SeAMK Podcast – Delegoi ja deletoi – kokemuksia työuupumuksesta

Puhuja 1

Tervetuloa kuuntelemaan SeAMKin podcast sarjaa. SeAMKin VOIMA-hankkeesta mukana ovat Salla Kettunen ja Elina Järvinen. Tämän kerran aiheena on yrittäjän työuupumus ja siitä toipuminen. Aiheesta ovat kertomassa sarjayrittäjä Anu Kuivaniemi, jolla on tällä hetkellä sellaiset yritykset, kun Matkustajakoti Evakko sekä Pakopeli Find Out sekä Samu Lescelius liikunta ja hyvinvointialan ammattilainen Maatilamatkailu Ilorannasta. Kumpikin meidän tämän päivän vieraista on uupunut työssään ja kysellään vähän lisää aiheesta heiltä. Samu, kertoisitko millainen tarina sinulla on taustalla?

Puhuja 3

Oon tosiaan aikaisemmin ollut liikunta- ja hyvinvointialalla ja pääsin Helsingin yliopistoon yliopistoliikunnalle ja 10 vuotta sitten tuli tänne Hauholle Ilorantaan jatkaa meidän suvun maatilamatkailua. Iloranta on tosi vanha maatila joka on muunnettu palvelee matkailua. Meillä on toiminta alkanut jo 1937. Mä oon tosiaan neljännessä polvessa yrittäjänä tässä. Kun on pitkät perinteet on tietty toimintatapa, miten on pitkään toimittu. Ja oikeastaan mun äiti on niin kun kahdeksankymmentäluvulla sitten niin kun sillo vuokrattiin pellot naapurille ja vaarilla oli vielä karjaa, ni luopui niistä jo seitsemänkymmentäluvun lopulla ja muuta että 1980-luvulta sitten täysin keskitytty matkailuun ja siinä on tietysti kasvanut sitten tietty toimintatapa ja malli. Siihen on paljon kuulunut se että aina kun meillä on vieraita, asiakkaita, niin me ollaan itse paikalla.

Sitten kun mä tulin, niin toiminta alko paljon laajenemaan. Sehän tietysti tarkoittaa sitten enemmän töitä ja vaikka ei ole 24/7 niin kuitenkin paljon töitä. Jälkeenpäin hyvä sanoa, että liikaa töitä. Että siinä meni sitten vuosia silleen ja tuli avioero jossakin vaiheessa ja sen jälkeen lapset oli sitten paljon mulla. Pääasiassa arjet oli mulla, että olin arjen yksinhuoltajana ja liikaa kuormaa. Että ei ollut niitä viikoittaisia vapaapäiviä. Elimistöhän kestää paljon, mutta siinäkin tulee sitten rajat vastaan jossakin vaiheessa. Vaikka on itse alan ammattilainen niin ennen kun tavallaan ne merkit huomaa tai niihin reagoi, siinä menee oma aikansa ja tietysti sitä syvemmälle menee. Eli mitä mitä väsyneempi sä oot niin sitä hitaampaa se palautuminen sieltä on.

Puhuja 1

No huomasitko sä itse niitä merkkejä vai oliko joku ulkopuolinen joka sitten herätteli?

Puhuja 3

Joo kyllä mä itse huomasin, alan ammattilainen ja myös luennoin kollegoille siitä jaksamista ja hyvinvoinnista. Muuta niin, kyllähän mä sitten Itse huomasin, mutta kyllä siinä aika pitkälle pitää mennä, syvälle tavallaan ennen kuin niihin reagoi. Mulla oli itse asiassa käännekohta sellainen, että mä luin Tommi Kovasen kirjan. Semmoinen entinen jääkiekkoilija, joka sai aivovamman ja oli sitä kautta ylikuormittunut, uupunut ja sitten kun hän huomasi että on laskuja pöydällä ettei avannut laskuja. Sit mä rupesin miettimään, että katso niin mullakin on tuossa noin. Sit sitä rupesi miettimään enemmän, että ei ole kaikki kunnossa. Ja toinen oli sitten se, että rupesi tulee sitten rytmihäiriöitä ja ymmärsin, että nyt on sellaisia merkkejä, mitä en voi sivuuttaa.

Puhuja 1

Anu, onko sinulla samankaltaisuuksia? Kuulostaako Samun kertoma tutulle?

Puhuja 2

No on meillä vähän erilainen tilanne ollut, että mä oon ollut jonkun verran varmaan nuorempi kuin Samu. Ei ole ollut sitä perhettä ja avioerotyyppistä taustaa. Mmulla on ehkä enemmän ollut monenlaista yritystä monenlaista projektia ja vauhti on ollut kova, työn imu on ollut kova ja se on ollut mukavaa se tekeminen ja niin sitä ei vaan huomannut siinä että nyt mennään aika lujaa. Ja se tuntui hyvältä. Se oli kivaa, mukavaa kaikki oli tosi jees ja nyt näin jälkikäteen kun ajattelee niin kyllähän merkkejä oli ilmassa, mutta en mä niitä millään lailla tunnistanut, enkä tiennyt, eikä ollut ketään, joka olisi sanonut, että hei, oletko ajatellut että näin ja näin. Tai olisi joku tällainen just esimerkki ollut, että tämmöinen laskupino tai on se mulla myös ollut. Siis ihan sama tilanne, että laskuja en ole saanut auki ja kirjeitä. Sitten kun on näistä asioista jutellut yrittäjien kanssa niin toi on hyvin tyypillinen. Toinen on sähköpostien avaaminen, puheluihin vastaaminen. Mulla käännekohta sitten taas oli ehkä se, että mulla ei sitten työt maistunut pätkääkään.

Ei kiinnostanut ollenkaan mitä mun firmassa tapahtuu ja se oli tosi outo ja vähän pelottavakin tunne. Mä en ymmärtänyt mitä se on, koska mulla on aina ollut tosi korkea moraali mun työhön ja mua on aina kiinnostanut kaikista eniten että mitä mitä mun firmassa tapahtuu ja mä luulin että mä oon vaan loman tarpeessa. Se oli kesäaikaa ja sitten ajattelin, että no niin, työntekijöiden kanssa sovittiin, että nyt mä jään kesälomalle ja olin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni 4 viikkoa kesälomalla. Sitten kun se rupesi lähenee loppuaan niin, tääkin on tosi klassinen mitä tosi moni joka on uupunut niin sanoo samaa, että se vaan paheni se tilanne mitä lähemmäksi loman loppua mentiin ja sitten olin vielä 5. viikon. Sitten rupesi ajattelemaan, että mikähän tässä nyt on, että kun tää on näin kauheata tää oleminen ja olo on ihan hirveä ja ahdistaa ihan älyttömästi ajatus töiden tekemisestä ja. Siitä se rupesi sitten purkautumaan.

Puhuja 4

Anuhan tunnetaan täällä Etelä-Pohjanmaalla nimenomaan semmoisena, energisenä ja luovana ihmisenä. Sä oot tehnyt pakopeliyrittäjyyttä, että jotenkin tuli tossa mieleen kun kuuntelin sua, että jos se sun työ on sitä uuden keksimistä ja luovaa työtä ja sitten vielä kuitenkin kovan bisneksen pyörittämistä, niin on ollut varmaan kyllä tosi kova pään sisälläkin se tilanne, että mites tästä nyt ja on työntekijöitä ja sullakin on aika paljon alaisia.

Puhuja 2

Joo, meillä oli parhaimmillaan Pakopeli Find Out:issa 12 henkeä, kun lasketaan kaikki työharjoittelijat ja vakkarit mukaan. Pakopeliala tuli Suomeen kaksituhattaneljätoista, me avattiin meidän eka paikka 2015 ja siitä seuraavat 2- 3 vuotta niin oli kyllä kovaa kasvua. Se on totta kai vaikuttanut tähän tilanteeseen valtavasti, mutta se ei ole ainut mun uupumiseen johtava tekijä. Totta kai aina kokonaisuus on se mikä ratkaisee näissä asioissa, mutta kyllä mä oon ehdottomasti työhöni uupunut. Musta tuntuu, että aina joku osa alue on se mikä on liikaa niin sanotusti. Se voi olla se perhe-elämä tai se voi olla se työ tai se voi olla joku muu. Mutta että joku on se, mikä pursuaa sitten yli lopulta, mutta silti se kokonaisuus pitää aina tarkastella, että se ei riitä, että sitten sen päätekijän sieltä siivoaisi jotenkin pois. Vaan koko elämä kuitenkin täytyy käydä läpi ja katsoa, että miten tästä nyt päästään sitten palautumaan.

Puhuja 1

Niin Anu, kuka sitten kertoi sulle tämän että voisi olla kyse tällaisesta asiasta, kun työuupumus ja oliko se helppo asia ottaa vastaan?

Puhuja 2

No mä ajauduin sitten työterveyshuollon piiriin kun mä ujona sain laitettua sähköpostin mun jonnekin työterveyteen. Laitoin sähköpostin että olisiko teillä vinkkejä, että millä mä saisin nukuttua paremmin. Mulla oli unen kanssa ongelmia tosi pahasti. Sen mä pystyin tehdä. En ikipäivänä ainakaan voinu soittaa kellekään enkä nyt ainakaan varaa aikaa mihinkään lääkärille. Se oli nyt aivan jotenkin käsittämätön ajatus. Nehän nyt heti haistoi mistä on kyse ja itsekin haistaisi nykyään jos saisin jonkun tuommoisen viestin niin heti kyllä näkisin sen läpi. Ne tarttui siihen ja että no tulisitko käymään täällä? Ja no sitten kun se meni noin, niin sitten mä sain itseni raahattua sinne. Siitä mä en oikeastaan muista, että miten se tarkalleen ottaen siitä sitten tasan eteni, mutta Terveystalossa yksityiselle puolelle menin, kun mulla onneksi oli sairauskuluvakuutus, joka sitten on ollut suuri apu tässä. On päässyt yksityisellä puolella hoitoon.

Niin sitten jotenkin se vaan valkeni kun meni sitten lääkärille että on nyt aika paljon taakkaa tässä kannettavana ja puhutaan työuupumuksesta. Sieltä tuli sitten yhtä ja toista diagnoosia ja mulla meni kaiken kaikkiaan varmaan 2-3 vuotta hyväksyä se tilanne, että todella pitkä aika. Ja no asteittain joku meni perille ja sitten taas kielsin toista asiaa tosi kauan ja sitten taas hyväksyin jonkun asian. Se on ollut todella pitkä prosessi, tosi, tosi hankalaa.

Puhuja 4

Pakko heti tarttua myös Samun kohdalla tuohon, että mikä sun kohdalla aikajänne on ollut, jos nyt näin voi sanoa. Sitä helposti kuvittelee täältä pöydän toiselta puolelta että käy lääkärissä ja sitten pitää jonkun sortin sairasloman sitten on taas iskussa.

Puhuja 3

Joo ja myös kommenttina tuohon että kuka siihen puuttuu, niin eihän siihen kukaan puutu että kyllähän se jokaisella on se oma hyvinvointi omalla vastuulla. Varsinkin yrittäjillä joille ei sitten ole esimiestä tai pomoa siinä niin. Kyllähän omalla vastuulla on, että pitää vetää rajat ja puuttua asioihin. En mä tiedä oliko mulla sitten se sen hyväksymisen kanssa sinänsä haasteita. Mä ymmärsin, mitä elimistössä on tapahtunut ja nyt näin se on. Sitä on vaan liikaa kuormitettu ja se vaatii sitten oman aikansa siitä palautumiseen. Mul oli yks käänteen tekijä se, että mä olin kanssa sitten oli työterveydessä ja sitten ne määräsi sairaslomaa. Enhän mä sillä lääkärintodistuksella sinänsä mitään tee, mutta että se ehkä anto itselle semmoisen hyväksynnän olla enemmän pois töistä ja muuta. En tietysti pystynyt koko aikaa olemaan, mutta kuitenkin. Tää oli yksi semmoinen juttu mikä oli tärkeää. Ensin tunnistaa ne merkit ja sitten hyväksyä ja niin sanottu hyväksyntä on siinä hankalaa. Pitää vaan myöntää ja ottaa härkää sarvista kiinni. Ruveta itse tekee niitä asioita ei selitellä.

Puhuja 4

Ymmärsinkö Samu oikein, että sä kuitenkin teit töitä sen tavallaan niin kun sairaslomasi aikana tai tästä tilanteesta kun se oli saanut ikään kuin diagnoosin siitä asiasta ja lääkäri lääkärinlausunnon että nyt pitää höllätä, mutta oletko kuitenkin töissäkin?

Puhuja 3

Olin mä työssäkin. Joo. En joka päivä, mut myös töitä.

Puhuja 2

Mä haluaisin kommentoida tota. Samulla oli selvästi tietoa ja ymmärrystä näistä asioista oman ammattitaustansa takia, mikä on aivan mahtavaa. Mun mielestä on mahtavaa että näistä asioista puhutaan nykyään paljon enemmän. Mulla on alkanut itsellä tää homma kaksituhattaseitsemäntoista, siitä on jo aika kauan silloin on ollut eri tilanne ja silloin mä olisin kaivannut just näin tällaisia ihmisiä, joilla on tätä tietoa, jotka olisi puhunut näistä asioista olisi sanoittanut niitä, olisi kertonut mitä sulle tapahtuu, mitä sun kropassa tapahtuu. Lääkärikään ei tätä sillä tavalla osannut. Mä en saanut sellaista kokonaisvaltaista hoitoa oikein missään vaiheessa.

Se on koostunut semmoista pienistä palasista ja tietysti itse mitä on sitten pystynyt niin yrittänyt olla aktiivinen. Mutta sitten jos on voimavarat kaikki mennyt niin ei myöskään sitten pysty. Tavallaan todella hankala se kuoppa, mikä syntyy, että jos ne voimavarat loppuu. Mulla kaikista merkittävin tekijä on ollut univaje ja se väsy, mikä mulla on ollut. Ihmiset jotka kuuntelee tätä jolla on ollut univajetta, niin tietää justiin mistä mä puhun. Se on todella rajua, kun se pääsee pahaksi ja silloin niin kun ajatus ei luista. Sun muisti ei pelaa, ei vaan käsitä asioita samalla tavalla. Mulla on ollut hankaluuksia esimerkiksi saada sanottua mitä mä haluan sanoa, että esimerkiksi tämmöisen podcastin tekeminen olisi ollut ihan mahdotonta. Silloin se olisi ollut vaan sellaista sönkkäämistä. Ajatukset olisi vaan ollut semmoinen mytty, mistä mä yritän saada sitä lankaa purettua joksikin järkeväksi ja se olisi ollut todella, todella hankalaa niin ihan tällaisia nyt käytännön asioita. Mä oon kokenut esimerkiksi silloin olevani tyhmä, mikä on mulle sellainen iso negatiivinen asia koska en pidä itseäni tyhmänä ja pidän sitä negatiivisena asiana jos ajattelen itsestäni että olen tyhmä, mutta just nää tämmöiset tekijät, että kun ei ole ajatus luistanut ja muisti ei ole pelannut ja ei ole hoksannut samalla tavalla sen takia kun ei vaan ole ollut sitä voimaa kropassa.

Samu varmaan osaa sanottaa tän paremmin kuin minä. Mulla ei ole tähän oikeita termejä, mutta nää on aiheuttanut tällaisia tunteita, negatiivisia tunteita itsestä. Muun muassa se, että olen tyhmä, mikä ei tietenkään ole millään lailla pitänyt paikkaansa, mutta se on ollut vahva, vahva tunne. Nää tällaiset tunteet on estänyt mua hyväksymästä tiettyjä asioita myöskin. Ja sitten tosiaan kun kukaan ei ole niitä sanoittanut, mä oon yrittänyt etsiä artikkeleita ja hakenut tietoa. Ja sitä on ollut tosi vähän saatavilla. On ollut hankala ymmärtää sitä omaa tilannetta ja se on yksi syy, miksi mä mielelläni puhun näistä asioista. Eikä mulla ole mitään ongelmaa nykyään sanoa niitä ääneen, kun niistä asioista on päästy yli niin pidän tätä tosi tärkeänä keskusteluna. Ja mukavaa että teette tämmöisen podcastin muille yrittäjille.

Puhuja 1

Kiitos kannustuksesta. Ja kiitos, että olette täällä kertomassa siitä. Tuossa sanoit vielä, että tuli semmoinen olo, että on tyhmä ja et muistanut. Oliko se sitten myös semmoinen pelottava asia, että voiko sieltä kummuta lisää sitten jotain ahdistusta?

Puhuja 2

Aivan ehdottomasti. Ja ahdistus on ollut yksi valtava oire, mikä mulla on ollut. Nimenomaan se, että kun ei ymmärrä, että mitä mulle tapahtuu ja jotenkin se identiteetti on nykyään sekaisin, että kun mä oon aina ajatellut nimenomaan, mulla on korkea työmoraali ja mä tykkään työstäni ja sitten kun se romuttuu täysin, että mikään ei kiinnosta mitä firmassa tapahtuu sitten ahdistaa hirveästi. Mua pelottaa asiat, mä oon väsynyt, mä en tajua. Niin ne ei ole minua, minä en ole sellainen. Elina, tuossa aikaisemmin viittasit, että kun on niin energinen ja idearikas, niin mä olin kaikkea muuta silloin tosi tosi pitkiä aikoja, että mulla on vieläkin tää prosessi kesken. Nyt on 6 vuotta jo mennyt, että välillä oon ollut töissä, välillä saikulla ja siltä väliltä. Samukin sanoi ettei tehnyt sillä paperilla yhtään mitään, että vaikka olisikin saikkua. Että tässä on kaikenlaisia tilanteita ollut, mutta että homma on edelleen kesken, että nykyään onneksi enää vaan sen unen kanssa on ongelmia, että kaikki muut oireet on sitten enemmän taka-alalla. On ollut paniikkikohtauksia, ahdistuskohtauksia. En ole saanut niitä laskuja avattua, en ole ole pystynyt vastata puhelimeen.

Puhuja 3

Joo mä olisin kommentoinut. Tosiaan, aivot on ylikuormittunut, että ei ne aivotkaan jaksa kaikkea vaikka ne on käsittämätön koneisto. Ylipäätänsä elimistö, että se jaksaa paljon, käsittämättömän paljon, mutta silläkin tulee rajat vastaan ja sitten rupeaa antaa niitä merkkejä, että kaikki ei ole kunnossa ja sehän vaan kertoo siitä että sille pitää antaa mitä se tarvitsee. Ja se on yksinkertaista, lepoa se tarvii ja määrää riippuu sitten siitä, että kuinka pitkälle sitä on kuormittunut. Silloin puhutaan tosiaan kuukausista, eikä viikoista enää. Että kun se monesti päästetään niin syvälle, me ollaan niin tunnollisia ja yrittäjille vielä se työ on se toimeentulo ja on työntekijät, asiakkaat kaikki muut. Se on tavallaan se dilemma siinä, että me kuormitetaan elimistöä niin niin pitkälle, että palautuminen on sitten hidasta. Ja sitten jo sanottiin, että pitää nimenomaan puuttua niihin syihin eikä seurauksiin, että jos sä oot väsynyt niin se ei riitä, vaan se pitää hoitaa se mikä syy minkä takia sä oot väsynyt sen pitää hoitaa jonku muun. Monestihan se on sitten sitä että pitää tehdä vähemmän töitä että. Muuttaa töissä jotain, mut sehän ei ole kovin yksinkertasta.

Puhuja 2

Joo ei todella ole yksinkertaista, jokaisella yrittäjällä on siinä yrityksessään se oma tilanne plus sitten siinä omassa elämässään se oma tilanne perheessä se oma tilanne niin kyllä nää on valtavia vyyhtejä. Kovasti murehdin että miten tää laiva käännetään. Itsellä tää on pitkittynyt käsittämättömän pitkäksi monista eri syistä. On ollut vaikeuksia monenlaisia. Mulla tuli konkurssi firmaan, korona on kurittanut mun toimialaa erittäin paljon. Nää on pitkittänyt tätä, että tavallaan se mä en koskaan päässyt palautumaan. Voitte nyt kuvitella, että asiakkaat loppuu, tulee konkurssi ylipäätään. Konkurssi on yrittäjälle hankala, tai ensimmäinen ainakin ehkä seuraavat menee helpommin. Taloudellinen tilanne on ollut äärimmäisen tiukka. Ihmiset on kysynyt, että millä sä oot selvinnyt, kun mä oon jutellut näistä jutuista. Niin mä mietin, että mä en ihan oikeasti tiedä. Mä en tiedä millä mä oon selvinnyt niistä rahallisista vaikeuksista, mutta jotenkin on nyt on parempi tilanne ja nautin joka hetkestä.

Haluan nostaa sieltä sen taloudellisen tilanteen. Helpommalla pääsee ja pystyy paremmin toipua ja keskittyä siihen toipumiseen, jos taloudellinen tilanne on hyvä. Tästä ei pääse mihinkään ja se on sellainen asia minkä voin antaa vinkkinä semmoisille, joilla ei ole nyt tätä ongelmaa. Se tulee teillä tilastollisesti todennäköisyyksien mukaan eteen jossain vaiheessa, rakkaat yrittäjäkollegat, jos paahdatte siellä menemään. Se mitä voi nyt tehdä, on kasvattaa itselleen sitä puskuria, hankkia vakuutukset, hankkia sitä sosiaaliturvaa, koska se on sellainen asia, että jos se talous sakkaa ja terveys sakkaa. Sitten on todella hankala nousta sieltä, versus että jos talous on kunnossa ja sitten vaan se terveys sakkaa. Siinä on merkittävä ero, mutta olisi kiva kuulla Samun kommentti tähän asiaan. Mitä itse ajattelet tästä talous versus uupuminen.

Puhuja 3

No mä ajattelen, että yritys ei voi voida hyvin, jos yrittäjä ei voi hyvin. Siinä vaiheessa kun menee hyvin niin sitten pitäisi myös malttaa vetää niitä rajoja ottaa niitä vapaapäiviä. Ei voi elää vaan lomien varassa vaan että kyllä ne on ne viikottaiset vapaapäivät mitkä pitää olla.

Elimistö ei jaksa muuten sitä kuormitusta. Toki se taloudellinen puoli on siinä merkittävä. Monella toimeentulo on myös se yritys, niin vaikea myydä ei oota, vaikea olla tekemättä töitä. Mutta pitäs vaan ajatella, että on kuitenkin parempi, että oot pari viikkoa pois tai kuukauden pois. Kun jos oot puoli vuotta pois. Jos vedät kunnolla ittes burnoutiin, niin puhutaan tosiaan – pari kuukautta ei riitä. Puskurin rakentaminen on joo hyvä idea, mutta varmasti ollut hankalaa myös sitten. Viimeisinä vuosina poikkeuksellisia vuosiin eletty ja muuta. Ei ole helppoa. Jos olisi ratkaisuja niin se olisi helppoa sitten sanooa että miten. Jokaisella on myös vähän oma omanlainen tilanne. Toi on hyvä. Just mitä sanoit, että vaan jos mahdollista niin kerätä puskuria ja tietysti ne vakuutukset on hyvä olla kunnossa, että sitähän varten vakuutukset yleensäkin on. Sitten on huonon päivän varalle tai onnettomuuden varalle. Ei niitä silloin tarvita kun hyvin menee.

Puhuja 4

Tosi mielenkiintoista kuulla ja aika yllättäviäkin asioita. Mietin tässä sellaista, että te olette selkeästi sinut tän asian kanssa ja varmasti on niitä yrittäjiä, jotka ehkä kuuntelee nyt tarkalla korvalla tai yritysten henkilöstöä myöskin. Niin mikä olis sellainen minkä te haluaisitte vielä oikein tähdentää kuuntelijoille? Nyt on puhuttu paljon niistä merkeistä ja asioiden hyväksymisestä myöskin, mutta ehkä joku sellainen vielä -timantti, jos nyt näin voisi tähän sanoa.

Puhuja 3

Yhden asian valitseminen on hankalaa, mutta kyllähän uni on kaikista tärkein meille. Elimistö kestään paljon ja kuormitus voi olla vaikka kuinka kovaa. Mutta nyt kun se uni rupeaa kärsimään, niin sitten se meidän alamäki alkaa siitä. Jos siihen ei puututa niin se syvenee. Me tarvitaan toki päivän aikaista palautumista ja muutakin, mutta se uni on korvaamaton meille ja se myös rupeaa oireilemaan sitten kun elimistö on kierroksilla, niin sitten se vaikuttaa siihen uneen ja sitten se on tosi semmoinen negatiivinen kierre. Sitten viimeistään pitäisi herätä tilanteen vakavuuteen kun alkaa heräilemään keskellä yötä ja heräilee 4- 5 aikaan eikä saa enää nukuttua. Kyllä siinä on ne ratkaisut on sitten ne viikoittain sitten vapaapäivät. No ei voida lomien varassa elää. Monet yrittäjät ajattelee, että on mullakin se 3 -4 viikkoa lomaa. Mutta ei se riitä sitten jos sulta puuttuu ne vapaapäivät, niin sulla on palautumisvaje  siellä niin älytön että pitämättömiä vapaapäiviä sitten kertyy vuodessa monta kymmentä niin ei se vaan riitä. Lomat ei riitä, jatkuva väsymys ei ole normaalia. Jos sä oot koko ajan väsynyt niin sitten pitäisi miettiä, mistä se johtuu.

Puhuja 1

Entäs sitten jos on semmoinen kausiluontoinen työ? Voiko koko kesäkauden painaa menemään ja sitten levätä syyskuusta helmikuuhun?

Puhuja 3

Voi, jos tosiaan lepäät silloin. Jos sä vedät vaikka 3 kuukautta putkeen töitä niin siitä tulee 13 viikkoa. Siinä on kaksikymmentäkuusi pitämätöntä vapaapäivää. Jos sä pidät ensin ne pois ja sitten se pidät lomat siihen päälle, niin sitten palaudut siitä kesän kuormituksesta. Mutta kuka oikeasti pystyy siihen? Ei yritys elä 3 kuukauden sesongilla tai erittäin harva yritys elää. Kun se ei vaan ole sitten mahdollista, että tehään vaan muutama kuukausi töitä. Sehän olisi se olisi ideaali tilanne, jos se riittäisi myös toimeentuloon.

Puhuja 2

Mä nostan aivan ehdottomasti tuon saman unen mä paasaan siitä aina kaikille jos vaan yhtään näistä asioista puhutaan. Vielä lisäksi Samu nosti tuolta tuon, että heräilee keskellä yötä tai herää aamuyöllä eikä saa enää nukuttua. Ne on klassiset, mut myöskin se ettei saa nukahdettua on myös ongelmallinen. Monella on se että ajatukset pyörii päässä ja se kertoo sitten ylivirittyneisyydestä. Kun uni rupeaa sakkaamaan niin, siihen pitää heti ottaa kiinni. Ja mä puhun todella, todella syvällä rintaäänellä. Mulla on tällä hetkellä 4 päällekkäistä unihäiriödiagnoosia. Ja aivan äärettömän hankalaa taklata tätä tilannetta. Tätä on nyt jatkunut noin 6 vuotta. Mulla on ollut vaikka minkälaisia unilääkkeitä ja mä en pysty nukkua ilman nukkumalääkkeitä, vielä. Tilanne on toki isossa kuvassa parantunut, mutta siinä on paljon ongelmia. Mä herään joka yö 8 viiva 15 kertaa. Siitä voi laskea, että paljonko tosi syvää unta tulee, mikä on se palauttava uni. Ei ihan hirveitä pätkiä kerralla ja se on todella vahingollista, että mä ihmettelen että mä oon näinkin toimintakykyinen nytten ja ei ole mikään ihme että en ole ollut toimintakykyinen, koska se tilanne on ollut vielä pahempi.

Mulla meni puolitoista vuotta, että mä en mitään muuta tehnyt, kuin nukkunut silloin kun mä sain ekan kerran nukkumalääkkeitä mitkä sitten tainnutti mut. Mä sitten sain väkisin sitä unta ja niitä on toki kevennetty ja lääkärit vaihtunut ja nyt toi sitten kun on ollut sen verran energiaa että on tajunnut mennä oikean avun piiriin, että on hakeutunut tuonne Helsinkiin uniklinikalle. Siellä on sitten oikeasti tähän uneen keskittynyt lääkäri, joka mua hoitaa. Mä sinne menin, niin hän ensimmäisenä vaihto mun kaikki lääkkeet jotka psykiatri täällä Seinäjoella oli antanut. Eihän sitä osaamistaan ole ihmisillä riittävästi tähän uniongelmaan, että myöskin siksi mun on hankala tässä neuvoa ketään että no miten te sitten saatte sitä apua. Mutta kyllä mun vinkki on se, että ottakaa ne sairaskulutukset ja menkää yksityiselle. Jos mä olisin joutunut julkisella puolella näitä asioita jankkaamaan niin mä en tiedä missä olisin. En tiedä.

Puhuja 3

Ja nimenomaan paneudutaan syihin, ei niihin seurauksiin. Syyt pitää saada korjattua, muuten se tilanne ei siitä parane.

Puhuja 4

Hyvä että puhutte suoraan. Ihan ihaillen teitä kuuntelen ja nimenomaan kun tän podcastin idea on se, että tästä sitten myös kuulijat kenties sitten hoksaavat omalla kohdallaan tai lähipiirissä uupumuksen. Tää on arvokasta tietoa ja niin kun aina puhutaan että siellä kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä on oma painoarvonsa.

Puhuja 2

Oli vähän puhetta tuossa niistä oireista, että yksi mikä sinne pitää nostaa niin on ärtyneisyys. Se on yks aivan ensioireita uupumisessa. Elikkä jos huomaatte että olette tavallista ärtyneenpiä ja pinna menee nopeammin ja ei vaan nopeammin vaan todella nopeasti, niin se on myös yksi hälyttävä merkki. Puhutaan palvelualasta, matkailuala ja jos on työntekijöitä niin se on tietysti vähän ongelmallista, että jos sä menetät hermosi niihin asiakkaisiin ja työntekijöihin. Ei se työ oikein sitten siinä ehkä suju kenenkään kannalta myöskään sitten siellä vastaanottavalla puolella, että ei niille asiakkaalle oikein voi ruveta raivoamaan, eikä työntekijöille. Sen tarkkailisin.

Puhuja 3

Joo, se on just näin, mutta sekin on sitten elimistön kuormittumista. Sieltä vaan se suodatin kapenee ja sitten se suodatin häviää jossakin vaiheessa pois, että me ei vaan kestä sitä. Myöskään sitä henkistä kuormaa. Normaalitilanteessa osattaisiin suhtautua tilanteeseen vähän eri tavalla, mutta  uupuneena Ei jaksa. Reaktio on sitten mitä se on.  Ja sen takia puhutaan ääneen näistä asioista, koska se on valitettavan yleistä yrittäjille, mutta kaikilla muillakin. Nykyään yhteiskunnan arki on niin hektistä ja pädit, puhelimet ja kaikki muut, niin ei elimistö ei vaan kestä sitä. Ja se on fakta että siihen pitää itse vetää niitä rajoja, kuinka paljon me käytetään puhelinta, padia. Työ on oma hommansa, mutta että se, että kun karsitaan siitä unesta, määrästä ja laadusta. Sitten se elimistö ei jaksa. Sitten kun me ei ymmärretä sitä niin sitten se menee syvemmälle ja syvemmälle. Moni puhuu, että kun on näitä ruuhkavuosia, ollaan 15 vuotta väsyneitä, niin ei se ole normaalia. Se on valitettavaa, koska meidänhän pitäisi nauttii siitä elämästä, jaksaa elää.

Puhuja 2

Niinpä, tuo on hyvä pointti, että itse en ainakaan enää aio palata mihinkään normaaliin. Mitenkä sanotaan podcastissa heittomerkit että te kuulette ne, mutta itse en aio palata enää mihinkään normaaliin, että kuka mulle tulee sanomaan että kuinka paljon töitä, missä päivän ajassa ja millä tahdilla, millä rytmillä, miten mä sitä teen. Kyllä tässä on itsetuntemusta oppinut tässä prosessissa tosi paljon ja se on tietysti välttämätöntä, että tämmöistä voi toipua. Se on myöskin se millä estää että se ei tule uudestaan. Eli uupuminen, kun tapahtuu ensimmäisen kerran niin se tulee. Se tulee kuin juna, se törmää suuhun ja ollaan tässä todettu, että valitettavan usein se pitää mennä sinne päätyyn asti ennen kuin siihen tilanteeseen herää. Sitten on aika katsoa peiliin jos se tulee toisen kerran. Sitten se on oma syytä, että pitää ottaa oppia niistä asioista. Toki se on pitkä prosessi, ollaan myös todettu. Mä oon ihan satavarma, ettei tää ei tule mulle uudestaan. Mä en tee niitä samoja virheitä enää, että kyllä pitää ottaa se oppi siitä ja miettiä ne omat toimintatavat uudestaan. Ei voi vaan palata siihen, mikä sen on aiheuttanut, että ne juurisyyt nimenomaan , kuten Samukin on korostanut, niin ne pitää hoitaa ja myös ne omat toimintatavat on niitä syitä mitkä pitää katsoa, mitkä siellä on niitä vääriä toimintatapoja katsoa, että mitkä on hyviä ja mennä niitä kohtia. Pysyä sitten sillä hyvällä tiellä.  Ei meidän tarvitse tehdä niin kun joku muka määrittelee, vaan meidän pitää tehdä mikä on meille sopivaa. Mikä on meille sopiva tahti, paljonko me tarvitaan sitä vapaata, paljonko me halutaan tehdä töitä, paljonko meidän on pakko tehdä töitä, että se tasapaino. Me voidaan ihan itse se hakea, mikä tuntuu susta hyvältä, niin voi tehdä ja se ei kuulu kellekään muulle, että onko tää nyt jotenkin yhteiskunnan normien mukaista vai ei. Se oli mun pointti.

Puhuja 3

Just näin, mitä tehdä sillä mikä on parasta sille omalle hyvinvoinnille tehdä sellaisia asioita, eikä silleen kun miten me ajatellaan, että meidän pitäisi. Sillä monesti ajatellaan, että meidän pitäisi tehdä miten muut ajattelee. Se on se, miten sun oma hyvinvointi. Mikä on sulle itselle parasta? Ja sitten palautumisesta. Tuossa on aikamääreitä. Sehän on ylikuormitustila, eli se on tullut pikkuhiljaa niin se myös vaatii pitkän ajan palautumiseen. Niin mä sanoisin että puolesta vuodesta 2 vuoteen. Ja tää on, että sä palaudut, etkä teet töitä. Ja jos sä teet töitä, OK kyllä niitä voi tehdä ja harva varmaan  pystyy olemaan kahta vuotta sairaslomalla. Ja työ tietysti, kun on mielekästä niin se myös tuo sisältöisiä elämään. Mutta miten sä rajaat sitten sen, että sä teet vaan vähän töitä tai että se ei kuormita sua liikaa.  Jos puhutaan aikamääreistä, niin mitä oon kuullut, jotka on ollut tosiaan? Sitten täysin niin kun. Täysin kotona tai täysin palautunut sairasloman. Eli pitkistä ajoista puhutaan 2 vuottakaan ei välttämättä riitä.

Puhuja 2

Yksi asia mitä mä oon paljon miettinyt omalla kohdallani. Nää on nyt tietysti näitä, että ei kaikkien kohdalla päde, mutta mun kohdalla mä mietin tosi paljon silloin kun tää kierre on alkanut. Mä olin ensin 9 kuukautta sairaslomalla ihan aluksi ja siinähän mulla oli tosi vaikea päästä irti mun töistä, koska firma pyöri sillä tavalla kun siinä nyt pyöri. Mä olin siinä hyvin tiiviinä osana, sitten pitäisi levätä, No miten tää paletti? No enhän mä nyt voinut vaan että toisena päivänä kaikki pyörii siellä ja sitten toisena päivänä mä yhtäkkiä vaan jään siitä yhtälöstä pois. Eihän se nyt oikein yrittäjällä toimi. No sitten niitä ruvettiin purkamaan niitä prosesseja. Mua tavallaan siivoamaan sieltä pois. Se vei tosi kauan aikaa. No sitten ei se 9 kuukauden aikana täysin toteutunut, että pakkohan mun jotain aina oli tehdä, mutta vähennettiin, vähennettiin, vähennettiin. Sitten mä olin pitkään töissä siinä välissä. Avattiin uusi toimipiste ja muuta ja sitten se iski uudestaan.  Silloinkin luulin että mä oon vähän loman tarpeessa oli joulunaika ja joululoma lähellä loppua. Tuli se sama kaava että muuri rupesi rakentuu siihen mitä lähempänä oltiin loppiaista. Sitten mä tajusin että jaahas taidetaanpa mennä taas ja sittenhän se kuoppa olikin entistä syvempi, mutta mä tunnistin sen jo paremmin.

Mutta sitten siinä vaiheessa jo kun se oli takanapäin se yksi saikku pätkä niin taas oli helpompi irtautua, niin kuin nopeampaa. Pitkällä sairaslomalla olin siinä, niin sitten mä opin sen, että oikeastaan mun työssä oli loppujen lopuksi aika vähän asioita mitkä on pakko mun tehdä nyt heti. Niitä on loppujen lopuksi aika vähän. Delegointi oli avainsana. Mulla oli onneksi työntekijöitä, jotka hoiti niitä hommia ja osasivat työnsä ja olivat siinä hyviä ja pystyin heihin luottaa että se oli enemmänkin se mun oma luopuminen että miten mä osaan just delegoida sitten kun ne voimavarat on kaikki niin miten se myöskään onnistuu. Se oli tietysti myös hankaluus siinä, mutta että mä oon oppinut siitä koko hommasta sen, että en enää itseäni tee korvaamattomaksi mun yritykseen. Mä haluan mahdollisimman vähän sellaisia tehtäviä mitkä vaan mä pystyn hoitaa.

Se on ylipäätään järkevää, mutta myöskin tällaisessa tilanteessa, että sitten kun sitä vapaata tarvitsee niin sen pystyy ottaa, koska sitten on muita ihmisiä jotka pystyy hoitaa ja sitä varten ne työntekijät siellä yrityksessä on. Totta kai sitten ja kun olet yksinyrittäjiä niin täähän on ihan eri asia, mutta mä oon täällä kertomassa omasta tarinasta niin mä en voi toisen tarinaa kertoa. Oppi ja pointti oli se, että loppujen lopuksi jos miettii, niin aivan äärimmäisen vähän on niitä asioita mitkä on pakko tehdä nyt heti. Että jos rupeatte sieltä mulle listaamaan niitä, niin mä tyrmään suurimman osan niistä ja kerron teille että miksi tää ei ole pakko tehdä nyt just heti, että esimerkiksi veromätkyjä oon ottanut jotain. ALV- ilmoituksia on mennyt myöhään ja jotain.  Kyllä niistä selviää. Ne on muutaman euron. Jos sulla on vaihtoehtona, että nyt pitää levätä 2 päivää ja tää menee vähän myöhässä kirjanpitäjälle niin sen voi tehdä. Ei maailma ei kaadu siihen, ei kaadu. Voi joskus vaan jättää asiat pöydälle ja mennä mökille.

Puhuja 3

Ja lisätään siihen vielä delegointi ja deletointi. Johtajan tärkeimmät ominaisuudet.

Puhuja 1

Siinä onkin hyvä sanapari.

Puhuja 3

Joo ja sitten kun se väsymys väsyttää entistä enemmän kun sä oot lomalla, niin elimistö toimii sillä tavalla. Se jaksaa taistella, toimia niin pitkään, että raja tulee vastaan. Me ajatellaan, että meidän pitää toimia ja ollaan töissä ja muuta, niin kyllä se toimii. Mutta sitten kun se rupeaa saamaan sitä lepoa, niin sitten se rupeaa ottamaan sitä entistä enemmän. Siellä on niin paljon sitä vajetta, että se ottaa sitä koko ajan enemmän, että ei tarvitse ihmetellä sitä, että kun sä oot lomalla ja sua väsyttää entistä enemmän. Se kertoo siitä, että se on se elimistön tarve. Ja tarvitsee paljon palautumista ja se ottaa sitä niin paljon kun sieltä puuttuu. Se voi olla että se 4 viikkoa ei oikeasti riitä.

Puhuja 1

Samu ollaanko me unohdettu kysyä jotain sellaista mitä sä haluaisit vielä kertoa?

Puhuja 3

Niille yrittäjille, joilla on työntekijöitä, niin pitäkää niistäkin huoltaa. Luin tutkimuksen, että Suomessa on keskimäärin viisikymmentäviisi tehotonta työpäivää ja tehottomat työpäivät on puolet kalliimpia, kun sairauspoissaolon päivät. Eli ne on yrittäjille todella kalliita. Niihin kannattaa kiinnittää huomiota ja se on esimiehen vastuulla se työntekijän jaksaminen. Puuttuminen asioihin ja sä pääset paljon helpommalla, jos annat vaikka pari päivää vapaata siinä vaiheessa kun alkaa näyttää vähän väsyneeltä. Tai sitten jopa viikon tai jopa 2 viikkoa. Pääset paljon halvemmalla sillä, kun et puhutaan sitten kuukausien sairauslomasta. Mitä aikaisemmin asioihin puhutaan, sitä helpommalla päästään ja tää on tietysti myös yhteiskunnallinen ongelma. Kalliita on tehottomat työpäivät.

Puhuja 1

Kyllä ja tuommoinen varhaisen puuttumisen keino on varmasti paras sille yritykselle yrittäjälle sekä työntekijälle, että ihan joka osapuolelle. Anu, haluaisitko sä vielä kertoa lopuksi meille jotakin?

Puhuja 2

No mä ehkä nostaisin sen, mikä on nyt tässä tullut esiin monta kertaa, mutta vielä: jutelkaa yrittäjäkavereillenne. Käykää tapahtumissa missä kohtaa yrittäjiä ja puhukaa näistä asioista se auttaa valtavasti.

Puhuja 3

Ymmärtää, ettei ole itse ainoa siinä tilanteessa, että monella muullakin on nyt samoja haasteita. Samoja oireita ja tunnistaa ne oireet. Se kollegiaalinen tuki.

Puhuja 2

Ja yks mikä nyt tietysti nousee tässä aiheessa esille on se, että voiko näistä puhua. No joo voi. Pitääkö tätä hävetä? No ei tarvitse hävetä. Sehän on yksi sellainen stigma, mutta ei todellakaan tarvitse hävetä, vaan tää on nyt todella yleinen ongelma. Se ei tapahdu vain sinulle. Se tapahtuu todella monelle ja on ihan tavallista. Valitettavasti, ei saisi olla, mutta se nyt on. Se ei ole oma syy, me ajaudutaan näihin, koska meillä ei ole sitä tietämystä. Tietämystä siitä, että miten miten tää tilanne estetään. Mä en pidä uupumista kenenkään niin kun syynä. Miten Samu ajattelee tästä? Onko se oma syy jos uupuu, pitääkö itsensä syyttää, ruoskia?

Puhuja 3

Ei todellakaan ole oma syy. Se tuskin on kenestäkään omaa syytä jos sulla on korona tai keuhkokuume. Ajatteletko, että se on sun oma vika? Samahan tästäkin on. Anu sanoi tuossa että vaan pitää ottaa opiksi siitä, että sitten jos se tulee uudenman kerran. Kolmannen kerran, niin sittenhän siinä voi katsoa peiliin, koska niitä asioita pitää muuttaa. Ja tosiaan paneutua niihin syihin. Että sen asian saa korjattua eikä vaan hoitaa niitä seurauksia. Mutta joo, ei todellakaan ole oma syy.

Puhuja 2

Yksi mikä on tyypillinen merkki, niin on se niin kun syyllisyyden tunne omaan tekemiseen ja sen vähyyteen ja se myös lamaannuttaa meitä, että me ei myöskään sitten pystytä tehdä mitään, kun meillä on se syyllisyyden tunne. Elikkä se on sellainen oravanpyörä ja kierre mikä on kanssa syytä saada katki mutta se on. Kanssa yksi tyypillinen. Onko Samulla ollut tämmöisiä tunteita?

Puhuja 3

Joo ja sitten pitää vaan kestää sitä, että ettei ei välitä siitä mitä muut ajattelee siitä. Mikä sun omalle hyvinvoinnille parasta niin sitä pitää tehdä ja pitää tosiaan vähän kestää sitten sitä sekä läheisiltä,  että myös jos on työntekijöitä tai muuta, niin kyllä ne saattaa ajatella mitä tahansa sitten siitä, että sä et nyt vaan jaksa tai et oot laiska tai muuta. Niin sitten vaan pitää kestää sitä. Asia on näin, mä palaudun ja sit mä oon taas parempi töissä.

Puhuja 4

Kiitokset Anu ja Samu teille molemmille todella mielenkiintoisesta ja arvokkaasta keskustelusta ja ennen kaikkea avoimuudesta tämän asian suhteen. Me uskotaan että tää podcastit kyllä rohkaisee ja auttaa muita yrittäjiä ja totta kai myös yritysten työntekijöitä ottamaan levon ja rauhoittamisen merkityksen tosissaan.

Kiitos kun kuuntelit ELYn Euroopan sosiaalirahastosta rahoittaman ja SeAMKin toteuttaman VOIMA – Voi hyvin matkailuyrittäjä -hankkeen podcastin. Hanke rahoitetaan REACT-EU välineen määrärahoista osana unionin Covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.