SeAMK Podcast: Kestävän viljelyn podcast-sarja, osa 1 - Vihreät viikot ja viljelykierto

Puhuja 1: Soila Huhtaluhta, SeAMK. Haastattelija.
Puhuja 2: Pasi Ketelä, viljelijä, Välisen tila.
Puhuja 3: Arja Nykänen, SeAMK.

[Jingle]
Puhuja 1 

Tervetuloa kuuntelemaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kestävän viljelyn podcast-sarjaa, joka paneutuu kestävän viljelyn teemoihin muun muassa maan kasvukunnon, älymaatalouden ja elintarviketuotannon aiheiden parissa. Tänään keskustelemme vihreistä viikoista ja viljelykierron mahdollisuuksista hiilen sidonnassa. Vieraana meillä on luomuviljelijä Pasi Ketelä Välisen tilalta ja Arja Nykänen Seinäjoen ammattikorkeakoulun puolesta. Kertokaa hiukan itsestänne ja minkälaista kokemusta teillä on tän aiheen parissa. Pasi, ole hyvä. 

Puhuja 2 

No niin hei. Eli olen Pasi Ketelä Ilmajoelta, kasvinviljelytilan isäntä, ja tosiaan nyt muutaman vuoden luomussa ollut ja asioita on joutunut ja saanut miettiä vähän eri kantilta, koska kasvinsuojeluaine repertuaari ei ole käytettävissä. Oon myöskin pyörinyt tuolla viljateollisuuden ja maatalouskaupan puolella, nähnyt sen mitä kuluttajat nykyään vaatii, mitä tarvitaan. Ja myöskin mietin vähän sitä, että kyllä meidän viljelyssäkin pitää jotain muuttaa, että tää homma jatkuu. Mutta sitä kautta sitten tullut mielenkiinto myöskin kokeilemaan itse vähän näitä eri juttuja. 

Puhuja 1 

Kuulostaa hyvältä. Kiitos, tervetuloa. Sitten Arja ole hyvä. 

Puhuja 3 

Joo kiitoksia, Nykäsen Arja ja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä tuntiopettajana, mutta oon ollut yliopettajana ja kasvintuotanto ja maaperä asiat on ollut opetusaineena. Tausta on tuolla pitkälti tutkimuksen parissa ja ollut myöskin neuvoja, ja erilaisissa työpaikoissa. Mutta aiheeseen liittyen niin tietysti oma koulutus, mutta sitten hanketoiminnassa hyvin nykyään tämmöisen ajankohtaisten aiheiden parissa työskentelee, niin esimerkiksi tämmöinen TIME: Tulevaisuuden ilmastoviisas maanviljely Etelä-Pohjanmaalla, niin siellä viljelijöiden kanssa mietittiin tätä hiilensidontaa ja viljelykiertoa ja kokeiluja ja maan kasvukuntoa, niin siitä ehkä nyt sitten paras näkemys tullut näihin asioihin. 

Puhuja 1 

Kiitos tervetuloa. Mä oon TKI- elikkä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan asiantuntija Soila Huhtaluhta ja toimin tämän podcastin juontajana. Vihreillä viikoilla tarkoitetaan siis vihreän yhteyttävän kasvipeitteisyyden aikaa pelloilla, ja kiinnostavaa olisi kuulla teiltä, että millaisia positiivisia vaikutuksia näiden vihreiden viikkojen lisäämisellä on, ja millaisilla toimilla niitä voidaan käytännön viljelyyn lisätä. Elikkä Arja ja Pasi, pari kysymystä nyt siihen liittyen alkuun, että mitä syitä, miksi lisäisit vihreitä viikkoja pelloilla? Aloittaako Pasi? 

Puhuja 2 

Joo elikkä silloin kun pellolla kasvaa jotain niin se sitoo hiilidioksidia ilmakehästä, lisää pellon multavuutta ja taas sitten vastaavasti kun siellä ei kasva mitään ja sen pahimmillaan mustana niin sieltä lähtee ravinteita. Sieltä lähtee humusta ja hiilidioksidi taivaan tuuliin. Elikkä se on se lähtökohta että sinne peltoon saadaan lisää multavuutta eikä se, että siitä lähtee pois. 

Puhuja 1 

Aivan. No mites Arja, mitä sulle tulee mieleen? Mitä syitä voisi olla lisätä vihreitä viikkoja? 

Puhuja 3 

No tuossa varmaan hyvin tuli kyllä just se ydin, ydinasiat, mutta kyllähän se myöskin lisää helposti pellon ja viljelyn monimuotoisuutta, koska voi ajatella, että sinne tulee enemmän erilaisia kasveja viljelyyn. Ja vesitalous voi parantua ja maan kasvukunto. Tuo tietysti tuo humus ja multavuus ensisijaisesti siinä, mutta kasvien juuret ja tämmöiset parantaa sitä rakennetta. 

Puhuja 1 

Kyllä. No miten sitten ihan käytännön keinot elikkä minkälaisia käytännön mahdollisuuksia te hyödyntäisin näitten vihreitten viikkojen lisäämiseksi? Ja miksi just niitä? 

Puhuja 2 

Mahdollisuuksiahan on monta. Vaihtoehtoina viljelylle esimerkiksi nurmikierto, että ei ole ollenkaan niin sanotusti satokasveja vaan on välivuosi, jolloin nurmi kasvaa aina kun on mahdollista. Tai sitten viljelykierron monipuolistaminen kerääjäkasvit, välikasvit, elikkä ei pidetäkään semmoista normaalia kevätviljakiertoa, vaan otetaan mukaan syysviljoja, jolloin syksyllä kasvaa, keväällä kasvu lähtee heti kun on mahdollista. Tai sitten kerääjäkasvit kevätviljojen alle, elikkä kun se vilja puidaan pois, niin se aluskasvi, kerääjäkasvi jatkaa vielä kasvua. 

Puhuja 1 

Kyllä, mitäs Arja mitä tulee mieleen? 

Puhuja 3 

Siinäpä ne jälleen kerran tuli melkein sanottua. Ne syyskylvöiset kasvit on kanssa semmoinen hyvä, että ne, no sanotaan, että tasaa työhuippuja, mutta toisaalta taas sitten on koko ajan tasaisesti töitä. Ja nuo nurmikasvustot tietysti voi olla myöskin yksivuotisia, mutta kyllähän ne monivuotiset on kaikista parhaita. Ei pelkästään sen takia, että ne yhteyttää aina kun on tarpeeksi lämpöä ja aurinkoa. Mutta myöskin se, että sitten sitä biomassaa vuosien kuluessa niinku kertyy sinne maan alapuolelle, joka on sitten tavallaan semmoista, tuo vähän pysyvämpääkin hiiltä sinne peltoon. 

Puhuja 1 

Joo, no mennään sitten tässä välissä viljelykiertoon. Elikkä minkälaisia on viljelykierron ja sen suunnittelun mahdollisuudet hiilensidonnassa ja miten merkitykselliseksi te näette tämän? Aloittaako Arja vaikka tästä? 

Puhuja 3 

Joo, mä ajattelen, että siis viljelykierto sinänsä jo tarkoittaa suunnitelmallisuutta, että se viljelyn suunnittelu on niinku semmoista pitkäjänteisempää, siinä ajatellaan useamman vuoden perspektiivillä sitä mitä viljellään, että ne kasvit niin kun ehkä täydentää toisiaan. Pasi on varmasti erityisen hyvä kertomaan tästä koska sä oot luomuviljelijä ja siellä se viljelykierto on niinku koko viljelyn perusta. Mutta puhutaan just siitä että on niinkun maata parantavia ja sitten on myöskin kuluttavia kasveja välillä, elikkä just vaikka luomukasvinviljelytilalla tai miksei nykyään yhä enemmän tavanomaiset viljelijätkin käyttää näitä viherlannoituskasvustoja. Joissa sitä hiiltä, mutta myöskin jos palkokasveja on mukana niin saadaan typpeä sinne kiertoon. Ja sitten mä mietin, että tässä se on se suunnitelmallisuus. Mutta oikeastaan tämmöistä termiä ajattelin käyttää kun maan ruokkiminen tai maan eliöstön ruokkiminen. Kaikkihan tähtää siihen, koska maasta se kasvu lähtee. Ja sitten vielä semmoinenkin, että sitten voi paremmin ehkä suunnitella myöskin niitä kasvustoja, koska hiilen sidonnassahan, mitä enemmän pelto tuottaa biomassaa, niin sitä enemmän se sitoo hiiltä siihen kasvustoon. Ja tässä voi miettiä semmoistakin, että sitten vaikka monimuotoisilla ja monipuolisilla kasvustoilla saadaan, ei pelkästään koko pellonpinta täyteen kasvustoa, vaan myöskin sitten niinku tälleen pystysuunnassa, että siellä on niinku joka kerroksessa niitä kasveja ja sidotaan sitä hiiltä ja otetaan maasta tietysti ravinteita. Mutta kyllä koko tää hiilensidonta perustuu mun mielestä pitkälti siihen että tuotetaan hyvää biomassaa ja sitten siitä osa palautuu sinne maahan. 

Puhuja 2 

Joo elikkä hiilensidonnan kannalta niin mahdollisuudet on lähes rajattomat. Viljelijän perustehtävä on kuitenkin tuottaa elintarviketta mahdollisimman paljon. Elikkä hiilensidonta ja vihreät viikot, kaikki pitäisi kuitenkin tähdätä siihen, että sato on hyvä. Elikkä lähtökohta on kuitenkin siitä, että suuri sato ruokkii sitä maaperää ja ne sitten ne maaperän parantamisen toimenpiteet tukee sitä. Eli viljelykierto on se juttu. Nurmikierto, syväjuuriset, omalla kohdalla esimerkiksi on se positiivinen tilanne, että mulla on nurmikierto karjatilan kanssa. Elikkä minä saan karjanlantaa tilalle, mulla on 2 vuotta nurmella, 3 vuotta viljalla peruskierto. 

Puhuja 3 

Tosi hyvää tämmöinen yhteistyö karjatilan kanssa. Erityisesti luomuviljelyssä, mutta kyllä tavanomaisessa viljelyssä, ehkä liikaakin korostuu luomu ja tavanomainen, mutta kyllä se vaan viljelykierrosta kun puhutaan ja ravinnepanoksista, niin niin luomussa se on erityisen tärkeetä. Ja tuommoinen, sanoitkin, että peruskierto, yksinkertainen kierto ja se on tosiaan erittäin hyvä, mutta ootko ajatellut sitä, että miten sitä voisi tai pitäisikö sitä monipuolistaa millä lailla tai onko sulla esimerkiksi hernettä tai tämmöisiä erityiskasveja? 

Puhuja 2 

On. Mulla viljelykierto tähtää siihen, että mahdollisimman vähän aikaa pelto olisi kasvipeitteetön. Eli nurmen jälkeen nyt kun glyfosaatilla en voi nurmea lopettaa, niin se lopetetaan kesällä ja siihen kylvetään syysviljat perään. Elikkä se katteeton aika olisi mahdollisimman lyhyt ja pääkasvina mulla on kaura viljoista, mutta siellä on myös herne kierrossa mukana palkokasvina. Tuo ravinteita, on vähän erilainen juuristo, ja sitten karjatilayhteistyön takia pystyn pitämään sitten myös seosviljoja kierrossa, jotka perinteisesti on terveempiä kun tällainen monikulttuurinen linja. Mutta on se nyt sitten viljelytapa mikä tahansa, mutta siihen pitäisi tähdätä että se pellon katteeton aika olisi mahdollisimman lyhyt. Yksinkertaisimmillaan tuossa kierrossa, niin kerääjäkasvit siellä, on nyt tavanomainen viljatila tai mikä tahansa, mutta kerääjäkasvit viljakierrossa on se ensimmäinen, helpoin konsti. Toki sielläkin on ongelmia kasvilajien valikoimas sun muussa, mutta aika hyvin löytyy kaikkien tilanteeseen sopivaa, mutta se on ehkä se kaikkein yksinkertaisin asia saada sitä viljelykiertoa matkaan. 

Puhuja 3 

Kyllä ja tuossa nyt sitten vielä, sivusit sitten ehkä sitä, että vaikka se ei liity suoraan hiilen sidontaan viljelykierron suunnittelussa, mutta se, että saadaan kasvitauteja, tuholaispainetta ja rikkakasvipainettakin pienemmäksi, sillä viljelykierron suunnittelulla, niin ne kaikki kuitenkin tähtää siihen samaan tavoitteeseen, että saadaan hyviä satoja. Ja sitä kautta hiilensidonta lisääntyy. 

Puhuja 2 

Kyllä ehdottomasti se suuri sato, suuri sato maan päällä ruokkii myös suurta satoa maan alla. Elikkä se positiivinen kierre tulee kuitenkin sen satokasvin mahdollisimman suuresta sadosta. Toki järkevillä panoksilla tuotettuna. 

Puhuja 1 

Joo, tässä monenlaisia keinoja käytiinkin jo läpi. Onko vielä jotain semmoisia kokeiluja tai muita keinoja mitä sä olisit testaillut tai hyödyntänyt tässä viljelykierrosta ja jotain kokemuksia niistä? 

Puhuja 2 

Toki on, niinkun esimerkiksi jäykillä savikoilla on testattu ihan semmoista tavallaan syväjuurista monilajista nurmea. Elikkä uhrataan tavallaan 1 tai 2 vuotta viljelykierrosta ihan semmoiseen niinku raakaan peruskunnostukseen. Ja se ihan selkeästi näkyy sitten seuraavien vuosien viljasadossa. Elikkä jos on mahdollista, jos havainnointia haluaa nähdä, niin osa lohkosta normaalissa viljelyssä, osalle tehdään jotain toimenpiteitä, niin siitä pystyy kyllä aika hyvin havainnoimaan, onko siitä toimenpiteestä ollut hyötyä vai ei. Muokkaustilanteessa esimerkiksi, niin siihen kyllä sen varsin helposti pystyy havainnoimaan sen maalaadun eron. 

Puhuja 1 

Minkälaisilla keinoilla sä sitä havainnointia teet? 

Puhuja 2 

Traktorista kun jalkautuu siellä pellolla ollessaan katsomaan mitä tapahtuu esimerkiksi muokatessa. Minkälaista on jälki? Ja kaikkein parashan on se, että jos pystyy lohkolla tekemään tavallaan kokeita eli osa lohkosta on normaalissa viljelyssä, toisella puolella toteutetaan näitä viljelykierron monipuolistamistoimenpiteitä, nurmia tai kerääjäkasveja. Yleensä se paljastuu siinä vaiheessa kun on se erilaisten viljelykokeiden rajapinta, kun sinne jalkautuu niin sen näkee silmillä miten esimerkiksi maa muokkautuu. Jos on viljan jälkeen muokattu tai nurmen jälkeen muokattu, niin kyllä sen silmällä erottaa sen työnjäljen. Se on ihan erilainen. Ja lapiohan on tärkeä työkalu havainnoinnissa. Elikkä kaivaa paakun maasta ja alkaa sitä käsin vähän hypistelemään niin sen kyllä huomaa, onko maa mureaa vai ei. 

Puhuja 1 

Ja sä oot sitten näitä havaintoja tehnyt ja sitten sä oot hyödyntänyt niitä myös, eikö niin? 

Puhuja 2 

Pyrin siihen. Eihän siitä muuten olisi mitään hyötyä, jos ei siihen pyrkisi. Ainahan ei onnistu, mutta toisaalta ne epäonnistumisetkin sitten tuo tietoa itselle. 

Puhuja 1 

Nimenomaan, kyllä. Mitäs ajatuksia Arjalle nousee tästä? 

Puhuja 3 

No joo, ensinnäkin nyt puhuttiin tästä maan kasvukunnon havainnoimisesta ja on puhuttu aikaisemminkin, että se on se mihin tähdätään ja sieltä kaikki lähtee. Mutta minkä verran teet ihan semmoista kasvustojen havainnointia muuten, ja mittaako satoja esimerkiksi tämmöisissä kokeiluissa? Niin pystytkö jotenkin mittaamaan niitä? Sitten vaikka kun on se vilja jonkun parannuksen jälkeen tai kokeilun jälkeen, tai jos se vaikka on joku itse viljakin. Mitä ehkä vaikka lajikkeita vertailet? Teetkö semmoista? Dokumentoitko ne miten sitten muistiin? 

Puhuja 2 

Teen havainnointia kasvustoista ja sitten maalaji vaihtelut, tai nyt esimerkiksi syksyllä kun tulee raakoja sadekuuroja, niin se on tosi hyvä aika käydä pellolla havainnoimassa onko se maa kunnossa vai ei. Ja ne heikot paikat näkyy myös kasvustossa jopa silmillä. Mulla on sato mittari nyt puimuriin, toivottavasti ensi syksynä on sitten toiminnassa. Elikkä sehän on aika raaka mittari sinällään, että se näyttää sen faktan sitten mitä ei silmällä pysty erottamaan. Mutta kasvuston havainnointi on tärkeä, tärkeä asia ja sitten se, huomata myöskin niitä omalle pellolle sopivia viljelykasveja, viljelylajeja, lajikkeita eli pyrkimys on myös siihen, että on uusia lajikkeita ja erilaisia lajikkeita ja niitä pyritään ottamaan sitten erilleen. Pystyn punnitsemaan puidut sadot. Tavallaan havainnoimaan lohkokohtaisesti tai pinta-alallisesti, mutta en vielä sen tarkemmin. Mutta laatu on myös se yksi mittari sitten, itsekin kun tuota myllyviljaa yritän tuottaa, niin se laatu on kuitenkin aika tärkeä kriteeri, niin kyllä se kaikki lähtee kuitenkin siitä pellon kasvukunnosta liikkeelle. 

Puhuja 3 

Kyllä ja tuossa mun mielestä hyvin jo kerroit sitä, että miten tämmöisiä kokeiluja käytännössä voi tehdä, joku peltolohko puoliksi, tai varmaan kuitenkin vähän isompi ala niin kun molempia, tai mitä kokeiluja siellä onkaan, ja varsinkin kun satomittaria käyttää niin sehän ei ihan pieniä alueita varmaan sieltä pysty oikein erottelemaankaan. Kuulostaa tosi hyvältä, että tämmöistä kokeilutoimintaa on ja sitä havainnointia. Sitä vielä ehkä kysyisin, että jääkö ne sulla sitten vaan sinne omaan muistiin, datapankkiin ja sieltä muodostuu semmoinen kokonaisuus ja niistä havainnoista ja kokemuksista ja se viljely muokkautuu sen mukaan, vai harrastatko ihan kirjallista dokumentointia? Tai valokuvia tai tämmöstä? 

Puhuja 2 

Kirjallinen dokumentointi ei ole ehkä se oma vahvin ala, mutta omaan pääkoppaan sitä tietopankkia on kerätty ja sen mukaan pystytään vähän asioita muuttamaan ja valokuvia otan paljon, pyrin ainakin ottamaan. Elikkä se kuva on kuitenkin semmoinen mikä tallentuu ja sä erotat siitä, esimerkiksi nyt vaikka, tarvi olla kun syysviljat talvi tuhot. Ja siellä on kerääjäkasvi alla, niin sä pystyt hyvin todentamaan, että okei syysvilja on tuhoutunut, mutta kerääjäkasvi onkin menestynyt, eli tämmöisiä asioita yritän sitten kuvata myös. 

Puhuja 1 

No onko teillä sitten jotain semmoisia vinkkejä, miten näitä omia havaintoja voi käytännössä hyödyntää esimerkiksi seuraavaa kasvukautta ajatellen? 

Puhuja 3 

Ehkä korostaisin itse nyt kuitenkin sitten sitä kirjallistakin dokumentointia. Ne kasvulohkojen muistiinpanot tai nämä niin nehän on tietysti hyvät, että samalla kun… Mietin sitä tässä ehkä just että miten se helpoiten kävisi, koska tää dokumentointi ei ole kenelläkään varmaan niin kun se vahva ala. Koska siinä työn kiireessä keskittyy siihen työhön. Ja sitten tämmöinen niin kun itselläni ainakin harhakuva, joka nyt viimeinkin alan uskoa että se on harhakuva, että muistaisin jotakin vielä vähän myöhemminkin. Niin se on kyllä että ei, ei sitä tahdo välttämättä muistaa. Ehkä niihin, kun tekee niitä niin sanotusti pakollisia lohkomuistiinpanoja, sinne sitten samalla voisi kirjata niitä havaintoja ja mahdollisia mittauksia. Tavallaan tämmöinen just niin kun viranomaispakollinen toiminto, niin sitä voisi sitten hyödyntää vähän itsekin paremmin. En tiedä miltä tää Pasista kuulostaa noin niinku käytännössä sen onnistuminen. 

Puhuja 2 

Kyllä, omat pellothan pitää tuntea, pitäisi tuntea, jos ei tunne omia peltoja niin koskaan ei tavallaan saa niistä maksimihyötyä irti. Mutta kuten Arja tuossa sanoi, niin omaan kirjoitettuun tietoon voi ehkä luottaa, mutta omaan muistiin ei. Tietyllä tapaa oma semmoinen tietopankki kehittyy. Mutta muistatko sä seuraavana keväänä juuri sen paikan, mikä oli se ongelmakohta siellä, että tolle pitää tehdä jotain. Olemassa on sähköisiä maatalouden ohjelmistoja, joita pystyy käyttämään jo kännykällä, tai on traktorissa GPS-laitteet minne pystyy tallentamaan. Eli kyllä se varmaan se lähtökohta on siinä, että kun sä havaitset jonkun tosi hyvän asian tai ongelmakohdan pellossa, niin se muistiin tallettaminen on kuitenkin se ykkösjuttu, että sä muistat, että tälle asialle pitää tehdä jotain, koska muuten se tulee siinä vuoden päästä samaan aikaan mieleen, että ai niin. 

Puhuja 1 

Kyllä, tää on varmaan ihan realiteetti. Onko Arjalla vielä jotakin muita vinkkejä tai ajatuksia mielessä tästä? 

Puhuja 3 

No, aina kun näitä kokeiluja tekee niin se havainnointi on semmoista kokonaisvaltaista, kyllähän viljelijä varmasti luontaisesti tarkkailee kasvustosta kaikkea mitä siellä tapahtuu. Mutta mietin vaan, kun mulla on itsellä tutkijatausta niin sitten sitä aina, että kun tietää, minkä takia sitä kokeilua tekee, mikä siinä on tavoitteena, niin ainakin tulisi sitten havainnoitua ne asiat mitkä siinä on ollut tavoitteena. Mutta varmaan se maan kasvukunto ja sadot ne on ne tärkeimmät koska ne nyt ainakin aina havainnoidaan. Mutta sitten jos on vaikka jotain kasvinsuojeluun liittyviä asioita, niin sitten niitäkin erityisesti muistaisi havainnoida. Mutta varmaan se viljelijöillä on aika lailla tuolla selkärangassa se, että kaikki mikä sattuu silmään niin on hyvä havainnoida. 

Puhuja 2 

Joo, niitä tehdään pitkin kesää niitä havaintoja ja niitä tallennetaan joko muistiin tai jonnekin. Ja kasvinsuojelu tai lannoitus on helppo tapa tehdä nollaruutuja, tai ylilannoitus ruutuja tai laittaa se ruisku kiinni hetkeksi aikaa. Niin se havainnointi on aika helppoa ja sen näkee nopeasti onko siitä ollut hyötyä vai ei. Mutta sitten kun puhutaan maan kasvukunnosta, vihreistä viikoista, multavuuden lisäämisestä, niin siellä harvoin yhdessä vuodessa tapahtuu yhtään mitään. Elikkä se on aika pitkäjänteistä. Tietyt asiat voi tapahtua nopeastikin, mutta jos on isompaa asiaa, niin kyllä se 5 vuotta on semmoinen aika oikeastaan missä sitä alkaa monesti vasta näkemään sitä muutosta. Silloin ehkä korostuu myös se muistiinpanojen merkitys mitä on tehty, milloin on tehty, koska sitten aletaan puhumaan, ei kuukausista vaan vuosista taaksepäin, niin huono on muistaa, että mitäs mä tein vuonna 2020 tälle lohkolle, mutta kun ne on laitettu ylös niin sieltä pystytään ehkä kaivamaan sitten, että hei tää oli herneellä tää lohko sinä vuonna, että onkohan sieltä tullut nyt sitten tälle vuodelle. Esimerkiksi. Miksi tää ohra onkin paljon parempaa tässä kun tuolla toisella puolella. Sieltä pystyy kuitenkin muistiinpanoista kaivaa sitten niitä asioita. Voi tulla ahaa-elämyksiä vuosien päästäkin. 

Puhuja 1 

Aivan, pitkäjänteistä työtä ja kyllä siinä saa tarkkana miettiä, että mikä vaikuttaa mihinkin. Onko vielä jotain muuta mielen päällä? Mitä te haluaisitte nostaa esiin vielä liittyen viljelykiertoon tai vihreisiin viikkoihin? 

Puhuja 3 

Mie ehkä jälleen Pasilta kysyisin näistä muokkauksista ja ehkä mahdollista muokkauskokeiluista. Ja ootko sitä ajatellut tästä hiilensidonnan näkökulmasta? Vihkosen Erkki esimerkiksi viime viikon webinaarissa puhui tämmöisestä muokkauskierrosta, että muokkauksetkin mietittäisiin suunnitelmallisesti. Liittyen toki kasveihin ja mutta ehkä eri peltolohkoillakin on erilaisia muokkauksia ja kevennetty muokkaushan on yksi millä varmaan kanssa on vaikutusta tähän hiilen sidontaan tai ehkä enemmän siihen, että sitä ei vapaudu niin paljon maasta pois. Ootko tehnyt kokeiluja erilaisilla muokkauksilla ja mitä ehkä havaintoja tullut niistä? 

Puhuja 2 

Itse olen viljellyt sekä tavanomaisessa että luomussa ja toki peltotöitä tehnyt tilalla jo kauan aikaa, ja yhdeksänkymmentäluvun lopulta ainakin, sieltä asti meillä on tehty sekä kevytmuokkausta että kyntöä. Suorakylvöä ei ole harrastettu, mutta on muokattu syksyllä on muokattu keväällä. Sieltä semmoista jonkinnäköistä dataa. Yksi lohko oli oikeastaan luomuun siirtymiseen asti 15 vuotta sillä lailla, että siitä puolet syksyllä kynnettiin ja puolet kultivoitiin, ja siinä oli aika helppo havainnoida, että kyllä se maa vaan erilaista oli kun sitä ei kynnetty. Mutta nykyään oikeastaan kyntö on lisääntynyt itsellä, mutta painopiste on siirtynyt kevääseen. Elikkä se syksyllä muokkaaminen, oli se härveli kultivaattori vai kyntöaurat, niin pyrkinyt siihen, että syksyllä kylvettäville syysviljoille muokataan syksyllä ja kaikki muu keväällä. Perustuen juuri siihen, että kun näitä asioita on pyöritellyt ja miettinyt, niin se musta pelto syksyllä vesisateessa tuntuu hirvittävän pahalta. On varmaan paljon ympäristönäkökulmaa, ravinnehuuhtoumaa, mutta myöskin siitä, että ne vaivalla saadut humukset, hiilet sinne peltoon, niin kyllä ne vain syyssateella tuppaa sitten valitettavasti sieltä lähteä, niin se on kaikki omasta lompakosta myös pois. 

Puhuja 1 

Erittäin hyvä pointti. No kun puhuit tuossa että että samalle lohkolle tehdään erilaisia kokeiluja niin niin siinä kuitenkin varmaan joutuu nähdä tavallaan vähän ylimääräistä vaivaa. Sä oot kuitenkin kokenut, että se on se vaivan arvoista? Onko näin? 

Puhuja 2 

Kyllä. Jos on semmoisia lohkoja esimerkiksi että on helppo toteuttaa, niinku mulla yksi lohko, siitä saa semmoisen järkevän määrän, että esimerkiksi kuivaajalla pystyt jo viljan laatua analysoimaan, kun ne saa puitua ja kuivattua erikseen. Ja sitten havainnointia mitä tapahtuu käytännössä koko ajan, mitä ei millään lailla itse rekisteröidä. Esimerkiksi vaikka kylvömuokkaus keväällä, niin siinä on aika iso ero, että jos sä joudut ojan toisella puolella ajamaan 3 kertaa, toisella riittää yksi kerta. Elikkä silloin pystyt jo päättelemään että maan laatu on aika paljon parempaa siellä toisella puolella jos se muokkautuu yli puolet helpommin. Säästää polttoainetta. säästää peltoa. Semmoisia havaintoja tavallaan tekee kaiken aikaa. 

Puhuja 1 

Ja onko sitten näin, että tavallaan se madaltaa myös sitä kynnystä siirtyä johonkin uuteen, voiko tulkita näin, että sitten jos vaikka kokeilee ensin vaan puolikkaalla lohkolla ja sitten toteaa että tää olikin parempi kuin se vanha systeemi, ja sitten tuo sen toisen puoliskon perästä. Meneekö jotenkin näin vai onko se joku muu systeemi? 

Puhuja 2 

Kyllä se varmaan on, kun siihen rohkeus lähteä siihen ekaan kokeiluun, jos sieltä sattuu vielä saada jotain positiivista. Tai vielä parempi jos naapuri kokeilee ja se saa positiivista, niin kyllähän se sitten antaa itselle sitä, ettei vitsi, alkaako toi pärjäämään paremmin, että täytyykö itsekin tehdä jotain? Kyllähän se positiivinen signaali pellon kunnossa tai parempi sato tai joku semmoinen millä sä pystyt itselle perustelemaan, että kannattaa nähdä vaivaa vähän enemmän tai panostaa vähän enemmän tiettyyn asiaan. Niin kuitenkin sitten se on ehkä se joka ajaa asioita eteenpäin. 

Puhuja 1 

Kyllä, kuulostaa tosi hyvältä. Onko Arjalla tähän jotain havaintoja? 

Puhuja 3 

Oikeastaan Pasilta olisin kysynyt myöskin sitä, että mistä saat ideoita näihin kokeiluihin? 

Puhuja 2 

Niitä nyt tulee. Joskus tulee itselle mieleen. Ja vähän seuraa mitä oman tilan ulkopuolella tapahtuu. Somesta tulee aika paljon myöskin sitten kun seuraa semmoisia tiloja mitkä tekee vähän eri lailla kuin valtavirta, niin sieltä tulee sellaisia ideoita että voisi koittaa. No se on niin riippuen asiasta. Mutta kyllä ne paljolti tulee kun maailmaa seuraa niin jostain tulee mieleen että voisiko tommoista koittaa. Toki voisi tehdä paljon enemmänkin, mutta itse on kerääjäkasveilla lähdetty liikenteeseen, se on se helppo, ja sitten tuo viljelykierto on sillain mietitty, että mahdollisimman vähän tosiaan olisi mustana. Se joku muu joka saa aikaan jotain hyvää itselle tai muulle, niin kyllähän se on se mikä pistää miettimään sitten että toimisiko toi mullakin. 

Puhuja 1 

Kyllä. No mikä olisi sulta semmoinen, nyt kuuntelijoita ajatellen, että jos siellä joku miettii että jotain voisin lähteä kokeilemaan, niin mikä olisi semmoinen mitä haluaisit lähteä yllyttämään, että kokeile ainakin tätä? Totta kai se riippuu tilasta, mutta mikä on semmoinen tavallaan helppo heittää, että inspiroidu tästä jutusta? 

Puhuja 2 

Mun mielestä viljelykierto on semmoinen yksi. Uskallus ottaa esimerkiksi palkokasveja, nurmea kiertoon. Uhrata se yksi vuosi, ehkä jopa niin sanotusti tuottamattomaan apilanurmeen tai johonkin, koska yleensä jos se on vuoden tai kaksi nurmella tai jollain muulla, niin se näkyy myös siinä seuraavien vuosien sadossa. Kerääjäkasvit on aika semmoinen helppo, yksinkertainen asia esimerkiksi todeta. Jos vilja menestyy tosi hyvin, tulee hyvä sato, niin se kerääjäkasvi ei siellä hirveästi menesty, mutta silloinhan sä oot onnistunut siinä pääkasvissa. Ja jos jostain syystä se epäonnistuu se pääkasvi, tai tulee sadekuuroja, jää vähän aukkopaikkoja, niin se kerääjäkasvi siellä kyllä sitten onnistuu. Yksinkertainen asia minun mielestä. Tärkeä asia, että pellolla kasvaa jotain. Jos toinen epäonnistuu niin sitten siellä on se toinen mikä kasvaa. Mut kyllä mun mielestä ne helpoimmat asiat on viljelykierto, ottaa uusia kasveja. Syysviljat on tosi hyvä vaihtoehto, palkokasvit ja sitten ihan nurmet. 

Puhuja 1 

Mitäs vinkkejä Arja heittäisit sieltä tähän aiheeseen liittyen, mihin haluaisit yllyttää? 

Puhuja 3 

No kyllä se varmasti, kerääjäkasvit on monella semmoinen asia, sillä on lähdetty liikkeelle jo tukienkin kannustamana, että uskaltaa niitä vähän kokeilla. Sitten on niitä kokemuksia, että vaikka se raiheinä vähän valtaa sitä kasvustoa. Mutta se on tosiaankin merkki siitä, että se pääkasvi ei ole sitten menestynyt niin hyvin. Että ihan ihan samat ajatukset kyllä minulla varmasti, kun Pasillakin. Semmoinen ehkä tuli tässä vielä mieleen, tuosta kasvivalinnasta, me ollaan puhuttu siitä, että miten syväjuuriset ja runsasjuuriset kasvit on hyviä, jo pelkästään biomassan takia. Saadaan sitä hiiltä sinne peltoon ja sitten humusta ja parantaa sitä maan rakennettakin. Mutta siinähän on ihan siis tämmöinen, vois sanoa tieteellisempikin näkökulma hiilensidonnan ja hiilen maassa pysymisen näkökulmasta, että se juuriston sisältämä hiili on tavallaan semmoista pysyvämpää siellä pellossa. Se paremmin se hiili pysyy tosiaan ja nostaa sitä pellon multavuutta, niin tässä vielä ehkä lisäpontta siihen, että miksi kannattaa tähän syvää ja runsas juurisiin kasveihin. Ja lisäksi toki, nyt kun tää kuivuus tahtoo olla vähän ongelmana ilmeisesti, yhä enemmän kasvukaudella, niin syväjuuriset kasvit sitten kestää sitä kuivuuttakin paremmin. 

Puhuja 2 

Joo, ja sitten kuitenkin kun pellon kasvukunto on se perusta, ja suuri sato on se ykkösjuttu hiilen sidonnassa tai yhteyttämisessä, kasvamisessa. Kaikki toimenpiteet mitä tehdään sen ydinviljelyn lisäksi, niin pitäisi kuitenkin tähdätä siihen pellon kasvukuntoon, mahdolliseen kasvuajan lisääntymiseen ja tavallaan tukemaan sitä mahdollisimman suuren sadon tuottamista. Eli on se nyt sitten syysviljat, nurmet, mikä tahansa, kun näistä vihreistä viikoista puhutaan niin se on kuitenkin se vihreä viikko on se aika, jolloin se maa paranee ja sitoo hiilidioksidia. Ja ohran kasvuaikaan me ei voida vaikuttaa, kun vähän lajikevalinnalla, eli se kasvaa sen noin 3 kuukautta vähän reilun Mutta sitten me tuetaan sitä pellon kasvukuntoa niillä muilla toimenpiteillä, että me saadaan sitä kasvavaa aikaa pitemmäksi. Koska vaan se kasvava aika on kuitenkin se mikä pellon laatua parantaa, sitoo hiiltä. Kaikki muu aika käytännössä on sitä kun me menetetään sitä. Ja mitä paremmassa kasvukunnossa meidän pelto on, sitä parempia satoja me saadaan ja sitä vähemmän meidän tarvii laittaa panoksia siihen peltoon. Tai meillä on mahdollisuus sillä kovemmalla panostuksella saada entistä suurempia satoja. Elikkä se tuotos-painossuhde on se mihinkä me tähdätään, että mahdollisimman pienellä panostuksella mahdollisimman suureen satoon. Niin mun mielestä tää, niin kun vihreät viikot, viljelykierto, erikoiskasvit, tähtää siihen, että pellon laatu paranee, sadot kasvaa. Me saadaan sitä kautta isompia satoja. Me saadaan sitä kautta isompi massa sinne maan alle. Juuri niitä juurta, kaikkea muuta massaa. Saadaan positiivinen kierre aikaan, jolloinka ympäristö kiittää. Viljelijän lompakko kiittää. Ja me saadaan järkevästi pellosta enemmän irti järkevillä panostuksilla. 

Puhuja 1 

Aivan loistava kiteytys. Kiitos.  

Kiitos Arja ja Pasi hyvästä keskustelusta mielenkiintoisen aiheen parissa. Ja kiitos kun kuuntelit, toivottavasti podcast tarjosi käytännönläheistä tietoa. Pysy jatkossakin kuulolla, jatkamme podcast sarjaa kestävän viljelyn merkeissä. Tämän podcast-sarjan tarjoaa Euroopan unionin osarahoittamat hankkeet Hiiliviljelyn portaat, Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla eli TIRE ja Huomisen älykäs maatilayritys eli HÄMY, joita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rahoittaa Euroopan unionin maaseuturahastosta. Kiitos! 

Puhuja 2 

Kiitos. 

Puhuja 3 

Kiitos.