SEAMK Podcast: Kestävän ruokapöydän ääressä: Jakso 4, Kestävä ruoankulutus
Kestävän ruokapöydän ääressä -podcast-sarjan neljännessä jaksossa Kyösti Pennanen ja Roosa Maaria Malila Vaasan yliopistolta keskustelevat kestävän ruoankulutuksen ulottuvuuksista.
Puhuja 1 = Kyösti Pennanen
Puhuja 2 = Roosa-Maaria Malila
[Intromusiikki]
Kyösti Pennanen:
Tervetuloa kestävän ruokapöydän äärelle. Kutsumme sinut mukaan yhteiseen pöytään kuulemaan, miltä ruoka-alan tulevaisuus näyttää ja miten kestävyyttä ja vastuullisuutta rakennetaan käytännössä, juuri nyt. Tämä on Kestävän Ruokapöydän Ääressä -podcast.
Tässä podcastissa ääneen pääsevät Etelä-Pohjanmaan ruokasektorin toimijat eli ihmiset ja teot kestävän ruokajärjestelmän takana. Podcast on tuotettu osana Kestävää vastuullinen Ruokaprovinssi -hanketta, joka kokoaa yhteen Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän eri toimijat, ja tukee heidän työtään kohti vähähiilistä ja ympäristövastuullista tulevaisuutta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
[Intromusiikki]
Kyösti Pennanen:
Tämän päivän podcastin aiheena meillä on kestävä ruoankulutus. Minä olen Kyösti Pennanen, tulen Vaasan yliopiston markkinoinnin ja viestinnän yksiköstä. Minulla on vieraana Roosa-Maaria Malila. Haluatko Roosa tähän alkuun kertoa jotain itsestäsi, ja minkä takia aihe sinua kiinnostaa?
Roosa-Maaria Malila:
Joo. Kiitos ensinnäkin, että saan olla mukana. Mutta miksi olen lähtenyt tutkimaan tällaista aihetta? Se on alkujaan lähtenyt siitä, että itse olen herännyt tähän tilanteeseen, että jotain pitäisi tehdä, ja me emme voi kuluttaa ruokaa samalla tavalla, mitä me olemme ehkä vuosia kuluttaneet. Itse aloin pureutua siihen aiheeseen sen oman arvomaailman takia. Nythän väitöskirjassani olen keskittynyt juuri siihen, että miten sitä kasvisruokaa, kun voidaan nähdä, että siinä on sellainen pieni stigma siinä kasvisruoan syönnissä, niin miten sitä sitten normalisoitaisiin.
Kyösti Pennanen
No niin, hienoa! Eli kuulostaa siltä, että olet juuri oikea vieras tuomaan meille näkökulmia tähän kestävään kulutukseen. Mutta ennen kuin mennään tarkemmin ajatuksiisi aiheesta, niin pohditaan vähän yleisempää taustaa tälle aiheelle. Eli, onko meillä oikeasti jotain ongelmia kestävyyden ja ruoan kulutuksen näkökulmista? Miltä tilanne sinun mielestäsi näyttää? Voimmeko me jatkaa me nyt olemme syöneet viimeiset parikymmentä vuotta, vai onko meillä oikeasti jotain ongelmaa kestävyyden ja ruoan kulutuksen näkökulmista?
Roosa-Maaria Malila
Sanoisin ensinnäkin, että ei voida jatkaa samalla tavalla, miten on vuosia tehty. Kyllähän se on fakta, että ihmisten ruokavalio perustuu liikaa eläinperäisille ruokatuotteille. Se on ehkä se, tai se on se [asia], joka kuormittaa sitten eniten maapalloa tällä hetkellä. Jos mietitään niin kun ruokakäyttäytymistä, että kyllä meidän pitäisi oppia uusia tapoja syödä ja omaksua tällaisia kasvipohjaisempia ruokatuotteita.
Kyösti Pennanen
Mitä mieltä olet siitä, kun aika paljon näkee kärjistynyttä keskustelua tämän aiheen ympäriltä. Jotkut ovat sitä mieltä, että lihaa ei saisi syödä ollenkaan, tai mitään eläinperäisiä aiheita. Jotkut ovat taas sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi tulla sörkkimään sitä, mitä ihmisten lautasella on. Mikä sinun näkökulmasi tähän yleiseen ilmapiiriin ja keskusteluun tämän aiheen ympärillä?
Roosa-Maaria Malila
Sanoisin että se on aika polarisoitunutta, ja liikaa mietitään juuri sitä, että siinä kahdessa ääripäässä. Meidän pitäisi löytää sellainen kultainen keskitie, että kun sehän ei, jos mietitään vaikka uusia kansallisia ravitsemussuosituksiakin, niin siinä ei missään vaiheessa ole sanottu, että nyt kaikkien pitää lopettaa se lihansyönti täysin, vaan että syödään sitä vähemmän. Ja että se olisi sellainen asia jota niin kun syötäisiin joskus tai se olisi ehkä asia, mitä arvostettaisi enemmän. Se ei ole asia, mitä on pakko saada joka päivä, vaan että siinä olisi balanssi sitten että voi niin kun korvata sitä myös osin sillä tuota kasvisruoalla.
Kyösti Pennanen
Joo, eli sinä et olisi itse vaikka lippu liehuen lähdössä kieltämään lihansyöntiä, vaan ehkä enemmän kehotat semmoiseen kohtuullisuuteen ja järkevyyteen lihan kulutuksessa vaikkapa?
Roosa-Maaria Malila
Kyllä. En näe että, jos mietitään niin sanottuja suuria massoja, niin se on välttämättä se kaikista totuudenmu- tai mahdollisin skenaario, että lopetettaisiin täysin lihansyönti, vaan näkee sen, että se kohtuuden saavuttaminen se olisi se avainasema.
Kyösti Pennanen
No nyt me puhuimme yleisemmällä tasolla, että meillä on tietynlaisia haasteita tämän aihepiirin ympärillä. Tuleeko sinulle mieleen mitään semmoista spesifiä ongelmaa, joka ehkä kuulijoille konkretisoisi vielä, että millaisia haasteet konkreettisesti voisivat olla? Mitä tähän kestävyyteen ja ruuan kulutukseen liittyy? Vähän tuossa sivuttiin lihan kulutusta, mutta nouseeko sinulla jotain erityistä mieleen, konkreettista ongelmaa?
Roosa-Maaria Malila
Sanoisin, että jos mietitään sitä, että missä ruokaympäristössä me elämme, niin siellähän tälläkin hetkellä vielä se niin sanottu oletusvalinta eli ”helpoiten saatavilla olevat tuotteet” ovat niitä eläinperäisiä tuotteita, lihatuotteita. Eli käytännössä, jos se ruokaympäristö rakennettaisiin siten, että se kasvisvaihtoehto olisi helpommin saatavilla. Ihan siis, jos mietitään vaikka työpaikkaruokaloita tai sitten kaupassakin, niin se olisi ehkä yksi ratkaisu siihen ongelmaan. Tavallaan fyysisissä rakenteissakin tarjonnan ongelma on yksi ongelma tässä. Minä näkisin sen näin.
Kyösti Pennanen
Kyllä. Eli tarkoitatko ihan konkreettisella tasolla, että jos minä vaikka lihansyöjänä menen kauppaan niin en välttämättä löydä jotain kestävää vaihtoehtoa helposti. Se on oletusarvona, että kaikki syövät lihaa.
Roosa-Maaria Malila
Kyllä. Ja erityisesti vaikka, jos miettii työpaikkaruokaloita, niin jos se kasvisruoka on laitettu esimerkiksi, että se on ns. erikoisruokavalio, niin se on suuri sellainen miinus ja se vielä stigmatisoi sitä lisää.
Kyösti Pennanen
Eli mielestäsi meillä on myös tähän teemaan liittyvänä haasteena, ehkä osittain tämmöiset sosiaaliset seikat myös. Nyt taas käytän ehkä vähän hölmösti itseäni esimerkkinä, mutta minä vaikka lihansyöjänä saatan kokea sosiaalista painetta siihen, että syön sitä lihaa tai sitten vaikka häpeää, jos valitsen jonkun kasvisperäisen tuotteen, että tavallaan minusta tulee jotenkin ”erikoinen” ihminen, kun mainitsit sen erityisruokavalion vaikka. Etten olekaan normaali ihminen vaan jotenkin erityinen.
Roosa-Maaria Malila
Näinpä. Näinpä.
[Välimusiikki]
Kyösti Pennanen
No nyt kun me puhuimme yleisellä tasolla tästä ruuan kulutuksen ja kestävyyden haasteista. Näetkö sinä, onko näillä oikeasti yhteiskunnallisia vaikutuksia näillä haasteilla? Jos ajattelet vaikka ympäristöä, taloutta, yleisesti suomalaista yhteiskuntaa ja yhteisöä.
Roosa-Maaria Malila
No ensimmäiseksi tietysti tulee mieleen se ympäristön kuormitus, mikä on todella merkittävä. Toiseksi, jos miettii ihan tällaista kansanterveydellistä näkökulmaa, niin lihansyöntihän suurin määrin, erityisesti punaisen lihansyönti, on todettu, että sillä on negatiivisia seurauksia terveyteen.
Kyösti Pennanen
Joo mielenkiintoisia näkökulmia kulmia, mutta ne olivat molemmat vähän negatiivisluonteisia. Pyritään kumminkin miettimään myös positiivisia asioita. Vaikka meillä on haasteita, niin haasteistahan voi seurata myös jotain positiivista. Näetkö sinä, että tässä ruoan kulutukseen ja kestävyyteen liittyvässä haasteessa voisi olla jotain positiivisia vaikutuksia jollekin yhteiskunnan osa-alueelle?
Roosa-Maaria Malila
Positiivisena tulokulmana voitaisiin nähdä se, että esimerkiksi yrityksillä on markkinassa, jos mietitään kasvipohjaisia tuotteita, niin ehdottomasti sijaa innovoida uutta ja sitä kautta saada sitten myöskin positiivisia vaikutuksia taloudelle, niin ne olisi ainakin yksi.
Kyösti Pennanen
Joo ja meillähän on Suomessa itse asiassa ihan hyviä esimerkkejäkin tästä näkökulmasta. Jos me ajattelemme, vaikka Solar Foodsia, joka pyrkii kehittämään vaihtoehtoisia proteiineja. Ainakin minuun ymmärrykseni mukaan heillä on ihan hyvin mennyt ja siellä saattaa ihan potentiaalista vientimarkkinaa myös Suomelle olla, mitä Suomi kovasti kaipaa. Ja toki me olemme kaupoissa nähty myös tämmöisiä uudentyyppisiä tuoteinnovaatioita, kuten Härkis ja nyhtökauraa ja muita. Vaikka haasteet ovat negatiivisluonteisia, niin aina sieltä jotain positiivistakin voi löytyä.
Mutta sitten mennäänkö seuraavaksi ehkä kaikkein mielenkiintoisimpaan aiheeseen tässä podcastissa. Eli nyt avattiin sitä haastetta, mikä meillä on, mutta tämä mehän voimme näistä haasteista keskustella päiviä, kuukausia ja vuosia. Mutta ehkä tärkeämpi teema on, että mitä me voimme tehdä, että me ratkaisemme näitä haasteita. Meillähän on yhteiskunnassa paljon erilaisia toimijoita, lainsäätäjiä, erityyppisiä viranomaisia. Sitten meillä on yhteiskunnassa yrityksiä ja sitten meillä on yhteiskunnassa meitä ihan tavallisia ihmisiä, jotka omilla kulutusvalinnoilla vaikutetaan tietysti tähän haasteeseen. Miten sinä Roosa näette, että jos me ajattelemme, vaikka noita julkisia toimijoita. Millaisia ratkaisuja sieltä suunnalta voitaisiin odottaa tämän haasteen selättämiseksi?
Roosa-Maaria Malila
Sanoisin, että lainsäädäntö on tietysti yksi merkittävä työkalu, mutta myös jos mietitään vaikka kuntatasolla, niin miten esimerkiksi kouluissa ja julkisissa palveluissa yleisesti järjestetään ne ruoat? Tai yleisesti se ruokahuolto, niin siellä on paljonkin sijaa tehdä merkittäviä ja vaikuttavia tekoja tietyillä rohkeilla valinnoilla. Ja sitten jos mietitään vaikka, kun julkaistiin nämä kansalliset ruokasuositukset, niin kyllähän se on esimerkiksi yksi merkittävä asia, millä päästään edistää asiaa oikeaan suuntaan. Ja siinäkin nähtiin jo, että osalla kuluttajista ruokakäyttäytyminen muuttui parempaan suuntaan, että syötiin esimerkiksi yhtäkkiä vähemmän niitä leikkeleitä. Oikeanlaisella tiedon jakamisella voidaan saavuttaa positiivisia muutoksia, mutta se ei ole se välttämättä kaikkiin toimiva kuitenkaan. Ja, totta kai, jos mietitään ihan tuolla järjestöpuolella, niin Suomessakin on perustettu tämä Pro vege -järjestö joka sitten edistää näitä kasvipohjaisia asioita. Se on tosi merkittävää, että on myös sellainen taho.
Kyösti Pennanen
Kyllä toi oli mielenkiintoinen, kun nostit esiin nämä uudet kansalliset ravitsemussuositukset. Siitähän nousi aika suuri julkinen keskustelu, erityisesti näiden leikkeleiden ympärille. Minun tulkintani sen julkisen keskustelun pohjalta oli, että tätä ei vastaanotettu kovin hyvin tätä suositusta. Mutta mikä olikaan lopputulos? Mitä se suuri hiljainen enemmistö lopulta päätti, olikin se, että leikkeleiden kulutus laski välittömästi. Niin se on minun mielestäni sinulta hyvä nosto, että myös tavallaan tämä julkinen keskustelu aiheen ympärillä on välillä vähän erikoista. Olen itse miettinyt, että pääsevätkö ne hiljaiset ääneen ollenkaan. Se suuri massa siellä taustalla, joka ei osallistu tähän keskusteluun. Ja kuinka vääristynyttä julkinen keskustelu aiheen ympärillä on. Onko sinulla jotain näkemyksiä tästä? Oliko tämä minun spekulaationi ihan jotain päivämietintöjä vai?
Roosa-Maaria Malila
Joo tuo on ihan totta, ja juuri se, että tuossakin tavallaan näkyy, että media haluaa nostaa tikun nokkaan sellaisen vastakkainasettelun. Jääkö se, no se herättää sitä huomiota tietyllä tavalla, mutta että siellä on sitten ihan sellaiset tavalliset kuluttajat, jotka sitten saattavat ottaa opikseen ja muuttaa niitä kulutustottumuksia.
Kyösti Pennanen
Kyllä.
[Välimusiikki]
Kyösti Pennanen
No, tästä julkisesta keskustelusta tietynlainen aasinsilta. Julkiseen keskusteluun jossain määrin osallistui myös eri yrityksiä, niin miten näet yritysten roolin, kun me ajattelemme näitä haasteita, jotka liittyvät ruoan kulutukseen ja kestävyyteen. Onko yrityksellä millaisia keinoja tavallaan ratkaista näitä ongelmia?
Roosa-Maaria Malila
No keskeinenhän rooli, tai mahdollisuus, on se, että tuo markkinoille mahdollisimman hyviä tuotteita. Ja miettii myös oman yrityksen kannattavuutta, että onko se tulevaisuuden kestävää pitää siinä tuoteportfoliossa päällisin puolin eläinperäisiä tuotteita. Vai, että olisiko heillekin pitkän aikavälin tavoitteena kestävämpää se, että siirryttäisiin sinne kasvipohjaisiin tuotteisiin. Ja sitä kautta, kun tarjotaan kuluttajille hyviä tuotteita, niin se on tietysti positiivinen kierre. Jos mietitään, että tällä hetkellä naudanlihan tuotantoa, niin markkinoille ei saada sitä naudanlihaa tarjottua samalla tavalla kuin ennen. Ja nythän on sitten ollut tosi hyvä sija opettaa kuluttajia, että te voitte käyttää, vaikka soijarouhetta, ja korvata sen tällä tavalla. Sitten, kun tarjonta muuttuu, niin kyllä se kuluttajakin siinä omaksuu. Kyllä paljolti se kauppojen tarjonta vaikuttaa siihen, että mitä otetaan sinne omaan ruokavalioon. Minkä tuotteiden käyttöä omaksutaan.
Kyösti Pennanen
Kyllä. Minulla on jonkin verran henkilökohtaisia kokemuksia näistä uusista kestävistä ruokatuoteinnovaatioista. Sinne joukkoon mahtuu positiivisia kokemuksia, mutta joukkoon ehkä enemmän mahtuu kuitenkin neutraaleja, tai jopa negatiivisia kokemuksia. Eivät aina uudet tuotteet mitään sellaisia hedonistisia ruokakokemuksia ole minulle tuottaneet. Mikä sinun näkökulmasi on? Onko sinulla omia kokemuksia näistä? Miten olet kokenut tuoteinnovaatiot, joita markkinoille on kuitenkin jonkin verran tuotu?
Roosa-Maaria Malila
Sanoisin, että hyvässä ja huonossa, tai on hyviä ja huonoja kokemuksia. Huomaan, että jos ei ole niin hyvä tuote, jossa on maku kohdallaan ja hinta kohdallaan ja jossa se rakenne on oikeanlainen, niin eihän se siellä markkinoilla sitten myy. Kyllähän se tuotekehitys on siinä erittäin tärkeä aspekti, että se kuluttaa sen omaksuu.
Kyösti Pennanen
Näetkö sinä, jos ajatellaan yrityksiä, että niillä on tavallaan eri funktioita, joista tuotekehitys on tietty yksi. Mutta yksi on tietysti tämä meillekin rakas markkinointi, jota sekä sinä että minä tutkimme tähän teemaan liittyen. Näetkö siellä yrityksille jotain, miten vielä voisimme markkinointia sinne kuluttajien suuntaan kehittää, että nämä tuotteet saataisiin laajemmin kuluttajien lautasille. Jos ne on kehitetty sellaisiksi, että kuluttajat niitä mielellään myös syövät.
Roosa-Maaria Malila
Kyllä. Eli mietitään, että se on hygienia-asia, ja että se on jo hyvä tuote?
Kyösti Pennanen
Niin, ehkä itse näen, että se tuote on ihan tämmöinen perusedellytys, jos se haluaa kilpailla eläinperäisten tuotteiden kanssa. Perusedellytys tuotteille on, että se on laadullisesti aistinvaraisesti ja hinnaltaan samalla tasolla kuin ne kilpailevat tuotteet. Mutta en henkilökohtaisesti usko siihen, että jos nämä saavutetaan, niin kuluttajat ryhtyisivät yhtäkkiä muuttamaan radikaalisti kulutustottumuksiaan. Eli korvaamaan lihaa näillä tuotteilla, että minun näkemykseni on se, että siihen päälle pitää vielä rakentaa jonkinlainen lisäarvo, mitä voidaan markkinoinnin keinoin tietysti tehdä. Että aidosti voimme mahdollistaa tällaiselle tuotteelle kilpailun näitä hyvin vakiintuneita ja kuluttajien hyväksymiä eläinperäisiä tuotteita vastaan
Roosa-Maaria Malila
Kyllä. Minä sanoisin, että ehdottomasti kannattaisi miettiä sitä, että millä attribuuteilla sitä tuotetta markkinoi. Käytännössä, jos nyt sanotaan vaikka, että se paketti olisi vihreä, ja sitten siinä lukee, että tämä on ympäristölle, niin kuin ympäristöystävällinen esimerkiksi. Se ei ole välttämättä sellainen lausahdus, mikä vetoaa siihen valtavirtaan, niin sanottuun ”tavalliseen kuluttajaan” jolla ei sisäsyntyisesti ole sitä motivaatiota, että ”haluan olla ympäristöystävällinen minun valinnoissani”. Vaan, kannattaisi ehkä kääntää enemmän [markkinointia] siihen ihmiseen itseensä, joka on kuitenkin yksilö. Mikä sitten voisi toimia, jos painotetaan vaikka nautintoa, puhutaan että tämä on hyvä tuote siltä kannalta. Tai esimerkiksi, että se on parempi terveydelle. Enemmän kuluttajaa kiinnostaa tai luultavasti kiinnostaisi se, että mitä se tuote tuo lisäarvollisesti hänelle. Vaikka kyllähän, jos kysytään kuluttajalta, niin kaikkien mielestä ympäristöasiat ovat tärkeitä. Mutta se miten valitset sen [tuotteen], hyllyllä kun sinulla ei ole sellaista konkreettista yhteyttä ympäristön hyvinvointiin tietyllä tavalla. Sen vuoksi ehkä se yksilöön suoraan vetoaminen olisi toimivampi.
Kyösti Pennanen
Niin, kyllä. Olen aika samoilla linjoilla kanssasi siitä. Itsekin kun pääsääntöisesti lihansyöjä olen, ja itse toki tiedostan kaikki haasteet mitä lihansyöntiin liittyy. Niin en minä välttämättä usko, että vaikka kyselyssä sinulle vastaisin ”Nämä ovat todella tärkeitä asioita”, että sellaisella markkinoinnilla, missä painotetaan ympäristön kestävyyttä, kuitenkaan valitsisin itselleni tuntemattoman tuotteen siinä arjen paineessa, missä niitä valintoja tehdään.
Roosa-Maaria Malila
Kyllä.
Kyösti Pennanen
Minulla tuli myös mieleen, tämä on aiemmista projekteista mitä sinunkin kanssasi olemme tehneet. Olemme havainneet, että nämä eivät ole ehkä kovin tuttuja tämmöiselle tavalliselle massakuluttajalle. Siihen voi liittyä haasteita, jos ostaa kaupasta jonkun aterian komponentin, vaikka lihaa korvaavan tuotteen. Niitähän ei ole tarkoitus syödä sellaisenaan, vaan on tarkoitus koostaa jonkinlainen ateria.
Roosa-Maaria Malila
Niin.
Kyösti Pennanen
Niin näetkö sinä tässä, että yrityksillä voisi olla jotain keinoja? Miten ne voisivat, tuoda kuluttajan tietoisuuteen, että miten niitä tuotteita olisi järkevä käyttää? Että, kun ensimmäinen kokemus tuotteen kanssa syntyy, niin se ei olisi pettymys kuluttajalle, vaan siitä tulisi jotain mielekästä ja hyvää syötävää.
Roosa-Maaria Malila
No siis tietysti se, että tuote on helposti käyttöönotettavissa. Ja näkisin, vaikka paljonhan keskustellaan siitä myös, että pitääkö kasvipohjaisten tuotteiden korvata suoraan sen lihatuote? Jos meillä nyt on vaikka nakki, normaali nakki ja sitten soijanakki, miksi se muistuttaa sitä lihatuotetta? Mutta se idea siellä takana on alun perin ollut juuri se, että halutaan tuoda sellainen helposti toisella tuotteella korvattua tuote markkinoille, jota kautta sitten se on sille kuluttajalle helppo omaksua. Ja itse asiassa minulle tuli mieleen vielä se, että jos käytännössä mietitään sitä, että kuluttajat eivät välttämättä aina onnistu kotona, vaikka kasvisruoan laittamisessa. Esimerkiksi meidän tutkimuksessamme oli ExPro -projekti, jossa kehitettiin uusia kasvipohjaisia proteiineja, jota pystyttiin käyttämään ruuanlaitossa. Me testasimme niitä tällaisessa työpaikkaravintolan kontekstissa. Siellä olimme suunnitelleet tietynlaisia ateriakokonaisuuksia, joita kuluttajat sitten saivat ottaa lounaslinjastolta. Tavallaan tämä, jos mietitään julkisia ruokapalveluja, että he tuottavat maistuvaa hyvää kasvisruokaa, niin sehän tuo sen positiivisen kierteen. Kuluttajat toteavat ”Aa, tämä onkin hyvää. Minä voisin testata tätä kotona.” Se on yksi tapa tutustuttaa siihen vähän tuntemattomaan tai mahdollisesti tuntemattomaan kasvisruokaan ja kasviproteiineihin.
Kyösti Pennanen
Niin, ja se varmasti tuo myös lisäelementin, että kuluttajalle jää muistijälki, että tämä voi oikeasti ollakin hyvää. Vaikka kotona ei onnistukaan ehkä ensimmäisellä kerralla, niin kuitenkin hän tietää, että on mahdollista tehdä hyvää. Näin ei välttämättä lannistu, ja jatkaa niitä kokeiluja, kunnes itsekin pääsee semmoiselle tasolle, että se ruoka maistuu hyvältä.
Roosa-Maaria Malila
Jep.
[Välimusiikki]
Kyösti Pennanen
Nämä ovat hyvin mielenkiintoisia aiheita, mistä olemme keskustelleet. Tiedän, että sinä olet tutkinut näitä aihepiirejä ja tiedän, että olet myös pyrkinyt miettimään, millaisilla keinoilla kuluttajia voitaisiin vähän tuupata valitsemaan näitä kestäviä ruokatuotteita. Onko sinulla sieltä sinun oman työsi kautta jotain kivaa konkreettista esimerkkiä, millä keinoilla on voitu saada joku vaikutus kuluttajien valintoihin näiden kestävän kestävien ruokien kontekstissa?
Roosa-Maaria Malila
No esimerkki yhdestä tutkimuksessa, missä me olimme ihan lounasravintola settingissä. Siinä me olimme kehittäneet sellaisen viestin, joka vetosi. Ehkä voidaan sanoa tässä vaiheessa, että suurin osa kuluttajista on sekasyöjiä, niin se viesti vetosi heihin. Mutta myös painotti ruoan maukkautta. Tällaisella viestillä nähtiin, että punaisen lihan syönti lounaisravintolassa väheni. Ja se siirtyi enemmän sitten kanaan ja kalaan, että tuollaiseen vaaleampaan lihaan. Voidaan myös miettiä sitä, että onko esimerkiksi kanan kulutus absoluuttisesti kestävämpää? Se ei välttämättä ole niin, eikä ratkaise täysin sitä ongelmaa. Mutta että se oli se tulos, mikä me sitten saimme.
Kyösti Pennanen
Niin, ja varmaan tuokin on hyvä tulos. Jos palataan ihan tuohon alkuun, missä me puhuimme polarisoitumisesta, ja siitä että joko syödään pelkästään lihaa tai ei syödä ollenkaan lihaa, niin onhan se jo, että jos punaisesta lihasta jollain keinolla saadaan siirryttyä kanaa. Sehän on hyvä ensimmäinen askel.
Miten sinä näet itse, että onko tämmöinen siirtymä, sprintti vai maratoni, jossa mennään askel kerrallaan vai juostaanko se vauhdilla vaan alusta loppuun?
Roosa-Maaria Malila
Ehdottomasti on maratonin tasoinen suoritus. Ihmisten tottumukset ja tavat kuluttaa, ne muuttuvat ihan törkeän hitaasti. Ja juuri se, että yrityksilläkin pitäisi olla malttia odottaa sitä, että kuluttajat ovat tutustuneet ja omaksuneet heidän tuotteitaan. Se ei välttämättä tapahdu heti sormia napsauttamalla.
Kyösti Pennanen
Kyllä ja varmaan myös jos muutos lähtee kuluttajan omasta vapaasta tahdosta, niin se on myös paljon kestävämpi, kuin jos sitä yrittää jotenkin pakottaa.
No joo, nyt käytiin paljon mielenkiintoisia ratkaisuja läpi näihin haasteisiin. Vielä viimeisenä aiheena haluaisin vähän kuulla, että miltä tulevaisuus näyttää. Jos ajatellaan kymmenen vuoden päähän vaikka, niin mikä sinun näkemyksesi on näkemys on, että onko Suomessa, tai kulutammeko me kymmenen vuoden päästä ruokaa kestävämmin kuin tänä päivänä?
Roosa-Maaria Malila
Toivoisin että kyllä. Mutta siinä on tietyt edellytykset, mitkä pitää tapahtua, että niin käy. Minun mielestäni meillä on niin lähtökohtaisesti hyviä tuotteita ja yrityksiä, joilla on myös kapasiteettia innovoida tuotteita eteenpäin. Sitä kautta siis joo, mutta sitten mielestäni tietyllä tavalla myös, jos mietitään, että meillä on aika pieni markkina, mitä on tuolla noita vähittäiskauppoja. Heillä on mielestäni keskeinen rooli myös siinä, että miten siellä hinnoitellaan ja tarjotaan niitä kasvipohjaisia tuotteita. Se on tavallaan, minkä rakenteen pitäisi keskeisesti muuttua.
Ja sitten toinen on se, että ruokapalveluissa rohkeasti tarjottaisiin kasvisruokaa, ja kehitettäisi niitä reseptejä, että se olisi varmasti hyvää kasvisruokaa. Toki ymmärrän, että siinä on kustannuspaine myös suuressa osassa, että aina joutuu tekemään kompromissin jostain. Mutta ne ovat ehkä kaksi toimijaa, jotka ovat isossa osassa tässä muutoksessa.
Kyösti Pennanen
Eli voiko tästä tulkita, että sinulla on positiivinen fiilis, että jotain positiivista tässä tulee tapahtumaan. Mutta paljon on vielä tehtävä, jotta tämmöinen positiivinen tulevaisuus meille näyttäytyisi.
Roosa-Maaria Malila
Kyllä haluaisin ainakin pysyä positiivisena.
Kyösti Pennanen
Kyllä. No vielä, jos sinä saisit olla diktaattori. Mikä olisi yksi asia minkä tekisit, jotta tämä tulevaisuus saavutetaan? Tämmöinen positiivinen tulevaisuus.
Roosa-Maaria Malila
Niin.
Kyösti Pennanen
Yksi kaikkein keskeisin asia. Helppo kysymys.
Roosa-Maaria Malila
Joo nimenomaan tuota… Jos mietitään julkisia ruokapalveluita, niin laittaisin sen oletusvalinnan kasvipohjaiseen, että se olisi kasvisruoka. Koska nyt saattaa olla vieläkin, että se tulee se kasvisruoka jostain tiskin alta. Niin että se olisi sitten se liharuoan rooli. Niin se ehdottomasti normalisoisi merkittävästikin tuota kasvisruoan roolia.
Kyösti Pennanen
Diktaattori Malilla on puhunut. Huomisesta lähtien julkisissa ruokapalveluissa tarjotaan kasvisruoka oletus optiona. Mutta lihaa ei varmaan kumminkaan piiloteta johonkin?
Roosa-Maaria Malila
Voidaan se piilottaakin.
[Molemmat nauravat]
Kyösti Pennanen
Selvä. No niin, me alamme olemaan aika lailla lopussa tässä meidän keskustelussamme. Minun mielestäni mielenkiintoisia näkökulmia. Ennen kuin minä kiittelen sinua, niin onko sinulla vielä jotain loppusanoja, mitä haluaisit kuulijoille sanoa. Mitä haluaisit, että heille jää erityisesti mieleen tästä podcastista?
Roosa-Maaria Malila
No minä sanoisin, että vaikka nämä niin sanotut haasteet tässä ovat suhteellisen suuria, niin minä ehkä toivoisin, että ihmiset pystyisivät, näkemään sen polarisoituneen keskustelun taakse. Mutta kuitenkin ehkä pitäen mielessään sen, että myös omilla teoilla on merkitystä. Omat pienet teot ovat myös tärkeitä, jokaisen kannattaa niitä siltä osin miettiä. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi absoluuttisesti luopua, vaikka ruoan suhteen.
Kyösti Pennanen
No joo, mutta kiitos Roosa-Maaria Malila, että tulit vieraaksi tähän podcastin jakamaan tietouttasi aiheesta.
Roosa-Maaria Malila
Kiitos.
Kyösti Pennanen
Ja kiitos kuuntelijoille, että kuuntelit tämän meidän Kestävän Ruokapöydän Ääressä -podcastin. Lisää tietoa tästä podcastista ja Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hankkeesta löydät verkosta. Eli me laitamme linkkejä tämän jakson kuvaukseen.
Ja tosiaan tämä podcast on toteutettu osana Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hanketta, joka on Euroopan unionin osarahoittama. Ja meillä on tässä monta jaksoa, joten kuullaan seuraavassa jaksossa. Siihen asti pysytään kestävien valintojen äärellä.