SEAMK Podcast: Ammattikielen oppimiseen tukea virtuaalisesta oppimisympäristöstä - SUVI360-hanke
SUVI360-hankkeen ensimmäisessä podcastissa keskustelevat Petra Salmensuu Koulutuskeskus Salpauksesta ja Heikki Kakko Kpedulta. Juontajana on SUVI360-hankkeen projektivastaava Anne Saari Kpedulta.
Anne Saari:
Tässä podcastissa sukellamme aiheeseen, joka on elintärkeä Suomen terveydenhuollon tulevaisuudelle, maahanmuuttajataustaisten hoitoalan opiskelijoiden tukeminen heidän matkallaan ammattiin.
Podcast toteutetaan osana Hoitotyön suomea virtuaalisessa 360-oppimisympäristössä eli lyhyesti SUVI360-hanketta. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Tervetuloa kuuntelemaan SUVI360-hankkeen ensimmäistä podcastia. Olen Anne, teidän podcast juontajanne tänään tässä hetkessä. Meillä on täällä studiossa tänään kaksi asiantuntijaa. Kertokaa, ketä olette.
Petra Salmensuu:
Joo hei vaan sinne kuulijoille. Mä oon Salmensuun Petra ja tulen täältä Päijät-Hämeestä
ja toimin lehtorina täällä koulutuskeskus Salpauksessa sosiaali- ja terveysalalla ja sitten
hankeasiantuntijana Elma 2.0 -hankkeessa, jossa me rakennetaan polkuja sosiaali- ja terveysalan työelämään. Kiitos kutsusta.
Anne Saari:
No niin ja tervetuloa. Ja sitten meillä on täällä paikalla-
Heikki Kakko:
Tervehdys minunkin puolesta, Heikki Kakko, tulen täältä Kpedusta, olen tietotekniikan
opettajana täällä.
Anne Saari:
No niin, tervetuloa Heikki.
Heikki Kakko:
Kiitos.
Anne Saari:
Ja meillä on tänään keskustelunaiheena maahan muuttanut hoitotyön opiskelija oppijana virtuaalisessa 360-oppimisympäristössä. Mitä tulee huomioida, että suomen kielen
oppiminen toteutuu ja miten virtuaalinen 360-oppimisympäristö tukee harjoitteluihin
siirtymistä? Sopisiko niin, että Petra voisi aloittaa kertomalla, minkälaisia asioita te saitte selville Elma 2.0 -hankkeessa maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden haasteista työelämässä?
Petra Salmensuu:
Joo, totta kai kiitos. Ensinnäkin haluaisin sen verran taustoittaa, että nää mun ajatukset
pohjautuu yli 2000 kohtaamiseen täällä Päijät-Hämeen alueella. Ollaan kohdattu
maahanmuuttajataustaisia sosiaali ja terveysalan opiskelijoita ja työelämän edustajia,
työpaikkaohjaajia ja sitten näitä sosiaali- ja terveysalan ja suomen kielen opettajia täällä
ammattikorkeakoulussa ja toisella asteella.
Ja nämä haasteet, mitä nyt nostan, on ihan täältä käytännön arjesta Päijät-Hämeen alueelta, ja voi olla aika yllätyskin, että nämä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työelämähaasteet on tosi yksilöllisiä meidän hankkeen näkökulmasta.
Moni voi ajatella, että se on pelkästään tämä kielitaito tai ymmärtämisen haasteet, mutta
siellä on itse asiassa tosi paljon sellaisia kulttuuriin ja suomalaiseen työyhteisöön
kiinnittymisen haasteita myös. Ja nää voi joskus hämmentää siellä työn tekemisen
arjessa, että miten joku toinen toisesta kulttuurista tuleva voi tulla noin itsevarmalla
asenteella tänne suomalaisen työelämän ääreen tai miten voi olla niin vaikeaa esimerkiksi puhua sitä suomen kieltä, vaikka oikeasti osaakin aika hyvin.
Ja sitten semmoista, että voi olla, että ei uskalla kysyä, koska siihen kulttuuriin liittyy se,
että ei haluta olla vaivaksi, ei haluta olla näkyviä, ja ehkä sellaisena yhteenvetona, että totta kai ne haasteet liittyy paljon vuorovaikutustilanteisiin ja tämmöiseen ymmärtämiseen. Ja puhun paljon myös työelämän pelisäännöistä, että on totuttu vain tekemään sitä työtä toisin. Se on ollut mielenkiintoista huomata, että ne tuen tarpeet on itse asiassa tosi yksilöllisiä.
Anne Saari:
Okei, tuo kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitäs, olisiko Heikillä tähän jotain sanottavaa?
Herättääkö ajatuksia?
Heikki Kakko:
No joo, sillä tavalla tietysti, ehkä semmoinen tietotekniikan opettajan näkökulma,
että kyllähän. Jos tuommoinen maahanmuuttajataustainen ihminen sinne työelämään
tulee, niin hänellähän on siinä vähän, voi ajatella, että kolmekin eri roolia, että pitää
oppia uusi ammatti, pitää oppia uusi kieli ja sitten ehkä vielä, jos miettii tätä digitaalisuutta ja sitä, että mitä sieltä, ehkä tämmöinen kuitenkin siellä työelämässä ja työpaikalla on sitten vielä tämmöinen digitaalinen ekosysteemikin, mikä pitäisi sitten hanskata.
Teidänkin alalla on paljon potilastietojärjestelmiä ja on lääkelistoja ja kaikkea mahdollista. Ja sitten on vielä yrityksessä tietysti näitä sisäistä viestintää, intranettiä ja semmoista, että hyvin hankala varmasti päästä. Se on vielä monesti semmoista kapulakieltä ja hyvin semmoista vaikeata suomea ja siihenkin pitäisi kuitenkin päästä sisälle ja osata ja oppia se, että sillä työelämässä pärjää.
Haasteita riittää, mutta ehkä kuitenkin näkisin sitten niin, että näissä digioppimisvälineissä on kyllä paljon mahdollisuuksia tähän puoleen, että miten sitä opiskelijaa voidaan tässä puolessa auttaa.
Petra Salmensuu:
Tää digikyvykkyys ei ole itsestään selvää sosiaali- ja terveysalalle hakeutuvilla maahanmuuttajataustaisilla, että siellä voi olla aikamoisia aukkoja just näissä
digivälineiden käytössä, vaikka oltaisiin esimerkiksi totuttu käyttämään niin kuin
kielenkääntäjää. Ja tää saattaa haastaa siellä työelämässä.
Ja sitten halusin vielä poimia tuolta tuon hoitoalan slangisanaston, eli kyllähän
tää sosiaali- ja terveysalan kieli on tosi haastavaa. Ja se voi olla yksi haaste, että ei
kerta kaikkiaan ymmärretä, vaikka olisi hyvä kielitaito, sitä hoitoalan slangia.
Anne Saari:
No olisiko teillä tähän vielä jotain muuta sanottavaa?
Petra Salmensuu:
No sellaisia käytännön tilanteita tulee mieleen, että kuulija hahmottaa, että siellä
työelämässä voi olla haastavaa käydä esimerkiksi puhelinkeskusteluita, jos se kielitaito on kehittyvä.
Heikki Kakko:
No minä voisin tuohon lisätä sen verran, siis minä en tiedä, oliko Petralla sama ajatus,
mutta jos nyt ajatellaan, että tässäkin hankkeessa te kehitätte kuitenkin tuommoista virtuaalista oppimisympäristöä, sitä selkokielisyyttä ja sille opiskelijalle niitä apuvälineitä, niin varmaan just siihen, että yleensä ammatissa kuin ammatissa, teidänkin alalla, on paljon semmoista materiaalia, ammattikirjallisuutta vaikka, mitä pitää siinä työssä käyttää, ja silloin ei ole sitä selkokielisyyttä eli selkokielimateriaaleja saatavilla. Että olisiko siihen jotain apuvälineitä ehkä olemassa? Jotenkin tuntuisi, että se ainakin sillä käytännön tasolla voisi helpottaa kummasti, jos tähän löydettäisiin niitä työkaluja.
Petra Salmensuu:
Joo, tää on itse asiassa meilläkin näkynyt täällä sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla, eli ne
työpaikan ohjeet, on ne sitten pyykinpesuun liittyviä tai potilaiden hoitamiseen liittyviä, ne on vaikeaselkosia, ja näitä on sitten yhteistyössä hankeasiantuntijoiden ja työelämän edustajan kanssa yritetty selkeäkielistää ja kuvittaa. Ja monesti maahanmuuttajataustaisilla voi olla itsellä myös hyviä ideoita siihen, että minkälainen viesti olisi selkeämpää siellä työpaikalla.
Anne Saari:
Tuliko teille siinä hankkeessa jotain ihan semmoisia konkreettisia keinoja sinne työelämän haasteisiin, jotka on otettu käyttöön?
Petra Salmensuu:
Joo, me tässä Elma-hankkeessa työskennellään nimenomaan palvelumuotoillen, ja se tarkoittaa sitä, että me aina jalkaudutaan sinne työelämään ja sinne ihan työntekemisen tasolle. Eli me ollaan oltu ihan konkreettisesti siellä sen maahanmuuttajatyöntekijän
tai opiskelijan työnteon äärellä ja ollaan päästy kiinni siihen, että mitkä asiat siellä
työpaikalla haastaa. Ja sitten on voitu löytää tosi konkreettisia tukikeinoja, että on se sitten taskuvihkon käyttämistä siellä työn äärellä, että kirjaa koko aika konkreettisesti
uusia sanoja ja sanontoja, tai on se sitten tällaista kielisopimuskeskustelutukea.
Eli puhutaan siitä kielitaidosta rohkeasti siellä työpaikalla ja siitä, että mikä just nyt on
vaikeata tällä hetkellä tässä työssä, ja sitten pystytään heti auttamaan ja tarttumaan.
Ja sitten ei koskaan voi väheksyä sitä sellaista emotionaalista tukea, ja se on itse asiassa todella merkittävässä roolissa. Se on semmoinen ilmapiiri siellä työpaikalla, että uskaltaa puhua väärin ja uskaltaa osallistua ja huumori myös, että saa tukea siihen, että voi olla oma itsensä ja se osaaminen tulee näkyväksi.
Anne Saari:
Kyllä.
Petra Salmensuu:
Monesti käy niin, että se osaaminen jää sen heikon kielitaidon taakse piiloon ja se pitää
sieltä sitten yrittää kaikin tavoin nostaa esille.
Anne Saari:
Kyllä, tärkeitä asioita olette saanut esille siinä hankkeessa ja jalkautettua sinne
työpaikoille.
Sitten me voitaisiin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli meillä on tässä hankkeessa, SUVI360 hankkeessa, suomen kielen lehtori Ulla-Maaria Paukkunen on antanut opiskelijoille
suomen kielen oppimisen tueksi kolme ohjetta.
Ja ensimmäinen oli tämmöinen, että luodaan myönteinen ja turvallinen ilmapiiri. Tarjotaan saavutettava ja helppokäyttöinen oppimisympäristö ja kolmas, että opiskelijan tulee myös ottaa omavastuu kielen oppimisesta. Mitäs nää ohjeet herättää teissä? Olisiko Heikki voinut aloittaa?
Heikki Kakko:
No tuota joo, se saavutettava ja helposti lähestyttävä oppimisympäristö. Niin taas ehkä
semmoinen digitaalisuusnäkökulma, että kyllähän nuo digitaaliset työvälineet tähänkin aika paljon, siihen suomen tai kielen oppimisen tukeen, tarjoaa. Jos ajatellaan, että aikaisemmin mentiin vaan kynällä ja paperilla, niin nythän on siis mahdollisuus käyttää vaikkapa videona. Ja sitten jos ajatellaan nyt tätä hoitotyötä, niin joku hoitotilanne tai sitten siellä 360-ympäristössä still-kuvina, voidaan kuunnella joku dialogi aiheeseen liittyen, lukea tekstitys selkokielellä, mitä vaan. Vaihtoehtoja on aika paljon.
Sitten ehkä näissä sovelluksissa, monet näistä digioppimisvälineistä, vaikka puheentunnistus ja äänen harjoittelu. Tämmöinen ääntäminen ja suullisen tuottamisen tekninen harjoittelu on mahdollista jo nykyvälineillä. Sitten ehkä semmoisena kehittyvänä työkaluna, on tuo tekoäly varmaan semmoisiin, varsinkin tulevaisuudessa, semmoisiin ehkä isompiinkin vuorovaikutustilanteisiin.
Joku semmoinen tekoälyagentti antaa aika paljon semmoisia kieliopillisiakin tukitoimia. Ja sitten vielä ehkä mainitsen tuolta oppimisdigitaalisesta oppimisympäristöstä, niin se
oppimisanalytiikka on semmoinen, mikä kehittyy kanssa ja on jo tänäkin päivänä ihan sillä
tasolla, että sieltä kyllä siitä datasta opettaja saa hyötyä ja pääsee ehkä sitten siitä kiinni.
Kun se on siellä digitaalisessa muodossa ja opiskelija tekee niitä kielioppitehtäviä,
niin päästään niihin epäkohtiin kiinni ja pystytään täsmentämään sitä opetusta
siihen, missä niitä ongelmia on.
Anne Saari:
Joo, hyviä kommentteja Heikki. Mites Petra?
Petra Salmensuu:
Joo, siinä oli monta asiaa, mihin voisi tarttua, mutta mä haluaisin ehkä nyt tässä kohtaa
korostaa sitä, että parhaisiin tuloksiin päästään sillä, että on monipuolisesti erilaisia
työkaluja käytössä, että se oppija ohjautuisi kaikkien näiden erilaisten työkalujen äärelle ja löytäisi ne just itselleen parhaat. Ja just tuo oman aktiivisuuden merkitys, että löytäisin ne sellaiset työkalut, mitä voi itsenäisesti esimerkiksi työajan ulkopuolella käyttää ja sitä suomen kieltä ja erityisesti sitä ammattisuomen kieltä oppia.
Ja tietysti digitalisaatio luo tähän ihan tosi tosi hyviä mahdollisuuksia, että me ollaan esimerkiksi hankkeessa tehty hyvin semmoisia aitoja vuorovaikutustilanteita muistuttavia animaatioita tai dialogeja ihan sieltä hoitotyön arjesta. Ja sitten niitä katsomalla ja tekemällä erilaisia harjoitteita se ammattikielitaito kehittyy.
Anne Saari:
Joo.
Petra Salmensuu:
Ja toi tekoäly tietysti myös juuri tällaisena vuorovaikutteisena hyötynä, että ei niinkään kielenkääntäjänä, vaan just semmoisena sparraajana vuorovaikutuskumppanina, niin on varmasti tulevaisuutta.
Anne Saari:
Sitten me voitaisiin mennä vielä tähän 360-virtuaaliseen oppimisympäristöön, joka on tosi
mielenkiintoinen. Meillähän on tässä SUVI360-hankkeessa tavoitteena rakentaa just
tämmöinen virtuaalinen oppimisympäristö. Me ollaan vähän niin kuin ajateltu, että
luodaan H5P-tehtäviä, ThingLinkiä, skenaarioita. Voisiko Heikki seuraavaksi avata hieman
tuota virtuaalista 360-oppimisympäristöä? Mitä se nyt oikein tarkoittaa ja miten semmoinen rakennetaan?
Heikki Kakko:
No joo. Ensin on ehkä syytä tarkentaa tuota käsitettä sen verran, että ei mene asiat sitten
sekaisin. Tässähän jos puhutaan 360-virtuaalisesta oppimisympäristöstä, siinä voidaan
ajatella se sillä tavalla kahdessa tasossa. Jos sinä teet, vaikka nyt hoitoalalle, jonkun 360-näkymän opiskelijalle, kuvaat sen kameralla, niin silloinkin voidaan puhua ympäristöstä, että hän oppii siellä. Ja siellä on hot spotteja ja siellä on tehtäviä ja hän siellä navigoi sitten. Mutta ehkä tämä on sitten kuitenkin semmoinen yksittäinen 360-näkymä, missä se opiskelija sitten oppii yhden asian elikkä yks opetustilanne. Mutta sitten tämä laajempi kuva on ehkä sitten semmoinen, missä näitä näkymiä on monta ja mistä on koottu semmoinen isompi opintokokonaisuus, mikä sitten ehkä voidaan myös nähdä tämmöisenä oppimisympäristönä.
Mutta sitten sä kysyit tuossa, että miten sitä rakennetaan. Niin jos nyt tämmöistä yksittäistä näkymää mietitään, niin sehän siis koostuu siitä, että sinä käyt kameralla kuvaamassa. Se voi olla vaikka hoitoalalla, mikä nyt voisi olla, joku vastaanottohuone vaikka tai lääkehuone tai joku tila. Ja siellä on tämmöisiä hot spotteja, missä on tämmöisiä
klikattavia pisteitä, jotka avautuu, ohjeita, kuvia, videoita, mitä vaan voi olla siellä. Voi olla erilaisia tehtäviä, erilaisia skenaarioita, jos on vaikka videoita siinä johonkin liitetty. Että video vaikka pysähtyy ja opiskelijalta kysytään, että mitä tehdään seuraavaksi ja niin poispäin. Elikkä semmoinen yksittäinen jos ajatellaan, että tämä olisi nyt tämmöinen näkymä.
No miten tämmöistä sitten lähdetään suunnittelemaan, elikkä semmoinen opettajan näkökulma. Minä kyllä pitäisin ehdottoman tärkeänä lähtökohtana sitä, että tehdään, luodaan siihen pedagoginen käsikirjoitus. Monesti lähdetään vähän väärästä päästä liikkeelle, että ensin mietitään sitä tekniikkaa, että nyt mulla on tämmöinen hieno tekniikka tässä ja nyt minä sitten vaan mietin, että missä mä voisin tätä hyödyntää.
Mutta kyllä oikea tapa varmasti on se, että mietitään ensin se, että mitä me halutaan opettaa niille opiskelijoille. Mietitään siihen ne dialogit ja suunnitellaan tehtävät ja mietitään, että mitä kautta päästään siihen lopputulokseen ja sen jälkeen päätetään sitten se tekniikka.
No tässä esimerkissä, nyt jos päätetään sitten siksi tekniikaksi se 360-ympäristö, sen
jälkeenhän se käydään, nyt jos meillä oli vaikka se lääkehuone tai joku vastaanottohuone, kuvaamassa siellä 360-kameralla se tila. Siellä voi olla siis ihan semmoisia staattisia näkymiä tai voi olla lyhyitä 360-videoita tai mitäpä nyt halutaan siihen harjoitukseen ottaa mukaan.
Sen jälkeen kun se on saatu kuvattua, niin sittenhän se viedään tänne valitulle alustalle,
vaikkapa nyt semmoisille joillekin H5P-tyyppisille tai näitähän on 360-alustoja paljon,
semmoisia vähän helpommin lähestyttäviä tai sitten semmoisia, missä on työkaluja
paljon enemmän ja paljon monipuolisemmin.
Ja sitten siellä tuodaan sinne ne elementit, mitä siihen halutaan. Halutaanko sinne nyt
niitä vaikka jotain tehtäviä tai niitä hot spotteja tai mitäpä siinä nyt halutaankaan. Se
räätälöidään siellä valmiiksi. No sen jälkeen sitä tietysti pitää sitten testata ja iteroida
ja saada se semmoiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi.
Ja sitten viimeisenä kohtana, niin ehkä sitten siinä kohtaa, kun sulle on hahmottunut
myös se isompi kokonaisuus, tietysti tämä on yksittäinen tehtävä, mitä tässä kuvasin, niin
sinä voit liittää sen sitten siihen suurempaan kokonaisuuteen.
Anne Saari:
Okei. Joo, toi oli kyllä tosi hyvin selitetty Heikki. Mitäs Petra? Miten teillä Elma-hankkeessa? Tekisittekö te jotain toisin?
Petra Salmensuu:
Joo. En tiedä, onko kuulijoille tuttu, mutta Elma-hankkeessa ollaan rakennettu tämmöinen Opi hoitoalaa ja suomea -virtuaalinen oppimisympäristö, joka löytyy ihan googlettamalla. Ja meillä oli nimenomaan tällainen pedagoginen ajatus siitä, että me haluttiin, että
meidän oppimisympäristö on helppokäyttöinen ja sitten palvelee hyvin erilaisia käyttäjiä,
että joku voi vielä siellä omassa kotimaassaan opiskella, tutustua suomalaiseen
hoitoalaan. Ja sitten toisaalta, jo täällä Suomessa sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä,
vaikka sairaanhoitaja, voi harjoitella parempaa hoitoalan suomen kieltä.
Ja miten me tämä sitten tehtiin, niin tää perustuu nyt niihin käyttäjäkokemuksiin ja kaikki
on sosiaali- ja terveysalan työelämän edustajien kanssa yhdessä työstetty. Eli mitä ne on ne hoitoalan arjen tilanteet, jotka siellä haastaa ja mihin näitä harjoitteita kannattaisi lähteä rakentamaan. Ja siitä muodostui sitten meille tänne oppimisympäristöön tällainen kokonaisuus, missä on siis satoja tehtäviä. Ja me haluttiin, että tää on semmoista monikanavaista, että täällä on paljon animaatioita ja videoita. Mutta sen lisäksi täällä on perinteisiä monivalintatehtäviä, erilaisia kuuntelutehtäviä ja kirjoittamistehtäviä. Että pyrittiin alusta lähtien siihen, että täällä olisi monipuolisesti mahdollisuus harjoittaa sitä ammattikieltä ja samalla tutustuisi myös suomalaiseen hoitoalaan.
Ja tää on ollut kauhean suosittu ja se, mikä tässä on kiva, niin nää tehtävät antaa itse
palautetta ja näitä voi tehdä useamman kertaa uudelleen ja uudelleen ja kuka tahansa.
Tää ei ole missään oppilaitoksen sisällä oleva oppimisympäristö, että on sillä tavalla
ehkä semmoinen vähän humoristinenkin, että sitä kepeyttä ollaan yritetty myös siihen
oppimiseen tuoda.
Nyt kun me ollaan tässä useamman vuoden saatu näitä käyttäjäkokemuksia, niin selkeä
tarve on siis ehkä myös helpommalle oppimisympäristölle. Että ollaan huomattu, että
meidän oppimisympäristön tehtävät on haastavia osittain ja suhteessa siihen, että
minkälaisella kielitaidolla tällä hetkellä tullaan sinne sote-kentälle tekemään töitä. Eli
tulevaisuudessa tarvitaan varmasti lisää tän tyyppisiä ympäristöjä. Mutta ei, ei varmaan
muuten mitään tehtäisi toisin.
Anne Saari:
Joo, oikei. Kiitti Petra. Mites Heikki? Olisiko sulla tähän jotain hyvää vinkkiä, että miten siitä oppimisympäristöstä saisi semmoisen vähän helpomman?
Heikki Kakko:
No varmaan, ensinnäkin kun nyt puhutaan tämmöisistä. Petra, teillähän oli
ennemmin, käsitin, että teillä on semmoinen vähän perinteisempi digitaalinen oppimisympäristö, missä sitten on monenlaisia.
Petra Salmensuu:
Kyllä, kyllä.
Heikki Kakko:
Teillä oli laajasti käytetty monenlaisia tehtävänantoja, monenlaista oppimista
hyödynnettynä. Nyt jos me sitten ollaan tässä 360-ympäristössä, niin kyllähän tämä antaa aika paljon semmoisia etuja, ehkä just siihen käytännön tekemiseen ja työelämään
siirtymiseen. Kun sulla on se oikea kuva vaikka jostain aidosta ympäristöstä, ja siellä sinä pystyt navigoimaan ja siellä sinä pystyt tarkastelemaan, että mikä tarkoittaa mitäkin ja miten tehdään mitäkin juttuja, kyllähän se antaa semmoisen aika realistisen kuvan kuitenkin sitten siitä työstä.
Anne Saari:
Miten se olisi helppokäyttöinen? Kun Petra sanoi, että olisi hyvä, että olisi semmoinen
helpompikin.
Heikki Kakko:
No on mulla tässä itse asiassa joo. Tämä on vähän ehkä semmoinen näkökulma, että mitä opettajan kannattaa huomioida tai sen ympäristön tekijän, mitä kannattaa huomioida siinä, kun sitä suunnittelee.
Anne Saari:
No kerro Heikki.
Heikki Kakko:
No joo. Silloin kun tämmöistä ympäristöä lähdetään suunnittelemaan, niin kun jo tuossa
aiemmin totesin, niin ehkä kannattaa ottaa se pedagogiikka lähtökohdaksi sinne aina ennen sitä tekniikkaa. Päästään kuitenkin sillä tavalla miettimään, että mitä taitoa tai
tilannetta harjoitellaan, kenelle tämä on suunnattu, millä kielitasolla ja tämän jälkeen
vasta valitaan se tekniikka.
Sitten siitä itse käyttöliittymästä kannattaa tehdä semmoinen rauhallinen ja selkeä. Monesti on nähnyt semmoisiakin, että vähän klikkaillaan kaikkialle ja sieltä klikkaillaan ja pyörittää siellä, ja ei oikein tiedä, että minne mennä seuraavaksi ja mitä tässä haetaan.
Ei kannata olla niitä, nyt jos vaikka puhuttaisiin 360-ympäristöstä, niitä hot spotteja ei kannata olla liikaa. Ikonit ja värit johdonmukaisena ja sillä tavalla, että sillä opiskelijalla on selkeä reitti ja tieto siinä, että mitä pitää tehdä seuraavaksi.
Sitten totta kai kannattaa pitää mukana se selkokielisyys, että ne on sillä tavalla helposti ymmärrettäviä ja sitä pystyy siinä helposti lähestymään. Ehkä siellä voi olla joku, teilläkin oli tässä hankkeessa ajatuksena kuitenkin tämmöinen kielipari, jossakin mulla ainakin tuli vastaan, niin siellä voi olla sitten vaikka se kielipari englanti, että se on sitten toisellakin kielellä se asia siellä sanottu.
Sitten tämmöiset on tietysti sen käytännön kannalta myös tärkeitä, tämmöiset laite- ja yhteystestit. Voi ajatella silläkin tavalla, että sillä opiskelijalla on kuitenkin se mobiililaite aina mukana. Niin varmistaa se, että se toimii varmasti siellä. Ja sitten, että jos on vähän vaikka vanhempi laitekanta jollakin opiskelijalla, että hän pystyy kuitenkin käyttämään sitä sielläkin, että saadaan se saavutettavuus hyvälle tasolle.
No sitten tietysti, jos lähdetään lisäämään sinne varsinkin näitä tekoälyn ominaisuuksia, mutta totta kai muutenkin, on syytä huomioida tämä tietosuoja siinä suunnitteluvaiheessa, kun hoitotyöstä puhutaan. Että varmasti on semmoiset luvitusasiat ja muut jutut kunnossa. Ei ehkä välttämättä ole siellä mitään potilastietoja tai muita tunnistettavia juttuja, että tämmöiset asiat kannattaa totta kai siinä varmistaa.
Ja sitten yks viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, yks todella oleellinen juttu on se, että varmistatte sen opettajien osaamisen. Perehdytätte ne opettajat siihen materiaaliin, että ne osaa sen käyttää, osaa kuin omat taskunsa sen asian, että se ei jää sitten siitä kiinni. Siinä muutamia vinkkejä.
Anne Saari:
Joo, tosi hyviä vinkkejä tuli kyllä nyt esille. Okei, no mites sitten, minkälaisena näette tän 360 -virtuaalisen oppimisympäristön tulevaisuuden? Miten virtuaalinen 360-oppimisympäristö tukee harjoitteluihin siirtymistä? Petra voisi aloittaa.
Petra Salmensuu:
Joo, kyllähän tää on selkeästi tulevaisuutta ja tosta äskeisestä vielä sen verran, että kaikki tällaiset ympäristöt, jotka on myös mobiilisti käytettäviä, on hirveän tärkeitä, jotta se käyttäjä voi käyttää ja hyödyntää sitä ympäristöä ihan missä tahansa. Myös sitten siellä työpaikalla ei ole sidottuna mihinkään tiettyyn paikkaan tai tilaan.
Ja jos me osataan vaan viedä ne hoitoalankin, ne aidot autenttiset tilanteet, sinne
virtuaalimaailmaan, niin totta kai se pehmentää sitä työelämän siirtymistä. Me ollaan hankkeessa kattavasti saatu se selville, että ihmiset haluaa tietoa. Ne haluaa
tietää, miltä se työympäristö näyttää. Ne haluaa tietää, mitä siellä tehdään. Ja kaikki tällainen, että sä pystyt virtuaalisesti jo harjoittelemaan niitä asioita, niin ihan varmasti tukee sitä oikeatakin kiinnittymistä.
Ja pakko tässä kohtaa nostaa esille, että meillä on täällä myös tällainen multisensorinen
oppimisympäristötila, jossa me voidaan viedä tää 360-todellisuus myös isoon tilaan, ja silloin me saadaan siihen vielä sellaista vuorovaikutteisuutta lisää, että voidaan
esimerkiksi tiiminä harjoitella siellä virtuaalisessa ympäristössä ratkomaan, vaikka erilaisia potilaskeissejä.
Anne Saari:
OK, kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Mitäs Heikki? Olisiko sulla vielä tähän?
Heikki Kakko:
No tosi tosi hyvältä kuulosti nuo Petran ajatukset tästä tulevaisuudesta ja vähän saman tyylisiä juttuja, että tämmöinen niin kuin digitaalinen kaksonen. Elikkä että sitä harjoittelupaikasta voidaan tehdä tämmöinen vaikka 360-pohjainen digitaalinen kaksonen, johon liitetään ajantasaisia ohjeita, toimintamalleja. Siellä olisi kuvaa ja semmoinen tila. Se opiskelija voisi jo tutustua siihen harjoittelupaikkaan, että se ei tulisi ihan täysin uutena juttuna ja hän voisi vähän etukäteen selvittää, että mitä se pitää sisällään.
Sitten just Petrakin sanoi tuosta, että teillä onkin siellä semmoinen tila, missä voi varmaan vähän semmoista immersiivisyyttä ehkä tuoda siihen. Tähän samaan ehkä liittyy sitten nuo VR- ja AR-teknologia, mitä tulevaisuudessa voi varmasti hyödyntää.
Niistähän nyt tietysti on monenlaisia hyötyjä ja myös monet näistä virtuaalisista 360-ohjelmista ja niistä, missä kehitetään sitä tai yleensäkin niitä, mitä voidaan käyttää, hyödyntää opetuksessa, niin ne kyllä tukee sitten tätä VR/AR-teknologiaa. Sieltä on mahdollisuus saavuttaa hyötyjä totta kai.
Sitten vielä noista, mistä mainitsin jo aikaisemminkin, niin tuo oppimisanalytiikka, mitä näissä digitaalisissa oppimisympäristössä tänä päivänä jo hyödynnetään, niin sehän nyt tietysti kovaa vauhtia menee eteenpäin. Ja tekoäly myös siellä taustalla sitä kehitystä edistää. Sieltä kyllä saadaan varmasti semmoisia yksilöllisiä oppimispolkuja enemmän vielä tulevaisuudessa esille ja pystytään kohdentamaan sitä opetusta sitten yksilöllisesti paremmin.
Ja nyt kun tulevaisuudesta puhutaan, niin ehkä tähän nostaisin sitten sen, että kun tämä teknologia kehittyy, niin sehän nyt tietyllä tavalla sitten muuttaa myös sitä opettajan roolia. Että kun Petrakin monta kertaa just tässä hoitoalalla nosti esille, että vuorovaikutus esimerkiksi on tärkeätä ja pitää päästä sinne opiskelijan lähelle semmoiseen vuorovaikutustilanteeseen, ja sillä tavalla se on monessa kohtaa tärkeätä ja oppimisen kannalta myös oleellinen asia.
Nyt kun meillä tämä teknologia edistää ja ehkä sitten tunnistaa niitä ongelmakohtia opiskelijoilla, että missä kaipaa sitä harjoitusta. Ja on monenlaista teknologiaa, että päästään lähemmäs sitä työelämää jo sitten digitaalisuuden avulla jo ehkä siellä opiskeluvaiheessa. Tämähän sitten vapauttaa niitä resursseja tietyllä tavalla siltä opettajalta olla ehkä enemmän semmoinen vuorovaikuttaja ja enemmän sillä opiskelijan arjessa ja keskittyä niihin vuorovaikutustilanteisiin, kun se teknologia hoitaa osan niistä tehtävistä, mitä tähän asti se opettaja on joutunut itse tekemään.
Anne Saari:
Kyllä, hyviä kommentteja on.
Mutta hei, mehän saatiin tänään aikaan mielenkiintoinen keskustelu. Kiitos teille ja kiitos kaikille kuulijoille.
Lisätietoa löydät SUVI360-hankkeesta SEAMKin, Kpedun ja Centrian www-sivuilta.
Jatkossa SUVI360-hankkeelta on tulossa myös toinen podcast. Olkaahan kuulolla, moi.