SeAMK Podcast: Jankkurointi ja traktorin automaattiohjausjärjestelmät

Puhuja 1:  Jori Lahti, SeAMK

Puhuja 2: Antti Kartano, maatalousyrittäjä

Puhuja 3: Soila Huhtaluhta, SeAMK, haastattelija

[Puhuja 3]

Tervetuloa kuuntelemaan Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kestävän viljelyn podcast-sarjaa, joka paneutuu kestävän viljelyn teemoihin muun muassa maan kasvukunnon, älymaatalouden ja elintarviketuotannon aiheiden parissa. Tänään keskustellaan jankkuroinnista eli mekaanisesta maan syväkuohkeutuksesta, sen hyödyistä ja kehittämisestä GPS-paikannuksen avulla, sekä traktorin automaattiohjausjärjestelmistä yleisemminkin.  Mä olen tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan asiantuntija Soila Huhtaluhta Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja toimin tässä podcastissa haastattelijana. Vieraina meillä on maatalousyrittäjä Antti Kartano ja SeAMKilta lehtori Jori Lahti, tervetuloa.

[Puhujat 1 ja 2]

Kiitos.

[Puhuja 3]

Kertoisitteko ensin hiukan itsestänne ja siitä, että miten tämän podcastin aiheet liittyy teidän osaamiseen ja työnkuvaan?

[Puhuja 2]

Joo, tervehdys vaan kaikille. Kartanon Antti on nimi ja tuosta Isonkyrön Tervajoelta maatalousyrittäjä ja sitten vähän urakointia sivutoimena ja sillä tavalla sitten tietysti tämä päivän aihe liittyy hyvin itseen, että se jankkurointi on yksi urakointimuoto itsellä. On sitten kokemusta siitä ja tietysti näistä automaatiojärjestelmistä traktoreissa sitten näin muuten.

[Puhuja 1]

Joo ja Jori Lahti ja toimin SeAMKilla agroteknologian lehtorina, sillä lailla työpaikan puolesta mukana ja ylipäänsä teknologian kanssa työn myötä tekemisissä ja sitten toki jonkun verran tulee oltua käytännön kanssa tekemisissä, että Kauhajoella viljellään sitten vaimon kotitilaa niin sikäli tulee sekaannuttua silläkin tasolla näihin juttuihin.

[Puhuja 3]

Joo, no lähdetään sitten ihan perusasioista liikkeelle. Mitä jankkurointi on ja miksi sitä tehdään?

[Puhuja 2]

No se on sitä maaperän syväkuohkeutusta eli päästään sinne muokkauskerrosten alapuolelle ja tavallaan niin kuin löyhdytetään se maa sieltä muokkauskerroksen alta, että jos siellä on jotain tiivistymiä niin saadaan sitten niin kuin ne tiivistymät sieltä irti.

[Puhuja 3]

Okei, no mitä hyötyjä jankkuroinnissa on sitten muihin maan muokkaustapoihin verrattuna tai mitä haasteita siihen voi liittyä?

[Puhuja 1]

No kyllähän se etu on varmaan just niin kuin Antti sanoi se, että se kohdistuu sinne syvemmälle. Joku suunnilleen raja oli se 30 senttiä ja se on varmaan ihan uskottava raja, että harvemmin sitten esimerkiksi kyntöauroilla mennään sitä 30 senttiä syvemmälle, että sitten jos on saatu aikaan tiivistymä sinne muokkauskerroksen alapuolelle, syvemmälle, niin jankkurointi on sitten yksi tapa saada se tiivistymä sieltä pois. Muut maan muokkaustavat pyörii niin paljon siinä enemmän pintakerroksessa sitten, että jos todetaan jotain vesitalousongelmia erityisesti siinä pinnassa ja todetaan vaikka sitten samalla jollain tavalla, että salaojat kuitenkin toimii, että esimerkiksi kovan sateen jälkeen vesi pääsee siitä salaojien kohdalta niiden löyhdytettyjen salaojakaivantojen kautta sinne salaojastoon ja se kuivattuu hyvin, mutta sitten taas siinä salaojien välissä meinaa sitä vettä ollen ylen määrin kovin kauan. Ja taas jos lähtee sitten kaivamaan, niin on ehkä todettavissa, että siinä on se tiivistynyt kerros ja sen alapuolella ei välttämättä sitä kosteutta niin paljon ole, niin mä ehkä väittäisin, että noi olisi semmoisia oireita, millä voi todeta sen, että ehkä siinä tosiaan on sitä tiivistymää sen verran, että sitä voisi kannattaa sieltä lähteä sitten poistamaan esimerkiksi jankkuroimalla. Että jos salaojat toimii, mutta silti vettä on liikaa muokkauskerroksessa, niin siinä on varmaan aika lailla. Sillä lailla poikkeaa aika paljonkin muista maan muokkaustavoista, jos mietitään, että muut muokkaustavat sitten taas löyhdyttää sitä pintakerrosta ja ne on ehkä semmoisia toistuvia toimenpiteitä. Jankkurointi, Antti voi olla eri mieltä urakoitsijana, mutta mun mielestä ei kuuluisi olla semmoinen toistuva toimenpide, että vähän niin kuin pitäisi ehkä miettiä sitten varsinkin jankkuroinnin jälkeen, että ei sitä saataisi tilannetta aikaan uudestaan, mutta toki sekin voi olla vähän, että nykypäivänä, kun käytännössä työt kuitenkin tehdään koneilla eikä hevosilla, niin niitä tiivistymiä kuitenkin varsinkin pitkällä aikavälillä sinne maahan tulee.

[Puhuja 2]

Kyllä ja tähän voisi semmoisen, että jos nyt jossain kohdissa se voisi olla toistuvaa, että jos sinne kylvää jotain jankkurilla, että sinne niille juurille haluaa tehdä tilaa sinne syvemmälle, niin siinä kohtaahan se on perusteltua tietysti semmoinen järjestelmällisempi jankkurointi, mutta se tosiaan, että se vaatisi sen jonkun kasvin sinne sitten, millä on ne juuret, että ne saadaan pysymään sitten auki siellä ne railot.

[Puhuja 1]

Joo, mutta aivan totta.

[Puhuja 3]

Joo, no eli kerro vielä, että minkälaisissa erilaisissa tilanteissa, minkälaisilla lohkoilla tästä voisi siis tarkemmin saada hyötyä ja miten paljon sä teet sitä sun omilla lohkoilla?

[Puhuja 2]

No joo, tämähän on vähän semmoinen olosuhdeherkkä laji, että se vähän sanelee sitä, miten sitä jankkurointia siellä pellolla pystyy tehdä. Kosteissa olosuhteissa siitä ei ole… ehkä enempi jopa jo haittaa kuin hyötyä, että se vaatisi kuivat pelto-olosuhteet ja sitten siitä olisi etua, että siellä jotain juuria olisi sitten, että se olisi hyvä, että sinne saadaan sitten juurille tilaa ja että se maa sitten rauhoittuu. Mutta miten sitä nyt itse on kokeillut ja vähän muillekin tehnyt, niin tietysti näihin ongelmakohtiin semmoisena ensiapuna, jos vesi makaa jossain, että se ei mene sinne salaojiin, niin kuin Jori tuossa kertoi. No viherlannoitusnurmille on tuota tehty sinne justiin juurille tilaa. Itse koitin tuossa syksyllä jankkuroida sitten, että olin pääkasvin jälkeen kylvänyt välikasvin, että sinne oli sitten sellainen välikasviseos päässyt kasvamaan, niin sitten sinne koitin sitä jankkuria ajaa. No sitten mä olen noita ruiskutusuria omilla pelloilla avannut, että ne on kumminkin semmoisia, että kesän aikana ehkä useamman kerran ajetaan täysin samoja uria sillä automaattiojauksella, niin sitten vähän niin kuin ne vetänyt sieltä auki sitten, että siinä on sitten se perusmuokkauskin helpompaa ja sillä lailla. Kyllä siinä on aika moniakin mahdollisuuksia, mutta se tosiaan, että olosuhdeherkkä laji se vähän on.

[Puhuja 3]

Joo, no sitten jos lähdetään yhdistämään GPS-paikannusta tähän, niin Jori kerrotko aluksi, että mitä automaattiohjausjärjestelmät on ja miten ne toimii?

[Puhuja 1]

Nimensä mukaisesti automaattiohjaus, niin ajatus ottaa ihmisen tekoset pois välistä, eli se, että kone tekisi kaiken. Silloin, jos kone tekee ihan kaiken, niin sehän on kaikista automaattisin järjestelmä ja voi alkaa puhua autonomisuudesta. Nyt sitten, kun alkaa olla noita peltorobotteja, niin sekin varmaan jonkunlaista realismia ihan on, että se on mahdollista. Mutta jos lähtee automaattiohjausjärjestelmiä muuten perkaamaan, jos lähtee päisteautomatiikasta liikkeelle, niin alun perinhän päisteautomatiikka oli ihan vaan sitä, että tavallaan nauhoitettiin tapahtumasarja, että mitä haluaa traktorin tekevän siellä pellon päisteessä. Eli kun ajetaan se suora linja pellolla ja halutaan kääntyä siellä pellon päässä takaisinpäin, niin jollain koneella se tarkoittaa sitä, että sitä pitää vain nostaa ja sitten taas laskea, kun lähtee takaisinpäin. Mutta sitten jollain koneella siihen liittyy vähän niin kuin muutakin, että pitää vaikka käyttää sitä työhydrauliikkaa. Esimerkiksi kääntöauroilla, niin se nyt sitten on se, että aurat nostetaan, käännetään hydrauliikalla, lasketaan. On se niin kuin sarja tavallaan, mitä tehdään. Ja tuotakin systeemiä on jonkun verran lähdetty tuosta jalostamaan, mutta sitten tosiaan vielä niin kuin tavallaan siitä päisteautomatiikasta erillisenä on nämä nimenomaan, mitä käsitetään yleensä, kun automaattiohjausjärjestelmillä puhutaan. Usein puhekielessä puhutaan nimenomaan GPS-järjestelmistä, eli satelliittipaikannusjärjestelmistä. GPS:kin on vähän sellainen, että siinä on vain osa satelliiteista mainittuna siinä. Silloin kun satelliitilla lähdetään sitä automaattiohjausta tekemään, ja nimenomaan automaattiohjausta – että ei enää puhuta ajo-opastuksesta, että meillä on se yksittäinen viiva siinä – tai oikeastaan viivat tietyn matkan välein, joka on se työleveys, minkä välein ne on. Automaattiohjauksessahan nyt sitten, kun me ollaan tehty se viiva, mitä pitäisi siellä pellolla seurata, niin automaattiohjaus tekee sen viivan seurauksen. Eli kääntää sitä traktoria, ja aika lailla siinä on semmoiset kolme tapaa. Eli on semmoinen niin sanottu rattirenki, eli semmoinen pyörivä pylpyrä, joka pyörittää rattia. Tai sitten me pyöritetään suoraan ratin akselia, tai sitten me ohjataan suoraan etuakselin hydraulisylinteriä. Eli ohjataan suoraan sitä hydrauliikkaa, ettei kosketa siihen rattiin sillä lailla suoraan mekaanisesti. Näistä se rattirenki on ehkä pikkusen jäämässä jossain määrin pois. Enemmän puututaan siihen ratin akselille, ja sitten siihen etuakselihydrauliikkaan. Siinä on sitten myös eri tasoja, että ensimmäinen on se, että seurataan nimenomaan pelkästään sitä viivaa. Ja sitten seuraava on oikeastaan se, että yhdistetään se päisteautomatiikka tuohon GPS:ään. Eli se, että se osaisi myös kääntää sen koneen siellä pellon päädyssä, niin usein se ei ole tavallaan automaattiohjausjuttujen karvalakkijärjestelmissä, vaan se on jo vähän edistyneempi. Sitten myös se on se perusjuttu, että meillä on se yksi tietty linja, mitä mennään, mutta sittenhän on mahdollisia semmoiset polkujärjestelmät, että siinä on jotain mutkia. Tai jos ollaan Jenkkilässä, niin voidaan vaikka ajaa ympyrääkin kastelulaitteen jäljen mukaan tai vastaavaa, mutta aika usein se viiva on se perusjuttu.

[Puhuja 3]

Antti, sinä olet aiemmin maininnut, että myös jankkurointia voisi kehittää tämän GPS-paikannuksen avulla. Oletko kokeillut tai kokeilemassa lähiaikoina?

[Puhuja 2]

Mulla on molemmissa käytössä olevassa traktorissa automaattiohjaukset molemmissa, just tämä ohjausakselia pyörittävä systeemi niin sanotusti. Se on ihan kätevä ja sillä siis totta kai oon nyt saanut ne ajolinjat siihen jankkurointiin jo luotua, mutta sitten se mitä tuossa aiemmin oon pohtinut, että nykyään kun pystytään myös tätä korkeustietoa hyödyntämään, että saataisiin siihen jankkuriin sitten tämmöinen korkeustietoanturi, millä voitaisiin sitten sitä korkeutta siinä jankkurissa määrittää, että miten syvällä niillä terillä siellä pellossa mennään. Ja sen lisäksi voitaisiin sitten, jos halutaan jotakin vesiuria sitten luoda kohti salaojiin tai sitten ojiin, että sinne saataisiin se vesi kulkemaan, niin voitaisiin sitten sitä korkeustietoa hyödyntää, että saadaan sinne kaatoja niin sanotusti. Niin se on semmoinen ihan mielenkiintoinen yksi ulottuvuus tähän asiaan, että kohti tarkempaa ajamista siinä sitten vielä.

[Puhuja 1]

Tuo on hyvän kuuloinen ajatus ja yhtenä semmoisena lisänä ehkä tuli kanssa, kun tässä on itsellä semmoista pientä salaojasuunnitteluharrastusta myös, niin noihin salaojiin liittyen, että no jankkurillahan aika lailla ne syvyydet pitäisi varmaankin olla, että ei nyt ehkä puolta metriä syvemmälle. Onko se niin kuin, että periaatteessa jotkut 70 senttiinkin voi?

[Puhuja 2]

Joo kyllä mä uskoisin, mikä laite mullakin on, niin kyllä sinne 60-70 senttiin pääsee.

[Puhuja 1]

Nimittäin salaojiin liittyen varmaan tavallaan se, että joskushan jotkut imuojien latvat ja varsinkin jos ne on sitten jossain vähän pehmeällä maalla, että on maakin pikkusen painunut, niin jos on oikein tiukka paikka suunnittelijalla ollut, niin sehän on saattanut latvat vetää alunperinkin jopa sinne 70 senttiin. Sitten jos lähdetään jankkuroimaan ja se on salaojan pohja, joka on siellä 70 senttis. No aakeella laakeella pitää olla aika iso lakia, niin kuin pitkä lakia, että imuoja olisi vaikka jotain satamillistä putkea, mutta jos semmoinen olisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että putken yläpää olisi jo siellä 60 sentis. Sitten jos se olisi vielä vähän pehmeää maata ja painunut vaikka 5 senttiä, niin missä se, sitten on 55 sentis, niin kyllähän silloin jo tavallaan jankkurillakin vähän hirvittää, että onko mahdollisuus siihen osua. Ehkä tossakin sitten automaattiohjaus auttaisi siinä, että eihän sitten kun siellä lakialla kulkee jankkurin kanssa, niin eihän sitä itse hahmota, että missä kohtaa se latvakin siellä sitten on. Ihan mielenkiintoinen ajatus kyllä ja varmasti semmoinen edistettävä.

Toinen mikä tuli mieleen, niin ehkä se, että jos tuosta lähtee oikein yltiökriittisesti ajattelemaan, niin sehän lisää tietenkin työtä, että niitä pitää etukäteen jollain suunnitella sitten niitä korkoja sinne. Jos miettii sitten, että tahtoisi tiputtaa sitä pois, mutta sitten toisaalta hyödyntää teknologiaa, niin mulla tuli sellainen ajatus, että olisiko sellaisessa mitään järkeä, että jos olisi semmoinen tavallaan käänteinen vetovastussäätö, että kun vetovastussäätö nyt yleensä kynnössä toimii niin, että kun on isompi kuorma, niin sitten nostetaan kyntöauroja. Mutta jankkuroinnissahan se periaatteessa saattaisi olla niin kuin, en tiedä, mutta ainakin sitten jos siinä olisi ne vaakaterät, niin se saattaisi jopa toimia sillä tavalla, että jos siellä on oikeasti olemassa se jankko siinä pintamaan ja pohjamaan välissä, eli siinä 30 sentis esimerkiksi sitten joku semmoinen tiivis kerros, mutta pohjamaa on taas löyhempää, niin mitä mieltä oot? Huomaako siinä vetäessä sitä, että jos on sen jankon alapuolella ja sitten jankko tuleekin lähemmäs, niin erottaako sen siinä vetovastuksessa, että jos se kone säätäisi sitä itse niin kuin alemmas, niin voisiko se onnistua?

[Puhuja 2]

Joo, kyllä tuo on mielenkiintoinen näkökulma ja itse asiassa vähän samantyylistä asiaa pohtinut, niin kuin tuon polttoaineen kulutuksen ja sitten kun näkee tuon luistoprosentin traktorissa, niin se aika hyvin kyllä, se näkee siitä hyvin selvästi, että kun ajaa ja siellä tuleekin joku tiivistymäkohta, niin alkaako traktorirenkaat vähän luistaa enempi mahdollisesti ja sitten polttoaineen kulutus nousee. Eli kyllä siinä traktorissa sitä tietoa saatais aika monestakin, montakin kautta tavallaan saa, että miten sitä voitais sitten säätää sitä syvyyttä siellä tai ehkä saatais semmoinen kartta piirrettyä, että missä niitä tiivistymiä on. Ehkä se nyt vähän liittyy tämä asia myös siihen, että jos meillä on joku perusmuokkauskartta ja mistä me nähtäis sitten vaikka ne notkopaikat ja sitten nähtäis ne tiivistymäkohdat, että onko ne niinku siellä… onko ne samoja paikkoja ja sitten siihen satokartta vielä päälle, onko siinä huonompi sato, niin me päästäis aika kivasti kiinni siihen pellon peruskuntoon, että onko siellä niinku ne ongelmat aina samassa kohtaa ja sitten pystyy jotakin korjaavia toimenpiteitä tekemään sitten.

[Puhuja 1]

Joo ihan totta ja kun se maalaji nyt sitten on osin niinkuin yksi tekijä siinä tiivistymisherkkyydessäkin, niin voishan siinä tavallaan niitä maalajierojenkin rajoja sitten hakea ehkä siitä peruskartasta.

[Puhuja 3]

Joo, mielenkiintoista. No miten merkitykselliseksi te koette traktorin automaattiohjausjärjestelmät yleisemmin eri työtehtävissä? Paljonko niillä voidaan saavuttaa hyötyjä ja millä perusteella?

[Puhuja 2]

No kyllä siellä mun mielestä on moniakin perusteita niihin hyötyihin ja niiden etuihin, että ensinnäkin se työn helppous nousee niinku itsellä. Esimerkiksi koko kylvötyö, niin miten paljon se helpottaa sitä, että kun siellä on ne valmiit linjat, mitä pitkin saat vaan ajella menemään ja sä pystyt seuraamaan sitten sitä työlaitetta, oli se nyt sitten mikä tahansa siellä perässä. Et sulla on niinku aikaa siihen työn seurantaan paremmin ja sitten se on totta kai niinku sulle paljon helpompaa se ajaminen. Ja no sitten tuohon niinku tavallaan talouspuoleen, niin itse sitä itseasiassa tuossa vähän laskeskelinkin, että kyllä se nyt varmasti se 5 prosentin säästö saadaan aikaan ja sitten kun vähän interwebsiä selaisin, niin siellä puhuttiin jopa 10 prosentista. Että jos se nyt on, jos todellisuus on jossain siinä välimaastossa ja ajatellaan pelkästään vaikka polttoaineen kulutusta, että joku 7-8 prosenttia polttoaineen kulutuksesta pois per hehtaari. No jos se on yli, jos se on 13 litran luokkaa per hehtaari, niin se on jo litra. Ja jos se kerrotaan montako kertaa sillä hehtaarilla ajetaan kasvukauden aikana ja se kertaa hehtaarit, niin pelkästään jo sitä kautta tulee säästöjä. Ja sitten se päällekkäisajo jää pois, panoksien määrä pienenee. Ja sitten ihan tämmöisiä käytännön esimerkkejä, missä itse olen huomannut, ei vitsi kun tämä onkin hienoa, että kun joku lohko, mihin on ehkä ennen jäänyt sellainen kiva kiila päästä päähän tai näin, niin nyt kun sen ajaa automaattiohjauksella, niin sitä ei jääkään. Että se menee sitten aika hienosti tasan, että näitähän ajolinjojakin voi etukäteen, on semmoinen ohjelma, millä pystyy niitä ajolinjoja tietokoneella etukäteen katsomaan, niin sekin oli ihan mielenkiintoista, kun jollakin lohkolla ajattelin, että no se on paras ajaa tuon sivun mukaan. Mutta sitten kun sen ylhäältä päin katsoin kartalla, niin eihän se nyt noin kannata. Ennemmin tuon sivun mukaanhan se kannattaa oikeasti ajaa, että kun sinne hienosti laskoo sinne ne ajomäärät ja sen nopeuden, kun sinne saa sitten sen työleveyden ja ajonopeuden määrittää, että kauanko siinä ajamisessa menee. Niin niitä oli ihan mielenkiintoinen käydä vähän lohkoja läpi ja katsoa. Se näyttää se pelto eriltä tuolta ylhäältä päin kuin sieltä maanpinnalta hytistä niin siinä saattaa tulla sellaisia yllätyksiä että miten se oikeasti kannattaa ajaa ja sitten kun sä pystyt hyödyntämään niitä ajolinjoja siellä niin siinä on monia etuja kun sitä niin kuin käyttää tai oppii käyttämään sillä lailla että siihen vähän etukäteen perehtyy jo ja että sä tiedät kun sä menet sinne pellolle että kuinka sä ajat ja mistä sä ajat, tehdä niitä ajolinjoja, jos et oo sitä peltoa ennemmin jo sitten ajanut siihen järjestelmään.

[Puhuja 1]

Tuo etukäteinen perehtyminen on hyvä vinkki tuota, itse tuli ekaa kertaa ajettua ajo-opastuksella sillä tavalla että vaan meni, ei sen enempää niin kuin miettinyt sitä muuta kuin että jossain välissä tässä varmaan nyt pitäisi määrittää se A ja B piste ja samana vuonna otettiin pelloista ilmakuvat karttapaikkaan niin tuota se harmittaa monta vuotta vielä jälkikäteen että ne jäljet on tullut ajettua vähän kuinka sattuu.

[Puhuja 2]

Joo kyllä, siitä ne näkyy ilmasta käsiin sitten paljon paremmin.

[Puhuja 1]

Joo kyllä, juuri näin. Tuohon vois varmaan vielä, oon samaa mieltä että kyllä se ylipäänsä että se ohjaus jää pois niin helpottaa ja somemutkat jää väliin ja muuta vastaavaa. Ja se selkein hyötyhän varmaan niin kuin väittäisin että on niin kuin semmoisissa tehtävissä missä nyt sitten on vaikea seurata sitä rajaakin missä pitää ajaa että ruiskutus on tosi selvä esimerkki siitä että ainut jälki kasvustossa mitä pystyy seuraamaan on lähinnä se edellinen ajouran. Okei vaahtomerkkareita on joskus ollut mutta nekin on sitten vähän omalaisia haasteita sitten niiden kanssa että kuinka se vaahtomerkkari toimii ja kuinka vaahto pysyy siellä ja muuta. Ja sitten taas jos miettii niin kuin maanmuokkausta että maanmuokkauksessa jää kuitenkin aika selvä niin kuin jälki siihen maahan että mistä on ajettu. Mutta sitten taas aika usein taitaa niin kuin olla sitä että no okei jos vaikka äes on kovin leveä niin sitä voi olla hankala hahmottaa siellä jonkun matkan päässä ja sitten vielä se että tuota ehkä siinä kuitenkin ihminen ottaa semmoista niin kuin varmuuden päälle varaa että ajaa sen entisen jäljen päällä kun taas automaattiohjauksella pystyy olemaan aika varma.

Sen voisi sieltä perusteesta toki vielä mainita että kyllähän automaattiohjauksessa usein niin kuin se perusoletus on sitten se että automaattiohjausta tehdään sellaisella paikannuksella joka kykenee nyt sitten jonkunlaiseen senttitasoon että jos ei minkäänlaisia korjauksia tuota paikannuksessa ole niin se saattaa olla pelkästään metritasoa sitten se niin kuin tarkkuus. Se saattaa joskus toimia mutta tuota niin kova riski on sille että se jonain päivänä ei sitten toimikaan.

[Puhuja 2]

Joo kyllä siitä on kokemusta että ihan semmoisella niin sanotusti ilmaisella versiolla niin en lähde kylvämään toista kertaa. Kokeilin kyllä mutta se on ehkä näihin äestyksiin ja muokkauksiin riittävä tarkkuus sitten niin että kyllä se sitten ainakin omaan silmään tyydyttää että ne olisi niin kuin aika lähelle oikein ne linjat siellä sitten.

[Puhuja 1]

Joo siinä varmaan justiin korostuu se että mitä ollaan tekemässä. Että jos riviväli kylvössä on 12,5 senttiä niin sitten jos on se 12,5 senttiä tuota virhettä niin siinä saa sitten kanssa miettiä että kun yksi rivi puuttuu kolmen tai neljän metrin välein niin mitä se sitten tekee. Taikka leveämmällä koneella harvemmas mutta kuitenkin.

[Puhuja 2]

Jos vielä pitemmälle mennään tätä automaattiohjaus juttua että sitten siellä on ne lohkoautomatiikat ja määränsäädöt sitten vielä mikä tavallaan nyt liittyy myös sitten siihen automaatioon kun sitä viedään vielä pitemmälle. Mutta jos nyt puhutaan tuosta automaattiohjauksesta ja ajo-opastin-jutusta niin siinä sä kumminkin pystyt vähän niin kuin niin sanotusti manuaalisesti sitä lohkoautomatiikkaa harrastamaan jo tarkemmin että kun sä näet vaikka kun menee kiilalle ja se maalaa se ajo-opastin, niin että sä pystyt itse sulkeen sitten paremmin oikeeseen aikaan jotakin hinattavan ruiskun puomia mikä on aika kumminkin kaukana sieltä hytistä ja jos on leveä puomi niin et sä sitä näe. Että se on niin kuin silläkin tavalla, auttaa sitä työtä jo aika paljon vaikka se ei olisikaan viimeisen päälle automaattinen isobus-laitteisto niin siitä saadaan kumminkin apuja jo.

[Puhuja 1]

Kyllä samaa mieltä.

[Puhuja 3]

Tuleeko jotain muuta mieleen mitä haluaisitte nostaa esiin liittyen jankkurointiin tai automaattiohjaukseen, jäikö jotain vielä sanomatta?

[Puhuja 1]

No mä voisin itseasiassa, kun puhuttiin niistä tavallaan niin kuin kaatojen yhdistämisestä siihen jankkurointiin ja muuhun niin tuota siihen liittyen tuli vähän niin kuin mieleen myös se että tuota ja ehkä vähän tähän justiin että kaikki nyt ei tarvii olla niitä kaikista viimeisimpiä mahdollisia vehkeitä ja muita niin tuota se nyt tuli mieleen että sittenhän vanhastaan jos saattaa jostain latojen takaa ja muualta löytyä näitä myyräauroja niin tuota myyräaurahan nyt sitten on tällainen aika usein yksittäinen piikki mutta kuitenkin mun mielestä aika likellä sitä jankkurin piikkiä ja sitten tuota myyräaurassa myös on yleensä semmoinen kuula myös siinä piikin alaosan takana eli ajatuksena on sitten se että se niin kun jos maa jäisi semmoiseksi kun se on silloin kun sillä vedetään niin se kuula tulisi siellä takana ja se tekisi ikään kuin semmoista myyräntunnelia sitten sinne maahan. No siinähän on maalajieroja sitten että sanotaan että jos sitä savea on niin kuin tarpeeksi siellä maassa niin se niin kuin oikeastikin ehkä jää se tunneli sitten sinne että sitten muilla niin kuin maalajeilla niin se voi olla että se tunneli vähän niin kuin alkaa siellä sortumaan mutta ehkä niin kuin sellainen että jos nyt tahtoo vähän kokeilla joskus niin toki ne Antin mainitsemat olosuhteet nyt kannattaa myös varmistaa niin kuin omalle kohdalle mutta se että jos niin kuin mietitään vaikka että auttaisikohan jankkuri tähän kohtaan niin kyllähän myyräauralla sitä periaatteessa voi lähteä myös kokeilemaan niin kuin rikkoa sitä jankkoa. Ja ehkä siinä sitten kun sitä yksittäistä piikkiä vetää niin saattaa todeta myös sen että tarviiko sitten jotain muuta varustusta siihen korjaamiseen mutta semmoisena niin kuin ekana kokeiluna mä ehkä sanoisin että jos semmoinen myyräaura jostain siitä löytyy niin voihan silläkin sitä kokeilla. Ja tuota no se tosiaan sitten että se tarpeen määrittäminen sehän on aika selvä tosiaan niin kuin se että jos sitä ensiapuna lähdetään tekemään että jossain on jotain lätäkköpaikkoja niin sitten lähdetään niitä korjaamaan ja siinäkin toki pitää olla tosi niin kuin varovainen mun mielestä siinä että koska sen korjaustoimenpiteen sitten tekee että saako sen tiivistymän siirrettyä syvemmälle. No ehkä sen saa siirrettyä syvemmälle ja sitä kautta se on niin kuin ongelma jatkossakin, mutta onhan siinä toki sekin etu että sitten tuota sillä vedellä on niin kuin jatkossa enemmän tilaa mihin mennä että ehkä se sitten tavallaan niin kuin toisella kertaa tulee kuntoon kun saa ne olosuhteet sitten paremmaksi sen ensimmäisen läträämisen myötä mutta tuota niin sitten taas niin kuin ylipäänsä se että vaikka niitä lätäköpaikkojakaan ei olisi jos se on ihan koko pellolla tai tietty pellon osakin sellainen että tuntuu että siinä pintamaassa sitä kosteutta on tosi paljon mutta se ei salaojiin pääse niin kyllä kannattaa lapiolla käydä kokeilemassa ja kaivamassa että onko siellä havaittavissa semmoista tiivistä kerrosta. Tuossa justiin syksyllä vähän tehtiin kierrosta noilla omilla pelloilla tai oikeastaan vaimo teki. Mutta tuota niin hän sitten yhdestäkin pellosta löysi semmoisen ihan mielenkiintoisen kohdan että oli ihan selvä jankko olemassa ja se oli vieläpä semmoinen vähän erilainen että meillä on osasta maita ruostetta niin tuota se oli semmoista enemmänkin niin kuin hiekkaa ja siinä oli sitten ruostetta päässyt siihen että siinä oli melkein semmoinen hyvä että ei niinkuin johonkin no ei nyt tiiliskiveen mutta semmoisen kiinni ruostuneen hiekan oloinen kerros siinä että siinä kyllä ihan totesi että tämä on aika selvä kohde tavallaan jankkurille että se ei niinkuin siitä itsestään ainakaan korjaannu.

Sehän nyt sitten, tässä Antti mainittikin tuosta no toki kylvöstä ylipäänsä ja sitten siitä että ne kasvijuuret oli se sitten kylvö tai nurmi mihinkä sitten se jankkurointi tehtiin mutta se että ne juuret pääsisi niinku stabiloimaan sen jankkurointijäljen niin tuota kyllähän sitten sekin on yksi tapa syväkuohkeuttaa ne kasvijuuret niinku yksinään, mutta tollasessakin tapauksessa vähän mietityttää että se saa olla aikamoinen muokkausretikka tai muu mikä niinku kykenee tommoseen noin kovaan tiivistymään.

[Puhuja 2]

Kyllä ja se semmoinen tässä tuli nyt vielä mieleen että kun ollaan nyt puhuttu siitä että saadaan se vesi pois siitä pellonpinnasta sinne salaojiin niin onhan se vähän sitten myös toisipäin että kun se jos se maa on tiivistä niin ei se kosteus myöskään nouse sieltä alhaalta sinne juurille että saadaan sitten se vedenvirtaus toimimaan niin sanotusti molemmin päin että se on sitten kasveilla käytössä sieltä syvempää alhaalta kun se maarakenne on kunnossa ja löyhempää. Se on yksi semmoinen huomio mikä tässä vielä nousi.

[Puhuja 1]

Joo ja hyvä huomio onkin. Se on viime kasvukausinakin huomattu, että ei se välttämättä ole se pääasia vedestä eroon pääseminen vaan se että saataisiin sitä säilytettyä siellä. Se on kuitenkin yksi aika tärkeäkin satotekijä sitten siellä joukossa.

[Puhuja 3]

Joo hienoa. Kiitos tästä Antti ja Jori, ja kiitos sulle kun kuuntelit. Pysy jatkossakin kuulolla, jatkamme podcast-sarjaa kestävän viljelyn merkeissä. Seuraavaksi luvassa muun muassa maan kasvukuntoon sekä XR-teknologian mahdollisuuksiin liittyviä aiheita. Tämän podcast-sarjan tarjoaa Euroopan unionin osarahoittamat hankkeet Hiiliviljelyn portaat, Tulevaisuuden ilmastoviisas ruokajärjestelmä Etelä-Pohjanmaalla (TIRE) ja Huomisen älykäs maatilayritys (HÄMY), joita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rahoittaa Euroopan unionin maaseuturahastosta, ja toteutetaan meillä SeAMKissa.