SeAMK Podcast – Kolmen miljoonan (CO2e) konferenssin paneelikeskustelu 7.5.2024

Nykänen: Olen Arja Nykänen täältä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja kasvintuotannon yliopettajana olen toiminut 4 vuotta. Näihin ilmasto- ja hiiliasioihin sekä maankäyttösektorin asioihin olen tässä opetustyössä perehtynyt ja vien asioita eteenpäin. Yritän saada nuoria innostumaan näistä asioista ja sitten hanketyössä viljelijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa tehdään tätä työtä yhdessä myös.

Latvala: Hei vaan kaikille ja minun nimeni on Henna Latvala. Tulen tuolta ProAgria Etelä-Pohjanmaasta. Toimin siellä kasvintuotannon asiantuntijana ja yhteys näihin ilmastoasioihin tulee aika vahvasti sieltä, että suuri osa työajasta kuluu tällä hetkellä tämmöisiin horisonttihankkeisiin, maatalouden ilmastohankkeisiin. Hanke on Euroopan laajuinen hanke, jossa sitten jalkautetaan ilmastotoimia tuonne tiloille ja missä jaetaan sitä vertaisoppimista sitten tilojen kesken.

Nykänen: Meillä on tämmöinen positiivinen aihe. Parhaat käytänteet, suositukset ja onnistumiset ja meillä on asiantuntijoita, jotka ovat myös maanomistajia.  Tuossa meillä oli tämmöinen vähän lämmittely, tutustumiskeskustelu, ja todettiin, että vähintään kaksilla rattailla kaikki ratsastaa. Itse ehkä sitten kukin tietää aina, milloin milläkin.  Me sovittiin, että tähän semmoinen esittelykierros; jokainen esittelee itsensä ja vielä kertoo, että mistä näkökulmasta osallistuu tai seuraa tätä ilmastokeskustelua. Aloittaako Kalle sieltä sitten järjestyksessä?

Vanhatalo: Kiitos. Joo moi, minä olen Vanhatalon Kalle. Työnantajan nimikin tuolla lukee eli Tapio Oy.  Tapio on metsä- ja luontopuolen asiantuntija, valtion omistama asiantuntijayritys ja osa maanomistajista saattaa tuntea Tapion metsälehden kautta. Metsälehti on osa meidän tätä palveluliiketoimintaa. Mutta minä olen täällä tänään metsäasiantuntijana.  Tapiossa johdan meidän metsänhoidon asiantuntijatiimiä. Meillä on muitakin tiimejä. Metsänhoidon asiantuntijatiimissä on vajaa 10 henkilöä apuna. Minä olen myös maanomistaja ja olen tuolta Pohjois- Satakunnasta kotoisin, vaikka nykyään asunkin tuossa Nokialla Pirkanmaalla. Etä-maanviljelijänä, näinkö sen sanoisi, niin katselen myös kelloa ja kalenteria, että koska sinne tuonne pellolle pitäisi päästä ja oikeastaan ehtiä. Nyt vähän näyttää kylmenevän, mutta kohta tuonnekin täytyy mennä. Mutta metsähommiin on jo päästy, viime viikonloppuna tuli taimia istutettua ja vähän mäntyäkin kylvettyä. Ja sekataimikkoa, se on yksi tämän päivän sanoista, kun puhutaan ilmastokestävyydestä ja metsistä. Metsät ovat tosi paljon mukana ajatuksissani niin töissä kuin vapaalla. Se johtunee siitä, että kun on metsien ja peltojen keskellä kasvanut, niin kiinnostus on sieltä lähtenyt ja se on tänäkin päivänä tosi kova.

Kasari: Hei vaan, olen Kasarin Päivi ja tuosta Jalasjärveltä. Olen maatalousyrittäjä. Minulla on luomuemolehmiä, viljan viljelyä ja metsää sitten tietysti kanssa jonkun verran. Ja tuohon edunvalvontaankin olen vähän sekaantunut MTK:n kautta. Minä olen ollut sellaisessa Ilmastosoturit-hankkeessa mukana, mikä loppui viime vuonna ja nyt sitten tuossa Climate Farm hankkeessa myös, mikä sitten alkoi nyt tänä vuonna. Ja tietysti ihan päivittäisiä ilmastotoimia tulee tehtyä siellä omalla maatilalla.

Orasmaa: Terve vaan. Minä olen Tuuli Orasmaa ja työskentelen maa- ja metsätalousministeriössä. Teen siellä luonnon monimuotoisuusasioita nimenomaan maatalouden puolelle, että jos Kalle oli metsäpuolella, niin minä olen sitten siellä maatalouden puolella ja katson tätä asiaa myöskin siitä näkökulmasta, että tulen itse myös kasvinviljelytilalta Heinolasta ja sitä puolta tunnen, mutta olen kirjoittanut myös kirjan Maaseudun tulevaisuus, joka ilmestyi viime vuonna. Se on tietokirja, joka käsittelee viljelijähaastattelujen pohjalta tätä maatalouden ilmastotyötä ja aika paljon myös sitä keskustelua, mitä ilmastotoimista ja näistä päästövähennyksistä käydään, ja millaisia ajatuksia ja tunteita se viljelijöiden puolella herättää. Ilmastokeskustelu on semmoinen minun sydämeni aihe. Miten se, miten me asioista puhutaan, niin se vaikuttaa siihen, mitä me teemme, niin siitä näkökulmasta myös katselen näitä asioita.

Slotte: Olen Margareta Slotte toimin kasvintuotannon asiantuntijana ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Minulla on taustaa myös hallinnosta ja olen ollut maitotilan emäntänä. Mainio maito -hanke on viimeinen ilmastohanke missä olen ollut mukana.

Laasasenaho: Tervehdys minunkin puolestani ja nimi on Kari Laasasenaho ja toimin erityisasiantuntija Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja myös vedän toisena vetäjänä tämmöistä tutkimusryhmää, kuin Kestävä ja vastuullinen ruoantuotanto. Mutta tosiaan, kun näistä rattaista ja monirattaisuuksista puhuttiin, niin tosiaan viljelen myös pientä luomukasvitilaa ja siellä on myös metsää sitten samalla tilalla. Ja erityisesti nyt varmaan se maailmankatsomus tässä kohtaa tässä paneelissa liittyy TKI-hankkeisiin ja tutkimuksen ja käytännön yhdistämiseen ja myös soveltavaan tutkimukseen. Meillä on itse asiassa SeAMKissa aika paljon tutkimusryhmän alla myös maaperään liittyviä, esimerkiksi JTF-hankkeita, Nappaa hiilestä -hankkeita ja myös sellaisia hankkeita, joissa käsitellään sekä maa- ja metsätaloutta. Siinä mielessä voi sanoa, että aika lailla monialaisesti tarkastellaan maankäyttösektoria. Turvepellot ja turvemetsät sekä turvetuotanto ja turpeen käyttäminen siellä osana ruokaketjua kiinnostaa kovasti ja on viime aikoina tutkittu muun muassa näitä teemoja.

Nykänen: Kiitos. Tosi kivaa, että meillä on monipuolinen edustus ja on saatu teidät tänne. On maataloutta, metsätaloutta, kasvinviljelyä ja kotieläintuotantoa. Lähdetään sitten itse kysymyksiin.

Latvala: Kyllä vaan. Nyt kun panelistit tuli kaikille tutuiksi ja tiedetään vähän, että miltä näkökannalta asioita tarkastellaan, niin maalaillaan pikkuisen tätä kokonaiskestävän maatalouden tämmöistä kokonaiskuvaa. Tuossa aamupäivänkin paneeleissa muun muassa nousi esiin monimuotoisuus ja sen vaikutus sitten sopeutumiseen. Niin, osoitan tässä nyt ensin Tuulille kysymyksen, että miten näet maa ja metsätalouden ilmastotoimet tässä kokonaiskestävän maatalouden kokonaiskuvassa? Nouseeko siellä joku asia liikaa esiin? Mitä muuta pitäisi siellä muistaa tai mitä ei saisi unohtaa?

Orasmaa: Minun jotenkin tekisi mieli ennen, kun ehkä niin kuin palaan noihin tavallaan teemoihin mihin keskitytään tai niin kun mitä on ehkä jätetty vähän vähemmälle niin minun tekisi mieli jotenkin ottaa vielä vähän askel taaksepäin ja katsoa sitä. Ehkä niin kuin sitä aikaperspektiiviä tietyllä tavalla. Ehkä tämä on sitten semmoinen asia, mikä unohdetaan välillä. Siinä keskustelussa, kun me puhutaan just näistä kestävyystoimista ja ilmastotoimista, niin mehän usein niin kuin katsotaan sitä asiaa sen nykyhetken näkökulmasta, että mikä just nyt on mahdollista tai mikä on nyt just haasteellista. Jos me mietitään niin kuin 100 vuotta sitten maatalous on ollut ihan erinäköistä, mitä se on nykyään ja 100 vuoden päästä se tulee olemaan hyvin erinäköistä mitä se on nykyään. Että tavallaan me olemme koko ajan muutoksessa, niin jotenkin pidettäisiin mielessä ikään kuin se pitkän aikavälin tähtäin myös, että tämä ala tulee muuttumaan ja sen takia jotenkin tässä keskustelussa on minusta hyvä pitää mielessä jotenkin se tietynlainen aikaperspektiivi ja että mietitään niitä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Minne ollaan pitkällä tähtäimellä menossa ja sitten tehdään sen perusteella ikään kuin sellainen pidemmän aikavälin tiekartta tai visio, että miltä se suomalainen ruoantuotanto voisi näyttää näiden ilmasto- ja muiden haasteiden näkökulmasta ja sitten mennään sitä kohti. Ei aina katsota sitä just täsmälleen nykyhetken haasteiden kautta. Tämän aikaperspektiivin lisäksi semmoinen mikä saattaa välillä unohtua, mikä on nyt kyllä noussut jo enemmän keskustelussa, niin minähän katson tietysti luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta tosi paljon tätä asiaa työni puolesta, niin se, että miten ne ilmastotoimet välillä voi olla tukemassa myös sitä luonnon monimuotoisuustyötä, tai ristiriidassa luonnonmonimuotoisuustekojen kanssa. Tämä liittyy myös muihinkin, vesistöihin tai eläinten hyvinvointi- tai muihin kestävyys teemoihin, että sellainen ikään kuin yhteen teemaan keskittyminen, nyt vaikka ilmastotoimiin keskittyminen, ei saisi ikään kuin jyrätä niitä muita haasteita mitä meillä on ja meidän pitäisi katsoa, että miten ne eri kestävyyden osa-alueet tulee huomioitua, että muuten mennään ojasta allikkoon. Tällaisia alkuajatuksia.

Latvala: Päivi, allekirjoitatko sinä näitä samoja asioita? Oletko huomannut, että joku asia ehkä nousisi, että keskityttäisiin liikaa johonkin yhteen asiaan, joka sitten jyrää alleen muita tärkeitä asioita. Mikä on sinun mielipiteesi?

Kasari: Joo, tuossa tuli tosi hyviä pointteja. Minun mielestäni on tosiaan tosi hyvä muistuttaa siitä, että mitä se kestävä ruoantuotanto tarkoittaa tai mitä kestävä kehitys yleensä tarkoittaa. Mitä osa alueita siihen kuuluu, että siihen kuuluu myös taloudellinen ja sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys ja ekologinen kestävyys. Ja ekologinen kestävyys on paljon muutakin kuin ne ilmastotoimet. Ja sitten kun ollaan sen luonnon kanssa tekemisissä, niin harvoinhan siellä luonnossa mikään ääripää koskaan menestyy. Se on niin kuin sellainen kompromissi kaikkien suhteen yleensä se paras vaihtoehto. On tosi vaarallista, että mennään nyt ja tehdään nyt tuota, että tuo asia pitää saada kuntoon ja sitten kaikki on hyvin, koska sitten se taas voi syödä vaikka sitä luonnon monimuotoisuutta taikka pellon kasvukuntoa tai jotain. Nauta tai eläimet muutenkin on ehkä hyvä esimerkki, että sitä on tässä nyt kovasti naudasta koitettu tehdä sitä pahista.  Mutta sitten taas kun niitä nautoja on mukana siinä ruoantuotannossa, niin sieltä saadaan sitä laidunnusta mukaan, mikä lisää tosi paljon sitä monimuotoisuutta siellä ympäristössä ja sieltä saadaan sitä lantaa ja saadaan sitä nurmea sinne peltoon. Kaikkea tarvitaan. Ei voi vain yhtä asiaa lopettaa ja ajatella, että sitten on hyvin. Toisaalle kun kumartaa niin toiseen sitten pyllistää.

Latvala: Samalla kannalla olette vähän molemmat tässä. Haluatko Margareta sinä vielä lisätä tähän jotakin?

Slotte: Minulle kestävyys niin kuvasin sitä muutamilla lisäsanoilla. Elikkä vastuullisuus on niin kuin tavallaan kaiken toiminnan perusta. Olen ajatellut samoin, kun sinä tämän ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys myöskin. Mutta myös korostan elintarviketurvallisuutta, mikä on hyvin tärkeä sekä tuottajalle että kuluttajalle. Ja tämä on sellainen, mitä maassamme vielä tarvitsee vaalia. Samoin myös huoltovarmuus, mikä on ollut hyvin tärkeä maassamme ja on edelleen. Nämä ovat ainakin sellaisia asioita mitä ensimmäisenä tulee mieleen.

Latvala: Tämä oli hyvä keskustelunavaus tähän paneeliin, että paljon virittyy ajatuksia tuosta, että pitäisi tämmöistä holistista näkökulmaa olla tässä kokonaiskestävän maatalouden tarkastelussa. Mennäänkö eteenpäin?

Nykänen: Minä ehkä haluaisin Tuulilta vielä kysäistä tuosta, kun sinulla oli aikajännettä ja strategioita, niin miten yhteneväisiä ne meillä mahtaa olla? Meillähän on tehty tiekarttoja ja strategioita joka puolella, niin onko ne miten yhteneväisiä ja mikä pitäisi olla se aikaperspektiivi sitten niissä?

Orasmaa: Niin no, tällä hetkellä tietysti maa ja metsätalousministeriössä tehdään tämän hallitusohjelman puitteissa tätä kestävän ja kannattavan ruokajärjestelmän visiota ja strategiaa ja se ulottuu vuoteen 2040. Minun mielestäni se on tosi tärkeätä työtä. Se, mikä tällaisessa strategiatyössä on usein se haaste, että monesti niin kun me asetetaan tietyllä tavalla se aikaperspektiivi aika lähelle ja se tarkoittaa sitä, että me emme pysty ajattelemaan niitten nykyhetken haasteiden yli tai ikään kuin kuvittelemaan maailmaa, jossa niitä nykyisiä haasteita ei ole. Ja sen takia minun mielestäni olisi hirveän tarpeellista, että sen lisäksi se työ mitä nyt tehdään, niin mietittäisiin, että mitä se suomalainen ruoantuotanto olisi vaikka vuonna 2100 tai 2070. On mahdotonta kuvitella, mikä tämä turvallisuustilanne tai muu silloin olisi. Mutta minun mielestäni se olisi reilua myös niitä yrittäjiä kohtaan, että meillä on pitkän tähtäimen näkemys siitä, että minne me olemme menossa ja miltä se ruoantuotanto voisi näyttää. Ja silloin me voimme tehdä ikään, kun ajoissa suunnitelma siitä, että minkä kannattaa muuttua, mitä kannattaa lähteä uudistamaan. Ja silloin saadaan sitten siirtymäaikaa, mitä yrittäjä itse kaipaa. Niin, tämä on ehkä sen tyyppinen, mikä usein unohtuu siinä aikakeskustelussa.

Nykänen: Joo. Kari ja Päivi haluaa kommentoida vielä, niin olkaa hyvä.

Laasasenaho: Kiitoksia. Tämä oli tosi hyvä pointti, minkä Tuuli tuossa nosti esille tämä aikaperspektiivi ja itse asiassa ehkä sellaisen asian nostaisin näistä poliittisista päätöksistä, mikä tietyllä tavalla ehkä saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Niin se, että Suomihan on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali 2035 vuoteen mennessä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että ne päästöt, mitä nykyisin tuotetaan, niitä yritetään saada alas. Mutta samaan aikaan me pyrimme justiin tämän maankäyttösektorin hiilinieluja vahvistamaan. Ja nyt tavallaan, jos me ajatellaan sitä vuotta 2035, niin se on ihan OK, jos me ajatellaan nyt vaikka fossiilisten päästölähteiden vähentämistä, me pystytään teknisin ratkaisuin aika helposti ja ihan laskennallisesti vähentämään niitä päästöjä, mutta sitten täällä aikaisemminkin kuultiin päivän aikana sitä, että maankäyttösektorin kvartaali saattaa olla se 25 vuotta, niin kuvitelkaa, että tavallaan me yritetään ynnätä kaksi aikataulua yhteen, josta toinen elää paljon nopeammalla aikasyklillä kun toinen. Elikkä maankäyttösektori ei välttämättä kerkeä kasvattamaan niitä hiilinieluja tässä vajaassa 15 vuodessa itse asiassa vähän reilussa 10 vuodessa sinne 2035 vuoteen mennessä. Eli tavallaan me ikään kun käsitellään aikajänteiltään erityyppisiä asioita kun me puhutaan hiilinieluista versus se, että kun me lähdetään vähentämään vaikka ihan teknisesti fossiilisten energialähteiden päästöjä. Eli tavallaan ne kaksi asiaa ei välttämättä juttelekaan aikaskaalan mukaan niin kuin keskenään tarpeeksi hyvin, jotta välttämättä se tavoite saavutetaan. Siis en vastusta sitä, että hiilineutraalisuustavoite on asetettu, mutta se, että se voi vaikeuttaa siis niiden asioiden yhteensovittamista päästöjen vähentämistä ja hiilinielujen vähentämistä niin kuin samaan aikaan.

Kasari: Kyllähän se on jokaisen maatalousyrittäjän, tai sanotaan nyt lähes jokaisen maatalousyrittäjän tavoite jättää se maa paremmassa kunnossa lapsille kun mitä sen on itse saanut, että kyllähän sen maatalousyrittäjän etu on se kestävä ruoantuotanto. Se ei aina välttämättä ehkä tuolta mediasta tule läpi, että kyllä se maatalousyrittäjä oikeasti haluaa tehdä kaikkensa, että pelto tai metsä on myös seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin silloin kun sen on itse saanut.

Vanhatalo: Tähän pitää heti jatkaa. Tämä oli hyvä nosto ja metsäpuolella on ihan samanlainen ajatus, myös ylisukupolvisessa metsänomistuksessa, että kun on metsänomistusta saanut, niin haluaa jättää sen paremmassa kunnossa jatkajalle, mutta siinäkin ehkä se ajatus on laajentunut, että ehkä aikaisemmin se on tarkoittanut sitä, että ne metsät tuottaa ja kasvaa ja on niin kuin taloudellisesti paremmassa kunnossa. Mutta jos sitä ajatellaan niin kuin vastuullisuuden näiden kestävyyden kaikkien osa alueiden näkökulmasta, niin se, että se jatkaja saa paremmassa kunnossa, niin se onkin vähän toistä kuin mitä se oli vaikka 10 vuotta sitten. Elikkä oikeastaan se iso kysymys on, että onko se edellinen isäntä tai emäntä tehnyt semmoisia temppuja, että se on sitonut sen seuraavan tekijän kädet täysin vai onko jättänyt ne mahdollisuudet toteuttaa sitten sellaista maanomistusta, kun haluaa.

Nykänen: Jatka Kalle siitä suoraan. Me menemme konkretiaan, niin mitä konkreettisia ilmastotoimia itse olet tehnyt?

Vanhatalo: Joo, no ehkä kaikista keskeisimmät on tullut työn kautta. Olen Metsänhoidon suositukset -työssä vahvasti mukana. Tuossa kuultiin tuosta Agrihubista ennen tätä paneelia ja metsäpuolella, niin metsänhoidon suositukset kokonaisuus on tietopaketti, jota Tapio kokoaa Maa- ja metsätalousministeriölle.  Ja siinähän ideana on se, että metsänomistajille ja ammattilaisten käyttöön kootaan parhaita käytäntöjä ja suosituksia, joista voi sitten valita hyvää maankäyttöä. Siinä työssä on nyt viime vuodet tosi paljon mietitty myös sitä, että kuinka metsänomistaja voi valita sinne omiin metsiin semmoisia ratkaisuja, jotka sitten edistävät ja on ilmaston kannalta myös hyviä. Ja ehkä tässä kun puhutaan ilmastotoimista niin minä näkisin että se kannattaa heti niin kuin jakaa kahtia, että meillä on tämä sopeutumisen näkökulma ja sitten toisaalta hillintä. Kun tästä keskustelee, niin nämä kannattaa jakaa, koska muuten menee helposti asiat sekaisin ja niissä on näkökulmatkin vähän toisenlaiset. Minä itse näen niin, että sopeutuminen on välttämätöntä. Se on niin kuin ihan pakollista, että jos et sopeudu muutokseen niin huonosti käy. Mutta hillintä on vähän niin kuin vapaaehtoista, että kuinka paljon siihen haluaa tänä päivänä panostaa, niin se riippuu siitä vähän, että mitä asiasta ajattelee. Mutta joo, ehkä tästä esimerkkinä tai mitä itse olen tehnyt niin kuin maanomistajana sitten niin sopeutumisesta, jossa sanoinkin, että viikonloppuna tuli istutettua kuusta ja kylvettyä mäntyä sekaan, oli semmoinen sopiva kohde eli sopeuduin siihen, että ilmasto on kovin toisenlainen siinä vaiheessa kun tuo metsä on tukkipuunkokoista ja ajattelin että tällaisella toteutuksella, niin se menestyy siellä tulevaisuudessa. Se on yksi keino, miten tuolla metsäpuolella voidaan sopeutua muutoksiin. Maatalouspuolella on sinänsä helpompaa, kun kiertoajat ovat vähän lyhyempiä, kun metsän puolella. No sitten hillintätoimista, niin kyllä se iso kysymys on, että mitä me teemme meidän suometsissämme. Sama juttuhan on turvepohjaisten peltojen osalta, mutta suometsät ja varsinkin täällä maantieteessä missä nyt ollaan, niin se on iso kysymys. Ojitetut suometsät, niitä on meillä paljon ja vaikka meillä on paljon epäonnistuneita kohteita, joita sitten tällä hetkellä ennallistetaan, niin meillä on myös paljon suometsiä, jotka puskee puuta ja lujaa. Mutta se, että miten niitä käsitellään jatkossa, niin se vaikuttaa siihen, että pysyykö se hiili siellä turpeessa vai ei. Ja me on nähty, että miten turvetuotannon on käynyt. Ja tässä välillä olen vähän miettinyt, että missä vaiheessa aletaan ajattelemaan niin, että tuolla ojitetuilla suometsillä itse asiassa poltetaan turvetta puun kasvattamiseksi. Mutta jos tämmöinen näkökulma otetaan, niin siinä vaiheessa voi olla, että se käy vieläkin kyseenalaisemmaksi tuo suometsien puunkasvatus. Mutta tähän on ratkaisuja mietitty ja tänä päivänä esimerkiksi puhutaan paljon siitä, että pystyisikö ojitettuja suometsiä hoitamaan niin, että sitä vedenpinnan tasoa hallitsisi entistä paremmin ja se tarkoittaa sitä, että tämmöinen metsän peiteisyyden säilyttäminen ja myös ojituksen, ainakin turhan ojituksen hillitseminen, niin ne ovat semmoisia isoja ratkaisuja, mitä tämän päivän metsätaloudessa tehdään. Ja kyllä täytyy sanoa, että kun on itselläkin muutama sellainen kohde, mitkä isoisä on aikoinaan ohittanut, niin kyllä siinä joutuu vähän pähkäilemään, että mikä tässä oli sitten sellainen niin kuin kaiken kaikkiaan niin kestävä ja vastuullinen ratkaisu, mistä sitten tulevat sukupolvet voi sanoa, että tässä on toimittu fiksusti.

Nykänen: No miten sitten on maatalouspuolella, Margareta?

Slotte: Taidan ensimmäisenä jatkaa vesien hallinnasta. Esimerkki, elikkä meillä Pohjanmaalla on hanke vesitalouden hallinnasta. On alue, missä seurataan pohjaveden korkeutta automaattisilla mittausasemilla. Niitä on useampi ja laskuojissa seurataan pohjavettä. Lämpötilakin seurataan näissä. Ja maan kosteutta. Tämä on alue Söderfjärden, jos se on teille tuttu. Söderfjärden on pumppauksen varalla viljelyskelpoinen. Nyt halutaan vähentää pumppausta siihen tarpeeseen. Elikkä ei liikaa haaskata energiaa pumppaukseen. Ja myöskin vesi, joka on myöhemmin kasvukaudella tarpeen, niin sen mahdollisuus säilyä siinä ympäristössä ja käyttää kasteluvetenä. Koska tämä vesien hallinta, niin sehän on sekä sitä kuivausta että mahdollisuus kastella. Niin käyttää sitten myöhemmässä vaiheessa kasteluvetenä ja tällaisella tavalla parempi sato ja vähemmät kulut. Ja parempi sato on aina suurempi hiilinielu. Tämä on nyt yksi käytännön läheinen esimerkki.

Latvala: Hyvä. Näitä olisi ollut kiva kuulla vielä lisääkin, mutta jatketaanpa eteenpäin. Nyt mennään sitten onnistumisiin jo aina vaan näyttää paremmalta. Oletko Päivi sinä kokenut ilmastotoimia toteutettaessa onnistumisia ja minkälaisia?

Kasari: Nyt täytyy ehkä ensiksi sanoa, että kaikenlaisia toimia on tullut tehtyä, tai niin kuin tuotantoa parannettua, mutta en ole tehnyt niitä sen takia, niin kuin ilmaston näkökulmasta tai ilmastotoimena vaan se että on halunnut joko parantaa vaikka satoa esimerkiksi tai maan kasvukuntoa, mutta se on vaan samalla tarkoittanut sitä, että ne on ilmaston kannaltakin ollut sitten hyväksi. Esimerkiksi nyt voin vaikka laiduntamisesta sanoa, että silloin kun on aloittanut 12 vuotta sitten ja ostanut tuon tilan, niin silloin se sama laidunala ei tahtonut riittää ja kesällä piti sitten parhaassa tapauksessa joku kolmekin viikkoa paaliruokinnalla sitten lisäksi sinne laitumelle, koska siellä laitumella ei syötävä riittänyt.  Mutta sitten laidunlohkoja pienentämällä ja sitten vähän katsonut sitä, että ne eläimet ei syö sitä laidunta ihan maata myöden, niin sillä on päästy siihen, että parhaana kesänä tarvitse viedä enää 6 paalia, mikä tarkoitti sitä, että eläimet olivat ehkä 3 päivää siellä sitten lisäruokinnalla. Muuten se laidun sitten riitti koko kesän. Tosiaan, ehkä tein sen omaa työmäärää vähentääkseni, mutta kyllä se on sitä hiilensidontaa lisännyt, koska sato on kasvanut ja nurmi kasvaa paremmin.

Latvala: Onko muilla kommentoitavaa onnistumisia? Herättikö kenties Päivin esimerkki jotakin ajatuksia, että olisi jostakin, jos ei omakohtaisesti, niin vaikka kuullut jotain onnistumisia asiakastyössä tai haluaako joku lisätä jotakin? Onnistumisia on aina kiva kuulla.

Slotte: No sen verran, että hyvin paljon puhun tietenkin viljelijöiden kanssa ja myös esimerkiksi nurmiryhmissä keskustellaan paljon myös ilmastotoimista ja mitä on sitten se hiilen sidonta ja millä tavalla se toimii ynnä muuta. Niin on tiettyjä tällaisia asioita mitä niin kuin hyvin helposti omaksutaan. Esimerkiksi jonkin aikaa sitten oli tapetilla tämä nurmen niittokorkeuden nosto, niin siitä viljelijät ovat lähes yksimielisiä ryhmissä, että tämä on monella tavalla hyvä asia. Saattaa olla myös sellainen, kun hukan vähentäminen, esimerkiksi rehutuotannon ketjun hukan vähentäminen, niin siinä aina löytyy hyvin paljon konkreettisia kokemuksia osallistujilta ja he hyvin mielellään jakavat näitä kokemuksia.

Latvala: Haluatko Kalle lisätä?

Vanhatalo: Minä sanoisin yhtenä onnistumisena, mitä viimeisen 10 vuoden aikana vaikka on tapahtunut tässä maankäyttöpuolella, niin maanomistajilla on paljon enemmän tietoa käytettävissä, sähköistä tietoa, kuin aikaisemmin. Eli vaikka metsäpuolella se näkyy niin, että vaikka metsään.fi -palvelussa, joka on kaikille metsänomistajan käytössä, niin siellä on tosi paljon kaikenlaisia karttatasoja mitä voi omista metsistään katsoa. Monimuotoisuuteen, vesiin liittyen, mitä vaan. Ihan toisenlaiset työkalut, mitä oli aikaisemmin ja nämä on kyllä sellaisia, että ne metsänomistajia myös kiinnostaa.

Latvala: Näitä hyödyntämään. Mennäänkö eteenpäin?

Nykänen: Ja itse ehkä haluaisin lisätä vielä kanssa tuossa kasvinviljelypuolella sen, että monesti nämä toimet on sellaisia, että saadaan pellolla kasvu paremmaksi, sidotaan enemmän hiiltä, pellon kasvukunto paranee ja taas kasvit kasvaa paremmin. Tämä on tämmöinen, iloinen, positiivinen pyörre, joka ehkä saadaan aikaiseksi. Mutta sitten mennään tänne esteiden tai haasteiden puolelle, niin oletteko semmoisia havainnut tässä ilmastoviisaan maatalouden tai metsätalouden kehittämisessä ja Tuuli voisi vaikka aloittaa.

Orasmaa: En sano mitään onnistumisista, vain haasteita mielessä… (naurua). No ei, mutta haasteissa ei varmaan voi olla puhumatta rahasta, että totta kai niin kuin niiden ilmastotoimien kustannukset ovat ihan selvä haaste, kuka ne kustantaa siinä ruokaketjussa, koska kuitenkin ne maatalousyrittäjät tuottavat sitä ruokaa syöjille ja me niin kuin ollaan kaikki osa sitä ruokaketjua, niin kuka siinä ketjussa sitten ne toimet maksaa. Ja näiden taloudellisten näkökulmien osalta, niin se on ollut tosi positiivista kehitystä, että kun me tarvitaan sitä yksityistä sektoria mukaan tähän toimintaan ja me emme pysty vain julkisella rahalla näitä päästövähennyksiä ikään kuin korvaamaan, niin yrityksillä on paljon erilaisia, ikään kuin vastuullisuusohjelmia tai muita, jotka auttaa tässä työssä ja se on ollut minun mielestä kiinnostava huomata. Tästä on ollut myös kysely, tutkimusta, että tietyllä tavalla maatalousyrittäjät voi kokea ne muutokset tai uudistukset vastuullisempiin toimintatapoihin niin itselleen ehkä, no reilumpina, tai oikeudenmukaisempina silloin, kun ne tulee sieltä yksityiseltä sektorilta, että silloin kun tietyllä tavalla tuntuu, että politiikassa sinua työnnetään jonnekin suuntaan tai ikään kuin tuntuu, että yhteiskunnan yleinen muutospaine vaatii sinua tekemään toimia, niin silloin saatetaan ehkä suhtautua vähän enemmän varauksella. Mutta silloin kun se on sieltä omasta elintarvikeketjusta, sieltä ostavalta elintarvikeyritykseltä tulevaa ohjausta ja mielellään toivottavasti korvaus siitä ilmastotoimista, joka tehdään, niin sieltä yksityiseltä sektorilta tulevat aloitteet on hirveän tärkeitä myös sen motivaation ylläpitäjänä. Mutta tämän taloudellisen puolen lisäksi, niin kyllä minä huomasin, kun tein viljelijähaastatteluja tätä tietokirjaa varten, niin oli tavallaan valitettavaa huomata se, että kyllä se ilmastokeskustelu mitä tuossa alussa mainitsin, on koettu syyllistäväksi. Maatalousyrittäjät kokevat, että ilmastokeskustelussa heitä syyllistetään, ja minun mielestäni se on todella ymmärrettävä tunne. Siellä taustalla on tosi vahvasti vielä semmoinen vastakkainasettelu, ikään kuin maaseudun ja kaupungin välillä. Ja kyllä minä huomasin sitä kirjaa kirjoittaessa, että tietyllä tavalla niin kuin se kokemus siitä, että ei arvosteta sitä omaa työtä ja että jostain ulkopuolelta tullaan kertomaan, miten teidän pitäisi sitä ruokaa tuottaa. Niin kyllä se herättää monesti sellaisen puolustusreaktion, mikä on minun mielestäni sekin hirveän ymmärrettävä ja se on näyttänyt johtaneen siihen, että meidän on aika vaikea keskustella. Meidän on aika vaikea keskustella siitä, että miten me sitten tekisimme ne muutokset reiluilla tavalla. Miten me tehtäisiin ne niin kuin oikeudenmukaisella tavalla. Minä haastattelin viljelijöitä, jotka itse sanoo, että kyllä niin kun maatalouden ilmastoasioista saatetaan sanoa vaikka julkisessa keskustelussa ihan järkeviäkin asioita, mutta jos se ehdotus tulee niin sanotusti väärältä puolueelta, niin silloin se aiheuttaa sen ikään kuin niin kuin ymmärrettävän puolustusreaktion. Niin tämä, jos me ikään kuin osattaisiin vähän purkaa sitä vastakkainasettelua ja jännitettä mikä tähän keskusteluun liittyy, niin ehkä me sitten osattaisiin puhua niin kuin rakentavammin siitä, että miten tämä muutos nyt sitten tehtäisiin reilulla tavalla. Että yhtäällä tämä raha ja toisaalta sitten tämä keskusteluilmapiiri, niin kyllä ne on tunnistettuja haasteita.

Nykänen: No sinulla oli tavallaan jo vähän ratkaisuakin tähän kustannuspuoleen, että kun se tulee sieltä ostajalta tai yksityiseltä puolelta ja vähän niin kuin ratkaisua tähän keskusteluun. Mutta onko sinulla sitten jotakin konkreettisempaa, että miten tämä keskusteluyhteys saataisiin jotenkin paremmaksi?

Orasmaa: No minun mielestäni kaikilla osapuolilla on tässä tehtävänsä, että yksi asia on tietenkin se, että miten julkisessa keskustelussa ikään kuin tosi erilaiset toimijat, jotka osallistuvat siihen keskusteluun niin ikään kuin puhuu siitä, miten me voitaisiin osoittaa sitä arvostusta viljelijöille, jotka ansaitsee ja kaipaa sitä. Miten me osattaisiin siinä julkisessa keskustelussa sen sijaan, että keskitytään niihin negatiivisiin asioihin, niin tuodaan just niitä, missä on jo onnistuttu ja mitä osataan jo tehdä hyvin. Sitä kyllä kaivataan siellä julkisessa keskustelussa tosi paljon. Mutta kyllä, tuottajia joita minä itse olen jututtanut, niin kyllä he toivoisivat hirveästi, että he pääsisivät kohtaamaan niitä ihmisiä, jotka on aika erkaantuneet siitä ruoan tuotannosta, että me ymmärtäisimme sitä viljelijän todellisuutta, olisi hirveän tärkeätä myös.

Nykänen: Päivillä oli kommentti tähän ja oliko Karillakin tähän keskusteluun?

Kasari: No joo, tuossa Tuulilla tulikin aika hyvin mitä meinasin sanoa, että justiin se, että aika moni maatalousyrittäjä kokee kaikki ilmastokeskustelut tosi syyllistävänä ja sellaisena, että maatalousyrittäjät ei tee mitään, eikä ole koskaan tehnytkään mitään. Ja maatalousyrittäjä ei välttämättä aina itsekään hoksaa tehneensä näitä ilmastotoimia niin kuin itsekin sanoin, vaikka sen laidunnuksen suhteen, että on se lähtenyt parantamaan, en ilmastotoimena, vaan muusta syystä, mutta se vaan samalla sitten paransi myös ilmaston kannalta asioita, että sen pitää maatalousyrittäjän itsensäkin itseensä muistuttaa siitä, että hän tekee niitä asioita päivittäin ja melkein joka kerta, kun sitä satotasoa onnistutaan nostamaan, niin silloin on myös hiiltä sitoutunut enemmän. Tosi tärkeätä, että se tuotaisiin myös mediassa esille ja tietysti myös neuvojen ja kaikkien muidenkin sidosryhmien aina hyvä muistuttaa, että hei, me ollaan tehty tällaisia asioita ja me on tehty tosi hyvää työtä.

Laasasenaho: Joo kiitoksia. Tuossa kun nostettiin esille se, että mikä itse asiassa on tällä hetkellä nyt varsinkin tuolta ruoantuotannon näkökulmasta niin kuin se suurin haaste. Jotenkin niiden ilmastotoimien kehittämiseen ja käytäntöön viemiseen, niin yksi varmaan semmoinen joka liittyy tähän ilmapiiriin ja siihen, että mikä on ylhäältäpäin annettua sääntelyä, niin se liittyy ihan tähän maatalouspolitiikkaan ja tavallaan sen rajauksiin ja tietyllä lailla. Onhan sitä tutkimuksiakin aiheesta, että tietyllä lailla maatilat on niin kun sääntelyn ikään kuin vankeja myös samalla. Ja niiden sääntelyjen, esimerkiksi maataloustukien reunaehtojen mukaan viljelijän täytyy toimia. Ja tietyllä lailla, siis vaikka se maatalouspolitiikka katsoo sinne tulevaisuuteen ja yrittää ottaa ilmaston huomioon, niin silti kuitenkin sen tietyn maatalousohjelman kauden verran sitä ollaan tietyllä lailla niiden sääntöjen ja asetusten vankeina. Ja välttämättä se kehitys ei mene sen kummemmin sen ohjelmakauden aikana etenkään päin, jos ei yhtäkkiä kesken ohjelmakauden tehtäisi jotain maataloustukien ehtoihin liittyviä muutoksia. Mutta tavallaan ehkä tällä hetkellä just niin sitä sääntelyä vaivaa se semmoinen diktatuurimainen ylhäältäpäin sanelu, joka itse asiassa tekee siitä sääntelykentästä hyvin tämmöisen, niin kun semmoisen, jossa ei ole joustoa. Ja se joustavuuden säilyttäminen minun mielestä maanviljelijä näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, koska silloin kun on joustoa, niin kaikki pystyy jotenkin vähän väljemmin ajattelemaan, että mikä hänen kohdallaan on ratkaisu tähän, että saadaan päästöjä vähennettyä. Eli tavallaan tietyn jouston säilyttäminen on varmasti se kaikista oleellisin ratkaisu siihen, että jokainen voi löytää sen oman päästövähennyspolkunsa myös tilatasolla, ja tämä on tosi tärkeä sääntelyä rakentavien tahojen tunnistaa. Esimerkiksi vaikka se, että Suomessa alueet ei ole tasa-arvoisia ollenkaan, niin kun ilmastotoimien näkökulmasta keskenään. Ja tämä ei ole oikeastaan ainoastaan turvepeltojakysymys tai muu, vaan se on nimenomaan sitä, että onko esimerkiksi yhteistyökumppaneita, onko kierrätys ravinteiden tarjoajia lähistöllä? Mikä niiden vaikutus on, esimerkiksi kuljetuskustannuksia ja näin poispäin elikkä hyvin eriarvoisessa asemassa on maatilalliset ympäri Suomea. Vaikka jos ajatellaan Lounais-Suomen hyviä edellytyksiä nyt vaikka johonkin keskipohjalaisiin turvepeltotiloihin, niin niillä on hyvin erilaiset lähtökohdat myös lähteä tekemään sitä muutosta ja silloin jos se sääntelyjärjestelmä on hyvin joustamaton, niin silloin se aiheuttaa ilman muuta semmoista puristuneisuuden, ahdistuneisuuden tunnetta siinä viljelijässä, kun hän ei pysty tekemään välttämättä siinä toimintaympäristössä kannattavia muutoksia hänen toimintaansa. Ja tavallaan tuo yksityisomaisuuden aiheuttama, jos maanomistajille tullaan sanomaan ylhäältä päin, että kuinka tulisi tehdä, niin sehän vertautuu tavallaan vähän sellaiseen tilanteeseen, että kaikki ne, jotka esimerkiksi ei omista maata, niin voi kuvitella sellaisen tilanteen, että jos joku tulee potkimaan teidän omistaman auton renkaita ja katsomaan, että miten tuolla on vähän likaa kyljissä ja miksi se ei ole käyttänyt tuota autoa pesulla ja miksi itse asiassa olet ostanut tuommoisen auton, että se aiheuttaa tämän ja tämän verran päästöjä. Niin totta kai kaikille nousee karvat pystyyn, että  miksi sinä tulet sanomaan, että nyt jotakin pitäisi lähteä tekemään. Anna minulle rahat, että käydään ostamassa joku hieno auto, johon sinä olet tyytyväinen, vastaus helposti olisi. Kun aihe on sellainen, joka nostaa helposti, siis se menee ihon alle, ja henkilökohtaisuuksiin jos siihen puututaan voimakkaasti.

Nykänen: Kyllä. Kalle, olisiko sinulla metsäpuolelta haasteita tiedossa?

Vanhatalo: No metsäpuolella on kaikki hyvin. (naurua) Kannattaa metsittää kaikki pellot, pääsee helpommalla. (naurua) No, ei vaiskaan. Kyllä tuolla metsäpuolellakin on haasteita, että ihan kun Helsingin Sanomia luette, niin joka toinen päivä on otsikoita, että hakataan liikaa, Suomen metsien hiilinielu romahti tai jotain vastaavaa. Kyllähän valtakunnan tasolla tietysti painitaan jo sen kanssa, että kuinka paljon metsiä voidaan käyttää ja millä tavalla, kuinka paljon pitäisi olla suojelua, kuinka paljon erilaisia käyttömuotoja tämä on tämmöistä poliittista keskustelua, minkä keskellä metsänomistajankin myös on. Ja ihan samanlaista syyllistämistä sielläkin esiintyy ja näiden kanssa sitten joudutaan painimaan. No, käytännön ongelmista, yksi tällainen konkreettinen liittyy metsän uudistamiseen ja kuusen viljelyyn. Elikkä ihan tässä viime vuosina on ymmärretty, että kuusta viljellään aivan liikaa tai on viljelty semmoisilla kasvupaikoilla, mihinkä se ei oikein sovellu. Mieluummin olisi kannattanut laittaa mäntyä ja yksi syy siinä on ollut tuo sarvipää ja kuinka paljon niitä on tuolla maastossa, mutta siihen ei mennä sitten sen enempää tässä keskustelussa. Mutta että tämä on yksi semmoinen kysymys, kun katsotaan sinne tulevaisuuteen, että minkälaiset metsät on elinvoimaisia ja pärjää. Niin sitten myös se, että kun halutaan vaikka puulajikirjoa kasvattaa, niin onko meillä tuottaa sellaisia taimia? Onko meillä semmoisia menettelyitä ja onko myös sitten toimintamallit sellaisia, että niitä ollaan valmiita muuttamaan? Ehkä tästä yksi semmoinen esimerkki haasteesta on se, että kun on joku hyväksi todettu toimintamalli, esimerkiksi kuusen viljelyssä on tosi hyvä malli kaivinkone, muokkaus, mätästys ja kuusen taimi siihen. Se toimii todella hyvin. Toimijat ovat oppineet sen niin hyvin, että sitä on vaikea oppia pois.

Latvala: Tuli lukuisia esimerkkejä haasteista. Nyt vähän tuntuu siltä, että ehkä näitä haasteita oli hiukan enemmän, kun niitä onnistumisia. Pureuduttiin aika hyvin haasteisiin ja sitä kautta jo pikkuisen sieltä tuli ehkä niitä ratkaisujakin. Mennään sitten sillä tavalla syvemmin näihin ratkaisuihin, että nyt minä kysyisin, että millä toimilla näihin ilmastotavoitteisiin päästään, mihin nyt niitä on asetettu, mikä siellä taustalla oleva mekanismi on, joka vaikuttaa, ja mikä olisi odotettava tulos? Minä heitän tästä nyt ensimmäisenä sinne Karille tämän haasteen. Ratkaisuja, miten päästään tavoitteisiin?

Laasasenaho: Joo tuosta joustavuudesta tosiaan puhuinkin aikaisemmin, mutta se joustavuus myös on läheisesti tähän oikeudenmukaisuuteen liittyvä käsite. Että tietyllä lailla varmasti sellainen toimintakenttä, joka mahdollistaa mahdollisimman paljon asioita ja silloin se tavallaan voi toimia ympäri Suomea ja eri alueilla, erityyppisillä alueilla. No, en minä ehkä osaa sanoa sitten sitä, että mitä se niin kun konkreettisesti voisi tarkoittaa, mutta näillä minun mielestäni ainakin lähtisi liikkeelle.

Latvala: Jatkatko Tuuli sinä tähän sitten Karin jälkeen. Miten ilmastotavoitteisiin päästäisiin? Mitä näkisit, että siellä olisi taustalla mekanismina, joka vaikuttaisi?

Orasmaa: Joo, mutta jos minäkin, ennen kun mennään käytännön asioihin, niin maalaan vielä kuitenkin isommalla pensselillä. Kun mietin jotenkin sitä, että miten päästään niihin ilmastotavoitteisiin, niin sehän on tietysti niin että, vaikka me puhumme maankäyttösektorin tai maatalouden metsätalouden ilmastotavoitteista, miten niihin päästään, niin niihin ei päästä ainoastaan siellä maataloussektorilla tai metsäsektorilla. Me emme voi tavallaan irrottaa niitä sektoreita siitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Minä olen tykännyt ajatella, että kyseessä on maataloutta suurempi muutos, että tietyllä tavalla on kyse tämän koko yhteiskunnan niin kun yhteispelistä, jotka sitten johtavat sinne, että me päästään ne ilmastotavoitteisiin. Ja tällä tarkoitan käytännössä sitä, että esimerkiksi, kun me puhumme maatalouden ilmastotoimista, me emme voi puhua niistä puhumatta niin kun kaupasta tai miten ruokamarkkinat toimii tai miten meidän talousjärjestelmä toimii ylipäätään. Niitä toimia ei tehdä vain siellä maataloussektorilla. Tämä vaatii yhteiskunnan sellaista uudelleen ohjelmointia tosi monella tavalla, mutta myös kun puhutaan näistä enemmän käytännön toimista, niin totta kai niin kun maataloussektorilla turvemaat ja turvepellot on tosi keskeinen viesti, mikä tutkijayhteisöstä saamme, että niille on tehtävä jotain ja se on tosi hyvin tunnistettu eri toimijoiden keskuudessa. Meidän pitäisi miettiä vielä ehkä hienojakoisemmin sitä, että kun puhutaan turvepelloista ja mikä niiden tulevaisuus on, niin mietitään, että missä mitäkin toimia kannattaa tehdä? Meillä on hyvin tuottavia turvepeltoja, joita osaltaan kannattaa pitää viljelyssä. Sitten meillä on heikkotuottoisempia paksuturpeisimpia lohkoja, joille sitten kannattaa miettiä muita käyttötarkoituksia. Että ikään kuin tällaista vielä hienojakoisempaa suunnitelmallisuutta siihen, että missä ne päästövähennykset tulisi ikään kuin järkevimmin tehtyä, tämän tyyppistä työtä tietysti vielä kaivataan.

Laasasenaho: Tuohon vielä täydentäisin. Sanoin sitä, että joustavuutta ja oikeudenmukaisuutta, mutta myöskin tämmöinen kannustavuus. Kannustejärjestelmä on varmaan yksi sellainen, mikä lisää sitä ihmisten positiivista suhtautumista asiaan. Nyt käytän taas sitä autoesimerkkiä, että jos joku tulee oikein arvostelemaan sitä likaista autoa, niin onhan se ihan eri tunne, kun joku tuleekin kehumaan, että hei, että tuossa on tosi hieno auto, että oletko kuullut, että siihen saisi tämmöisiä ominaisuuksia. Ja itse asiassa, kun tänne 3 miljoonan konferenssiin tänään matkustin autolla, niin kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa puhuttiin siitä, että minkä takia soteuudistus on mennyt alun pitäen mönkään. Niin itse asiassa yksi asiantuntija nosti nimenomaan yhtenä asiana esille sen, että sitä ei alun pitäenkään niin kun rakennettu tämmöisen kannustejärjestelmän ympärille. Elikkä näillä erilaisille soteyksikölle ei asetettu sellaisia kannustettavuuteen pohjautuvia järjestelmiä. He tekee niin kun sen jotenkin negatiivisen tarkastamisen näkökulmasta, vaan tämmöisiä taloussäästöjä, mutta sieltä tavallaan puuttuu sellaista toiminnan kehittämiseen liittyvät sisäänrakennetut järjestelmät, jotka kannustaisi siihen, että toimintojen laatu paranisi, kun sitä samalla sitä tuotantoa tehostetaan. Eli tämmöiset kannustinjärjestelmään pohjautuvat ratkaisut, niin voisi olla myöskin osa ratkaisua tässä järjestelmässä.

Latvala: Rahasta on puhuttu tänään aikaisemminkin jo tämän teeman sisällä ja kannattavuudesta. Nopea kysymys kaikille alleviivaatteko sen, että kannattavuus on siellä semmoisena kivijalkana, että voidaan näissä ilmastotavoitteista sitten jotakin saavuttaa? Onko se kannattavuus siellä hyvin sellainen? Haluaako joku kommentoida vielä nopeasti?

Vanhatalo: No kyllähän täytyy todeta, että taloudellinen kannustin on sellainen, mikä kuitenkin monessa tapauksessa vaikuttaa, että ei sitä voi väheksyä.

Kasari: Niin, kyllähän se maatalousyrittäjä tuottaa justiin sitä, mistä joku haluaa maksaa, että kyllähän se vähän näin on.

Orasmaa: Siis voin kompata, että tietyllä tavalla kannattavuus on se. Huomasin sen myös noissa viljelijähaastatteluissa, että kyllä kannattavuuden lisäksi, niin kyllä se henkilökohtainen motivaatio on yllättävän iso tai ainakin minulle se oli yllättävää, miten iso merkitys sillä saattaa sitten kuitenkin olla, että kaikki toimet ei välttämättä ole ollut ihan niin kun excelissä laskettuja, mutta että haluttiin tehdä niin sitä motivaatiota saattaa löytyä ihan vaan sieltä henkilökohtaisesta kiinnostuksestakin.

Latvala: Hyvä pointti.

Slotte: Jos vielä tähän on jotain lisättävää, niin ehkä jos ei ole kannattavuutta, niin ei ole myöskään mahdollisuutta ylipäätänsä ruokaa tuottaa, eikä myöskään ilmastoystävällisesti.

Laasasenaho: Minä en sano mitään muuta kuin että aamen. (naurua)

Latvala: Hyvin kiteytetty.

Nykänen: Aikataulujen rientää sen verran, että mennään tämmöiseen, niin sanottuun loppupuheenvuoron jokaiselta. Tulevaisuuden terveiset mitä haluat sanoa omaksi tulevaisuuden viestiksi kaikille kuulijoille ja alan toimijoille?

Laasasenaho: Minun mielestäni, jos ajatellaan, että missä me halutaan olla tai kuinka me päästään siihen tavoitetilaan, niin siinä on varmaan tosi tärkeätä se, että kaikki, jotka asiassa ovat jollain lailla, joihin se vaikuttaa, eli oikeastaan voi sanoa, että ihan kaikki me varmasti, koska ollaan myös kuluttajia, esimerkiksi vaikka ruoan kuluttajia tai minkä tahansa luonnonvara-alan tuotteen kuluttajia. Niin se, että saadaan kaikki mukaan siihen toimintaan ja jollain lailla myös ehkä vaikuttamaan siihen tulevaisuuteen, niin kun skenaarioon tai siihen tavoitetilan määrittelyyn, että missä me haluamme olla ja millä keinoilla. Jotenkin se, että me nyt tuolla kuppikunnassa päätetään tästä asiasta ja sitten ei kerrota tuolle kuppikunnalle, että mitä mulla on sovittu niin se ei vaan toimi tavallaan tämmöisessä kestävissä siirtymätoimissa. Eli kaikkien ryhmien mukaanottoa ja myös semmoisen yhteisen tavoitetilan löytäminen, niin se on varmasti semmoinen viesti.

Slotte: Kaksi asiaa ensinnäkin hyvin lyhyesti. Kun on 3 miljoonan konferenssi, niin haluaisin nostaa esiin hiilen lyhyen kierron tai hiilen nopean kierron ja aikaa vievän fossiilisen hiilen kierron. Nämä ovat hyvin erilaisia tämä biogeeninen hiili, joka kiertää ilmasta kasviin, eläimiin, maaperään ja on hyvin nopea kierto verrattuna fossiiliseen kiertoon ja tämä on minun mielestäni sellainen, mikä kannustaa viljelijöitä myöskin. Ja sitten tällaisena loppusanomana haluaisin sanoa että, pidä kiinni paikallisesta ruoan tuotannosta. Ihmiset, ihmiskunta tarvitsee sen.

Orasmaa: Tämä olisi sopinut loppukaneetiksi, eikö? Mutta ehkä minä jatkan vielä kuitenkin, oikeastaan samaa mitä Kari sanoi, että se yhteinen tavoitetila olisi minun mielestä älyttömän tärkeä. Ja tähän vielä pieni, sanotaanko että varoituksen sana, että minä toivon, että Suomessa ei tapahdu niin kun Hollannissa on tapahtunut, jossa on vuosikymmeniä nähty, että se tapa, jolla siellä on tuotettu kotieläintuotteita on johtanut typpiravinteen ylijäämään ja se on tiedetty hyvin pitkään ja siihen ei olla puututtu riittävän ajoissa, vaikka on nähty, että se ei tule johtamaan hyvään lopputulokseen. Ja nyt ikään kuin siellä ollaan pakko tilanteen edessä. On jouduttu tekemään tosi äkkinäisiä liikkeitä ja pyritty vähentämään sitä typpiylijäämää sellaisella tavalla, mikä ei ole ollenkaan reilu niitä viljelijöitä kohtaan. Ja minä toivon, että Suomessa ei missään nimessä jouduta tällaiseen, että ikään kuin äkkiä joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka on sitten viljelijöille kipeitä. Niin tehdään yhteinen tavoitetila nyt ja annetaan riittävästi siirtymäaikaa, niin hyvä tulee.

Kasari: Aika tuota tyhjentäviä vastauksia jo tullut, mutta ehkä sellainen, että se peruskoulun ympäristöopin kirja varmaan tekisi monelle hyvää vielä kerrata. Justiin se hiilen kierto tuntuu vähän valitettavasti unohtuvan, että se hiili myös kiertää. Vaikka se on päästöinä tuolla, niin kyllä se sitten myös sitoutuu toisessa paikassa takaisin, että se valitettavasti välillä unohtuu. Ja maatalouspuolella pitää tosiaan muistaa, että niitä ilmastotekoja on jo tehty, vaikka niitä ei välttämättä ole aina tehty ilmaston nimissä vaan muun tuotannon parantamisen nimissä, mutta samalla on tehty niitä ilmastotekoja. Niin pitää muistaa olla myös tyytyväinen niistä ja onnitella itseään onnistuneista teoista, eikä aina miettiä, kun taas tein väärin. Sama koskee tosiaan myös mediaa ja muuta, että sitä kiitostakin pitää saada.

Vanhatalo: Minä ajattelen tämmöisen aikahypyn kautta, että jos mentäisiin 50 vuotta eteenpäin ja siellä sitten katsotaan historiaa, että mitä tehtiin 2020 luvulla niin toivoisin, että silloin voidaan olla ylpeitä, että edelliset sukupolvet on ollut viisaita ja siinä varmaan tarvitaan tätä yhteistyötä, että siinä onnistutaan.

Nykänen: Hyvä, kiitoksia. Meillä taitaa olla aikaa yhdelle tai kahdelle kysymykselle tai kommentille yleisöstä. Onko kysymyksiä? Täällä on niin hyvät puheenvuorot, että ei ole täydennettävää kenelläkään.

Latvala: Joo, mielenkiintoista keskustelua. Tätä olisi voinut jatkaa vielä paljon pidempäänkin, mutta päivä on iltapäivän puolella ja minä kiitän teitä kaikkia panelisteja aktiivisesta osallistumisesta ja mielenkiintoisista puheenvuoroista ja loppusannoiksi voisi sanoa, että iloitaan tosiaan niistä onnistumisesta. Annetaan niistä tunnustusta. Myönnetään, että paljon on vielä tehtävää ja tekemistä ja työtä, tehdään sitä yhdessä. Siihen tarvitaan kaikkien eri tahojen yhteistyötä. Pitkäjänteistä suunnittelua tarvittiin ja mitäs vielä? Jatketaan näillä eväillä eteenpäin.

Nykänen: Kiitos.

(taputusta)

Materiaali on tuotettu KOMIO-hankkeessa, jossa koostetaan opintomateriaaleja ammattikorkeakoulujen luonnonvara-alan TKI-toiminnan, erityisesti Hiilestä kiinni -kokonaisuudesta rahoitettujen hankkeiden tuloksista. Hanke rahoitetaan Maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni- maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuudesta ja sitä toteuttavat yhteistyössä Seinäjoen ammattikorkeakoulu SeAMK (projektin vetäjä), Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Jamk, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk, Karelia-ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu Lapin AMK, Yrkeshögskolan Novia, Oulun ammattikorkeakoulu Oamk ja Savonia-ammattikorkeakoulu.