SeAMK Podcast: Osaamisella onnistumiseen – OSMO-hanke

Jingle

00:00:05 Katja Jaskari

Tämä podcast on osa osallistujalähtöinen moniammatillinen koulutuspolku, tuttavallisemmin Osmo- hankkeen julkaisuja.  Aiheena meillä on osaamisella onnistumisen teema, jossa paneudutaan erityisesti majoitus-, ravitsemis-, matkailu- ja tapahtuma-aloihin.

Sillä hankkeen tavoitteena on vahvistaa ja kasvattaa alueen houkuttelevuutta potentiaalisena uravaihtoehtona ja vahvistaa pitovoimaa osaavan työvoiman suhteen. Hankkeen rahoittajana on Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Äänessä olen minä, Katja Jaskari, TKI- asiantuntija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sekä Juulia Soidinaho Teatteri Hysteriasta. Tervetuloa Juulia!

00:00:24 Juulia Soidinaho
Kiitos, mukavaa olla täällä.

Jingle

00:00:59 Katja Jaskari

Esitteletkö itsesi? Kuka olet ja millä alalla vaikutat?

00:01:03 Juulia Soidinaho

Soidinahon Juulia ja omistan tuolta Piirin alueelta Teatteri Hysterian ja toimin lisäksi osaomistajana Ravintola Verstaassa, joka sitten tekee tiivistä yhteistyötä teatterin kanssa. Lisäksi täällä SeAMKilla tuntiopettajana tuolla sosionomipuolella draamallisissa menetelmissä ja sitten Piirin yhteisöhankkeen projektipäällikkönä vaikutan tuolla Piirin alueella.

00:01:26 Katja Jaskari

Tässä meidän Osmo-hankkeessa haluamme tuoda erityisesti esiin erilaisia uratarinoita ja koulutuspolkuja. Mitenkäs Juulia? Mitenkä sinä olet päätynyt sinun alalle? Kerrotko hiukan taustastasi?

00:01:41 Juulia Soidinaho

No aikoinaan, kun pääsin Turun taideakatemiaan, joka on ammattikorkeakoulu, opiskelemaan teatteri ilmaisunohjaajaksi, niin siinä samalla sitten piti miettiä töitä opiskelujen rinnalle. Ja päädyinkin sitten ravintola-alalle ja sieltä aloitin ihan tiskaribloggarista etenemään sitten opintojen ohessa ja päädyin vuoropäälliköksi sitten.

Parhaimmillaan sinä aikana, kun opiskelin ja tein parissa eri ravintolassa. Itseasiassa kolmessa tein töitä sen kolmevuotisen ajan ja sitten, kun muutin tänne Seinäjoelle Seinäjoen kaupunginteatteriin työharjoitteluun opintojen loppuvaiheessa, niin päädyin sitten täällä paikalliseen ravintolaan töihin. Rintarinnan sitten valmistumisen jälkeen tein ravintola-alan ja teatterialan töitä. Ja sieltä sitten loppujen lopuksi teatteri vei voiton ja rupesin tekemään teatteria pääsääntöisesti. Ajattelin, että ravintola-ala on taakse mennyttä elämää, mutta noin vuosi takaperin huomasin sitten olevani osaomistajana ravintolassa. Elikkä sitten tuli tämä oppi hyötyyn siinä, kun perustettiin ravintola tuonne Piirille ja siinä sitten markkinoinnin ja tiedotuksen parissa työskentelen.

00:02:50 Katja Jaskari

Mahtavaa ja nyt, kun tänä päivänä ollaankin huomattu, että yhä useampi onkin tämmöinen monialainen osaaja ja varmasti tulevaisuudessa tarvitaankin laajempaa osaamista. Ja sulla on kyllä todella monipuolinen tausta ja oot varmasti tehnyt töitä, että oot saavuttanut nämä unelmat. Miten tapahtuma-alalla ja ravitsemusala sitten, miten siellä tällä hetkellä menee? Mitä kuuluu teidän alalle?

00:03:18 Juulia Soidinaho

Nyt, kun tää taloustilanne on hyvin epävakaa. Tällä hetkellä, niin tietenkin se näkyy myöskin asiakkaiden kulutuskäyttäytymisen vähenemisenä heti ensimmäisenä. Ja tietenkin säästetään viihteestä, kulttuurista ja ulkona syömisestä, että kyllä asiakasmäärät on jonkun verran vähentynyt, mutta ainakin tuolla meillä meidän yrityksissä menee hyvin ja hyviä kävijämääriä vielä on, mutta on selkeä ero kevääseen verrattuna esimerkiksi.

Meillähän Ravintola Verstas pääsääntöisesti toimii lounasravintolana ja ensimmäinen, mistä säästetään on lounas, että on helppo ottaa kotoa eväät mukaan. Ja kohonneet kustannukset vaikuttaa todella paljon myöskin siihen, että se määrittelee sitten ravintola-alan hinnoittelua ja sitten se taas vaikuttaa suoraan kuluttajakäyttäytymiseen että, siinä katsotaan mihinkä tilanne kehittyy tällä hetkellä.

Jingle

00:04:18 Katja Jaskari

Tämän podcastin teon aikaan me eletään semmoista nousevaa pikkujoulusesonkia ja viritellään siihen tunnelmiin ja miten onko teillä ravintolapuolella toi rekrytointitilanne tai onko teatterissa semmoisia tehtäviä, että olisiko sinne ollut rekrytointitarpeita?

00:04:37 Juulia Soidinaho

Meillä on semmoinen loistava tilanne, että meillä on tällä hetkellä molemmissa paikoissa teatterilla ja ravintolalla hyvä henkilökunta, kiinteä henkilökunta, joka hoitaa hommansa loistavasti ja, että tällä hetkellä vapaita paikkoja ei ole. Toki meillä on teatterilla suunnitelmissa hieman isompi produktio kevätkaudelle, että siihen haetaan sitten harrastajanäyttelijöitä mukaan myöskin.

Ja nyt, kun tämä pikkujoulukausi on hurjaa vauhtia käynnistymässä, niin voin todeta, että meillä tää ravintola ja teatterin yhteistyö toimii hyvin. Elikkä meillä on tämmöisiä Show&Dinner- paketteja. Elikkä siinä saa teatterielämyksen ja sen jälkeen ravintolaillallisen esityksen jälkeen samassa paikassa. Niin me ollaan huomattu, että tämmöinen konsepti toimii todella hyvin asiakkaalle. Asiakkaan ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen, että haetaan tuolta se kokemus tai elämys ja sitten siirrytään ja mennään tuonne ravintolaan ja sitten siirrytään vaan. Meillä saa kaikki samasta paikkaa ja nää on ollut todella suosittuja, että tällä hetkellä meidän Linjat kuumina- esityksestä, joka tuli viime lauantaina ensi-iltaan niin lähes 90% koko pikkujoulukauden lipuista on myyty. Ja siinä on todella paljon otettu illallisia kylkeen, että se on ollut hienoa huomata, että ihmiset kumminkin haluaa tämmöisiä kokonaisvaltaisia elämyksiä ja sitten, kun lähdetään ulos niin siihen vapaa-aikaan halutaan myös panostaa.

00:05:58 Katja Jaskari

Aivan, sanoitkin tuossa, että teillä on kiinteä henkilökunta. Miten te olette onnistunut siinä rekrytoinnissa? Onko sana kiirinyt? Onko ollut jotain temppuja/ jippoja, millä olette saaneet henkilökunnan pysymään teillä?

00:06:13 Juulia Soidinaho

Teatteri Hysterian alkuaikoina, kun perustettiin Hysteria ja tässä matkan varrella ja myöskin sitten, kun lähdettiin Ravintola Varikon yrittäjien, Viivin Loppela ja Rami Haaviston kanssa keskustelemaan tästä uudesta ravintolasta.

Me ollaan vanhoja tuttuja ja siis ollaan tehty, työskennelty ravintola-alalla yhdessä aiemmin. Ja me lähdettiin ihan ensimmäisenä pohtimaan, että minkämoinen työnteon kulttuuri me halutaan luoda.

Meillä monilla oli, niinku varmasti kaikilla ravintola-alalla työskenneillä, on huonoja kokemuksia työpaikoista. Totta kai on hyviä kokemuksiakin, mutta me lähdettiin pohtimaan sitä kautta, että minkämoisia pomoja, johtajia me ei haluta olla.  Että, mitä sudenkuoppia me halutaan välttää ja minkämoinen tunnelma me haluttaisiin saada aikaiseksi niin ravintola ja teatterin puolella. Ja heti ensimmäisenä meille tuli selkeäksi se, että meidän yhteistyön pitää olla tiivis teatteria ravintolan välillä. Elikkä että me ollaan samaa perhettä, niin näyttelijät ja teknikot kuin tarjoilijat ja päälliköt ja johtajat, että me ollaan yhtä samaa perhettä, joka pyörittää sitä koko verstasrakennusta ja sen toiminta.

Ja me ollaan panostettu siihen asiaan työntekijöiden viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Ihan sillä, että yritetään olla läsnä tilanteissa kuunnella. Kuunnella, jos on huolia ja murheita iloita työntekijöiden kanssa ja, jos on onnistumisia ja luoda semmoista hyvä ettei jopa perheen kaltaista olotilaa molempiin yrityksiin. Ja se pitää sisällään paitsi sen, että siellä on hyvä tunnelma ja on se luottamus ja pystyy kertomaan asioista niin myös sen, että saa näyttää myös niitä negatiivisia tunteita. Jos on huono päivä niin jokainen saa sanoittaa sen äänen, että tänään nyt ei oikein lähde.

Ja se on hyväksyttävää myöskin, koska eihän me pystytä me ihmiset sataprosenttisesti olemaan iloisia ja onnellisia ja täysin vireessä joka ikinen päivä. Ja sama se on teatterin lavallakin, että joillakin saattaa olla tosi väsy päivä. Esimerkiksi voi olla yksi näyttelijä, joka on nukkunut todella huonosti, niin sitten ne vastanäyttelijät komppaa sitä kaveria ja siinä auttaa lavalla ja tukee. Saman mä näen ravintolan puolella, että jos siellä on jollakulla huono päivä tai huonosti nukuttu yö ja takana. Tai jotakin tapahtunut, niin sitten muut ottaa sen ylimääräisen askeleen ja auttaa sitä kaveria siinä hommassa. Mun mielestä tällä tavalla perhe toimii myös. Tuetaan silloin, kun on niitä huonoja hetkiä ja jotenkin tämmöinen tunnelma ollaan onnistuttu luomaan tuonne Verstaalle meillä.

00:08:43 Katja Jaskari

Aivan ja varmasti se myös välittyy sitten teidän katsojille ja kävijöille siellä ravintolan puolellakin. Ja minkälaista osaamista teidän aloilla sinun mielestä nyt tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, että aika laaja kokemus sullakin on, ja näet niinku visioita niin minkälaisia vinkkejä sanoisit tässä?

00:09:06 Juulia Soidinaho

Kyllähän tää maailma muuttuu ihan hurjaa vauhtia koko ajan, että silloin, kun mä oon aloittanut ravintola- alalla siellä tiskaribloggari meiningissä. Ja tässä on hauska tarina, kun kävelin yhteen Suomen arvostetuimpien olutravintoloiden mekkaan tuolla Turussa niin. Kävelin tiskille ja sanoin, että olisiko täällä töitä tarjolla? No, että mitä kokemusta sulla on oluista, että me ollaan olutravintola. Sanoin siinä, että kyllä mä oon tän nuoren aikuisikäni aikana kyllä niinku maistanut koffit ja karhut ja karjalat. Että mulla ei ollut mitään hajua, mitä on erikoisoluiden, käsityöoluiden maailma.

Ja tuota, siellä sitten kumminkin, ehkä ne näki, että oon hieman hullu tyttö niin ottivat mut töihin pistivät mut sitten tiskariblokkariksi. Ja tää oli yöravintola selkeästi, että siellä sitten öisin tehtiin töitä. Ja siinä he rupesi pikkuhiljaa mua kouluttamaan niihin oluisiin ja että, mitä mikin on ja mitä tarkoittaa käsityöolut. Siinä työn ohessa opettelin ja päädyin sitten lopulta tiskillekin myymään tuotteita, mutta että nykypäivänä se on muuttunut semmoiseksi että, sulla pitää olla miljoona sovellusta hallussa.

Enää ei ole pelkkää tarjoilijaa vaan sun pitää osata käyttää somea ja tehdä päivityksiä osata erilaisia epassi smartum sun muita alustoja. Osata tilittää, raportoida myös näitä kaikkia, että enää ei riitä yksi kassatilitys vaan sun pitää tilittää asioita miljoonaan eri paikkaan ja niinku olla todella huolellinen raportointityössä. Sen lisäksi sun pitää olla asiakaspalvelualtis elikkä niinku nauttia siitä asiakkaan kohtaamisesta.Nauttia siitä, että sä pystyt tarjoamaan sille asiakkaalle kokonaisvaltaisen elämyksen.

Enää ei ei riitä se että, annetaan se juoma eteen. Vaan se, että kerrotaan siitä juomasta, miten se on valmistettu. Kerrotaan siitä paikasta minkämoinen paikka tää on, mikä historia tällä on. Elikkä sun pitää olla aika monitaituri tänä päivänä ja siinä pystyy käyttämään hyödyksi sitä koko elämää, mitä sä oot elänyt. Esimerkiksi mullakin on auttanut tausta siinä, että mä olin pitkään Oriolassa, joka on tämmöinen lääketukkuyritys niin siellä laskutuspuolella tein exceleleitä päivästä toiseen. Tänä päivänä esimerkiksi excelien tekeminen on mulle äärimmäisen helppoa, koska mä tein sitä työkseni aikoinaan niin monta päivää, vaikka ne päivät oli hieman tuskaisia välillä. Pyöritellä pelkkiä numeroita,  mutta auttaa tänä päivänä.

Elikkä se, että menee rohkeasti ja kokee ja kokeilee erilaisia asioita elämässä. Erilaisia työpaikkoja, vaikka se välttämättä ei olisi työpaikkoja sitten loppupeleissä tai urapolku niin ne voi palvella tulevaisuudessa jossain muussa työssä ne sun taidot, mitä sä oot hankkinut niiltä työpaikoilta niin aivan valtavasti.

00:11:52 Katja Jaskari

Aivan eli rohkaisetkin tuossa vaan tarttumaan toimeen ja testaamaan niitä omia rajoja.

00:12:00 Juulia Soidinaho
kyllä

00:12:01 Katja Jaskari
Että kaikkea osaamista ei, ei todellakaan tarvitse vielä valmiina olla.

Jingle

00:12:11 Katja Jaskari

Miten näet, että näiden alojen vetovoimaa ja myös pitovoimaa, osaavan työvoiman suhteen voitaisiin mielestäsi parantaa?

00:12:22 Juulia Soidinaho
No vetovoima syntyy siitä, jos katsotaan ravintola- ja kulttuurialaa, että meillä on ravintola-alaa ja kulttuuriala, että meillä on ja tapahtuu ja on paikkoja minne mennään nauttimaan illallista ja iltoja. Tosi paljon keskustelua herättää Seinäjoen kaupungissa ainakin mun ystäväpiirissä se, että jos sä haluat sunnuntai-iltana tai maanantai-iltana mennä syömään, niin aika vähän on ravintoloita auki. Mutta sitten siihen liittyy myös se, että sunnuntaisin ja maanantaisin ihmiset ei oikein liiku, että kannattaako niitä ravintoloita sitten taloudellisesti pitää auki. Toi on yksi asia, mitä pohditaan tällä hetkellä, koska meidänkin alalla tehdään maanantaista lauantaihin töitä, niin sitten usein ne vapaapäivät saattaa olla se sunnuntai maanantai ja sitten itse haluaisi mennä nauttimaan siitä kulttuurista tai hyvästä ruuasta ruokakulttuurista, niin ei ole oikein paikkoja minne mennä, että jotenkin kannustaa ihmisiä käyttämään niitä palveluita ja sillä tavalla saataisiin ehkä laajennettua niitä aukioloaikoja. Saataisiin tuotua se myös niille ihmisille, jotka tekee vuorotyötä, ei esimerkiksi pääse viikonloppuna liikenteeseen. Sehän lisää vetovoimaa myöskin, että kun ravintolat kulttuuritapahtumat menestyvät, niin kyllähän silloin syntyy lisää tätä kulttuuria myöskin paikalle ja se myös pitää niitä työntekijöitä paikkakunnalla.

Ja kyllä mä näen yhtenä osa-alueena hyvän johtamisen. Että kyllähän työntekijä aina, kun hän sitoutuu yritykseen niin kyllä hän haluaa antaa kaikkensa ja tulla hyväksytyksi ja tulla tunnistetuksi, että hän on tärkeä osa yritystä. Niin, mitä enemmän johtajat päälliköt pystyy antamaan sitä kehua ja antamaan sitä kiitosta työntekijöille, niin sitä enemmänhän se kasvattaa sitoutumista siihen yritykseen ja saa työntekijän tekemään enemmän töitä sen yrityksen hyväksi.

Niin ja hyvä johtamistaito on yksi ja siinäkin on tullut isoja muutoksia esimerkiksi silloin, kun mä aloitin ravintola-alalla. Oli hyvin yleistä, että jos sä teit virheen niin sait kovat huudot niskaan. Esimerkiksi yhdessä ravintolassa vein väärän lautasannoksen pöytään ja kokki huusi naama punaisena. Aivan siis karjujen, että tämmöistä virhettä ei saa tehdä ja mä opin siitä yhdestä kerrasta. Se oli niin kova kokemus, että yhdestä kerrasta meni perille, että tuota ikinä enää en tee tätä virhe.

Ja nykyajan johtamisessa tämä huutamisen kulttuuri on onneksi väistynyt, mutta siinä on omat haasteet siinä johtamisessa, koska sun pitää nykyaikana johtotasolla ottaa huomioon jokaisen ihmisen persoonallisuus. Kun tää nykyajan työelämä on niin kireää, tarkoitan siis sillä tavalla, että se tulosvastuu on niin suuri ja työtehtävät on niin monimuotoisia, että sä juokset kello kaulassa koko ajan. Ja sitten siinä pitäisi pyrkiä ottamaan huomioon joka ikinen työntekijä yksilönä ja miten mä annan palautteen jokaiselle työntekijälle yksilönä, niin se on aika haastava kenttä johtamistasolla tällä hetkellä.

Ja esimerkiksi tänä päivänä jopa tiukkasanainen palaute voidaan ottaa todella henkilökohtaisella tasolla vastaan, että siinä pitää todella tarkasti miettiä, että miten sanoittaa asioita ja millä tavalla. Esimerkiksi teatterissa pystyn antamaan hyvinkin tiukkasanaista palautetta ja hyvin tiukalla äänensävyllä johtuen siitä, että meillä käsitellään tunteita. Meillä käsitellään niin hyviä tunteita kuin huonoja tunteita, että myös turhautuminen voidaan näyttää teatterin puolella aivan eri tavalla kuin esimerkiksi ravintolan puolella, että teatteri harjoituksissa saattaa joku näyttelijä ihan siis karjahtaa ääneen omaa turhautumista itseensä, kun ei muista vuorosanoja. Mutta se, että ravintolan puolella tarjoilija karjahtaisi ääneen, kun epäonnistuu jossain tehtävässä ja sehän on ennen kuulumatonta.

Ja tässähän on niinku valtava ero myöskin siinä, että kun meillä teatterin puolella voidaan ja pystytään näyttämään tunteita ja ymmärretään niitä, niin ne myös otetaan helpommin vastaan, että ne tunteet kuuluu meidän työkenttään. Mutta sitten kun mennään ravintolan puolelle niin siellä yhtäkkiä tiukkasanainen palaute voidaan tulkita huutona.  Huutokonserttina ja henkilökohtaisena loukkauksena, että siinä pitää todella miettiä johtotason henkilönä että, miten sä sanotat, koska nykyään ihmiset on myös todella paljon herkempiä kuin esimerkiksi 10- 20 vuotta taaksepäin. Niin tiukkasanaisuuskin, tiukkasanainen palaute voidaan ottaa todella niinku raivokohtauksena, mikä on jotenkin näin teatterimaailmasta ponnistavana se on hämmentävää itselle. Mutta niinku myöskin omaa käyttäytymistä on ruvennut tarkastelemaan eri tavalla, että miten annetaan palautetta eri ihmistyypeille. Toinen saattaa olla herkempi kuin toinen. Tälle herkälle tyypille niin ei voi edes tiukkaa äänensävyä harkita, jos siellä tapahtuu joku iso virhe tai virhe joka toistuu. Pitää pystyä, osata pukemaan se todella lempeään ulkomuotoon ja sanottaas se hyvin lempeällä tavalla.

Ja ehkä tässä kannustaisin myös niinku nuoria työntekijöitä tutkimaan sitä työpaikalla, että mikä palaute on henkilökohtaista. Ja mikä palaute on ihan koskien työtehtävää, että jos katsotaan työtehtäviä ja joku virhe toistuu jossakin työtehtävässä useasti ja sieltä tulee palaute siitä työtehtävästä, niin sitä ei myöskään tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, että sen voi jättää siitä omasta persoonasta pois. Työntekijänä en ole tajunnut tätä asiaa, mutta ihmisenä olen vielä ihan onnistuva yksilö ja usein se kääntyy siihen, että kun mä en ole onnistunut tätä työtehtävää tekemään, niin mä olen myös surkea yksilönä. Se annetaan valua sinne persoonaan ja se voi heittää niinku sitten sen koko arjen hetkeksi sekaisin. Myöskin tutkailua siinä, että mikä palaute on kritiikkiä työtehtäviä kohtaan ja mikä palaute ei ole. Se on myös semmoinen asia, mitä on oppinut tässä vuosien varrella ottamaan tietyt palautteet henkilökohtaisesti ja tietyt palautteet ihan että OK. Mun pitää petrata tässä työasiassa.

00:18:30 Katja Jaskari

Eli vastuunottamista myös siitä omasta työelämätaidoista ja niistä, että tosiaankin, että mikä on sitä työtehtävään kuuluvaa eikä otetakaan sitä aina henkilökohtaisesti, että nämä ovat varmasti taitoja mitä pitää vielä niinku monen ikäisten opiskella ja varsinkin jos vaihdetaan alaa tai opiskellaan uutta alaa, niin siinä on sitten hyvä hetki myös kuulostella sitä sisäistä työelämätaitojansa siellä ja palautteen vastaanottamista.

00:19:02 Juulia Soidinaho

Ja tähän voi sen lisätä sen, että kun meidän maailma on muuttunut, niin minäkeskeiseksi ja yksilökeskeisen, että se on minä. Minun vaatimukset, minun oikeudet, minä, minä minä, niin ehkä se asia missä Verstaalla sekä teatterissa että ravintolan puolella ollaan onnistuttu. Niin niin se yhteisöllisyys, että me tehdään yksi tätä asiaa, että ajatuksena, että ton työntekijän taidot, että hän on äärimmäisen hyvä tässä ja toi tossa ja tämä tässä ja minä tässä. Kun me yhdessä pelataan tätä peliä ja tehdään tätä työtä, niin me yhdessä onnistutaan. Mun ei tarvitsisi jäädä tänään ylitöihin, mutta mä huomaan että kaveri on vähän pulassa tuon työtehtävän kanssa, niin mä en hetkeksi aikaa sitä auttamaan. Tai, että meillä on rauhallinen hetki ja me tiedetään, että tuolla työkaverilla on toi meno niin päästään se lähtemään. Pelataan sitä yhteistä peliä. Kuunnellaan sitä yhteisöä. Annetaan sille yhteisölle niitä asioita. Mä koen, että se on tämän päivän työlämän ongelma on se, että me mennään yhteisöön mukaan ajatellen vain omaa etuamme ja sitä, mitä minä saan irti tästä antamatta kumminkaan mitään panosta itse siihen yhteisöön. Siinä me ollaan menossa mun mielestä väärään suuntaan työelämässä, että että me niinku korostetaan yksilökeskeistä suoritusta ja yksilökeskeistä onnistumista ja yksilökeskeistä työtä, kun tää on ryhmätyötä ja parhaimmillaan sä voit saada valtavan voiman ja valtavan perheen sun työyhteisöstä, jonka kanssa sä kumminkin vietät valtaosan elämästä ja arjesta aikaa. Enemmän kuin sun perheen tai ystävien kanssa.

Tai sitten se että, mikä on, kun työyhteisö ei toimi, niin voiko se olla se, että siellä on jokainen työntekijä huolehtii vain ja ainoastaan omista eduistaan, että niinku se tiimi pelaaminen siihen pitäisi kannustaa ja rohkaista enemmän tässä yksilökeskeisestä maailmassa.

00:20:54 Katja Jaskari

Kyllä! Varmasti puhut asiaa ja täydestä kokemuksesta. Nyt, kun päästään alan työskentelyn ytimeen ja sanoitkin tuossa jo loistavia pointteja, niin mitkä ovat mielestäsi alan parhaat puolet?

00:21:10 Puhuja 1

Niinku tässä moneen kertaan on maininnut, niin kyllähän alalla kun syntyy se työyhteisö niin siitä tulee perhe. Siitä tulee perhe jonka kanssa haluat viettää aikaa ja joiden kanssa ollaan hauskaa olla töissä ja ihana olla töissä ja siellä jaetaan ilot ja surut. Ja mulla on ollut monta esimerkiksi ravintola-alalla monta perhettä joissa mä oon nauttinut olla ja saanut olla oma itseni ja joista myös on jäänyt elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa vielä tänä päivänäkin pidän yhteyttä vaikka asutaan eri puolilla Suomea. Niin kyllähän se niinku parhaimmillaan on se perhe. Ja ihan parhaimmillaan se nousee siihen tunnelmaan, että me onnistutaan tässä, että meillä on niinku nyt tänään niinku kaikki sujuu kuin unelma, että asiakkaat on niinku hyvällä tuulella. Ja, vaikka tulisikin asiakas joka on huonolla tuulella niin siihen saadaan tartutettua se hyvä tuuli ja ja niin kun onnistuu se yhteistyö siinä että tiski nurkka on puhtaana ja asiakkaat saa ruoat ajoissa ja tehdään hienoja drinkkejä ja on niinku hieno fiilis tehdä sitä työpäivää. Tulee onnistumisia onnistumisten perään ja myöskin niinku se se näkyy ilona siellä tiskin takana työntekijöillä että sitten niinku se nauru raikaa ja pidetään yhdessä hauskaa ja. Ollaan semmoisella jes fiiliksellä niin kyllähän ne ihan parhaimpia päiviä on näissä työpaikoilla jossa niinku siitä yhteisöstä on muodostunut se perhe ja usein kun on muodostuu tämmöinen perhe niin sinne haluaa mennä vapaa ajallakin istumaan sinne työpaikalle, vaikka ei olisi työvuoroa niin, että no mäkin pääsen siellä käymässä ja ja katson että miten ne muut pärjää niin parhaimmillaan. Voi laittaa, että.

00:22:51 Katja Jaskari

Hieno kuulla ja te todellakin panostatte siihen, että alan vetovoima siellä vetää edelleenkin ja teillä on uudistuvaa ohjelmaa ja olette myös lähteneet avaamaan aukioloaikoja viikoille, että teillä on myös viikolla esityksiä, että tää on ollut todella hienoa. Ja kiitoksia tästä keskustelusta.

00:23:12 Juulia Soidinaho

Kiitoksia oli mukava olla täällä, kiitos.