Parisuhde ja yhteistyö maatilalla - Tulevaisuus maaseudulla -hanke

Tässä jaksossa psykoterapeutti Marianne Takala pohtii yhdessä Anna Rauhan (SEAMK) ja Päivi Kasarin (Pro AGra Etelä-Pohjanmaa) kanssa, miten yhteinen työ, paineet ja elämänmuutokset vaikuttavat parisuhteeseen maatilan arjessa.

[jingle]

Marianne Takala

Monethan sanoo, että pitäisi oikein hyviä keskusteluja käydä. Mä ajattelen, että hyvät keskustelut on joo oikein hyviä keskusteluita, mutta mä ajattelen, että arjen tasolla pitäisi olla niitä, että riittävän tiuhaan pysähdytään tekemään jotain. Yksi käydään joko kävelyllä tai käydään syömässä tai käydään siellä laavulla paistamassa makkaraa. Ettei aina tartte paineistaa sitä yhdessäoloa siihen, että nyt on pakko puhua jostakin isosta asiasta vaan se, että nautitaan toistensa seurasta, se yleensä avaa sitten sitä reittiä, että me pystytään puhua myös asioista. Miten mitenkä siellä toiveita meillä on ja haaveita meillä. Mitä mä vielä haluan sitten toteuttaa.

Anna Rauha

Tervetuloa kuuntelemaan SEAMKin podcastia. Tämän jakson ovat tuottaneet Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tulevaisuus maaseudulla -hanke ja Pro Agria Etelä-Pohjanmaan maatilan varautuminen 2 -hanke. Hankkeet ovat Euroopan unionin osarahoittamia ja molempien hankkeiden osatoteuttajana on MTK Etelä-Pohjanmaa. Housteina tänään Anna Rauha SEAMKilta

Päivi Kasari

Ja Päivi Kasari Pro Agria Etelä-Pohjanmaalta. Tänään meillä on vieraana psykoterapeutti Marianne Takala. Kuka on Marianne Takala?

Marianne Takala

Niin kuin sä sanoit, mä oon psykoterapeutti ja työnohjaaja. Teen perhepsykoterapiaa, yksilöpsykoterapiaa ja valtavasti nautin erilaisten työyhteisöjen tapaamisesta ja tämmöisten työssä jaksamiskysymysten miettimisestä.

Näin siviilissä niin mä oon neljän aikuisen lapsen äiti, viisi pientä lastenlasta ja puolison kanssa me nyt asutaan kaksistaan. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että kun lapset muutti pois, meille jäi kaksi kissaa ja kaksi koiraa, että ei meistä sellaisia villiä ja vapaita vielä siinä kohtaa tullut.

Mä rakastan kaikkea taiteen tekemistä ja intohimoinen laulaja. Ja jotenkin mä ajattelen, että aina tämmöiset hyvinvointiin liittyvät kysymykset on ollut aina mulla sydäntä lähellä. Ja asioiden kehittäminen. Mulla on kehittäjän sielu.

Anna Rauha

Haluatko sä kertoa vielä sinun urapolusta?

Marianne Takala

Joo, no mulla on ikää enemmän kuin 60 vuotta, niin mä oon kerennyt olla työelämässä pitkään. Ja koko työelämän mä oon ollut ihmisten tämmöisessä vähän perheiden tukena, silloin kun on hankalia vaiheita. 20 ensimmäistä vuotta mä olin lastensuojelussa töissä ja katselin sitä maailmaa siinä, että saataisiin lapset voimaan hyvin ja aikuiset voimaan hyvin. Tein siinä ohessa kaikenlaisia työn kehittämishankkeita ja tällaisia. Ja tota opiskelin lisää psykoterapiaa ja jossakin kohtaa.

Nyt oikeastaan, jos ajattelee taaksepäin, niin semmoisella merkityksellisenä tuntuu se saumavaihe, kun se 20 vuotta tehtynä lastensuojelua ja miettii että nyt pitäisi irrottautua ja ruveta tekemään sitä terapiatyötä ihan täyspäiväisesti, niin mulle siihen saumaan viideksi vuodeksi –mä menin töihin Pohjanmaa- hankkeeseen ja mä olin itsemurhia ja -tuhoisuutta ehkäisevän työn kehittämissuunnittelijana. Toisaalta kun se viisi vuotta paneutui siihen, että millä saadaan pidettyä ihmisiä hengissä ja mikä se on se semmoinen, mikä, mistä se toivo loppuu, niin jotenkin mä ajattelen, että sillä on ollut iso merkitys siihen, miten mä ajattelen nykyään. Hyvinvointiin panostaminen ja semmoinen toiveikkuuden lisääminen, elämänilon, työvirran lisääminen niin ne on semmoisia sydämen asioita.

Päivi Kasari

Mitä sä oot opiskellut?

Marianne Takala

Mulla ensin pohjana se sosiaalialan koulutus ja tämmöinen niin kuin kasvatuspuolen koulutus. Ja sitten opiskelin perhepsykoterapeutiksi, sitten yksilöpsykoterapeutiksi, työnohjaajaksi. Sitten mulla on sensomotorinen psykoterapia, eli tämmöinen kehon muistiin — Kehoonhan meille jää se muisti vahvasti, niin siihen liittyvä liittyvät. Psykoterapiaopinnot ja sitten EMDR, joka on tällainen silmänliiketerapia, jolla pystytään tosi hyvin hoitamaan, kun jotakin ikävää sattuu, että sillä saadaan traumamuistoja hoidettua pois. Sitä pidetään kolmesta maailman tehokkaimmasta keinosta hoitaa esimerkiksi sodan tai terrorismin uhkia tai onnettomuusuhreja. Ja mitä pidemmälle opiskelee, sitä enemmän sitä nälkää on. Että kyllä ihmisen mieli on mielenkiintoinen.

Anna Rauha

Paljon olet ehtinyt tehdä ja opiskella.

Marianne Takala

Kyllä, ja sitten se on myös se semmoinen työssä jaksamisen salaisuus siinä, ett aina tulee jotakin uutta innostavaa. Enemmän työvälineitä.

Anna Rauha

Joo. Aika raskaita aiheita toisaalta myöskin olet urallas käynyt läpi, jos aatellaan lastensuojelua ja näitä itsemurhan ennaltaehkäisyä tai estämistä.

Marianne Takala

Mutta sitten sen kääntöpuoli on se, että voiko olla hienompaa kuin nähdä, kuinka ihminen selviää. Ihmisellähän on kuitenkin mielettömät voimavarat. Niin mä rakastan sen näkemistä.

Päivi Kasari

Eli se että sä näet, että se ihminen selviää, niin sekö niin kuin riittää siihen, että kun sä joudut kohtaamaan vaikeita asioita vai jääkö ne välillä uniin?

Marianne Takala

Tuota mä ajattelin että siinä kohtaa jos empatia ja myötätunto lakkaa, niin sitten pitää vaihtaa alaa, että kyllähän ihmisten asiat liikuttaa. Mutta sitten taas se että siihen on kanssa omat tekniikkansa sillä, että muistaa aina palata sen oman elämän puoleen. Toisen puolesta ei voi surra. Joku toiselle ihmiselle voi toivoa kaikkea hyvää ja voi tehdä kaiken minkä pystyy siitä omasta positiostaan.

Anna Rauha

No osaisitko sä sanoa mikä on sellainen kaikista mieleenpainuvin työtehtävä mitä sulla on ollut?

Marianne Takala

Voi että niitä on paljon. Niissä on tosi paljon niitä asioita, etten mä nyt yhtä ehkä nostaisi. Mutta ehkä joku sellainen, että mä oon ollu näissä maaseudun hyvinvointihankkeessa mukana, niin se on mulle ollut, se on avannu uudenlaisen maailman. Mä oon kaupungissa syntynyt ja on hyvin tämmöinen kaupunkilainen. Ja sitten pienenä tyttönä, aina kun mentiin tuonne isovanhempien mökille -siinä oli maalaistalo -mä aina lupasin niille, että kun musta tulee iso, niin mä tuun teille karjakoksi. Ja jotenkin se on ollut vähän niin kuin paluu juurille. Se maailma mikä mulle on avautunut näiden, tän maatalouden myötä, niin musta on tullut semmoinen maatalouden puolestapuhuja.

Päivi Kasari

No mitä sulla tuloo ensimmäisenä mieleen maatalousyrittäjien hyvinvoinnista?

Marianne Takala

Mä ajattelin, että se on meidän yhteinen asia. Jos nyt ajatellaan tätä maailman tilannetta, niin mulle on tärkeätä, mutta mä luulen että suurimmalle osalle ihmisistä on tärkeätä se, että me turvataan kotimainen ruoantuotanto. Ja kun on kotimaista ruokaa, niin me tiedetään mistä se on tullut ja mitä se sisältää. Ja sitten mä ajattelen näitä tällaisia kaikkia taloudellisia paineita mitä on maatalousyrittäjillä, niin ei ole helppo tilanne. Ja sitten taas toisaalta, julkisuus välillä vähän huonosti kohtelee. Ei vähän huonosti, epäreilusti kohtelee ja sillä lailla mä aattelen, että tuolle pitäisi tehdä jotain.

Päivi Kasari

Niin eli se näyttää myös– tai joskus aina miettii sitä että, jos se julkisuus – tai tuntuu itsestä, että maatalousyrittäjää kohtelee julkisuus huonosti, että onko se sitten kuitenkin vaan siellä meidän omassa kuplassa, koska välillähän käy myös niin. Mutta ilmeisesti se näkyy myös ulospäin, että se ei aina ole niin miellyttävää maatalousyrittäjälle se julkisuus.

Marianne Takala

Niin, kyllä mä ajattelen, että kovia paineita asetetaan.

Päivi Kasari

Joo. No mennään päivän varsinaiseen teemaan. Elikkä tänään puhutaan vähän parisuhteesta. Ja maatalousyrittäjäpariskunnallahan on siinä mielessä vähän erilainen tilanne, että se puoliso on myös työkaveri ja hyvin usein läsnä siinä 24/7, niin haastaako se parisuhdetta eri lailla?

Marianne Takala

Se on uhka ja mahdollisuus. Silloin kun tilalla menee kohtuullisen hyvin ja parisuhde on kunnossa, niin onhan se mahtavaa se semmoinen kumppanuus, mikä siinä maatilalla parhaimmillaan on. Mutta sitten kun rupeaa olemaan paineita, niin ne paineethan jotenkin siihen samaan kulhoon keräytyy. Että kyllä se. Ja sitten mä ajattelen, että ei ehkä ne on eläintiloilla se semmoinen se sitovuus niin työn sitovuus, niin kyllä se asettaa tietyt reunaehdot parisuhteen hoitamiselle.

Päivi Kasari

Joo ja onhan se. Eihän se tietysti ihan sitä 24/7 tarkoita, että aika monesti kuulee kyllä puhuttavan, että on se isännän navetta ja emännän navetta. Tietysti se ja mikä on luonnollistakin, että työtehtäviä vähän jaetaan niin ei se välttämättä ihan 24/7 ole se toinen toisen naama siinä edessä.

Marianne Takala

Kyllä.

Päivi Kasari

Kyllä.

Anna Rauha

Onko sulla jotakin reseptiä siihen, että miten ylläpitää semmoista hyvää suhdetta, parisuhdetta silloin, kun kaikki on hyvin?

Marianne Takala

Silloin kun kaikki on hyvin, niin yleensä ihminen pystyy parhaimpaansa ja se on kyllä hyvää aikaa esimerkiksi keskusteluille ja tulevaisuudesta puhumiselle. Mä ajattelen, että sana unelma on ehkä, jotkut vähän sitä vierastaa, mutta mä ajattelen, että unelmat on vähän semmoisia majakoita, että me tiedetään mitä kohti me ollaan menossa ja tavallaan se ohjaa myös niitä meidän valintoja: Sillä mä ajattelen että sen puhuminen, että mitä me toivotaan, että mitä tapahtuu loppuvuodesta, mitä tapahtuu viiden vuoden päästä, mihin me ollaan menossa. Ja sitten taas toisaalta se, että mitä kaikkea ihmiset tuo mukanaan parisuhteeseen, niistä on helpompi keskustella silloin, kun ei ole kriisi meneillään.

Anna Rauha

Eli kommunikointi on yksi semmoinen avainasia.

Marianne Takala

Mutta sitten mä ajattelin, että myös ne semmoiset pienet teot ja se että toisen huomioiminen, että se näkyy siinä arjessa, että oot mulle tärkeä ja rakas.

Päivi Kasari

Niin helposti varmaan ihmiset jää niihin luuloihin, että luullaan että no mehän ollaan samaa mieltä, tai meillä on se sama unelma. Mutta eihän se välttämättä aina niin mene ja se pitäisi vain pystyä sanomaan ääneenkin.

Marianne Takala

Nimenomaan, että tavallaan näin teorian näkökulmasta ajatellaan, että jokaisella ihmisellä on ne omat semmoiset henkilökohtaiset unelmat, mitä kohti he haluaa mennä. Mutta sitten parisuhteella pitäisi olla rinnalla myös se. Että siinäkin kohtaa mä ajattelin, että. Meidän perheessä, kun lapset muutti pois, niin kyllä mä etukäteen ajattelin, että kun on ollut kiireistä arki, on kuskattu harrastuksissa ja on ollut se arki pyörinyt vähän eri tavalla, että mitähän sitten, että olenko mä vieraan ihmisen kanssa? Onneksi ei käynyt niin, että tavallaan se semmoinen, voi sanoa -nyt jos lapset ei kuuntele – niin voi sanoa, että jopa parani parisuhde.

Anna Rauha

Sehän on ihana asia.

Päivi Kasari

Eli ne muutostilanteet haastaa meitä ihmisiä oikeastaan aina ja niin myös parisuhteessa. Aika usein jos olet, tai sen ennen sitä maatilan ostoakin ollaan jo parisuhteessa ja sitten tuloo maatila siihen ja ollaankin yhtäkkiä tosiaan puolisoiden lisäksi työkavereita, niin onko siinä jotain, että miten siihen voisi varautua, että se hyvä parisuhde olisi hyvä parisuhde myös se maatilan oston jälkeen.

Marianne Takala

Muutostilanteet voi muuttaa monenlaisia asioita. Että useinhan me tehdään aina vähän niin kuin samanlaisia valintoja. Meitähän ohjaa niin kuin tapa ja tottumus. Sitten kun tehdään muutos esimerkiksi hommataan yhdessä se maatila, ja tai mennään sitä jatkamaan, niin se on semmoinen muutostilanne, että jossa mä ajattelen, että olisi hyvä puhua esimerkiksi työnjaosta ja tota toisaalta sitten varmaan se into ja se semmoinen uuteen hyppääminen, niin monesti se vähän vie mennessään. Että siinä ei välttämättä niin kauheasti mietitä sitten niitä parisuhdekuvioita. Mutta olisi hyvä pitää siinä mukana. Ja sitten vielä semmoisiakin, kun kun tota mehän. Meillähän on kaikilla semmoinen omanlaisensa temperamentin rakenne. Että myös siinä mielessä miettiä sitä työnjakoa, että mitä on kenellekin luontaista, jos kumpikin on semmoisia, että haluaa tehdä päätöksiä, ettei sitä tule kilpailutilannetta tai jos niin päin että molemmille semmoisten nopeiden isojen ratkaisujen tekeminen on hankalaa, niin se että se ei tule pelkästään toiselle se kuormitus.

Anna Rauha

Onks tilanne mitenkään erilainen silloin, kun jos on tämmönen pariskunta, että toinen on ulkopuolella töissä, käy ulkopuolella töissä ja toinen vastaa 24/7 tilan asioista? Haastaako se eri tavalla parisuhdetta? Tai, onko ne toisenlaisia haasteita?

Marianne Takala

Niin minä ajattelin, että se sitovuus voi olla sitä samaa, mutta tuota kyllähän se jollakin lailla on erilainen se dynamiikka. Mutta en mä osaa kyllä sanoa. Mitäs te ajattelette, mitä dynamiikassa on erilaista?

Päivi Kasari

Niin kyllä se varmasti on niin kuin sillä lailla, että se tietysti se maatalousyrittäjyys, kun se on niin sitovaa. Että voi olla, varsinkin jos sattuu että se puoliso tulee vielä sen maatalouden ulkopuolelta, että jos voi tulla yllätyksenä se sitovuus ja siihen että se viikonloppu ei välttämättä toiselle tarkoita mitään eroa.

Marianne Takala

Niinpä joo.

Anna Rauha

Ja sitten mä ajattelen tehdä työn jaollisessa mielessä myöskin, että onko siinä että jouduin tekemään rankan päivän jossain muualla ja sitten oletetaan, että sitten pitää vielä iltatoimet hoitaa navetalla tai jotakin. En tiedä onko siinä. Voiko siitä tulla myöskin jotain tämmöistä joka alkaa raastaa?

Marianne Takala

Siis aivan varmasti sitä joutuu miettimään, että kun ajattelee että näin niin kuin itse käy niin kuin päivätöissä, niin jos siellä olisi toinen työpäivä päälle niin. Ja sitten tietenkin kaikki loma-ajat ja sellaiset, että miten niitä, mitä se tarkoittaa kun ollaan palkkatöistä lomalla ja toinen ei olekaan vai onko?

Päivi Kasari

Niin hyvä kuinka kulloinkin?

Tai varmaan ihan tavallisessa palkansaajaperheessäkin, niin ne ihan tavalliset kotityöt aiheuttaa varmasti välillä ristiriitoja: kuka niitä tekee ja koska tekee ja miten tekee. Siinäkin on erilaisia standardeja ihmisillä, vaikka siis siisteydessäkin, että mikä se on se taso, niin se voi tietysti vielä. Saattaa ehkä jopa enemmän hämärtyä siinä maataloudessa varsinkin kiireen aikana. Tietysti, että ei välttämättä toinen ei oikeasti myöskään ehdi. Jos on kylvöt kesken, niin siellä pellolla ollaan se 15 tuntia päivässä, niin ei siinä hirveästi enää keritä pyykkäämään siihen päälle että. Mutta varmaan niin kuin justiin tuommosta kommunikointia, että pitää sopia, että kuka hoitaa, miten hoitaa ja miten, kun on kiiretilanne.

Marianne Takala

Nimenomaan ja sitten vielä, jos siel on vielä ne pienet lapset, että tuota nehän vielä sitten pistää siihen omat kierroksensa.

Päivi Kasari

Joo kyllä se ja se on tietysti myös aina muuten se muutoskohta, kun niitä lapsia tulee. Miten se lähtee uomiinsa ja miten silloin sovitaan? Sovitaan työnjako ja myös tietysti tällaiset aika montaa parisuhdetta varmasti helposti voi hiertää Taloudelliset asiat. Nehän on kanssa sellaisia asioita mitkä pitäisi puhua niin maatilan oston yhteydessä taikka sitten kun niitä lapsia tulee tai muuta.

Marianne Takala

Kyllä joo, että jos mä ajattelen semmoista siis monet asiathan vaikuttaa meidän hyvinvointiin ja jaksamiseen. Mutta jos mä ajattelen semmoista, mitkä on ne kulmakivet, niin mä ajattelin, että perheeseen liittyvät asiat, työhön liittyvät asiat, sosiaaliset suhteet ja sitten se oman henkilökohtaiseen elämään liittyvät asiat. Eli terveys ja niin edespäin.

Jos mä ajattelen että on tämmöinen vaikka pöytä jossa on jossa on neljä jalkaa, niin sehän pysyy tosi hyvin pystyssä. Mutta sitten kun yhestä suunnasta tulee paine, niin kyllä se pöytä vielä pysyy kunnossa. Että se on vähän samanlailla että jos yhestä suunnasta tulee painetta, niin tota ihminen yllättävän hyvin kestää. Mutta sitten kun se tulee kahdesta suunnasta tai kolmesta, niin sitten rupeaa se hyvinvointi ja jaksaminen kallistumaan. Että sillä lailla mä ajattelen, että tota jos me ajatellaan että työ on se, että työssä on ne omat kuvionsa, kuinka paljon pystyy hallitsemaan ja niitä muutoksia ja mitä siinä on, mikä se taloudellinen paine on. Mutta sitten se että mitä meidän perhe tekee, yhessä, kuinka paljon, kuka ehtii kuljettamaan, kuka on lasten kanssa, mitä, miten voi parisuhde ja sitten taas sosiaaliset suhteet, että keritäänkö me nähdä ystäviä, mitä ne on ne meidän sosiaaliset piirit missä me ollaan? Ja taas toisaalta mitä mä tarvitsen voidakseni hyvin. Että miten mä pystyn hoitamaan kuntoani ja terveyttäni. Ja silloin kun ihminen lähtee lähtee väsymään niin se äkkiä ryhtyy säästöliekille, vähän kaikista osioista.

Sillä lailla mä ajattelen, että on tosi hyvä pysyä siinäkin kartalla, että mitä mun elämässä nyt on tapahtumassa, ehdinkö mä riittävästi olla perheen kanssa. Ehdinkö mä riittävästi olla puolison kanssa ja taas toisaalta, mitä on ne meidän sosiaaliset suhteet, mikä on se meidän kunkin se semmoinen oman elämän semmoinen, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Ja tavallaan se jos me ollaan maatilalla, niin silloinhan ne on jotenkin kaikki vähän samassa korissa. Sitten taas mä ajattelin että ihan ihan lapsiperheiden tämmöistä arkeahan on se, että mietitään, että kuka ehtii tehdä ja mitäkin. Että onko siinä sitten lähiverkostoa, jotka voisi tulla avuksi ja tueksi. Että kauhean usein kuulen siitä, että kun vaikka lähdetään navetalle niin on ihana kun anoppi tai oma äiti tulee siihen apuihin.

Anna Rauha

Mitä se luokat tavallista aikaisemmin? En mä en tiedä, onko se muuttunut nykyään että isovanhemmat tai muut tulee avuksi..

Marianne Takala

Aika usein joo, mutta sitten jos ei ole, niin sittenhän se on taas uudenlainen, vähän niin kuin painetilanne. Kyllähän me aina hyödytään niistä lähiverkostoista. Toki voi ne tuoda painettakin.

Päivi Kasari

Niin ja siinä voi olla, että se välimatkakin isovanhempiin saattaa sitten olla sellainen, että he ei kovin pysty silleen päivittäin olla mukana. Ja tietysti myös aina, eihän kaikki isovanhemmatkaan välttämättä halua lähteä niin päivittäiseksi lapsenvahdeiksi. Toiset taas tykkää ja en mä nyt sano, että kumpikaan väärin on. Kyllähän meidän pitää tehdä niitä asioita mistä me tykätään. Mutta toki tietysti ihanaa, että jos siinä paineen hetkellä ja kiireen hetkellä pystytään toinen toistamme auttamaan, niin ihan vastavuoroisesti.

Marianne Takala

Kyllä.

Anna Rauha

Minulla tuli mieleen yksi tällainen keskustelu, jonka kävin yhden maatilayrittäjän kanssa. Niiden perhe ja heillä on kouluikäisiä lapsia ja minusta on jotenkin ihana kuulla, kun tämä isä kertoi siitä, että kun on joku pieni lomahetki, lomaviikonloppu, niin hänellä, sanotaan että hän alkaa automaattisesti miettii, että on niin paljon töitä, että mielellään hoitaisi ne pois alta. Mutta hän on niin kuin päättänyt sen, että ei, että hän sen yhden päivän vähintään menee, että he perheenä lähtee yhdeksi päiväksi pois. Just sillä saa sitä, että oikeasti itse levähtää ja pidetään huolta siitä perheestä ja näin. Minusta se on jotenkin ihana. Ihana että tavallaan, että vaikka vähän takaraivossa työt raksuttaa, niin sitten halus ottaa sen hetken perheen kanssa.

Marianne Takala

Kyllä se on hienoa priorisointia, koska pakkaa olla niin, että ei ne työt tekemällä lopu. Aina on joku tekemätön työ.

Päivi Kasari

Niin joskus se pitää vaan ottaa se aika itselle. Ja sillä lailla varmaan hyvä oppia kuuntelemaan itseään, että koska se on se hetki kun nyt pitää ihan oikeasti kuunnella itseään ja ottaa se rennompi päivä ja viettää vaikka perheen kanssa. Mennä paistamaan vaikka makkaraa, jos ei muuta suurempaa, että eihän se tarvitse mitään isoa ja hienoa aina olla se perhe siis sillain ettei tarvitse aina lähteä johonkin ja lomalle johonkin ja maksaa kalliisti, vaan se voi olla myös lapsille aika otetaan makkarat reppuun ja

Anna Rauha

Pelkkä se läsnäolo, yhdessäolo on yleensä se mitä lapset muistaa. Ei ne muista hienoja matkoja tai näin, vaan ne muistaa sen kun isä oli mun kanssa tai äiti teki tätä tai oltiin yhdessä. Tällainen kokemus itsellä ainakin on.

Marianne Takala

Kyllä tai kesän kiireiden jälkeen käydään yhdessä uimassa.

Päivi Kasari

Jotenkin itselle on jäänyt lapsuudesta. En mä tiedä tehtiikö me niitä usein, mutta jotenkin jäänyt sellainen mielikuva, että lähdettiin, minä ja sisko ja äiti niin tota ihan kotipihassa suksilla ja hiihdettiin sinne johonkin pellon laitahan ja meillä oli nuotiopuut ja makkarat mukana ja paistettiin siel makkaraa. Että mä en tiedä että tuntuuko se meidän äitistä, että se on nyt järjestänyt tai hienoa, mutta mä edelleen muistan sen näin 30 vuoden jälkeen. Jotenkin kiva muisto siitä, että ei se tosiaan välttämättä tarvitse mikään valtava spektaakkeli aina olla ja silti se voi olla tosi mieleenpainuva.

Marianne Takala

Kyllä ja tuossahan sulla on ollut vahva läsnäolon kokemus, että vanhempi on ollut läsnä ja sehän on ihan se sama. Sama sääntö parisuhteessakin. Että jos me pysähdytään hetkeksi olemaan toisillemme läsnä. Kuullaan, nähdään toinen, ei tehdä tulkintoja, ollaan läsnä, niin sehän on, se on hieno kokemus.

Päivi Kasari

Niin miksei sitä voi sen puolisonkin kanssa pistää ne sukset jalkaan ja mennä hiihtämään sinne pellon laitaan ja ottamaan makkarat tai kahvit mukaan ja istua siellä. Ja vaikkei siinä menisi kuin tunti.

Marianne Takala

Nimen omaan.

Päivi Kasari

Mennään vielä siihen ihan siihen kotiin ja eihän meillä ihmisillä läheskään aina kun me muutetaan puolison kanssa, yhteen,  niin aika usein muutetaan jonkun toisen vanhaan kotiin. Mutta maatilalla se onkin sitten usein se sukutalo ja monelle se onkin sitten helposti vähän kovempi paikka kun se on se sukutalo että tota. Osaatko siihen sanoa, että miksi se on vaikeampaa muuttaa tota sukutaloon kuin jonkun oudon vanhaan kotiin?

Marianne Takala

Niin, Olen kuullut niitä tarinoita, joissa se tuntuu tosi hienolta muuttaa sukutaloon, että tulee osaksi niin kuin jotakin pitkää perinnettä, mutta myös niin päin, että tulee semmoinen paine, että onko mulla lupa muuttaa täällä asioita. Mitenkä sinne kävellään sisälle? Käveleekö puolison sisarukset sisälle kotiinsa ja miten appivanhemmat siihen? Miten mitenkä tehdään ne säännöt ja roolitukset ja rajat, että onko tää meidän koti vai onko tää suvun koti? Onhan siellä monia tällaisia tällaisia kuvioita, mutta eikö niin että sä asut omassa kotitalossasi?

Päivi Kasari

Joo siis minähän olen päässyt elämässäni siihen, että nukun samassa huoneessa kuin 30 vuotta sittenkin, että [naurua] oon onneksi käynyt välillä vähän muuallakin nukkumassa. Mutta tuota joo, asun omassa kotitaloossa kyllä, että ei ehkä näin tunne sitten. No tietysti kun asuu tavallaan omassa korissa niin tota se on, mutta on se varmasti vähän erilaista sitten sille joka muuttaa sinne jonkun toisen kotiin, niin mutta ehkä itse.

No voisi olla tilanne eri, jos se tilanne tulisi vastaan. Mutta ehkä luonteeltani itse olen sellainen, että en pitäisi sitä välttämättä pahana just ja minusta se olisi hienoa muuttaa johonkin mullakin. Esimerkiksi 100 vuotta vanha talo, niin rakastan vanhoja taloja, niin sehän olisi vaan hieno asia: Mutta toki siihen tietysti myös vaikuttaa justiin se appivanhempien tai sitten tota niiden sisarusten suhtautuminen siihen asiaan.

Marianne Takala

Kyllä joo- Ja sitten me ollaan vähän erilaisia ihmisiä. Toiset rakastaa vanhoja taloja. Mä rakastan vanhoja taloja, Ja sit on semmoisia jotka rakastaa modernia, mukavaa selkeyttä. Me ollaan vähän erilaisia.

Päivi Kasari

Niin ei, eihän näihin asioihin niin kuin yhtä oikeaa ratkaisua ole, Ei voi sanoa kaikille, että sun pitää tehdä näin ja sitten kaikki on hyvin. Toisia ei haittaa se että joku oma vanhempi tai sitten se appivanhempi tulee sinne sisälle omia aikojansa tai että jos sieltä tuloo tota oma sisko tai tai vaikka puolison sisarukset tuloo ja menee ja keittää vaikka itse kahvia toisia se ei haittaa ja toisille se on ongelma.

Marianne Takala

Niin juuri näin.

Päivi Kasari

Mutta taas se on se kommunikointi.

Anna Rauha

Meinasin juuri sanoa, että tää on varmaan se puhumisen paikka, että ehkä ne selkeät säännöt siitä: Mutta en minä tiedä kuinka helppo tai vaikea sellaisia on luoda, uusia toimintatapoja tai sääntöjä vai kokeeko sitä vanha pariskunta, että heitä rajoitetaan tai että millaista dynamiikkaa

 

 

Marianne Takala

Tai heitä loukataan. Mutta sitten minä ajattelen, että se joka muuttaa toisen suvun taloon, niin on tosi tärkeätä miettiä sitä omaa asennettaan. Että mitä mä tästä oikeasti ajattelee ja millä tavoilla mä tekisin tästä oman kodin. Millä lailla mä sen oman omistajuuden tässä lähden kokemaan.

Päivi Kasari

Niin se ratkaisee paljon jo tosiaan se oma.

Marianne Takala

Kyllä.

Päivi Kasari

Oma suhtautuminen.

Marianne Takala

Joo.

Marianne Takala

Jos asennoituu niin että mun oli pakko tänne muuttaa, ettei ollut vaihtoehtoja niin se on aika hankala ajatus. Että jos sitä pystyisi kääntämään niin päin että tämä on aika ihana asia olla osana jotakin pitkää jatkumoa.

Päivi Kasari

Kyllä, että jos asioita ei voi muuttaa, niin voisiko sitä omaa suhtautumista asioihin sitten jotenkin muuttaa.

Anna Rauha

Itseä voi muuttaa, toisia ei niinkään. [naurua]

Päivi Kasari

Mutta kodin sisustusta voi muuttaa [naurua] kyllä. Olisihan se tosi tärkeätä, että me kaikki tunnettaisiin kotona olevamme kotona.

Marianne Takala

Nimenomaan.

Anna Rauha

No sitten, oli se koti sitten oma vanha sukutalo tai että on muuttanut jonkun toisen kotiin. Niin siinä kuitenkin kun kaksi ihmistä menee, muodostaa parisuhteen, niin ne tuo mukanaan sieltä omasta lapsuuden perheestä monenlaisia asioita. Onko sulla, Marianne jotakin semmosta vinkkiä siihen, että miten parhaiten pystyisi yhdistämään, kun meillä tulee semmoisia totuttuja tapoja, tai asiat on aina tehty näin, niin miten semmoisessa tilanteessa päästäisi semmoiseen mukavaan yhteiseen elämään?

Marianne Takala

Tässä kohtaa tietysti kiva sanoa, että hyvä vuorovaikutus auttaa moneen asiaan. Mutta mä jotenkin miellän parisuhteet, se on yksi ihmisen haastavimpia suhteita. Me tuodaan siihen jotenkin myös se oma kiintymyssuhde. Että ystävien kanssa me voidaan rajata sitä, että jos nyt rupeaa harmittamaan, niin mä en päästä tuota lähemmäksi, kun mitä mä itse haluan. Mutta parisuhteessa meidän ne kaikki kivut ja tavat ja kaikki on siinä läsnä.

Ja jotenkin se semmoinen, mä ajattelisin, että on tosi tärkeää tunnistaa se, että mikä se mun oma reagointitapa on. Meillä on joskus semmoisia, että niillä on pitkä historia. Esimerkiksi että kun mua rupeaa joku asia painamaan ja harmittamaan ja sitten mä rupeen tai siinä ihminen rupeaa sitten jotenkin puhumaan siitä ääneen ja sitten toinen ottaakin siinä kohtaa vähän aikalisää ja ei kauheasti kommentoi, niin herää vahva semmoinen hylätyksi tulemisen tunne. Siinä selvästi kaksi kiintymyssuhdetapaa kohtaa: Toinen vetäytyy, toinen kokee hylätyksi tulemista.

Joskus on niin että myös se, että kun puoliso on väsynyt, niin toisella saattaa olla sellainen tunne, herää vahva syyllisyyden tunne, että mitä mä oon tehnyt, että tuo käyttäytyy noin. Tai puoliso sanoo, että mä olen väsynyt, niin sitten herää semmoinen kova syyllisyys siitä, että miksi mä en ole pystynyt helpottamaan sitä.

Niin minä ajattelin, että aina silloin kun me kohdataan siinä parisuhteessa semmoinen oma kipukohta, niin sen sijaan että haettaisiin sitä vikaa toisesta, niin ensin olisi hyvä pysähtyä miettimään, että mitä mulle tapahtuu tässä tilanteessa. Ja mikä tää historia on. Me kaikki tuodaan ne omat tavat ja omat historiat ja omat kokemukset siihen suhteeseen. Ja tavallansa, kun tunnistaa sen oman tilanteen, että näin mulle tässä tilanteessa käy, niin siinä kohtaa sitten voi haastaa sitä puolisoa ehkä kuuntelemaan ja ymmärtämään, että tällainen mä oon. Näin mulle tapahtuu.

Anna Rauha

Kuinka helppoa tai vaikeata tuollainen on, tuollainen itsensä tutkisteleminen?

Marianne Takala

Mä sanon, että on paljon helpompi löytää toisesta ne viat: kun sä teet noin, niin mulle tapahtuu tää. Jos sä lopettaisit tuon, niin sitten mun olisi helpompi olla. Mutta kyllä se on tosi tärkeätä, että uskaltaa miettiä itseään.

Ja sitten se, että mehän tehdään hirveästi tulkintoja koko ajan toisistamme ja niistä iso osa voi olla ihan pieleen menneitä. Että kuitenkin ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi oikein. Sehän onkin se juttu, että miten me kommunikoidaan niin että me tullaan, niin että mä ymmärrän, mitä tuo toinen sanoo. Mä kuuntelen sen. En Kuuntele sitä syytöksenä enkä moitteena, että mä kuulen sen minkä hän sanoo. Ja taas toisaalta pyrin ilmaisemaan itseäni, ei syyttäen vaan kertoen, miltä musta tuntuu.

Päivi Kasari

Ja varmaan hyvä sitä itsetutkiskelua silläkin lailla, että kun on niitä paljon niitä opittuja tapoja ja miten on tottunut tekemään. Että mitkä niistä on mulle niin tärkeitä, että mä haluaisin että se toinenkin huomioisi ne. Ja nehän voi olla ihan konkreettisiakin, vaikka joku syödäänkö yhdessä.

Marianne Takala

Joo.

Päivi Kasari

Toiselle se on tosi tärkeä hetki siinä päivässä, että syödään se lounas yhdessä. Kokoonnutaan siihen vielä.

Päivi Kasari

Toista ei taas, ihan sama, mä syön sitten kun mä ehdin. Niinkuin tällaisetkin pitää vaan tuoda julki, että tää on mulle tärkeätä. Tästä mä voisin joustaa, jos tää on sulle tärkeätä.

Marianne Takala

Kyllä joo.

Anna Rauha

Se onkin mun mielestä, että hoksaa sen mikä toiselle on tärkeä asia ja sitten niitä asioita tukee ja vahvistaa. Mutta joskus se ei ole, sekään ei ole helppoa. Voi olla niin vahvasti itsellä semmoinen, että tykkäisi tehdä toisella tavalla ja sitten ei ymmärrä, miten tärkeä asia esimerkiksi yhteinen ruoka, miten tärkeä asia se voi toiselle todellakin olla.

Marianne Takala

Että toinen ei tule, vaikka ei tule ati ehdi ruokapöytään, niin kokee että minua ei ole arvosteta minun tekemää ruokaa. Ei arvosteta, kun ei tulla pöytään. Kuitenkaan siinä ei, se ei ole arvostuskysymys.

Päivi Kasari

Niin ei, se toinen ei koe se sillä lailla, mutta se toinen kokee.

Marianne Takala

Toinen kokee joo ja tämä on. Mä ajattelen, että meillähän on parisuhde täynnä paljon näitä tällaisia kohtia, jossa me ollaan niin kuin aika lailla semmoisissa syvissä vesissä monesti itsemme kanssa.

Päivi Kasari

Ja varmaan niin kuin sekin vaikka, että miten sä näytät että sä rakastat toista? Toinen haluaa varmaan kuulla sen oikeasti, että sulle sanotaan, että mä rakastan sua. Toiselle se on sitä jotakin, ohimennen kosketus olkapäällä ja sellaisia pieniä tekoja pitkin päivää. Että pitäisi vaan ymmärtää siinäkin toista, että se että se toinen huomioi sua pikkuisen ohi mennen niin se on hänen tapansa näyttää se.

Marianne Takala

Niin, rakkauden tekoja on monenlaisia.

Päivi Kasari

Esimerkiksi se, että hoitaa vaikka stokerin, niin se on aika suuri rakkauden teko mun mielestä. [naurua]

Anna Rauha

Mitäs Marianne, mitä sä oot mieltä sitten kun tulee näitä ristiriitatilanteita, niin kannattaako riidellä vai mitä? Pitääkö riitelyä pyrkiä välttelemään ihan viimeiseen asti? Onko tervettä riitelemistä olemassa?

Marianne Takala

Niin, siis jokaisen pitää opetella sille parisuhteelle sopiva tapa riidellä. On perheitä, joissa ei riidellä oikeastaan koskaan ja sitten se on kauheata, jos on semmoinen puoliso joka heti nostaa kissan pöydälle tai ääni kohoaa: niin mitä kauheata tässä tapahtuu! Sekin että millä tavalla riidellään, millä tavalla mennään konfliktiin ja selvitellään sitä, niin se on kanssa, joka pitää opetella.

Anna Rauha

Miten sitä voi opetella?

Marianne Takala

Niin, puhumalla ääneen [naurua].  Kun jos mä ajattelen omaa parisuhdetta. Mun mies on sellainen, joka viimeiseen asti välttää konfliktia. Niin kyllähän mä koin, että kun mulla rupesi tunteet nousemaan ja hän meni sitä hiljaisemmaksi, mitä enemmän mulla tunteet nousi, niin kyllä, ei mulle kuulluksi tullut olo ollut.

Hän on oppinut vuosien varrella, että kun mulla on asiaa tai jotakin tällaista, niin kannattaa kuunnella ja mä annan hänelle kyllä mietintäaikaa, että hän saa…

Anna Rauha

Puolin ja toisin

Marianne Takala

Puolin ja toisin joo. Me ollaan erilaisia sekä tempparmentilta että tavoilta.

Päivi Kasari

Niin ja harvoin nyt sellaista puolisoaan, että sulla ei sulla koskaan ole tarvetta riidellä tai pitäisikö sanoa, että olla eri mieltä. Että sekin on. Ehkä itse koen vähän vaaralliseksi, että jos et sä koskaan riitele, niin kyllä siinä todennäköisesti varmaan molemmatkin nielee aika paljon asioita. Ja sitten ollaan tyytymättömiä, ja sitten se toinen ei välttämättä edes tiedä, että sä oot tyytymätön kun sä et ole koskaan kertonut sitä.

Marianne Takala

Niin.

Päivi Kasari

Että eihän se. Itse ajattelen ehkä että pitää uskaltaa riidellä, mutta sehän ei tarkoita sitä, että pitää lautasten lennellä ja huutaa naama punaisena. Vaan ehkä se on -ei nyt ehkä itse pysty siihen rauhalliseen puhumiseen riitelyssä aina – mutta tuota se, että pitää myös uskaltaa kertoa, jos joku asia harmittaa.

Marianne Takala

Kyllä, kyllä.

Anna Rauha

Ja onko se riitelyä, jo se että tuo esiin jonkun epäkohdan tai jonkun asian mikä harmittaa?

Marianne Takala

Niin, kun me voidaan olla monesta asiasta eri mieltä. Ja sitten kuitenkin se idea on se, että siihen pitäisi joku ratkaisu löytää.

Silloin kun mä opiskelin perheterapeutiksi, niin kouluttaja ihan ensimmäisinä päivinä sanoi, että aina pitää mietti,  että haluatko sä riidellä, vai haluatko sä ratkaista asian. Ja mä oon huomannut tässä elämän varrella, että joskus on tarve vähän riidelläkin. Mutta useimmiten kuitenkin ratkaistaan asiat.

Päivi Kasari

No, jokaisessa parisuhteessa tulo on varmasti niitä ajanjaksoja, kun jo heti herätessä, kun avaat silmäsi ja näet sen toisen naaman, niin se pikkuisen -nätisti sanottuna -harmittaa.  Niin, miten sellaista tilannetta lähtee ratkaisemaan, jos se on kuukauden jo harmittanut se toisen naama aina kun sen näkee? Miten sitä lähdetään purkaa?

Marianne Takala

Niin se on aika kauan, jos on kuukauden harmittanu [naurua]. Silloin on jäänyt varmasti monta asiaa puhumatta tai selvittämättä.

Kun toisen naama rupeaa oikein harmittamaan, niin mun mielestä on tosi tärkeätä vähän käydä itsensä kanssa sitä keskustelua, että mistä nyt on kysymys: Onko mulla joku turhautumisvaihe tai onko mulla nyt tämmöiset mielihyväkokemukset nyt vähän hukassa? Ja sen jälkeen miettiä, että haluanko mä ruveta tästä riitelemään, vai haluanko mä ratkaista tän asian? Eli kyllä mä sanoisin, että aina on hyvä, jos pystyy toista kunnioittavasti ottamaan asioita puheeksi. Ja ehkä ei kannata silloin heti ottaa puheeksi jos huomaa, että ei ole kauniita sanoja tai riittävän ei pysytä rauhallisena. Vaikka en mä tiedä, tarvitseeko meidän aina niin rauhallisena pysyä. [naurua] Mun semmoinen tunteiden pihtaaminenkin, niin eihän se terveellistä ole.

Päivi Kasari

Niin ja ihmisetkin on erilaisia, että toisilla vaan herkemmin vaikka ääni kohoaa tai jotakin. Niin ei se välttämättä ole väärin. Se on toki se, ettei nyt ehkä tosiaan naama punaisena tarvitse huutaa, mutta että ollaan erimoisia ja sekin on OK.

Anna Rauha

No mitäs sitten, jos täällä on tämmöinen vähän hankalampi vaihe menossa, että toinen ärsyttää aamusta [naurua] ja sitten siinä on vielä lapset mukana. Miten sinä näet, että pitäisi lapset huomioidaan semmoisessa tilanteessa, että se parisuhde on vähän niin kuin ”hankalammassa vaiheessa”?

Marianne Takala

Lapsilla on aina taipumus kokea jotenkin syyllisyyttä niistä tilanteista. Ja se, että jos oikein niin kuin puoliso harmittaa, niin totta kai se näkyy siinä perheen vuorovaikutuskuviossa. Että yleensä ajatellaan, että lasta suojaava tekijä on se, että lapsi saa realistista, ikätasoon sopivaa tietoa.

Ja mä en nyt tiedä, mitenkä vanhempien… tai siis, on niin monta eri juttua, mikä parisuhde suhteessa voi hiertää,  etten osaa sellaista yhtä vastausta sanoa, miten se pitäisi lapsille kertoa. Mutta mun mielestä on tärkeätä kertoa se, että nyt on äidillä ja isällä tämmöinen vaihe menossa, mutta tämä ei ole teidän syy ja me kyllä selvitetään tämä. Että ei ole lasten vastuulla sen tilanteen laukaiseminen, eikä sen ilmapiirin kohottaminen, eikä myöskään se hyvittely.

Päivi Kasari

No joskushan se parisuhde sitten saattaa — todetaan yhdessä, että tää ei tää parisuhde toimi. Mutta joskus, tai aika useinkin kuulee välillä sitä, että ero tuli yllätyksenä. Niin onko se, tuleeko se enää yllätyksenä, vai olisiko jotakin varoitusmerkkejä, mistä pystyisi vähän tarttumaan hei nyt, nyt ei, nyt pitäisi varmaan tehdä jotain ennen kuin.

Marianne Takala

Mä aattelen pääsääntöisesti, että ei ero yllätyksenä tule. Kyllä siinä varomerkkejä on ollut. Mutta kyllä aina joskus kuulen myös sitäkin, että jotenkin toiselle ei ole tullut edes mieleen, että tässä voisi olla, että toinen ilmoittaa että nyt mä lähden. Mitäs te ajattelette?

Anna Rauha

No kun mä justiin luin jonkun artikkelin ja siinä puhuttiin siitä, että usein miehelle tulee yllätyksenä. Että ilmeisesti jos jotenkin se keskusteluyhteys on katkennut jossain vaiheessa ja nainen mielessään, sitä rupeaa ne asiat kaikenlaiset harmittamaan, ja ne rupeaa.. hän, siis nainen, ilmeisesti useimmiten rupeaa jotenkin erkautumaan siitä. Ja sitten yhtenä kauniina päivänä se mitta tulee täyteen ja sitten hän haluaa eroon. Ja sitten miehet on. että hän luuli, että kun nainen oli hiljaa, että kaikki on hyvin. Oletko sä todistanut tällaista?

Marianne Takala

Oon kuullut tällaista, oon kuullut montakin kertaa. Ja sitten taas toisaalta mä ajattelen, että yhteen aikaan oli tosi paljon semmoisia,  terapiaan tuli semmoisia nelikymppisiä miehiä, joilla oli juuri tää tilanne, että puoliso sanoo, että nyt tää loppuu tähän. Ja siinä kohtaa tulee se hätä, että mitenkä mä voisin nyt itse itseäni tutkiskella, että mä saisin tän parisuhteen pelastettua.

Anna Rauha

Mä just ajattelin, että me puhuttiin aikaisemmin tuossa niistä tavoista ja mitkä asiat on, että nähtäisiin niitä asioita mitkä on toiselle tärkeitä. Mietitään, että onko naisten ja miesten kommunikaatiotyyli erilainen, että naiselle voi olla tosi tärkeätä just vaikka yhteinen ruokahetki, tai tämmöiset pienet arjen asiat. Ja sitten se, miten hän kommunikoi siitä tärkeydestä toiselle, niin voi ehkä toiselle jäädä huomaamatta. Ja sitten tulee se, että se ei koskaan huomioi mua. Tai jotenkin. Ja sitten lopulta ensin ehkä voi nalkuttaa tai sanoa jotenkin, ja sitten kun ei mitään muutosta tapahdu, kun toinen ei tajua miten tärkeätä on, niin sitten tulee tää, että ollaankin hiljaa ja mies luulee, että hei nyt on kaikki hyvin , se ei enää nalkuta. [naurua]

Marianne Takala

Kyllä joo, että tuommoisessa tapauksessa kyllä, niin se voi tulla miehelle yllätyksenä, mutta että pääosin, niin kyllä mä ajattelen, että kyllä siinä täytyy olla, että kyllähän sen miehenkin on täytynyt jo huomata, että eihän tässä nyt ihan kaikki mene niinku strömsössä.

Anna Rauha

Niin siinä vaiheessa kun tulee tää keskustelu.

Marianne Takala

Niin, mutta monestihan se on niin, että toinen puolisoista on edellä sillä tavalla, että on tullut niin monta pettymystä ja semmoista tunnetta, että ei ole tullut kuulluksi, että sitä tekee paljon mielessään sitä prosessia. Että sitten kun se eropäätös tulee, niin se toinen puoliso on jo paljon pidemmällä siinä sopeutumisessa ja toinen on vasta siinä alkutaipaleella.

Anna Rauha

Mä oon kanssa joskus itse ajatellut sitä, että tietysti me parisuhteessa muututaan, suhde muuttuu. Mutta siis kyllähän ihminen myös yksilönä kasvaa ja kehittyy ja muuttuu. Ja mä en tiedä onko se sellainen vaaran paikka, että… tai miten, jos ollaan parisuhteessa ja molemmat kaiken aikaa muuttuu, että miten pysyy se semmoinen, että kuitenkin riittävästi on niitä yhteisiä [asioita], tai että toinen pysyy siinä muutoksessa mukana. Onko se jotenkin tilan antamista toiselle, vai minkä olisi sellainen, ettei sitten jotenkin kasvettaisi erilleen. Tällaistakin

Marianne Takala

Niin.

Anna Rauha

puhutaan.

Marianne Takala

Kyllä joo. Ja tuota oikeastaan se olisi aika kummallista, jos ihminen ei kasvaisi ja kehittyisi ja muutu. Eihän me kukaan olla, sitten kun ollan oltu 10 tai 20 vuotta naimisissa enää samoja ihmisiä, kuin silloin ihan parisuhteen alussa. Mutta kyllä mä ajattelen, että se, että vietetään aikaa yhdessä, että se ei ole pelkästään se, että me puhutaan, miten arki sujuu ja mitenkä työt hoidetaan. Vaan puhutaan nimenomaan siitä, että minkälaisia ajatuksia mulla on, että mitä mä toivoisin vaikka 5 vuodessa, 5 vuoden päästä omaan elämääni, mitä mä haluan toteuttaa tässä elämässä, mitä mä toivon, että mitä parisuhteessa tapahtuu siinä. Eli puhutaan niistä unelmista ja vaikkei nyt niinkään unelmista, mutta että niistä toiveista, että pysytään toistensa kartalla.

Ja sitten monethan sanoo, että pitäisi oikein hyviä keskusteluja käydä. Mä ajattelie, että hyvät keskustelut on joo oikein hyviä keskusteluita, mutta mä ajattelen, että arjen tasolla pitäisi olla niitä, että riittävän tiuhaan pysähdytään tekemään jotain yhdessä. Käydään joko kävelyllä tai käydään syömässä tai käydään siellä laavulla paistamassa makkaraa. Ettei aina tartte paineistaa sitä yhdessäoloa siihen, että nyt on pakko puhua jostakin isosta asiasta vaan se, että nautitaan toistensa seurasta. Se yleensä avaa sitten sitä reittiä, että me pystytään puhua myös asioista: Minkälaisia toiveita meillä on ja haaveita meillä on ja mitä mä vielä haluaisin toteuttaa.

Päivi Kasari

Ja varmaan just että saada se osaksi sitä arkea, eikä niin että -nytki elletään kevättä- ettei sillä lailla, että no syksyllä meillä on nyt varattu se viikon loma sinne etelään, että sitten meillä on yhteistä aikaa. Sekin voi olla vähän raskasta.

Marianne Takala

Se on aika harvoin sitten se. Ja sitten siinä tulee se paineistus.  Sen takia mä tykkään semmoisista pienistä arkisista kohtaamisista, että se paineistus lakkaa. Kun puoliso on pellolla niin menee vaikka sinne kahvitermarin kanssa. Juodaan yhdessä kahvit siellä pellon laidalla tai näin. Että tulee se semmoinen, että mä käyn ikään kuin ilmoittautumassa ja ilmoittamassa, että oot mulle tärkeä. Oot mulle rakas.

Päivi Kasari

Niin-in.

Anna Rauha: Kuulostaa ihanalta.

[naurua]

Marianne Takala

Kyllä.

Päivi Kasari

Varmaan niin kuin justiin se, että se puhuminen on tosi tärkeätä, mutta se voi olla myös vaikeeta. Mutta sitten se, että jonkunhan täytyy myös kuunnella, ja sekin voi olla tosi vaikeata oikeasti kuunnella ja tehdä niille asioille sitten myös mitä sä oot kuullut. Ja eikä se oo mikään edes sukupuolisidonnainen, vaan sehän on molemmin puolin voi olla vaikeata se kuunteleminen. Se voi olla tosi vaikeata toiselle saada sanottua lopuksi, että minua nyt harmittaa tämä, mutta että kuunteleeko se toista sitten oikeasti?

Marianne Takala

Kyllä ja sitten vielä se, että kun kuulee mitä toinen sanoo, niin sitten jotenkin se mun kiintymyssuhde määrittää sitä, että miten mä pystyn ottamaan sen vastaan; Syyllistynkö mä siitä, nousenko mä puolustusasemiin, vai voisiko se olla niin, että mä vaan kuulen ja kuuntelen, ja mietin rauhassa mitä mä voisin, onko jotakin mitä mä voisin tehdä. Tai mitä me voitaisiin muuttaa tässä meidän yhteispelissä.

Päivi Kasari

Näin se on.

No vaihdetaan pikkusen aihetta. Mites niin ajattelet, että jos joskus käy silläkin lailla, että toinen osapuoli pettää. Voiko siitä selvitä, jos näin käy?

Marianne Takala

Kyllä siitä selvitä voi. Mutta sitten taas on aika monimutkainen juttu se että, että miten siitä selvitään. Joskushan voi olla niin, että se ulkopuolisen tulo siihen suhteeseen, että se suhde on jotenkin päässyt nuupahtamaan: Niin sinne tulee tilaa sille, että ihastuu toiseen ja toinen yhtäkkiä osottaa semmoista huomiota, jota ei ole puolisolta saanut ja voi tulla sen hetken hurahdus. Nehän on niitä kohtia, jossa tuota tavallaan olisi tärkeätä miettiä, että miten me muutetaan tätä meidän systeemiä niin, että me saadaan toisiltamme se, mitä kumpikin tarvitsee.

Mutta sitten siinä voi olla niitä semmoisiakin juttuja, että et se ihmisen oma persoona on sellainen, että ja se oma elämänhistoria on sellainen, että kun tulee petetyksi niin mä en voi antaa anteeksi, että tulee semmoinen, on ihan leppymätön. Ne on taas niitä kohtia sitten, että jos ei määräänsä enempää se, joka on on lähtenyt suhteeseen- niin se ei voi määräänsä enempää tehdä. Tosi tärkeätä on se, että on pahoillaan siitä mielipahasta mitä on toiselle aiheuttanut ja että lähdetään rakentamaan sitä luottamusta. Mutta sille, että mitenkä se toinen käsittelee sen oman petetyksi tulemisen, niin sille se puoliso ei välttämättä voi kauhean paljoa.

Päivi Kasari

Niin ehkä pitää myös antaa sitten toiselle tilaa ja aikaa.

Marianne Takala

Kyllä.

Päivi Kasari

Siinäkin tilanteessa.

Marianne Takala

Kyllä. Ja on tilanteita joissa vaan joutuu toteamaan, että en pysty antaa anteeksi.

Mutta onhan se aina sitten semmoinen anteeksiantamaton mieli semmoista muutakin elämäntaakkaa. Että se on myös asia, johon on tärkeä myös vähän pysähtyä omalla henkilökohtaisella tasolla, että kuinka paljon mulla on anteeksiantamatonta muutakin.

Päivi Kasari

Niin se on taas taustat ja takana oleva elämä vaikuttaa paljon tässäkin tilanteeseen.

Marianne Takala

Kyllä.

Päivi Kasari

No puhuttiinkin jo vähän siitä, että joskus se puoliso väsyy syystä, tai toisaalta –ja masennus on kuitenkin aika, vähän liiankin yleistä tässä nykymaailmassa. Jos puoliso masentuu ,niin miten häntä voi tukea?

Marianne Takala

Jos puoliso masentuu, niin musta on tärkeätä, että puoliso käy lääkärissä. Siinä voidaan auttaa lääkityksellä, terapialla, keskustelun avulla. Sehän ei voi jäädä pelkästään sen puolison varaan se hoitaminen, koska siinä kohtaahan paljon monia asioita jää puolison hoidettavaksi ja usein se tekee siihen tilanteeseen sitä raskautta. Kyllä mä ajattelen, että ulkopuolinen apu on aina silloin hyvästä. Ja niin kuin esimerkiksi meillä Melallahan on näitä ostopalvelusopimuksia, jota voi tähän henkiseen hyvin henkiseen hyvinvoinnin tueksi esimerkiksi saada. Niitä kannattaa hyödyntää.

Anna Rauha

Eli sen voi tehdä puolison eteen, että varaa ajan hänelle. Jos on oikein paha tilanne.

Marianne Takala

Kyllä joo. Sitten taas toisaalta kyllähän se väsähtänyt, masentunut puoliso tukea tarvitsee. Mutta taas toisaalta, useinhan se näkyy siinä, että sen toisen puolison työtaakka ja paine kasvaa. Mä ajattelen, että ihan kohtuuttomia ei voi häneltäkään vaatia.

Päivi Kasari

Ja varmaan tietysti vähän vaikuttaa, että mistä sen masennus johtuu, että onko se työ [joka] kuormittaa niin paljon, vai onko se joku muu asia mikä siellä kuormittaa. Jos se on se työ, niin sehän voi auttaa jo, että jos hän voi olla sairaslomalla hetken aikaa pois työkuvioista. Mutta sitten tietysti, jos on jostain muualta perästä että sitten pitää miettiä. Mutta varmaan sen puolison pitää vähän enemmän ottaa koppia sitten siinä kohtaa.

Marianne Takala

Aivan varmasti on otettava, kyllä. Ja sitten monesti kun on ollut joku semmoinen rankka tilanne, jossa toinen puolisoista on hetkeksi –käy pienillä kierroksilla siinä arjessa, niin aika usein on sitten niitäkin on tullut sitten pariterapiaan. On jotenkin käyty sitä tilannetta läpi ja siinä kohtaa molemmat kyllä tarvitsee myötätuntoa ja ymmärrystä. On tosi tärkeätä että molemmat ymmärtää toisiaan. Kukaan ei masennu tahallaan, se on kemiallinen reaktio aivossa. Se ei ole laiskuutta eikä se ole pahantahtoisuutta. Mutta myös toisin päin että se joka kuormittuu sitten siitä puolison tilanteesta, niin hän myös tarvitsee sen oman tukensa, myötätuntonsa.

Anna Rauha

No tää masentuminen tietysti on tämmöinen valitettavan yleinen, mutta kuitenkin tavallaan tämmöinen erityinen tapaus. Mutta mitä jos ajattelee parisuhteen hoitamista ja sitä pariterapiaa, vaikka ei olisi mitään? Siis pitääkö odottaa siihen asti, että on jo ihan kriisi päällä, vai miten sä näet, että saako terapiaa jo ennen kun on asiat tosi huonosti?

Marianne Takala

Siis totta kai saa ensinnäkin.

Anna Rauha

Tai kannattaako?

Marianne Takala

Vetää yksityisesti hän voi hakeutua terapiaan ja sitten seurakunnilla on todella hyvät tämmöiset parisuhdepalvelut. Mulla on kyllä se kokemus, että ihmiset aktivoituu vasta kriisi kriisitilanteessa siihen parisuhteen hoitamiseen. Meillähän on paljon tämmöisiä parisuhde -mitä avioliittoleirejäkin on, joissa on minusta kauhean ihanat ne aiheet, mistä siellä puhutaan. Niin tää voisi olla semmoista ennaltaehkäisyä.

Monesti mietin myös sitä, että kun me ajatellaan, että kuinka me autoa hoidetaan. [On] ne semmoiset määräaikaishuollot ja sellaiset. Minusta parisuhteeseen olisi hyvä tehdä kanssa jotkut tällaiset määräaikaishuollot,. Pysähdytään vähän katsomaan, että missä mennään. Mutta kyllä se niin on, että useimmiten vasta kriisi sen laukaisee. Ja sitten silloin kun se kierre on lähtenyt niin kyllä usein on siitä on hyötyä, että on ulkopuolinen ihminen siinä mukana.

Päivi Kasari

Pitäisikö se olla semmoinen parisuhteen vuosikello, että mitä asioita pitäisi vuoden sisällä parisuhteen eteen tehdä?

Marianne Takala

Niin, tässä olisi jollekin hyvä kehittämishanke. [naurua]

Anna Rauha

Mutta sitähän sanotaan myös, että jos ajattelee että parisuhdetta on hyvä hoitaa. Meillähän on nyt näitä, fitnessbuumi on jo ollut pidempään, että itsestä pidetään huolta. Jostakin luin, että se on helpompaa ottaa joku pieni yksi tapa lisää kuin vaikka poistaa jotain. Tuli vaan mieleen tässä, mitä Marianne puhuit aikaisemmin, että olisiko se -tai oli puhetta tästä että mennään vaikka, viedään se kahvitermarin pelolle tai lähdetään hiihtämään – että olisiko ollut joku semmoinen yksi kun rutiini, jonka lisäisi vaikka viikoittaiseen päiväohjelmaan. Onko se [tai] voiko semmoisesta olla iloa?

Marianne Takala

Siis nimenomaan. Muutosprosessihan lähtee aina siitä, että muutetaan yksi asia ja kun yksi asia lähtee toimimaan niin sehän lähtee vähän kuin lumipalloefekti. Ja semmoisen ison remontin tekeminen on tosi työlästä, mutta kun sinne jotakin hyvää plus-merkkistä positiivista lisää, niin se jo lähtee ruokkimaan sitä hyvää.

Päivi Kasari

Niin varmaan. Liian usein ehkä se parisuhde jää. Että pidetään vähän itsestäänselvyytenä. Ja kyllä sekin vaatii vähän työtä sen ylläpito.  Kyllähän, kun menee naimisiinkin, niin pappi kysyy että tahdotko rakastaaa. Ne ei kysy että rakastatko, vaan tahdotko rakastaa. Ja kyllä se varmaan se parisuhde jossain kohtaa on sitä, että pitää oikeasti tahtoa rakastaa -kun tuloo se vähän huonompi kohta. Ei se elämä aina yhtä linnunlaulua ole.

Marianne Takala

Se on tahtolaji. [musiikkia]

Päivi Kasari

No, mennään viimeiseen osioon ja otetaan pieni kertaus tähän loppuun. Kerro vaikka esimerkiksi kolme tärkeintä asiaa, että mitä siinä parisuhteessa ja siitä huolehtimisesta tulisi muistaa.

Marianne Takala

Joo kolme asiaa: No mä aattelen, että et sen oman asenteen tarkistaminen: Tahdonko mä. Ja sitten tunnistaa sen, että mitä ne mun toiveet ja tarpeet on. Et sitä kautta ilmaisee itseään niin, ettei oleta, että toisen pitää olla ajatusten lukija. Oma asenne.

Se toinen on se, niin kun mä puhuin näistä unelmista, että on hyvä tunnistaa ja puhua ääneen minkälaisia asioita mä haluan mun elämään: Mut myös sitten se, että voitaisiin puhua siitä, että mitä me toivotaan, että mihinkä suuntaan meidän elämä lähtee, minkälaisia haaveita ja toiveita meillä on.

Ja sitten kolmantena mä ajattelen, että on tärkeätä säilyttää semmoinen pilke siinä arjessa. Se että se yhdessäolo, vähän saisi sitä naurua ja huumoria. Ja se, että kuinka me katsotaan, kuinka me puhutaan, mitä me tehdään, että niissä olisi se semmoinen rakkaudellinen ”mä tykkään susta” -tällainen fiilis.

Anna Rauha

Oliko joku vielä semmoinen konkreettinen vinkki, mitä tänään jokainen voisi tehdä omassa parisuhteessaan?

Marianne Takala

No mä ajattelen. Muhun vetoaa se, että kun puoliso kysyy ,että teenkö sulle voileivän? Mitäs te ajattelette? Siis on aivan ihana kun joku tekee jotakin.

Anna Rauha

Minulle mies keittää, pistää aina kahvinkeittimen valmiiksi aamulla. Minä olen huomannut, että se on sellainen. Minulla tuolee aina hyvä mieli aamulla kun mä näen, että siellä on valmiiksi ladattu kahvinkeitin.

Marianne Takala

Niin

Päivi Kasari

Ja sehän on aina parempi se voileipä kun sen on joku toinen tehnyt. Joten toivotaan nyt, että siellä jokainen kuulija tänään tekee sen voileivän edes sille puolisolleen.

Marianne Takala

Vielä tohon, kun kysyit, että mitä voisi tehdä. Niin usein se on hyvä juttu kanssa, että poikkeaa rutiinista. Tekee jotakin yllättävää. Yleensä semmoinen, millä saa toisen pasmat vähäksi aikaa sekaisin -yleensä positiivisella- niin siinä on yleensä semmoinen joka myös tuo jotakin hyvää tullessaan.

Anna Rauha

Yllätys.

Marianne Takala

Yllätys.

Päivi Kasari

Otetaan, napataan tästä jokainen parisuhteeseen hyvät vinkit heti tälle päivää. Kiitos Mrianne, että tulit meille vieraaksi.

Marianne Takala

Kiitos.

Anna Rauha

Kiitos kun kuuntelit tämän podcastin. Tulevaisuus maaseudulla -hankkeen toimintaa voit seurata SEAMKin ja MTK Etelä-Pohjanmaan kanavissa. Hanke on eu osarahoitteinen.