SEAMK Podcast: Kestävän ruokapöydän ääressä: Jakso 2, Biohiilen tuotannon mahdollisuudet maataloudessa

Kestävän ruokapöydän ääressä -podcast-sarjan toisessa jaksossa Seinäjoen ammattikorkeakoulun asiantuntija Raisa Leppänen haastattelee Markku Suutaria (Carbons Finland Oy) ja emeritusprofessori Kari Tiilikkalaa biohiilen tuotannosta osana maataloutta.

Puhuja 1 = Raisa Leppänen
Puhuja 2 = Kari Tiilikkala
Puhuja 3 = Markku Suutari

[Intromusiikki]

Raisa Leppänen:

Tervetuloa kestävän ruokapöydän äärelle. Kutsumme sinut mukaan yhteiseen pöytään kuulemaan, miltä ruoka-alan tulevaisuus näyttää. Miten kestävyyttä ja vastuullisuutta rakennetaan käytännössä, juuri nyt. Tämä on Kestävän ruokapöydän ääressä podcast.

Tässä podcastissa ääneen pääsevät Etelä-Pohjanmaan ruokasektorin toimijat, eli ihmiset ja teot kestävän ruokajärjestelmän takana. Podcast on toteutettu osana Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hanketta, joka kokoaa yhteen Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän eri toimijat ja tukee heidän työtään kohti vähähiilistä ja ympäristövastuullista tulevaisuutta.

Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama.

[Intromusiikki]

Raisa Leppänen:

Tänään keskustelemme siitä, millaisia mahdollisuuksia biohiilen tuotannolla on osana maataloutta. Biohiilen rooli maatalouden kumppanina voi olla hyvin laaja: liittyen raaka aineista, maanparannukseen energiaan, ravinteiden hallinnasta hiilensidontaan ja tosi moneen muuhun. Tänään on luvassa siis käytännönläheistä keskustelua ja kiinnostavia näkökulmia biohiileen liittyen. Näitä näkökulmia meille on tarjoamassa tämän jakson vieraat, Carbons Finland Oy toimitusjohtaja Markku Suutari ja emeritusprofessori pyrovaari Kari Tiilikkala. Tervetuloa.

Kari Tiilikkala:

Kiitos

Markku Suutari:

Kiitos, kiitos.

Raisa Leppänen

Minä olen TKI-asiantuntija Raisa Leppänen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, ja toimin tämän podcastin juontajana.

Biohiili ja sen mahdollisuudet ovat laaja ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Keskitytään tänään siihen, millaisia mahdollisuuksia biohiilen tuotanto, tai tuotannon osana toimiminen, voisi tarjota maatiloille, ja mitä tuotannon kannattava toteutuminen mahdollisesti vaatisi. Siispä, tosi paljon tervetuloa Markku ja Kari esittelisittekö hieman itseänne sieltä? Haluaisitko vaikka Markku aloittaa?

Markku Suutari

Joo, Suutarin Markku, Carbons Finland Oy. Tammikuussa 2014 aloitin tämän homman. Silloin se perusajatus oli, että laitetaan pellolle pajua kasvamaan, että tehdään siitä biohiiltä kasvualustan käyttöön. Lähtökohta oli se, että velipohjainen paju professori sanoi, että paju on Suomen nopeammin kasvaa kaikkein huokoisin puulaji, ja siitä saadaan aivan erityinen hiili. Eli nyt tässä 11 vuoden aikana on tullut tehtyä hyvin paljon töitä, oikeastaan on ollut rakentamassa koko tämän biohiilimarkkinan. Olen tehnyt viisi vai kuusi konseptia, tuotekortit, olen ollut monessa tilaisuudessa puhumassa. Nyt näyttää, että tämä biohiili lähtee hyvin vahvaa nousuun, ja se pohja tulee itse asiassa tästä ilmastoteemasta. Siinä ihan lyhyesti.

Raisa Leppänen

Hei tosi mielenkiintoista. Hienoa, kun olet mukana tässä jaksossa. Tervetuloa

Markku Suutari

Kiitos.

Raisa Leppänen

Sitten voitaisi kuulla vielä Karista hieman.

Kari Tiilikkala

Joo, kiitos. Tiilikkalan Kari, emeritusprofessori, tutkimustyötä tehnyt on 45 vuotta nykyisessä Lukessa ja yritys rajapinnassa on ollut sitten koko tämän tutkimuselämäni ajan hyvin vahvasti myös itsenäisenä yrittäjänä. Biohiili asioissa aloitin 2003, ja sen jälkeen tätä ruljanssia on jatkunut. Eli pohjoisimmat biohiilikokeet ovat tuolla Levillä kaivosalueella ja eteläisimmät on sitten Egyptin autiomaassa. Tällä välillä olen nyt sitten surffaillut, ja tätä asiaa kehittänyt ja kaiken kaikkiaan oppinut koko ajan lisää uutta. Tämä on uusi asia teknologisessa mielessä yritystoimintana. Koskaan ei tässä tule täysin oppineeksi eli kaikkien osaamista tässä tarvitaan. Tällä ajatuksella.

Raisa Leppänen

Vautsi! Olipa kyllä laajaa skaalaa ja paljon osaamista. Mukava kun olet mukana tässä meidän jaksossa.

Mutta voitaisiin oikeastaan lähteä saman tien liikenteeseen, ja keskustella aluksi, vaikka vähän raaka-aineesta. Biohiiltähän voidaan valmistaa hyvin monenlaisista eri biomassoista, mutta yleisesti ilmeisesti biohiilen valmistuksessa raaka-aineena hyödynnetään puuta. Niin millaisia mahdollisuuksia joko maatalouden sivuvirroista, tai sitten maa ja metsätalouden yhteydessä olisi tuottaa biohiilen raaka-aineita ja mitä ne raaka-aineet voisi olla? Aloittaako vaikka Kari?

Kari Tiilikkala

Joo nythän Suomen maaseudun ja Suomen vahvuus on biomassoissa suhteessa kaikkiin muihin maailman alueisiin. Kyllä meidän raaka-aineistamme metsässä on suurin osa ja metsätuotteiden sivuvirroissa on suurin osa, jotka sopivat erittäin hyvin kuivattuna tähän tuota pyrolyysi prosessiin. Ja tuossa on laskeskeltu, että Suomessa on noin miljoona hehtaaria harventamattomia metsiä ja HIILEKAS-hankkeen tulos osoitti, että jokaisella hehtaarilla on noin 50–60 kiintokuutiota biomassa, joka kaikki sopii pyrolyysiin. Eli meillä ei raaka-aineisto ole pulaa, ja sitten sivuvirrat lisäksi. Olennaistahan silloin kun raaka-aineita mietitään, on kaksi asiaa, sen täytyy olla kuivaa, tai kuivattua, ja sitten se logistiikka, että kun on yksiköitä niin kuljetus alle 100 km on olennaista, jotta se toiminta on taloudellista. Ehkä vielä voisi laajentaa sillä lailla, että kun biomassoista puhutaan niin nyt pitäisi pystyä hyödyntämään maaseudulla sekä märät biomassat, jotka ovat ne menevät biokaasutukseen, kuivat hiiltoon. Niiden yhteistuloksena päästään myös sitten orgaanisiin lannoitteisiin eli mahdollisuuksia on paljon ja raaka-aineista ei ole pulaa.

Raisa Leppänen

Kuulostaa loistavalta. Onko Markulla tähän ajatuksia?

Markku Suutari

Joo Kari sano hyvin tämän koko asian tai tiivisti tämän koko asian. Sen verran lisään, että vehnän olki, ja osata kaikki nämä viljojen kuoret pelletöitynä, niin se on yks asia ja nyt tämä vehnän olki tietylle sektorille se tulee olemaan ihan oleellinen raaka-aine, koska siinä on tietyt ominaisuudet. Ja tietenkin kaikki nämä agrobiomassat, pajut, hamput ja mitä kaikkea siellä pystytään niillä kakkosluokan pelloilla, märillä pellolla tekemään, niin totta kai nekin tulee tähän, kokonaispalettiin mukaan, mutta raaka-aineita löytyy, että se ei ole ongelma silloin kun tehdään ihan tällaista perushiiltä.

Kari Tiilikkala

Sikäli on vielä hyvä, että meillä on monenlaisia raaka-aineita, koska hiiliäkin tarvitaan monenlaisia. Eli on puulajit erilaisia ja sitten on Markun mainitsemat tuotteet. Ja se tarjoaa sen mahdollisuuden, että on sitten filtterikäyttöön, kelluvaa tai vettä imevää, niin meiltä löytyy kyllä se raaka-ainepohja.

Raisa Leppänen

Hyvä ja ilmeisesti tuota just tämä on olennaista, että kaikki raaka-aineet ei sovellu kaikkein ajatellen sen biohiilen tällaista loppukäyttöä. Sillä on vaikutusta, että minkälainen raaka-aine siinä biohiilessä on, niin sitten myös siihen, että mikä on sen loppukäyttö ajatus niin sitä täytyy miettiä siinä vaiheessa, kun biohiiltä tuotetaan. Oliko näin?

Markku Suutari

No silloin, jos ollaan ihan näissä peruslaaduissa, mitkä lyödään sitten tuo maaperä niin se nyt on kaikki puupohjaiset, että kaikki nämä biomassat niin niistä saadaan ihan riittävän hyvää hiiltä. Sitten, jos lähdetään hakemaan jotain tiettyä eri erityistoimintoa, eli minä käytän aina sellaista termiä, että mitä se biohiilen täytyy tehdä, niin sitten kun lähdetään sitten se käymään läpi, että mitkä ovat lämpötilat mitkä ovat raaka-aineet, mitkä ovat käsittelyt kaikki tällaiset. Niin sitten se on kokonaan asia toisenlainen.

Kari Tiilikkala

Ja sitten ehkä hyvä pointti on se, että meidän raaka-aineemme, neitseelliset raaka-aineet, ovat kansainvälisesti erittäin puhtaita ajatellen esimerkiksi rehutuotantoa. Eli silloin päästään yhteen tärkeään segmenttiin markkinoissa. Eli eläinten rehut ovat hyvin toivottavaa, että Suomessa kehittyisi nopeasti rehuteollisuus, joka ottaa biohiilen mukaan johtuen siitä, että sitä tarvitaan. Toisaalta tämä meidän raaka-aineemme on erittäin puhtaat.

Markku Suutari

Kyllä mulla on luvat siihen olemassa, jo.

Raisa Leppänen

Vau! Tosi mielenkiintoisia pointteja ja tämä on kyllä niin laaja kokonaisuus. Tämä biohiili, että tekisi mieli heti jo tarttua tähän rehuasiaan, mutta ehkä me pystymme vielä täällä raaka-aineiden puolella. Tuossa Markku vähän tuota niin niin mainitsikin jo muun muassa pajua. Ja entisten turvetuotantoalueiden jatkokäyttömahdollisuuksia on pohdittu, ja pohditaan edelleen. Ja yhtenä mahdollisuutena on nähty lyhytkiertoviljelmäpajun viljely näillä alueilla. Miten pajunviljely soveltuisi maatalouden oheen, ja missä ja miksi sitä kannattaisi kasvattaa? Onko Markku sinulla tästä ajatuksia?

Markku Suutari

Joo. Meillä on hyvin paljon hyötymättömiä peltoja. Eli termi poiskorjattava sato niin sehän ei ole joka paikassa ihan selvyys. Meillä on tämä maataloustukijärjestelmä, joka ohjaa aika paljon isäntiä ja emäntien päätöksentekoa ja toimintamalleja. Mutta Ilpo Wennstsröm esimerkiksi sanoi, että jokaisella tilalla löytyy sellaisia lohkoja, mitkä ei nyt suoraan sovellu viljatuotantoon, tai edes heinätuotantoon. Itse me pystyisimme näitä hyödyntämään. No sitten vanhat turvetuotantoalueet. No tässä on meiltä 15 km on Karhunsuo, ja sinne tehtiin vanhalle turvetuotantoalueelle pajutesti ja pajukoe. Minä nyt jokaiselle olen sanonut, että se vanha turvetuotantoalue, jossa halutaan saada viljelykäyttöön, niin se pitää vaan ensimmäisenä saneerata siihen peltotasoon, että se ei ihan lähde tuosta vaan.

Raisa Leppänen

Joo, että vähän täytyy tehdä töitä.

Kari Tiilikkala

Ja pajusta voin sanoa, että siitä on tieteellinen näyttö, saadaan erittäin hyvä hiili, ja sen lisäksi myös pyrolyysi nesteet, jos niitä kerätään. On korkea happopitoisuus, ja sen hyödyntämismahdollisuudet ovat hyviä, ja orgaanisilla hapoilla on kysyntää. Ja hapotus kaiken kaikkiaan on myös maatilojen asia. Silloin kun lähdetään lannan käsittelyyn, niin hapotus on yksi elementti. Mahdollisuus käyttää heti itse ilman, että lähtee sitten vaikeille markkinoille, jossa on regulaatiot, niin tämä oma käyttö on mahdollista, kun pajua käytetään raaka-aineena.

Markku Suutari

No lisään vielä tuohon tislehommaan siitä, että kerran yhdessä Facebook-keskustelussa tuli pieni kysymys, että onko tätä asiaa tutkittu? Minä sanoin, että no on! Onko tämä Suomessa tutkittu? No on! No onko sitä maailmaa käytetty? Minä sanoin, että no Kiinat, Japanit, Vietnamit niin yli 2000 vuotta niin että riittääkö? Sen takia minut heitettiin pois siitä ryhmästä, Facebook-ryhmästä.

Raisa Leppänen

Joo. Markku voisit kertoa vielä silleen muutamalla sanalla, minua kiinnostaisi tuo pajunviljely ihan käytännössä. Miten se tapahtuu: istutus, hoito, sadonkorjuu. Vaatiiko jotain erilaista konekantaa tai minkälaista panostusta.

Markku Suutari

Joo. Eli tällä hetkellä lisäysmateriaali tulee Tanskasta. Mulla on istutuskone. Eli urakoitsija tulee paikalle. Pohja pitää olla tuossa lannoitettu, ojat kunnossa, ja mielellään rikkaruohovapaa. Sen jälkeen siinä tulee urakoitsija koneen kanssa ja istuttaa sen noin hehtaari per tunti. Kaksi tai kolme vuotta, ja sitten se ensimmäisen kerran leikataan alas. Mutta nyt se ongelma on, että kun tämä pajuhomma ei ole lähtenyt liikkeelle, niin meillä ei ole sitä konekalustoa siihen korjuuseen, että jos se lähdetään tekemään jollain risupedolla niin se ei ole se oikea tekniikka siihen. Pitäisi olla niittosilppuri, missä on sitten pajupää, ja sillä se onnistuu erittäin hyvin, että siinä on tehot ihan järjettömän kovat. Eli jos halutaan pajutuotanto hyvin tehokkaaksi, niin me tarvittaisiin siihen viljelypinta-alaa useampi 100 hehtaaria, jotta se olisi taas urakoitsijalle kannattavaa ja järkevää. Ei siinä ole mitään muuta, kuin että ennen istutusta ravinteita sinne ja tehdään istutus 2–3 vuotta alas leikkuu, ravinteita Ja 2–3 vuotta alas leikkuu, ravinteita. Se on niin yksinkertainen juttu.

Kari Tiilikkala

Tuohon vielä lisään ravinteet, että tulee kytkentä isoon yhteiskunnallisen asiaan: kierrätysravinteet. Nyt biokaasulaitokset, jotka käyttävät yhdyskuntalietettä ovat hukkumassa siihen ravinnemassaan, joka on siellä pihoilla kuivajakeena, ja silloin kun me otamme non-food -järjestelmään ravinteita myös ravinneomavaraisuus, on olemassa maakunnissa, ja kaikkialla missä biokaasua tuotetaan. Eli silloin päästäisi siihen, että ne ravinnekasat eivät loju siellä ulkona sateessa, vaan lähdetään nimenomaan näille kasveille hyödyntämään niitä, joissa sitten tehdään hiiltä tai energiaa.

Raisa Leppänen

Kyllä. Minkälaisia biomassamääriä voitaisiin sitten odottaa tämmöisellä tietyllä pinta-alalla tässä pajunviljelyssä.

Markku Suutari

Paju, silloin kun se on ensimmäisen kerran leikattu alas, niin sieltä lähtee 3–5 dominanttiversoa on ja ykkösvuoden kasvu on sellainen kaksi ja puoli tai kolme metriä. Kahden kasvukauden jälkeen se on siellä kuudessa seitsemässä metrissä, että kyllähän sieltä sitä kuiva-aineet tulee sellainen viisi viiva seitsemän tonnia per hehtaari per vuosi. Se on hyvin voimakaskasvuinen, mutta niin että hamppukin on hyvin voimakaskasvuinen. Mutta pajun etu on siinä, kun se on kerran istutettu niin se on 20 vuotta tai 25 tai 30 vuotta niin sieltä saadaan sato sitten 1–3 vuoden välein. Ja se on sen suurin etu, eli aikanaan kun tätä asiaa mietittiin, niin silloin päädyttiin hyvin nopeasti siihen, että jos me lähdemme tekemään hiiliä, niin markkina, sanelee sitten taas kuitupuun hinnan. Mutta paju, sen hinta me pystytään ennustamaan suoraan 15–20 vuotta eteenpäin.

Kari Tiilikkala

Pajun yksi merkittävä asia on, että tässä on niitä ainoita kukkivia kasvustoja, jota tuodaan tuonne metsäekosysteemiin, eli kytkentä tulee silloin myös hunajan tuotantoon. Ensimmäiset kukkivat kasvut riippuvat pajulla lajista niin ovat se turva, millä mehiläiset lähtevät yhdyskuntaa rakentamaan.

Raisa Leppänen

Kyllä. Tosi tärkeä pointti, ja tässä just huomaa, että kuinka moneen asiaan niin kun kaikki linkittyy. ja on tämmöisiä tärkeitä eri tekijöitä ja näkökulmia kyllä tässä asiassa. Mutta hei, palataan vielä vähän tuohon pajuun biohiilen raaka-aineena, niin onko pajulla tämmöisiä realistisia mahdollisuuksia sitten toimia biohiilen raaka-aineena, ja että meillä tuotettaisi sitä siihen tarkoitukseen.

Markku Suutari

No jos sanoisin tällein näin, että jos tehdään ihan vaan sitä perus maaperähiiltä, niin se raaka-ainepohja voi olla aika laaja. Mutta sitten, jos lähdetään hakemaan tiettyjä ominaisuuksia, niin se tulee hyvin nopeasti tämä paju. Esimerkiksi tuo Oulun yliopisto tutkii hyvin paljon nyt näitä akkuhiiliä, ja he ovat sen sanonut, että paju saattaa olla se ehkä se kaikkein sopivin raaka-ainepohja niihin High-Ed -tuotteisiin.

Kari Tiilikkala

Ja ratkaisut pajun suhteen, ja turvemaiden suhteen, se on aika lailla tämmöinen pitkän aikavälin strateginen kysymys, miten se järjestetään niin, että alueista, jotka ovat kasvihuonekaasupäästöjä, tulee hiilinieluja ja se ei tapahdu nopeasti. Pajunviljelyn laajentaminen vie aikaa, mutta ne päätökset pitäisi tehdä nyt ja rahoituksen saada niin, että yrittäjät uskaltaa lähteä investoimaan. Kansantaloudellisesti se on merkittävä, ja aluetaloudellisesti Pohjanmaalla merkittävä asia, mutta rohkeus siitä, että lähdetään liikkeelle puuttua.

Markku Suutari

Niin tarkoittaa sitä käytännössä, että kun Kari sanoi tämän rahoituksen, että jos se perustama maksaa sellaisen 2 000–2 500 € per hehtaari, niin se on vaan tänä päivään niin aika harvalla isännällä tai maataloudella on sellaisia rahoja, että lähdetään sitten yhtäkkiä se 20–30 hehtaaria sinne tekemään. Se vaan tarvitsisi siihen jonkun tällaisen tukirahoituksen, ja sitäkin on mietitty sitten, että saadaanko tähän joku leasing rahoitusjärjestelmä, tai tällainen ulkopuolinen rahoitus. Sitten tämä ilmastoteema, siis päästöjen vähentäminen, niin sehän tulee olemaan ihan se kaikkein keskeisin asia maataloudessa, koska tavoitteet ovat olemassa. Ja vaikka sitten Luke, on tehnyt tiettyjä testejä, mutta se, että jos menee katsomaan tuollaista ihan todellista kasvustoa, mikä on niin tiivis, niin kaikki ne CO2 tai N2O mitkä tulee maaperästä, niin ne ovat siellä kasvustossa. Ne eivät lähde sieltä, se tuuli ei pääse niitä sieltä ottamaan pois. Se on se yksi hyvin tärkeä näkökulma minun mielestäni.

Raisa Leppänen

Kyllä kokonaisuus on tosi laaja ja paju vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta vaihtoehdolta raaka-aineeksi.

[Välimusiikki]

Raisa Leppänen

Hei, siirrytäänkö raaka-aineista tuonne biohiilen tuotantoon osana maataloutta? Millaisia muita edellytyksiä, jos jätetään raaka-aineet pois, niin maataloudessa on biohiilen tuotannolle vai onko se raaka-aineasia juuri oleellinen pointti sen maatalouden osalta.

Kari Tiilikkala

No se on laaja kokonaisuus. Raaka-aineista pitää päästä markkinointiin ja myyntiin. Ja nyt pitää katsoa, että mitä vahvuuksia maaseudulla on siihen koko ketjuun. Siellä on vahvuuksia, ja siellä on heikkouksia. Vahvuuksina, paitsi että on se ne biomassa, siellä on vielä välineistöä, on tiestöä kerätä tavaraa, ja on vielä osaamista ja osaajia. Sieltä puuttuu teknologiaa, joka liittyy tuohon biomassan esikäsittelyyn, kuivatukseen ja sitten varsinainen hajautettu tuotantoon sopiva pyrolyysitekniikka. Se on edelleen yksi pullonkaula. Ei ole hyvin varmoja toimivia laitteita, jotta saa kohtuuhintaan niin, että uskalletaan investoida.

Sitten se osaaminen, mikä liittyy markkinointiin ja myyntiin. Se on ollut aina maatalouden heikkous ja maaseudun heikkous. Tämä ei itsestään synny tämä markkina, vaan siellä täytyy olla hyvät yhteistyöverkostot, ja osata myydä ja tehdä tuotteita, jotka vastaavat sitten asiakkaiden käyttöä. Se mikä maaseudulla ja maatiloilla on vahvuutena myös, että siellä on mahdollista käyttää itse. Siellä alueella tai kylällä, sekä maanparannukseen, lannan käsittelyyn tai rehuna, jolloin aika iso osa siitä tuotannosta voidaan hyödyntää itse. Ja esimerkiksi voi olla samalla hiilineutraalia karjataloutta tai muuta asiaa kehittää niin, että heidän nykyinenkin tuotantonsa säilyy taloudellisesti ja ekologisesti elinvoimaisena.

Markku Suutari

Ihan samoilla linjoilla. Tuossa on ollut mukana suunnitelmassa yhtä hanketta, eli just tämä hajautettu tuotanto. Siis meillehän tulee olemaan tuo isoin yksikkö tai keskisuuri ja isoja yksiköitä, jotka tuottavat sitten 10 000 tai 5 000–20 000 tonnia vuodessa kertaa 500 kuutiomäärä. Eli sieltä tulee sellainen 20–40 kuutiota per vuorokausi, mutta nyt se alapään tuotantotekniikka, että jos tehdään yksi kuutio panostoimisella retortilla, niin sieltä tulee 150 kuutiota, eli se on 2 rekallista. Mutta se, että nyt tässä yhdessä hankkeessa yhdessä ajatuksessa lähdetäänkin siitä, että meillä on tuollaisia keskitetty tuotanto, mutta meidän pitäisi saada vaan tämä hajautettu tuotanto. Eli sinne pitäisi saada sinne kylälle tai jollakin tietylle alueelle pieni, edullinen laite, joka maksaa sen noin 30 000–70 000 €, niin se on kolmesta viiteen vuoteen maksimissaan viisi vuotta, ja se on maksanut itsensä takaisin. Ja siihen liittyy nyt kaikkineen oleellisin asia, joka on itse asiassa nämä hiilikrediitit, mistä se aika iso ansio tulee. Ja sitten ilmastopäästöjen vähentämiset biohiilen avulla. Eli se ei olekaan pelkästään se biohiili, vaan mitä kaikkea siihen liittyy, että nämä ovat kaikki isoja asioita. Mutta me tarvitsemme vaan tietyntyyppisen tekniikan.

Kari Tiilikkala

Se on aina hyvä muistaa, että pyrolyysi laite on myös energialaitos. Eli jos materiaali on esikuivattua ja niin aina se tuottaa enempi energiaa, kun prosessi tarvitsee ja silloin tullaan siihen alueen, maatilan tai kylän tarpeeseen saada energiaa. Eli tämä on osa myös sitten bioenergiatuotantoa. silloin näiden systeemien kokonaisuus ja laskelmat pitäisi tehdä lähteä myös siitä, että sieltä tulee energia ulos.

Markku Suutari

Kyllä.

Raisa Leppänen

Voi vitsit! Kyllä vaikuttaa tosi laajalta kokonaisuudelta, että täytyy olla monipuolista osaamista siihen, että pystyy tuota tuottamaan ensinnäkin niitä raaka-aineita, ja sitten on se laitteisto, ja siihen liittyvät investoinnit ja osaaminen. Ja sitten täytyisi vielä osata jotenkin niin kun myydä ja markkinoida sitä valmista tuotetta, ja olla mahdollisuudet hyödyntää energiaa ja kaikkea, että biohiili kyllä vaikuttaa siltä, että siinä on niin kun hyvin paljon potentiaalia ja erilaisia mahdollisuuksia, mitä hyödyntää.

Markku Suutari

No se ei ole vaikea asia. Nuo raaka-aineet ovat olemassa, siellä on koneketjut ovat olemassa. Se saadaan kuivattua, sekään ei ole ongelma. Ja sanoisin että kahden vuoden aikana me löydetään se sopivan pienet yksiköt, edulliset yksiköt, jolla se pyystään tekemään. Jos se hiili käytetään sillä alueella, niin ei siinä tarvita mitään markkinointiorganisaatiota. Ne, jotka tuovat sitä biomassaa niin saa vastineeksi sitten siitä hiiltä. Jos heillä on karjatila siinä, niin he pystyvät hyödyntämään ne hiilet suoraan siinä omalla tilalla. Että jos 150 kuutiota, 300 kuutiota tai 500 kuutiota, niin se ei ole kuitenkaan se ei ole iso hirveän iso määrä

Kari Tiilikkala

Tämä Markun malli on nimenomaan se mitä Kaustinen seutukunnalla HIILEKAS-hankkeessa nyt haetaan. Eli pääosa toimijoista on siellä ja pääosa toimijoista heti käyttää hiiltä. Ja enempi siinä on kysymys siitä sopimisesta, ja uudelleen ajattelusta. Ja minä sanoisin, että enemmän paitsi, että teknologiassa on vielä puutteita, niin kyllä meillä se suurin murhe on asenne. Kun on huono aika, rahat vähissä ja sitten pitäisi lähteä aivan uudenlaiseen tuotantoon, jossa muun muassa mainitaan paju, niin törmätään aika usein asenneongelmaan. Ei ole paluuta vanhaan, vaan pitäisi mennä uuteen, ja nyt kannusteet yhteiskunnassa ovat erittäin hyvät, kun puhutaan hiilensidonnasta. Niihin pitää nyt tarttua porukalla ja katsoa ketä lähtee mukaan. Mutta sanotaan, että pienimuotoinen tuotanto joka päivä aluetta niin se on nykytekniikalla nopeasti käynnistettävissä, kun asenne on kohdallaan.

Markku Suutari

Kyllä. Siinä tarvitaan muutama sellainen aktiivinen henkilö, jotka lähtevät sitä viemään eteenpäin ja tuossa käytiin sellainen keskustelu, että se olisi osuuskunta tai joku tällainen yhteenliittymä. Mutta yksi viljelijä sen sanoi, että ne yhteenliittymät ovat aina vaan siinä ongelmallisia, että kuka ei ota sitten kuitenkaan sitä lopullista vastuuta, että se pitäisi kuitenkin olla yrityspohjainen. Siellä on yksi kaveri, joka sanoi, että kirosana, kirosana, kirosana, että hän tekee tämän jutun. Ja se keräsi edes itse sen porukan ympärilleen ja sillä se lähtee. Pohjanmaa on siitä hyvä, että siellä löytyy aina ne hyvin yrittäjähenkisiä henkilöitä.

Raisa Leppänen

Kyllä. Eli vaikka kokonaisuus on näin katsottuna aika suuri ja vaaditaan monenlaista osaamista, mutta maataloudesta kuitenkin löytyy näitä elementtejä, että meillä on mahdollisuudet niihin raaka-aineisiin, sitä löytyy sitä biomassaa ja on konekantaa, tiestöä ja vielä yrittäjiä, jotka pystyvät tämmöistä asiaa hoitamaan. Ja varmaan just tuo yhteistyö ja osaamisen yhdistäminen ja yhdessä tekeminen on niitä tärkeitä pointteja mitä tuossa toitte esille.

Kari Tiilikkala

Juuri näin.

Markku Suutari

Kyllä.

[Välimusiikki]

Raisa Leppänen

Millaisia mahdollisuuksia biohiilen tuotantoja hyödyntäminen nyt sitten maatilalle tarjoaa. Tässä muutamia pointteja tuli esiin, mutta voisitteko vielä vähän kerrata biohiilen hyötyjä ja mitä maatalous siitä sitten kokonaisuudessaan voisi saada.

Kari Tiilikkala

Minä melkein laajentaisin vielä, että mitä kaikkea maaseutu siitä voi saada. Maatilat ovat päätekijöitä, mutta se on seudullinen asia, kun katsotaan sitä kokonaisketjua, mistä on puhuttu. Eli se tuo työtä niille, jotka on osannut metsissä liikkua ja korjata tavaraa, sillä kalustolla mikä on. Se tuo työtä niille, jotka pyrolysoi, ja se tuo uudenlaista työtä niille, jotka maataloutta harjoittaa, peltoja hoitaa, lantaa käsittelee. Eli, kun minä lähden sen työn kautta miettimään niitä mahdollisuuksia, mitä tämä tarjoaa. Ja sitten tulee tämä ympäristö etu, maaseutu on erittäin kovassa puristeessa ja maatalous erityisesti sen päästöjen takia. Nyt on mahdollisuus konkreettisesti lähteä purkamaan sitä rasitetta kehittämällä teknologiaa, jossa hiiltä sidotaan tavalla, josta voi se koko ruokajärjestelmän hyötyä.

Eli nyt maailmalla kehitetään paljon hiilensidonta tapoja, jossa hiili piilotetaan tavalla, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä. Tässä hyöty on olemassa kaikille. Jos metsistä otetaan harventamaton puu pois, metsien isomman puuston kasvu paranee, se alkaa se hyöty, jos sieltä. Hyöty alkaa peltojen kunnostuksesta, lannan käsittelystä niin että typpi ei karkaa, jolloin hajuhaitat vähenevät. Eli tässä on erittäin paljon hyötyjä. Sitten, jos mennään karjatiloille, rehun käyttö on selvä näyttö siitä, että se parantaa eläinten terveyttä. Eli periaatteessa tämä tapa sitoa hiiltä, on yksi niitä parhaita, kun katsotaan se kokonaishyöty ja myös se taloudellinen hyöty aluetalouden näkökulmasta. Ja silloin maaseutu ja maatilatkin säilyvät elinkelpoisina, kun ravinteiden hinta nousee, ne saadaan itseltä osa saa lämpöä, joka on arvokasta ja parhaimmillaan se voi olla myös muuttaa sähköksi, jos on isompia yksiköitä. Eli, siinä mielessä nämä mahdollisuudet ovat hyviä.

Markku Suutari

Kyllä. Viime kesänä Australiassa julkaistiin ”ANZ guide” eli biohiilien opas maatalouteen, ja se on paras julkaisu minkä olen tähän mennessä lukenut biohiilestä. Ja siinä kaksi professoria kirjoitti sen asian sillä tavalla, että perinteiseti biohiili on ajateltu, että se sitä ajetaan se 5–20 tonnia hehtaarille, kertalevitys, että sitten se lähtee teho. Kun nämä professorit sanoi, että se on väärä strategia, niin kuin se onkin, eli 10 tonnia kertaa vaikka 800 € tonni niin se on aika iso kustannus. Mutta he sanoo, että tämä biohiilisen muuttuu ajan myötä, että paras strategia on, että se biohiili, ja viedäänkö sitten eläinruokinnan kautta siihen ravinneketjuun, viekö suoraan, lietetankki tai lantaan. Mutta siitä viedään se 200–400 kiloa eli tuo yksi viiva kaksi ja puoli kuutiota per vuosi viedään sinne. No se 10 vuodessa niin sitten se on jo tuo 10–20 kuutiota. Eli nyt tämä biohiili linkittyy hyvin voimakkaasti tähän ravinnekysymykseen, ja se linkittyy suoraan nyt tähän lannan kautta lieteen varastointiin. Eli siitä on tutkimustuloksia olemassa ihan riittävästi, mulla on varmasti 30 julkaisua, että se vähentää 50–70 % lietetankin päästöistä.

No sitten kun se viedään maahan se vähentää sieltä N2O päästöjä. No siitä on Viikin tutkimukset olemassa. Eli meillä tätä tietoa löytyy vaikka, kuinka paljon, mutta se että biohiili tulee niin voimakkaasti nyt tähän maatalouteen, kun siihen tulee vielä nämä hiilikompensaatiot. Eli kaikkihan haluaa ostaa nämä hiilikrediittejä, mutta sitten on se kysymys mitä sillä fyysisellä hiilellä tullaan tekemään? Maatalous niin, se on se. Pellot tulee olemaan hyvin keskeisessä roolissa, just tässä pysyvän hiilen sidonnassa, ja siihen tulee muodostumaan markkinat. Mikä se aikajakso on? Yksi vuosi? Kaksi vuotta? Kolme vuotta?

Eilen kävin keskustelun NHY-keskuksen kehittämisjohtajan kanssa, ja hän sanoi sen, että metsäpuolue just tämä hiilikrediitti kompensaatio juttu, niin kyllä sekin sieltä tulee, mutta se ei ole mikään yksinkertainen, että se voi olla, että tämä maatalous tulee olemaan vielä yksinkertaisempi, kun me sanotaan, että meillä on tässä kuutio hiiltä ja se viedään tuohon noin ja se on siellä. Ja sitten jos se hiili tehdään siellä paikan päällä, niin silloin se on hiilikrediitti. Siellä on kortit mukana.

Kari Tiilikkala

Ja se, mikä tuolla HIILEKAS -hankkeessa on tullut, ja nimenomaan siellä Wennströmin tilalla kokeillaan. Sitä on nyt sitten tämä biokaasutuotannon ja hiilituotannon yhdistäminen.

Markku Suutari

Kyllä.

Kari Tiilikkala

Ja silloin me pääsemme siihen ravinnekierrätykseen kiinni niin, sillä lailla, että siitä on myös liiketaloudellisen mahdollisuuksia tehdä tuotteita lomalle tuotteita, jotka sitten voidaan kuljettaa vähän kauemmaksikin. Rikastettuna typellä, fosforilla ja mikrobeilla, jolloin tätä kautta me päästään taas uuteen avaukseen: huoltovarmuuteen.

Jos Suomen kaikki fosfori otettaisiin käyttöön, niin 90 % meidän peltojen fosforitarpeista löytyy täältä kierrätyspuolelta. Ja se on valtavan asia, jos mietitään kansantaloutta, ja sitä tilannetta, että meillä ei fosforia tulekaan ulkopuolelta, tai kun typen hinta nousee, niin kuin se nousee joka vuosi. Se tarkoittaa kansantaloudelle, aluetaloudelle ja maatilojen taloudelle merkittävää asiaa, jos se typpi säästetään niin että se ei tehottomana haihdu tuonne taivaalle ketjun eri vaiheissa, vaan pärjätään omalla typellä. Ja sitä kautta taas hiili on erinomainen, ja biohiili erinomainen asia, sitomaan siinä liikkeessä, kun ravinne virtaa nämä arvokkaat ravinteet, niin että ne päätyvät loppujen lopuksi takaisin peltoon.

Markku Suutari

Kyllä.

Raisa Leppänen

Monta hyvin mielenkiintoista pointtia ja näkökulmaa kyllä nousee tässä esiin. Minua kiinnostaisi vielä muutamalla sanalla kuulla teiltä ihan semmoisesta asiasta, että jos maatila olisi nyt kiinnostunut tuottamaan biohiiltä niin minkälaiset tekijät sitten tarvitsisivat huomioida, että siitä tuotannosta saataisiin kannattavaa siellä maatilatasolla.

Kari Tiilikkala

Joo, tuo on hyvä kysymys. Myös ensimmäinen tekijä mikä pitää arvioida ja on, että onko niille tuotteille käyttöä? Minä lähden aina sieltä niin kuin demand drive -ajattelusta. Se pitää olla mielessä, että mitä varten sitä hiiltä tuotetaan, ja että on selvä käsitys siitä hyödystä. Sen jälkeen rakennetaan se teknologia, niin että päästään siihen, että se korjuupaikalta tavara tulee. Ja kyllä minä näen, että harva tila yksin sitä pystyy organisoimaan, vaan siinä täytyy olla muutama toimija, joilla on koneet, laitteet ja ennen kaikkea tilat kuivaukseen ynnä muuta. Tällä hetkellä maaseudulla on niin paljon tyhjiä tiloja, rakennuksia, myös käyttämättömiä koneita, että niistä se pitää koota se pilotti. Minä lähden tuonne Markun linjan, että ennen ensin pitäisi olla toimivat pilotit pienellä mittakaavalla. Katsotaan, että kuinka se ketju toimii, mikä on ansaintalogiikka, ja mihin ne tuotteet menevät. Ja sen jälkeen lähdetään kasvattamaan sitten sitä tuotantoteknologiaa sen mukaan, miten katsotaan viisaaksi sen tarpeen näkökulmasta.

Raisa Leppänen

Kyllä. Tarve on varmaan niin kun tosi oleellinen lähtökohta, että miten sitä lähdetään rakentamaan ja tuossa yhteistyötä jo jälleen toit esille, se on tärkeä pointti. Ja mitä sitten näkisitte, jos katsotaan tämmöistä niin kun isompaa kuvaa niin millaisilla askelmerkeillä biohiilen tuotantoa, voitaisiin osana maataloutta Suomessa nyt sitten alkaa kehittää edelleen eteenpäin?

Markku Suutari

No yhdeltä taholta nyt olen tässä kysynyt useamman kerran puolen vuoden aikana, että mikä se tilanne on yksi pienessä reaktorissa. Mallikappale on vissiin jo saatu valmistettua ja sitten lähdetään testaamaan. Olen tietenkin nyt seurannut koko ajan, että mitä Carbon golf tekee Englannissa ja mitä Australialaiset tekee, mutta ne ei nyt ole ihan sellaisia laitteita, mitkä soveltuisivat. Saksasta löytyy Biomacon, mutta se on enemmän taas lämpökattila. Että eihän siinä, kun me löydämme vaan oikean tyyppisen tekniikka ja reaktoreitten, niin sen jälkeen se on vaan Roadshow pystyyn, ja laskelmat siihen, ja rahoitusmallit siihen. Ja että kyllä se, kyllä sieltä tulee hyvin nopeasti tuossa tammikuussa niin. MTK / MMM otti kantaa yliön kirjoituksessa tähän nitraattidirektiivi, eli ammoniakki päästöt ovat lietetankeista. Se oli jännä avaus siinä ja nyt BlakArin kakkoshankkeessa, niin siinä Luke tulee mittaamaan just sen, että miten biohiilikatteella voidaan vähentää ammoniakkipäästöjä. Meillä on, nyt huomenna on seuraava tuo palaveri aiheesta ja alustavat tulokset ovat aika hyviä. Eli just tämä kysymys, että me tiedämme, että jos tuo LULU CF -sektori ei pääse ilmastotavoitteisiin 2035 niin se hinta loppu on 0.8–4 miljardia, niin eikö nyt pitäisi aika nopeasti lähtee hakemaan niitä keinoja, että miten me voidaan vähentää, niitä päästöjä?

Tuossa tein sellaisen laskelman, että jos me tuota 800 tuhannen kuution lietetankkia. Ja siinä tehdään tuo kate, se on 20, eli 10 + 10 kuutiota, vuosittain. Niin se vähentää kolmessa vuodessa 100 000 tonnia CO 2 ekvivalentteja. Nyt kun menee tällaisen luvun kanssa että 100 000 tonnia CO2 eknivalentteja, oletko sinä paljon vaan vähän. No se on itse asiassa on aika paljon, ja se on 800 tankkia. Suomessa on varmasti tuo 8000 tankkia. No sitten mitä näitä jälkiseurauksia sieltä tulee, peltojen päästöt tai sitten otetaan ne turvepellot, mitä nyt halutaan, että kaikki laitetaan veden alle. No jos sinne laittaa pajut kasvamaan, ja ne pajut ottavat sieltä CO 2 sitten vastaan niin meillä on taas siinä hyötyä. Ja sitten kun tehdään tämä hiili siellä, pakallisesti, niin taas, me saamme ilmastohyötyä. Eli nyt tässä kokonaisuudessa tässä tulee se ilmastohyötynäkökulma niin isoksi, mutta myös tämä ravinteiden tehon lisääminen. Biohiili muodostaa maahan pitkävaikutteisen ravinnelähteen. Siitä on tuloksia olemassa. Se on niin kuin ihan selvä asia.

Kari Tiilikkala

Joo tuossa mulla on listalla kolme asiaa, jotka pitää saada hoidettua. Ykkönen on asenne. Nyt lähdetään uuteen aikakauteen maataloudessa, maaseudulla, ja heti jos aletaan puhumaan, että joku asia on hömppää, niin kuin tässä on käynyt monessa muussa asiassa. Me emme tule menestymään näillä uusilla markkinoilla ja uudenlaisessa toimintaympäristössä. Tuossa Markku on monia asioita viitannut. Maaseutu ja maatalous on tilanteessa, jossa on pakko lähteä uudenlaiseen toimintaan ja silloin se on aika pitkälle asenteesta kiinni. Ja kun on tämmöinen alavireinen tilanne, niin se asenne asia ja keskustelu pitää käydä läpi niin, että ymmärretään Suomen erinomaiset vahvuudet, mitkä liittyvät biotalouteen ja niihin biomassoihin, jotka nyt ovat käyttämättä ja metsissä poljetaan sinne harvennuksessa pitkin metsää tuottamaan kasvihuonekaasuja. Eli se on ykkösasia.

Seuraava on sitten tuo käynnistysvaiheen tuki ja rahoitus. Yhteiskunnalle niin kuin Markku tuossa luetteli, on erittäin edullista tukea nyt pyrolyysitoimintaa ja hajautettu toiminta, erityisesti. Minä sanoisin, että samalla lailla, kun tuulivoimaa lähdettiin tukemaan, niin pitäisi nyt samalla periaatteella tukea tätä hiilensidonta teknologiaa myös maaseudulla. Ja huomattavasti pienemmillä summilla selvitään siihen, että tuota homma käynnistyy, koska ne resurssit ovat käytännössä hyvin pitkälle olemassa.

Kolmas vaihe on sitten pilotointi. Pitää saada joka maakuntaan kunnollinen pilotti pienellä kalustolla, jossa nähdään, että tämähän toimii. Tästä on hyötyä, ja sen jälkeen, tulee sitten se laajennusvaihe. Minusta tuota näillä 3 askeleella pitäisi nopeasti lähteä liikkeelle. Mutta tuota palaan siihen asenteeseen sen kautta tämä homma, muutos, joka tarvitaan maaseudun elinkeinotoimintaan vain syntyy. Jos ei sitä asennetta ole kohdallaan, eikä sitä rohkeutta, mikä tässä nyt tarvitaan, niin ei se tutkimustuloksista siirry käytännön elinkeinotoiminnaksi. Nyt on toiminnan hetki!

Markku Suutari

Ja jatka tuo sen verran, että nyt puhutaan hyvin paljon uudistavasta maataloudesta. Minä ole sen kysynyt ministeriöstä, että jos me käytämme biohiiltä siinä ravinneketjussa, niin eikö ole hiiliviljely, uudistavaa maataloutta? Niin he eivät vastaa siihen mitään. Jos kaupanporras ja elintarviketeollisuus sanoo, että maatalouden alkutuotannon täytyy pienentää hiilijalanjälkeä. Ja taas minä sitten kysyn heiltä, jotka tekevät näitä laskureita, että onko teillä biohiilet siellä mukana, että tässä on faktaa. Tässä on teille 30 julkaisua, että tämä pitää paikkansa. Niin he sanovat, että ei ole. No miten näitä pystyy sitten tekemään niitä päätöksiä, että miten he pystyvät pienentämään sitä omaa hiilijalanjälkeä, jos näissä laskureissa ei ole biohiilet mukana? Ja tämä on nyt se aika iso ongelma.

No se, että jos sitten elintarviketeollisuus sanoo, että joo he maksaa sitten yksi viiva kolme eurosenttiä lisää hintaa, jos tehdään uudistavaa maataloutta, tai pienennetään hiilijalanjälkeä. No jos meillä ei ole laskurit kunnossa niin niin miten tämä homma sitten toimii? Eli nyt tässä on niin isoja draivereita käynnissä, että se on vaan, että nyt pitäisi saada ministeriö tunnustamaan se, plus sitten MTKt ja ProAgriat ja kaikki muut. Että ”Hei” tämä biohiili tulee olemaan yksi keskeisin asia tässä.

Mitä tapahtuu Tanskassa? Tanskan hallitus on tehnyt päätöksen 2027 lähtien biohiilen käyttöön maataloudessa ohjataan 60–80 miljoonaa euroa rahaa. Se ei ole agrologisesta näkökulmasta, vaan ilmastonäkökulmassa, ja se on iso panostus Tanskassa, koska heillä on ihan samat ongelmat niin kuin meilläkin on. Ilmastokysymykset, agrologiset kysymykset, pysyvä hiili, että kyllä siellä perunapuolella ja kaalipuolella ja sokerijuurikaspuolella, niin siellä vetää ja aika kovia satoja kovalla lannoituksella. Hiilipitoisuudet ovat aika heikot jo, ja siellä on sitten kasvitauteja. Me pystymme ne asiat korjaamaan biohiilen käytöllä.

Kari Tiilikkala

Ja tuohon mitä ilmastoasioita Markku kertoi, niin lisäisin vielä sen huoltovarmuuden. Nyt pitäisi päättäjien miettiä sitä, että jos käy niin, että meille ei lantaa virtaa ole rajan yli. Niin miten me ruokimme tämän väestön niillä pelloilla, jotka nyt ovat käytössä? Se tarkoittaa silloin sitä, että peltojen kunto pitäisi huomattavasti parantua, ja niin että vähemmälläkin ravinne dumppauksella me saamme ne ravinnon, ja mitä me tarvitaan rehuna. Ja silloin taas tullaan siihen biohiilen käyttöön sekä ravinnekierrätyksessä, että sen pellon kunnostuksen tekijänä eli isot draiverit ovat olemassa, ja näiden asioiden selvittäminen myös tuonne päättäjille on edelleen meidän kaikkien yhteinen asia. Ja olla selvät pilotit, josta se voidaan osoittaa, että näin se vaan toimii, kunhan saadaan tämä kokonaisuus liikkeelle vähän laajemmassa mittakaavassa kuin pienissä piloteissa.

Raisa Leppänen

Kiitos paljon Markku ja Kari tosi erinomaisesta näkökulmista ja konkreettista esimerkeistä! Ennen kuin lopetetaan, niin minä haluaisin vielä kysyä teiltä, että miten nyt summaisitte, tässä keskustelussa on noussut esiin tosi tärkeitä pointteja ja eri näkökulmia, mutta mitkä olisivat kolme tärkeintä asiaa, jotka meidän tulisi tehdä edistääksemme biohiilin tuotannon mahdollisuuksia osana maataloutta ja maaseutua niin kuin Kari nosti esiin.

Kari Tiilikkala

No jos sillä lailla yleistäen sanon niin meidän kaikkien, jotka nyt keskustelemme biohiilestä, jaamme tietoa biohiiltä, pitää tehdä paljon töitä niin, että saadaan sekä kuluttajat, kauppa että päättäjät tietoiseksi niistä faktoista, joita tutkimus on 20–30 vuotta jo tuottanut, jotta tämä muutos lähtee käyntiin. Ja toinen mihin meidän täytyy vaikuttaa, on siihen uskoon sitten tuolla maaseudulla. Ja sekin tapahtuu pilottien kautta. Nyt ei ole se aika, jolloin puhutaan, että kuka viimeisenä sammuttaa valot. Vaan nyt on se aika, jolloin mietitään, miten maaseudun biomassoista saadaan semmoista elinkeinotoimintaa, jota yhteiskunta ehdottomasti tarvitsee, ja kun se toteutuu tuo taloudellisen hyödyn nimenomaan maaseudulle, ja niille maatiloille, jotka nyt rimpuilevat vielä siihen, että miten tässä käy. Eli nyt minä näen sen molemmat asiat: saada tietoa kuluttajille, mutta ennen kaikkea myös uskoa tuottajiin. Teknologia on olemassa. Tämä ei ole rakettitiedettä, mutta se on raakaa yrittämistä, jossa onnistutaan ja epäonnistutaan, mutta se on ainut tie jäädä henkiin.

Markku Suutari

Joo ja ihan samaa mieltä Karin kanssa, että nyt kun tuossa pajuteemassa on kulkenut siellä ja täällä ja puhunut biohiilestä, niin kyllä se isäntä on aina siellä, ensimmäiseen kysyy, että no mikä se hyöty on, että kuinka paljon tämä tuottaa rahaa hänelle? Minä olen sen laskenut, ja sanonut, että jos sinä laitat sen biohiilen siihen lietetankkiin, niin se maksaa sinulle 5 000 €, niin ne hyödyt sinulle on 12 000 €. Niin onko hyvä vai huono asia? Ja hän sanoi, että se on hyvä asia. Eli nyt tähän biohiileen liittyy niin paljon näitä asioita, ja mullakin nyt valkeni, että just tämän minä huoltovarmuusnäkökulma, niin tämä on aika iso teema itse asiassa. Eli eihän tämä ole mitään muuta, kun tämä on raakaa työtä. Tämä on raakaa työtä, vaikuttamista sinne ja tänne ja tuonne. Onneksi meillä on nyt sitten biohiilet ovat Bioenergia ry:n alaisuudessa niin meillä on sitä kautta taas sitä lobbausvoimaa eri puolille. Jos yksittäinen yritys, esimerkiksi jos minä menen, Carbonsin nimissä sanomaan, että biohiili on ihan helvetin hyvä asia, niin ne sanoi, että on mainos mutta jos Bioenergia ry sanoo, että biohiilillä on yhteiskunnallinen vaikutus, niin silloin se on informaatio.

Kari Tiilikkala

Ja tuohon voisi vaan jatkaa, että kaikki, jotka vähänkään asiasta on kiinnostunut, liittykää Bioenergia ry:n biohiiliverkostoon.

Markku Suutari

Kyllä.

Kari Tiilikkala

Se on foorumi, jossa asiantuntijat vaihtavat tietoa faktiselta pohjalta ilman, että se olisi mikään tämmöinen kaupallinen foorumi, jossa joku mainostaa jotakin. Se on yksi minusta semmoinen tärkeä niin kuin platformi jakaa nyt tämä tietämys tavalla, joka johtaa toimenpiteisiin, ja siihen kehotan kaikkia liittymään, joka tämänkin tuotteen kuuntelee ja katselee.

Raisa Leppänen

Kiitos tosi hyvin summattu! Biohiili on laaja kokonaisuus ja sisältää kyllä huiman määrän erilaisia mahdollisuuksia, ja erityisesti just tänne meidän maaseudullemme, että nyt jos tästä summaisi niin yhteistyötä ja toimintaa. Sillä biohiiltä jää siihen liittyvää tekemistä eteenpäin.

Kiitos tosi paljon Kari ja Markku hyvästä keskustelusta. Tämän mielenkiintoisen aiheen parissa.

Markku Suutari

Kiitos.

Kari Tiilikkala

Kiitos, että saimme olla mukana. Tämä on, kuten tuossa alussa mainitsit pyrovaarille semmoinen herkkä asia. Minä haluan nähdä, että tulee sukupolvi, joka ottaa kopin siitä tiedosta mitä itsekin tässä on kymmeniä vuosia jo tuottanut ja näkisin vielä sen ajan, että tämä on toimivaa liiketoimintaa ja minä saan siirtyä Lestijärvelle mökille ongelle.

Markku Suutari

Sama asia, että kyllä tässä 11 vuotta on tullut tehtyä aika paljon töitä, ja voi sanoa, että pitkä ja vaikea on ollut matka. Nyt se näyttää vähän toisenlaiselta. Kiitos paljon.

Raisa Leppänen

Kyllä kiitos, kun olette tehnyt töitä tärkeän asian parissa ja kiitos kun kuuntelit. Toivottavasti tämä podcast tarjosi käytännönläheistä tietoa!

[Loppumusiikki]

Kiitos, että kuuntelit Kestävän ruokapöydän ääressä -podcastia. Lisää tietoa podcastista ja Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hankkeesta löydät verkosta. Linkit löytyvät jakson kuvauksesta.

Podcast on toteutettu osana Keskellä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hanketta, joka on Euroopan unionin osarahoittama. Kuullaan seuraavassa jaksossa. Siihen asti pysytään kestävien valintojen äärellä!

[Loppumusiikki]