SEAMK Podcast: Koneyrityksen kansainvälistyminen – Kalle Pitkänen Koneteko Pitkänen Oy

Podcastin aiheena on koneyrityksen kansainvälistyminen. Aiheesta keskustelevat yrittäjä Kalle Pitkänen Koneteko Pitkänen Oy:stä, Jari Toivoniemi ja Jonna Kuitunen Suomen Metsäkeskuksesta.

Jari Toivoniemi: Tämä podcast on osa Euroopan unionin osarahoittamaa Ratkaisuja maaseudun koneyritysten jatkuvuuteen ja kilpailukykyyn -hanketta. Minä olen Jari Toivoniemi, projektipäällikkö Suomen Metsäkeskuksesta.  

 

Jonna Kuitunen: Ja minä olen Jonna Kuitunen, asiantuntija, Suomen Metsäkeskuksesta. 

 

Jari Toivoniemi: Tämänkertaisen podcastin teemana meillä on yrityksen kansainvälistyminen. Haastattelemme toisen polven metsäkoneyrittäjä Kalle Pitkästä, firmasta nimeltä Koneteko Pitkänen Oy. Tervetuloa, Kalle. 

 

Kalle Pitkänen: Oikein paljon kiitoksia kutsusta.  

 

Jari Toivoniemi: Kerrotko, Kalle, mikä on yrityksesi toimiala ja mitä palveluita yritys tarjoaa?  

 

Kalle Pitkänen: Yrityksen toimiala on puunkorjuu. Palveluina on tietysti koneellinen puunkorjuu, energiapuunkorjuu ja metsäenergian lähikuljetus, eli kansankielellä havujen ajo. Sitten on vähän erikoisempaa hommaa, tuolla Saksassa tehdään myös vinssipuunkorjuuta rinnemailla. Se on vähän harvinaisempi palvelulaji ehkä suomalaisissa puunkorjuuyrityksissä. Ei saata muilla olla semmoisia vehkeitä.  

 

Jonna Kuitunen: Kuka tämän yrityksen on perustanut ja milloin se on perustettu?  

 

Kalle Pitkänen: Isä on perustanut, Seppo Pitkänen, 1974 on ollut ensimmäinen kirjanpitovuosi. Vähän ehkä aikaisemmin, 1973 vuoden puolella on alkanut, mutta 1974 on ollut ensimmäinen kirjanpitovuosi. Se on ollut eri nimillä. Varmaan 1985 vuonna on sitten tullut virallisesti Kone Pitkänen. Se on ollut ennen sitä Seppo Pitkänen ky ja Seppo Pitkänen oy ja sitten 1985 vuodesta on ollut Koneteko Pitkänen Oy.  

 

Jari Toivoniemi: Eli voi sanoa ihan suoraan, että Koneteko Pitkänen on tämmöinen perheyritys?  

 

Kalle Pitkänen: No kyllä. Kyllä voi sanoa ja 50 vuotta vanha, että tämä on jo aikuisiässä.  

 

Jonna Kuitunen: Onko sinun isä edelleen töissä tässä yhtiössä ja missä roolissa?  

 

Kalle Pitkänen: No isä ei ole ennen aktiivisesti mukana pitkälti tekee omia metsien hoitotöitä, organisoi niitä, siitä työstä on tullut harrastus ja elämäntapa, ei pysty poissa olemaan, edes eläkkeellä. Tykkää siellä päivänsä viettää ja metsiä hoitaa.  

Yrityksessä ei ole siinä mielessä mukana, että ei ole tulosvastuuta eikä stressiä enää työhommista, että ne ajat ovat takana päin ja hyvä näin. 

 

Jonna Kuitunen: Onko teillä muita perhejäseniä töissä?  

 

Kalle Pitkänen: Vaimo on korjuutyönjohtajana Suomessa meillä, hän vaihtoi alaa. Luki metsätalousinsinöörin ammatin Joensuussa Pohjois-Karjala AMK:ssa ja valmistui 2012 sieltä ja aloitti heti meidän yrityksessä korjuutyönjohtajana. Siitä asti on ollut mukana.  

 

Jari Toivoniemi: Mikä tai ketkä ovat teidän yrityksen merkittävimpiä asiakkaita?  

 

Kalle Pitkänen: Suomessa tottakai merkittävin asiakas on Stora Enso. Isä on tehnyt sopimuksen joulukuussa 1973 Stora Enson kanssa. Siitä asti on yhtäjaksoisesti ollut meillä sopimus Stora Enson kanssa. Alkuun oli vain ajokone, kun ei motoja ollut. Sitten oli useampia ajokoneita. Sitten hakkuukoneet tuli 1980-luvun puolessa välissä. Sitä palvelua alettiin kanssa tarjoamaan. Iisveden Metsän kanssa on sopimus ja Pinderholmsin kanssa Suomessa. Siinä on suomalaiset merkittävimmät asiakkaat tällä hetkellä.  

 

Jari Toivoniemi: Jos puhutaan teidän ulkomaan liiketoiminnasta, millaista toimintaa teillä on ulkomailla?  

 

Kalle Pitkänen: Meillä on ollut ulkomailla toimintaa kauan, että ihan ensimmäinen ulkomaankeikka on ollut joskus 1980-luvun puolen välin, loppupuolen siinä 1985–1987, ei ihan tarkkaan muista isäkään, että milloin, mutta Venäjällä puita laanissa pätkimässä Stora Ensolla ja MetsäGroupille. Sitten 1999 vuonna on menty Viroon. Siellä meillä on toimintaa edelleen. Tytäryhtiö perustettiin 2000 vuonna sinne. Sitten 2000 vuonna mentiin kahdella korjuuketjulla tuonne Ranskaan korjaamaan myrskytuloja. Sen ajan itsekin muistan, kun hallilla lähtöä tekivät. Sitten 2005 mentiin Ruotsiin myrskytuhohakkuille. Siellä oli neljäkin korjuuketjua heti alkuun meillä. Minäkin olin itse siellä silloin jo mukana. Venäjällä oli aina välillä tuommosia noin vuoden keikkoja, myrskyhakkuukeikat, sitten meillä oli Venäjällä siinä ja Virossa toimintaa. Niistä maista siirrettiin Ruotsiin ja Ranskaan koneita. Sitten takaisin Venäjälle, kun myrskyt oli ohi, saatu sieltä korjattua ja 2010 lopetettiin Venäjällä kokonaan, että ei ole sen jälkeen sinne oltu eikä ollut ikäväkään. Silloin 2010 tuli Stora Ensossa semmonen laajavastuinen yrittäjämalli, niin panostettiin siihen, että ajateltiin, että nyt on reissut heitetty, sen verran iso muutos oli se, että piti siihen ruveta panostamaan enempi. Sitten siinä kuluikin aikaa ilman ulkomaanreissuja 2019 asti, lähdettiin Saksaan korjaamaan kaarnakuoriastuhoja. Sinne meni ensin yksi korjuuketju. Melko nopeasti meni toinenkin ja parhaimmillaan tai pahimmillaan siellä oli jo kolme korjuuketjua. Viime vuonna rupesi hommat hiljenemään. Vietiin yksi ketju sieltä suoraan Ruotsiin. Nyt on Ruotsissa, Saksassa, Virossa ja Suomessa näitä toimintaa. 

 

Jari Toivoniemi: Sanoitkin, että minä vuonna on aloiteltu ja missä päin. Miten toiminta alkoi? Oliko se lähtösyy teistä vai asiakkaista? Mikä oli se kipinä?  

 

Kalle Pitkänen: Kyllä se on itse uteliaisuuttaan tullut, että aina kun ulkomailta soitetaan, että tulkaa tänne. 

 

Jonna Kuitunen: Sanoit, että Suomessa, Saksassa, Virossa ja Ruotsissa. Onko nämä teidän tämänhetkiset kohdemaat? Millä alueella te toimitte noilla kohdemaissa?  

 

Kalle Pitkänen: Nuo on tämän hetken kohdemaat. Saksassa ollaan tällä hetkellä Bayernin ja Thüringenin alueella, että kohta kuusi vuotta tulee täyteen on liikuttu tosi isolla alueella. On vaihtunut työantajat ja on vaihtunut alueet. Siellä on aika pitkälti menty sen kaarnakuoriaisen mukana, että minne se on levinnyt, niin sinnepäin on menty itsekin. Ruotsissa ollaan tuolla puolenvälin tiennoilla Västerbottenin läänin alueella ja Uumajan yläpuolella. Sellaisilla alueilla ollaan siellä. Suomessa sitten on Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala.  

 

Jari Toivoniemi: Joo, no osaatko sanoa tai pystytkö sanoa, että mikä näistä ulkomaankohteista on se tärkein kauppakumppani?  

 

Kalle Pitkänen: No, en osaa kyllä sanoa. Kaikki kumppanit ovat meille tärkeitä ja halutaan palvella kaikkia mahdollisimman hyvin ja heidän tarpeidensa mukaan niin mahdollisesti kuin laadullisesti. Kaikki ovat tärkeitä meille. 

 

Jonna Kuitunen: Mistä te olette löytäneet sitten nämä ulkomaiset asiakkaanne?  

 

Kalle Pitkänen: No, ehtimällä. Tietysti kumppani- ja tuttavaverkosto ovat alalla isoja, utelisa ja  ennakkoluuloton asenne ja luonne, niin siitä on asiakkaita ja yhteistyökumppaneita löytynyt vuosien ja vuosikymmenten varrella. 

 

Jari Toivoniemi: Joo, vähän sanoitkin tuohon toiminnan alkamiseen, että se syy oli ehkä siellä omassa kiinnostuksessa. Mutta onko siihen ollut jotain muuta motiivia sitten lähteä tuonne ulkomaille puunkorjuu- ja metsähommiin?  

 

Kalle Pitkänen: No, varmaan yhtenä motiivina on ollut kannattavan kasvun hakeminen ainakin lähtökohtaisesti. Ja useimmiten on onnistuttukin ainakin pidemmällä aikavälillä. Toki paljon haasteita on tullut myös vastaan, mutta hyvällä porukalla ja niistä on aina selvitty ja eteenpäin päästy. Tietysti sellainen, firma voi hyvin, niin on mahdollisuus riskejäkin ottaa.  

Ehkä motiivina on ollut se kasvun hakeminen ja kansainvälistyminen ja totta kai se tuntuukin, että se tuo mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa vähän enemmän. Kokemusta ja kumppanipiiriä, kun karttuu. Ja aina sitten, jos tulee myrsky jonnekin muualle, niin ei sitten jännitä yhtään kohta lähteä, kun on monesti jo lähtenyt.  

 

Jari Toivoniemi: Tuossa vähän sivusitkin jo, että haasteita on hyvällä porukalla saatu ratkaistua. Aina kun lähdetään laajentamaan liiketoimintaa tai kasvamaan, niin niihin liittyy haasteita, mutta miten tämmöinen ulkomailla toimiminen? Siihen varmaan liittyy omanlaiset haasteet, niin miten niitä on pyritty ratkaisemaan?  

 

Kalle Pitkänen: Kyllähän ne haasteet ovat tulleet tavallaan yllätyksenä tai sillä lailla yllätyksenä, että niihin on aika vaikea ennakkoon valmistautua eikä ole ruvettukaan. Minä olen sitä mieltä, että jos rupeaa liikaa miettimään ja murehtimaan, että siellä pitää semmoista ja siellä pitää tämmöistä, niin kannattaako tuonne enää lähteä ollenkaan? Meillä on vähän silleen, että on lähdetty ja sitten, kun on ongelmia tai vastoinkäymisiä tai kysymyksiä tullut, niin sitten on ne ratkottu. Liikaa, jos rupeaa miettimään, niin jää kansainvälistymättä. Olen sitä mieltä. Toimintakulttuurissa tietysti isoja eroja, Saksassa esimerkiksi. Mutta niihin on mukauduttu ja opittu valtavasti. Tiedä vaikka joku päivä joudutaan sanomaan, että osataan nämä hommat. Toivottavasti.   

 

Jonna Kuitunen: Onko teillä kotimaisia kilpailijoita ulkomailla? Eli onko kilpailijoita, joilla on liiketoimintaa ulkomailla? 

 

Kalle Pitkänen: Kotimaisilla kollegoilla on jonkin verran liiketoimintaa ulkomailla samoissa maissa, missä meilläkin on. Mutta yleisesti aika vähän on porukat liikkunut ulkomaan savotoille. Vaikkakin suomalaisten puunkorjuuyritysten ammattitaitoa arvostetaan hyvin maailmalla. Sitä kannattaisi myydä enemmänkin, mutta en tiedä sitten, miksi ei kovin moni kollega ole lähtenyt liikkeelle. Tietysti aina kun on isompia myrskyjä. Esimerkiksi 2005, kun oli Ruotsissa iso myrsky, niin siellä oli paljon suomalaisia silloin, mutta ei tällä hetkellä hirveän paljon ole, muutamia-muutamia kymmeniä maksimissaan. 

 

Jari Toivoniemi: Kyllä. Miten tulevaisuus näyttää? Onko teillä tulossa uusia kohdemaita kenties?  

 

Kalle Pitkänen: Kyllähän me selvitellään mahdollisuuksia. Ehkä ihan tällä hetkellä halutaan näiden nykyisten toimintaa kehittää parhaimmaksi. Katsotaan sitten, miten kaarnakuoriaiset tuolla Keski-Euroopassa liikkuu, että onko tarvetta liikkua niiden mukana siellä tai sitten jos tulee isompia tuulenkaatosavotoita Eurooppaan. Pidetään totta kai silmät ja korvat auki, että jos on mielenkiintoista tarjolla, niin kyllä sitä aika hanakasti on lähetty.  

 

Jonna Kuitunen: Tiedätkö, onko liiketoiminnan aloittamiseen ulkomailla tarjolla vientitukea ihan valtion taholta?  

 

Kalle Pitkänen: En oikein tunne tuota tukipuolta. En ole perehtynyt oikeastaan milloinkaan. Kyllä luulisi tai toivoisi, että olisi jotain tukia mahdollista saada. Voisi olla sellainen laukaiseva tekijä, että lähtisi tuota palvelua ulkomaille myymään. Siinä on kuitenkin aika isot riskit ja kulut lähteä ja pahimmassa tapauksessa käy kukkaron päälle kovasti, jos asiat ei menekään ihan niin kuin saunan lauteilla aina miettii, että mitenkä hyvin ne parhaimmillaan voivat mennä, niin ne ei aina välttämättä menekään. Siinä vaiheessa olisi tuki tarpeen. On pärjätty ilman tukia tähän asti ainakin. 

 

Jari Toivoniemi: Kyllä. Jos mennään sitten vähän tällaisiin kone- ja kalustokysymyksiin. Millaisia koneita tai kalustoa teillä on täällä kotimaassa ja sitten ulkomailla?  

 

Kalle Pitkänen: Ponssen ja JohnDeeren koneita on käytössä Suomessa. Ja ulkomailla on pelkästään Ponssen koneita. Saksassa on sitten kahdessa Ponssen koneessa lisävarusteena Herzogin vinssit. Ja niillä niitä vaikeampia rinnetyömaita tehdään. Ponsse on meille pitkäaikainen yhteistyökumppani. Hyvät laajat huolto- ja varaosaverkostot niissä maissa, missä me toimitaan. Tutut porukat niin helppo on Ponssen koneiden kanssa ollut maailmalla liikkua. 

 

Jonna Kuitunen: Meidän podcastin kuuntelijoina voi olla metsäalan ulkopuoleltakin henkilöitä, joten kerrotko ihan maalikoillekin, mitä tarkoittaa korjuuketju?  

 

Kalle Pitkänen: Korjuuketjussa on hakkuukone, mikä kaataa ja karsii ja pätkii puut ja sitten on ajokone, millä kerätään puut ja tuodaan ne tien varteen. Korjuuketjussa on aina kaksi konetta.  

 

Jari Toivoniemi: No montako korjuuketjua teillä on ulkomailla ja kotimaassa?  

 

Kalle Pitkänen: Ulkomailla on tällä hetkellä kolme korjuuketjua ja Virossa on tytäryhtiössä yksi. Suomessa on kuusi korjuuketjua ja tässä alkukesän aikana tulee yksi lisää. Sitä ei ole vielä myyty oikeastaan minnekään. Katsotaan, onko sille tarvetta Suomessa tai ulkomailla. Itselläni on sellainen tunne, että Suomessa voisi tarvetta löytyä. Nykyiset urakanantajat saattaisi lisää tarvita, niin pystytään palvelemaan heitä. Jos tässä nämä konfliktit rupeaisivat pikkuhiljaa hellittämään ja päästäisiin kasvu-urille, me on siihen vähän ennakoivasti valmistauduttu. 

 

Jonna Kuitunen: Miten teidän koneet on kuljetettu ulkomaille?  

 

Kalle Pitkänen: Äkkiä lavetilla satamaan ja laivalla yli. Joskus junallakin on mennyt satamaan ja satamasta savotalle. Monenlaisella tyylillä. 

 

Jonna Kuitunen: Onko teillä itsellä siirtokalusta?  

 

Kalle Pitkänen: Meillä Suomessa lavetti, mutta ei ole ulkomailla ollenkaan omaa kuljetuskalustoa. Ostopalvelulla on mennyt siellä.  

 

Jari Toivoniemi: Paljonko yrityksellänne on työntekijää?  

 

Kalle Pitkänen: Siinä on vajaa 40 henkeä työskentelee yritykselle tällä hetkellä. 

 

Jonna Kuitunen: Kuinka paljon heistä työskentelee ulkomailla teille?  

 

Kalle Pitkänen: Kymmenen henkeä suunnilleen vähän sesongista riippuu. Välillä vähän enempiä. Käytännössä kymmenen hengen tiivis ulkomaanporukka on. Välillä ovat Saksassa ja välillä Ruotsissa. Nyt on Ruotsissa kelirikko ja Saksassa on hyvin töitä niin kaikki on melkein Saksassa. Viime talvena oli enempi porukkaa Ruotsissa. Se on vähän tilanteen mukaan liikkuu kymmenen henkeä ulkomaan rytmentissä. Sitten joitain Kiina-ukkoja tosi kiireeseen aikaan lisäksi taikka lomia tuuraamassa.  

 

Jari Toivoniemi: Oletteko te rekrytoineet työntekijöitä näistä kohdemaista vai onko ne suomalaisia?  

 

Kalle Pitkänen: Ei ole kohdemaista rekrytoitu. Meillä on työntekijät löytyneet aika helposti aina puskaradion kautta. Meidän omien kuljettajien kavereista ja muista verkostoista on kuskit aina löytynyt, ei ole isommasti tarvinnut rekrytoida. Sitten tietysti koulun kanssa on yhteistyötä tehty kauan ja sieltä on aina tullut työharjoitteluun meille nuoria. Sitten on paljon pystytty heitä työllistämään, että on sopivasti aina kasvua ollut siinä, paikkoja on auennut ja sillälailla on ihan helposti tuo rekryhomma mennyt. 

 

Jonna Kuitunen: Oletko itse ollut ulkomailla pitempää jaksoa?  

 

Kalle Pitkänen: Silloin 2005 olin siellä Ruotsissa pitemmän jakson. Sitten tässä 2019 vuodesta asti siellä Saksassa välillä käynyt aika aktiivisestikin. Kalenteri on sen verran tukossa, että ei pysty hyvin montaa päivää yhdessä paikkoon seisomaan, että jossain muualla pitää koko ajan olla liikenteessä, että ei pysty töihin yhteen paikkaan hyvin kauaksi aikaa lähtemään. 

 

Jari Toivoniemi: Miten työjohtoa on ulkomailla organisoitu?  

 

Kalle Pitkänen: Siinä on kokeiltu kaikenlaisia malleja. Meillä on tällä hetkellä kuljettajilla iso vastuu jokaisella korjuuketjulla, kaikki miehet ovat meillä ulkomailla sellaisia, että ne ovat pitkään olleet ja ne tietävät meidän talon tavat ja tyypit ja tietysti kysyvät sitten tarvittaessa apuja. Mutta varsinaista työnjohtoa meillä ei ole, että Ruotsissa ja Saksassa paikalliset metsähoitajat ohjeistavat. Esimerkiksi Saksassa kuljettajat tekevät työt ja Ruotsissa karttaohjelmat ja työohjeet tulevat suoraan koneelle. Sähköisesti näkee sieltä, mitä pitää tehdä ja sitten itse vain isoimmat linjat, vähän kumppaneiden kanssa hinnoittelut, vähän määriä ja tulevaisuuden suunnitelmia ja tämmösiä, että, mutta kyllä kuljettajat meillä paljon asioista. Ehkä on pystytty siirtämään työnjohdon hintaa suoraan heille, että tekevät työnjohtotyötä ja koneenkuljettajan työtä ja pystyy maksamaan sitä sellaisen korvauksen, että on mukava olla ja tehdä.  

 

Jari Toivoniemi: Kyllä. No minkälaista liikevaihtoa teidän yritys pyörittää?  

 

Kalle Pitkänen: No just on tuossa viimeinen tilinpäätös jätetty maaliskuun loppuun. Päästään siihen 8 miljoonan kantturoille. Maltillista kasvua on joka vuosi ollut siinä.  

 

Jonna Kuitunen: Osaatko arvioida teidän viennin arvoa tästä? 

 

Kalle Pitkänen: Tosiaan on siinä 25 ja 35 prosentin välissä ollut. Viime tilikaudella ehkä jäi karvan verran alle 30 prosentin. Siinä oli meillä tosi haastava vuosi tuolla Saksassa. Oikeastaan koko viime tilikausi, oli kylmää ja sateista ja kaikkea mahdollista vastusta niin paljon, että riittää. Niin oli vähän semmonen välivuosi tai katovuosi melkein voi sanoa. Usko siihen, että tästä vuodesta tulee parempi, on kuitenkin aika kova.  

 

Jari Toivoniemi: No se tekee euroissa jotakin parisen miljoonaa, sitä luokkaa. 

 

Kalle Pitkänen: Joo se on siinä 2,1–2,8 miljoonaa ollut meillä tuo ulkomaa. Pikkuisen budjetoinut / ajatellut, että vois mennä lähelle kolmea miljoonaa, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu.  

 

Jari Toivoniemi: No ihan laskutukseen liittyvä kysymys, tuota, jos otetaan tuo Ruotsi vaikka esimerkiksi niin saatteko te laskuttaa siellä asiakasta euroissa vai kruunuissa? 

 

Kalle Pitkänen: Ruotsissa, kyllä ne kruunuja käyttää siellä, että kruunuina ne näkyy tilit tulevan, näyttää paperilla isolta, kun se tilille tulee se pienenee kymmenesosaan. 

 

Jonna Kuitunen: Joutuu vähän jakamaan. 

 

Kalle Pitkänen: Niin näkyy olevan, se ei ihan suoraan euroiksi vaihdu ne samalla kurssilla. 

 

Jonna Kuitunen: Sitten tuosta kohdemaiden kulttuurista, niin minkälaisia kulttuurieroja olet huomannut ulkomaisissa kohdemaissa, esimerkiksi Ruotsissa tai Saksassa tai Virossa? 

 

Kalle Pitkänen: No kyllähän siellä on paljon kulttuurieroja, tietysti verrokki Saksassa työtä tehdään pääasiassa yhdessä vuorossa ja on paljon tapaamisia ja suunnittelua ennen töiden aloittamista ja odottelua ja puhutaan saksalaisesta täsmällisyydestä niin se on kyllä tässä kuuden vuoden aikana voi sanoa, että sitä ei oo, että jos sanotaan, että nähdään kahdeksalta aamulla jossain, niin kyllä siellä suomalaiset ja puolalaiset ja kaikki muunmaalaiset on kahdeksalta, mutta saksalainen tulee kymmeneltä tai yhdeltätoista, että semmosta on se saksalainen täsmällisyys ja Ruotsissa on enempi sitten niinkuin Suomessa, että semmonen tekemisen meiningin kulttuuri ja hyvin samanlainen kuin Suomessa tosiaan että jos ollaan kahdeksalta niin ollaan kahdeksalta. Saksassa on vähän erilainen tyyli, että käydään syömässä ja mietitään ja tuumataan ja sitten käydään ehkä katsomassakin. 

 

Jonna Kuitunen: Onko näihin ollut helppo sopeutua? 

 

Kalle Pitkänen: No, kyllähän se shokki on alkuunsa, esimerkiksi kun suomalainen lähtee töitä tekemään, se on kulttuurishokki kun ei pääsekään aamulla aikaisin metsään, että joutuu odottelemaan ja ihmettelemään, että se on hyvin erilaista. Välillä tuntuu, että semmosen kiireen saa jättää pois, että siellä tehdään hyvin rauhallisesti niitä hommia, paljon suunnittelua, päivänselviä asioita suunnitellaan, jos jossain näkyy joku metsäpuska mikä on pystyynkuollut, sitäkin pitää suunnitella se päivä, että kaadetaanko ne mihinkä suuntaan. Se on vähän erilaista, sellaista verkkaisempaa se liikkeelle lähteminen aina. Sama jos tilataan jotain huoltoja, niin Saksassa saattavat sanoa, että ensi viikolla voisi joutaa, sitten kun kysyt ensi viikolla, sanovat, että ei nyt ainakaan kuukauteen jouda. Se on sitten semmoselle, ketkä ei oo siihen tottunut niin että mitä nyt tehdään, kun ei pysty tekemään mitään muuta kuin odottamaan. Sitten pitää aina keksiä keinoja, miten pääsee eteenpäin.  

 

Jari Toivoniemi: Kun kulttuurieroista puhutaan, niin miten suomalainen metsäkoneyritys otetaan vastaan ulkomailla? Minkälainen maine Suomella on metsien hoidossa? 

Kalle Pitkänen: No kyllä se on hyvä se maine, että kyllähän ne suomalaisten perään tuntuu siellä tosi kovasti olevan, ainakin Saksassa kyllä arvostavat tosi korkeelle. 

 

Jari Toivoniemi: Millä kielellä ulkomaan toimintoja hoidetaan?  

 

Kalle Pitkänen: Pääasiassa englanniksi, englannilla pärjää tänä päivänä tosi hyvin, mutta Saksassa kyllä on vielä semmoisiakin metsänhoitajia vähän iäkkäämpiä niin mieluummin sitä saksaa kyllä puhuvat, mutta kyllä sielläkin vähän semmoinen sukupolvenvaihdos on tapahtumassa, että uusia nuoria metsänhoitajia tulee alalle, ketkä sitten englantia osaavat, että englannilla pärjää ja tietysti Saksan ammattisanastokin, jos siellä työskentelee, niin äkkiä ne samat sanat siellä on joka työmaalla joka päivä kourallinen niitä sanoja mitä tarvii oppia niin ne nyt lukee vaikka laivalla, kun menee sinne. Puolitoista vuorokautta on laivassa, niin kerkiää 10 sanaa opetella siinäkin. Sama homma kuitenkin aina mitä tehdään niin. Otetaan kannon ja puun välistä poikki, tuodaan puut tien varteen, niin ei siellä siinä mielessä saksaa tarvii, sitten englantia tarvii, että on varmasti kaiken ymmärtänyt isommassa kuvassa. 

 

Jonna Kuitunen: Miten sun oma kielitaito? Onko oma suhtautumisesi englanninkielen opiskeluun jotenkin muuttunut esimerkiksi ammattikouluajoista? 

 

Kalle Pitkänen: On, tietysti kouluaikana en nähnyt ollenkaan tärkeänä enkä tarpeellisena kieliä opiskella, koska ajattelin että metsässä tuolla ajokoneella tai motolla ajelen jossain tuolla korvessa niin en tarvitse niitä kieliä siellä niin oli vähän semmonen asenne, mut sitte ehkä ammattikoulussa rupes jo vähän enemmän ymmärtämään, ammattisanastoa jonkun verran siellä opiskeltiin, eipä tuota 20 vuotta sitten ja ylikin niin arvannut että minkälainen työnkuva tänä päivänä minullakin on että yhtenä päivänä pidin tuossa ruotsalaisille Teamsissa yritysesittelyä englanniksi niin tuli mieleen, kun opettajalle yläasteella sanoin, että en tarvii ruotsia enkä englantia. Siinä meni vähän ajatukset silloin tai virhearviointi tuli tehtyä. Sitten tietysti saksalaisten työnantajien kanssa viestitellään tai soitellaan viikottain tai välillä päivittäin ja ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa soitellaan ja viestitellään päivittäin, että kyllähän sitä on joutunut nyt aikuisiällä oikeestaan tämän 2019 kun Saksaan lähettiin niin oikeestaan nyt on joutunut sen kielen opiskelemaan uudestaan, että kyllähän se paljon enempi vaatii kuin nuorena. Nuorena tarttuu sanat päähän ja vanhempana joutuu monta kertaa miettimään, että mikäs se nyt olikaan.  

 

Jonna Kuitunen: Kielitaito on varmaan kasvanut? 

 

Kalle Pitkänen: On kasvanut merkittävästi, nyt pärjää, saa kahvikupin tilattua. 

 

Jari Toivoniemi: Mitä terveisiä haluat sanoa metsäkoneenkuljettajaksi opiskeleville nuorille nimenomaan näitten kielten opiskelun suhteen? 

 

Kalle Pitkänen: Kieliä kannattaa aina opiskella, että niistä on hyötyä aina, mitä tahansa. Jos haluaa metsätöihin lähteä ulkomaille, kyllä kannattaa opiskella kieliä ahkerasti, ei tuolla oo yhtään vielä semmosta isäntää tullut vastaan eikä emäntää, että olisivat suomea puhuneet tai ymmärtäneet.  

 

Jonna Kuitunen: Savoa? 

 

Kalle Pitkänen: Ei sitäkään oikein, kyllä siellä on sitäkin yritetty jankuttaa mutta ei ne muuta kuin suu auki katsovat vaan, että mitähän se yrittää selittää. Kyllä kieliä kannattaa opiskella. 

 

Jari Toivoniemi: Kalle Pitkänen kiitos paljon mielenkiintoisista vastauksista ja haastattelusta.  

 

Kalle Pitkänen: Kiitoksia, mukavaa kevään jatkoa kaikille kuulijoilla ja teille myös.  

 

Jari Toivoniemi: Kiitos.