SEAMK Podcast: Kestävää työelämää nuorille – mitä nuoret tarvitsevat onnistuneisiin urasiirtymiin? - KESTO-hanke

Podcastin tekstivastine 2.9.2026.

Podcastissa tarkastellaan nuorten kiinnittymistä kestävään työelämään ja sitä, millaista tukea nuoret tarvitsevat onnistuneisiin urasiirtymiin. Keskustelu pohjautuu Etelä-Pohjanmaalla KESTO-hankkeessa kerättyyn aineistoon. Podcastin tekijät ovat Helena Yli-Harja, Marjo Vistiaho ja Janika Hautaviita Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Helena Yli-Harja:

Tervetuloa kuuntelemaan podcastia, jossa sukellamme nuorten työelämään ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tänään puhumme siitä, mitä kestävään työelämään kiinnittyminen oikeastaan tarkoittaa nuorten näkökulmasta.

Keskustelun pohjana on tutkimus, joka on toteutettu Etelä-Pohjanmaalla osana KESTO-hanketta.

Minun nimeni on Helena Yli-Harja. Studiossa vieraana ovat aluekehittäjät Marjo Vistiaho ja Janika Hautaviita Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Tervetuloa!

Marjo Vistiaho ja Janika Hautaviita:

Kiitos!

Helena Yli-Harja:

Mikä oikeastaan on Kesto-hanke?

Marjo Vistiaho:

KESTO eli Etelä-Pohjanmaan nuoret tekijät: osaamisella ja tuella kiinni kestävään työelämään -hankkeessa mm. vahvistetaan 18-29 –vuotiaiden nuorten osaamista, koulutusvalmiuksia ja työllistymistä erityisesti vihreän siirtymän mahdollisuuksiin liittyen.

(Hankkeessa vahvistetaan Etelä-Pohjanmaan kykyä vastata vihreän siirtymän haasteisiin ja hyödyntää sen mahdollisuuksia edistämällä erityisesti 18–29-vuotiaiden nuorten osaamista, työllistymistä sekä alueen elinkeinoelämän uudistumista.)

Janika Hautaviita:

KESTO-hanke on Euroopan unionin osarahoittama hanke ja hankkeen toteuttaja toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulu.

Helena Yli-Harja:

Aloitetaan ihan perusteista. Miksi nuorten työelämään kiinnittyminen on juuri nyt niin ajankohtainen kysymys?

Marjo Vistiaho:

Yksi keskeinen muutos on se, että urapolut eivät ole enää suoria. Ensinnä opiskelu, määräaikaiset työt ja työttömyys voivat vuorotella useammin kuin aiemmin.

Janika Hautaviita:

Toiseksi osaamistarpeet muuttuvat nopeasti. Digitalisaatio, tekoäly ja työelämän rakennemuutokset vaikuttavat siihen, mitä osaamista tarvitaan. Nuoret arvostavat työtä ja uskovat koulutuksen merkitykseen työllistymisessä.

Kolmanneksi isona teemana on vihreä siirtymä. Erilaiset kestävyysvaatimukset avaavat uusia mahdollisuuksia, mutta niiden hahmottaminen voi olla nuorille vaikeaa ilman konkreettisia esimerkkejä.

Nuorten tulevaisuudenusko on heikentynyt, koska työelämään siirtymiseen, työelämän odotusten hahmottamiseen ja omien valmiuksien tunnistamiseen liittyy epävarmuutta. Tarvitaan selkeitä koulutus- ja urareittejä tukemaan nuorten siirtymää kohti kestävää työelämää.

Helena Yli-Harja:

Te olette keränneet aika laajan aineiston nuorilta ja ammattilaisilta. Minkälaisesta kokonaisuudesta puhutaan?

Janika Hautaviita:

Meillä oli mukana noin 250 nuorta kyselyssä ja lisäksi järjestettiin nuorille fokusryhmähaastattelu, jossa vielä tarkennettiin kyselyn tuloksia.

Marjo Vistiaho:

Nuoret olivat pääosin 18–23-vuotiaita, ja vastauksia tuli 15 kunnasta eri puolilta Etelä-Pohjanmaata, vastauksia saatiin sekä pieniessä että isoissa kunnissa asuvilta nuorilta. Kyselyyn vastanneista oli melko tasaisesti sekä naisia ja miehiä. Vastanneista nuorista yli puolet painottui perusasteen suorittaneisiin nuoriin. Noin 40%:a vastaajista suoritti ammatillista perustutkintoa. Vastaajista 24% oli lukiolaisia.

Janika Hautaviita:

Keräsimme myös ammattilaisten näkemyksiä, jotta saadaan monipuolisempi kuva siitä, miten nuorten työelämävalmiudet ja tarpeet näyttäytyvät. Ammattilaisilla tässä yhteydessä tarkoitetaan nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia. Ammattilaisten kyselyyn saimme 32 vastausta ja myös heille järjestettiin fokusryhmähaastettelu, jossa tarkennettiin saatuja vastauksia.

Helena Yli-Harja:

Kertokaapa ensin, minkälaiset asiat nuoria kiinnostavat työelämässä?

Janika Hautaviita:

Kiinnostuksen kohteet ovat yllättävän monialaisia. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysala sekä luovat alat kiinnostavat eniten, mutta myös yrittäjyys, liiketoiminta, käytännön käsityö- ja tekniset taidot sekä viestintä ja markkinointi nousevat esiin.

Helena Yli-Harja:

Nousiko nuorten vastauksissa muita aloja, jotka heitä kiinnostavat?

Janika Hautaviita:

Kyllä – nuoret nostivat esille teknologiapainotteisen uran, matkailun, maa- ja metsätalouden, ravintola- ja catering alan, rakennus- ja teollisuusalan sekä myös luonto- ja ympäristöalan. Myös nämä alat ovat tärkeä osa Etelä-Pohjanmaan alueen tulevaisuuden monipuoliselta työvoimatarvetta.

Marjo Vistiaho:

Samaan aikaan nuoret tunnistavat hyvin kehittämistarpeitaan. Mitä työelämätaitoja tai osaamista he nostivat esille, kerrotko lisää?

Janika Hautaviita:

Erityisesti viestintätaidot, ajanhallinta ja ongelmanratkaisu ovat asioita, joissa nuoret haluavat kehittyä. Myös tiimityötaidot, digitaidot sekä luovuus ja innovointikyvyt nostettiin esille. Taito työskennellä itsenäisesti, sosiaaliset taidot ja verkostoituminen nähdään myös tärkeinä. Osa nuorista mainitsee myös sopeutumiskyvyn ja joustavuuden sekä asiakaspalvelutaidot osana työelämässä osaamista.

Helena Yli-Harja:

Entä millaisista opetustavoista nuoret kyselyn mukaan pitävät?

Marjo Vistiaho:

Vaikka verkko-opiskelumahdollisuudet ovat lisääntyneet ja kasvattaneet suosiotaan viime vuosien aikana, niin kyselyn perusteella nuoret suosivat perinteisiä opetusmenetelmiä kuten lähiopetusta, harjoituksia, kirjallisia materiaaleja. Tätä mieltä oli melkein 61 % vastaajista. Mutta myös toiminnalliset, vuorovaikutteiset ja teknologiaa hyödyntävät opetusmenetelmät kiinnostivat nuoria.

Janika Hautaviita:

Voidaankin todeta, että kyselyn tulokset korostavat tarvetta yhdistää verkko-opetuksen joustavuus riittävään tukeen ja ohjaukseen.

Helena Yli-Harja:

Nuorten fokusryhmähaastattelussa kävitte hieman tarkemmin verkko-opetuksen hyviä ja huonoja puolia. Millaisia nostoja voisitte ottaa sieltä esille?

Janika Hautaviita:

Verkko-opetuksen hyviksi puoliksi mainittiin mm. joustavuus, mahdollisuus opiskella omaan tahtiin ja oma elämätilanne huomioiden, rauhallisuus (ei ulkopuolisia häiriötekijöitä).

Marjo Vistiaho:

Heikkoina puolina mainittiin mm. Vuorovaikutuksen ja ohjauksen puute, vastuun kasautuminen opiskelijalle, eriarvoistaminen (kaikille ei esim. mahdollista ostaa omaa tietokonetta).

Helena Yli-Harja:

Tästä onkin oivallista siirtyä nuorten urasuunnitteluun. Miten selkeitä suunnitelmat nuorilla ovat tulevaisuuden suhteen?

Janika Hautaviita:

Lähes puolet nuorista kokee, että urasuunta kaipaa vielä varmistusta. Ja vain noin kolmasosalla vastaajista oli selkeä käsitys tulevaisuuden urasuunnasta.

Marjo Vistiaho:

Tärkeintä tukea nuorille on hyvin konkreettiset asiat:

mahdollisuus tutustua työpaikkoihin, työharjoittelumahdollisuudet, uraohjaus ja neuvonta, lisätiedot koulutusmahdollisuuksista. Lisäksi kaivattiin yksilöllistä opinto- ja uraohjausta sekä työnhaun valmennusta eli apuja CV tekemiseen, hakemuksiin ja haastatteluihin.

Helena Yli-Harja:

Eli nuoret kaipaavat nimenomaan tekemällä oppimista ja käytännön kosketusta?

Janika Hautaviita:

Se on juurikin näin.

Helena Yli-Harja:

Miten vihreä siirtymä näkyy nuorten ajattelussa?

Marjo Vistiaho:

Se kiinnostaa kyllä.

Janika Hautaviita:

Nuoret mainitsevat kärkiteemoina uusiutuva energia, kestävät ruokaratkaisut ja lähiruoka, luonnon monimuotoisuuden suojelu sekä kiertotalous ja jätteen vähentäminen. Mutta tärkeää on se, että nuoret kaipaavat konkreettisia mahdollisuuksia: harjoittelupaikkoja, oikeita työtehtäviä ja tietoa työmahdollisuuksista. Tärkeää on myös lisätä tietoisuutta alan työmahdollisuuksista sekä vihreään siirtymään liittyvän koulutuksen ja kurssien saatavuudesta.

Helena Yli-Harja:

Eli kiinnostus on olemassa, mutta polut pitää tehdä näkyviksi?

Marjo Vistiaho:

Kyllä, muuten mahdollisuudet jäävät helposti etäisiksi.

Helena Yli-Harja:

Nuorten vastausten lisäksi vastauksia saatiin myös nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta. Miten ammattilaiset näkevät nuoret työelämässä?

Marjo Vistiaho:

Vahvuuksina korostuvat, digiosaaminen ja teknologian sujuva hallinta, osaavat hyödyntää digitaalisia välineitä/somea, oppivat nopeasti ja etsivät tietoa itsenäisesti. Rohkeus ja avoimuus; uskaltavat ilmaista mielipiteitään, kysyä apua ja puolustaa itseään. Uskaltavat ilmaista mielipiteitään, kysyä apua ja puolustaa itseään. Sekä joustavuus ja sopeutumiskyky: jatkuva muutos ei näyttäydy uhkana vaan luonnollisena osana elämää.

Janika Hautaviita:

Haasteita taas voivat olla esimerkiksi työelämän pelisääntöjen ja vastuun ymmärtäminen; työaikoihin sitoutuminen, poissaoloista ilmoittaminen, työntekijän vastuut. Pitkäjänteisyys ja sinnikkyyden puute. Epäonnistumisen sietäminen voi olla vaikeaa. Luovuttaa helposti. Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot. Asiakaspalvelutilanteet. Yhteistyö. Kirjallinen viestintä. Oman osaamisen sanoittaminen. Tukea tarvitaan omien vahvuuksien tunnistamiseen.

Helena Yli-Harja:

Entäs millaisiin johtopäätöksiin päädyitte näiden tulosten pohjalta?

Marjo Vistiaho:

Nuorilla on ajankohtaista ja monipuolista osaamista. Nuorten haasteet työelämään kiinnittymisessä eivät ensisijaisesti liity osaamisen puutteeseen, vaan miten osaamista tunnistetaan ja sanoitetaan. Miten nuoret löytävät oman polkunsa ja pääsevät siihen kiinni.

Janika Hautaviita:

Yksilöllisten taitojen tunnistamisen lisäksi tärkeää on perehdytys, ohjaus ja työpaikan toimintakulttuuri. Näin ollen on tärkeää vahvistaa työelämäpedagogikkaa yhteistyössä työelämän kanssa. Työelämälähtöiset opintojaksot, erilaiset projektit, harjoittelut ja perehdytys ovat keskeisiä oppimisympäristöjä. Laadukas perehdytys, selkeät odotukset ja toimiva ohjaus tukeavat sekä nuoria että työnantajia. Nuorten työelämävalmiudet rakentuvat täten tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Marjo Vistiaho:

Kestävään työelämään kuuluu myös neurokirjon huomioiminen. Esimerkiksi työtehtävien vaiheistaminen, kirjalliset ja visuaaliset ohjeet työpäivän rakenteen näkyväksi tekeminen tukevat neurokirjon nuoria.

Marjo Vistiaho:

Tarvitaan matalan kynnyksen ratkaisuja kuten harjoitteluja, lyhyitä työkokeiluja ja joustavia polkuja.

Janika Hautaviita:

Vihreä siirtymä tulee konkretisoida nuorille näkyviksi ammateiksi, osaamisvaatimuksiksi ja uramahdollisuuksiksi. Yritysyhteistyö ja työssäoppiminen vihreän siirtymän aloilla tukevat alueellista kehitystä sekä nuorten kiinnittymistä kestävään työelämään.

Helena Yli-Harja:

Jos nostatte yhden tärkeimmän asian, mitä pitäisi tehdä nuorten siirtymien tukemiseksi – mikä se olisi?

Marjo Vistiaho:

Osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen. Nuorten pitäisi ymmärtää, mitä he osaavat.

Janika Hautaviita:

Yhteistyön merkitys on erittäin suuri: sitä tarvitaan koulutuksen ja työelämän ja ohjauksen välillä. Oleellista on nuorten aito, läsnäoleva kohtaaminen.

Helena Yli-Harja:

Kiitos paljon keskustelusta! Tämä oli erinomainen katsaus siihen, miten rakennamme kestävää työelämää yhdessä nuorten kanssa.