SEAMK Podcast: Kestävän ruokapöydän ääressä - Jakso 1, Ruokajärjestelmän sopeutuminen Etelä-Pohjanmaalla

Kestävän ruokapöydän ääressä -podcast-sarjan ensimmäisessä jaksossa Seinäjoen ammattikorkeakoulun asiantuntijat Anu Palomäki ja Terhi Ahola-Olli keskustelevat Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän sopeutumisesta ilmastonmuutokseen.

Puhuja 1 = Terhi Ahola-Olli
Puhuja 2 = Anu Palomäki

[Intromusiikki]

Terhi Ahola-Olli:

Tervetuloa kestävän ruokapöydän äärelle. Kutsumme sinut mukaan yhteiseen pöytään kuulemaan, miltä ruoka-alan tulevaisuus näyttää. Ja miten kestävyyttä ja vastuullisuutta rakennetaan käytännössä, juuri nyt. Tämä on kestävän ruokapöydän ääressä -podcast.

Tässä podcastissa ääneen pääsevät Etelä-Pohjanmaan ruokasektorin toimijat, eli ihmiset ja teot kestävän ruokajärjestelmän takana. Podcast on tuotettu osana Kestävä ja vastuullinen ruokaprovinssi -hanketta, joka kokoaa yhteen Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmän eri toimijat ja tukee heidän työtään kohti vähähiilistä ja ympäristövastuullista tulevaisuutta.

Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama.

[Intromusiikki]

Terhi Ahola-Olli:

Tervetuloa kestävän ruokapöydän ääressä, podcastiin. Tänään pureudumme siihen, miten Etelä-Pohjanmaan ruokajärjestelmä voi sopeutua ilmastonmuutokseen. Tämä aihe on tärkeä, koska me elämme ympäristökriisien, sodan ja muiden globaalien haasteiden ajassa. Me tarvitsemme resilienssiä ja samalla päästövähennyksiä, jotta me voimme paremmin varautua näihin tuleviin muutoksiin.

Minun nimeni on Terhi Ahola-Olli ja tänään minun kanssani tätä podcastia tekemässä on TKI-asiantuntija Anu Palomäki Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Tervetuloa Anu.

Anu Palomäki:

Kiitos.

Terhi Ahola-Olli:

Tähän alkuun me voitaisiin hiukan esitellä itseämme ja kertoa, että miksi juuri me olemme tästä aiheesta tänään täällä puhumassa, aloitatko Anu sinä?

Anu Palomäki:

Joo, kiitos. Miten minä liityn tähän ilmastonmuutoksen sopeutumisen teemaan? Niin ehkä minun täytyy aloittaa ihan Alavuuden Sydänmaan kylästä. Eli olen sieltä kotoisin ja siellä kasvanut lapsuuteni. Muistan hyvin sieltä lapsuudesta, että minkälainen se maatalousmaisema oli silloin 80–90 luvuilla. Minua aina kiinnostanut se, että miten ihminen ja luonto on vuorovaikutuksessa keskenään, sitten myös erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Muistan, että silloin jo alkoi lehmät kadota maisemasta pikkuhiljaa, ehkä se iso muutos tapahtui silloin Euroopan Unioniin liittymisen myötä. Nykyään sitten siellä meidän kylällämme toimii muutama isompi maatila, mutta tosi paljon on tiloja, jotka on lopettanut toimintansa. No minä olen sitten seikkaillut vähän siellä sun täällä maailmalla, mutta nyt tulee elokuussa neljä vuotta siitä, kun minä olen tullut SEAMKiin asiantuntijaksi ja ruokajärjestelmä tutkimuksen pariin. Tämä on ollut kyllä tosi mielenkiintoinen sukellus tähän aiheeseen. Olen saanut perehtyä alkutuotantoon liittyviin hankkeisiin ja koko ruokajärjestelmään.

Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä, että semmoinen generalisti, ja tarkastelen edelleen ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja mietin sitä, että miten me vaikutamme ympäristöön ja miten ympäristö vaikuttaa meihin. Teen tällä hetkellä väitöskirjaa Helsingin yliopistossa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ruokajärjestelmässä. Tutkimuksen ytimessä on kysymys siitä, että miten me voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen niin että samalla pystytään myös vähentämään näitä ilmastopäästöjä ja tietenkin huomioimaan kestävyyden kaikki ulottuvuudet, joista jutellaankin sitten tänään vähän enemmän.

Mutta minä uskon, että tämä oman taustani ansiosta, minä pystyn näkemään asioita vähän erilaisista näkökulmista ja minä yritän aina ymmärtää, kun tulee tällaisia erilaisia voimakkaita reaktioita, että mistä ne kumpuavat? Mitkä siellä ovat taustalla? Me suomalaisethan ei olla sellaisia, että me noustaisi kauhean helposti barrikadeille. Me emme ole mitään kauhean sellaisia vallankumouksellisia, eli silloin kun ryhdytään jotakin asiaa todella ajamaan, niin kyllä silloin on kyse vakavasta asiasta, niin kuin nyt on viime aikoina puhuttu tuottajien hankalasta tilanteesta. Ja että nostetaan näitä asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin se on tietenkin tosi tärkeätä ja viestii siitä, että ongelmat alkavat olla jo aika isoja.

Terhi Ahola-Olli

Kiitoksia Anu, minä voisin myös omaa taustani tässä hiukan valaista, eli miksi olen toisena täällä keskustelemassa. Minun nimeni on Terhi Ahola-Olli ja minä olen kotoisin Ylihärmästä Yliluoman kylältä ihan keskeltä peltoja. Meillä on kotona ollut maatila ja munituskanala, johonka on kuulunut myös oma pienpakkaamo siinä maatilalla ja juuri tällöin 80–90 lukujen vaihteessa vanhempani tekivät tilalle sukupolvenvaihdoksen, ja samalla laajennettiin sitten tätä kananmunan tuotantoa.

Maatilalla kasvaessa myös nämä maatilan peltotyöt tuli enemmän tai vähemmän tutuksi. En ole varma, että johtuuko nyt siitä, että siellä pellon reunassa on kasvanut vai mistä, mutta kouluaikana sitten biologia, erityisesti tämä kasvintuotanto ja kasvien kasvu alkoi kiinnostaa, varsinkin lukiossa. Ja sen vaikutuksesta varmaankin päädyin sitten Helsingin yliopistoon Viikin kampukselle opiskelemaan kasviviljelytieteitä. Ja minua kiehtoo erityisesti se, että mikä saa ne kasvit kasvamaan, mikä siihen vaikuttaa, ja miten voi tukea sitä kasvintuotantoa, sillä lailla että saadaan se paras ja mahdollisimman laadukas sato, sitten sieltä pellolta. Ilmaston muuttuessa nämä tuotanto olosuhteetkin muuttuvat ja samalla nämä kasvien kasvuun liittyvät vaikutukset ja vaatimukset muuttuu. Se tarkoittaa, että meidän pitää tehdä paljon töitä, jotta me pystymme jatkossakin takaamaan sen, että me saamme laadukkaita ja riittävästi hyvin kasvaneita kasveja näihin meidän ruokajärjestelmämme toimintoihin.

Anu Palomäki

Minun mielestäni on muuten jotenkin ihanaa huomata, että miten ruokajärjestelmän parissa työskenteleviä ihmisiä yhdistää tämmöinen tietty intohimo. Ruoka herättää intohimoja, ja jotenkin joku semmoinen syvä yhteinen kokemus siitä yhteydestä sinne luontoon ja jotenkin ihmetys kasvun ihmettä kohtaan.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä ehdottomasti.

Anu Palomäki

Se on monelle semmoinen hyvinvointia tuova asia ja tosi tärkeä. Yhteys tietysti myös monella siihen, omaan maatilaan ja maahan on hyvin vahva. Ja jotenkin minä toivon, että tätä tunnistettaisi tämmöisessä yhteiskunnallisessakin keskustelussa enemmän, että jotenkin se yhteys siihen luontoon voisi olla semmoinen meitä yhdistävä tekijä ja se voi yhdistää hyvin erilaisia ihmisiä enemmän kuin mitä tullaan ajatelleeksikaan.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä.

[Välimusiikki]

Anu Palomäki

No mitä me SEAMK:issa tehdään sitten kestävää ruokajärjestelmän edistämiseksi. Niin me olemme tietenkin opetus organisaatio. Opetus on meille tärkein asia, ja se on meidän näkyvin tehtävä ja se on myös aluekehittämistä. Mutta sitten me teemme myös vahvaa kehittämistyötä. Meillä on alkutuotantoon liittyviä hankkeita noin kaksikymmentäkolme käynnissä, ja tämä meidän kehittämishanketyömme kattaa koko ketjun, sieltä maaperästä kuluttajan ruokapöytään asti. Ja hankesalkku on vielä isompi, sitten jos katsotaan muitakin kuin näitä alkutuotannon hankkeita, jotka tuossa mainitsin. Voitaisiin nostaa, vaikka muutama esimerkki sitten tästä hanketyöstä. Ja sitten toimitaan myös kansainvälisissä ja valtakunnallisissa verkostoissa ja tehdään esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan liiton kanssa tiivistä yhteistyötä. Pyritään sillä tavalla tuomaan tätä Etelä-Pohjalaista ruuantuotantoa näkyväksi ja tuomaan myös sitten sieltä kansainvälisistä verkostoista niitä uusia näkökulmia, oppeja ja järjestetään erilaisia matkoja, ja pyritään sitten tuomaan uusia avauksia myös tänne meidän alueellemme.

Terhi Ahola-Olli

Ja meidän kanssamme tosi paljon eri tahot tekevät yhteistyötä eli meidän, Seinäjoen ammattikorkeakoulussa osaamiseen luotetaan. Ja usein kun meidän kanssamme on tehty yhteistyötä, niin sille on aika luonnollisesti myös seurannut jatkoa. Eli me on ihan tunnustettu ja arvostettu toimia täällä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Eikä pelkästään maakunnassa vaan ylipäätään myös valtakunnallisella tasolla. Ja siinä me on onnistuttu, että tällä meidän tekemällä työllä on ollut ihan todellisia vaikutuksia ja on saavutettu ihan merkittäviä tuloksia. Ja tämä, sen takia varmaan siis myös tunnistetaan ja tunnustetaan laajasti eri sektoreilla.

Anu Palomäki

No meillä on hankkeita, jotka liittyvät myös sopeutumistyöhön, ja samalla tehdään tietenkin sitten sellaista työtä missä pyritään vahvistamaan sitä alueen yritystoimintaa ihan taloudellisesta näkökulmasta. Mutta olisiko ne sitten hienosti sanoen tämmöisiä synergiaetuja, mitä me sitten etsimme. Kehitetään yhdessä semmoisia hankkeita, jotka tosiaan vaikuttavat sekä siihen kannattavuuteen, että sitten samalla myös resurssitehokkuuteen ja välillisesti myös päästövähennyksiin.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä, ja mainitsit Anu tuossa hetki sitten, että voitaisiin näistä erilaisista hankkeista kertoa, niin minä voisin esimerkkinä mainita tämmöisen eurooppalaisen innovaatiokumppanuushankkeen nimeltä Vesitalouden optimointi ruokaperunan vuoroviljelyssä tekoälyllä ja automatiikalla. Tämän hankkeen idea on itse asiassa lähtenyt suoraan tuolta perunan viljelijöiltä, jotka ottivat sitten meihin SEAMKissa yhteyttä ja halusivat tämmöisen hankkeen laittaa pystyyn. Näillä viljelijöillä oli tämmöinen idea, että he haluavat kokeilla, että miten tämmöisellä automatikalla pystyttäisiin vaikuttamaan tähän perunapellon vesitalouteen ja sen optimointiin.

Taustana tässä on se, että kun ilmasto muuttuu niin samalla tuotanto-olosuhteet muuttuvat siten, että nämä kuivuus ja märkyys jaksot pitenevät ja muuttuu rajummiksi. Etenkin perunalla tämä tämmöinen vaihtelu on tosi haastavaa, koska peruna ei samalla lailla, kun esimerkiksi ruohovartiset kaura, ohra, vehnä pystyvät sopeutumaan näihin olosuhteisiin. Koska peruna viljellään penkissä, ja sen juuristo on ehkä hiukan matalampi ja hiukan heikompi eikä sitten pääse kuivina aikoina tarpeeksi syvälle, että se saisi tätä vettä sieltä pellosta. Niin he halusivat testata, että pystyttäisiinkö rakentamaan tämmöinen malli tai toimintamuoto, jossa tätä vettä siellä perunapellossa pystyttäisi optimoimaan ja saamaan paremmin sitten sinne perunan käyttöön niinä aikoina, kun se sitä tarvitsee. He ajattelivat, että tässä voitaisiin hyödyntää jo valmiina perunapelloilla olevia säätösalaojajärjestelmiä, ja niihin rakentaa tämmöinen automatisoitu pumppuyksikkö, joka sitten säätelyn mukaan tai ohjelmoinnin mukaan pystyisi, sitä perunapellon vesitasapainoa nostamaan tai laskemaan. Jos on märkää niin sitä laskettaisiin, pumpattaisiin pois sieltä pellolta aktiivisesti, ja päinvastoin, eli jos on kuivaa, niin pumpattaisiin vettä salaojajärjestelmiin ja saataisiin sitä kosteustasapainoa paremmaksi. Ja ajatus oli, että tämmöisellä vesitasapainon optimoinnilla pystyttäisiin sitten vaikuttamaan siihen sadon laatuun ja määrään. Eli että saataisiin hyviä ja laadukkaita satoja niistä muuttuvista olosuhteista huolimatta. Tähän haluttiin myös tällä tekoälyllä ja automatiikalla rakentaa ennustemalleja, että pystyttäisiin datan perusteella arvioimaan, että minkälaisia olosuhteita on ollut ja on tulossa, että kannattaako vettä nyt säästää vai kannattaako sitä nyt käyttää.

Anu Palomäki

Kyllä ja tämä oli Euroopan unionin osarahoittama tämä hanke.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä

Anu Palomäki

Tällaisia hankkeita on tosi hauska tehdä, jotka lähtevät jotenkin sieltä käytännön haasteista ja tuota tulee semmoinen idea ja minun mielestäni usein viljelijöille on aika luonteenomaista, että on semmoista kokeilunhalua, ja halutaan testailla kaikkia uudenlaisia juttuja. Niin tuota se, että pystyy sen niin kuin hyödyntämään tällaisiin rahoitushakuihin, niin niin se on tosi hienoa, ja pystyy tavallaan saada sellaista ”vipuvoimaa” niihin kokeiluihin sitten koska, saa sitä ulkopuolista rahoitusta myös.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä ja juuri tämän takia näitä rahoituksia on, että näitä ideoita pystyttäisiin käytännössä kokeilemaan ja testaamaan.

Anu Palomäki

Kyllä. No mainitsin tuossa aikaisemmin tuosta strategiatyöstä eli Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hankkeessa, joka sekin on Euroopan unionin osarahoittama. Me laadimme tosiaan tätä ruokajärjestelmän sopeutumisstrategiaa Etelä-Pohjanmaalle. Se kulkee rinnakkain Etelä-Pohjanmaan sopeutumis-suunnitelmatyön kanssa, sieltä on jo valmistunut tulokset. Ja nämä meidän tuloksemme tässä toivottavasti myös hyvin lähiaikoina.

Siellä nostettiin tällaisia vähän ehkä villejä kortteja jonkun verran esiin näissä meidän haastatteluissamme, ja yks esimerkki siitä oli tämmöinen kalankasvatuksesta ja sitä voitaisiin toteuttaa, vaikka kasvien yhteisviljelykokonaisuutena eli sitä kalan ulostetta voitaisiin sitten käyttää lannoitteena. Etelä-Pohjanmaalta voisi ehkä löytyä joitakin tyhjiä tuotantotiloja tähän ja se voisi sitten tarjota mahdollisuuden monipuolistaa tuotantoa, sillä tavalla sitten vahvistaa resilienssiä ja vastata kysyntään kotimaisesta proteiinilähteestä ja tuoda lisätuloja myös, ja on siinä tämmöistä kiertotalousnäkökulmaakin. Sitten tietysti se on aika hyvin kontrolloitavissa se ympäristö siinä silloin ja se olisi semmoinen hauska asia nähdä testattavan. Se on myös meillä semmoinen kehittämistyön hyvä puoli, että meidän kanssamme voi testata asioita nimenomaan ilman sitä, että joutuisi tekemään itse kauhean isoja investointeja.

[Välimusiikki]

Terhi Ahola-Olli

Sitten voitaisiin hypätä tähän meidän aiheeseemme. Eli mitä me sitten syömme, kun ilmastonmuutos ravistelee näitä meidän kestävän ruokapöydän perustuksia? Ja miksi tämmöinen keskustelu on tässä vaiheessa tärkeää?

Anu Palomäki

Varmaan jotenkin on semmoinen monesta suunnasta tulevat erilaiset, halutaanko niitä sanoa uhkakuviksi tai haasteiksi, tai ongelmiksi. On hyvin moniulotteisia ympäristökriisejä. Meillä on ollut pandemia. Saattaa tulla uusia pandemioita. Euroopassa on sota. Ja tarvitaan aika vahvaa resilienssiä ruokajärjestelmässä, ja sen ilmastonmuutokseen sopeutumisen on tapahduttava rinnakkain sekä näiden päästövähennysten kanssa, että myös näihin muihin kriiseihin vastaamisen kanssa.

Terhi Ahola-Olli

Mitä tällä sopeutumisella nyt sitten tarkoitetaan? Mitä on ilmastonmuutoksen sopeutuminen?

Anu Palomäki

No sitä voisi ajatella esimerkiksi tällaisiin erilaisiin riskeihin ja niiden toteutumiseen varautumisena. Tämä IPCC eli Intergovernmental  Panel on Climate Change, on määritellyt nämä riskit siten, että ne muodostuvat kolmesta osasta. Eli siellä on tämä vaaratekijä, joka on joku semmoinen ilmastonmuutokseen liittyvä mahdollisia menetyksiä aiheuttava joku tapahtuma. Vaikka helleaalto tai asteittainen lämpötilan nousu tai joku kuivuuskausi. Sitten on se altistuminen, joka on sitten taas se, että miten se tietty ryhmä altistuu tälle tietylle vaaratekijälle, eli esimerkiksi eläimet kärsivät kuumuudesta tai sitten ihmiset. Sitten haavoittuvuus on sitä, että miten herkkiä ollaan näille vaikutuksille ja minkälainen on se sopeutumiskyky sitten tietyllä ryhmällä tai tietyillä toimijoilla.

Eli tosiaan sopeutumisen tavoitteena on varautua näihin sää- ja ilmastoriskien vaikutuksiin siten, että pyritään vähentää sitä altistumista ja haavoittuvuutta. Tietysti, jos ajatellaan optimistisesti, niin voi löytyä myös sellaisia ilmastonmuutoksen tuomia mahdollisuuksiakin. Tämä sopeutuminenhan on siinä mielessä jännittävää, että me emme oikeasti tiedä, että mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Aikamoisessa epävarmuudessa joudutaan elämään. Se on aika varmaa, että tulee jotain negatiivisia vaikutuksia, mutta toivotaan tietysti, että sitten voisi tulla joitakin sellaisia myönteisiäkin, erilaisia uusia liiketoimintamahdollisuuksia tai pidentynyttä kasvukautta tai muuta tällaista.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä. Samalla pitää muistaa se, että täällä sopeutumisella on rajansa, että sopeutua voi vaan tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi jos ilmastonmuutosta ei hillitä, niin ei se sopeutuminen siihen muutokseen yksin riitä. Vaan jos esimerkiksi ajatellaan nyt tämän peltonäkökulman kautta, että ilmastovaikutukset voi tulevaisuudessa romahduttaa meidän satomme, jos me emme yhtään varaudu tai tee mitään sen eteen, että tuotanto-olosuhteet ja muut muuttuvat. Jos sadot romahtaa, niin se tarkoittaa sitä, että meille ei tulevaisuudessa riitä kaikille ruokaa. Eli kun me varaudutaan ja ryhdymme tähän ilmastonmuutokseen varautumaan, siihen vaikuttamaan ja siihen sopeutumaan hyvissä ajoin, niin se tarkoittaa, että me olemme vähän vakavammalla pohjalla tulevaisuudessa.

Anu Palomäki

Kyllä. Puhutaan myöhemmin vähän lisää sitten vielä tästä meidän sopeutumisemme strategiatyöstä, mutta me teimme siinä haastatteluja ja siellä haastatteluissa nousi esiin esimerkiksi semmoinen kysymys, että kuinka isolle osalle maailman väestöstä, vaikka Suomessa, joudutaan tulevaisuudessa tuottamaan ruokaa. Olen hiljattain lukenut tällaista teosta kuin Kuusikymmentä satoa jäljellä. Siinä puhutaan maaperän hyvinvoinnista tai pahoinvoinnista niin kuin globaalilla tasolla, niin se saattaa esimerkiksi vaikuttaa sitten siihen tulevaisuuden ruoantuotannon tarpeisiin.

Jos puhutaan ruoan omavaraisuusasteesta Suomessa, niin mehän olemme aika hyvällä tolalla, että Luken mukaan noin 80 % on se omavaraisuusaste, leipäviljan, maitotuotteiden, sianlihan, kananmunien osalta jopa suurempi. Mutta sitten tietysti nämä tuotantopanokset ovat aika tärkeä osa ruokajärjestelmää ja usein puhutaankin jotenkin vaan siitä alkutuotannosta, mutta minua itseäni kiinnostaa myös se mikä tapahtuu ennen sitä varsinaista alkutuotantoa, koska tyhjästä se vilja ei sinne peltoon tule kasvamaan. Me olemme kuitenkin riippuvaisia siementuotannosta, lannoitteista ja fossiilisista polttoaineista ja niiden suhteen ei ollakaan sitten enää niin omavaraisia.

Terhi Ahola-Olli

Se on aivan totta, ja sitä ei ehkä riittävän usein ajatellakaan, että jos näitä tuotantopanoksia missä ei olla omavaraisia, ei olekaan saatavilla, että mihinkä kaikkeen se vaikuttaa. Vaikka meillä kuinka olisi peltoa ja hyväkuntoista kasvualustaa, niin jos ei näitä tuotantopanoksia ole niin ei sitä ruokaakaan siellä synny. Ja tämä ruoka kuitenkin hyvässä ja pahassa on se yhteiskunnan perusta.

Anu Palomäki

Kyllä ja samaan aikaan meidän maataloustuottajien paineet ovat valtavan suuret, ja tuota esimerkiksi Irene Kuhmonen on väitöskirjassaan tutkinut, että minkälainen liikkumavara tuottajilla on erilaisten ohjauskeinojen ristipaineessa. Niin se on todella vähäinen, ja siitä näkökulmasta on tietenkin hyvinkin ymmärrettävää, että sitten kun tulee aina lisää ja lisää uusia paineita ja uusia vaatimuksia, niin se alkaa aiheuttaa sellaista turhautumista. Ja ehkä yksi asia jos ei ole maatalouden parissa aktiivisesti työskentelevä, niin ei ehkä hahmota sitä, miten isoja investointeja, vaikka maataloustuotanto vaatii.

Ja sitten tietysti, jos mennään ketjussa, eteenpäin niin pienet elintarvikealayritykset ovat aika kovassa paineessa. Meillä on hyvin paljon sääntelyä ja ohjeistuksia esimerkiksi EU:n tasolta. Tietenkin ne samaan aikaan takaavat sitä meidän ruokamme laatua ja turvaa. Ja me emme ehkä aina muista myöskään sitä arvostaa, että kuinka turvallista se meidän ruokamme on. Se on jotenkin aika itsessään selvää, että me saamme laadukkaita ruokatuotteita kauppaan, mutta sitten tämä sääntely vaikuttaa myös siihen, että minkälaiset resurssit jäävät siihen varsinaiseen ruoan tuottamiseen ja siihen prosessointiin. Ja tuota ruoan valmistamiseen, että menee ihan sitä aikaa ja taloudellista resurssia, sitten siihen ja se on siltä ehkä kestävyystoimelta myös pois, että semmoinen jaksaminen on lujilla.

Sitten tietysti globaalista näkökulmasta huomataan, että eri maissa eri alueilla ruuantuotantoa taas säädellään hyvin eri tavoin. Voidaan kiertää sääntelyä, ja sitten markkinoilla kuitenkin nämä samat tuotteet kilpailevat keskenään Ja se on yksi semmoinen asia, joka vaikuttaa epäreilulta tai koetaan ne säännöt epäreiluiksi. Ja sitten tosiaan päästöjen vähentämistä odotetaan, ja tulee pakko tähän sopeutumiseen myös. Eli tässä nyt vähän ehkä näitä ajatuksia tästä ristipaineiden aallokosta tässä ruokajärjestelmässä.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä. Yhden asian haluaisin vielä lisätä, mikä saattaa olla, että välillä jää keskustelu ulkopuolelle. Nimittäin se, että miten vaativaa ruoan tuottaminen itsessään jo on. Eli se, että me saamme tähän elintarvikkeiden tuottamiseen ja elintarvikkeiden valmistamiseen se raaka-aine, että sekään ei ole, että kylvetään siemenet peltoon ja muutaman kuukauden päästä käydään sieltä korjaamassa valmis sato. Vaan se on se pelkkä kasvin kasvu itsessään, vaatii jo todella paljon. Eli kun ajatellaan, miten kaikkien olosuhteiden täytyy osua kohdilleen, että saadaan ylipäätään se sato sieltä korjattua.

Ja tiedän, että tällä hetkellä valmistellaan siis Suomen ruokastrategiaa, joka pyritään jo ensi vuoden aikana saamaan eduskunnalle käsittelyyn. Ja tässä ruokastrategiassa on tahtotilana se, että Suomi pysyy omavaraisena ja pystyy kasvattamaan myös tätä omavaraisuusastetta, jos se oli silloin 2020 Luken arvion mukaan noin 80 %, niin sitä haluttaisiin siitä edelleen kasvattaa. Samalla tätä Suomen ruoantuotantoa ja ruokavientiä haluttaisiin myös nostaa. Eli että me olisimme, onko se nyt sitten nettotuottajia ruoassa? Eli että pystyttäisiin tuottamaan myös enemmän kuin mitä itse käytetään. Ja jos muistan oikein niin laskelmissa on, että Suomessa pystyttäisi noin 10 miljoonalle ihmiselle ruokaa tuottamaan, kun tällä hetkellä väkiluku on, onko se siinä 5.7–5.8 miljoonaa Suomessa. Eli noin puolitoista kertaa meidän oma ruokamme pystyttäisiin täällä tuottamaan, jos muistan oikein. Mutta, jos me haluamme tulevaisuudessa entistä vahvemmin tukeutua tähän meidän omaan tuotantoomme, niin samalla meidän pitää tätä ruokavientiäkin kasvattaa. Eli juuri se, että pystytään sitä ruokaa viemään, niin nostettaisi samalla tätä Suomen ruoantuotannon arvostusta ja Suomen kuvaa ruokamaana ja laadukkaan ruoantuottajana.

[Välimusiikki]

Terhi Ahola-Olli

Me on nyt jonkun verran sivuttu tässä tätä sopeutumisen strategiaa, mutta käsiteltäisiin sitä vähän vielä. Eli kun on haluttu tehdä tämmöinen strategia juuri tähän ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, niin mitä kaikkea se nyt pitää tämä strategia sisällään ja mihinkä siinä valmistaudutaan, jos näin voi kysyä?

Anu Palomäki

No siinä on keskiössä tietenkin se ilmastonmuutokseen sopeutuminen, mutta samalla jotenkin koko ajan on pidettävä mielessä se, että meidän on sopeuduttava ehkä hyvinkin monenlaisiin kriiseihin tulevaisuudessa. Sitten toisaalta myös semmoinen konkreettisuus, käytännönläheisyys ja myös oikeudenmukaisuus. Yritetään tehdä siitä strategiadokumentista kuitenkin semmoinen helposti lähestyttävä, ja sellainen missä nostetaan esille vähän uusia näkökulmia. Koska me tunnemme aika hyvin näitä ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimenpiteitä ja tuota niitä on ehkä tietyllä lailla turha liikaa kerrata. Meillä on erilaiset ilmastotiekartat, meillä on ruokajärjestelmä ilmastotiekartta, joka on laadittu muutama vuosi sitten, ja valtakunnallisia tiekarttoja eri toimijoiden laatimina. Niin pyritään sitten menemään siitä askelta eteenpäin ja miettimään sitä, että mitkä voisi olla ne sopeutumistoimet. Me käytämme siinä RAST menetelmää Regional Adaptation Support Tool, jos muistan oikein. Sen avulla sitten tuodaan esiin näitä näkökulmia. Eli noin kaksikymmentä haastattelua on tehty alkutuottajasta, tuonne jälleenmyyntiin saakka ja kuluttajat tutkijoita myös haastateltu.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä. Eli hyvinkin laajasti tätä koko ruokasektoria otettu huomioon tässä strategian laatimisessa.

Anu Palomäki

Kyllä. No sitten muita hankkeita tai tuota mitä tekemistä nyt valtakunnallisesti on tämän asian tiimoilta, sitähän on paljon. Meillä on ELY:n ilmastoyksikkö tekee vahvaa sopeutumistyötä. Meillä on sopeutumisen tutkijoita. Rovaniemellä järjestettiin juuri Pohjoismainen ilmastonmuutokseen sopeutumisen konferenssi. Ja sitten on esimerkiksi tämmöinen Just food-hanke, jossa keskitytään nimenomaan oikeudenmukaisuuden näkökulmaan, ja sieltä tulee erilaisia teemoja esiin, eli tätä oikeudenmukaisuutta, sitten ekologisuutta, terveyttä ja taloutta. Tässä oikeudenmukaisessa ja kannattavassa, kestävässä ruokajärjestelmässä, mitä pitäisi tuoda esiin.

Ja ehkä näistä ympäristövaikutuksista, kun me puhumme hiilidioksidipäästöistä, niin me emme tietenkään voi enää nykyään puhua pelkästään ilmastonmuutoksesta, koska nämä ympäristöongelmatkin ovat hyvin monimuotoisia. On esimerkiksi vesien rehevöityminen, muovijäte, saastuminen, biodiversiteetin katoaminen. Eli tällaiset moninaiset ympäristövaikutukset ovat tosi tärkeitä huomioitavia. Pelkästään näissä ympäristökysymyksissä riittää aika paljon pureskeltavaa ja huomioitavaa. Sitten tämä EU:n keskeinen periaate, Do Not Significant Harm, on myös tärkeä huomioida, eli siellä tavallaan muistutetaan ja peräänkuulutetaan sitä, että jos tehdään jotakin tiettyjä päästövähennystoimia, niin ne eivät saa aiheuttaa haittaa sitten muihin ympäristötoimiin, tai muiden ympäristötoimien näkökulmasta. Ja ympäristötoimienkin on oltava oikeudenmukaisia myös sen viljelijä ja tuottajan näkökulmasta, eli sen toiminnan täytyy olla taloudellisesti myös kestävää, että tämä tuotanto voi olla olemassa ylipäätään.

No sitten on yksi näkökulma, jota nyt kevyesti sivutaan, mutta on mielenkiintoinen nostaa, on terveyskysymykset ja elintarviketurvallisuuden näkökulma. Esimerkiksi muovi on hyvin ongelmallinen materiaali, mutta toisaalta se myös varmistaa sen, että se ruoka säilyy turvallisena ja käyttökelpoisena sen ilmoitetun ajan, että kuluttaja on myös sen suhteen aika vaativa. Eli näitä vaihtoehtoja voi olla haastavaa sitten löytää.

Kun ajatellaan näitä eri näkökulmia, niin tullaan väistämättä jotenkin siihen, että vaikka tämä strategiatyö saattaa kuulostaa välillä vähän tylsältä, niin me tarvitaan jonkinlaisia suunnitelmia sen tulevaisuuden varalle, että ei toimita ihan vaan sitten, että kun tulee joku tietty ongelma, niin vastataan vaan siihen ja sitten tavallaan unohdetaan kaikki muu. Ja tuota on tärkeätä myös erilaisissa turbulenssissa missä nyt ollaan, vaikka turvallisuus tilanteen osalta, niin samaan aikaan muistaa se, että meillä on näitä erinäisiä erilaisia kriisejä. Ja jos me toimitaan ilman tiettyä strategiaa, ilman semmoista tiettyä yhteistä visiota, niin silloin tulee helposti sellaista ulkopuolista ohjausta, ja joudutaan tavallaan valmistautumattomana vastaamaan sitten joihinkin nopeasti tuleviin haasteisiin ja se ei välttämättä ole meidän alueen yritystoiminnan kannalta se paras vaihtoehto.

Terhi Ahola-Olli

Jos puhutaan Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta. Niin minkälaisia riskejä tai mahdollisuuksia täällä Etelä-Pohjanmaalla sitten on tähän sopeutumiseen liittyen?

Anu Palomäki

Joo, no tietenkin meidän maatalouden asiantuntijat huomauttavat, että esimerkiksi se valoisuus eli valon määrä ei lisäänny tai tule muuttumaan. On vaikea arvioida, että miten se sitten tuota realisoituu. Sitten me teimme tähän strategiatyöhömme liittyen näitä haastatteluita, niin siellä nousi esiin justiin nämä sään ääri-ilmiöt mitkä voi sitten, että kun periaatteessa meillä voisi vaikka syysviljat menestyä paremmin, mutta sitten taas saattaa syyskaudella tulla esimerkiksi sateita, jotka sitten estävät sen, että sinne pellolle ei päästä ollenkaan silloin, kun pitäisi päästä. Eli nämä ovat aika tällaisia moniulotteisia sitten voi olla mahdollisuuksia, mutta sitten voi tulla tietynlaisia haasteitakin.

Etelä-Pohjanmaan liittohan on tehnyt jo tämän sopeutumisstrategian, ja he tekivät tämän riskiarvion ja siellä oli eri toimialoja esiteltynä. Tai eri toimialat olivat siinä keskiössä, mutta sieltä nousi, ei mitenkään yllättävästi, myös maatalous ja ruokaketju. Ja siihen liittyen on sitten jonkun verran sieltä jo tehty tällaisia nostoja näistä toimenpiteistä. On tehty aikaisemmin ilmastotiekartta, ruokajärjestelmä ja samaan aikaan liitto teki kanssa tämmöistä toimialarajat ylittävää, ja nyt on sitten tehty samanlaista yhteistyötä tässä sopeutumissuunnitelman kanssa. Ja toivotaan, että päästään jatkamaankin tätä yhteistyötä vielä, mutta aika näyttää sitten sen.

Terhi Ahola-Olli

Mainitsitkin nyt tästä Etelä-Pohjanmaan liiton tekemästä ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiasta, missä myös me ollaan SEAMK:ina oltu mukana. Niin mitä suosituksia nyt käytännössä tällä hetkellä on tähän ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyen?

Anu Palomäki

No siellä nostettiin esille neljä toimenpidettä, joista yksi oli pellon kasvukunnon, peltojen kasvukunnon parantaminen, johon liittyy sitten vesitalouden hallintaa ja maatilojen vesi ja energiaomavaraisuuden vahvistaminen. Sitten uuden kokeileminen ja hallittujen riskien ottaminen maatalousyrityksissä, sopeutumiseksi ja varautumiseksi. Sitten investointien tukeminen ja uusien teknologioiden käyttöönotto.

Varmaan sitten se mitä nämä tarkoittavat konkreettisesti, niin sitä tässä lähdetään sitten suunnittelemaan tulevaisuudessa vielä ja yhteistyössä sitten eri toimijoiden kanssa. Tuossa meidän tulevassa strategiassa niin pureudutaan pikkuisen syvemmälle vielä siihen, että miten sitten maatalousalan asiantuntijat näkivät tämän puolen.

Terhi Ahola-Olli

On kyllä tosi hyvä, että tässä strategiassa on otettu huomioon tosi laajasti kaikki eri ryhmät, joihin tämä ilmastonmuutos suoraan tai välillisesti vaikuttaa, eli ei ole jätetty yhtäkään kohderyhmää ikään kuin ilman sitä suunnitelmaa, vaan on kaikille jotakin tässä strategiassa kuitenkin tarjolla.

Anu Palomäki

Joo, tämä on aika sellainen konkreettinen, että ei ole niin ylätason käsitteitä ja muuta. Toki tämä aika laaja tämä niin kuin toimenpiteiden kirjo, mitä joudutaan tekemään niin kuin sanoin, niin epävarmuuksiakin on. Mutta tämä on semmoinen lähtökohta sille, että voidaan sitten tehdä jatkossa enemmän yhteistyötä ja tarkentaa kun meille myös selviää se, että mitä se tulevaisuus pitää sisällään.

Yksi sellainen asia, mihin ei ole vielä päästy hirveästi pureutumaan on, että miten tämä kaikki rahoitetaan. Ja me tiedämme, että se etukäteinen suunnittelu on edullisempaa, kun sitten niiden tulipalojen sammuttelu. Mutta se rahoituksen hakeminen etukäteen ennaltaehkäiseville toimille on tunnetusti myös aika haastavaa, että katsotaan miten päästään sitten näitä toimenpiteitä tekemään. Ja tietysti toivotaan, että löydettäisiin sellaisia asioita mitkä sitten edistävät myös taloudellista puolta ja kannattavuutta niissä yrityksissä, niin siitä päästäisiin liikkeelle näissä toimenpiteissä.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä. Tässähän voi olla myös paljon mahdollisuuksia, että joku pieni toimenpide ilmastonmuutokseen sopeutumiselle nyt, voi tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa saatetaan saada isommat tulot, sillä pienellä panostuksella mikä tehdään jo ennakoivasti nyt.

Anu Palomäki

Näin toivotaan.

Terhi Ahola-Olli

Kyllä. Eli voisiko ajatella, että tämmöinen strategia ei ole niinkään semmoinen ylhäältä annettu paperi, vaan se on niin kun valintoja ja tekoja ohjaava dokumentti, joka auttaa tekemään niitä oikeita päätöksiä sitä kestävämpää järjestelmää kohti.

Anu Palomäki

Joo kyllä. Nimenomaan se, että sen tarkoitus on nostaa tätä meidän oman alueemme ääntä esiin, ja meidän oman alueemme tarpeita, ja linkittää niitä näihin muihin tarpeisiin. Tulevaisuuden tutkimuksessa ajatellaan sitä, että kun me mietitään tietyntyyppisiä tulevaisuuksia, niin me on visioitu joku tietty tulevaisuus, niin sitten meidän on paljon helpompi lähteä tekemään niitä toimenpiteitä, joilla me saavutaan se tietynlainen visio tai tahtotila, joka me on itse asetettu. Aluekehittäjänä minun mielestäni on tosi tärkeätä, että me nimenomaan mietitään sitä yhteisesti, että mikä on se meidän oman alueemme tarve ja mitä me voidaan siihen vastata, mikä on se meidän tahtotilamme tästä kehityksen suunnasta?

Terhi Ahola-Olli

Muistan joskus opiskeluaikana keskustelleeni erään ihmisen kanssa, joka mietti sitä, että mitenkä hän voi omilla valinnoillaan omilla teoillaan vaikuttaa siihen isompaan mittakaavaan. Eli jos hänellä on, sanotaan joku suuri tavoite minkä hän haluaa saavuttaa niin hän tietää, että hän ei pysty siihen tavoitteeseen tekemään määräänsä enempää yhtenä päivänä. Mutta sen sijaan, että hän luopuisi siitä hänen tavoitteestaan niin hän ajatteli, sillä tavalla, että hän pilkkoo sen hänen tavoitteensa erilaisiin osiin, ja miettii, että mitä niistä osista hän voisi edistää jo tänään. Oli se sitten jonkun uuden asian oppiminen tai jonkun hankinnan ohjastaminen. Eli hän mietti, että mitä hän voi jo tänään tehdä sen tavoitteen saavuttamiseksi tulevaisuudessa.

Minun mielestäni tähän ajattelutapaan pätee aika täydellisesti myös se, että miten meidän pitäisi suhtautua muuttuvaan ilmastoon ja ylipäätään ilmastonmuutokseen. Ihan niin kuin yksityistahoina, kuluttajina, maatiloina, keinä tahansa. Kun puhutaan siitä, että maapallon lämpeneminen pitää pysäyttää siihen puoleentoista asteeseen, niin yksi henkilölle se voi tuntua aika ylivoimaiselta tavoitteelta, että enhän minä nyt yhtenä ihmisenä voi vaikuttaa siihen, että se tähän pysähtyy. Mutta jos me pilkomme tätä ongelmaa erilaisiin osiin ja tunnistetaan, että mitkä kaikki tekijät siihen lämpenemiseen vaikuttaa, ja että mihinkä näistä osa-alueista me voimme meidän teoillamme vaikuttaa jo tänään. Silloin se ei tunnukaan ehkä enää niin suurelta palalta purtavaksi. Jos ajatellaan, että teen tänään valinnan niiden kotimaisten ja ulkomaisten marjojen välillä. Kumpi on parempi valinta tänään sen tulevaisuuden ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta?

Anu Palomäki

Jos me puhumme ilmastonmuutoksen hillinnästä, niin siinä ehkä voidaan vielä ajatella, että yhdellä henkilöllä ei ole niin tavallaan iso rooli. Mutta sitten jos me mietimme sopeutumista, niin nyt vaikuttaa hyvin vahvasti siltä, että ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan meidän kaikkien elämään, ja meidän kaikkien täytyy jollakin tavalla sopeutua sitten siihen ympäristön muuttumiseen.

Tuosta meidän aineistostamme nousi minun mielestäni mielenkiintoisesti esiin se, että vaikka maataloudessa on aina sopeuduttu ympäristöön, on sopeuduttu politiikkaohjaukseen, on sopeuduttu niin kuin hyvin erilaisiin tilanteisiin, asioihin ja vaatimuksiin. Sopeutumisen osaamista tullaan varmasti tarvitsemaan aika paljon tulevaisuudessa. Minun mielestäni yksi semmoinen asia, mikä myös maataloudessa osataan aika hyvin, on yhteistyö. Kyllähän isännät aika paljon kyselevät siltä omalta verkostoltaan vinkkejä siihen, kun pitää ryhtyä korjaamaan traktoria pellolla tai jotakin muuta asiaa tekemään niin eihän se ole mitään sellaista vierasta. Ja on tällaisia ”Pelle Pelottomia”, jotka haluavat kokeilla uusia juttuja, ja joka kylältä löytyy joku semmoinen, joka rakentelee kaikenlaista uutta ja tekee uudenlaisia kokeiluja. Tämmöisen olemassa olevan yhteistyön huomioiminen, ja suuntaaminen kaikenlaisiin uusiin juttuihin, on myös minun mielestäni mielenkiintoista, tärkeitä ja siellä on tosi paljon sellaista potentiaalia. Sitten kun saadaan tietoa siitä, että okei, no miten nämä muuttuvat sääolosuhteet, vaikka vaikuttaa satotasoihin. Mitkä ovat hyviä käytäntöjä ja mikä ei ole toiminut niin hyvin, niin kyllä se tiedon jakaminen sitten tässä tämän yhteistyön kautta on tosi tärkeätä.

Tietysti sitten kaikkea ei voi jakaa, että justiin puhuttiin noista, vaikka kalliista laitteista siellä maataloudessa. Niin ne ovat usein käytössä samaan aikaan, vaikka siellä pellolla, kun on hyvin rajallinen se aika mitä pystyy olemaan. Monessa muussa asiassa se on silti niin kuin mahdollista. Ja tosiaan se ei ole mitään semmoista uutta kuitenkaan. Ja jos nyt tosiaan palaan sinne minun kotikylälleni, niin se maataloustuotanto on muuttunut tosi paljon tässä 30-vuodessa, mitä olen sitä seuraillut. Ja on hyvin todennäköistä, että 20:en tai 30:en vuoden päästä se on taas jotakin muuta. Mutta on tietysti tärkeätä, että omalta osaltamme jotenkin pyritään vaikuttamaan siihen, että mihin suuntaan se kehitys menee, että saataisiin siitä sellaista, että meillä tämä maatalousympäristö säilyisi, ja kaikki ne hyvät asiat, mitä sen mukana tulee. Ja tämä ruoan tuotanto pysyisi vahvasti, ja ehkä kehittyisi vielä niin kun vahvempaankin suuntaan tulevaisuudessa.

Terhi Ahola-Olli

Juuri näin.

Tässä vaiheessa minä haluaisin Anu kiittää sinua, että olit tänään meidän podcastissamme vieraana ja että keskusteltiin näistä ilmastonmuutoksen sopeutumisesta, ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Anu Palomäki:

Kiitoksia kutsusta.

[Loppumusiikki alkaa]

Terhi Ahola-Olli:

Kiitos, että kuuntelit Kestävän ruokapöydän ääressä -podcastia. Lisää tietoa podcastista ja Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hankkeesta löydät verkosta. Linkit löytyvät jakson kuvauksesta.

Podcast on toteutettu osana Keskellä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hanketta, joka on Euroopan unionin osa rahoittama. Kuullaan seuraavassa jaksossa. Siihen asti pysytään kestävien valintojen äärellä.

[Loppumusiikki päättyy]