Maatilayrittäjän jaksaminen – mistä uupumuksen tunnistaa ja miten palautua arjessa? - Tulevaisuus maaseudulla -hanke

Podcastin tekstivastine 29.5.2026.

Tässä jaksossa keskustellaan maatilayrittäjän uupumuksen tunnistamisesta, työn ja vapaa-ajan rajoista sekä siitä, miten omaa hyvinvointia voi tukea keskellä kiireistä arkea. Vieraana ovat työkykyneuvoja Johanna Lehtonen sekä fysioterapeutti ja lehtori Marjut Koskela.

[jingle]

Marjut Koskela

Monta kertaa siihen hyvinvointiin vaikuttaa tosi yksinkertaiset ja pienet, vähän sellaiset itsestään selvät asiat: että syö laadukkaasti ja nuku riittävästi ja liiku sopivasti ja lepää silloin kun on tarvetta. Että kyllähän se on varmaan niin kuin ne semmoiset ihan elämän ja hyvinvoinnin peruspalikat loppu viimein rakentuu aika yksinkertaisista asioista.

 

Anna Rauha

Tervetuloa kuuntelemaan SEAMKin podcastia. Tämän jakson ovat tuottaneet Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tulevaisuus maaseudulla -hanke ja Pro-Aqria Etelä-Pohjanmaan maatilan varautuminen 2-hanke. Hankkeet ovat Euroopan unionin osarahoittamia ja molempien hankkeiden osatoteuttajana on MTK Etelä-Pohjanmaa. Housteina tänään Anna Rauha SEAMKilta.

 

Päivi Kasari

Ja Päivi Kasari Pro Agria Etelä-Pohjanmaalta.

Tänään meillä on vieraana Johanna Lehtonen ja Marjut Koskela.

Johanna, kerro lyhyesti itsestäsi.

 

Johanna Lehtonen

Kiitos. Tosiaan Johanna Lehtonen, rontti nelikymppinen, kahden varhaisteinin äiti. Jaksaminen, maatalousyrittäjien jaksaminen erityisesti on mulle tuttu aihe työni kautta ja ihan senkin takia, että ei omakaan jaksaminen aina ollut itsestäänselvyys. Sen takia tää on tosi tärkeä aihe mulle.

 

Päivi Kasari

No mites Marjut?

 

Marjut Koskela

Hei vaan! Marjut Koskela ja tosiaan myös tämmöinen plus nelikymppinen perheenäiti, kolmen kohta aikuisen nuoren äiti.

Pohjakoulutukseltani olen fysioterapeutti. Siitä semmoista kliinistä työtä oon tehnyt noin kahdeksan vuotta ja olen tosiaan suuntautunut psykofyysiseen fysioterapiaan. Seinäjoen ammattikorkeakoululla oon työskennellyt nyt sitten fysioterapian lehtorin tehtävissä viimeiset 15 vuotta ja siellä myös sitten opetan kaikenlaisia oppiaineita. Sitten myös oon mukana tässä hanketyössä, elikkä tulevaisuus maaseudulla -hankkeessa, jonka puitteista mua sitten tänne kutsuttiin.

Myös mulle, Johannallekin on tämä hyvinvointi tietysti semmoinen tosi tärkeä teema ja sellainen, mikä tietysti työn kautta on tullut itsellekin hyvinkin tutuksi. Mutta toki sitten myös ihan siviilielämän puolelta on näiden asioiden parissa paljonkin tullut vietettyä aikaa.

 

Anna Rauha

Haluaisitko sitten sä Johanna kertoa vähän sun urapolusta.

 

Johanna Lehtonen

Joo, elikkä mä oon akrologi koulutukseltani ja oikeastaan tehnyt koko työ työurani maatalousyrittäjien parissa vähän eri kulmista. Oon aloittanut meidän omalta kotitilalta ja ollut kaupan töissä. Sitten oikeastaan erikoistumisharjoittelun kautta siirryin pankkiin ja oon työskennellyt sitten viimeiset vuodet maatalousyrittäjien rahoituksen parissa pankissa.

Vuodesta 2021 on nyt sitten meillä on Välitä viljelijästä -toiminnassa ollut mukana. Mikä se on sitten vakinaistettu tähän varhaisen tuen palveluiksi. Toimin nykyään sitten työkykyneuvojana ja tänä vuonna sitten voisi sanoa vielä, että on enemmän se oma yhteys maatalouteen vahvistunut ihan käytännössäkin, kun oon ottamassa enemmän vastuuta meidän kotitilasta

 

Päivi Kasari

Minkälainen tila siellä odottaa?

 

Johanna Lehtonen

Ruokaperunan tuotantoon – pottuja pyöritellään.

 

Päivi Kasari

Peruna on hyvää. Liian aliarvostettu nykypäivänä. No kertokaa joku erikoisin tai muuten mieleenpainuvin työtehtävä mikä teillä on ollut. Ei tarvitse välttämättä olla nykyisestä työstä.

 

Johanna Lehtonen

No mulle on tuota. Oikeastaan se ei ole niin semmoinen yksittäinen mikään työtehtävä, vaan enemmänkin mieleenpainuvinta nyt tässä jaksamisteeman ympäriltä. Niin ehkä se, että jaksamisen ja haasteet tulee yleensä esiin enemmänkin tämmöisten konkreettisten asioiden kautta, että kun asiaa alkaa purkaa, niin käy ilmi, että siellä taustalla onkin pitkäaikaista väsymystä ja huolta ja yksin jäämistä. Että se yhteydenotto on voinut tulla justiin niistä asioista, mitkä on jäänyt hoitamatta ja sitten vasta kun sitä on pärvetetty, niin huomattu että siellä on se jaksaminen ollut niin koetuksella. Ja kun nää talousasiat alkaa rakoilla, niin taustalla usein on se jaksaminen. Ei niinkään osaamisen puute. Harvoin tullaan sanomaan, että en jaksa, vaan tullaan enemmänkin sanomaan niitten tekemättömien asioiden kanssa ja sitten sieltä huomataan se, että se jaksaminen on ollut koetuksella.

 

Anna Rauha

Sä oot vähän oppinut lukemaan niitä sanoja, mitä sinne sanojen taakse kätkeytyy muuten kuin vaan niitä konkreettisia.

 

Johanna Lehtonen

Ehkä kuvaa sitä, että sitä on vaikea tunnistaa. Tullaan sitten, kun on jotain semmoista konkreettista muuta ja sitten sieltä löytyy se syy kyllä.

 

Päivi Kasari

Joo se on itsellekin tässä hankkeessa, tosiaan maatilan varautumishankkeessa, kyllähän se lähtee sieltä maatalousyrittäjästä se, että jos se maatalousyrittäjä ei jaksa, niin eihän se jaksa tehdä niille muillekaan varautumisen asioille mitään. Että kyllä se pitäisi laittaa ensimmäisenä se kuntoon ja huolehtia siitä.

No mites Marjut, mikäs sinulla tulee ole mitä erikoista tai mieleenpainuvaa on töissä tapahtunut.

 

Marjut Koskela

Jaa mikähän olisi sellainen päällimmäinen asia, joka tulisi tässä kohtaa mieleen? Ehkä sitten tämän hetken työssä, niin kyllähän se varmaan kanssa on tää opiskelijoiden ja opiskelijoihin liittyvä tällainen hyvinvointi ja jaksaminen. Mistä lähtökohdista sitten ehkä tähänkin hetkeen myös tulen. Niin tietenkin se semmoinen, tänä päivänä myös varmaan se semmoinen näitten asioiden keskustelu, joka onneksi on jo sitten avoimempaa. Ihmiset kuitenkin vaikka voi olla just sitä, että haetaan ehkä apua tai tukea sitten. Sitten ei välttämättä, että onko ne työtehtävät vai onko se osaamattomuus tai tämmöinen vai sitten se jaksaminen? Mutta että varmaan näiden asioiden ympärillä sitten myöskin viime aikoina, mutta ei nyt ehkä sellaista tiettyä tilannetta tule tässä esiin.

 

Anna Rauha

No, tänään tosiaan tämän keskustelun aiheena on maatilayrittäjien jaksaminen ja ehkä jaksamattomuus. Johanna, sulla on pitkä kokemus tuossa mainitsitkin niin. Niin tämmöstä maatilayrittäjyydestä tai maatilayrittäjien kanssa toimimisessa ja oot ollut heitä tukemassa, niin vaikuttaako jotenkin se, kun mä ajattelen yrittäjä monesti — se työ on siinä omassa pihapiirissä, siinä ihan lähellä, niin onko vaikea erottaa sitä työaikaa ja sitten vapaa-aikaa

 

Johanna Lehtonen

Onhan se, ja ylipäänsä mä ajattelen, että mikä ensimmäisenä tulee aina maatalousyrittäjien jaksamisesta mieleen, niin se, että kun lähtökohtaisesti useimmiten aina se on tosi mielekästä työtä, se on työtä mistä tykkää mitä on aina tehnyt. Niin siinä on haasteena se, että sitä ei osaa ehkä tauottaa. Ja sitten, jos se on vielä siinä samassa pihapiirissä, on sitten vaikka eläintilat, on se navetta siinä samassa pihassa ja usein kun se on niin kytköksissä siihen kotiin. Niin, että koska mä oon vapaalla ja koska mä oon töissä. Se on huomattavasti vaikeampaa kuin se, että sinulla on se palkkatyö, mihinkä sinä ajelet. Ja että siinä on selkeä se raja. Ja sitten tietysti, kun ajattelee, että kuinka vahva semmoinen tekemisen kulttuuri elää siinä alalla. Ja mitataan vähän liikaakin sitä omaa jaksamista. Useimmiten sen tehdyn työn määrällä se tuo omat haasteensa.

 

Anna Rauha

Ja tekemistä on varmaan. Se ei tekemällä lopussa työ siellä tilalla.

 

Päivi Kasari

Ja sitten toisaalta se taas, että se on myös etu, kun sä asut siinä tilalla. Että sun on helppo käydä siellä, joku poikiminen vaikka, että OK, sä oot tullut jo tupaan töiltä, mutta sun ei tarvitse enää varsinaisesti lähtemällä lähteä mihinkään. Mutta sitten justiin se, että olet myös aina siinä että

 

Johanna Lehtonen

Niin.

 

Päivi Kasari

Vaatii sen tietyn.

 

Johanna Lehtonen

Hoitaa ja huonot puolet ehkä enemmän on niitä hyviä. Mutta se justiin, että sitten siinä etenkin sellaiset, jotka on tullut esimerkiksi puolisona siihen maatilalle, jotka on sitten ollut jossain muualla palkkatyössä, niin ne tuo ehkä enemmän sellaista ihan virkistävää ajattelua siitä, että meillä ei vaikka enää jonkun kellonajan jälkeen puhuta työasioista, tai tämä ruokapöytä on vaan perheen asioille ja maatilan asiat puhutaan sitten taukopöydän ääressä tai sitten työajalla.

 

Anna Rauha

Tuo olikin aika hyvä vinkki: sopia semmoisista säännöistä, että saa erotettua sen

 

Johanna Lehtonen

Joo, sopii toisille. Ei kaikki vaadi sitä, mutta toiset haluaa semmoisen.

 

Anna Rauha

No, onko sinulla joku, Johanna vielä sinulta kysyn, että kun sinä olet paljon tehnyt töitä maatilayrittäjien kanssa, niin mikä sun näkemyksen tai oman kokemuksen mukaan on suurin syy siihen väsymiseen? Onko mitään yksittäistä syytä?

 

Johanna Lehtonen

Niin no, kyllä ajattelen, että onhan tuo niin haastava ala. Missä muussa yrittäjyyden muodossa tarvitsee taistella niin monen asian kanssa, että onhan siinä paljon liikkuvia osia ja sitten just nimenomaan, mä ajattelen se, että siitä kivastakin työstä voi siihen uupua ja yleensä se tapahtuu huomaamattomammin kun sitten se olisi vaan työtä.

 

Päivi Kasari

No, miltä tää Marjut sulle näyttäytyy? Sulla ei ole maataloustaustaa, niin miltä se sulle näyttää, että työ ja koti on siinä samassa pihassa ja mahdollisesti vielä se puoliso on työkaveri 24/7, niin miltä se näyttää ulkopuolisen silmin

 

Marjut Koskela

Joo, kyllähän tuota hyvin mielenkiintoiselta. Sanotaanko näin, että ensimmäisenä tulee mieleen, että hyvin mielenkiintoinen paletti. Ja tota varmasti juuri noin, että siinä on niitä sellaisia positiivisia voimaannuttavia vahvistavia tekijöitä, mutta sitten varmasti myös niitä haasteita.

Joo itsellä tosiaan ei ole tällaista kokemusta, muuta kun tuota ihan lapsuudessa oli mummolassa oli maatila. Siellä olin sitten aktiivisesti pikkutyttönä mukana niiden lehmien kanssa ja pellolla, mutta sen tarkempaa kokemusta ei toki ole.

Mutta joo, sitä just mietin kanssa, että tietenkin tämmöinen työstä irrottautuminen noin yleisesti, että varmaan monesti vaatisi jonkun sellaisen just rajanvedon, että joku ympäristön vaihdos tai tämmöinen.

Mutta sitten kun mä pohdin tuossa maatilayrittäjän arkea, niin se työympäristö. Varmaan kun se on siinä. Se voi olla siinä niin kun sisätiloissa pihapiirissä ja sitten vielä vähäsen tontin ulkopuolellakin, se ei todellakaan varmaan ole aivan yksinkertaista.

Ja sitten mietin, että voiko siinä sitten olla tällaisia hetkiä siinä päivässä tai arjessa, mikä sitten olisi ihan selkeästi oma hetki tai oma tauko, oma aika ja ehkä sellainen armollinen ajatus. En tiedä onko tämä ideologiaa, mutta ehkä sellainen armollinen ajatus, että ’hei ne asiat pyörii hetken ilman minua’. Tai sitä mun työpanosta siinä tai sitten jos ei ne pyöri siellä että jos se homma seisahtuu niin voiko kuitenkin olla niin että kaikki ei kaadu päälle sillä hetkellä?

 

Johanna Lehtonen

Niin ja mikä sitten on sitä semmoista, että on ihan pakko just nyt tehdä?

 

Marjut Koskela

 

Joo

 

Johanna Lehtonen

Kyllä itsekin ajattelen että se, kun se työ on siinä lähellä kotia, tai jopa siinä koti on ihan siinä, että sä näet paljon sitä keskeneräistä työtä ja tekemistähän on aina. Mutta kun ei tää maailma tule ikinä valmiiksi!

Jotenkin ajattelee, että se semmoinen keskeneräisyys, että se kuuluu kaikkeen arkeen. Ihan omatkin arki muistuttaa siitä, että se pyykkikori ei ole ikinä tyhjä, että jos se pohja alkaa häämöttää niin eiköhän joku tuo huoneen lattialta ne vaatteet sinne. Ja meni sitten siinä että se on vähän sama monen muunkin työn kanssa. Että ihan se semmoinen, että pystyykö nauttimaan siitä huolimatta niistä arjen asioista, vaikka nyt kevätauringosta ilman, että niin kuin se kevätaurinko paljastaa myös ne likaiset ikkunat. Mutta voiko silti nauttia siitä kevätauringosta ja ylipäänsä siellä eläintilankin töissä missä joka päivä on ne hoidettavat asiat, että mikä on riittävä määrä töitä. Sitten niiden päälle vie, että voiko ihan sillain hyvillä mielin katsoa jotain tekemätöntä kohtaa, että sen aika tulee huomenna tai ensi viikolla, että nyt riittää tältä päivältä, että mä lähden nyt katsomaan Netflix-sarjaa.

 

Päivi Kasari

Niin se on hyvä erottaa ne, että mitkä on ne oikeasti pakolliset työt ja mitkä on sitten niitä ylimääräisiä töitä, joita pystyy tarvittaessa siirtää, siirtää huomiselle tai vaikka ensi viikkoon. Että jos nyt tänään väsyttää, että olisiko se kuitenkin parempi, että tänään teet vain ihan pakollisimmat?

 

Johanna Lehtonen

Joo.

 

Päivi Kasari

Ja tee ne sitten myöhemmin.

 

Johanna Lehtonen

Niin, että tietysti sekin on ehkä vähän sitten sitä ennalta mietittynä, että mitkä on semmoiset asiat, että mihinkä mennessä ne pitää hoitaa ja koska ne sitten hoidetaan, ettei jää niitä roikkotöitä.

 

Päivi Kasari

Niin ei sekään ole hyvä, että se kaikkea elinkaa ja sitten saataisiin sen takia. [naurua]

Se maatalousyrittäjän työ on monesti myös aika fyysistä, vaikka tosi paljon on koneita nykypäivänä apuna – ja on tosi hyväkin, että ne raskaimmat työt saadaan tehtyä koneilla, mutta askeleita kuitenkin kertyy. Ja halikkoonkin täytyy välillä tarttua. Niin työ on fyysistä, mutta riittääkö se kunnon ylläpitoon vai vaatisiko se jotain muutakin huoltoa? Mitä sanoo fysioterapeutti?

 

Marjut Koskela

Joo tuota, kyllähän tämä on aivan totta, että tosiaan se työ on varmasti sellaista, joka kuormittaa paljon sitä kehoa. On taas aivan erilainen rasitus sille kropalle, kun vaikka verrattuna vaikka istumatyöhön, joka on sitten hyvin staattista paikallaanoloa.

Varmasti siellä maatilan yrittäjän arjessa myös on niitä, että ollaan vaikka siellä traktorin hytissä pitkiä aikoja paikallaan. Mutta näin yleisellä tasolla, niin tietenkin se on hyvä, että tulee sitä fyysistä rasitusta. Kyllähän siellä huomaan tällaisissa tapahtumissa mitä nyt on ollut, niin voisin tällaisen esimerkin heittää vaikka puristusvoiman mittauksista. Vielä aika hyviä kilolukemia kyllä monesti puristellaan, että tota näkee että siellä on todellakin sitten tehty niitä raskaitakin töitä, että se on se plussa se lihas lihasvoiman vahvistuminen. Mutta tietenkin se myös sitten kuormittaa kehoa, että on siinä tosiaan myös sitten niitä sellaisia haasteita. Varsinkin sen semmoisen yksipuolisen rasituksen kautta. Voi olla, että siellä on sitten ehkä paljon toistoja ja se työtehtävät toistuu samanlaisena. Se rasittaa sitten vaikka niveliä ja lihaksia ja ehkä sitten pitkässä juoksussa johtaa sellaiseen lihasepätasapainoon ja sitä kautta tietysti sitten erilaisiin lihasjännityksiin, jumeihin ja kiputiloihin. Ja sitten ihan tämmöisiä liikkuvuuden alenemisiinkin varsinkin tosiaan siellä selän ja hartioiden, olkapää, niska. Mutta yhtä hyvin myös sitten lonkka ja polvi, polvinivelet siellä on koetuksella. Eli kyllähän sitä palauttavaa liikettä tarvittaisiin sinne arkeen.

Tietenkin siellä ensimmäisenä on se liikkuvuuden ylläpito. Se on tosi tärkeää, että tulisi niin kun etenkin sinne selkärangalle niitä kiertoliikkeitä ja sellaisia vastaliikkeitä niihin työtehtäviin. Ja sitten myös noille muille nivelille ja sinne yläkropalle.

Ja tietenkin sitten se lihastasapainosta huolehtiminen, että keskivartalon lihasten toisaalta aktivointi pakaralihakset, yläselkä että. Että vaikka siellä tulee sitä kuormitusta, mutta sitten kuitenkin on toisaalta niitä lihasryhmiä, jotka sitten ehkä jää vähän heikommalle, mutta jotka kuitenkin olisi ihmisen toimintakyvyn kannalta tosi tärkeät.

Ja sitten ehkä viimeisinä, mutta ei yhtään vähäisimpänä, niin se rentoutumisen ja rauhoittumisen tärkeys. Mitä Johannakin tuossa sanoi, että on kiirettä ja on hyvin monenlaisia työtehtäviä siinä arjessa ja johonkin täytyy myös vetää sitten se raja, että nyt tää riittää tältä päivältä. Ja sen työpäivän aikana myös olisi hyvä että tulisi edes pieniä hetkiä, milloin saisi vähäksi aikaa pysähtyä.

 

Anna Rauha

Jos meidän podcastin kuuntelija nyt miettii siellä traktorin hytissä tai huomaa, että on tullut vähänlaisesti liikuttua ja tehtyä asioita tai jumittaa paikat, niin mistä voisi aloittaa? Mitä kannattaisi ekana tehdä? Osaatko sä sanoa, Marjut siihen hyvän vinkin? [naurua]

 

Marjut Koskela

Joo, se on tosi yksilöllistä se, että mikä on se lähtötilanne siellä ja miltä siellä kropassa tuntuu. Että se istuminenkin voi sitten tavallaan jumittaa ja kiristää hyvin eri kohtia kehossa, että se on tosiaankin semmoista yksilöllistä.

Mutta ihan jos mennään sellaiseen konkretiaan, niin jos ei sietä pysty nousemaan ylös, että sä oot vaan siellä hytissä, niin tietenkin siinä sitten pieniä liikkeitä: hartioiden pyöritys, hartioiden nostelu, ryhdin tarkastaminen, katsoa se lannerangan asento sieltä, että siellä on semmoinen normaali luonnollinen notko ja sitten pään asento, että katsoo, että leuka ei työnny eteen, vaan että se on siinä selkärangan jatkeena.

Sitten tietysti kyllä siellä varmaan onnistuisi ehkä pienet kiertoliikkeet sinne rangallekin ja vähän sellaiset sivutaivutukset – Joku ohikulkija sitten voi katsoa, että siellä jammaillaan traktorin hytissä että siellä heilutaan [naurua] käsien nostaminen ylös vuorotellen: Tällaisia ihan pieniä. Sitten toisaalta ehkä kantapäiden nostelua, pientä pakaroiden jännitystä tai jotakin tällaisia ihan pieniä liikkeitä.

 

Päivi Kasari

Joo, nehän on tosi tärkeitä. Ei siihen tarvitse välttämättä varata puolta tuntia aikaa, vaan siihen joku keppi vaikka jonkun tuotantorakennuksen ovelle ja aina kun menet, niin jotakin teet siinä ohimennes.

 

Marjut Koskela

Kyllä.

 

Päivi Kasari

Se voi olla, että se riittää se puoli minuuttiakin siellä. Muutaman kerran heiluttelet sitä keppiä, mutta se tulee heti jo erilaista liikettä sinne yläselkään vaikka.

 

Marjut Koskela

Kyllä. Ja sitten ennaltaehkäisyn näkökulmasta on tosi fiksua, että siellä olisi vaikka se keppi tai pallo tai mikä tahansa,. Eikä ole pakko olla välinettäkään, mutta väline tuo aina sellaista kivaa vaihtelua siihen treeniin tai siihen taukoliikuntaan.

Mutta se voi todellakin olla ihan joku sellainen, missä paikassa tuntuu vaikka sillä hetkellä, että jos vaikka se on se selkä tai hartiaseutu, niin sitten kohdistaa sinne just jotakin vaikka kepin nostoja tai vartalon kiertoja. Se saattaa välittömästi jo helpottaa oloa. Lähtee se verenkierto ja aineenvaihdunta sieltä sitten liikkeelle. Ja sitten ajattelen, että se mikä vaikutus sillä voi olla vaikka sillä ihan pienellä hetkellä, että ne kivut ja jumit ei sitten pääse yltymään ja kertymään niin pahaksi.

 

Päivi Kasari

Sitten on varmaan tosi tärkeätä just se keskivartalokin, että oppii myös käyttämään sitä. Kun paljon nostellaan asioita -käytti sitten sitä talikkoa vaikka, että muistaisi aina käyttää niitä keskivartalon lihaksia tukemassa, ettei tule niitä selkävaivoja sitten.

 

Marjut Koskela

Kyllä just näin, että tavallaan se keskivartalon lihaskunto on kyllä oleellisessa roolissa. Samoin sitten tosiaan ne pakaralihakset, että oikeastaan se keskipalikka, se core. Se on kyllä sellainen tärkeä, mistä se voima myös sitten jakautuu niin kuin sinne raajoille ja sitten tehdään erilaisia työtehtäviä, niin juuri näin.

 

Päivi Kasari

No, miten se sellainen väsyminen ja kuormitus sitten näkyy siellä arjessa? Millaisista merkeistä pitäisi sen yrittäjän huolestua?

 

Johanna Lehtonen

No kyllä melkein oikeastaan ne näkyy sellaisina pieninä toistuvina muutoksina. Tietysti se, että moni huomaa esimerkiksi vaikka väsyvänsä herkemmin, tai alkaa nukkua huonommin. Tulee unen kanssa ongelma. Joko uni ei tuu tai sitten sä heräilet aamuyön pimeinä tunteina murehtimaan maailmaa. Tai sitten käy niin, että sua väsyttää koko ajan huolimatta siitä, että sä nukut tosi paljon.

Ja tietysti nyt moni sanoo sitä mielialan laskusta, että se on helppo yleensä, jos siinä on kumppani, niin kumppani siitä ensimmäisenä muistuttaa, että se ärtyneisyys on lisääntynyt. Pinna lyhenee. Sitten ehkä se semmoinen vetäytyminen, että tekee mieli vähän erakoitua.

Tai sitten se että tehdään asioita vähän semmoisella autopilotilla, että siitä on kadonnut semmoinen tekemisestä se ilo ja semmoinen mielekkyys. Sä vaan teet asioita, koska pitää tehdä.

Ja tietysti ne semmoiset muistin ongelmat, että ei tahdo muistaa asioita, että teinkö mä sen. Tai huomaat, että mä olin unohtanut tehdä. Ihan sitä semmoista suunnittelun takkuuntumista ja se arki alkaa olla enemmän semmoista tulipalojen sammuttelua.Siihen reagoidaan, mikä huutaa koviten.

Yleensä mä tapaan maatalousyrittäjien kanssa, jos mietitään sitä vaikka omaa olotilaa tällä hetkellä tai sitten, että koska semmoinen väsyminen on alkanut. Niin mä yleensä aina tapaan kysyä nykyisestä tai edellisestä keväästä, että miltä se tuntui, kun esimerkiksi nyt tällä hetkellä kun lumet on sulanut, että yleensähän sitä herätään aivan henkiin siinä kohtaa kun lumet on sulanut. Sitä jo ruvetaan vähän potkia niitä pellon kokkareita, että jokohan siinä kävisi kyntää. Jos se semmoinen into, mikä nyt yleensä maatalousyrittäjille tulee, kun se energia ja innostus herää, niin että jos se ilo alkaa muuttua semmoiseksi ahdistukseksi, että mitenkähän tästä kasvukaudesta selvitään, niin se ainakin, jos ei muusta kerro niin siitä, että talven aikana ei ole ehkä niitä omia akkuja ladattu tarpeeksi.

Ne on ainakin semmoisia merkkejä, mitä kannattaa kuunnella ajoissa, mitä nyt tuossa mainittin. Ei ole heikkoudesta kyse vaan siitä, että se keho ja mieli alkaa nyt kertoo, että kuormaa on liikaa.

 

Päivi Kasari

No, jos näitä merkkejä huomaa, niin mitäs sitten pitää tehdä?

 

Johanna Lehtonen

No sitten ehdottomasti lähteä ja ettei niitä jää yksin märehtimään. Tietysti näin kun on itse työkykyneuvoja, niin tietenkin toivoisin, että oltaisiin vaikka muhun yhteydessä tai kuka se oman alueen työkykyneuvoja on. Työterveyteen voi olla yhteydessä. Toisille riittää ihan ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Pääasia on vaan se, että sä et jää miettimään niitä asioita yksin.

 

Marjut Koskela

Sehän on monesti haasteellista, niin kuin taisitte sanoakin tuossa, että ne muutokset tulee jotenkin pikkuhiljaa. Eihän kukaan uuvu yhdessä yössä tai ihan yhdessä hetkessä. Ihminen ikään kuin rupeaa tottumaan niihin sellaisiin oireisiin, mitä sille tulee, ja tavallaan sopeuttaa ehkä sitä arkea ja tekemistä sen mukaan. Saattaa justiin olla se, että on vaikka se vaikeus pysähtyä, että silloin kun pitäisi jarruttaa ja hidastaa, niin sitten vaan vähän painetaan sitä kaasua eteenpäin.

Se on varmaan yksi sellainen haaste, että miten jotenkin tunnistaa ajoissa ne merkit siellä omassa kehossa ja mielessä. Johanna tuossa luettelitkin hyvän listan niistä ihan konkreettisista oireista, että mitä kaikkea voi olla.

Sitten tietysti näin fysioterapeutin näkökulmasta, niin erilaiset säryt ja kivut ja lihasjännitykset on myös hyvin tyypillisiä ylirasituksen merkkejä. Lihasjännitys etenkin usein ilmenee tuolla ylävartalon alueella. Se voi olla ihan vaikka sellaista, että vähän pieni jännitys on siellä hartioissa koko ajan, sellainen pieni valmiustila tai sitten puretaan hampaita yhteen -se on aika tyypillinen, että ikään kun halutaan pitää kiinni ja jännitetään, niin sitten se aiheuttaa niitä oireita ja kiputiloja jatkossa.

 

Päivi Kasari

Ja kyllähän se monesti ihan se liikunta parantaa myös sitä mielialaa muuten. Siinäkin mielessä.

 

Marjut Koskela

Kyllä.

 

Päivi Kasari

En mä tiedä kaikilla ihmisillä, mutta ainakin itsellä.

 

Marjut Koskela

Kyllä joo, ja kyllähän monet sanoo, että varsinkin sitten ulkoilmassa ja vaikka luontoympäristössä tapahtuva liikkuminen, että se jotenkin rauhoittaa ja laskee niitä kierroksia, helpottaa se mielialan kanssa.

 

Anna Rauha

Mitä sitten, kun huomaa tällaisia, tunnistaa niitä väsymisen merkkejä itsessään? Tuossa todettiin aikaisemmin, että se maatilayrittäjän työ on kuitenkin tosi semmoista kokonaisvaltaista ja kuormitusta tulee monesta suunnasta – Voiko sitä kuormitusta jotenkin vähentää tai miten sitä osaisi vähentää siinä tilanteessa?

 

Johanna Lehtonen

No siinä varmaan tulee niin tärkeänä justiin se, että sitä lähtee miettimään jonkun kanssa. Koska silloin jo, kun sä sanotat sitä ääneen, niin se tulee itsellekin konkreettisemmaksi, että onko tällaista ollut nyt pitkään.

Koska sehän voi löytyä ihan se syy sieltä. Se voi olla joku, mikä aiheuttaa sitä unettomuutta, että sä tarvitset siihen  …jollakin on sitten joku uniapnea laite saatu kokeiluun ja se on ollut, niin kuin olisi joku verho otettu pois edestä. Kun se voi johtua niin monesta asiasta. Että sitä vaan, että sitä lähdetään selvittämään.

 

Marjut Koskela

Ja usein tosiaan se pelkkä lepokaan ei sitten ole välttämättä se ratkaisu. Että todellakin toi selvittäminen ja semmoinen kokonaisuuden tasapainottaminen. Ja sehän vaatii usein aikaa, siihen ei ole sellaisia pikakeinoja. Varsinkin jos se uupuminen on mennyt sitten jo pidemmälle, niin se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, että sitä tilannetta saa muutettua parempaan suuntaan.

Ja just toi avun hakeminen, että mitkä on ne konkreettiset keinot sitten siihen, että mitä oikeasti voi tehdä. Ja sitten myös se asia, että mihin voi itse vaikuttaa. Niitä asioita onneksi on paljon. Mutta sitten on myös niitä asioita, mihin me ei voida mitään. Me ei voida mitään vaikka säälle tai lämpötilavaihteluille tai joillekin sellaisille asioille, joka tulee meistä ulkoapäin, joka sitten aiheuttaa meille voimakasta stressiä.

 

Päivi Kasari

Niin, siinä kohtaa varmaan pitää, että pystyisikö itse jotenkin sitä asennetta niihin asioihin muuttamaan, joihin ei voi itse vaikuttaa. Voisiko niitä ajatella jotenkin eri lailla sitten.

 

Marjut Koskela

Kyllä, että jotenkin sellainen hyväksyvä asenne niihin tiettyihin kohtiin, mihin ei pysty itse vaikuttamaan. Ettei tavallaan käytä omaa energiaa liikaa sellaisten asioiden vatvomiseen tai pohtimiseen. Sitä kautta sitten voisi paremmin päästä ehkä myös eteenpäin.

 

Päivi Kasari

Joo, se on jotenkin jännä se väsymisen kierre. Muistaa kun lapsi oli pieni ja se illalla nukkumaanmeno tuntui olevan aivan… niin kuin siinä meni pari tuntia saattoi olla, että jouduit siinä vieressä istumaan ja olit itsekin väsynyt ja sitten sä olit tosi väsynyt siihen tilanteeseen. Mutta sä olit niin väsynyt, että sä et jaksanut muuttaa mitään.

Ja eihän mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Sitten vaan jossain kohtaa ajattelee, että ei, nyt on pakko tehdä jotain. Sitten sä tsemppaat itsesi siihen muutokseen. Sitten muistan, että sitten siellä on kaksi seuraavaa iltaa oli aivan hirveetä, mutta kolmannesta lähtien sitten taas nukuttiin.

Mu’t varmaan se menee aika monessa muussakin asiassa elämässä, että sitten johonkin kohtaan sä voit olla niin väsynyt, että sä et vaan jaksa tehdä niitä muutoksia. Mutta silti johonkin kohtaan se vaan pitää jollain tavalla pystyä se muutos tekemään.

 

Marjut Koskela

Kyllä, että tavallaan tulee se raja vastaan. Kyllähän ne sellaiset merkit, että jos on sellainen olo toistuvasti, että en jaksa enää, että en kerta kaikkiaan enää jaksa ja mikään ei oikein tunnu miltään, lepokaan ei tai unikaan ei palauta yhtään. Että tuntuu kovin raskaalta, niin kyllähän se sitten on jo ihan semmoinen selkeä signaali, että siinä kohtaa jotakin täytyisi muuttaa. Ja pystyykö siihen muutokseen sitten itse, vai tarviiko siinä sitten ihan vaikka joko sitten läheisten tukea tai sitten ihan ulkopuolista apua.

 

Anna Rauha

Onko ihmiset jotenkin rikki tai onko jotakin vikaa, jos alkaa väsyttää?

 

Johanna Lehtonen

Kyllä se minun mielestä tässä on vähän sama kun meuhkattaisiin puhelimelle, missä on laturi rikki, eikä se akkuyön aikana, ja sitten meuhkataan, että mitä varten tämä ei toimi, akku ei kestä koko päivää, ennen kesti.

Niin vähän sama asia, että sitten pitäisi ehkä lähteä skannaamaan taaksepäin, että ladataanko me itseämmekään ihan täysi. Onko uni kunnossa ja ruokailu? Tai että onko ylipäänsä?

Välillä sitten havaitaan, kun puretaan sitä asiakkaan tilannetta läpi, että siellä on se työtaakka jo vain yksinkertaisesti ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Tai voidaan, että joku asia voi jotain muuttamalla, niin se voi helpottua tai sitten siinä on elämässä tullut joku muutos, että se on ihan selvää, että ei ole sitä samaa kapasiteettia käytössä, kun mitä oli ennemmin.

 

Päivi Kasari

Että pitää myös antaa itselle lupa olla väsynyt. Joskus.

 

Johanna Lehtonen

Totta kai! Ei me olla mitään koneita.

 

Päivi Kasari

On tietysti hankala, kun varsinaisia lomapäiviähän on aika vähän maatalousyrittäjällä, eikä tule sitä viikonloppua. Se pitää siinä jotenkin töiden lomassa sitten välillä ottaa. Koska ne varsinaiset lomapäivät on. Että joskus pitää muistaa.

 

Johanna Lehtonen

Sitten ainakin monen kanssa aina puhun sitä, että se jää tosi onhoseksi se semmoinen palautuminen ja se loma-aika, jos se on sitä, että sä odotat vaan sitä viikon vapaata. Ja jos sun pitää se seitsemän päivää viikossa jaksaa. Sitten ne odotuksetkin on jo niin kovat sille lomaviikolle, että olisi parempi, että saisi sellaisia pieniä hengähdystaukoja joka päivä; Mitä se itselle on, mitä siinä tarvitsee. Mutta se, että ne on sellaisia pieniä hetkiä, niin ne on helpommin toteutettavissa. Ja sä saat hengähtää joka päivä, kuin se, että se on yksi joku pidempi tauko, mitä sä odotat vaan.

 

Päivi Kasari

Niin, sehän voi olla vaikka sellainen joka iltainen tai joka, kuinka monta kertaa viikossa nyt vaan, niin lämmittää saunan. Sekin voi olla, jos ottaa sen sellaisena, että tää on se mun hengähdystauko ja sellainen akkujen lataaminen – jos se on oma juttu.

 

Johanna Lehtonen

Niin ja sitä on yleensä kun ihmisten kanssa jutteleekin, että mikä kenelläkin on. Niin kaikilla on niin erilaiset tavat. Toiselle on se urheilu vaikka semmoinen, että pitää päästä juoksulenkille tai salille. Ja toinen tykkää pipertää palapelin kanssa, tai jonkun käsitöiden kanssa. Ja toiselle metsästäminen tai luonnos liikkuminen. Meillä kaikilla on erilainen se tapa. Tärkein, että se oma mieli ja keho saa levätä ja saadaan hengähdystä siitä työstä, vaikka se kivaa olisikin.

 

Anna Rauha

Minusta on tärkeä huomata, mikä on itselle tärkeätä ja sitten pitää kiinni, että tekee niitä asioita varmaankin.

 

Päivi Kasari

Joku tuttu sano, että tykkäsi lenkkeillä. Kun voi navetan välissä päivällä olla aikaa lähteä lenkille. Mutta sitten hän sanoi, että hänestä tuntu, että siellä kaikki kylän vanhat isännät ja emännät miettivät, etteikö tuolla mitään muuta tekemistä ole kuin lenkkeillä. Mutta että just se, että sehän on vaan sitä itsestä huolehtimista.

 

Johanna Lehtonen

Nimenomaan! Ja onhan se nyt. Eläintilalliset monet sanoo, että kymmeniä tuhansia askeleita tulee, jos on joku aktiivisuusranneke työn touhussa. Eihän sitä välttämättä liikuntaa tarvitse lisää, mutta onhan se kävelylenkki ihan erilainen ja luonnossa. Se on mun mielestä aina ihana, kun huolehtii itsestään.

 

Päivi Kasari

No pitääkö aina tehdä sata prosenttia tai jopa sadan kymmenen prosentin teholla, vai voisiko riittävän hyvä olla riittävän hyvä?

 

Marjut Koskela

Kyllä tuo fiksulta kuulostaisi, että aina ei olisi ihan sata lasissa. Eihän se meidän keho eikä mieli jaksa sitä sellaista ihan täydellisyyteen pyrkivää suorittamista, jos se on koko ajan.

Tietenkin sitten tärkeä tunnistaa ne, että missä kohtaa on tärkeää, että nyt tehdään tarkasti. Ja tietenkin se, että varmaan tällaisessa työssä ja työtehtävissä korostuu turvallisuuden näkökulma. Joku työtehtävä tietenkin voi olla semmoinen, että siellä vaaditaan sitä ihan sadan prosentin panostusta. Mutta sitten varmasti sitten sen työn ja ammatin tuoma kokemuskin ehkä sitten voisi opettaa sen, että mitkä kohdat voisi sitten ollakin siinä työssä sellaisia, että mä voinkin vähän laskea niitä tehoprosentteja alemmas.

Koska se on kuitenkin selvää, että jos koko ajan on se sata prosenttia, niin ennemmin tai myöhemmin se ihminen kuitenkin väsyy. Jollakin se voi kantaa pidemmälle. Me ollaan kuitenkin erilaisia peruskunnolta ja temperamentilta ja toimintatavoilta. Mutta kyllä jokainen jossain kohtaa sitten piiputtaa.

 

Johanna Lehtonen

Kyllä mäkin aattelen ihan samoin, että meillä on kaikilla se sama 24 tuntia vuorokaudessa. Valitettavasti niitä ei voi ostaa mistään lisää, eikä sitä lisävirtaakaan. Pitää oppia nimenomaan just siihen katsomaan, että mikä työtehtävä vaatii enemmän ja minkä mä voin tehdä vähän toisella kädellä.

 

Päivi Kasari

Niin, ainahan jokaisen asian varmasti voi tehdä paremmin. Mutta se, että tuoko se sitten taloudellista hyötyä tai parantaako se sitä eläinten hyvinvointia, tai mistä asiasta nyt ikinä olikaan kysymys, niin sitä kannattaa tietysti aina vähän punnita, että joskus se voi olla että se 90% tuo aivan yhtä hyvän lopputuloksen.

 

Johanna Lehtonen

Kyllä.

 

Marjut Koskela

Kyllä.

 

Johanna Lehtonen

Se on sitä priorisointia, että mihinkä mä haluan satsata omat voimavaran ja aikani. Mulla on nämä resurssit, niin mitenkä ne käytetään.

 

Päivi Kasari

No mites, jos sitten ei tahdo jaksaa, niin pitääkö olla hullu, että voi hakea terapiaa?

 

Johanna Lehtonen

Ei. [naurua]

 

Marjut Koskela

Ei kyllä. Onneksi meidän yhteiskunnassa nykyään onkin jo sitten semmoiset sallivammat asenteet ja asioista ylipäänsä puhutaan enemmän verrattuna vaikka aikaisempiin vuosikymmeniin. Mun mielestä yhteiskunnan asenneilmapiirimuutos tässä asiassa on semmoinen positiivinen. Mielellään ei ihan sinne hulluuden partaalle sitten itseä ajettaisi.

Siihenhän ei ole mitään sellaista mittaria, että koska tai minkä rajan ylittäneenä sä voit hakea terapiaa. Kyllä se on enemmänkin se oma tuntemus, ja tietenkin sitä on hyvä reflektoida ja sitten peilata vaikka niiden läheisten kanssa ja keskustella asioista. Mieluummin vähän etupainoisesti, kun se että pinnistelee liian kauan.

 

Johanna Lehtonen

Nimenomaan. Kyllä mä ajattelen, että ihan jo sekin, että sä lähtisit terapiaan sitten kun sä olet ihan loppu, niin et sä jaksa sinne terapiaan oikeasti. Eihän siitä ole sulle mitään apuakaan. Kyllä se on enemmänkin semmoista, ei välttämättä ennaltaehkäisevää, mutta enemmän se saisi olla sitä että- ja onneksi se on vähän muuttunutkin se kulttuuri siihen justiinsa, että ollaan vähän niin että, eihän sulla välttämättä tarvitse olla suurempia ongelmia, että sä menet terapiaan. Sähän voit ajatella sen, että se on sun semmoinen valmentaja tai koutsi. Ihan vaikka elämäntilanteessa [on]tullut muutoksia, ihan vaikka se olisi tilakoon kasvua ja sulle on tullut siihen työntekijöitä, että sun pitää johtaa muidenkin työkykyä vähän kun vaan omaa.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että onneksi se muutos on ollut juurikin tuo, ettei se ole enää sitä… että siitä puhutaan jo aika avoimesti monessa paikkaa. Ja sitten kun mä ajattelin, kun mä oon silloin 21 vuoden alussa tähän omaan työhöni tulin ja tiesin, että kun meillä on käytössä ne ostopalvelusitoumukset terapiaan, niin kyllä mä silloin itse mietin, että pohjalaiset isännät, että millä mä ne saan houkuteltua terapiaa. Niin täytyy sanoa, että oon positiivisesti yllättynyt, että kyllä siis monihan nyt voi ihan nyt vaikka soittaakin mulle, että saiko sulta niitä lippuja sinne kallonkutistajalle [naurua] Sitä osataan pyytääkin jo. Ja tietysti semmoiset on ehkä selkeitä, että parisuhteessa haasteet, niin parisuhdeongelmat tai ylipäänsä mikä tahansa asia, mikä mietityttää.

Ja sitten mitä mä nyt toisille. Jos on nyt vaikka semmoinen ollut tilanne, että on oikein raskas taloudellinen tilanne, niin mä oon ehdottanut terapiaa. Se on voinut tuntua siitä asiakkaasta kauhean typerältä ajatukselta, että eihän se maksa yhtäkään mun laskua. Mutta silti mä oon aina saanut kiitosta siitä, kun mä oon sitten vähän puolipakottanut sinne. Koska se ei tosiaankaan tuo sulle yhtään euroja enempää, mutta sieltä ne semmoiset konkreettiset työkalut siihen stressiin hallintaan ja uneen ja semmoiseen rauhoittumiseen, että sä opit, ettei sulle jää se semmoinen ’taistele ja pakene’ -tila ja ’me ei selvitä tästä ja kaikki kaatuu’, että sä pystyt ajattelemaan järkevästi, niin sä tarvitset työkaluja siihen. Niin moni on sitten kiittänyt jälkeenpäin, että oli se oikeasti hyvä, kun en mä nyt pakottanut, mutta kuitenkin, että vähän kehotin, että siitä voisi olla apua. Mun mielestä se ei ole todellakaan viimeinen keino vaan se on yksi tapa huolehtia itsestä ajoissa.

 

Anna Rauha

Se ei ehkä siinä hetkessä tuo niitä euroja, mutta sitten jaksaa pidempään tehdä työtä.

 

Johanna Lehtonen

Niin.

 

Anna Rauha

Ehkä sitten tavallaan tehokkaammin.

 

Johanna Lehtonen

Niin ja ylipäätään siihen omaan stressinhallintaan ja siihen semmoiseen, että sä pystyisit vähän rauhoittaa ja maadoittaa ittiä. Koska kyllä sen tietää -kun itsekin sitä paniikissa pyörit, että mä en kerkeä tänne podcastin nauhotuksiin – niin eihän se sun toimintakin oo paljon takkuisempaa, kun et sä oikein tiedä, mitä sä teet. mutta kun sä vähän saat rauhoitettua sun mieltä, niin sä pystyt ajattelemaan jotenkin selkeämmin, että mitä mä teen seuraavaksi.

 

Anna Rauha

Tossa sä mainitsit, että teillä on tosiaan näitä seteleitä, että saa hakeutua terapiaan. Niin koetko sä, että nykyään myöskin näin ennaltaehkäiseväst hakeudutaan apuun, vai onko yleensä kuitenkin taustalla jo semmoinen vähän isompi kriisi?

 

Johanna Lehtonen

No kyllä niitä on aika vähän. Silloin kun meidän ostopalvelusitoumuksia sai käyttää myös työnohjaukseen, niin silloin ehkä ne oli semmoisia ennaltaehkäisevästi. Mutta kyllä se varmaan on, että me ollaan vähän semmoisia, että sitten vasta kun on oikeasti tarve.

Kyllä niissä nyt on aina ollut takana jotain, mutta niin mä ajattelen, että se voisi olla ihan meillä Suomessakin semmoinen, että meillä on ihan vakkari terapeutti, jolla me käydään toimittelemassa . Ja siis mä ajattelen, että semmoiset elämän ihanatkin muutokset, niin nekin on kriisejä ja muutoksia ja niissä yleensä käytetään terapiapalveluita.  Joku lapsen syntyminen ensimmäinen on tosi mullistava, tai yhteen muutto, avioliitto… sukupolvenvaihdos on semmoinen, joka myllää kaikkien jatkaja ja luopujien kanssa, niin nehän on tosi tärkeitä paikkoja, että sä jonkun ulkopuolisen kanssa, joka on ammattilainen, vähän keskustelet asioista.

 

Päivi Kasari

Mutta se on tosi hienoa, että jos sä oot työssäsi huomannut, että niistä mielenterveydenkin haasteista on nykyään helpompi puhua. Koska onhan siinä vähän ollut sellainen, että ei niistä kerrota, Että jos olet sairaslomalla sen takia, niin kehdataanko edes kertoa. Mutta jostain syystä se on paljon helpompi kertoa, kun on sääriluu poikki, niin ihminen voi kertoa hyvin yksityiskohtaisestikin, että kuinka se sattuu ja kuinka se lehmä tuli päälle ja mitä siinä sitten tapahtuu.

 

Johanna Lehtonen

Joo nimenomaan. Kyllähän se, jos on joku tommoinen kipsattu jalka, niin eihän se kaipaa selityksiä. Semmoinen mielen kuormitus vaatii eri tavalla niitä sanoja, että onhan se. Kyllä siitä kuulee, mutta totta kai se on vähän se, maaseudulla kasvatit on työtä tekeviä ja enemmän rehvastellaan sillä, että paljonko on tehnyt töitä selkäkipiänä tai jalka paketissa tai kuumeessa. Siinä voi olla ehkä kyllä vähän vaikea tuoda sitä omaa ajatusta vaikka omasta tilanteesta, että on ollut aamuisin tosi vaikea päästä ylös. Niin se ei jotenkaan istu pärjäämisen kulttuuriin, mutta onneksi paljon asiasta puhutaan. Moni avautuu niistä ihan julkisestikin. Ehkä se aina helpottaa sitä.

 

Päivi Kasari

Tää on varmaan välitä viljelijästä -hankekin kyllä vähän madaltanut sitä kynnystä sanoa, ettei jaksa. Sulla onn selvä kanava tavallaan.

 

Johanna Lehtonen

Niin no selvä niin ja sitten kun ajattelee, että onhan sekin syntynyt tarpeesta aikanaan se projekti ja hankkeet. On nähty se kuormittuneisuus ja semmoinen.

 

Päivi Kasari

Niin, se on jostakin syystä tai… itselläkin [on] ollut keskivaikea masennus ja muistan, että kyllä mä tiesin, että mun pitäisi varmaan jollekin soittaa, mutta on se oli hirveä kynnys soittaa yhtään mihinkään -terkkariin tai mihinkään, että hei nyt olisi jotain.

Mutta sitten itsellä, kun rupesin odottamaan ensimmäistä lasta siinä kohtaa, niin sitten siellä neuvolassa oli taas helpompi sanoa, että hei nyt jotain tarvitsisi asialle tehdä. Sekin tuli tavallaan  – mutta oli hirveä kynnys soittaa.

 

Johanna Lehtonen

Niin, ja olisiko se helpompaa sitten, jos se tulee jonkun kyselyn kautta. Tuossakin, että se tuli neuvolassa, että kysytty varmaan kuinka sä oot jaksanut. Siihen on helppo sanoa että en mä jaksakaan.

 

Päivi Kasari

Niin, se voi olla varmaan, että ne työterveyskäynnitkin varmaan voi olla tosi tärkeätä, että sulla joku siellä kysyy että onko kaikki OK.

 

Anna Rauha

No mitenkäs, jos meidän kuuntelija kamppailee parhaillaan oman jaksamisensa kanssa, tai jos hän on mahdollisesti huolissaan jonkun läheisen tai ystävän jaksamisesta, niin mitä te neuvoisitte? Mitähän voisi tehdä nyt heti jo tänään tai tällä viikolla sen oman hyvinvoinnin eteen tai ystävän, kaverin? Mitä te neuvoisitte ekana tekemään?

 

Marjut Koskela

Tietysti varmaan ihan ensin -toki riippuu, onko se sitten se oma tilanne vai ystävän tilanne, mutta joka tapauksessa – niin varmaan se asian äärelle pysähtyminen ja se pohtiminen, että mitä tässä tapahtuu. Ja vähän sellainen kehon ja mielen kuuntelu.

Mutta kyllä aika nopeasti sitten sanoisin, että kannattaa lähteä peilaamaan ja hakemaan sitten vuorovaikutusta siitä lähipiiristä. Tavallaan se tuen ja avun hakeminen aloittaa siitä päästä, että puhuu edes jollekin ja vaikka edes vähän.

Me ollaan kuitenkin hirveän erilaisia. Toisille se puhuminen on helpompaa, toisille se saattaa olla tosi vaikeaa sanottaa niitä omia tuntemuksia. Tai sitten voi olla niin, että siellä kehossa on sellaisia oireita, mitä ei oikein tunnista, että mistä nämä johtuu ja mistä tämä mun tämmöinen epämääräinen huono olo johtuu. Se pysähtyminen ja asioiden tunnistaminen on varmaan se ihan ensimmäinen, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle, ja sitten pikkuhiljaa laajentaa sinne vähän ympärille sitä tilannetta.

 

Johanna Lehtonen

Yleensä se jotenkin soljuu vähän omalla painolla, kun sä sanot -ei sillä ole väliä kenelle, kun sä jollekin sanot – niin silloin se asia on jo vähän viety eteenpäin. Sitten sä voit sitä skannata, että tarvitaanko me tässä… Tottakai jos se on jatkunut jo pitkään ja sä oot, että mä en jaksa, niin silloin paikka on tietysti lääkäri, mihinkä mennään ja mietitään, että nyt pitää niin kuin keskeyttää tämä kuormittava tilanne. Että nyt pitää puhaltaa peli poikki.

Mutta niin kuin ylipäänsä, minä ajattelen, että yleensä se, kun apua olisi ollut hyvä hakea, niin se on yleensä vähän aikaisemmin kuin se, koska sitä apua haetaan. Lähtökohtaisesti se on aina ehtinyt jo kasaantua aika paljon asioita ennen kun lähdetään hakemaan sitä apua. Sitä aina siirretään, kun se nyt on ihan tyypillistä meille se sinnittely. Siirretään sitä asiaa, että katsotaan nyt vielä ensi viikkoon tai katsotaan nyt kesän ylitse tai syksymmällä sitten. Ehkä se raja voisi kulkea vähän ennemmin, että vähänkin kun se alkaa mietityttää.

Ja sitten sekin, mä en ole ihan varma ,että kauanko meillä on ollut se, että meille työkykyneuvoijille voi laittaa yhteydenottopyyntöä. Mutta varmaan se ei ole ollut kauaa, koska nyt viimeisen vuoden aikana mulle satelee tosi paljon yhteydenottoja. Ja sitten moni sanoo sen, että se oli niin helppoa, kun mä sain sen sinne yön pimeinä tunteina laittaa sen  -kun se tulee sitten mulle sähköpostiin se asiakkaan yhteystiedot ja että on pyytänyt yhteydenottoa – se onniin kuin  tehty, että on semmoinen, että no niin mä tein sen, hyvä ei tarvitse nyt tehdä enempää. Siinäkään sä et sitoudu siitä mihinkään, että jos mä soitan, niin se voi olla, että se puhelinkeskustelu jo riittää.

Tai sitten voi olla, että sitten kun siitä puhutaan tai nähdäänkin, että no se oli vähän semmoinen synkkä hetki siinä, että kyllä mulla nyt on ollutkin jo vähän parempi. Mutta sitten mietitään, että onko jotain tällaista ennaltaehkäisevää, mitä voi. Että se ei jää siihen, että ei mun mielestä ei tarvitse pelätä, että onko tää tarpeeksi paha, että tästä voi olla johonkin yhteydessä.

 

Marjut Koskela

Kyllä, ja se voi olla mikä taho se sitten om. Onko se työkykykoordinaattori? Onko se terveydenhuolto vai ne läheiset? Sitten taas vaikka tuolta fysioterapian näkökulmasta miettii tällaisia uupumisia ja kuormittumisen tilanteita, niin aika tyypillistä on se, että hakeudutaan sinne fysioterapeutin vastaanotolle, vaikka joidenkin kiputilojen takia. Ja sitten kun ruvetaan tutkimaan ja selvittämään ja haastattelemaan sen ihmisen tilannetta, niin se on tiedättekö semmoinen sipuli, että kun otetaan yksi kuori siitä pois ja seuraava kuori ja sitten sieltä jotenkin päästäänkin ehkä niiden juurisyiden äärelle. Ja sitten voi olla, että todetaan että OK, tässä kohtaa tällaiset, vaikka fysioterapeuttiset harjoitteet voi olla sulle hyviä, mutta kuitenkin sitten se paikka on vielä jossakin muualla. Esimerkiksi sitten se keskusteluapu tai joku muu tämmöinen konkreettinen tuki.

 

Päivi Kasari

Tuo onkin varmaan hyvä, että jos Johanna sullekin voi laittaa sen yhteydenottopyynnön. Tai voisin kuvitella, että se varmaan kanssa laskee kynnystä, kun ei sen uupuneen tarvitse itse olla se, joka ottaa sen ääneen puheeksi. Että se voi niin kun vaan laittaa viestin ja sitten joku soittaa ja kysyy että miten sulla menee.

 

Johanna Lehtonen

Joo.

 

Päivi Kasari

Joku ihan oikeasti kysyn sitä, että miten sulla menee?

 

Johanna Lehtonen

Joo ja vaikka paljon tulee yhteydenottoja mulle suoraan. Asiakkaat voi soittaa, kun ne kaipaa siinä jotain pallotteluapua. Mutta että usein sanonut, että paremmin se toimi, jos sidosryhmässäkin joku murehtii – vaikka nyt sitten neuvoja vaikka – yrittäjän jaksamista. Mä oon aina sanonut, että se toimii paremmin, että kysyy, että saako Johanna olla yhteydessä tai työkykyneuvoja olla yhteydessä. Silloin ei tarvitse itse soittaa. Kun se kynnys voi olla tosi korkea.

Mutta sitten moni, joka on jättänyt sen soittopyynnön, ne on sanonut, että se on semmoinen, että sun on helppo se tehdä äkkiä se sähköpostiki tai se nettisivu, että ’no niin, siellä on. Se soittaa sitten joskus.’ Se on vähän niin kuin ’Tehty!’ Ja sitten se siirtyy vastuu, että ’no, kyllä se sitten kyselee, millä asialla.

 

Päivi Kasari

No sä tuossa sanoitkin että kun maatalousyrittäjät varsinkin on aika sitkeitä ja sinnikkäitä, niin onko se kuitenkaan aina hyvä asia?

 

Johanna Lehtonen

Siinä on hyvät ja huonot puolet. Tietynlaista sinnikkyyttä ja sitkeyttähän  tässä hommassa tarvitaan. Mutta sitten taas siinä tulee se, että mennään hammasta purreen. Siinä tulee ehkä justiin se kehon ja mielen yhteys, että jos et sä muuten tajua himmata sun vauhtia, niin kyllä se on se kroppa joka sen käsijarru vetää.  Sitten pettää selkä tai joku, että jos et tajua hidastaa.

 

Anna Rauha

Kumpi on helpompaa, sanoa että menee hyvin, kaikki hyvin, vai se että menee vähän nyt  huonosti?

 

Marjut Koskela

Niin, aika vaikea kysymys. Koska toisaalta ollaanko me sitten välttämättä niin sellaisia hehkuttelijoitakaan ja onnessa paistattelijoita. Eikö se sanontakin mene niin, että se kellä onni on, se onnen kätkeköön [naurua]

 

Anna Rauha

Suomalainen mentaliteetti [naurua]

 

Johanna Lehtonen

Ja kun joku kehuu vähän, niin emmänyt, ei, tämä on ruma paita mulla. Kiitos nyt. [naurua]

 

Päivi Kasari

Tää on vanha.

 

Johanna Lehtonen

Joo. Mutta kyllähän sekin on toisaalta sitten taas, että joku sosiaalinen media. Aika paljon sinne pistetään sitä -mä aina nauran niitä joulu saa tulla meille ja kesä saa tulla -näitä kuvia. Mä yritän itse aina kampanjoida ja ottaa kaikista kuolleista kukista kuvia vastaiskuna sille, että ei unohtuisi se, että silloin kun väsyneenä tai masentuneena katselet semmoisia kuvia, niin sä näet vaan ihmiset onnellisena;Niillä on ihanat perheet ja onnelliset parisuhteet, vaikket sä tiedä mitä siellä taustalla on.

 

Marjut Koskela

Niinpä. Usein se näyttää siltä, että tavallaan…Voi tulla semmoisia katkeria ajatuksia, että kaikilla muilla menee paremmin kuin mulla. Mutta kun sehän ei ole se totuus, että paljon on nykyään tätä tämmöistä päälle liimattua vähän niin kuin kiiltokuvaytyyliä.

 

Johanna Lehtonen

Niin.

 

Päivi Kasari

Joo, se on kyllä totta, että toi some kyllä voi vaikuttaa hyvin monin tavoin.

 

Johanna Lehtonen

Joo, mä oon ainakin itse oppinut sen jo ihan omassakin käytöksessä, että jos mulla on kurja olla, niin älä mene sinne. Kun sitten tulee se semmoinen, että kun ei ole itse tehnyt joulusiivojen, nin sielläkin on kuusikin jo koristeltu…

 

Marjut Koskela

Saa joulu tulla. [naurua]

 

Johanna Lehtonen

Ei, meillä ei ole mitään. [naurua]

 

Päivi Kasari

Joo mä itse otin joskus pääsiäisenä jonkun kuvan. Mä en tiedä laitoinko mä sen johonkin instaan. Ja sitten mä rupesin vasta katsomaan, että tosiaan oli pääsiäinen ja taustalla näkyy ikkuna, minkä välissä on kynttelikkö. [naurua]

 

Johanna Lehtonen

Se on pääsiäiskynttelikkö [naurua]

 

Päivi Kasari

Mutta ehkä sitä tuli jollekin hyvä mieli, että OK, ei tollakaan kaikki oo aina niin viimeisen päälle.

 

Marjut Koskela

Niin siinä on ravisteltu vähän näitä tällaisia käsityksiä.

 

Päivi Kasari

Näin on.

No, me vähän sivuttiin jo sitä omaa jaksamista ja miten siitä pitää pitää huolta. Mutta otetaan vielä vähän -meneekö vähän kertauksen puolelle. Mutta jos kaikki on vielä hyvin ja sä tunnet voivasi hyvin, niin miten sitä voi ylläpitää? Omaa hyvinvointia.

 

Marjut Koskela

Kyllähän varmasti ihan ensimmäisenä ajatuksena tuohon tulee mieleen se semmoiset, arjen rutiinit ja rytmit, niiden selkeys, tasapaino ja niistä kiinni pitäminen.  Monta kertaa siihen hyvinvointiin vaikuttaa tosi yksinkertaiset ja pienet, vähän sellaiset itsestään selvät asiat: että syö laadukkaasti ja nuku riittävästi ja liiku sopivasti ja lepää silloin kun on tarvetta. Että kyllähän se on varmaan niin kuin ne semmoiset ihan elämän ja hyvinvoinnin peruspalikat loppu viimein rakentuu aika yksinkertaisista asioista.

 

Johanna Lehtonen

Ja kuinka usein ne semmoiset haaveritkin sattuu väsysenä. ”Mä vie tuon tuosta ennen kuin mä syön.” Niin yleensähän ne on niitä, ei ne nyt viimeisiä sanoja tarvitse olla, mutta kumminkin, että ihan niitä perusjuttuja, että ei päästä siitä liian väsyseksi tai nälkäiseksi.

 

Päivi Kasari

Ja varmaan miettiä just niitä, että mitkä omassa elämässä on niitä ilonaiheita ja pitää niistä sitten kiinni. Oli se sitten leipomista tai puutöitä tai kutomista tai mitä ikinä.

 

Marjut Koskela

Kyllä. Ja sitten vaikka sellainen itsensä tarkkailu tai itsetutkiskelu. Sekään ei ole hyvä, että sitä liikaa tekee. Tai liikaa analysoi vaikka omia tunteita tai niitä omien oman kehon tuntemuksia. Ehkä silleen sopivalla tavalla, että välillä myös pysähtyä vähän miettimään miltä musta tuntuu, miltä siellä kehossa tuntuu. Ja havainnoimaan sellaisia muutoksia, että onko jotakin muutoksia tullut. Sä sanoit just sen, että vaikka viime kevääseen tai johonkin verrattuna.

Usein ne sellaiset olotilojen muutokset kertoo siitä, että ehkä sitten on siellä arjessa tai jossakin elämän osa-alueilla jotakin sellaista tullut, joka muuttaa sun hyvinvointia ehkä epäedulliseen suuntaan. Se on tietenkin tärkeää, että siinä olla vähän hereillä kuitenkin.

 

Johanna Lehtonen

Ja sitten kun miettii näitä ruokailu- ja liikuntajuttuja ja kaikenlaisia terveysvinkkejä, niin ohjeitahan tulee joka suunnasta ja oppaita löytyy vaikka kuinka paljon – mitenkä syödä ja liikkua terveellisesti.

Mutta ehkä tärkeintä on oppia tuntemaan se, millainen ihminen mä olen ja mitä mä oikeasti tarvitsee, ja vaalia just niitä. Ettei tule sitä oloa, että “voi että, kun en ole ikinä tykännyt liikunnasta enkä tykkää”, mutta joka paikassa puhutaan siitä liikunnan tärkeydestä.

Hyväksyy sen, että hyvinvointia voi tehdä kaikkea muitakin asioita, joilla vaalia sitä hyvä oloa ja palautumista.

 

Päivi Kasari

Mun mielestä jossakin oli hyvin sanottu, että jos on uupunut, niin aina on toivoa vaikkei sitä itse näekään. Joskus voi olla niin väsynyt, että ajattelee, että ei tässä ole enää mitään pääsyä, mutta joku muu varmasti näkee siinä sinun tilanteessa.

 

Johanna Lehtonen

Niin, sen takia varmaan se ulkopuolinen näkemys siihen on hyvä. Koska sä oot ne semmoiset tummat silmälasit silmillä tai laput silmillä, kun sä näet ne asiat silleen semmoisena harmaana. Joku näkee sen sun tilanteen realistisesti. Eihän tietenkään voi tietää mitä sä tunnet, mutta sen, että mitkä ne pelimerkit siinä on niin sekin joskus helpottaa sillä  se asioiden pärvöttäminen, että mitenkä ne asiat oikeasti on.

 

Marjut Koskela

Ja sitten myös vähän sellainen ajatus, että hyväksyä ikään kuin sellainenkin, että kyllähän jokaisen ihmisen jaksaminen vaihtelee. Vaikka siellä ei olisi mitään sellaista isompaa kriisiä tai sellaista meneilläänkään. Mutta se vaan voi olla, että joskus on niitä aikakausia, että me ollaan väsyneempi ja uupuneempia tai jotenkin kaikki asiat ärsyttää tai näin poispäin. Ja joskus tuntuu, että taas sitten se elämä soljuu paljon helpommin. Se on elämää.

 

Johanna Lehtonen

Joo, mun mielestä se on kauhean lohdullistakin, kun mekin kuvataan työkykyä vähän semmoisena vaakana: On voimavarat ja sitten on ne kuormitustekijät. Se heilunta kuuluu siihen aikaan. Ja että oma työkyky ja mieliala, niin sehän voi vaihdella ihan päivän mittaan, tai työtehtävien mukaan. Jotkut asiat sulta hoituu, vaikka nyt sitten ne eläintilan askareet pystyy tekemään. Mutta sitten ne hallinnolliset paperityöt on ihan sitten, että sun työkyky on ihan nolla siinä kohdassa. vaikka sä sait ne muut tehtyä. Tai sitten tulee joku tolikka siinä päivän mittaan, niin hanskat tippuu siinä paikassa.

Mun mielestä sekin on kauhean armollista, kun tietää että tämä ei ole staattinen pysyvä olotila, vaan tämä voi vaihdella. Mä ainakin aamulla joskus herään semmoisena voittajana ja iltapäivällä mä oon masentunut, enkä mä osaa mitään ja mikään ei suju. Sitten illalla on taas ihan jees.

 

Päivi Kasari

Ja varmaan on  hyvä toisaalta muistaa se, että kyllä se elämä välillä on epäreilua. Koska se sun epäreilu on varmaan toiselle sitten reilua. Että eihän tällä kukaan tietysti voitosta voittoon pääse, mutta se että pitää tietyllä tapaa myös hyväksyä, että välillä vastustaa.

 

Marjut Koskela

Kyllä, juuri näin se on. Onhan se kauhean inhimillistä, että me kuitenkin ajatellaan niin että, tai meillä on tarve sellaiseen, että meillä olisi oikeudenmukaisuuden tunne koko elämästä ja semmoinen hallinnan tunne. Ja sitä kautta tarve sitten johonkin helpotukseen, jos me koetaan vähän epämiellyttäviä tunteita. Mutta tietenkin se, että kaikkea ei voi muuttaa ja kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Tietenkin sitten myös on tärkeää pohtia, mistä semmoinen ajatus syntyy. Onko se siten vaan oma ikään kuin illuusio, vai perustuuko se johonkin. Vähän miettiä sellaisella objektiivisella otteella, että mihin se voisi liittyä. Ja toisaalta onko sitten jotakin konkreettista mitä sille voisi tehdä?

 

Johanna Lehtonen

Onhan se kauhean inhimillinen ja helposti samaistuttava, että elämä on epäreilua.

On ihmisiä joilla on kyky nähdä kaikki aina kauhean positiivisesti ja itsekin väitän olevani melko positiivinen ja huumorilla menen läpi vaikeitakin asioita. Mutta eihän se aina niin mene. Joskus se vesisadekin tuntuu siltä, että se on henkilökohtainen loukkaus maailman kaikkeudelta. [naurua] ”Sataakin vielä!”

Mun mielestä se on ihan OK välillä, että sä voit vähän rypeä itsesäälissä ja itkeä sun kohtaloa, kunhan sä sieltä myös sitten sen nenän niistät ja katsot, mikä meni rikki ja mitä me voidaan tehdä näillä pelimerkeillä.

Semmoinen katkera kierre, että jos sä alat vertaamaan, että muilla on paljon helpompaa kuin itsellä niin se ei kyllä johda mihinkään muuta kuin vaan lisää katkeroitumiseen. Ehkä enemmän kiinnittää sitten huomiota niissä vaikeissa ajoissa… positiivisia poikkeuksia etsiä.

Jos sulla on ollut vaikeita aikoja -ja kun on ollut, kun meidän elämä on sellaista ylä ja alamäkiä – että mitenkä mä silloin oon selvinnyt niistä. Ja jos on ollut vaikka nyt joku aviokriisi tai joku pienempikin haaste, että kuinka mä selvisinkään siitä. Ketä mä pyysin avuksi ja mikä auttoi mua silloin jaksamaan. Niitä kerrata, ei niinkään tarvitse vanhoja märehtiä. Se oppi sieltä, että mitenkä mä siitä selvisinkään, mä kokeilen nyt sitä konstia.

 

Päivi Kasari

Niin, varmaan sellainen, että pitäisi myös osata iloita vähän niistä pienistä asioista.

 

Johanna Lehtonen

Nimenomaan.

 

Marjut Koskela

Kyllä.

 

Päivi Kasari

Lapsia seuratessa saattaa olla se 15 sentin keppi, niin kuinka suurta iloa se voi tuoda! Sillä leikitään viikko putkeen. Se on parasta ikinä.

 

Johanna Lehtonen

Niin ja siis ihan ne kaikki semmoiset, että vaikka olisi vaikeatakin aikaa, että on lupa nauttia asioista: Aivan ihana voileivän tein aamupalaksi. Tai että ihan pysähtyy miettimään pieniä juttuja.

 

Päivi Kasari

Välillä se nyt vähän vastustaa itselläkin, mutta muistaa aika monesti, jos ehtoolla vielä viimeiseksi käyt navetalla tai pannuhuoneessa ja sitten sattuu sellainen pilvetön ilta, parhaassa tapauksessa vielä täysikuu ja tähdet loistaa. Niin tulee sellainen, että ”vitsi tämä onkin, tää on tosi ihanaa, että mä saan asua täällä.”

 

Johanna Lehtonen

Niin

 

Marjut Koskela

Kyllä.

 

Anna Rauha

No Marjut, sä tuossa mainitsit, kun esittäydyit, että olet erikoistunut psykofyysiseen fysioterapiaan. Se voi olla vähän sellainen uusi, hankala termi meidän kuuntelijalle. Haluaisitko lyhyesti avata, että mitä se tarkoittaa käytännössä ja mitä sen avulla voidaan tehdä hyvinvoinnin eteen?

 

Marjut Koskela

Psykofyysinen fysioterapia on eräs tämmöinen fysioterapian lähestymistapa fysioterapian ilmiöön. Siellä keskiössä on tietysti kehon ja mielen harjoittaminen kokonaisvaltaisesti ja sitä kautta hyvinvoinnin tukemista.

Yksi avainkysymys, mikä liittyy psykofyysiseen fysioterapiaan, on se, että miltä kehossa tuntuu. Se on paljon sellaista havainnointia, reflektointia, pohtimista, pysähtymistä. Tietenkin voi olla niin, että joskus on tosi hankalaa se oman olotilan kertominen tai sanoittaminen ääneen ja siinä tietysti sitten voi olla, että se psykofyysinen fysioterapeutti arvioi ja keskustelee, auttaa sitä yksilöä tunnistamaan, että mitä siinä voi tehdä. Mitä voi tehdä, että saadaan niitä kehon tuntemuksia jotenkin normalisoitua niin, että se olo olisi ihmisellä siedettävä? Sitähän me tavoitellaan, että me pystytään olla siellä meidän omissa nahoissamme mahdollisimman hyvässä olotilassa.

Tietenkin sitten jatkossa fysioterapeutti on siinä apuna, mutta niin myös, että ei ikään kuin jää riippuvaiseksi fysioterapeutista, vaan saa niitä omia keinoja omaan arkeen; Minkälaisia harjoitteita tai mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Aika monesti psykofyysisessä fysioterapiassa pohditaan sitäkin, miten esimerkiksi stressi näkyy ihmisen kehossa, eli sitä kautta tunnistetaan niitä oireita. Vaikka niin että miltä tuntuu vaikka se jännittynyt keho tai pinnallinen hengitys tai tällaisia tuntemuksia tai jotakin kiputiloja mitä siellä voi olla.

Sitten mietitään niitä keinoja, että miten sitä tilannetta voi rauhoittaa. Ja sanoinkin jo aikaisemmin, niin usein ne on tosi pieniä ne keinot ja sellaisia hyvin yksinkertaisia, mutta semmoisia mitkä on myös nopeasti otettavissa arkeen. Eli tällaisia pienen pienimuotoisia harjoitteita.

Aika paljon myös lihaskunnon ja liikkuvuuden ylläpitoa. Se ei ole pelkästään keho-mieliyhteyden tai tällaisen mentaalipuolen korostamista, vaan ihan sen kokonaisuuden huomioimista. Ja tietenkin se, että keho-mieliyhteyden kautta myös mieli oppisi hallitsemaan stressiä paremmin.

 

Päivi Kasari

Kuulostaa tosi hyvältä.

Tulee vain mieleen, kun aina välillä kuulee, kun joku on saanut lääkäriltä lähetteen fysioterapeutilta ja tulee sieltä pihalle ja sanoo että ei se edes hieronut.

 

Marjut Koskela

Joo, se on se yleinen pettymys. Se on hyvä. [naurua]

 

Päivi Kasari

Mutta oikeasti kaikki ne liikkeet ja tässä vielä se henkinen puoli, niin sehän on paljon parempaa.

 

Marjut Koskela

Kyllä. Mutta täytyy puolustaa tätä kommentoijaa, joka näin sanoo. Joskushan ihan oikeasti on tosi paikallaan se kosketus. Se voi olla se hieronta tai joku muu manuaalinen käsittely tai joku tämmöinen, että siinä on oikeasti se terapeutti lähellä. Ja se voi olla hyvin perusteltua tietenkin kiputiloissa, mutta sitten myös joskus, jos ne voimavarat on kovin vähäiset ja ihminen on vaikka kovin uupunut ja on vaikea päästä liikkeelle, että miten mä tästä niin kun lähden tavallaan tätä omaa olotilaa helpottamaan. Se voi myös olla sellainen hyvä alkusysäys, mistä se ihminen sitten saa sellaista mielihyvää. Mehän kuitenkin kaivataan mielihyvän tunnetta ja palkintoa, niin se voi joskus olla hyvä avaus. Ja sitten lähdetään rakentamaan sellaista vähän aktiivisempaa fysioterapiaa, tavallaan sitä prosessia eteenpäin.

 

Päivi Kasari

Joo, toi on kyllä ihan totta. Itsestäänkin tietää, että jos sä nyt olet oikein jumissa, niin harvemmin sä nyt silloin ihan aurinkoisimmillasi olet.

 

Marjut Koskela

Kyllä. Ja usein me vähän odotettaisi, että joku muu auttaisi tai parantaisi tai helpottaisi meidän olotilaa. Sekin on ihan inhimillinen toive.

 

Päivi Kasari

Ja se on myös osa koko parantumista tai sellaista hyvinvoinnista huolehtimista, että sä teet itse asioita, mutta kyllä sä voit pyytää apua myös muilta.

 

Marjut Koskela

Kyllä, juuri näin.  Ei fysioterapiakaan, vaikka vuosikymmenien saatossa on muuttunut painopiste just siihen suuntaan, että se on enemmän tällaista tietenkin tutkimista ja arvioimista, mutta se on myös ohjausta ja neuvontaa ja niitä omahoito-ohjeita. Mutta ei sitä sovi unohtaa sitten myöskään sitä ihan terapeutin manuaalista taitoa ja tekemistä. Se on kuitenkin yksi tärkeä osa.

 

Anna Rauha

Ja se on psykofyysisessä fysioterapiassa -onpa vaikea sana- siinä on vähän tällaista mielenlihaksen vahvistamista. Sitten sitä tietysti sitä mielen ja kehon yhteyden löytämistä.

 

Marjut Koskela

Kyllä.

 

Johanna Lehtonen

Kyllä varmaan huomaa siinäkin, että jos sulla on se semmoinen hätätila päällä, kun sä oot stressaantunut. Jos sä vähän rauhoittaisit vaikka kävelytahtia, niin kyllä sen tietää itsestäkin jo että se rauhoittaa myös mieltä.

 

Marjut Koskela

Kyllä. Joo, se on ihan totta. Monesti se semmoinen rauhoittuminen ja sitten välillä jopa ihan vaikka pysähtyminenkin, mutta jos ei se pysähtyminen ole mahdollista, niin sitten justiin se, että vähän hidastat sitä tekemisen rytmiä.

 

Päivi Kasari

Täytyy pieni tällainen särö tähän nyt kyllä sanoo. Mulla on ollut itsellä tässä nyt jalka kipeä muutaman päivän. Mä en pysty kävelemään niin nopeasti kun mä haluaisin ja se turhauttaa. [naurua]

 

Johanna Lehtonen

Tiedän tuon. Vuosi pari sitten olin itsepolvesta, ja musta tuntui, että mä oon ihan ikäloppu, kun nuoremmat meni ohitse ja vanhemmatkin meni ohitse kaupassa. [naurua]

 

Päivi Kasari

Ja toinen oli aikanaan synnynnärillä, kun oli sektio ja sitten piti kävellä todella hitaasti. Musta tuntui, että kun menin ruokaa hakemaan, että kun sait syötyä ja pääsit takaisin omaan huoneeseen, niin taas oli nälkä, koska siinä matkallakin meni niin kauan.

 

Anna Rauha

Eli tää hidastuminen ei hoitanut sun mieltä. [naurua]

 

Marjut Koskela

Joo, se ei sovi ihan joka tilanteeseen. [naurua]

 

Päivi Kasari

No joo. Johanna, sä oot Melalla ja Mela tarjoaa kaikenmoisia palveluita maatalousyrittäjille. Millaisia terveyttä edistäviä palveluita Melalta saa?

 

Johanna Lehtonen

Ajattelinkin, että on hyvä aina muistuttaa, ettei kyse ole pelkästään kriisitilanteista, vaan nimenomaan ennakoinnista. Edelleen Mela helposti mielletään lähinnä kuntoutuksen ja eläkkeiden kautta, vaikka todellisuudessa painopiste on vahvasti ennaltaehkäisyssä.

Jos mietitään esimerkiksi riskienhallinnan näkökulmasta, ensimmäinen asia on tarkistaa, että Myel-työtulo on oikealla tasolla. Se vaikuttaa kaikkeen siihen, että turva pysyy sellaisena kuin sen pitääkin olla – esimerkiksi sairastumisen tai vanhempainvapaan aikana.

Siksi on suositeltavaa olla yhteydessä asiakasvastaaviin, päivittää ja tasata tietoja, vaikka siihen ei olisi akuuttia tarvetta.

Lisäksi meillä on erilaisia ennaltaehkäiseviä tukia ja varhaisen tuen palveluja, joita kannattaa hyödyntää. Meidän työkykyneuvojan tilakäynnit ovat maksuttomia ja luottamuksellisia. Usein meidät kutsutaan mukaan vasta isommissa kriiseissä, mutta aina olisi parempi hyödyntää näitä palveluja jo etukäteen, kun työkyky alkaa vähänkin mietityttää.

Meillä on myös työkykymittareita, joita voi täyttää netissä oman työkyvyn arvioimiseksi. Jos tulokset näyttävät huolestuttavilta, mittari ohjaa esimerkiksi ottamaan yhteyttä työterveyteen tai työkykyneuvojaan. Joskus näiden kautta tuleekin yhteydenottoja – esimerkiksi tilanteissa, joissa lähes kaikki osa-alueet ovat olleet punaisella.

Tällaiset työkalut auttavat pysähtymään ja tarkastelemaan omaa tilannetta kokonaisvaltaisesti. Uutena on myös Myel-vakuutetuille suunnattu riskimittari, joka auttaa tunnistamaan maatilan riskejä laajemmin.

Lisäksi järjestämme paljon maksuttomia tapahtumia vakuutetuille. Esimerkiksi työturvallisuuskorttikoulutus tukee turvallisuutta, mutta samalla myös herättää pohtimaan toimintatapoja arjessa.

Tarjolla on myös Vahva mieli -valmennuksia sekä työkyvyn ABC -koulutuksia, jotka ovat kaksipäiväisiä ja ennaltaehkäiseviä maksuttomia koulutuksia. Näissä pysähdytään oman työkyvyn äärelle.

Lisäksi järjestämme erilaisia hyvinvointipäiviä. Kaiken kaikkiaan tarjolla on paljon matalan kynnyksen palveluja, joiden tarkoitus on tukea hyvinvointia nimenomaan ennaltaehkäisevästi.

 

Päivi Kasari

No tuleeko teille vielä jotakin muita tahoja mieleen, jos se fyysinen tai psyykkinen terveys on heikentynyt. Minne otaa yhteyttä? Johannaan nyt ainakin voi olla yhteydessä.

 

Marjut Koskela

Niin tuossahan tuli tosi kattava lista kyllä siitä, että mitä kaikkea tukea voi olla saatavilla.

 

Johanna Lehtonen

Se työterveys on tietenkin yksi tärkeä tuki. Lisäksi on hyvä muistaa, että tarjolla on paljon muitakin matalan kynnyksen palveluja.

Esimerkiksi kriisikeskukset toimivat hyvin, ja kriisipuhelin on käytettävissä 24/7. Sinne voi soittaa mistä tahansa asiasta, eikä tarvitse edes esitellä itseään – voi vaan kertoa, mitä on mielen päällä.

Myös diakonit kannattaa muistaa keskusteluapuna. Lisäksi maaseudun tukihenkilöistä löytyy apua, samoin Jelppi-toiminnasta. Tällaisia tukimuotoja on paljon, ja ne ovat helposti saavutettavissa.

Työterveyden kautta saa toki apua, ja siksi on ollut helppo suositella yhteyden ottamista myös työkykyneuvojaan. En tee tätä työtä yksin, vaan taustalla on laajempi verkosto, josta löytyy apua eri tilanteisiin.

On tärkeää muistaa muistuttaa, että tukea on saatavilla monesta paikasta – ja yhteyttä voi ottaa matalalla kynnyksellä.

 

Anna Rauha

Me nyt pikkuhiljaa lopetellaan meidän mielenkiintoista keskusteluamme. Otetaan pieni kertaus vielä. Onko jotakin Johanna tai Marjut, mitä te haluaisitte vielä nostaa tästä jaksosta? Esimerkiksi joku semmoinen asia, joka jäisi meidän kuulijalle mieleen. Tai jäikö vielä jotain tärkeä tärkeätä sanomatta?

 

Marjut Koskela

No jotenkin tähän jaksamisen teemaan tämmöinen, vähän niin kun summa summarum yhteenvetona tämmöinen ohje tai ajatus, että muista kuunnella sitä omaa kehoa ja huolehdi myös mielestä ja mielen hyvinvoinnista ja yritä rytmittää arkea ja vetää niitä rajoja siellä arjessa sekä siellä työelämän puolella että siviilissä.

Ja sitten myös se ennakoimisen taito, että oltaisiin niissä asioissa mielellään vähän etukenossa kuin sieltä takapotkusta. Se on tosi tärkeää, että reagoidaan niihin muutoksiin ja sitten se, mistä tuossa aikaisemminkin puhuttiin, että se jaksaminen meillä kaikilla vaihtelee kuitenkin. Mutta sitten ihan lopuksi se avun ulkopuolisen avun hakemisen tärkeys myös.

 

Johanna Lehtonen

Kiitos joo. Ja toisaalta mitkä ne vielä tuossa tuli. Mitä tuota mietin, että olen hyvin Marjut sanoi samoja mitä itsekin ajattelin, mutta se, että muistettaisiin kuunnella tietysti sitä itseä ja olla samalla tavalla armollisia kun oltaisiin jollekin hyvälle ystävälle. Kannattaisi ihan opetella tsemppaamaan ja lohduttamaan ittiä sen sijaan, että antaa sen sisäisen kriitikon huutaa. Ei mene kukaan jaksa tää kovalla pelkällä itsekurilla.

Ja sitten mitä mä ajattelen näin äiti ihmisenä, niin aina se, että se kuuluisa happinaamarivertaus: Ei voi liiaksi korostaa, että se on kaikilla se sama, että laita se happinaamari ensin itselle. Että ensin huolehditaan siitä omasta jaksamisesta ja sitten meillä on ihan eri tavalla voimia huolehtia muista ja töistä ja vastuista. Että se ei ole itsekkyyttä, vaan se on ihan realismia.

 

Päivi Kasari

No vielä tähän ihan loppuun: Kertokaa joku oikein konkreettinen vinkki siihen, miten se maatalousyrittäjä voisi vielä tänään tai tällä viikolla tehdä sen oman hyvinvointinsa eteen? Voi olla parisuhdekodissa psykoterapeutti tuota. Kehotti tekemään puolisolle voileivän elikkä se voi olla tota tällainen tosi konkreettinen. Tällaista haetaan nyt tähän.

 

Marjut Koskela

Mulla olisi tällainen konkreettinen vinkki. Toki tää voi muuten olla sellainen, joka helpottaa sitten sitä parisuhde-elämääkin, koska tää on tällainen hengittelyharjoitus. Eli 2 minuutin palautushetki ja se voisi olla ihan nyt mihin aikaan vuorokaudesta tahansa mutta se, että jos mahdollista, niin pysähtyisi tai jos ei pysty pysähtymään niin sitten hiljentää vähän tahtia.

Mutta mielellään pysähdy ja hengitä nenän kautta 4 sekuntia ja puhalla suun kautta ulos ja siinä kestäisi noin 6– 8 sekuntia. Eli se uloshengitys on melkein puolta pidempi kuin se sisäänhengitys. Samalla voit tunnustella vähän niitä hartioita, niskaa, leukaa ja yritä rentouttaa ja päästää irti.

Tällaista hengittelyä voisi jatkaa sen 2 minuuttia ja jos oikein innostuu, niin vaikka sitten ihan 4 minuuttiakin, jossa on sitten vielä enemmän sitä tieteellistä vaikutusperää. Mutta tää rauhoittaa meidän hermostoa ja aktivoi sitä vakuushermoa, joka on tärkein tämmöinen parasympaattinen hermo. Ja voi ihan huomata siinä olossa, että se jotenkin helpottaa tavallaan sellaiseen mielen kiihtyneisyyteen tai johonkin tällaiseen akuuttiin tunnetilaankin ihan tää hengittely. Ja tosiaan sitten rentouttaa näitä meidän niin sanottuja valmiuslihaksia, ne hartiat ja leukaperät ja alentaa myös sitten stressihormoneja.

 

Päivi Kasari

Eiköhän se toivon mukaan kaksi minuuttia nyt kaikilta löydetä.

 

Marjut Koskela

Toivotaan.

 

Johanna Lehtonen

Sitten kun on itsensä rauhoittanut, niin mä voin antaa konkreettisen neuvon, minkä voi tehdä jo heti tänään: Lisää unta yksi tunnilla. Unitutkija Henri Tuomilehto on todennut, että se yksi lisätunti unta on tehokkain ja samalla ihan täysin ilmainen keino parantaa omaa jaksamista. Elikkä, kun ajatellaan että uni on kuitenkin se pohja mihinkä kaikki jaksaminen rakentuu ja tämä on se neuvo niin kuin mitä me kaikki harjoitellaan. Minä olen oikein huono esimerkki, että mä sillä ehkä tämän valitsin, koska mun pitää keskittyä tähän näin.

 

Päivi Kasari

Kiitos tosi paljon. Oli tosi mielenkiintoinen keskustella teidän kanssa.

 

Marjut Koskela

Kiitos kutsusta.

 

Johanna Lehtonen

Kiitos paljon.

 

Anna Rauha

Kiitos kun kuuntelit tämän podcastin. Tulevaisuus maaseudulla -hankkeen toimintaa voit seurata SEAMKin ja MTK Etelä-Pohjanmaan kanavissa. Hanke on EU osarahoitteinen.