisessa. Esihenkilö voi olla kiinnostunut ja löytää sopivia paikkoja tai hetkiä, joita ehdottaa KV-työntekijälleen myös vapaa-ajan toiminnaksi. Yksi esimerkki voi olla työpaikan oma tyhy- tai tykytapahtuma, jossa vahvistetaan tiimihenkeä, eli tunnetta, että kaikki kuuluu siihen porukkaan.

Ollaankin tässä hankkeen koulutussarjassa kuultu esimerkkejä siitä, miten voidaan ottaa mukaan jopa työntekijöiden perheitä. Mutta kuitenkin tosi pienillä eleillä voidaan vahvistaa työntekijöiden tunnetta siitä, että tuntee itsensä tärkeäksi osaksi joukkoa, mikä puolestaan jo itsessään voi vahvistaa sitä merkitystä, miksi suomen kielen oppiminen olisi hyödyllistä. Vielä tähän loppuun haluaisin ajatella tällaisia loppunostoja.

Eli jos tästä podcastista työnantaja muistaisi yhden asian, mikä se olisi?

[Jiuliano]

No varmasti se, että minä vuonna minä tulin Suomeen. No ei vitsi, niin ehkä olisi hyvä muistaa se, että kotoutumista ei tarvitse ajatella liian monimutkaisena asiana, joka on jonkun viranomaisen tehtävänä. Pelisilmä ja aitoa kiinnostustyöntekijää useammin riittää ja yksinkertaiset asiat, jotka eivät vaadi ylimääräistä aikaa eikä rahaa.

Mennään pelaamaan jääkiekkoa tai työntekijä tai työkaveri voi sanoa, mennään pelaamaan jääkiekkoa tai sitten hei, kansalaisopistolla on tämä kukka-asetelma kesäksi kurssi, tuletko mukaan?

[Maiju]

Hyvin ajateltu. Tähän yhteyteen nostaisin sen, että hyvä, työntekijä ei jää kyllä kiinni kielestä, vaan siitä, että miten siis työpaikka ottaa vastaan, miten ottaa uuden työntekijän mukaan. Tämähän koskee ketä tahansa uutta joukkoon tulevaa.

[Jiuliano]

Juuri näin ja tietysti parhaat työntekijät pysyvät siellä, missä sitten heidät nähdään.

[Maiju]

Kiitos Jiuliano tästä keskustelusta ja kiitos kaikille kuuntelijoille, kun pysyitte mukana tänne asti.

[Jiuliano]

Kiitos.