SeAMK Podcast - Investoinnit - Kustannusten hallinnalla kannattavuutta maidontuotantoon -hanke

Rajakorpi: 

No niin, tervetuloa mukaan podcastiin. Podcastit ovat osa kustannusten hallinnalla kannattavuutta maidontuotantoon hanketta, jonka on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja Valio Oy. Yritystoimintaa kehittävän maitotilayrittäjän tavoitteena on, että maitotilayritys on siellä tulevaisuuden toimintaympäristössä kilpailukykyinen ja kannattava. Tämän hankkeen tarkastelukulmana onkin tulevaisuuden tavoitteiden saavuttaminen kustannuksia hallitsemalla. Ja tämän podcastin aiheena on investoinnit pitkän ja keskipitkän aikaväliin. Studiossa ovat mukana keskustelemassa maitotilayrittäjät Terho Korpela ja Pasi Patana, yliopettaja Margit Närvä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja minä olen tämän hankkeen projektipäällikkö Jyrki Rajakorpi myös Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Ja lähdetään liikkeelle siitä pitkän aikavälin investoinneista. 

Närvä: 

Tervehdys. Pitkän aikavälin investoinnit maitotilayrityksessä nyt lähinnä varmaan on se suurin se navettainvestointi. Sen käyttöaika on pitkä 20–30 vuotta ja kun navettainvestointi toteutetaan, niin siihen sitoutuu paljon sitä pääomaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että kun pääoma sitoutuu, niin sitten se raha on siinä kiinni ja sen jälkeen on mietittävä tarkasti, mihin muuhun sitä resurssia enää on laittaa. Sen takia navettainvestoinnin onnistuminen ja sitä tukeva huolellinen suunnittelu on aivan äärettömän tärkeää, koska vaikutukset ulottuvat niin pitkälle. Tässä ihan alkuun vois kysyä meidän maitotilayrittäjiltä, että koska te ootte tehnyt tällaisen pitkän aikavälin navettainvestoinnin ja mitä kokemuksia teillä on siitä? 

Korpela:  

No joo, elikkä tervehdys vaan kaikille. Mä nyt oon tehnyt, 2021 valmistu navettainvestointi, että siinä suurin piirtein tuplaantui tuotanto ja lypsyrobotit otettiin käyttöön. Se oli kyllä euromääräisesti mun suurin investointi, että muutaman vuoden takaa, kolmen vuoden takaa.  

Rajakorpi: 

Entäs Pasi?  

Patana:  

No joo, meillä 99 valmistui tämä tuotantorakennus, että mehän tehtiin yhteinen yritys naapurin kanssa silloin. Varmaan oltiin semmoisia ensimmäisiä tämmöiseen systeemiin ja meillä se tuotantorakennus on pysynyt, että sitä ei ole laajennettu, että tuotantoa kyllä on sitten saatu lisättyä siellä seinien sisällä. Ja nyt oli toisella osakkaalla sukupolvenvaihdos reilu 12 vuotta sitten ja siihen tuli nuori isäntä jatkamaan meidän kanssa. Ja sitten kun tässä nyt ei ole sillä lailla ollut painetta laajentaa sitä, niin ei ole sitten viety seiniä sen leveämmälle tähän asti. Keskitytty vaan siihen navetan sisällä olevaan toimintaan.  

Närvä: 

Joo. Elikkä toinen on tehnyt muutama vuosi sitten ja toisella on vähän pidemmällä aikaväliltä kokemuksia, että mitenkä se navetta on sitten käytännössä toiminut. Vois vielä kysyä teiltä näiden navettainvestointien osalta, että mikä siinä investointipäätöksessä tavallaan, että minkälaisia laskelmia teitte sen tueksi ja mistä te haitte tietoa navettainvestointipäätöksen tueksi.  

 Korpela: 

No siinä tehtiin, tietysti tukeahan siihen saatiin, niin se oli semmoinen perussetti siinä se. Tehtiin tämä likvi tai mikähän se nyt on joku talouslaskelma kuitenkin, jossa on noin 10 vuotta se aikaväli. Niin sen kävi tekemässä Proagrian ammattilainen, et se oli tietysti semmoinen pitemmän aikavälin laskelma. Mutta jo ennen sitä laskelmaa, niin oli jatkuvasti mielessä ja sitä oli pyöritelty sellaisilla vähän yksinkertaisemmilla malleilla, että mitenkä se voisi toimia. Onko peltoa esimerkiksi riittävästi ja mitä työvoimaa siinä tarvittais ja mitä eri vaihtoehdot, että millä tavalla se laajennus toteutetaan. Niin niitä eri vaihtoehtoja sitten pyöriteltiin vähän semmoisilla yksinkertaisemmilla malleilla.  Mutta tosiaan sitten kun suunnitelmat tehtiin vähän tarkemmin, että minkälainen ihan tarkalleen ottaen tehdään. Päädyttiin siihen, että seiniä oikein reippaasti lisää. Sitten tehtiin toki tämä pidemmän aikavälin laskelma talouspuolelta. Sitten peltopuolella ja eläinten hankinnassa, niin on omat laskelmat sielläkin kyllä. Nyt näin jäljestä päin voisin sanoa, että ei riittävästi tullut sitä asiaa pohdittua ja mietittyä. Enemmän aikaa olisi kyllä saanut käyttää niihin, niin olisi varmasti parantanut näitä jälkiseuraamuksia.  

Rajakorpi: 

Niin tähän voisikin sitten vielä kysyä, kun on ihan muutama vuosi sitten teillä investoitu, että minkälaisia vinkkejä antaisit investointia suunnitteleville?  

Korpela: 

No ainakin se pitäisi aloittaa riittävän aikaisin. Että ihan nyt jo yksistään karjan lisääminen. Jos sitä nyt lähtee vaikka suunnittelemaan, että omasta karjasta lähdetään lisäämään. Niin periaatteessa 1000 päivää ennen h-hetkeä, pitäisi tehdä jalostussuunnitelma. Sitten siitä jonkun aikaa, niin aletaan siementämään niitä lehmiä ja siitä menee yhdeksän kuukautta niin sitten poikii ja näin edespäin. Elikkä siinä menee kyllä todella kauan eli sehän on kolmisen vuotta yksistään siihen ja niillä pitäis olla ne tilatkin valmiina ja kaikki. Kyllä siinä, jos viimeisen päälle hyvin meinaa tehdä, niin yllättävän pitkä aika pitää olla siihen. Sitten toinen mitä ei varmaan liikaa voi tehdä, on näitten eri vaihtoehtojen vertailu. Että, mitä jos mä teen tällaisen, niin mitä se sitten tarkoittaa ja mitä euromääräisesti. Muutenkin kaikki työvoima ja peltopinta-ala tietysti ratkaiseva. Ja olisi tärkeätä, että ei se ois mikään semmoinen kertolaskuharjoitus pelkästään. Että nyt on 50 hehtaaria ja mä tuosta yhtäkkiä teenkin 100 hehtaarin mukaan pellon rehut, koska ne niin sanotut ylimääräiset 50 hehtaariahan on siellä vähän edempänä ja vähän huonompia sitten yleensä ne maat. Että siinä voi tulla sitten vähän yllätyksiä, että ei sieltä tuukkaan justiin sillä samalla kertoimella sitä tuotantoa. On yllättävän paljon niitä asioita, mitä kannattaisi kyllä tarkasti miettiä. Ja ennen kaikkea miettiä, että miten se tehdään, ettei nyt aivan vaan ajattele, että kyllä se siitä, vaikka yllättävän hyvin menee niinkin. Mutta varmasti sillä suunnittelulla kuitenkin pääsisi ja yksi asia, mikä itsellä on vähän jäänyt huonolle mallille, on tuo kysellä muilta, jotka nyt on tehnyt viime aikoina vastaavanlaisia ratkaisuja. Erittäin tarkasti pitäisi kysellä ja jopa laittaa jonkinlaiseen suunnitelmaan tai sellaiseen listaukseen, että mitä tarkalleen ottaen pitää kysyä. Ja sitten yrittää vertailla ilman mitään intohimoja niitä eri järjestelmiä ja merkkejä ja kaikkia. Ei sorru siihen, että joku tietty robottimerkki nyt vaikka on ehdoton, että sinne vaan kunhan pankista rahaa saa. Vaan yrittää malttia pitää siinä suunnitteluvaiheessa. Mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty, koska siinä on into kova tietenkin, että pitäisi uutta saada ja siinä sitten helposti ei maltti riitä siihen tarkkaan analysointiin.  

Patana: 

No joo, kyllä tuntuu, ettei se asia ole muuttunut 20 vuodessa miksikään. Ois pitänyt miettiä enemmän ja tutkia tarkemmin ja tehdä kaikkia näitä, mutta ehkä se kuvaa vähän tätä asian vaikeutta ja laajuutta. Että mehän silloin aikanaan päädyttiin tähän. Varmaan pari vuotta mietittiin tätä yhteisen rakentamista siinä, kun rehuhommat oli jo porukassa ja pellot aika lähellä toisiaan, että oisko siinä jotain järkiä, että saatais riskiä puolitettua ja henkilöriskiä ennen kaikkea. Ei siinä, musta tuntuu, että meillä ei oikeastaan mitenkään käynyt, vaikka tämmöiseen lähti, että en tiedä oiskohan meillä lehmiä enää ollenkaan ilman tätä. Että miten olis lie jatkettu sitten, kun molemmilla oli vähän tarvetta laajentaa jonkun verran. Ja naapurilla oli navetta siinä mallissa, että sitä ei oikeastaan edes kannattanut laajentaa. Se olisi ollut tehtävä uusi. Ja silloin kun sitä tehtiin niin ehkä siinä se kokoluokka oli, vaikka mekin tehtiin se 70 lehmää, niin niitä ei kumminkaan hirveästi ollut vielä 25 vuotta sitten. Että olis pitäny ulkomaita lähteä kiertämään pari reissua ja hakia sieltä, että mitenköhän tämä kannattaisi tehdä. Mutta tuota se jotenkin tuntu, että ei kyllä se tästä menee, että tehdään vain, piirretään tuohon ja siihen lehmille tilaa. Ja ei se nyt onneksi mennyt ihan puihin, että tuota se on vielä toiminut tähänkin asti. Ja semmoinen hyötyhän oli, että silloinkin me saatiin tämä rakentamisavustus kaksinkertaisena, että molemmat sai sen oman maksimimäärän. Ja se tehtiin sitten vielä vanhalla tyylillä niinku edellinenkin navetta, että oli palkatut kirvesmiehet ja itse häärättiin siinä mukana niin paljon, kun kerittiin. Mutta sehän ei oikein oo enää tänä päivänä mahdollista, että se menee se kokoluokka jo semmoiseksi, että se vaatii vähän sitä erikoisosaamista enemmän, että juoksupoikana jos ehdit olla, niin se on todennäköisesti siinä. Ja meillä tuli sitten tuossa, kun nyt ollaan oltu, että me on oikeastaan päästy siihen koko aikana, että meillä nyt on sitten tämän yhteistyön ansiosta, vaikka me asemalla lypsetään, niin meillä on likimain työpäiviä ihan tavallisen työssä kävijän verran. Joutuu välillä olemaan ihan navetasta poiskin. Ehtii miettiä kaikkia. Mutta se kyllä vähän lisää noita yksityistalouden kuluja, kun ei mene navettaa, että se on se huono puoli siinä, mutta onneksi siitäkin on selvitty.  

Rajakorpi: 

Joo. Navettainvestointiin tietysti liittyy rahoituksen järjestäminen. Minkälaisia ajatuksia Terholla on muutaman vuoden takaa? Miten näet, missä vaiheessa sitä rahoitusta kannattaa ruveta suunnittelemaan?  

Korpela: 

No kyllähän se siinä aika lailla kulkee mukana, koska varsinkin jos isosta investoinnista puhutaan, niin euroissahan ne kaikki siinä mitataan. Ja kyllä kannattaa varmaan hyvissä ajoin olla ainakin yhteydessä pankkiin ja tukiasiat, rahoittajiahan hekin on ELY-keskuksessa, että tuota myös sinne. Perehtyä ainakin, että mitä vaatimuksia siellä on. Et se vähän varmaan riippuu omasta tilanteesta, että kuinka kokee tai mitenkä realistinen tietysti tai miten arvelee, että pankki kokee tilanteen, että jos se nyt on ihan varma nakki niin sanotusti, että sieltä rahaa tulee. Niin eihän se nyt sitten oo kun ilmoitusasia, mutta jos se taas on hyvin suuria riskejä siinä mukana, että ei oo välttämättä vakuuksia kovin paljon, niin sitten kyllä on syytä olla hyvinkin aikaisessa vaiheessa, kysellä ainakin, että minkälaiset kriteerit heillä on siellä.  Ja nykypäivänä, tämä nyt oli kuitenkin silloin kolme neljä vuotta sitten, kun mä näistä asioista keskustelin, niin käsittääkseni sen jälkeen on tilanne kiristynyt ihan huomattavasti, että nykyään kuulemma on hyvinkin tiukkaa näitten rahoitusten saamisen kanssa, että kyllä siellä pitää olla kyllä laskelmat kunnossa ja hyvin vakuuttava se tuotantokyky tai osaaminen. Pitää vähän näyttää sitä omaa osaamista, oikeastaan siinä pitää myydä se oma osaaminen näille rahoittajille, koska hehän siinä ottaa riskiä kuitenkin. Tietenkin tämä yrittäjä ottaa suurimman riskin, mutta kyllä rahoittajat on siinä mukana, että heidät pitää vakuuttaa siitä, että tämä homma tulee toimimaan.  

Patana: 

Joo, kyllä Terho oli vähän niinku asian ytimessä, että kyllä se osaaminen pitää näyttää sinne ja tilinpäätösanalyysia pari kolme vuotta pankkiin menemään aina kun teet sen ennen investointia, että sä pystyt näyttää, että tämä on kannattavaa tuotantoa, että mitä voidaan laajentaa. Kannattamatonta tuotantoa on ihan turha ruveta laajentamaan, että sittenhän ei tuu yhtään mitään, että sulla on se oma osaaminen silloin pielessä. Se pitää saada ensin kuntoon, että kyllä se tökkää todennäköisesti siihen. Jos sä meet pelkän yhden vuoden veroilmoituksen kanssa sinne ja kolminkertaistan tuotannon, niin ehkä se vaatii vähän enemmän sitä työtä. Ja on todella kiristynyt nämä lainaehdot niin paljon, että siinä ei enää riitä ne pelkät vakuudetkaan, vaan se on se maksukyky ja mitenkä sä muuten sitä voit osoittaa kuin vanhan tuotannon kannattavuudella.  

Närvä: 

Joo, tässä keskustelussa tuli esille paljon tää suunnittelun merkitys. Nostitte sitä esille, että pitää olla ajoissa matkassa ja puhutaan navettainvestoinnista, eläinmäärän nostosta, niin useita vuosia jopa jo aiemmin aloittaa se suunnittelu ja pohdinta, että mitenkä kaikki sitten ratkaistaan ja hakea tietoa monipuolisesti, kysyä muilta. Ja tää oli mun mielestä hyvä nosto tämä, että malttia mukana, että rauhassa suunnitella ja miettiä ja eri vaihtoehtoja sitten vertailla. Tästä tuli tästä navettainvestoinnista ja siitä pitkän aikavälin investoinnista. Sitten maitotilayrityksessä keskipitkän aikavälin investointeja tehdään myös ja sieltä varmaan yksi keskeisimmistä on miettiä se säilörehun korjuumenetelmä elikkä mitenkä se sitten ratkaistaan. Ja tiedetään, että koneet ovat kalliita, isoja investointeja on, niin siellä tietysti eri vaihtoehtoja on se, että niin ostetaanko koneet itselle vai löytyykö yhteistyökumppaneita, joiden kanssa ne voi yhdessä ostaa tai sitten käytetäänkö urakoitsijaa ja näitten eri vaihtoehtojen vertailu. Tässä vois teiltä taas kysyä, että mitenkäs teillä on tällä hetkellä säilörehunkorjuu ratkaistu?  

Korpela: 

No meille tekee tuota urakoitsija rehut, mutta me ollaan kyllä siinä mukana se mikä pystytään. Elikkä siis minä ja sitten mulla on työntekijöitä ja tällaisia urakoitsijoita hekin tavallaan ovat, mutta kuitenkin. Niin eli me ollaan siinä esimerkiksi siilolla traktorin ja kurottajan kanssa ja sitten vuokrataan kärry siltä urakoitsijalta ja ajetaan sitten väliä siinä. Sitten ajosilppuri on sieltä urakoitsijalta ja karhotin ja niitto osittain. Eli tää on tämmöinen vähän sekamalli tavallaan, mutta ei oo kuitenkaan mikään yhteisyritys kyseessä tosiaankaan, vaan osaulkoistus tavallaan. Siihen oon päätynyt sillä lailla, että silloin sitä nyt on tällä tyylillä tehty vähän yli 10 vuotta, että sitä ennen oli itsellä rehukalusto kyllä ja sit se vaan yksi päivä hajosi se noukinvaunu niin pahasti, että sitä ei kerta kaikkiaan saanut kuntoon ja sitten pyysin urakoitsijaa siitä, että voisitteko te tulla tekemään rehut loppuun. Oiskohan siinä ollut vielä toinen sato korjaamatta ja he kävi tekemässä ja totesin, että tämähän kävi helposti. Ja sitten toki laskeskelin siinä ankarasti, kun sai ensin vähän niinku kokeiltua, että minkäslainen homma tää nyt on. Totesin sitten, että olihan se nyt kalliimpaa paperilla, mutta toisaalta sitten ei tarvinnut näitä huoltoimenpiteitä ja muita tehdä sitten ollenkaan, ei tarvinnut murehtia niistä yhtään. Jos se kone hajosi siellä urakoitsijalla pellolla, niin sai sitten vaan kysyä, että kauankohan tässä vielä menee, ja se tuli kyllä kuntoon ihan ilman, kysy tai ei. Taas silloin kun itsellä on oma kone, niin silloinhan siinä välittömästi sitten vastuu tai on koko ajan se vastuu itsellään, että saadaan kone kuntoon ja homma jatkuu. Niin tämä nyt poistui ja pystyi itse keskittymään tai tuli se rehu tehtyä ensinnäkin niinku päivässä aikaisempien viikkojen tai viikon tai reilun viikon sijaan. Ja se tavallaan se sääriski no onhan siinä sääriski etenkin, jos se on justiin sadepäivä silloin kun ne tulee, mutta toisaalta se sattui todennäköisemmin se sadepäivä siihen viikon ajalle. Mutta tosiaan vertailua tein siinä, talouslaskelmia, että mitäs jos mä ostan itse. Mutta kyllä siinä taustalla ehkä oli se työväen määrä, että kun meillä nyt ei oikein, on palkkaväkeä ja sitten on tosiaan tällaisia vähän niinku urakoitsijan tapaisia, jotka tuntitöinä tekee, niin joka tapauksessa pitäisi maksaa jollekin jotakin, että se homma tapahtuis. Että ei ollut silloin eikä oo nytkään mitään tällaista hirveän laajaa edullisen työvoiman reserviä siellä ja ihan riittävä työllisyys oli itsellä siinä sitten. Niin tavallaan siinä vapautui sitä työvoimaa sitten kuitenkin niin paljon tähän oikein varsinaiseen aktiivitoimintaan, että vaikka se tosiaan vähän oli kalliimpaa, mutta toisaalta sitten se oli hyvinkin varma se tieto millä se toteutuu se homma. Aikaisemmin se oli periaatteessa halpaa, mutta siinä oli paljon niitä riskejä, että jos se kone hajoaa tai sitten tulee tätä häiriötä siellä töissä, niin sit se saattaa ollakin hyvin kallista.  

Patana: 

Joo, meillä taitaa olla vähän enempi sekasikiö tämä rehuketju kuin sulla, että meillä noukinvaunulla tehtiin vielä kolme vuotta sitten ja se nyt on vielä käyttökuntoinen täysin. Mutta vähän lyhyempää silppua kaivattiin siihen ja sitten piti valita, että lyhyen silpun noukivaunu 196 000, niin otettiin kokeillaanpas tämä ja käytetty tarkkuussilppuri 26 000 ja tuota me sitten ostetaan siihen silppurin eteen traktori ja mies ja yksi traktori ja kärry siihen välille ja sitten on noukinvaunulla ajettu myös siellä alla. Että se noukinvaunu kumminkin pidettiin hätävarana rikkoutumisen varalta, että jos nyt sattuu, että menee rikki, niin sillä voi jatkaa ajoa sitten. Ja siinä ei kyllä oikein isoja kustannuksia oo tullut, että varsinkin pääomakustannukset on aika minimaaliset ja sitten oikeastaan tämä silppurin huolto on ulkoistettu tälle, joka sitä silippuria käyttää. Ja nyt sitten vielä yhden kesän tehtiin, niin sit tuli kysely, että voitaisko me tehdä tuolla ketjulla toisellekin tilalle ja sieltä tuli sitten mies ja kärry siihen rinkiin lisää. Ja siinä on saatu sitten oikeastaan nämä omat navettahommat tehdä suurin piirtein rauhassa ja sitten pitemmillä matkoilla ajettu kolmella kärryllä sitten väliä. Että minun aika on melkein ollut tuolla siilon päällä, että siellä saa sitten häärätä silloin, että sehän on vissiin se parhaan miehen paikka aina. Sinne ei muista ainakaan oo vapaaehtoisia ollut, että joka paikkaan muualle on kyllä tulossa väkiä, mutta ei sinne. Niin sillä me on nyt tehty ja siinä on kumminkin huomattu se ku aikaisemminkin tehtiin tarkkuusilippurilla, että sinne vaan siiloon menee se 15% enemmän tavaraa näillä traktoritallausvehkeillä, mitä meillä on ja säilyvyys on vähän parempi. Sitten on se appeen teko, että siinä ku sekoitetaan väkirehut sitä ei tarvitse enää silppuamisen takia pyöritellä yhtään ylimääräistä, että siinä nyt sen muutama 100 litraa menee vähemmän polttoainetta talven aikana.  

Rajakorpi: 

Joo. Eli niinku täskin kuullaan, niin nämä on hyvin yrityskohtaisia ratkaisut, miten säilörehun korjuu on järjestetty ja millaisella ketjulla sitä tehdään.  

Närvä:  

Joo ja tässä teidän valitsemilla tavoilla niin sitä riskiä eri tavoin sitten pyrittiin hallitsemaan, nimenomaan sitä konerikon riskiä. Että toisessa oli sitten siirretty sinne urakoitsijalle ja teillä oli sitten siinä vielä vaihtoehtoinen ratkaisu, jos sattuu niin, että just pahimpaan aikaan hajoaa. Näitten niin kun taloudellisen ja vertailun, että mikä ratkaisu sitten olisi kaikista edullisin vaihtoehto. Näitä pystyy laskea eri investointiaskelmamenetelmillä. Nettonykyarvon menetelmä on sellainen luotettavin menetelmä. Ja jos sillä lähtee laskemaan sitä säilörehun korjuuketjun eri vaihtoehtojen keskinäistä vertailua, niin silloin voidaan oletuksena tehdä, että eri menetelmillä sitten saadaan samanlaatuista säilörehua, jolloin voidaan tarkastella pelkästään niitä menoja, että mitä se sitten tarkoittaa siellä, että mitä ne eri ketjut tulee yrittäjälle maksamaan. Ja tietysti, kun koneet ovat niin kalliita ja tiedetään, että niitten vuosittainen käyttöaika on aika pieni, niin se, että jos pääomaa sitoutuu paljon siihen, niin silloin tietysti sitä kautta se on aika arvokasta. Tuos tulikin Pasilla, että teillä tehdään myös samalla ketjulla toiselle yritykselle niitä rehuja, jolloin saadaan niille koneille enemmän sitä käyttöaikaa. Nyt kun näitä sitten lähtee vertailemaan, että kannattaako ne omat koneet olla vai olisiko sitten yhteistyössä, että olisi tosiaan niin, että joku toinen maitotilayrittäjä tai sitten naudanlihatuotantoyrittäjä esimerkiksi lähtisi niitä koneita yhdessä ostamaan tai sitten se urakoitsija on se vaihtoehto. Niin se, että mitä niitä vertaillaan, niitä saadaan kyllä sinne laskentakaavoihin sijoitettua ne arvot ja vastaukset pihalle, mutta se eri lukujen löytäminen luotettavasti sinne laskelmiin ei olekaan mikään helppo juttu. Siinä täytyy tuntea se investoinnin hankintameno, mitä se sitten maksaa. Sitten toisaalta ne vuosittaiset menot, mitä sieltä tulee esimerkiksi nyt siihen kunnossapitoon liittyvää. Paljonko pitää laskea siltä varalta, että siellä on kuitenkin aina niitä kuluvia osia. Saattaa tulla näitä yllättäviä rikkoja. Toisaalta sitten pitää tuntea myös jäännösarvo. Miettiä se, että kuinka kauan näillä koneilla nyt sitten aiotaan sitä rehua tehdä. Onko se 10 vuotta, kahdeksan vuotta ja mikä näitten koneiden arvo on sen ajan päätyttyä ja sit voidaan laskea sitä näitten edullisuutta. Näitten tietojen hankinta, niin siitä oikeastaan teiltä olisin kysynyt, että mistä teidän mielestä sitten tällaisia tietoja luotettavasti saa, että keltä niitä kannattaa kysyä ja mistä sitä kannattaa lähteä purkamaan? 

Patana: 

No kyllä se jäännösarvo on semmoinen, että se siihen nyt todennäköisesti löytyy kohtuullisen oikeassa oleva arvo nettikoneen kautta. Plaraa niitä, että paljonko on 10 vuotta vanha ja paljonko se arvo on tippunut ja ottaa siitä vielä vähän pois. Sitä on niinku turha sieltä ja melkein käyttäisin, että ihan pudottaa, ei nyt ihan nollaan, mutta ei montaa kymppitonnia saa kyllä mikään kone maksaa enää vanhana. Mutta tässähän on aina se mahdollisuus, että saa tehtyä semmoisen laskelman kuin itse haluaa, että jos minä haluan oman ajosilppurin, niin tehdään siihen semmoinen laskelma, että se näyttää siltä, että minun kannattaa se ostaa. Mutta ehkä se on parempi kumminkin jättää tuohon, mikä on lähempänä totuutta. Se pääomakustannus siinä on kumminkin niin iso. Että tässä jo neljä viis vuotta sitten, kun sitä nyt lietekärry on markka-aikana ostettu ja uusi maksaa euroina saman verran, mitä se maksoi markkoina, että mä lasken, että no eihän tuo kun 5€ kuutio ja kärry vielä seisoo tuossa lietesäiliön reunalla. Sitten kun rupiaa laskemaan, että paljonko sitä tulee lisää, että se lähtee liikkeelle siitä, niin sitten tulee vasta se hinta tälle. Se nyt jäi ostamatta se uusi lietevaunu samalla lailla kun tämä uusi noukin vaunukin.  

Närvä: 

Kyllä, elikkä malttia ja suunnittelua jälleen ja tämä, että niin tuossa tuli aiemmin navettainvestointien yhteydessä, että ei kannata tiettyyn merkkiin ja tiettyyn asiaan, vaan mahdollisimman puolueettomasti tehdä sitä vertailua, kun lähdetään sitä taloudellisuutta laskemaan.  

Korpela: 

Joo, kyllä tuo justiin, samat menetelmät meillä Pasin kanssa suurin piirtein on, että nettikone on kyllä hyvä siinä. Ja sittenhän, jos nyt ihan uutta lähtee ostamaan niin tai miksei käytettyäkin, mutta että on tietysti vähän eri ikään kuin varusteita ja eri tehoja ja kaikkia tällaisia, niin siinähän voisi olla semmoinen yksi ajatus, että yrittää lähteä mahdollisimman, sillä minimimallilla, yrittää käyttää sitä ammattitaitoa, mikä kelläkin on. Että millä pystyy sitten arvioimaan sen laitteen tarpeellisuuden, niin että lähtee vaikka siitä aivan minimistä, millä se homma juuri ja juuri onnistuu, mitoittaa sen sellaiseksi. Sitten kun siinä nyt varmaan kuitenkin vähän käy mielessä ne lisävarusteet ja kaikki muutkin mitä pitäisi olla, niin sittenhän sille vois laskea tavallaan sen, että mitä lisähyötyä siitä sitten on siitä mahdollisesta lisävarusteesta tai lisätehosta ja yrittää sen eriyttää siinä. Niin aika usein niissä laskelmissa kyllä helposti päätyy siihen, ettei ehkä oo hyötyä sitten. Se riippuu niin siitä pinta-alasta ja tällaisista tarpeista. Mutta oli miten oli niin, että lähtee mieluummin ehkä niin niin päin liikkeelle siinä hankintaprosessissa, että ensin minimi ja sitten vasta eikä toisinpäin, että ensin kaikilla herkuilla ja sitten sieltä lähdetään pudottelemaan sitten varusteita pois, niin sitten se herkemmin se jää sitten vähän kalliimmaksi ehkä se. Mutta tämäpä vaatii sitä mielikuvitusta ja ammattitaitoa, että osaa muuttaa kaikki asiat sinne euroiksi, jotta ei tosin lähde sitten se kone. Pitää jättää ne ostohousut niin sanotusti kaappiin, kun lähtee näitä värkkäilemään, ettei saa liian kova into olla. Pitää nukkua sen yön tai parikin yötä ylitse, että ei sitten tuu tehtyä hätiköityjä päätöksiä. 

Rajakorpi: 

Joo, tuossa aikaisemmin Terho mainitsikin yhtenä perusteena sille urakoitsijan käytölle työvoiman käytön, että sekin voi olla se pullonkaula, että onko työntekijöitä. Ja aikaisemminkin, kun puhuttiin navettainvestoinneista niin kerroit, että miten on tuntiseurantaa harjoitettu ja pyritään niin kun tehostamaan sitä työkäyttöä. Tämä on varmasti myös yksi, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, että mikä sitten on se ihmistyön kustannus näissä eri rehunkorjuuvaihtoehdoissa.  

Korpela: 

Kyllä. Joo, tuota onhan se tärkeää suunnitella ihan konkreettisesti se ketju, kun näitä laitteita hankkii ja miettiä ihan, että kuka ajaa mitäkin ja kuinka monta henkilöä siihen tarvitaan. Pitääkö ruveta melkein ensimmäisenä kyselemään yleensäkin, että löytyisikö joku kuski sille, että on sekin surkeaa, jos kallis kone siinä seisoo pihassa, kun ei sitä kerkeä kukaan ajamaan. Ja tuota ja sitten taas toistekin päin sitten, et jos se menee liian edulliseksi tämä ketju tavallaan tai ainakin näin hankintahinnaltaan, niin sitähän voi olla, että on vaikkapa yksi kone rikki koko ajan, esimerkiksi joku traktori ja sitten sitä ei pystytä tehokkaasti tekemään sitä työtä. Voi olla jopa niinkin päin, että sitten siellä kaverit seisoskelee vaan tyhjän panttina, kun pitäisi tehdä töitä. Siinäkin voidaan mennä sitten äärimmäisyksiin ja et sitä pitäisi tosi rauhassa miettiä ja sitten vaan todeta, että tilanne näyttää nyt siltä, että nyt pitää kyllä päivittää kalustoa, kun ei homma onnistu. Tai sitten parantaa huoltotoimenpiteitä, että kyllä siinä tällaista mietintää pitäisi aina yrittää käydä.  

Patana: 

Joo ja kyllä siinä aina, kun rupeaa miettimään hankintaa, niin ehkä kannattaisi jonkunlainen kyselykierros tehdä naapuritilojen välillä, että onko teillä lähitulevaisuudessa minkälaisia ajatuksia rehunkorjuun kanssa, että olisko siinä jotain mahdollisuuksia tehdä se porukalle. Siinä tulee tämä työvoimapuolikin sitten yleensä korjattua samalla kertaa. 

Korpela: 

Kyllä se on justiinsa näin ja avoimin mielin aina toivoo varsinkin, jos lähtee kyselemään muilta, ettei nyt heti tyrmättäis. Ja varmaan hyvä on tietysti, kun lähtee kyselemään, niin olla myös itsekin avoimin mielin, että sieltähän voi löytyä joku toinenkin ratkaisu, kun mitä oli itse ajatellut, niin.  

Närvä: 

Kyllä ja tuossa aiemmin puhuttiin siitä rahoituksesta, että kun sitä pääomaa sitoutuu jo sinne navettaan ynnä muuhun, niin sitten tietysti aina se, että kuinka paljon vielä sen lisäksi niihin koneisiin, laitteisiin sitä pääomaa voi ja kannattaa sitoa. Niin siellä tulee se rahoituksen puoli sitten aina toki tarkasteltavaksi. Elikkä, että suunnittelua ja malttia, on ne avainsanat varmastikin.  

Patana: 

On. Ja sitten yksi, mikä minusta pitäisi olla ohjenuorena näissä, että tuota riittävän pitkällä aikajänteellä pitäisi päästä siihen, että ei sun tarvis ottaa lainaa semmoiseen hankintaan, joka ei nosta liikevaihtoa. Silloin saa aika rauhassa nukkua yönsä, aika vähillä riskeillä. Että pitäisi saada kassaa kerättyä sen verran ennen seuraavaa hankintaa, että jäis mahdollisimman pieneksi se vieraan pääomaosuus siinä. Silloin tietää, että on oikeaan suuntaan menossa, tämä juna.  

Rajakorpi: 

Kiitoksia Margit, Terho ja Pasi hyvästä, monipuolisesta ja antoisasta keskustelusta.  

Korpela: 

Kiitoksia.  

Patana: 

Kiitoksia.  

Närvä: 

Kiitoksia.